perjantai 31. heinäkuuta 2009

PYYKKIPAIVA POVOA DE VARZIMISSA

30to 07 09 Pyykki- ja siivouspäivä Pòvoa de Varzimissa

Torstai alkoi ennen aikojaan, kun puolelta öin jonkun varashälytin? alkoi ulvoa uneni läpi. Laitoin korvatulpat ja sain nukuttua kuuteen, kunnes taas ulina herätti minut. Ihmettelin unen pöppörössä, että alkaako Portugalissa tehdaspäivä jo kuudelta. Käänsin kylkeä ja yritin vielä saada unen päästä kiinni. Ei onnistunut, joten päätin mennä suihkuun ja aloittaa manjanan torjunnan. Kun avasin luukun, niin en nähnyt mitään. Tarkistin, että minulla oli lasit päässäni ja, että ne olivat puhtaat. Kaiken peitti ankara sumu ja nyt tajusin, että kuudenkymmenen metrin päässä olevan aallonmurtajan kärjessä oli sektoriloisto ja siinä sumusireeni. Sanoin ääneen manjana ja painuin takaisin nukkumaan.

Heräsin uudelleen yhdeksältä sumun juuri laantuessa. Suihkureissun yhteydessä latasin ensimmäisen koneellisen -lakanapyykkiä. Aamupalalla tein listan siivoustöistä, jotka tänään olisi (vielä tuo konditionaali) tehtävä. Pesin ensin peräpeilistä noen ja tupakantuhkan sekaisen mustan pois. Sitten oli vuorossa täkki ja juoksevan köysistön makeavesihuuhtelu. Kaikki sujui kommelluksitta. Pyykit kuivuriin ja uusi lasti, tällä kertaa tummaa pyykkiä. Kaikki eivät sopineet koneeseen, niinpä leikin tuota mielessäni jo legendaarista pyykkäriä käsipyykin merkeissä.



Bòvoa de Varzim on uudistanut rantaviivansa rakennukset, joten niissä ei ollut katselemista. Sen sijan hiekkarantaa riitti. Oikeammin sanottuna biitsiä, sillä hiekasta ei ollut kysymys, vaan tasarakeisesta läpimitaltaan 1,5 millin piensorasta (Rapi jos luet tätä, älä hermostu, ei vaan tullut lajittelunimi mieleen). Ensi alkuun rannan tarpominen tuntui jalanpohjissa terapeuttiselta. Rantaa riitti ja riitti, voimani alkoivat ehtyä. Tasarakeinen haulimassa kiehui jalkojeni alla ja joka askel vaati suunnattomia voimanponnistuksia. Oli aivan sama kulkiko vesirajassa tai kuivalla, sama kiehunta molemmissa. Saman voitte kokea, jos otatte pihaanne tasarakeista sepeliä. Sehän ei tiivisty mitenkään vaan antaa periksi auton ja askeleen alla.



Palattuani veneelle olin valmis pyykkäämään kolmannen koneellisen, nyt valkopyykkiä. Sitten olisi kaikki pyykätty. Laitoin hellepaidat ja pyyheliinat koneeseen ja katselin ympärilleni pyykkituvassa. Täällä on yleinen pesuainelaatikko. Niinpä sitä sitten on käytetty surkeilematta. Ainakin kolmen koneellisen pulverit olivat lattialla. Keskellä lattiaa oli lattiakaivo, joten otin letkun, suuressa siivousinnossani, ja ruiskutin koko lattian vedellä. Vettä lainehti kaikkialla. Kauhukseni se pakeni poispäin kaivosta –nurkkiin ja varsinkin koneiden alle ja taakse. Nyt tuli ensimmäinen englantilainen kysymään mikä kone on falskannut. Selitin, että päätin siivota lattian. Onneksi nurkassa oli moppi, jolla aloin ohjata vettä kaivoon. Liian hitaalta systeemi tuntui ja otin avukseni moppiin kuuluvan ämpärin, jossa on kuivaussiivilä. Harjaannuin hetkessä mopin käytössä. Olen nähnyt kuinka siivoojat siirtävät ämpäriä mopilla työntäen. Täysinäinen ämpäri kaatui ja musta vesi valui poispäin kaivosta. Nyt tuli ranskalainen, jolle kerroin siivoavani pyykkituvan. Ei siis mitään ongelmaa. Tunnin ajan mopattuani ja tositettua samaa juttua viidelle ihmiselle. Muistin aina mainita, että minulla on aikaa seilauksellani -vielä kolmetoista kuukautta. Todellakin kaksi on mennyt. Jossakin vaiheessa mopinvarressa taas laulu otti mukaansa ja tällä kertaan hyräilin: ….ämmät ne istuu, juo ja mässää, minä vaan tiskaan astioita tässä. Luudalla lakasen lattioita. Hilitala hilitala lallalla, kyllä torstai meitäkin lohduttaa…Seisautin mopin liikkeen ja totesin, että laulun esittäjä oli todellakin mies -mahdollisesti Esa Pakarinen tai Severi Suhonen? Pienenä poikana olin ajatellut miehen olevan renki ja pöydän ääressä istuivat emäntä, miniä ja piikakin. Laulu oli marttyyriseuran tunnussävelmä. Moppasin taas ja ihmettelin, miten se torstai (tänään on torstai) meitäkin lohduttaa. Se nyt on suomalaista kansanperinnettä, joten yritän jättää tuon tutkimisen Satunnaisen matkailijan palattua kotimaahansa. Ajatus kuitenkin vaivasi päätäni ja loppumoppauksen ajan kehittelin kuvaa saunapäivästä ja puhtaasta paidasta. Valkopyykki oli valmis siirrettäväksi kuivuriin ja jätin koneiden taakse ja alle valuneen veden silleen.



Ilta oli jo yhdeksältä hämärtynyt ja vielä oli mielessäni Pòvoa de Varzimin vanhaan kaupunkiin tutustuminen. Päivän raahattuani reppua, nyt otin kameran jalustan kuntoiluvälineekseni. Karttasuunnistusta keskusaukiolle ja siitä muutaman korttelin kierto sokkeloisilla kaduilla. Jossakin vaiheessa ymmärsin satamakonttorissa saamani vähättelevän vastauksen vanhasta osasta olleen osin varoitus epämääräisestä asujaimistosta. Pistin kaikessa rauhassa jalustan kasaan ja palasin valaistulle keskusaukiolle vihellellen hiljaa poikaa varjoisilta kujilta.



31pe 07 09

Sain nukuttua täyden yön. Aamupalaa laittaessani alkoi yhdeksältä ulkona valtava pauke. Oliko sota syttynyt? Oliko kysymyksessä vallankaappaus? Pauketta kesti viitisen minuuttia. Muutkin veneilijät kuikuilivat luukuistaan. Kuulin, että tämä perjantai on jonkinlainen juhlapäivä ja sitä juhlistettiin kuuluvalla tavalla. Minulla on päivä aikaa taas olla satunnainen matkailija ja selvittää juhlan aihe. Seuraavaan satamaan (Figueira da Foz) on 75 mailin matka ja se ottaa noin 15 tuntia. Suunnittelen lähteväni, luvassa olevasta vastatuulesta huolimatta, kuuden maissa iltapäivällä. Lähden virkeänä yötä vastaan Atlantille ja olen perillä aamupäivällä, eikä haittaa vaikka laskettu aika ylittyisi.

Ps. niitä kaakeleita oli 2520, enkä malttanut olla pesemättä ensimmäisiä seinäkaakeleitakin, joita oli 134, siis yhteensä 2654 kaakelia.

torstai 30. heinäkuuta 2009

ESPANJASTA PORTUGALIIN

28ti 07 09 Espanjan Vigosta Portugalin Viana do Casteloon

Aamusuihkujen ja aamupalan jälkeen maksoin satamamaksun kolmelta yöltä 88,13 €. Toisena päivänä täyttämääni sisäänkirjoittautumislomaketta ei löytynyt mistään. No tämä uusi satamapoika päätti oikaista ja laski kulut uudelleen veneen koon ja öiden suhteessa. Seuraavaksi hän tiukkasi vastakappaletta vesi- ja sähkökortista. Kerroin, etten ollut sellaista saanutkaan. Hän piti sitä mahdottomuutena ja kertoi, että menetän nyt tuon käyttämättömän 12,85 €. Yritin selittää, ettei Kari hakiessaan kortin saanut vastakappaletta eikä maksanut sitä kortin 30 euroakaan. Poika ei uskonut, joten jätin asian sikseen. Valmistelin Immigrantin Atlantti -seilaukseen. Koko päiväksi on luvassa kevyttä tuulta pohjoisen kantilta.
Vigo- 1145



Vene irtosi laiturista hyvin, vaikka pieni tuuli painoi sitä ponttoniin. Siivosin irtautumisen jälkeen kiinnitystarvikkeet ja leparit työturvallisesti talteen ja lähdin ulos satama-altaasta 1152. Ajoin ulos Vigon lahdesta. Aurinko lämmittää jo aamulla tosi kuumasti, taitaa tulla purjehduspäivä shorteissa. 1227 nostin isopurjeen täytenä ylös. Se oli taitoksista aivan märkä, kun oli ollut pitkään kakkosreivillä. Iloissaan purje pudautteli vedet päälleni sitä vinssatessani ylös. Tuulta oli puolen päivän tienoilla 5 m/s kun pääsin taittamaan alas (kortilla se näyttää siltä) kohti etelää. Avasin etuseilin myös täytenä ja hetken aikaa seilaus oli oikein mallikasta. Kahden maissa tuuli 1,8 m/s, login lukema oli 2051 ja ulkolämpötila 25,8 Celsiusta. Parhaimmillaan lämpömittarin lukema ylitti 30 astetta varjossa. Aallokko sai hetken kuluttua vallan ja jouduin ottamaan etuseilin sisään ja käynnistämään moottorin. Isopurje hakkasi puolelta toiselle ja niin otin senkin alas. Tässä vaiheessa puin edes jotain päälleni paukkuliivien lisäksi, näyttäisinhän aika koomiselta pelastettavalta vain mustat liivit päälläni. Tuuli kääntyi luoteesta pohjoiseen ja puolentoista tunnin kuluttua sitä oli 3,8 m/s ja saatoin taas avata rullukan. Hetken kuunneltuani etupurjeen hakkaamista puolelta toiselle kävin 1554 asentamassa puomin etuseilin avuksi. Tuuli vaihteli 3,3 ja 5,8 metrin välillä. Espanjan ja Portugalin välinen raja kulkee Rio Miño -joessa (tautologiaa). Sen jatkeen merellä ylitin 1650. En muistaakseni ole ennen ollut Portugalissa. Mitä etelämmäksi seilasin sitä enemmän oli verkkoja vedessä. Täytyi olla tosi tarkkana tähystyksen suhteen, etten ajanut lippujen yli. Aurinkokatoksia ajatellessani lauloin laulun kauniista portugalialaisesta pesijättärestä, joka on parvessa kaunehin, naurusuisista herttaisin. Tämä laulu viidenkymmenen vuoden takaa on vaivannut mieltäni, kun siinä lauletaan: ….jos vain lantilla leivän saan, ostan toisella matsaniljan (manzañilla?)… Mikä tai mitä on tuo arvoituksellinen lantin maksava tuote. Siitä otan selvää Portugalissa. Astelen leipäpuotiin ja ostettuani polakan heitä puolihuolimattomasti y maas manzanilja. Katson tärppääkö ja ratkeaako arvoitus näin. Mikä siis maksaa lantin ja saa pyykkärin päivästä huolettoman? Tiedän, että googlettamalla tämä olisi selvinnyt viimeisen kymmenen vuoden aikana helpolla, mutta mitä sitten miettisin yksinpurjehduksellani. Lisäksi mielestäni viisikymmentävuotiaan arvoituksen ratkaisu ei saa olla niin simppeli. Nykyiset opiskelijat ovat tiedon hakijoita kirjoittaa Bodil Jönsson kirjassaan 10 ajatusta ajasta. Tuon kirjan sain Pekalta matkalukemiseksi. Selätin sen Biskajan lahden ylityksellä. Ajankäytöstä tässäkin on kysymys kun arvoitusta täällä Atlantilla pohdin. Pääsenhän nyt ratkaisemaan tuota arvoitusta oikein paikan päälle. Edellisellä en tarkoita pesijätärtä vaan Portugalia. Tuuli oli hetkeksi taas laskenut alle kolmeen, kun havahduin mantsaniljasta ja päätin ottaa puomin pois ennen käännöstä Viana do Castelon aallonmurtajan taakse. Niin kuin usein ennenkin, nousi tuuli taas tuplaksi juuri, kun pitää rantautua. Tuulimittari näytti kovimmillaan aallonmurtajan sisällä yli 11 m/s ja aallokko pääsi sisäaltaassakin kehittymään niin suureksi, että vettä roiskui sitlooraan saakka. Nean ohjeissa, Jimmy Cornellin kirjasta, oli varoitus kovasta sivuvirrasta odotuslaituriin ajettaessa. Vierasvene satama-altaan sulkee kävelysilta, joka avautuu tasatunnein tai pyynnöstä. Ponttonilaiturissa oli jo kolme venettä ja kaikkien kipparit valmiina ottamaan minut vastaan. Tein valmistelukierroksen, jolloin jo yksi vihelsi minut laituriin. Turhan hiljaisella vauhdilla lähestyin tätä Lima –joen laituria. Vasta kolmannella kerralla pääsin vastaanottajien tavoittamiksi.
Viana do Costelo (POR) odotuslaituri Lima-joki 1938, log 2080, 41 M, Mh 289,2/5,1Mh



Odottelin turhaan seuraavaa tasatuntia, silta ei avautunut ja jossakin vaiheessa keräsin kaikki veneen paperit ja passin. Kiipesin portin yli marssiakseni punaruskeaan rakennukseen, missä minua jo odotettiinkin. Pistin paperit pöytään ja vastaanottanut mies totesi, että olinkin Suomesta. Näin valmiiksi täytetyssä kaavakkeessa lukevan Russia. Olin siis tullut niin länteen, ettei Suomen lippu enää ollut itsestään selvyys. Mutta miksi Venäjä? Ruotsalaisvalmisteinen vene ja raumalaisittain englantia ääntävä vaalea, punakka mies. Ehkä se sittenkin johtui tuosta ääntämyksestä? Pitänee harjoitella portugeesea. Tosin se kuulosti varsin ihmeelliseltä paperintäytössä, espanjan kielestä saan sentään jotain selvää. Vierasvenesatama on täynnä, joten vietän yön Lima-joessa. Ennen tämän kirjoittamisen aloittamista katsoin tulevia matkoja ja taidankin jatkaa jo huomenna kohti Pòvoa de Varzimia, jonne on matkaa vain 23 mailia.



29ke 07 09 Satunnainen matkailija Viana do Costelossa metsästämässä mantzanillaa.

Heräsin hiljaisessa kaupungissa kahdeksalta Lima-joessa. Täällä ei telakan pilli, eikä kilkutus häirinnyt edes aamuteen nauttimista keksien kera. Kaikki leivät olivat homeessa. Marssin suihkuun. Suihkukopit olivat suuria (2x3 m), niin kuin täällä kaikki muukin. Olin ilmeisesti ensimmäinen tänä aamuna, kun lämpimän veden tuloa sai odottaa tavattoman kauan. Ensi kerralla pitää katsoa mistä kautta vesi tulee. Pakkasin kannettavan reppuun ja lähdin hakemaan ViFitä. Kaupunki heräsi pikkuhiljaa eloon. Tukkani on päässyt kasvamaan melko pitkäksi ja päätin päästä turhista takatöyhdöistä eroon. Menin paikalliseen parturiin ja seurasin kahden miesparturin työskentelyä. He hallitsivat koko torin peilien kautta ja hihkuivat kovaäänisesti tervehdyksiä ohikulkijoille kääntymättä työnsä äärestä. Puolituntia istuttuani pääsin tuoliin, sovimme hiusmallista: lyhyt portugalilainen style. Eihän mies saanut minun hiuksiani heikäläisen tuuheiksi, mutta lyhyet ne nyt ovat ja niskassa paljon rusketettavaa. Kaikki mitä oli hupun ulkopuolella käytiin todella huolella ja moneen kertaan läpi. Koko lysti maksoi vain 6 euroa.



Nyt lähdin siistinä miehenä metsästämään manzanillaa. Istahdin aukion kahvilaan ja tilasin toustin ja manzanillan. Sain paahtoleivän ja Kamomila Manzanilla teetä. Olinko siis varjellut 50 vuotta tällaista tee-arvoitusta? Olin lievästi pettynyt. Kesken Manzanillan nauttimisen oli pakko käydä takahuoneessa, siis tällä yrttiteellä oli erittäin nopea nesteenpoistovaikutus.



Seuraavaksi menin turisti-infoon hakemaan langatonta internettiä. Siellä sain täydellisen ja nopeasti puhutun ohjauksen Viana do Castelon aarteisiin. Koko kaunis kartta oli hetkessä piirretty täyteen rasteja ja kauniita katuja. Missähän se ViFi mahtoikaan olla? Lopuksi virkailijatar johti minut taidenäyttelyyn. Kuvantekijä oli innoissaan, kun sai suomalaisen vieraakseen. Keskustelimme pitkään, noin tunnin ajan. Lopulta kerroin ja taisin laulaakin hänelle tuon pesijättären. Nyt aukesi koko jutun juoni. Ei se kaunis pesijätär Tupalminin kaupungista ostanut teetä vaan Manzanilla kukan, jonka solmi hiuksiinsa. Saatoimme tämän samanhenkisen miehen kanssa miltei haistaa sen ihanan tuoksun, jonka puhdas pyykki, pinjasuopa, raikas ulkoilma sekä tuo arvoituksellinen Manzanilla saivat aikaan. Sain poistuessani häneltä ystävälle omistetun kirjasen matkaluettavakseni, lue piirroksia katseltavakseni. Yksi piirros esittää talkoilla tehtyä viikatointia. Kerroin hänelle, että Vanhassa Raumassa on vielä tapana maalta talkoilla. Sain lausua tuon talkoo sanan monesti, se soi hänelle eksoottisesti. Nyt satunnainen matkailija on tyytyväinen tutkimustulokseen ja manzanillan tuoksu on miltei hallussa. Kirjoitan tätä rautatieasemalla, missä pitäisi olla tuo täällä niin harvinainen nettiyhteys. Ei löytynyt täältä, ohjattiin viereiseen ostariin. Lopulta pankkivirkailijatar kertoi, että yläkerran ravintolaosastossa saattaisi olla joku, joka käyttää nettiä ja voisit siltä ryöstää. Ei ollut, joten olin tullut takapajulaan. Tavattoman nopeasti Kortelan veivattavan puhelimen käyttäjästä oli tullut edelläkävijä. Onneksi ostarin alakerrassa oli ruokakauppa ja ostin vain vähän leipää, jottei se homehdu. Hieno leivänpaahtimemme on kylläkin pelastanut jo muutaman aamun, sillä kun homeen saa naamioitua palaneeksi. (Bardon Kari). Meinasin perua lähtöaikeeni, kun en löytänyt tummaa rommia edes erikoisliikkeistä. Maksoin satamamaksun 19euroa72 senttiä yhdeltä yöltä. Portin avainläpyskän jätin punaiseen laatikkoon laiturilla. Vamos, vamos oli mieli, vaikka paljon jäi näkemättä kaupungista mistä helpolla löysi sen vanhan kaupunginosan. Liekö yhteensulautuva mittakaavaltaan kotikaupunkini kanssa.




Viana do Costelosta Pòvoa de Varzimiin

1738 Viana do Castelo log 2080
Syötyäni lihapullat papusatsin kera valmistelin irtautumisen laiturista, johon nyt painoi jonkinmoinen sivuvirta kohti laituria. Taivas oli pilvessä ja pientä tihkua meinasi tulla alas. Tälläsin pitkät housut ja sukat jalkaani sekä takin päälleni, vaikka mittari näytti 23 astetta. Tämä ainainen kosteus tekee lämpötilasta tunnultaan alemman. Tästäkin keskustelimme taiteilijaystäväni, Amèrico Carneron, kanssa. Päästyäni ulos aallonmurtajasta keskityin hetken hänen kirjaansa. Tästä innostuneena otin vihon ja piirsin täydentyneen näkemyksen Portugalin Tupalminin kaupungista asuneesta kauniista pesijättärestä. Sarjakuvamaisessa kuvassa hänellä on hiuksissaan tuo nyt jo mielestäni legendaarisen kaunis kukka – manzanilla. Ajatukset johtivat toiseen ja otin esiin Maailman tietokartaston ja yritin löytää Tupalmin, mutten löytänyt. Sen sijaan löysin kahden kummilapseni äidin, Lepen, Portugalin Olhaon ja Espanjan Huelvan välistä. Valitettavasti et ole rannikkokaupunki, joten en poikkea siellä. No poikasi Jussin näen Espanjan toisella rannikolla. Nyt eksyin tylsällä moottoriajolla, tuuli oli poikkeuksellisesti etelästä vastoin normaalia suuntaansa ja tietysti vasten kasvoja, miettimään kaikkia kummilapsiani, Nikoa, Jenniä, Anua, Jallua ja Jussia ( mahtoivatkohan mennä ikäjärjestykseen?). Kummisetänne on hakemassa ekumeenista ( vai onko se egu.. vai hegumeenista) otetta kasvatukseenne. Terveiset kaikille. Lokikirjaan, siis mustaan vihkoon, ei tullut yhtään välimerkintää tällä matkalla. Pòvoa de Varzim näytti rannassa olevineen korkeine, ei nyt ihan pilvenpiirtäjineen, isolta kaupungilta, jonka rannoilla on kunnon biitsit. Toivottavasti huomenna aurinko paistaa, niin lepäilen rantoja kävelemällä. Valmistelin hyvissä ajoin rantautumistarpeet ja ajoin satamakonttorin laituriin.
Pòvoa de Varzimin satamakonttori 1915
Konttori oli kylläkin kiinni, mutta firapeli virkailija otti tiedot ylös ja ainakin neljä kopiota passista ja venetodistuksesta. Mihin tiedostoihin mahdan päätyä. Nea kertoi lukeneensa (taas jumalan sanaa, siis Jimmy C.), että mitä etelämmäksi menee, niin sitä tiukemmaksi tulevat tarkastukset Portugalissa Afrikan huumeiden salakuljetuksen vaikutuksesta. Sain hyvän kartan: Kysymykseeni vanhasta kaupungista kaveri näytti murheellisesti korkeiden rakennusten aluetta ja kertoi edistyksen jyräävän kaiken alleen. Osoitti hän kartalta kaupungin synnyinkorttelit. Sisäänkirjoittautuminen oli suoritettu ja pakitin pitkän matkan tyvenessä kakkoslaituriin, missä satamapoika oli vastassa. Tämä on ensimmäinen satama, missä yli puolet on perä edellä laiturissa.
Pòvoa de Varzim kakkoslaituri, log 2102, matka 22M. Mh 293,2 / 4,0h
Vaihtaessani joustinköydet ensikiinnitysköysien tilalle totesin, että huomenna on peräpeilin pesu oikein kunnolla, pelkkä vesihuuhtelu ei auta. Muutenkin veneen siivous on siirtynyt päivä päivältä. Välttämättömän turvallisuuteen ja hygieniaan liittyvän olen tehnyt. Mutta on hyvä, että kajuutassa ei ole kirkkaita valoja, sillä sekamelska alkaa olla melkoinen. Näemmä manjan meininki tarttuu lämpötilan myötä pilkunviilaajaankin. On hyvä, että Tuuli, Nea ja Jorma tulevat vajaan viikon kuluttua. Immigrantissa kun ei ole oventauksia, minne voisi siivota.

tiistai 28. heinäkuuta 2009

LA CORUNASTA VIGOON

24pe 07 09 La Coruñasta Vigoon

Maka lähti torstaiaamuna ja niin me starttasimme Karin kanssa kahdestaan kohti Vigoa. Maksettuani satamamaksun kolmelta yöltä 83€ suuntasimme Marina Nautricolta polttoaine täydennykseen kello 1001 toiseen vierasvenesatamaan. Täytimme toisen varakanisterin 25 l ja loput 36,28 litraa meni päätankkiin. Maksu kysyttiin etukäteen ja ilmoitin 60 €.

La Coruña- 1030 log 1926
Luvassa on vastatuuliajoa seitsemän metrin tuulessa ja iltapäivällä tuulen pitäisi kääntyä pohjoisen puolelle. Vigon suntista ajettuamme oli vastassamme melkoista aallokkoa, joka pikkuhiljaa tasaantui valtameren pitkiksi laineiksi. Vigon ylpeydestä Hercules majakasta tuli otettua tunnin ohituksen aikana kuvat joka suunasta. Seitsemän maissa illalla ohitettavan rannan rinteillä avautui erittäin suuri tuulivoimapuisto. Puisto?





Ennen pimeän tuloa kippari valmisti extra tulisesti maustetun Atlannin padan ala La Coruña. Merenpuolen tyhjästä horisontista ilmestyi vastaantuleva alus yllättäin. Se antoi aallokosta hyvän kuvan meillekin. Siihen oli jo niin tottunut, ettei sitä enää noteranut. Hyvin ajettavaa keli oli ja Helmi hoiteli ohjailua, kun me keskityimme tähystykseen.



Ohitimme pahamaineisen Costa da Morte -rannikon ja Finesterren majakan kymmeneltä samanaikaisesti, kun aurinko putosi horisonttiin. Yritimme viritellä jonkinlaista vuoronukuntaa, mutta näin lyhyt matka sekoittaa ajatukset, eikä uinahduksesta tahdo tulla mitään. Karia naurattaa vieläkin Jimmy Cornellin kuvaus vahdeista: Vapaavahdit nukkuvat kajuutassa ja vahdit sitloorassa. Juuri ennen puoltayötä tämän purjehdusreissun 2000 mailia täyttyi, juhlistimme sen romtodein.

25la 07 09
Sitä myöten, kun reittimme on kääntynyt alun lounaasta etelän kautta suuntaan 140 astetta on myös tuuli kääntynyt koko ajan vastaiseksi. Vasta kahdelta yöllä tuuli loppui ja kääntyi luvattuun ja tälle merelle ajankohtaan nähden tyypilliseksi pohjoisen puoleiseksi tuuleksi. Aamukolmelta se oli vielä liian heikkoa kohtalaisessa aallokossa. Neljältä kippari perusteli etupurjeen aukaisua sillä, että saamme kulutettua pari tuntia seilaten. Näin aurinko ennättää nousta ennen vieraaseen satamaan ajoa. Suuri oli helpotus, kun saimme moottorin sammutettua ja veden virtauksen solina kylkeä pitkin oli ainoa ääni, mikä kuului. Pimeydestä tuli samaan suuntaan seilaava vene, joka ohitti meidät. Sekös otti meidän kilpapurjehtijoiden kunnialle. - Emme kuitenkaan nostaneet isopurjetta. Vierasvenesatama sijaitsee RoRo laiturin ja laivatelakoiden välissä. Komeat ponttonilaiturit loistivat tyhjyyttään, joten oli helppo valita paikka, johon kiinnittyä.

Vigo, Marina Dàvila Sport, 0735 log 2039, matka 113 M, Mh 284,1, 19,4h

Tutustuimme sataman tarjoamiin fasiliteetteihin ja menimme saapumisrommitotien jälkeen ensimmäisille aamu-unille. Puolelta päivin herättyämme hoitelimme veneeseen maasähkön, johon satama tarjoaa voimavirta-adapterin. Sitten huuhtelimme makealla vedellä täkin. Vesi ja sähkö laskutetaan käytön mukaan, ne ovat ladatavissa 30 euron arvoisella kortilla. Käyttämättömän osuuden saa takaisin loppulaskun yhteydessä. Samanlainen systeemi oli Cuxhavenissa. Tämä satama on aivan uusi, viimeistelytyöt ovat kaiken aikaa käynnissä. Ponttonit ovat kahden veneen mittaisia ( minulle venemitta = 36 jalkaa). Pääasiassa täällä näyttää olevan paikallisia veneitä, joita satamahenkilökunta pesee ja huoltaa. Saattaa olla valmistuttuaan suureellisin satama, missä olen käynyt. Sataman sijainti telakka-alueen keskellä ei vaan minua kovinkaan miellytä. Kari taas on kuin kotonaan. Naureskelimme tätä sielujen erilaisuutta. Illalla kun kävimme keskustassa saatoin todeta, ettei se keskustankaan vierasvenesatama, Royal Marina, sen kummallisempi ollut. Iltavalaistuksessa se saattaa viehättää. Täältä Bouzasista menee keskustaan bussi C3 (1,13€). Kuitenkin ensin pitää kävellä koko satama-alueen läpi äärimmäisestä kulmasta toiseen. Paluumatkalla emme löytäneet bussipysäkkiä, joten talsimme tuon neljän kilometrin matkan helteisessä kelissä.



Kiitos Karille ja Makalle, kun jeesasitte minua Biskajan lahden ylityksessä. Valitettavasti olette ajatuksiltanne niin kaukana toisistanne, että se haittasi keskenäistä kanssakäyntiänne. -No eiväthän sielujen sympatiat aina voi kohdata.



Tässä vaiheessa en Kirjoita Vigosta sen enempää kuin, etten löytänyt historiallisen kaupungin keskustan vanhuutta. Yllättävän isolta ja vilkkaalta tämä kaupunki tuntuu ollakseen vain 44 tuhannen asukkaan taajama. Ihmiset ovat auttavaisia ja ystävällisiä. Tänään, maanantaina, en osannut jäädä oikealla pysäkillä pois C kolmosesta ja niin ajauduin pitkän hiekkaranta jatkumon länsipäähän, josta oli kilometrien matka telakka-alueelle. Espanjalaiset ottavat tehokkaasti täysin vartaloin aurinkoa, oli toteamukseni tarvottuani tämän matkan.

Seilaukseni jatkuu huomenna tiistaina Portugaliin. Ensimmäinen pysähdys on Viana do Castelossa, seuraava Povoa de Varzim, (Porton Nea käski jättää väliin sen öljyisyyden vuoksi) sitten seuraavat Figua da Foz, Nazare ja Peniche sekä Cascais, joka on Lissabonin esikaupunkisatama. Nea on toipunut keuhkokuumeestaan ja on varaamassa Lissaboniin lentoja. Samanaikaisesti gastistoon liittyy Saineen Jorma Helsingistä. Häneen tutustuimme Thaimaan purjehduksella pari vuotta sitten.

Jos blogiin tulee katkoksia, niin se saattaa johtua nettimaailman puutteista Portugalissa. Näin pyysi nettiavustajani, Nea, kirjoittamaan. Nealla on ollut liikaakin aikaa toipilaana kotona ja hän on selvitellyt jatkosatamia ja niiden palveluja sekä erilaisia lentomahdollisuuksia Euroopassa.

maanantai 27. heinäkuuta 2009

KUMMALLISA TAPAHTUMIA LA CORUÑASSA

to23 07 09

Yhtenä haaveena tälle reissulle on ollut mielessäni kuva Immigrantista kiinnitettynä palmuun. Se kertoisi selkeästi, että olen vienyt veneeni todella kauas Rauman rannoilta, pienenä poikana selailemieni meriseikkailukirjojen kuvituksen synnynsijoille. Karille kun tämän kerroin, niin hän halusi olla mukana toteuttamassa tätä mielikuvaa. Niinpä otimme käyttöömme ankaroliinan ja spinnun skuuttiköydet vetäen ne lähimpään palmuun, jalankulkureitin ja lahden pohjukan yli. Riitti siinä coruñalaisilla ihmettelemistä.



Tätä mielikuvasta todisteelliseksi valokuvaksi toimitusta häiritsi Kaspar –niminen delfiini. Satamatoimiston Elena kertoi meille Kasparista, joka tuli satama-altaaseen kerran vuodessa ja tämä ilmestys osui juuri meidän vierailumme toiseen päivään. Kaspar teki poikkeuksen ja vieraili kolmena päivänä perättäin. Kun virittelimme palmuköyttä osui Kaspar paikalle ja katkaisi laiturin toisella puolella olevan veneen maasähkökaapelin hyppäämällä riittävän monta kertaa tälle kaapelille. Ilmeisesti se sai tällin, kun niin lujaa ulvaisi. Hervoton jännitteellinen kaapeli jäi roikkumaan onneksi ilmaan, eikä veteen. Korjasimme kaapelinpätkän pois laiturilta omistajaveneen täkille. Helpotus oli suuri, kun Kaspar näyttäytyi vielä perjantaina. Kaiken tämän kerroin Elenalle piirroksella.

LA CORUÑA

LA CORUÑA

21ti – 24pe 07 09



Minulle suositeltiin La Coruñan (A Coruña) väliinjättämistä, jos suinkin voimia on Biskajan ylityksen jälkeen jatkaa suoraan Vigoon. Onneksi jaoimme voimavaramme oikein ja tuleva säätila pakotti Immigrantin juuri La Coruñaan. Se on Calician toiseksi suurin kaupunki, asukkaita kaupungissa on noin 44 000. Maakunnassa on vajaat 250 tuhatta asukasta ja siltä tämä vilkas satamakaupunki vaikuttikin. Oppikoulun historiassa samaistuin Gaius Julius Caeseriin, meillä kun on samat alkukirjaimet (Gaiuksella vähän hienostelevammin) GJC ja KJS (K.JuhaniS.) Kolminimikaimani on käynyt täällä 2071 vuotta sitten ja se näkyy jollakin tavalla tässä viehättävässä historiallisessa kaupungissa.



Asterixin jalanjälkiä seuraten vietimme kaupungissa tiistaiaamusta perjantaiaamuun. Kaupungissa sattui olemaan keskiaikaiset markkinat, joten tapahtumaa riitti kaikilla vanhan kaupungin kaduilla ja toreilla. Maka lähti torstai aamuyöllä takaisin Viisastenkariin ja Raumalle. Ihmiset La Coruñassa olivat palvelualttiita, erityinen kiitos englanninkielen yrityksestä ja oman nettinsä lainaamisesta Elenalle, satamakonttorin tytölle. Sain monta asiaa toimitettua piirtämällä, mm. asentamaani pilssipumppuun tilattua takaiskuventtiilin (Välvula de no returno – Bowba de achique de aqua) pienen putkiliikkeen hyllylle seuraavaa vierailuani varten. (Kielentaitajat älkää välittäkö kirjoitusasusta, se on kopioitu käsin kirjatusta).



Kaupungin yhtenä symbolina on vuonna 1791 rakennettu Hercules torni, komea majakka. Tätä tähyilimme turistireitiksi nimetyllä ratikka-ajelulla. Todella hienossa kunnossa oleva sisältä lakkapuleerattu raitiovaunu kulki rantoja pitkin kaupungin keskustan laidalta toiselle ja jätti meidät sateeseen uimarannalle. Me pelastuimme tyylikkääseen rantapaviljonkiin kahveille. Kuva on mereltä Hercules majakan ohituksesta perjantain puolilta päivin. La Coruña on todella hieno paikka, sitä ei pidä ohittaa.

torstai 23. heinäkuuta 2009

BISKAJAN YLITYS



18la 07 09 Lähtö Biskajan lahden ylitykseen sukellusveneen saattelemana

Herätys 0730, aamutoimet ja sateessa satamatoimistoon katsomaan sääennusteita. Otimme tikulle Biscaya N, Biscaya S ja Finnesterren ennusteet. Meidän pitää lähteä joko nyt tai emme pääse lähtemään viikkoon. Tänään on vielä kohtalaista tuulta 10ms, huomenna samoin, maanantaina tuuli moinaa ollen vain 2-4 m/s, voimistuakseen tiistain ja torstain ajaksi myrskylukemiin 17-20 m/s. Tuulensuunta vaihtelee SW, SSW kääntyen maanantaina NNW. Teimme lähtöpäätöksen sateen ropistessa kattoon. Valitettavasti emme kyenneet teippaamaan mastonkauluksen ympäristöä kuivana, ja siksi sieltä tulee vettä sisälle. Sade muuttui tiiviiksi sumuksi, jonka nimityksestä keskustelimme ajaessamme ulos satama-altaasta. Harmaa, miltei sysisininen, keli antoi hyvän kuvaustilanteen, kun sukellusvene tuli vastaan. Uhkaavan musta komentosilta näytti ensin rautakummelilta matalalla luodolla. sukellusvene nousi ylemmäksi ja näytti koko pituutensa. Ajoimme moottorilla ulos Brestistä viimeisen majakan ohi. Nostimme purjeet, ison kahdella reivillä ja etuseilin puoliksi auki. Käännyimme majakan jälkeen suuntaan 210 astetta, joka tulee olemaan lukemamme seuraavat kolme vuorokautta Biskajan lahden ylityksellä. Matkaa Espanjan La Coruñjaan on 339 mailia. Tuuli puhalsi 10 m/s SW ja puuskissa se ylitti 14 metrin lukeman. Vesi lensi yli keulan ja kasteli sitlooran. Navigaattori Kari ihmetteli ohjatessaan ja plotteria lukiessaan, että reittiviiva menee sinisen, matalan alueen yli. Kippari tarkisti viivansa ja totesi, että hän oli tehnyt suurpiirteisen reitin yli lahden, jota pitää tarkentaa. Laskimme kurssiamme ja saimme hyvän vauhdin pois kryssistä ja seilasimme karikon ja kalliosaarella sijaitsevan majakan välistä. Aallot nousivat majakkasaaren rantaan voimalla ja siitä piti tietenkin ottaa kuvat. Uusien reittipisteiden asettelu plotteriin ja pääsimme aloittamaan mielestäni varsinaisen Biskajanlahden ylityspurjehduksen. Kuusi delfiiniä seuraili venettämme ja sukelteli keulan editse. Lämpimät patongit maistuivat juuston ja kinkkufileen kera. Sadetta jatkui iltamyöhään. Tuuli alkoi pikkuhiljaa tasoittua kymmenen metrin paikkeille ja puuskat vähenivät. Ruoan valmistus keskeytyi pahaa enteilevä paukahdus. Barduunaplogi oli rikkoutunut. Jouduimme vaihtamaan Cuxhavenissa uusitun Bartonin plogin Lewmarinin plogiin. Ennen pimeän tuloa söimme kanapihvit kera munanuudelin. Makan ja Karin ajaessa kaksi laivaa ohitti Immigrantin puolen mailin etäisyydeltä klo 2230.



19su 07 09 Uusia delfiiniparvia matkan jouduttajina

Vuorokausi vaihtui seuraavaan, Maka meni nukkumaan ja Kari piti seuraa Kallelle yövahdissa. Maka heräsi neljältä aamuvahtiin ja Kalle painui nukkumaan kuudelta. Yön aikana ei ollut mitään merkittävää, laivoja oli horisontissa muutama. Tuuli väheni selvästi alle kymmenen metrin ja aallokko pieneni. Saimme pidettyä kurssin parikymmentä asetta vaille suuntaviivan. Aamulla Kari aloitti plotteriopiskelun. Hetken kuluttua hän heitteli sellaista terminologiaa, että muita huimasi. Paransimme isopurjeen istuvuutta kiristämällä sen täysin litteäksi. Kello 1120 (46 30,1N/ 005 40,9W, log 1699 NM) olimme seilanneet ensimmäisen 24 tuntia Biskajan lahdella ja olimme edenneet 129 mailia, keskinopeudeksi tuli näin 5,4 solmua (VMC). Puolilta päivin neljä valkovatsaista delfiiniä tuli ilahduttamaan kulkuamme. Seurailimme niitä pitkään, kun ne hyppivät veneemme edessä, sukelsivat keulan ali ja pärskyttivät vettä vierellämme. Seilasimme koko päivän hyvää vauhtia, nopeuden (SOG) vaihdellessa virtauksista riippuen 4 ja 6,5 solmun välillä. Iltaa myöten tuuli heikkeni ja kääntyi reitillämme vastaisemmaksi. Kipparin huilaillessa tuulikin meni maaten ja gastit päättivät käynnistää moottorin klo 2126 (45 39,9N/006 01,9W, log 1752). Lähdimme ajamaan suoraan kohti reittipistettä, joka sijaitsi La Coruñan ulkopuolella. Söimme pääruoan vasta yhdentoista jälkeen, istuuduimme kaikki skanssin pöydän ääreen Helmin hoitaessa ohjaamisen.



20ma 07 09 Volvo laulaa tasaisesti

Heti kahdentoista jälkeen ilmestyi suuri delfiiniparvi uimaan Immigrantin ympärille. Ilmeisesti ne pyydystivät kaloja, joita ajovalomme houkuttelivat paikalle. Mainioita veijareita oli varmaankin parikymmentä. Istuimme pitkään täkillä seuraten leikkisää kisailua. Pojat ajoivat yhdestä viiteen ja kippari aamuvuoron. Jokunen kalastusalus liikkui melko kaukana meistä. Helmin koulutus jatkui käymällä koko säätökentän manuaali kädessä läpi. Saimme automaattiohjauksen tyydyttävään kuntoon. Toinen 24 tuntia täyttyi klo 1120 (44 47,2N/007 18,8W, log 1823) etenemä oli 253 NM. Matkaa La Coruñaan oli 103,8M ETA ti 0903. Tuuli oli pitkin päivää alle kahden metrin ja aallokkokin tasaantui pitkiksi valtamerilaineiksi. Maka ja Kalle tankkasivat 25 litran kanisterin polttoainetta Karin nukkuessa. Jatkoimme huoltotöitä 1630 vaihtaen toisenkin barduunaplogin Lewmariksi. Kallen kurkkua on vaivannut tämän päivän, mahtoiko saada kylmää Brestissä ruokailun yhteydessä. Kurkussa oli valkeita laikkuja. Kalle aloitti antibioottikuurin ja vetäytyi huilailemaan. Kolmen tunnin huilin aikana kunnon hikoilu ajoi pikkukuumeen pois ja kipparin olo koheni. 2015 Kari tähysti edessä olevan maata ja todellakin olimme 23 mailin päässä rantaviivasta. Espanjan korkea rannikko tuli näkyviin paikassa 44 08,1N/007 49,9W, log 1871, matkaa La Coruñaan 52M. Tänään Kalle valmisteli pääruoaksi paistettua eilistä spagettia kera jauhelihakastikkeen.

21ti 07 09 La Coruña näkyvissä jo pitkään

Maka ja Kari hoitelivat yöajon seuraten kaasulaivan liikkeitä aamuyön tunteina. Kalle tuli ylös 0445 ja tällöin matkaa oli jäljellä 14,1 M, ETA 0730. Satapäinen delfiiniparvi uiskenteli veneen ympärillä aamun sarastaessa. Laskimme isopurjeen La Coruñan sataman edustalla. Kaupunki näyttää sekavalta kun sitä lähestyy mereltä. Ohitimme ensimmäisen vierasvenesataman, joka oli vanhan linnoituksen vierellä. Ajoimme peremmälle lahden pohjukkaan ja löysimme RCNC:n sataman. Ajoimme mieleiseen paikkaan, jonka hetken päästä totesimme olevan privaattipuolella.
0727 La Coruña, RCNC, log 1926, matka 356 M, moottoritunteja 42,3
Siirryimme satama-altaan toiselle puollelle ja marssimme satamakonttoriin ilmoittautumaan passit mukanamme. Olimme yli 12 metristen veneiden paikassa ja päätimme vielä kerran siirtyä uuteen paikkaan, jonka no oli 1004. Saapumisrommit nautimme palattuamme Immigrantiin. Pikaista veneen järjestelyä ja ensimmäiset nukkumisyritykset.

tiistai 21. heinäkuuta 2009

VIHDOIN ESPANJASSA

Kippari ei näköjään päivitä itse blogiaan, joten sihteeripalvelu tulee hätiin. Immigrant rantautui tänä aamuna La Corunaan, ehti ennen tuulta.

maanantai 20. heinäkuuta 2009

TOINEN VUOROKAUSI BISKAJALLA

Immigrant etenee Biskajalla, tällä hetkellä konevoiman avulla pläkässä. Miehistö ja alus kaikin puolin kunnossa. Sijainti klo 1330 paikallista aikaa tänään 20.7. 44 38'8 N 007 18'8 W. Etenemä Brestistä 263 nm, jäljellä La Corunaan 93 mailia. ETA La Coruna 0738 paikallista aikaa huomenna. Jos tuuliennuste pitää, heidän pitäisi juuri ehtiä kovan tuulen alta maihin.

Planktonia on vedessä jonkin verran ja delfiiniparvet viihdyttävät miehistöä sekä päivä- että yövahdeissa.

(teksti Nean)

sunnuntai 19. heinäkuuta 2009

ENSIMMÄINEN VUOROKAUSI BISKAJAN YLITYSTÄ TAKANA

Kiitos satelliittipuhelimen, keskeltä ei mitään voi soitella tilannetiedotuksia kotiin! Tämä on siis taas Nean tekstiä.

Immigrantilla on ensimmäiset 24 h Biskajan ylitystä takana ja alus on edennyt Brestistä 129 nm. Miehistö ja alus ovat kipparin mukaan hyvässä kunnossa. Sijainti 1330 Suomen aikaa (19.7.) oli 46 29'5 N 005 41'2 W. Tuulta 9,5 ms suunnasta 200 astetta. Enimmillään tuulta on ollut 14 ms, joka ei onneksi ollut yöllä. Tuuli on siis onnettoman vastainen, mutta aallokko enemmän lännestä. Ensimmäisen vuorokauden kunniaksi 4 delfiiniä oli käynyt tervehtimässä Immigrantia.

Luvassa on kovahkoa vastatuulta edelleenkin, mutta tulevien päivien ennuste on onneksi hieman keventynyt siitä mitä esim. eilen näytti.

perjantai 17. heinäkuuta 2009

GASTIPULA HELPOTTAA JA LIIKKEELLE



14ti 07 09 Bunkrausta, veneen ulkopintojen viimeistelyä ja uudet gastit.
Viimeistelypäivänä tein veneen styyrpuurinkyljen vahauksen ja pohjan myrkkymaalauksen paikkailun. Täydensimme ruokavarantoja ja valmistauduimme taas pitkästä aikaa varsinaiseen toimintaan, eli purjehdukseen. Yritimme maksaa, Benin pitkään laskemaa, laskua 5,145.65 puntaa. Lähdin Bernoullin Makaa ja Pietilän Karia vastaan lentoasemalle. Paluumatkan bussilla no 4 teimme kiertoteiden kautta, kun poliisilla oli joku ratsia meneillään reitillä. Kuski soitteli keskukseen ja kertoi eksyneensä. Ei siis ihme, että minä olin hukassa pariin otteeseen. Saatoin seitsemän maissa Nean bussille, joka vei hänet hotellille. Nea on varannut torstaiksi lennon Suomeen. Majoittautuminen veneeseen ja kaupungilla kävelyä, suojauduimme sateelta läheiseen kapakkaan ja joimme yhdet oluet. Reittisuunnitelmaan ja tulevaan säätilaan tutustumista. Hyvissä ajoin nukkamaan meno, ovathan pojat heränneet Suomen aikaan jo aamulla neljältä.

15ke 07 09 Vene vesille ja purjehdus jatkuu
Aamupalan ja aamusuihkun jälkeen meidät häädettiin veneestä ja sitä alettiin valmistella laskuun. Viisi telakan miestä hääri Immigrantin ympärillä ja keskusteli mitä tulee tehdä. Siitä jäi vaikutus, niin kuin he olisivat olleet ensi kertaa ottamassa veneen tynnyreiltä trailerille, jossa oli monenmoista hydrauliikkaa. Traktorin kuski istui paikallaan ja sääteli trailerin liikettä siirtelemättä traktoriaan. Vene ajettiin kolmen pystytuen varaan, sidottiin mastosta ja perästä kiinni niihin ja jätettiin seisomaan siihen kölilleen odottamaan veden nousua jotta syväys riittäisi. Uhkaavan näköisesti Immigrant ei nojannut tukiin vaan oli köysien varassa. Meille annettiin tunti aikaa käydä asioilla. Kun tulimme 2424-risuaidalta takasin oli vene tööjätty uudelleen nojaamaan tolppiin. Vene laskettiin oikeaan elementtiinsä klo 0947. Ajoimme polttoainelaituriin ja tankkasimme tankkiin 16,9 litraa ja kanistereihin 2x25 litraa.

Guernsey- 1010, trip 1417 moottoritunnit 204,5
Nostimme ison satama-altaassa tehden siihen yhden reivin ja ajoimme ulos satamasta. Avasimme rullukkaa kolmoseksi ja lähdimme seilaamaan kohti etelää kahdeksan metrin tuulessa. Kolme venettä oli lähdössä samanaikaisesti, joten saimme kirikeppejä. Tosin tiemme erkanivat melko nopeasti eri suuntiin. Seilasimme 1121 lähtien pari tuntia länsituuleen ja päädyimme virran viemänä lähelle Jerseyn saarta, etäisyyttä vähimmillään oli 7,8 mailia. Heitimme 1316 vendan toiveena päästä luoteeseen. Toisin vaan kävi, virta vei meitä edelleen mennessään ja nyt seilasimme takaisin kohti Guernseyn saarta. Tunnin päästä syötyämme lämpimät patongit vedimme rullukan sisään ja siirryimme moottoriaikaan. Olimme edenneet St Peter Portista 11,3 mailia ja seilanneet 30 mailia. Kohtalainen merenkäynti ja vastavirta hidastivat ensimmäiset tunnit kulkuamme. Nealta oli tullut tekstari satelliittipuhelimeen, jossa kerrottiin Biskajalle kehittyvän kunnon myrskyn seuraaviksi kolmeksi päiväksi. Nean pyyntö oli, että seilaisimme Ranskan Brestiin. 1647 ilmestyi ensimmäinen delfiini seuraksemme ja hetken kuluttua niitä oli samanaikaisesti näkyvillä neljä. Ne kiersivät veneen ja tulivat takaisin aivan veneen keulan tuntumassa. Tätä näytelmää jatkui neljäkymmentä minuuttia. Seilasimme kuudesta eteenpäin, purimme reivin. Etenemä kolmen tunnin aikana oli11,3 mailia. Illalla taivas tummeni ja alkoivat sadekuurojen piiskaukset. Aurinko putosi horisonttiin 2115. Kippari kävi nukkumaan puoli kymmeneltä, Kari ja Maka aloittivat uudelleen moottoriajon.

16to 07 09
2400 Kalle herätettiin ja Maka meni nukkumaan. Kari piti puolisen tuntia vahtiseuraa Kallelle, laivaliikennettä on tavattoman vähän ja niin Karikin painui nukkumaan. Tuuli virisi viiteen metriin 0147 (log 1490) ja kippari avasi rullukkaa, isohan meillä on ollut koko ajan ylhäällä. Virta oli kääntynyt myötäiseksi ja antoi parhaimmillaan kahden solmun edun meille. Yhdessä vaiheessa tuulen ollessa vain 3,8 ms nopeutta purrella oli 7,1 kn. Neljältä kippari herätti Makan, joka ajoi tunnin yksinään ja otti vahtikaverikseen Karin. Keli vaihteli suuresti; tihkua ja kunnollista rankkasadetta sekä tuulen vaihtelut. Moottori päälle 0730. Yöllä Ranskan rannikkokaupungit näkyivät hienosti valaistuina. Aamulla rannemmalla seilasi samaan suuntaan veneitä. Teimme uuden reitityksen ja laskimme kurssiamme lähemmäksi rantaa suojaavia merimerkkejä. Päätimme edetä Finesteren kärjen ja Ilet D´Quessantin saaren (Ushant) välistä. Saimme seuraksemme kaksimastoisen ranskalaispurren ja kryssimme moottoriavusteista menoa vastaiseen. Aallot nousivat yhä jyrkemmiksi myötävirran ja vasta-aallokon kohdatessa. Sade tuli rankkoina kuuroina ja hetken kuluttua olimme ristiaallokkoalueella. Tämä oli Kallellekin pahin aallokkoalue, mihin hän on joutunut. Vene teki todella tiukkoja syöksyjä alas aallolta. Useita veneitä taisteli samalla alueella läpi valkoisenaan raivoavan meren. Pahimmillaan puuskainen tuuli nousi 15 ms. Yksinäinen pelastusrengas ajelehti vastaamme. Terästimme tähystystä. Päästyämme ristiaallokosta läpi ja käännyttyämme itään avasimme taas runsaaksi tunniksi rullukan. Otimme sen sisään Brestin sataman edustalla. Saimme leikillisesti sanottuna isopurjeen alas kuivana, sillä sadekuuroissa oli juuri väliaika. Ajoimme Brestin satamaan ja löysimme kylkikiinnityspaikan leveän yksinpurjehdusaluksen perästä.
Brest 1640, log 1570, matka 153 nM, aika 30,5 h, josta moottorilla 17,7 h. Mh 222,4
Kalle kävi maksamassa kahden päivän satamamaksun 57,40€. Kuivailimme hetken venettä ja lähdimme fasiliteetteihin ja kysymään sähkölaitteisiin adapteria, jollainen oli jäänyt Boatworksin sähkökaappiin. Satamavahti löysi varastosta vanhan liittymän ja luovutti sen meille hinnatta. Kari rakensi siitä liitäntäjohdon. Lähdimme hakemaan Makan opastuksella ruokapaikkaa. Teimme kierroksen sataman lähialueella ja palasimme ensimmäiseksi näkemäämme TexMex paikkaan. Söimme isot annokset kuka pihvin, kuka koirankupista kana/liha-annoksen. Olut oli laihaa. Palasimme veneelle ja sinnittelimme vielä hetken hereillä katsellen kahden veneen siirtopurjehduskuvat kannettavalta. Unta kaaliin klo 2300.

keskiviikko 15. heinäkuuta 2009

VIHDOIN MATKAAN!

KippariKalle kirjoittelee sitten enemmän kun on taas netin päässä, mutta tässä väliaikatiedotus vielä huomiseen saarella majailevalta Nealta. Immigrant pääsi tänään aamupäivällä vihdoin ja viimein jatkamaan matkaansa kohti etelän vesiä, gasteina Pietilän Kari Helsingistä ja Bernoullin Maka Raumalta, jotka saapuivat eilen St Peter Portiin. Päivää vaille 3 viikkoa saarella vierähti, joten oli jo aikakin päästä lähtemään! Jos kelit ovat edes jotakuinkin suotuisat, tarkoitus on seilata suoraan Espanjan Vigoon (jonne matkaa noin 550 mailia), mutta jos kelit näyttävät turhan kovilta, mahdollisuus on pysähtyä vielä Ranskan Brestissä, jonne matkaa Guernseystä on noin 135 mailia. Pidetään peukkuja miehistölle ja toivotaan turvallista matkaa!

maanantai 13. heinäkuuta 2009

PALVELU PELAA HOTELISSA



12su 07 09 Ystävällisen palvelun esimerkki

Eilen lauantaina palatessani St Peter Portista olin niin tohkeissani, kun olin mielestäni hankkinut hyvät eväät Nealleni. Kaiken lisäksi bussi joutui pysähtymään liikennekaaoksen vuoksi juuri Tavernan kulmalla, mistä minun piti osata hotellille. Nousin reippaasti bussista, saatuani sateenvarjoni auki ja kiihdytettyäni matkaan ymmärsin oloni turhan kevyeksi. Reppu ei ollut selässä, vaan se oli jäänyt bussiin, jonka takavalot juuri ja juuri näkyivät. Menin kiitolaukkaa hotellille ja hai Nean kieliavuksi vastaanottotiskille. Selvitimme tilanteen. Rouva soitti bussifirmaan, mutta oli tapahtunut kolari ja bussiin ei saatu yhteyttä. Hän katseli hetken bussin reittikarttaa ja aikataulua ja totesi, että saatamme ehtiä sairaalan pysäkille oikoreittiä. Ei muuta kuin henkilöautoon ja taas ajo sairaalaan. Olimme bussia edellä kolmisen minuuttia. Jännittyneinä odotimme, huomenna syntymäpäiviään viettävän, rouvan kanssa bussia. Siellähän se minun reppuni oli sisältöineen: mm. kaksi kannettavaa tietokonetta, omassani kaikki tuhat seilausreissun valokuvaa ja tekstit sekä kamerani. Huojennuksemme oli suuri ja sitä päivittelimme paluumatkan ajan kapeilla kivimuurien reunustamilla kaduilla.

Sunnuntain aamupalalla katselimme hotellin asiakaskuntaa. Keski-ikä hipoo seitsemääkymmentä. Nean lisäksi kaksi asiakasta on alle kuudenkymmenen. Sunnuntai vaikutti käänteentekevältä Nean sairauden suhteen. Kuumetta ei enää ollut, mitä nyt yskä vaivasi.

www.noonsite.com

Korjaus Jimmy Cornellin web osoiteeseen. Po www.noonsite.com

lauantai 11. heinäkuuta 2009

KÄVELYMATKA VENEELLE





11 la 07 09 Puolen tunnin kävelymatka veneelle

Aamiaisen jälkeen lähdin kävellen veneelle. Nea jäi hotelliin lepäämään. Matka kesti puoli tuntia minun reipasta kävelyvauhtiani. St Peter Portiin on koko matkan alamäki, eikä mikään vaatimaton olekaan. Näkymät olivat komeat ja oli hieno aistia rauhallisen kylämiljöön muuttuminen kaupunkirakenteeksi. Korkeiden kivitalojen reunustamien kapeiden katujen ja kujien päätteenä vilahtivat meri, linnoitus ja/tai naapurisaaret Herm ja Sark. Veneen kunnostus oli edennyt, korjattuihin kohtiin oli vedetty jo tervaepoksi. Lähden veneeltä turisti infon silmukalle viestimään tuleville gasteille. Ostoslistalla tänään on mm. sähkölaitteiden kytkemisen täkäläiseen verkkovirtaan mahdollistava adapteri. Toistaiseksi olemme pärjänneet ilman vaihtokytkintä veneen ollessa kiinni maasähkössä. Hotellissa sähkölaitteiden lataaminen ei onnistu ilman vaihdinta. Molemmissa venetarvikeliikkeissä tarjosivat adapteria, jossa pistokkeiden piikkien väli oli liian tiukka. Palautan nyt jo ostamani ja jatkan etsimistä.

GASTIEN HAKUA JA HOTELLIIIN

08ke 07 09 Gastien hakua

Nea tervehtyi keskiviikkona niin, että lukeminenkin taas maistui. Remakan naurun, yskän kera, hän päästi, kun luki jumalan sanaa ( Jimmy Cornell) ja siinä mainittiin suomalaisiksi purjehduskeskuksiksi Helsinki, Turku, Rauma ja Loviisa sekä Pietarsaari Swanien tekopaikkana. Kohtasimme juuri yhden saksalaispariskunnan, joka oli käynyt kahdesti Raumalla, kehuivat Vanhaa Raumaa viehättäväksi. Rauma vierailukohteena selittyy varmaankin juuri auktoriteetin suosituksesta. (www.moonsite.com)

09to 07 09 Gastien haku jatkuu remontin keskellä

Vakuutusyhtiön ihmiset ovat ottaneet Nean puhelinseurantaan. Heidän suosituksestaan kävimme uudelleen paikallisella lääkärillä, joka totesi, ettei voi antaa Kallelle ennaltaehkäisevänä lääkkeenä Tamifluta. Guernseyssa oli tehty sellainen päätös viikko aikaisemmin. Ja kun kippari oli terve, niin tervemenoa merelle vaan. Nean keuhkoista kuului rahinaa, muttei sopivaa lääkettä antibioottiallergikolle löytynyt. Lääkäri suositteli täydellisen levon kannalta olevan tarkoituksenmukaista siirtyä hotellimajoitukseen. Varasimme huoneen viikoksi ensin yhdelle, mutta muutimme sen illalla kahdelle hengelle. Seitsenvuotishääpäivästä on niin vähän aikaa kulunut, ettemme malta nukkua erillämme, vaikkakin veneessä olemme tasapainottaneet kuormaa eri vuoteisiin. Kävin etsimässä autoHelmiin varahihnaa. Sain apua sen metsästyksessä turisti infosta, jonka nettisilmukkaa (WiFi) olemme muutenkin käyttäneet hyväksemme gastimetsästyksessä. Pietilän Kari on valmis lähtemään, jos vaan joku lisägasti vielä löytyy. Kirjoitin Bernoullin Makalle tilanteestamma. Ilmoitimme telakan väelle, ettemme lähde vielä viikonvaihteessa. He olivat tyytyväisiä. Sillä näyttää sitä, ettei vene ole perjantaina vielä tarkastuskunnossa. Tuuli viuhui ankarasti mastossa. Tynnyripukeille nostettu vene kun ei alkuunkaan myötäillyt, niin tutina oli melkoinen. Miten ne veneet kestävät, jotka talvehtivat mastot pystyssä? No niissä ei yritetä asua pukeilla. Nealla oli taas helvetillinen ilta, yskä vaivasi todella pahasti ja se nosti kuumeen. Milloin oli vilu ja taas hetken päästä lakanat aivan märkinä.



10pe 07 09 Helpotusta gastipulaan ja siirtyminen hotelliin

Veneen kunnostus jatkuu nyt kölin alakulman paklauksella. Ahkerapoika hyväilee silmät kiinni hiontajälkeä. Paklaa taas ja hio. Nean ollessa suihkussa puoliltapäivin, odotettuaan vakuutussairaanhoitajan soittoa pitkään, kävin taas turist infossa nettaamassa. Ei olisi pienenä uskonut, jos olisi tiennyt, että kuudenkymmenen vuoden kuluttua istutaan jossakin tilassa ja kirjoitellaan sylimirkolla maailmalle. Ei tosin tämä palvelu sitä Kortelan inhimillistä teknologiaa läheskään korvaa. Soitin veivattavalla puhelimella keskukseen ja pyysin äidille mummolaan. Sentraalisantra sanoi, että Esteri näytti menevän Sarkolaan. Sähköposteissa oli vapauttava viesti: Maka on tulossa Karin kanssa gasteiksi. Myöhemmin sain tekstarin, että he tulevat tiistai- iltapäivänä. Siirryimme Nean kanssa viereisen kylän, St Martinin, rauhalliseen La Michele –hotelliin. Pääsimme pois keskustan hälinästä ja varsinkin veneen korjaustyömaalta ja tutinasta. Nea väsähti ja painui nukkumaan jo kahdeksalta. Kymmeneltä hänen olonsa oli niin tukala yskimisen ja kuumeen nousemisen takia, että päätimme lähteä hakemaan apua sairaalasta. Pyysimme hotellin isäntää tilaamaan meille taksin. Hän kyyditsi meidät ystävällisesti sairaalaan. Nea pääsi lääkäriin yllättävän pian ja nyt tauti sai nimen; ärhäkkä vasemman keuhkon alaosan tulehdus. Siihen Nealle määrättiin antibioottia. Nealla on antibioottiallergia, jota sitten jos se lyö päälle voidaan hoitaa kortisonilla. Keuhkot pitää saada kuntoon, enneNn kun tauti pääsee keuhkokuumeasteelle.

tiistai 7. heinäkuuta 2009

SIKAINFLUENSSA!?!

07ti 07 09 TAUDINKUVA SELKEYTYY

Kyllä nyt tämän reissun etenemistä vastustavat kaikki voimat oikein kunnolla. Tätä kirjoittaessani länsituuli viuhuu mastossa seitsemän beaufortin, 14 metrin, voimalla. Veneen kunnostus on onneksi tänään edistynyt kahden miehen työpanoksella hyvin, lasikuidutus saatiin valmiiksi, tiiviste Sikaflex asennettiin, köli kiristettiin paikoilleen ja ensimmäinen pakkelikerros kölinjuureen tehtiin. Pääsin vivun varteen kölipulttien kiristyksessä.

Otsikon mahdollisesti karmaisevaan asiaan. Nean sairaus on vienyt flikasta kaikki voimat. Kuume on tehnyt suurta haitariliikettä 35,1 – 39,2 asteen välillä. Eilen 6.7.09 käännyimme paikallisen lääkärin puoleen. Hän soitti sairaalaan ja arveli hänellä olevan mahdollisen sikainfluenssaviruksen kantaja. Hetken neuvoteltuaan päätyivät guernseylaislääkärit siihen, ettei potilasta testata, kun sen päivän testit olivat jo lähteneet Englantiin ja testin tuloksen saaminen kestää kaksi viikkoa. Kaiken lisäksi potilas on lähdössä Espanjaan? Nea sai reseptin. Lääkkeet piti noutaa sairaalasta. Myöhästyimme muutan minuutin, eikä Nea päässyt aloittamaan lääkitystä. Hakkaava yskä ja illalla korkea kuume tuskastuttavat potilaan täysin.
Tänä aamuna Nea kävi hakemassa kahdella taksilla lääkkeet sairaalan apteekista. Ensimmäinen vei väärään paikkaan ja lähti pois. Tavattoman byrokraattinen toimitus sai karmaisevan piirteen kun terveysaseman henkilöstö joutui paniikkiin kuultuaan lääkkeen nimen ja ajoivat Nean ulos, sekä kiireesti kaivoivat esiin hengistyssuojaimia. Nea sai lääkkeet ja palasi veneelle. Olemme yrittäneet saada vakuutusyhtiöstämme ohjeita tämän tapauksen varalle ja Kallen mahdollisesta altistumisesta. Sähköpostit eivät ilmeisesti ole tavoittaneet vakuutusvirkailijoita. Nea kirjoitti kolmen tekstiviestin mittaisen selvityksen Rapalan Karille. Vastaus tuli pian soiton merkeissä. Kari totesi lääkkeen olevan juuri sikainfluenssaa vastaan. Totesi, kylläkin, ettei se varmaankaan ole sitä, kun Kalle on vielä täysin terve ja itämisaika on vain muutama päivä. Hän totesi tartuntavaaran poistuvan lääkityksen ollessa päällä, sekä lisägastin olevan turvassa flunssatartunnalta.

Karin soitto oli tavattoman suuri henkinen helpotus meille molemmille. Kiitos vielä henkilääkärillemme siitä. Meidän kahden huojentuneen lisäksi sukulaiset ja muut blogin lukijat voivat olla helpottuneita.

Jälkikommentti guernseylaisesta terveydenhoidosta:
1) Tämähän ei kuulu EUhun ja sairaanhoitopalvelut ovat tarjolla ilmaiseksi täkäläisten lisäksi ainoastaan Jerseyn ja Isle of Manin ja Portugalin kansalaisille, ei edes briteille. Kaikilla muilla tulee olla matkavakuutus, muttei ainakaan kyseinen klinikka laskuttanut vakuutusyhtiötä, vaan edellytti maksua paikanpäällä. Ja kaikenlaista visitor-lomaketta on täytettävä.
2) Vaikka lääkäri näki, että Kalle oli mukana ja tiesi haastateltuaan Neaa meidän asuneen veneessä kymmenen päivää. Hän ei tehnyt elettäkään miettiäkseen toisenkin osapuolen mahdollista tartuntaa vaikka määräsikin sikainfluenssalääkkeen. Meille flunssalääkkeen nimi ei kertonut mitään, emmekä tienneet vasta kun seuraavan päivänä paniikkireaktiosta lääkkeen käyttötarkoituksen. Sen Kari varmisti meille.
3) Mielestämme edellä kuvattu käyttäytyminen oli selkeä heitteillejättö molempien suhteen. Nea oli tutkimustilanteessa nesteytyskunnossa. Parin tunnin tiputus olisi helpottanut huomattavasti tätä päivää ja jouduttanut toipumista.
4) Ilmeisesti lääkkeetkin ovat paikallisille ilmaisia ja lääkäri pystyy niitä antamaan. Vierasmaalaiset joutuvat hakemaan niitä sairaalan apteekista, joka on auki arkisin 9-17 ja missä joutuu hyppäämään luukulta luukulle. Ja joka luukulla virkailija soittaa aina jonnekin.

HARMONINEN KAUPUNKIKUVA




Sitten vielä kevyempään aiheeseen, jos ei melkein työasiaan.
Olemme ihailleet Guernseyn rinteeseen rakentuneen St Peter Portin kaupungin ehyttä, miltei rikkeetöntä kokonaisjulkisivukuvaa. Se näyttää sekä päivällä, että illalla valaistuna todella täydelliseltä. Pitkään mietittyämme totesimme täältä puuttuvan kaikenlaisten valomainosten talojen katoilta. Tällähän mainostaminen hoidetaan ensimmäisen kerroksen värikkäällä kulissitekniikalla yleisbrittiläiseen tapaan ja siinä guernseylaiset ovat käyttäneet irtokirjaimissa runsaasti kultaa ja täyteläisiä värejä. Vain Pelastusarmeijan seinään maalattu teksti pistää silmään.

lauantai 4. heinäkuuta 2009

MITKÄ VALOT YÖSSÄ?

04 la 07 09 Guernsey

Eilisen tiedon jälkeen me joudumme olemaan täällä Guernseyssä vielä viikon. Nealle tuo tieto aiheutti psykosomaattisen kuumeen ja yskän. Edellinen kipparin diagnoosi perustuu masennuksen aiheuttamaan kuumetilaan, johon liittyy aiempi vilustuminen, lääkitys 1,5 tbl Burana 600 ja 2 pss Finrexin. No joo, me olemme todellakin molemmat vilustuttaneet itsemme kuumina päivinä ajellessamme vetoisissa linja-autoissa. Aioimme lähteä tänä aamuna Jerseyhin, mutta aamulla arvioimme Nealle olevan levollisempi päivä paikallaan. Siirsimme sen laivareissun maanantaihin. Huomenna seitsenvuotishääpäivänämme yritämme mennä lähinaapurisaari Hermille. Sieltä pääsee useammin päivässä pois. Tämä päivä on kulunut pitkään nukkuessa ja venettä varustellessa. Venetarvikeliike on vaarallisenkin lähellä, tänään tuli hankittua Guernseyn kohteliaisuuslippu, vaikka olemme jo miettineet kansallisuudenkin hankkimista, jos remontti sillä edistyisi. No yritämme ensin nuolaista tuolla lipulla paikallisia. Lisäksi ostin Espanjan ja Portugalin rannikon yleiskortin, ripakytkimen, ajolippuun lyhyen lipputangon, popparipihdit ja veneen vahausaineita. Nea viihtyy sisällä, ulkolämpötilan ollessa 25,4 astetta. Hän osti tänään lisää pokkareita, jotka linja-autolippujen lisäksi ovat ainoita halpoja tällä saarella. Kirjoittelen tekstiä päivänvarjon suojassa sitloorassa. Hankimme pari päivää sitten Buoyweather.com netti-sääennustepalvelun ja se on minulla nyt kotisivuna. Aina kun yritän nettiin surffaan tulevia säitä Biskajalla ja Atlanttilla, jos kuitenkin pääsisimme sinne joskus.



Kaikille merenkulkijoille kysymys, varsinkin merenkulun opettaja Wilbelle. (Yritin lähettää tämän sinulle Jouko sähköpostilla, mutta se tuli takaisin. Onko osoitteessa joku vika? Lähetä vastaus sähköpostilla, niin saamme sen ajantasalle). Tunnista kuvan valot. Kuva on otettu täällä Guernseyssä. Lähettäkää vastaus kommenttina. Liity siis lukijakseni ja käytä ilmaista kommenttikenttää. Hyvää lauantaiehtoota kaikille toivottaa kippariKalle.

perjantai 3. heinäkuuta 2009

TELAKAN JOHTAJA PUDOTTI POMMIN


03pe 07 09 Guernsey

Tämän päivän veneemme kimpussa on hionut se ahkera poika, joka teki viime viikonvaihteessakin töitä keulan paikkauksessa. Muut telakan työntekijät: johtaja, luihu, alipalkattu ( joka tekee muttei tiedä mitä tekee, parhaimmillaan hän on veneen nostossa ja pohjan pesussa), Bob ja traktorin kuski (hyvä ajamaan autojen ja veneiden välissä). Luihu ja Bob hakevat työkaluja yhdessä, eivätkä muutenkaan saa oikein mitään aikaiseksi. Näitä luonnehdintoja me mietimme näinä murheen päivinä ajankuluksi.

Nea lähetti ystävällemme, joka on tulossa seilaamaan elokuussa, seuraavan mailin. Annan Nean purkaa tuntojamme ja turhautuneisuuttamme.

Moi!

No kyl o teilläki ollu reissu! Tejniin mekin päädyttiin ku Allingeen oli tarkoitus meiän häämatkalla 7 vuotta sitte... Utklippanilta lähdettiin (sumussa mekin) ja merellä oli niin kova tuuli että Bornholmissa oli satamat kiinni paitsi Tejn joka on aina auki. Onneks saatiin tieto jo ennen ku lähdettiin yrittämään Allingeen, vaikka eihän ne kaukana ole toisistaan. Kovasti oli sillon ainakin kalaverkkoja joita piti väistellä.

Meiän reissu nyt tuntuu tyssäävän kokonaan. Hetki sitten kävi herra vahinkotarkastaja katsomassa onko kölin juurta hiottu tarpeeksi. Sitä olikin jo odotettu pari päivää (kävi se kyllä eilen mutta meinas että pitää hioa lisää)... tässä menee joka asiaan aina pari päivää! Hemmetin espanjalaista meininkiä, vaikka ollaan vasta Ranskan rannikolla. Ja yleisesti ottaen nämä natiivit aloittaa työt pankeissa ym. tosi aikasin ja jo 7 aikaan aamulla kaupunki on täydessä touhussa. Mutta sit huonot uutiset: kun tivasin telakan pomolta (jolla ei oo huumorintajua ja muutenki rupee jo olemaan aika kireä meitä kohtaan) millon me päästään täältä pois se onneton sano että ENS VIIKON PERJANTAINA!!!! Siis oikeesti, vielä toinen viikko! Hermo menee.... vessaan on 100 m mikä on ihan ok, suihkuun 650 m (ja se on sataman suihku jota me ei tietenkään saatais käyttää mutta onneksi ne ei vaihda koodia, ainakaan vielä ei oo vaihtaneet tämän viikon aikana).. Paikka on hieno ja kelit on enimmäkseen olleet hyvät, jopa liianki kuumat paitsi nyt tuulee aika kovasti. Mutta kyllä mun osaltani välimeren purjehdus jää nyt lyhyeksi. Ja vielä pahempaa, Teemun loma näyttää nyt peruuntuvan kokonaan. Mun sisko ja sen mies menee Malagaan muuten vaan lomalle, kun me ei nyt mitenkään päästä sinne sillon ku ne on siellä. Siis voi hemmetti. Tää on meiän 7-vuotishääpäiväreissu ja taas ollaan telakal. Sanoin eilen Kallel että 14-vuotishääpäivää kyllä vietetään jossain mahdollisimman kaukana mistään vesialueesta!!! Mua ei sillon saa minkäänlaiseen alukseen, uskallankohan autoonkaan.

Lenkkimaastot on hyvät, tuleepa ainaki kovaa mäkitreeniä, mutta akillekset ei oikein kestä niitä alamäkiä. Kevyempää lenkkiä voi sitten vetää tasaisella rantatiellä. Onpa edes jotai tekemistä, mutta ei koko aikaa voi lenkilläkään olla. Niinpä tulee päivät löhöttyä paatilla odottamassa jos joku vaikka tekis jotain. Sitte oon roikkunu naamakirjassa ja pelannu tetristä -- kui alas ihminen voi vajota kuivapurjehdusretkellä... Oon sentään lukenu Jimmy Cornellin kirjaa "A passion for the sea", jossa on ihan hyviä ohjeita valtameripurjehdukseen. Mutta tämän viimeisimmän poispääsyennusteen jälkeen oli kyllä pakko käydä mun emergency only -suklaalevyllä (Fazerin lontoorae-sininen)! Kalle tyytyi pariin rommiin (toistaiseks).

Jaaha, nyt rupee käsivarret ja reidet palamaan ku kirjottelen auringossa. Netti ei toimi veneessä sisällä, tää ku on pöllitty yhteys jonku kahvilan suojaamattomasta wifistä. Ulkonaki toimivuus on yhtä onnetonta ku tämän telakan... Nyt lähdetään kolmannelle bussiretkelle saaren ympäri. Maksaa 60 penceä per nuppi ja pisin reitti kestää 1,5 h. Aika halpaa siis. Muuten tää ei oo mikään halpa paikka, vaan enemmänki rikkaitten ikäihmisten shoppailuparatiisi. Huomenna läheiselle Hermin saarelle yhteysaluksella ja jos sunnuntaina mentäis hääpäivää viettämään pois täältä! Semmosella pikakiitäjälautalla pääsee Jerseyyn, mennään Bergeracia kattomaan jos se olis kotona :-)

pidetään yhteyksiä!
Nea


Lopuksi yhteiset teesit tähän asti koetun pohjalta:
N1 Älä koskaan tee suunnitelmia.
N2 Älä koskaan, koskaan osta yhteään lentolippua enne kun tiedät mihin maahan
olet menossa.
N3 Kun olet vierailla vesillä, älä koskaan, koskaan, koskaan törmää mihinkään.
K4 Älä kysy milloin veneesi voidaan nostaa telakoitavaksi. KYSY MILLOIN
VENEESI SAADAAN KUNNOSTETTUNA VETEEN.

KIUKUN PURKUA GUERNSEYSSÄ


02to 07 09 Vahinkotarkastajan odottelua

Vahinkotarkastaja Buzz Whiten piti tulla joko keskiviikkoiltana tai aamulla torstaina. Saimme telakanjohtajan kiinni torstai-iltapäivällä ja hän soitti, vähän kärsimättömänä, Buzzille, joka lupasi tulla käymään. Klo 1613 hän saapuikin ja katseli auki hiottua kohtaa hetken, koputteli sitä ja pudisti päätään. Ben, telakanjohtaja, pyysi Buzzin koputusveistä. Hetken koputeltuaan hän pisti veitsen kärjen aiemmin tehdyn lasikuitupaikkauksen saumaan sisälle ja väänsi seurauksella, että Buzzin veitsen terä katkesi kuidun sisälle. Taittoveitsi oli selvästikin tärkeä kalu vahinkotarkastajalle. Ben pyyteli anteeksi ja asia yritettiin ohittaa. Tarkastuksen lopputuloksena oli, että hiontaa pitää jatkaa ja Buzz tulee tarkastamaan sen huomenna lounaan jälkeen. Nea kävi purkamassa kiukkuaan kunnon guernseylaisella kymmenen kilometrin mäkijuoksulla. Kirjoitin illalla Alandian Jörgenille, totesin tosin epäileväni kohtelua, jos asiaa yritetään jouduttaa. Helle ja pintaan pyrkivä masennut veivät voimat ja menimme nukkumaan jo kymmeneltä sateen ropistessa kattoon.

Säätila Guernseyssä vaihtelee paljon vuorokauden aikana. Yleisesti aamupäivä on pilvinen. Kymmenen jälkeen pilvet väistyvät ja tulee aurinkoinen päivä. Illalla tulee mereltä sumu, joka muuttuu yön aikana sateeksi. Eilen oli ensimmäinen aamu, kun ei täkki ollut märkä. Siitä tulikin helteinen, korkeapaineinen päivä.

torstai 2. heinäkuuta 2009

BYROKRATIAN KYNSI YLSI VISBYYN



Kirjoitan tätä torstaina 2.7.09 klo 1030 St. Peter Portin Boatworks+/telakalla odotellessamme vahinkotarkastajan siunausta kuidutuksen aloittamiseen. Saamamme tiedon mukaan hänen piti tulla eilen illalla tai tänä aamuna.

Vuorotteluvapaa loppuu ennen alkamista?

Lähestyessämme Visbytä Kalle löysi kännykästä vastaamattoman 09 alkuisen numeron ja haistoi, että tämä voisi olla tärkeää. Numerosta vastasikin JATTK:n työttömyyskassan hoitaja ja kertoi, että Vuorottelukorvaushakemuksessa oli päättymispäivä ennen alkamispäivää. Kertoi tosin huomanneensa, että vain päättymispäivän vuosiluku oli kirjoitettu väärin (2009/ 2010). Vuorotteluvapaa päättyisi näin ennen sen alkamista. Hakemus täytyy uusia. Sitä ei pyynnöstä huolimatta voinut tehdä viranhaltijapäätöksellä korjauksena. Yritin perustella korjauspyyntöä selvänä käsivirheenä ei asiavirheenä, kun vuorotteluvapaasopimuksessa ajat ovat oikein. Neito ei suostunut, vaan minun piti kirjoittaa Visbyssä uusi hakemus, oikeine päivämäärineen ja lähettää se allekirjoitettuna.

keskiviikko 1. heinäkuuta 2009

LE HARVE - MAAILMANPERINTÖKOHDE



Le Havre lateeraalipoiju no 7 ohitti pitkäksi aikaa mielessäni seilauksen toisen maailmanperintökohteen. Olin sen verran järkyttynyt törmäyksestä, etten blogannut käyntiäni Le Havressa, maailmanperintökohteena. Kaupungin keskustan uudelleen rakentaminen toisen maailmansodan jälkeen on arvioitu listalle pääsyn arvoiseksi. Urbaani keskusta, jonka asemakaava toteuttaa nykyaikaa.

GUERNSEYLAISTA TEHOTTOMUUTTA

Immigrantin korjaus Guernseyssa ottaa todella paljon aikaa. Boatworks+ vaikuttaa toimivalta, mutta homma ei vaan pelaa. Korjauksen tähänastiset vaiheet päivittäin ja todellakin päivässä tehdään yksi vaihe kerrallaan, vaikka miehiä on joka lähtöön:

26pe 06 09 Veneen nosto, pohjan pesu ja vahinkotarkastus sekä tynnyripetin teko.

27la 06 09
Keulavaurion hionta ja sisäpuolen kuidutus. Toinen tyyppi poisti kölin ja rungon liitoksesta sikaflexin ja hioi vähän auki kuivumista varten.

28su 06 09 Keulavaurion ulkopuolen kuidutus.

29ma 06 09 Keulan hiontaa ja edelleen paklausta.
Kölin irrotuksen aloitus – ei löytynyt sopivaa 46 mm:n avainta, Kaksi kaveria lähti hakemaan sitä klo 1000 ja palasivat kertomaan klo 1230, että huomenna on avain käytössä.

30ti 06 09 Edelleen keulavaurion hiontaa ja maalaukseen valmistautumista – hetkellinen sade keskeytti sen.
Kölin irrotus alkoi 1030, kaksi kaveria.
1200 köli pudotettuna 10 cm alas, kolmas kaveri positi sikaflexit.
1400 samainen kaveri aloitti keskeltä kölinjuuren aukihiomisen,
muttei takaosan pienen vauriokohdan aukaisua.

Johtaja ei ole uskaltautunut veneeseen sisälle. Joka vaiheessa ovat
pojat kopotelleet kölin juurta, vaikka vaurion syvyys varmistuu
vasta aukihionnalla. Kukaan ei ole vielä miettinyt kölin etualakul-
man paklausta, vaikka se olisi voinut tapahtua jo nyt samanaikai-
sesti hiontojen kanssa.

Raumalla Rapa ja Masa olisivat hoitaneet homman kahdessa päivässä ja vene olisi jo vedessä.

01ke 07 09 Tänään tapahtui melko paljon:
Alipalkattu poika hioi kölinjuuren auki, kun sai ohjeet luottomieheltämme. (Hio siinä sitten, kun et tiedä kuiduttamisesta mitään.)
Saimme johtajan ylös sisätilaan katsomaan kolmea kuvaa kölin muotoon saattamisesta vuodelta 2005. Samalla hän, Ben, sai piirustuksena korjausohjeen (piirrän, kun en osaa kieltä).
Maalari teki iltapäivällä hyvää jälkeä ja niin keula on valmis huomisen hionnan jälkeen.
Sain tunnin aikaa paikkailla naarmuja loppumaalilla.
Ylityönä luottomiehemme hioi kölin etukulmaa ja kertoi ylpeänä miten he laittavat ankkurointiruuvit siihen, jotta se pysyisi kiinni edes kevyessä kosketuksessa. Ajatus oli piirrokseni mukainen, mutta johtaja oli ilmeisesti ottanut glorian itselleen. Hällä väliä, kunhan vaan homma saadaan kuntoon.

Huomenaamulla tulee vahinkotarkastaja Buzz White tarkastamaan, onko kölinjuuresta hiottu riittävän paljon. Toivottavasti hän antaa kuidutusluvan. Yritin suostutella työnjohtajan hankkimaan minulle materiaalit, niin voisin illalla aloittaa kölinkärjen paklaamisen. Ehkä se vauhditti kölin korjaamista, kun jo tänään sitä hiottiin. Uskon sen olleen vasta huomisella listalla.



Minulta loppuvat pikkuhommat Immigrantin kimpussa. Tähän mennessä tehtyjä: Veneen vahaus, tutkamaston kiristys, kaikkien metalliosien uudelleenvahaus, pilssipumpun asennus, lisäpolttoainesäiliöiden asennus perälaatikkoon, (josta on tullut suosikkipaikkani), yhden pilssin poistoreiän aukaisu ja gelcoat-käsittely, mastosukan tiivistäminen ja kengille riippumatto naviskapöydän alle.