sunnuntai 30. elokuuta 2009

KOLMAS YKSINPURJEHDUSJAKSO ALKAA

27to 08 09 Kaupankäyntiä ja kolmannen yksinpurjehdus jakson alku

Heräsin 0830, kävin aamusuihkussa ja hääräsin tunnin kaikenlaista kunnes muistin, että aamupalakin olisi nautittava. Soitin Navsystemsin Marcus Backmanille ja kerroin, ettei täältä maahantuojalta löydy enää vastaavaa voimayksikköä. Marcus sanoi, että SPX-5:n yksikkö on tismalleen sama, joten on kyse väärinkäsityksestä. Esitin kuitenkin koko järjestelmän vaihtoa uudemmaksi, eli juuri SPX-5:ksi. Hän totesi vaihdon tuoreempaan olevan tarkoituksenmukainen. Pyörittelimme hetken rahoituspuolta ja päädyimme seuraavaan: uuden laitteen maahantuojan hinnasta vähennetään voimayksikön ovh-hinta. Siihen oli tyytyminen. Yritän tulla nykyisillä 1995 ja viallisella 2009 voimayksiköllä toimeen siihen saakka, kunnes kummipoikani Jussi tulee Barcelonaan 14.9.09. Näin tuli Jussillekin asia tiedoksi. –No, et tarvitse täällä kuin pari paitaa, uikkarit, tuulipuseron, shortsit ja edustushousut (mitä lienevätkin), siis puolipitkät sellaiset. Kaikilla tähänastisista gasteista on ollut toinen puoli vaatteista turhaan mukana.

Alicante- 1058, log 2964

Hallittu irtautuminen laiturista, muutama valokuva vielä Alicanten satamasta ja ulos aallonmurtajasta. Suuntasin kurssin koilliseen, josta myös tuuli puhalsi 4,5 m/s voimalla. Arvioin tilanteen toivottomaksi, enkä ottanut kummastakaan purjeesta aurinkosuojia pois. Huertan nokan jälkeen kuitenkin tuulen suunta kääntyi ja se voimistui 7 m/s. Nyt kysyttiin yksinpurjehtijan viitseliäisyyttä, mutta laiskuus otti minustakin helteessä vallan. Ajoin koko matkan 19 mailia Villajoyosaan, missä on Volvo Pentan huolto. Matka kului hedelmiä syödessä ja vettä juodessa. Yksi pyöreäsiipinen peto jäi tunnistamatta, kun se lensi niin vastavalossa ja kaukana. Liidossa sillä oli siivet selvästi ylä-veessä, muuten se täytti isohaarahaukan piirteet. Maltoin odottaa leparien laittoa puolen mailin päähän aallonmurtajasta vaikka kädet kaipasivatkin työtä. Vasenta kättäni on krampannut jo pitkään, nyt alkavat samat oireet olla oikeassakin, kuin käsi on pitkän aikaa kupilla. Kupilla tarkoitin kuppimaisessa asennossa en rommitoti tai muun vastaavan asian tohutuksessa. Nyt ovat alkaneet vesipäivät, ei vain puolentoista litran päivittäinen tinkipullo, vaan kieltäytyminen alkoholipitoisista juomista. Muuthan tulevat tänne muutamaksi viikoksi etelänlomalle, minun ja maksani pitäisi kestää tätä runsas vuosi. Tämä ei ole moite gasteille, ette te sitä kaljaa tai olutta kurkkuuni kaada. Ette varsinkaan rommitoteja. Tilanne ei tosin ole mitenkään kriittinen, sillä eilen ja tänään ei ole ollut minkäänlaisia vieroitusoireita. Kylmälokeron kansi on pysynyt tiukasti kiinni oluenhaku merkityksessä vaikka sieltä niin mukavasti tuleekin kylmä virtaus helteiseen kajuuttaan. Ajoin Villajoyosan satama-altaaseen ja kaksi tuohtunutta miestä näyttivät VHF käsipuhelimiaan. Ajoin lähemmäksi, kerroin olevani yksin ja puhelin on sisällä. Tämä ei heitä riemastuttanut. Sain kuitenkin paikan ja pakitin kaikin tyylipistein laituriin. Tällä kertaa hallintalaite ei tuottanut ongelmia. Se oli kai kuullut vaihtoajatuksesta, kun olin jupissut yksikseni Volvo Penta huoltoon ajosta, samalla kun olin ihmetellyt miten tuo Villajoyosa oikein lausutaan? (Viljahoiosaan päädyin. Pitää lähettää taas satunnainen matkailija tutustumaan asiaan).




Uintireissun jälkeen menin tietenkin taas suihkuun. Laihduttavaa on myös tämä lämpötila, sillä ruokaa ei kykene edes ajattelemaa ennen auringon laskua. No ajatella sitä voi, muttei valmistaa kajuutassa, missä korkea lämpötila viihtyy vielä, ulkoilman jo jäähdyttyä siedettäväksi +28 astetta. Nyt kymmenen maissa alkaa olla sellainen fiilis, että voisi lähteä kävelemään ja tutustumaan tähän täysin outoon kaupunkiin. Jos vain jalat kantaisivat.

TORREVIEJASTA PURJEHDUSPYHÄTTÖÖN

Torreviejasta Alicanteen

Aamupalan ja suihkujen jälkeen menimme bunkrausreissulle Torreviejan keskustaan, siis toiselle puolelle ajoväylää. ToroToro SuperMerkado löytyi kahdella kysymisellä. Unohdimme taas ostaa hedelmiä. Levitteen suhteen olemme tehneet ratkaisun, olla ostamatta, sillä emmehän saisi sitä veneelle vailla kiehumispistettä. Sen sijan ostamme joka kerta pari pakettia juustoa. Kari esitti, että jos söisimme nopeasti burgerit ennen lähtöä. Juustopurilaisten tulo kesti puoli tuntia, joten se siitä nopeudesta. Karin lentolipun saimme tulostettua satamatoimistossa.

Torrevieja 1500 log 2935

Irtauduimme laiturista ja ajoimme aallonmurtajasta. Nostimme ison 1520 päästyämme merelle, rulukka aukesi kohta viiden minuutin kuluttua isosta. Hyvätuulinen purjehdus, tuulta 4-7m/s aluksi tiukasti vindeksineulassa, mutta saavutettuamme Isola de Tabarcan itätikun alkoi löysempi purjehdus kohti Alicantea. Tuuli vaan loppui ennen aikojaan ja niin jouduimme koneistamaan viimeisen tunnin. Isola de Tabarca näyttää erittäin mielenkiintoiselta saarelta. Sinne tehdään Alicantesta veneretkiä. Pienen sataman edessä oli useita veneitä ankkurissa. Olimme juuri ennen pimeää Alicanten satamassa. Ensimmäiseksi kiinnittyi huomio ylähäällä oleviin kahteen Telefonica VO 70-veneeseen. niiden kölibulppi on todella kapean varren nokassa. Ihmettelimme huoltorakennuksen katolta kuuluvaa melskettä. Samanaikaisesti nousi ainakin viisisataa lokkia katolta. Ajoimme huoltoaseman laituriin, missä edessämme oli kiinnitettynä VO 70 Puma.



Alicante 2030 Marina Deportiva del Puerto de Alicante

Toimistotyttö viileässä, suorastaan kylmässä (varmaankin 20 astetta) kysyi heti onko varattu paikkaa. Kun sanoin ei hän mutristi huuliaan, mutta löysi kuitenkin 12 metrisen paikan hintaan 102,58 euroa kahdelta yöltä. Ajoimme laituri L paikkaan 30. Täällä on aina satamapoika vastassa auttamassa laituriin kiinnittymisessä ja luonnollisesti katsomassa, ettemme kolhi muiden veneitä. Ajo ponttoonipaikkaan sujui hyvin



Marina Alicante L-30 2110 log 2964, 29M Mh 379,4 7 3,2h

Kaupungin keskustan korkeaa rakennuslinjaa jatkoi iltavalaistu vuori, joka antoi todella hienon kehyksen kaupunkitilalle. Söimme rapeapohjaiset pizzat ennen suihkuun menoa. Teimme pienen ensitutustumiskierroksen Alicanteen. Vaikutelma oli vahva, tämä on hieno kaupunki, siisteine katuineen. Paljon kaupunkikuvan eteen on varmaankin tehty juuri viimevuonna Volvo Ocean Race lähtösatamassa.

24ma 08 09 Alicantessa varustelua ja huoltoja

Normaalien aamutoimien jälkeen lähdimme etsimään Volvo huoltoa ja purjekorjaamoa vaijerin tekoa varten. Aamukymmeneltä kaupunki ei ollut vielä herännyt. Menimme uuden kerran satamatoimistoon kysymään ohjetta. Olimme kävelleet onnemme ohi jo ensimmäisen sadan metrin matkalla, vaellettuamme kaksi kilometriä. Hyvät olivat ohjeet. No tulipa nähtyä Alicantea ja käytyä tutustumassa kirkkoonkin. Volvo huolto on 16 kilometrin päässä Villajoyosassa. Uimarannalle menoreissulla Kalle osti Nautic liikkeestä öljynpoistopumpun ja merikortin Alicantesta Portbou´hin. Tämä yleiskortti sisältää Barcelonan ja Baleares saariston. Kävimme taas uimassa Välimeressä. Se ei tosin antanut pitkäksi aikaa helpotusta kovassa helteessä. Kävelimme satama-altaan toiselle puolelle venetarvikeliikkeeseen, mistä saisimme vaijerin. Liike oli kiinni vaikka kuinka kiersimme rakennusta. Kun seuraavatkin ovet olivat suljettuina ymmärsimme, että oli meneillään siesta. Kävimme tarkistamassa siestan pituuden TuristInfosta. Ympäripyöreä vastaus: noin kahdesta noin puoli kuuteen riippuen liikkeen koosta ja omistajista. Kari lähti veneelle ja Kalle jäi odottamaan siestan päättymistä. Kolmannesta liikkeestä löytyi öljysuodattimen avaamiseen tarvittava työkalu. Tutkamaston harusvaijerin saa huomenna yhdeltätoista. Vaihdoimme Volvoon öljyt ja öljysuodattimen (Mh 380,0). Emme sutanneet mitään öljyllä. Tosin lisätty öljymäärä 2 litraa ei pitänyt riittää kun öljytilavuus on 3,5 litraa. Kalle käy huomenna ostamassa 15W30 öljyä. Kävimme taas suihkuissa ennen Karin viimeiselle ehtoolliselle monoa. Söimme kävelykadulla pastat ja kuuntelimme musiikkiesityksiä. Kaikki ravintolat olivat tupaten täynnä vaikka oli maanantai ehtoo. Nukkumaan 2400, pistimme varmuuden vuoksi kaksi herätyskelloa soimaan, Kari omansa Suomen ajassa. Se olisi soinut 0545, tuntia liian aikaisin.

25ti 08 09 Kari ottaa lähtösuihkut laiturilla

Herätyskellot toimivat moitteettomasti ja Kari kiirehti banaanin syötyään suihkuun. Juuri kun hän oli saanut vaahdotettua päänsä loppui vesi. Kari kävi tarkistamassa tulisiko naisten puolella vettä. Ei tullut vettä, ei ollut eikä tullut naistakaan. Ei auttanut muu kuin kävellä laiturille pää vaahdossa ja ottaa letkusuihkun. Onneksi täällä tulee vesipostista lämmintä vettä. (Ylitalon Ekiltä loppui suihkuraha kesken ja joutui pyyhkeessä hakemaan rahaa veneeltään Waxholmissa. Nea ihmetteli sataman vauhdikasta menoa ja mainitsi pyyhkeessä hiippailevasta miehestä. Totesin vain yksioikoisesti, että sehän on Eki.) Kippari kävi saattamassa lähtevän gastin sataman portille klo 0900, jonne taksi tuli viidessä minuutissa.



Aloitin huoltopäivän tarkistamalla öljyn määrän, sitä oli yli täyttörajan. Sinne oli siis jäänyt vielä öljyä poistossa. Poistin vajaan litran verran. Seuraavaksi irrotin automaattiohjauksen ruorista ja lähdin selvittelemään sen kohtaloa. Samalla kävin noutamassa harusvaijerin, hinta 2,58€. Soitin Rauma Electronicsin Liipolalle ja kerroin laitteen ongelmasta, jota en ollut huomannut ennen reissulle lähtöä. Hetken kuluttua Raymarin laitteiden maahantuojan edustaja soitti ja keskustelimme voimayksikön takuukorjauksesta. Samalla kun menin maksamaan lisävuorokauden kyselin paikallista liikettä. Se oli seuraavan oven takana. Olin ottanut edellisen satamamaksukuitin mukaani helpottaakseni toimitusta. Uusi tyttö kertoi velottavansa minulta kaksi päivää kun en ollut maksanut eilisestä. Näytin maksun suuruutta ja totesin, että päivämäärät olivat virheelliset. Näin totesi hänkin. Kun sain lisäpäivästä laskun oli maksun suuruus 59,40 €. Ihmettelin tuota ja tyttö totesi, että edellinen virkailija oli tehnyt toisenkin virheen laskiessaan paikan hintaa. En kuitenkaan joutunut maksamaan tuosta virheestä. Nyt tuli siis satamamaksun ennätys, tosin paikka on 12 metrin veneille. Raymarinia toimittavassa Saltorin liikkeessä todettiin, että takuuhuoltoon pääsee aikaisintaan viikon päästä ja vasta sen jälkeen voi vain kuvitella milloin se on valmis. Onhan elokuu, kuuma kesälomakuukausi. Siitä tulikin mieleeni, että minäkin olen pitkällä lomalla ja kävelin läheiselle piitsille uimaan Välimeren lämpimään veteen. Lohjalta soitettiin ja sovimme, että hankin täältä uuden voimayksikön ja palautan yksikön palattuani ja katsotaan korvauskysymys sitten. Sovimme näin kumpaakin osapuolta tyydyttävän ratkaisun. Kävin uudelleen Saltorinissa kysymässä kokonaan uuden SPX-5 ruoripilotin hintaa. 1615€. Lisäksi myyjä kertoi, ettei Espanjan maahantuojalta löydy minulla olevan vanhan mallista voimayksikköä. Yritin soitella Suomeen, mutta aikaero teki tepposen, siellä olivat työt jo päättyneet. Jatkan asian selvittelyä huomenna. Kiinnitin harusvaijerin, jossa tarvitsin naapurin apua kun vaijeri oli sopivan tiukka, etten saanut sitä kiinnitettyä. Pienellä tuuppauksella sain sokan paikalleen. Vastavuoroisesti autoin hänet irti laiturista. Asensin takaisin myös automaattiohjuksen voimayksikön. Kello on yli yhdeksän, kun lopettelen tämän blogin kirjoittamista paidatta sitloorassa. Aurinko laski puoli tuntia sitten, lämpötila on siedettävä +26,9 astetta.

maanantai 24. elokuuta 2009

LUPPOPÄIVÄ TORREVIEJASSA

23su 08 09 Luppopäivä Torreviejassa muutti luonnettaan



Aamuherätys tuli puhelinsoiton muodossa. Kari sai suruvietin Raumalta. Poikien isä oli nukkunut pois aamulla. Kari alkoi järjestellä asioita ja soitteli Ilulle ja Jennille. Nea ja Pirpana selvittelivät paluulentoa Alicantesta. Sellainen järjestyi keskiviikoksi Berliinin kautta. Kalle hoiteli ison pyykkivuoren kuntoon. Katsoimme telkkarista Valencian F1-kisan. Kimi tuli kolmanneksi ja Heikki neljänneksi. Olisi Valencian satamassa ollut hyvin tila Immigrantillekin. Vietimme hetken altaalla, haimme suojaa aurinkovarjon alla sitloorassa lämpötilan ollessa +36 astetta. Painuimme aikaisin maaten.

HELLESEILAUS TORREVIEJAAN

22la 08 09 Tomás Maestre de la Mangasta Mar Menorin kautta Torreviejaan.

Herätyskello pirahti 0900. Nautimme aamupalan ja kävimme suihkuissa. Kari kävi ensin naisten puolella, mutta tuli kuitenkin miesten suihkuun.
Tomás da la Manga 1100 2916
Irtauduimme sivuvirtauksella laiturista ja ajoimme toiselle puolelle polttoainelaituriin. Nyt hallintalaite aiheutti ensimmäisen vaurion, kun pakki jäi päälle ja valuimme naapurin ankkuripeliin. Tutkamaston harusvaijeri napsahti poikki, aukesi plommauksesta. Tankkaus 63,45 dieseliä.
1120 lähdimme hetkeksi ihailemaan tätä laguunia, jonka luonne oli tykkänään muuttunut luonnonpaikasta melkoiseksi juppilakeskittymäksi. Ankkurissa olisimme olleet rauhassa. No nyt sen tietää, ensi kertaa varten. Mar Menorilla oli paljon veneitä seilailemassa ja ajelemassa. Tämä laguuni on 12 mailia pitkä ja 6 mailia leveä. Se on rakennettu ympäriinsä. Silta avataan parillisin tunnein. Ennen kahtatoista veneitä kertyi kaksikymmentä sillan luo kurvailemaan, jännitystä ja vaarallisia tilanteita, varsinkin kun virta aiheutti oman momenttinsa. 1200 silta aukesi ja ajoimme ulos Tomás Maestresta. Puolen tunnin päästä nostimme ison ja 1238 avasimme rullukan. Tuulta oli3,8 m/s ENE. Jouduimme seilaamaan tiukkaan ylös. Tuulen voima säilyi neljän molemmin puolin ja sen suunta muuttui meille edullisemmaksi. Kirikepiksi valitsemamme alus osoittautui vuokraveneeksi onnettomine purjeineen,. Siitä ei ollut Karille pitkäksi aikaa tsemppiapua. Axelssonin Markku oli kommentoinut elämänpinnan merkitsemisen tärkeyttä. Minulta oli todellakin jäänyt pikkuinen pikku sana pois Pikkutiirasta. Nyt noita pikkutiiroja näkyi taas useita. Tämä blogin kirjoittaminen kipparoinnin, muonittajan ja matkatoimistovirkailijan tehtävien lomassa on tällä helteellä niin hektistä hommaa, että hyvä kun lukijat oikovat pikkuvirheitä. Lämpömittari on nyt näyttänyt tämän viikon joka päivä yli +30 astetta celsiusta. lakimme purjeet ennen Torreviejan satamaan ajoa.

Torrevieja, Real Club Nautico Torrevieja log 2935, 19M Mh 376,2/2,7h

Tällä kerttaa yritin yhteyttä VHFllä heikoilla menestyksellä. Kiinnityimme väliaikaisesti laituriin ulkosyrjälle ison aluksen kyljelle. Kalle kävi selvittämässä paremman laituripaikan vikkelältä nuorelta mieheltä. Saimme hyvän paikan kakkoslaiturissa, jossa oli melkoista säpinää, kun täällä oli purjehduskilpailu meneillään. Tarjosimme apumiehelle colan ja teimme sinunkaupat Gabrielin kanssa. Tuhti toimistotyttö oli myös erittäin ystävällinen ja puhui hyvää ymmärrettävää englantia. Satamamaksu kahdelta yöltä oli 89€. No meillä on käytössämme Clubin uima-allaskin. Kävelimme
läheiselle piitsille virkistäytyäksemme Välimeressä. Toisin kävi, vesi oli kuin keitettyä, todella lämmintä. Söimme illalla huonon aterian clubin ravintolassa. Karin porsaanleikkeet olivat raakoja ja Kallen kala maistui paistorasvalle. Menimme naapurikuppilaan jälkiruokatrinksuille. Kalle tilasi rommitotin ja tummaihoinen tarjoilija toisti hyvin sujuvasti sanan rommitoti. Hetken kuluttua samannäköisiä tyttöjä oli kaksi, siis kaksoset. Kun menin tarkentamaan mitta-annoksia totesi toinen tytöistä sisarelleen: olihan se hunajaa, selvällä suomenkielellä. Nyt nämä iloiset flikat kertoivat olevansa Etiopiasta vuonna 1986 Ähtäriin adoptoituja tyttöjä. Eikä se vielä riittänyt, että heitä oli kaksi, eräässä pöydässä istui heidän kolmossiskonsa. Pyysin luvan ottaa heistä valokuvan tähän blogiini. Tytöt suostuivat ja hetken keskusteltuamme heidän kanssaan muistin, että olin nähnyt kolme tättähäärää Interpedian tapaamisissa kahdeksankymmentä luvun loppupuolella. Muistan heidän isänsä, Ähtärin eläinpuiston pitäjän, viihdyttäneen porukoita kitarasäestyksellä. Tarjoilijaneitoset ovat täällä opiskelemassa ja töissä ravintolassa jo toista vuotta. Kolmas siskoksista oli lomailemassa Torreviejassa. Teimme Karin kanssa pienen kaupunkikävelyn ja menimme nukkumaan 0030.

LUONNONLAGUUNIIN?

21pe 08 09 Cartagenasta Tomás Maestreen

Normaalit aamutoimet. Kymmenen maissa hinattiin sukellusvenettä naapurisatamaan. Reittisuunnitelmana on mennä tänään luonnonkauniiseen laguuniin, joka kartalla näyttää mielenkiintoiselta. Kotijoukot Nea ja Ilukin olivat panneet sen merkille ja kannustivat meitä menemään sinne. Matkaa sinne on vain kaksikymmentä mailia. kävimme ruokaostoksilla paikallisessa Supermercadossa. Kari muisteli armeijan aikoja kantaessaan olutreppua, kuin kevytsinko olisi selässä. Kallella taas oli pari telamiinaa käsissään. Joka tapauksessa molemmilla hiki virtasi.
1550 Cartagena log
Sataman suulla tuulta oli yli seitsemän metriä, valitettavasti tässä vaiheessa suoraan päin pläsiä. Nostimme ison niemenkärjen tuntumassa ja odotimme pääsevämme seilaamaan. Tuuli heikkeni ja muutti suuntaansa edelleen vastaiseksi. Jatkoimme moottoriajoa. Kaunis luonnonlaguuni alkoi pikkuhiljaa osoittautua nauhakaupungiksi sisämeren partaalla. Ajoimme Tomás Maestern kanavaan 2040 ja kippari huuteli VHFään milloin silta aukeaa. Vastaus oli tyly: kymmeneltä. Ajoimme ulos ja jäimme hetkeksi tuuliajolle ja söimme patongit illan pimeydessä. Mielenkiintoista oli seurata espanjalaisia veneiden kulkuvaloja, vain muutamalla oli oikeat valot, suosittuja olivat triclori ja ajovalo tai täysin pimeä vene. Ajelehdimme melko lähelle kahta kiveä, kuitenkaan vaaratilannetta ei muodostunut. Varttia vaille kymmenen kaikki alkoivat lähteä kohti siltaa. Melkoista ryysinkiä aiheutti nuorten jytävene.
Tomás Maestre da la Manga 2220



Emme saaneet laituripaikkaa Torre Controllin luota, joten hetken kuluttua menimme yhden englantilaisen veneen kyljelle. Ensin tulivat turvamiehet ja seuraavaksi satamakapteeni, joka piti tiukan puhuttelun kun en ollut ottanut VHFllä yhteyttä. Luvatta kiinnittyminen toisen aluksen kyljelle oli toinen saarnan aihe. pyytelin kauniisti anteeksi ja vihdoin satamakapteeni lopetti saarnansa ja osoitti mille lahden toisella puolen olevaa laituria, johon voisimme kiinnittyä kyljittäin. Kiitin häntä ja kättelimme päätteeksi. Siirryimme vajaan sadan metrin päähän. Sivuvirtaus oli kova poispäin laiturista. Toisella lähestymisellä saimme venmeen kiinnitettyä, mitä nyt laiturilla odottanut apumies köytti keulan kolmenkymmenen sentin päähän laiturista.

Tomás Maestre de la Manga 2300 log 2916 / 29M, Mh 373,5
Satamamaksu oli kova 50€, varsinkin kun emme olleet pääsatamassa. Kävimme siistiytymässä ja päätimme mennä katsomaan veneitä pääsataman puolelle. Vesimatkaa todellakin oli vain vaivaiset sata metriä, kuin Syväraumanlahden etelästä pohjoiselle laiturille. Olikohan satamakapteenilla ketunhäntä kainalossa kun pisti meidät kaukaiselle puolelle. Kävelymatkaa kertyi taatusti viisi kilometriä, muttemme antaneet periksi. Oikopolkumme eivät juurikaan lyhentäneet matkaa kun aina oli aita edessä. Päästyämme pääsatamaan saatoimme todeta, että sekin oli tarkasti aidattu. Katsoimme sopivan kohdan aidan ylitykseen. Ensimmäinen yritys päättyi siihen, että Kari astui koiran tekemään liukumiinaan. Sen siistittyämme hyppäsimme yli käyttäen apuna jotakin puuta. Seuraavaksi ymmärsimme olevamme taas väärällä puolella aitaa liikkeiden suhteen. No olimme jo tottuneita aidanylittäjiä, joten ei muuta kuin taas yli. Nyt oli haaroväli vaarassa. lopulta istahdimme Nautico ravintolaan ottamaan lasilliset. Tässä vaiheessa Kalle huomasi, että valkoinen pikeepaita oli aivan linnunjätöksissä. Varmaankin sitä oli tullut siitä puusta. Miestenhuoneessa paita puhtaaksi ja takaisin pöytään. Armahdimme jalkojamme ja menimme kumipyörällä takaisin veneelle. Nukkumaan 0245.

perjantai 21. elokuuta 2009

ENSIMMÄISET VALAAT

19ke 08 09 Almerimarista yönylipurjehdus Cartagenaan.

Puerto de Almemarian satamaisäntä herätti meidät 0830 kirjaukseen. Marssimme silmät sikkarassa asiakirjakuori mukanamme kontrollitorniin ja homma sujuu jo rutiinilla. Nyt ei tullut yllättäviä kysymyksiä. Satamamaksukin oli ilmapiiriin (sataman ympärillä vain uusia taloja) nähden kohtuullinen vain 17,72 €. Siirto lahden perälle 0915, koko matkan pakittaen. Aamuteetä nauttiessamme Kari kiinnitti huomionsa varsin pieneen tiiraan meinaten, että lienee poikanen. Kalle painoi tarkat tunnusmerkit mieleensä ja meni tiiran poistuttua lintukirjalle. Lars Jonsson; Euroopan linnut: Tunnettavissa koon perusteella; sekä lennossa että istuessa pieneksi kutistuneen, lyhytpyrstöisen tiiran näköinen. Lento nopeaa, siiveniskut muita tiiroja terävämmät. Taas uusi elämänpinna. Kävimme Supermerkadossa ruokaostoksilla, brutaalit valmiseinekset kulinaariviikkojen jälkeen. Kalle soitti henkilääkärilleen, Rapalan Karille. HalpaCrocseihin ajautunut piitsin kivi, joka meni lihaan, oli aiheuttanut tulehduksen. Yritin hoitaa sitä salvalla, mutta tuloksetta. Jalka on nilkasta turvoksissa ja luukasinluu näyttää polvelta. Mitään paiseen merkkejä jalassa ei ole. Veneen lääkevarastosta löytyi oikea lääke pehmytkudostulehdukseen. Vaihdoimme kuulumiset ja Kari lupasi jäädä kuulolle. Kiitos sinulle Kari tästä minulle niin vaivattomasta kaukoavusta. Illalla kun lähestyimme satamaa, niin ihmettelimme autojen valoja kylän yläpuolella, nyt saatoimme havaita uudisalueen rakentuneen kallioleikkauksen alle ja kaikki rakennukset vaikuttivat korkeintaan viiden vuoden ikäisiltä. Satama-altaita reunustavista liikkeistä löytyi käytettyjä ja uusia merikortteja sekä päivävarjo, jota kokeiltiin välittömästi. Kippari teki reitin pieneen San Josen satamaan, matkaa 34 mailia. Lähdemme koettamaan onneamme, seuraava kelvollinen satama siitä on Carrucha, Josesta 30 mailin päässä.



Puerto de Almerimar 1350 2776

Liikkeelle helteiseen (ei enää uutisarvoa), mutta aina vain helteisempään päivään (+32 astetta). Nostimme ison 1400 antamaan vakautta menoomme. Tunti sitten liikkeelle lähtenyt englantilainen katamaraani lillui tuulettomassa alueessa. Se saavutti värealueen samanaikaisesti, kun olimme ohittamassa sitä ja sai vauhtia mukavasti. Tosin myöhemmin huomasimme siltäkin tulevan jäähdytysvettä, joten sekin ajoi koneavusteista. Nostimme päivämerkin kärki alaspäin niin kuin Kari kipparia ohjusti. Toinen pikkutiira lensi lähellä, nyt se kiinnitti huomion äänellään: .. meluisa.. tyllimäinen kyrri-ik, kyrri-ik. Runsaan kolmen tunnin koneajon jälkeen saimme purjetuulta sen verran, että avasimme rullukan, matkaa San Joseen oli 16 mailia. Vihdoin tavoitimme Cabo de Gatan niemenkärjen, jota olimme koko päivän jaakanneet (siltä tuo tuntui). Useita veneitä oli ankkurissa tuuleen nähden oudossa paikassa. Tarkemman syynin jälkeen ymmärsimme, että niemenkärjessä oli luolia, joita veneilijät olivat tutkimassa. Saimme San Josen näkyviin ja rullasimme etupurjeen sisään ja laskimme ison. Kovin pieni oli sisäänajoaukko ja niin pieni oli satamakin, että vaivoin löysimme veneen, jonka kyljelle aioimme kiinnittyä.

Puerto San Jose 2030-2040, log 2813

Oranssipaitainen mies ajoin vimmatusti aallonmurtajalla fillarilla ja teki tiukan kurvin ja syöksyn alas pistolaiturille. Kädet levällään hän esitti sataman olevan täynnä. Näytimme kylkipaikkaa -ei käy. Kippari esitti kahden tunnin ruokahuilia huoltoaseman laiturissa – ei käynyt sekään. Onneksi Immigrant kääntyy pienessäkin tilassa. Lähdimme jatkamaan matkaa kohti uusia satamia. Kippari laski Carruchan satamaan sisäänajon olevan pimeään aikaan, aamuneljältä. Päätimme jättää sen väliin ja jatkaa suoraan Cartagenaan, jonne matkaa oli runsaat 70 mailia. Lämmitimme pizzat pimeän rajamailla ja aloitimme vuoroajon klo 22. Kalle ajoi kahteentoista, Kari kahteen jne. Siis kahden tunnin vuoroja, edellisen illan (lue yön) läksiäisten painaessa silmää. Automaattiohjauksen temppuillessa joutuivat perämiehet keskittymään täysillä, sillä Immigrant karkaa jollei sille anna kaikkia ajatuksiaan. Tähtien mukaan ohjailua, ajoa kompassilla, ajoa tosireittiviivalla. Karilla meni hyvin nopeasti vuoro neljästä kuuteen, kun hän tutustui tutkaan ja seurasi laivoja. Aurinko nousi Välimerestä 0726-27. Moottorin kierrokset tippuvat aina välillä. Seurasin tilannetta ja Karin tultua ylös kahdeksalta avasin konekopan ja vaiva hävisi. Moottori ei saanut riittävästi ilmaa. Volvo kävi kuumana, mutta ilman konekoppaa moitteettomasti. 0830 ilmaantuivat reissun ensimmäiset valaat, pari nousi aina välillä pintaan puhaltelemaan. Hetken kuluttua saatoimme laskea niitä olevan ainakin kuusi. Ne uivat veneen nopeudella pitkään samaan suuntaan ja lähestyivät alustamme. Otin kuvia sen minkä kerkesin. Harmittaa, kun en saanut kuvaa Karin hämmästyneestä ilmeestä, kun valas pärskäytti aivan Immigrantin perän tuntumassa kahden metrin päässä Karista. Arvioimme niiden pituudeksi viitisen metriä.



Samaan aikaan ilmaantui lentokalaparvi. Niitä lenteli aallonharjoilta vauhtia ottaen parhaimmillaan kahdenkymmenen kalan joukko. Cabo Tiñoson majakka, jota olimme ajaneet viimeiset kahdeksan tuntia oli viimein yhdeltätoista partaallamme. Ajoimme Cartagenan lahteen, jota vartioivat linnakkeet molemmin puolin. Eri-ikäisiä puolustusrakennelmia oli havaittavissa. Cartagenassa on kolme vierasvenesatamaa. Valitsimme Real Club Regatas Marinan ja ajoimme kylkikiinnitykseen rantakadun varteen.

Caratgena, RCR 1215, log 2887, matka 111M, 22h25min Mh366,9 / 21,2h

Kippari kävi kirjoittautumassa Klubiin ja häntä jännitti maksun suuruus, sillä klubilla on oma uima-allas. No maksu oli kuitenkin kohtuullinen 24€. Siirsimme veneen viitoslaituriin ponttoonia pitävän tolpan viereen. Virhe. Söimme jogurtit myslillä. Siivosimme venettä, samalla rasvaten sitä. Kävimme suihkussa ja altaalla pulikoimassa. Kalle yritti nukkua, kahden tunnin uni typistyi puoleksi tunniksi, siis avaintorkahdus. Illalla lähdimme tutustumaan Cartagenan kaupunkiin, erittäin siisti rantabulevardi ja ostoskatu. Kari osti erillishuoneesta sujuvalla suomenkielellä pussillisen sikareita ja leikkurin. Nautimme lasilliset sangriaa ja jatkoimme helteistä taivallusta tosi hitaasti varjopuolta kadusta etsien. Söimme syrjäisemmällä kadulla ennen veneelle menoa, jonne palasimme yhdeksän jälkeen. Istuskelimme sitloorassa, Kari poltti yhden sikareistaan ja kippari kirjoitti blogia. Nukkumaan klo 2300!



Ps. Kari R. Luukasinluu näkyy jo, luonnollisesti jatkan kuurin loppuun. Pidän päivällä purjehtiessani kylmää käärettä nilkkani ympärillä, muuten täällä kyllä kaikki paikat hautuvat. Jääkaappi ei ole siis täytetty vain mustekaloilla, viinillä ja oluella.

SIERRA NEVADA NÄKYY

18ti 08 09 Jorma lähtee, Sierra Nevada näkyy matkalla Almerimariin

Nukuimme melko pitkään Jorma varsinkin. Aamusuihkujen jälkeen Jorma teki exel taulukon ravintolamaksujen osituksesta. Todella tasaan olimme Tuula, Jorma ja minä keränneet kuitteja, rahaliikennettä enää ei muodostunut. Jorma kävi selvittämässä pakaasin välivarastointia ja samalla selvisi, että meillä on paikka puoleenyöhön. Saimme siihen kahden tunnin lisän. Varttia vaille kaksi irtauduimme paikalta ja yritimme saada hetkeksi seisakin toimistorakennuksen edestä. Huoltoasemalla oli niin tiukka trunffi, että ajoimme laitakiinnitykseen altaan perälle aivan kaupan eteen. Jorma lähti siitä viemään merimieslaukkuaan toimistoon ja niin oli hänen pestinsä loppunut, 18 päivän aikana ehdimme seilata 389 mailia Lisboan Cascaista Gibraltarin kautta Välimerelle.
Ruokakaupasta ei paljotta löytynyt, saimmepa kuitenkin vettä ja Kari keskaria. Bunkraus kesti 1425-1505 välisen ajan.

Marina de Este 1505. log 2729



Lähdimme Karin kanssa reissun koneistaen ulos lahdesta. 1750ntuulta oli niukalti 3,5 m/s, mutta nostimme purjeet ja se kasvoi mukavaksi 5 m/s SW tuuleksi. 1750 Sierra Nevadan korkein huippu näkyi. Kolmentuhannen metrin korkeudessa näkyi lunta varjoisilla seinämillä.



Komeaa vuorta tarkastellessa ilmaantui Karin ensimmäinen lentokala näkyviin. Emme saaneet pienestä Adran satamasta vastausta ja niin päätimme 1815 seilata suurempaan Almerimariin, jonne oli matkaa tuossa vaiheessa 24,25 M, ETA 21:28. Laskimme isopurjeen 2100 tuulen himmattua. Ajoimme plotterin avulla Puerto de Almerimarin satamaan.

Puerto de Almerimar 2245, log 2776 47M, Mh 345,7 5,2h

Torre de Contriollin laiturilla oli kolme miestä vastaanottamassa ja ohjaamassa laituriin kylkikiinnitykseen. Yksi heistä kävi hetken kuluttua tavaamassa veneen nimenkirjoihin. Varsinainen kirjautuminen tapahtuu aamulla. Sähköliitäntä ei taaskaan sopinut. Veneen laiturihuollon jälkeen lämmitimme pizzat ja nautimme ne sitloorassa. Teimme pienen kävelyn tutustuen varsinaiseen satamaan. Nukkumaan 0030, Kari otti sohvapaikan, joka taitaakin olla vilpoisin (jos niin voi sanoa 30 asteen lämpötilassa).

MALAGASTA MARINAS DE ESTEEN

Puerto de Malaga 1235, log 2694

Ruokaostosten jälkeen lähdimme seilamaan kohti seuraavaa satamaa. Tavoitteena on saada paikka runsaan 30 mailin päässä sijaitsevasta Puerto de la Monasta. Nostimme ison satamalahdella ja avasimme rullukan kohta aallonmurtajan jälkeen. Nyt on tuulta kaakosta mukavasti alkuun 3,2 m/s (SOG 6,0 kn) ja parhaimmillaan 4,5 m/s. Jorma sai yhteyden Marinas de Esteen ja varasi meille paikan, tosin vain 15 metrinen paikka on vapaana, päätimme ottaa sen. Söimme lennossa, kun oli niin hyvä purjehduskeli. Klo 1715 laskimme purjeet ja vietimme uinti- ja vesilinjan pesutauon. Korkeat vuoret antavat maisemalle jytyä luonnetta. Vielä ei Sierra Nevada aivan näy, varsinkaan kun on pilvistä ja utuista.

Puerto Deportivo de la Mona/ Marinas de Este 2010 log 2729, 33M Mh 340,5/2,6h

Ajoimme sisään pieneen hienoon lahteen, jota reunustivat korkeat kalliot kaikkialta. Sisään kirjoittautumisen yhteydessä selvisi, että 15 metrisen venepaikan hinta on 54,31 €. Pakitimme moottoriveneiden väliin kukkivan palmun katveeseen. Suihkujen jälkeen kävimme syömässä altaan toisella puolella. Vietimme sitloorassa Jorman viimeistä iltaa klo kolmeen. Samalla kippari sai lähettyä viikon plogit, kun netti nyt oli käytössä.


17ma 08 09 Malagasta Puerto de la Monaan

GASTEJA VAIHTUU

15su 08 09 Gastinvaihtopäivä Malagassa

Aamupalan jälkeen Tuula teki lähtöä. Hän lentää samalla koneella, millä Saarikon Kari tulee. Karin kone laskeutuu 1220. Menimme Jorman kanssa uimaan. Hetki vierähti niin pitkäksi, että Kari ajoi taksilla veneelle ja tuli sieltä piitsille. Ilta meni paikallista vapunpäivää seuratessa. Löysimme ravintolan varjoisalta kujalta, joka pimeni illaksi. Söimme paeljat.

tiistai 18. elokuuta 2009

MALAGAN KAUPALLINEN SATAMA

15la 08 09 Benalmadenasta Malagaan ja ankkuriin

Rauhallisen heräämisen ja aamupalan jälkeen kippari purki osan turkkilevytystä selvittääkseen häiritsevän ritinän aiheuttajan. Välittömästi sivulevyjen aukaisun olimme kaikki sitä mieltä, että ääni tulee rungosta, ei veneen sisältä. Siis torakat ja termiitit olivat poissuljetut. Suihkujen kautta olimme valmiit lähtemään matkaa kohti Malagaa. Ajoimme lunastamaan 10 euron pantion ja maksamaan 23 euron lisävuorokauden satamamaksun. Laiturimies yritti käännättää meidät perä edemmäksi tankkeja, mutta kippari oli tiukkana ja ajoi korkin aivan hollille. Apumies luuli tankin sijaitsevan perässä. Tankkiin meni yllättävän paljon 54 litraa dieseliä.

Benalmadena- 1220 log 2678
Lämpötila nousee aina vain ylemmäksi ollen nyt 30 asteen huitteilla. Nostimme välittömästi aallonmurtajan jälkeen ison ja avasimme rullukan. Klo 1300 kippari värkkäsi spinnun ylös samalla kertoe mitä seuraavaksi tapahtuu. Spinnu avautui rintaliiveillä ja niin osoittautui todeksi se, että pitää kaikki spinnun liesmat kerätä käsiin ennen sen pussittamista(kolme kulmaa ei riitä). Lakimme spinnun puoleen tankoon ja saimme liivit auki. Tuula ohjasi venettä, Jorman lennättäessä pallokasta ja Kallen trimmatessa puomia.



Koulutustilanteena spinnu otettiin alas (niin kuin aina Immigrantissa) puomin ja isopurjeen puomiliesman välistä (1400-1408). Kympin arvoinen suoritus. Laskimme ison samoin puomille 1410. Nautimme merilounaan kera rosetin. Kymmenen minuutin uintitauko virkisti kummasti. Nyt saatoimme todeta, ettei veneessä ritissyt sen ollessa irti laiturista. Ajoimme Malagan satamaan ja sen kahteen vierasvenesatamaan. Ensimmäinen osoittautui privato, niin kuin hätääntynyt mies laiturilla huusi. Lahden perällä oleva oli kaupallinen satama. Ajoimme paikallisen veneenperässä ja kiinnityimme kyljittäin kivilaituriin. nyt tarvittiin lankkua avuksi, sen verran karhea luonnon kiveys oli.

1530 Puerto de Malaga, kaupallinen satama log 2688 , matka 10 M

Jorma kutusi VHF kanavalla 11 Malagan satamaa. Samanaikaisesti veneemme viereen olio saapunut poliisi autollaan ja kertoi sataman olevan kaupallinen ja satamamaksu tariffin sen mukainen. Täällä laskutetaan päivämaksu, joka on 75€/pvä. Neuvottelimme hetken ja saimme maksun, joka aluksi oli täysin tinkimätön, laskemaan enin vähän ja sitten ensimmäiseltä vuorokaudelta 45 euroon ja seuraavilta 16 €. Tämän jälkeen voisimme yöpyä kaikissa kaupallisissa satamissa 16 euron hintaan. Sovimme poliisin kanssa, että käymme keskustassa (missä liekin) syömässä kolmen tunnin aikana ja siten menemme merelle ja palaamme puolenyön jälkeen, jolloin säästämme yhden päivämaksu. Näppärää vai mitä. Suihku eikä sähköä meillä ei ole mahdollisuus saada. Kävelimme lyhyen matkan keskustaan tuomiokirkon aukiolle. Täällä vietetään vappua ja paikallisittain mökä oli sen mukainen. Lisäksi ambulanssi ja jätehuoltoauto pitivät torviaan päällä. Nopeasti valittu pöytä osoittautui varsin hitaaksi tarjoilussa. Saimme kuitenkin ajan myötä kalamarekset ja spaghettimarineraksen kera sangrian. Naapuripöydän konkkanokka oli varsin aristokraattinen näky. Kuvankaunis tytär ja äiti juhlapukuineen tanssivat flamenkoa varsin aistikkaasti, varsinkin äiti. Korkeiden talojen reunustama aukio varjostui pikkuhiljaa ja uusia kuvakulmia terassipöydästä avautui tuomiokirkon yksityiskohtiin. Sangria tarjottiin Sprite kaatimessa, jossa oli mittaviiva manzillalle. Lopuksi kippari tilasi manillat kaikille. Yllättäin Manzilla olikin kuivaa sherryä. Kiersimme kirkon lähtiessämme ja irrottauduimme laiturista melkein sopimuksen mukaisesti.

Puerto de Malaga- 1930
Ajoimme ulos satamasta ja avasimme aallonmurtajan jälkeen rullukan lasketellen itään minne tuuli meitä vei. Vendan jälkeen suuntasimme ankkurointipaikalle sataman ulkopuolelle. 2100 laskimme ankkurin keulavalon paistaessa. Söimme sardiinivoileivät kera laivaviinin. Yritimme nukkua, mutta maininki heilutti alusta liian paljon. Kuitenkin vietimme kaksi ja puoli tuntia paikallamme, ennen kun nostimme koneen ja ajoimme takaisin kaupalliseen satamaan.
15su 08 09



Puerto de Malaga 0024, log 2694 6M Mh 337,9
Suunnitelmana oli nopeasti suorittaa jo sovittu sisään kirjoittautuminen ja lähteä viettämään paikallista vappua. Mutta pyrokratia vei aikansa, kun poliisit kävivät kolmesti aluksella. Mukana oli englanninkielentaitoinen kaunissilmäinen naispoliisi, joka ilmeisesti käytti manzillaa, kun tuoksui niin hyvälle (siis sitä kukkaa, jota vielä en ole löytänyt). Jorma olisi kyllä vielä kolmelta lähtenyt vapunviettoon, mutta tyytyi haukotellen jäämään veneelle ottamaan Tuulan viimeisen aamun juomaa. Menimme nukkumaan 0335 kuumaan veneeseen jälleen luukut auki. Manznilla tulee aamulla klo 9 hakemaan maksun, kunhan vain heräämme.

NEA LÄHTEE TAAS KOTIIN

14pe 08 09 Nea lähteen kotiin Benalmadenasta

Kippari kävi saattamassa rakkaansa 0930 taksille El Gregon eteen ja niin oli Nean Välimeren loma vietetty. Valitettavan lyhyeksi se jäi, mutta onneksi kelit olivat lopulta komeat. Jäljelle jäänyt miehistö soitteli seuraavia satamia tuloksetta. Kaikki Torremolinos, Malaga, El Cuandado ja Caleta de Vèlez olivat täynnä tai yksityisiä. Päätimme olla vielä päivän paikalla no1000 ja lähteä huomenna liikkeelle ja menemme kytistämään Malagaan, josta Tuulan lento lähtee ja menne Saarikon Kari tulee. Päivä kului poikien kolutessa piitsejä ja uidessa vilvoittavassa Välimeressä. Tuula varasi rantatuolin ja viihtyi siinä. Tosistaan tietämättä söimme grillatut sardiinit. Illalla söimme jo päivällä valitussa ravintolassa iltapalan. Tuula teki shoppailukierroksen ja näimme sen jälkeen terassilla. Jorma ei kuulunut viereisen olutravintolan kohderyhmään, jonne tyttö jakoi vapaasetelejä. Hänen piti oikein pyytää esite tiukkahousuiselta typyltä. Istuimme vielä pitkään, liki kolmeen sitloorassa ennen nukkumaan menoa.

POIS TURISTIRYSÄSTÄ

13to 08 09 Fuengirolasta Benalmadenaan, Nea viimeinen purjehduspäivä

Normaali herääminen ennen kymmentä, aamupala ja –suihkut. Lähdimme porukalla bunkraamaan venettä. Nea ja Kalle poikkesivat puhelinkorttikauppaan ja ostivat Kallelle Movistarin ladattavan liittymän. Nyt ei molempien tarvitse maksaa ulkomaan puhelua. KALLEN UUSI PUHELINNUMERO ON +34638671447. Tästä ja vain tästä numerosta saat kippariKallen kiinni seuraavan vuoden ajan, ellei toisin ilmoiteta. Ruoka- ja juomaostosten jälkeen Nea ja Kalle kävivät lataamassa kortille satasella puheaikaa. Kuvaavaa tälle turistirysälle oli, että lähdimme pois ja takasin edelliseen paikkaan maksettuamme kaksi yötä, Jorma kävi palauttamassa avaimen ja sai panttirahan sekä yhden maksetun päivärahan takaisin.

1445 Fuengirola- log 2670

Tyyni keli pistää meidät taas koneajoon. Riittävän kaukana maailman melskeestä ja jättäydyimme virran vietäväksi. Vietimme puolentoista tunnin lounas ja uintitauon ajelehtien lähemmäksi vapaa-ajankalastajaa.






Jorma teki lounaaksi katkarapu-fetasalaatin. Nautimme sen Mateuksen kanssa, josta on tullut Immigrantin laivaviini. Tuula ohjasi suurimman osan ajasta, pitää antaa todistus Seppoa varten huolellisesta kurssinpidosta.

1700 Benalmadena log 2678 8M
Valtavan suuri yli tuhatpaikkainen satama oli täppösen täynnä. Saimme laituripaikan no 1000, josta on kilometrin matka toilettiin. Tutustumista tähän turistikylään.

ERILAISIA SATAMIA

12ke 08 09 Juppilasta vaatimattomaan Fuengirolaan.

Herääminen ennen kymmentä. Kävimme torre de controlissa ilmoitautumassa ja ihmettelimme, minne tarvitaan tieto, että Immigrantissa on Volvo moottorina. Sataman ykköslaiturissa on todellisia huvipursia. Isoimmat olivat viisikymmentä metriä pitkiä laivoja. Niitä pestiin ja puunattiin kaiken aikaa. Pariskunnat ja perheet kuvasivat itseään laiturilla taustana nämä alukset. Vietimme puolen päivän tienoon rannalla. Käytimme satamamaksun täysin pesemällä Immigrantin ja suihkuttamalla itsemme monesti laiturilla. Nea soitti Fuengirolaan ja varasi meille laituripaikan.

Puerto Jose Banús- 1420 log 2650, Mh 329,7



Lähtiessämme kuvasimme Immigrantin suurimman jahdin edessä, melkoinen kokoero on todellakin aluksilla. Taas on edessä koneajoa lämpimässä tuulettomassa Välimeressä. Hypimme iloisesti veneestä ja saimme suolaisen kylvyn. Kaikki kävivät uimassa, yhden pitäessä peräportaista. Uimisen jälkeen söimme pizzat siivuina. Lentokone veti perässään mainosta, että Banu´ksessa on hyvä disco. Muuta ihmeellistä tältä helteiseltä osuudelta ei jäänyt mieleen.

Fuengirola, odotuslaituri 1915

Täällä oli aivan samanikäinen ja yhtä kielitaidoton, vähän paremmalla kirjoitustaidolla varustettu, vanhus satamapäällikkönä. Homma hoitui kuitenkin iloisesti ja jouheasti. Saimme hyvän paikan neloslaiturin päästä ponttonin sisäpuolelta. Maksoimme kahdesta yöstä ja lisäksi 30 euron pantin elämyksestä.
Fuengirola, laituri 4 paikka 169, 1940 log 2670 matka 20M, Mh 334,0 4,3h.
Fasiliteetit sijaitsivat välittömästi laiturimme päästä ravintoloiden terassin välttäen ja avaimella sisään. Jorman suihkukoppiin oli joku jättänyt bikininsä. Neitoa (vai transua) Jorma ei nähnyt. Illallispaikkaa hakiessamme totesimme Fuengirolan todelliseksi turistipyydykseksi, ruokalistatkin olivat jopa suomeksi. Kipparille tämä paikkakunta on tuttu 37 vuoden takaa kun entisellä anopilla oli läheisessä kylässä Los Pacosissa lukaali. Kylä on kaupunki siitä muuttunut, eikä välttämättä parempaan suuntaan. Pikkuhiljaa seuraavan sataman miettiminen oli kaikilla mielessä. Pienten lasten itku häiritsi ruokailuamme (hyvä, ettet ollut Tuuli mukana). Istuimme sitloorassa vielä hetken palattuamme turistimelskeestä; Lasten karusellit pyörivät ja lapset jäivät viettämään yötä kaupungille.

TODELLISEEN JUPPILAAN

11ti 08 09 Marbellan kahden sataman kautta Puerto Jose Banúkseen

Tutustuimme Esteponaan lähinnä piitsien kautta. Teimme ruokaostoksia. Lähdimme liikkeelle helteiseen iltapäivään.

Estepona- 1515 2625
Ruokailimme rullukka täysin avonaisena. Tuulta oli vain 2 m/s, SOG 1,2kn, speed 0,2 kn, joten meillä oli solmun myötävirta. Jatkoimme lilluttelua ja kävimme kaikki uimassa pitäen kiinni peräportaista. Solmunkin nopeus on uimarille melko kova. 1620 otimme rullukan sisään aj laitoimme koneen päälle. Ajoimme ohi Puerto Jose Banúksen ajatuksena mennä vähän halvempaan satamaan Marbellassa. Nea kutsui satamaa VHFllä, muttei vastausta tullut. Ajoimme idänpuoleiseen satamaan ja saimme kuulla sen olevan aivan täynnä.

Marbella, Marina de Bajadilla- 1908

Palasimme mailin länteen päin ja saimme saman vastauksen. Pyysimme satamapoikaa soittamaan Jose Banúkseen ja saimme varattua paikan ökylästä.
Marbella Yacht Habour- 1928
Ei siis muuta kuin neljä mailia takasin päin. Aallonmurtajalla oli kova aallokko, vaikka päivä oli ollut tyyni.

Puerto Jose Banús 2045, odotuslaituri Torre da control

Ajoimme paarpurin kyljen kiinni odotuslaituriin ja marssimme satamakirjan ohjeen mukaisesti torre de controliin. Sieltä meidät ohjattiin takaisin odotuslaiturille, jonne vanhahko satamavahti tulikin. Varaustamme ei löytynyt. Vanha mies oli kovin ärtynyt. Sitten hän päätti ottaa meidät kuitenkin sisään, mutta seuraavaksi ei löytynyt oikeita kaavakkeita sisäänkirjoitatutumiseen. Taas hän otti varauslistan ja näytti, ettei Immigrantin nimeä näy listalla. Lisäapuja tuli tilaan, muttei kukaan puhunut englantia saati sitten raumangiält. Kipparin olisi pitänyt ottaa Tuula espanjankielen taitoisena mukaan.

Puerto Jose Banús, 2115 laituri 4, paikka 279 log 2650 matka 25 M, Mh 329,7



Saimme kuitenkin paikan neloslaiturissa hintaan 52,78€. Lisäksi piti maksaa 60 euron pantti elämyskortista. Pakitimme laituriin missä satamapoika näytti paikan. Sähkökytkentä ei onnistunut, sillä täällä on aivan omanlaatuinen liitäntä. Luvattu nettiyhteyskään ei toiminut. Elämykseen tässä juppilassa oli matkaa tavattoman paljon ja loppuosuus meni telakan kautta. Fasiliteetit olivat vanhat ja vaatimattomat. Toisaalta mitäs niitä uusiman, kun huvijahdeissa kaikissa on muutama kylpyhuone parhaissa kylpyosasto. Elämyskorttia tarvittiin myös kaikista porteista uloskulkuun, tytöt joutuivat odottamaan pitkään, kun pojat katselivat autoja He eivätkä huomanneet portilla kahta puhdasta naista, jotka pikkuhiljaa hikoontuivat, lämmin kun oli. Samalla kun haimme ravintolaa kiertelimme katuja ja ihmettelimme toinen toistaan upeampaa luxusautoa. Näitä olen nähnyt vain netissä ja vähäpukeisissa autokalentereissa. Sisällä valaistussa loistoautossa istuivat arabit tyyriin näköisinä. Teimme täyden ravintolanhakukierroksen ja päädyimme rantakadulle lähelle porttiamme, TexMex ravintolaan, nimeltään Jacks -American Brasserie. Kannullinen sangriaa aloitti aterian, muut kuin Jorma olimme pizzalinjalla. Kesken ruokailun laiturille ilmaantui lauma poliiseja ja väki alkoi parveilla. Jonkun julkimon auto paikoitettiin lähiruutuun, tilanne oli hetken kaoottinen, mutta seestyi. Emme nähneet kenestä oli kysymys, olimme tietenkin jatkaneet ruokailua tyynesti kurkkimatta. Ruokailun jälkeen tytöt vetäytyivät paatille, poikien jatkaessa ihmettelyä oluen verran tungokseen saakka täynnä olevilla kaduilla. Kevyttä rupattelua ennen nukkumaan menoa, joka taas venähti puolikahteen.

VÄLIMERELLE

10ma 08 09 Gibraltarilta Esteponaan

Gibraltar 1202, log 2604
Uloskirjautuminen satamatoimiston kautta, palautin kolmesta punnan kortista kaksi. Irtauduimme kaksi minuuttia annetun ajan jälkeen. Ihme, ettemme saaneet moitteita. Täällä on tiukimmat satamapojat mitä olen tavannut missään, kuulimme eilen todellisen läksytyksen väärään paikkaan ajaneelle. Ihmettelimme edelleenkin niitä pieniä tankkereita suurten kyljillä. Valitettavasti netti ei toimi niin, että pääsisimme googlesta selvittämään asian laidan. Kylläpä olen tullut hirvittävän nettisidonnaiseksi. Nostimme isopurjeen vakauttamaan menoa. Europa Point, oli pitkään kuvattavana kun ajoimme rauhallisesti moottorilla kiertäen Gibraltarin kärjen. Seuraavaksi ihmettelin tarvitsevatko rinteeseen rakennetut luola-asuintalot naapurisuostumuksen. Rantaviivaan olisi suomalaisittainkin ollut matkaa riittävästi. Gibraltarin lentokenttä on tosi lyhyt ja oli ilo seurata koneiden nousuja ja laskuja. Tuula oli saanut liikaa lämpö, eikä tullut katsomaan kuutta delfiiniä, jotka hetken seurailivat venettä. Kävimme uimassa Välimeressä ja saimme suolaisen turkin. 1538 avasimme rullukan 3,2 metrin tuulessa ja saimme seilata puolisen tuntia ennen Esteponan satamaan tuloa.



Estepona 1608 log 2627

Sinivalkoiset satamarakennukset ovat tämän sataman tunnusmerkkejä. Mustista porteista ei pääse uloskaan ilman avainta. Pitkän piitsin kulkemisen jälkeen löysimme ravintolan ja nautimme päivän pääaterian. Oleilua veneellä ja veneen pesua.

sunnuntai 16. elokuuta 2009

KIPPARIKALLEN UUSI PUHELINNUMERO

Etelän maissa tuntuu nettiin pääseminen olevan varsin takkuista -- satamien ja kahviloiden nettiyhteydet ovat hitaita ja aina nettiin ei pääse, vaikka siitä olisi erikseen maksanutkin. Joten sihteeripalvelu toimii taas. Immigrantissa on meneillään gastinvaihtopäivät: Nea palasi perjantaina kotiin Benalmadenasta, Tuula lähtee tänään ja tilalle tulee Saarikon Kari. Jorma jatkaa miehistössä vielä pari päivää. Immigrant on tällä hetkellä Malagan tienoilla helteisellä aurinkorannikolla, jossa satamat ovat täynnä ja laituripaikan löytäminen hankalaa. Gibraltarin jälkeen tuulet ovat olleet muisto vain, joten aluksella ei ole tarvinnut palella!

Kallen tavoittaa tästä eteenpäin numerosta +34 638 671447 -- tallentakaahan numero kännyköihinne. Vanha suomalainen liittymä ei ole enää käytössä.

torstai 13. elokuuta 2009

GIBRALTARILLE

08la 08 09 Vilamourasta aamulähtö



Herätys gepsillä klo 0515. Suoritimme irrottautumisen ja ajoimme palauttamaan elämyskortin toimistoon. Sivutuulessa Jorma loppujen lopuksi hyppäsi laiturille ja me pyörimme hetken joessa. Ravintolassa ja Tivolin discossa oli vielä jengiä paljon ja Jorma löysi sieltä turvamiehen, joka lähti näyttämään paikkaa, jonne kortin voisi jättää. Hetken epäselvyyksien jälkeen Jorma pääsi kortista eroon ja nousi keulasta veneeseen.

Vilamoura (POR) 0550, log 2446
Olimme laskeneet matkaksi 95,3 mailia ja seilausajaksi 15 tuntia. Ennättäisimme juuri ennen pimeää Espanjan Cadiziin. Taas aamulla oli vähän tuulta, joka oli myötäistä. Purjeet täysillä auki ja 0700 viritimme spinnunpuomin harakan avuksi. Kippari syötti gepsiin reitin Cadiziin ja seurailimme ETAn kehittymistä. Yritämme huilia mahdollisimman paljon. Nea meni ensimmäisenä petiin 0715 ja Jorma seurasi 0730. Nea nousi vahtiin 0900 ja Kalle meni pitkäkseen 0920. Tuuli heikkeni niin paljon, ettei eteneminen sujunut, joten pistimme moottorin käyntiin 1200. Rullukka oli aukaistu liian nopeasti jarruttamatta löysäysköyttä ja se oli monessa sykkyrässä rullalaitteen alapuolella. Siitä tuli pitkällinen kahdenkymmenen minuutin askartelutuokio, kun selvitimme sen. Jouduimme laskemaan jenuan alas. Samalla havaitsimme toisen yläsakkeleista olevan aukeamassa. Vaihdoimme alkuperäisen Harken 6 sakkelin sen tilalle ja tämän heikomman pistimme alasakkeliksi, johon ei tule paljoakaan painetta. Nostimme purjeen lennossa ja saimme sen sisään 1220. Nautimme herkullisen hedelmälounaan koneajossa, kun tuulta oli vain 2 m/s. Kippari sai varsinaisen orgasmin, kun hän sai uuden elämänpisteen merikeijusta. Lintu on kuin jyrän alle jäänyt räystäspääsky. Kalle oli katsonut lintukirjasta, mitä uusia lintuja saattaisi tulla vielä vastaan ja merikeijuun tutustuttuaan se oli nyt todellakin helppo tunnistaa. Tämän valtamerilinnun siivet ovat tunnusomaiset ja varsinkin yläperän valkoinen neliskulmainen alue erottuu noenmustasta linnusta hyvin. Nea ihmetteli, mikä aviomiehelleen nyt tuli kun kuuli kiljunnan. Olimme iltapäivällä jo valmiit luopumaan Cadiziin menosta ja suuntasimme kauemmaksi itään. Selvittelimme mahdollisia satamia aamun sarastuksen jälkeen. Päädyimme Barbateen. Seurasimme kaikki auringon putoamista äärettömään valtamereen klo 2023. Tämän näytöksen jälkeen pojat vetäytyivät nukkumaan, ensin Jorma ja Kalle seurasi puolen tunnin kuluttua. Nea ajoi komeassa kuutamossa max 8,3 solmun vauhtia virran viedessä meitä kolmen solmun tuuppauksella.

09su 08 09 Määränpää vaihtuu yön jatkuessa.

Nealla oli, lupa herättää kippari kahdeltatoista, muttei onnistunut taskulampulla siinä ja hetken hänen tömisteltyään sitlooran seinää Jorma kömpi ylös, ulos ja vahtiin. Kalle nukkui kovin sikeästi ja kuorsasi niin, ettei Neakaan saanut nukuttua. Jatkuvat komennukset kyljen kääntämisestä eivät tuottaneet tulosta ja kun tuulikin oli tyyntynyt patisti Nea Kallen Jorman avuksi sitlooraan. Viimeisen tunnin aikana etenemä oli ollut vain kaksi mailia. Kippari teki ratkaisun ja käynnisti koneen 0150. otimme rullukan sisään tuulen ollessa vain 3 m/s. Jorma meni nukkumaan. Kalle ajoi kohti kaakkoa, automaattiohjaus ei toimi toivotulla tavalla ja niin käsiohjaus piti hyvinkin hereillä. Neljältä tuuli alkoi viritä ja 0420 sitä oli 4 m/s ja Kalle saattoi sammuttaa moottorin. Ohittaessamme seuraavan sataman Barbaten oli edelleen pimeää, joten kohde muuttui Tarifaksi. Gibraltarin salmesta tulevia laivoja alkoi olla paljon ja niiden valoja ihmetellessään, varsinkin kauimmaisten, kippari ymmärsi, etteivät ne olleetkaan laivoja, vaan siellä loistivat Afrikan rannan katuvalot. Matkaa sinne oli vain 7 mailia. Gastien herätys auringon noustessa ja kysymys seilataanko Tarifaan vai suoraan Gibraltarille, vastaus oli selvä: mennään perille saakka. 0645 otimme purjeet alas ja ajoimme moottorilla auringon nousuun kohti jyrkkäseinäistä Gibraltarin niemeä. Yllättävän pitkältä tuntui tämä loppusuora, joka oli täynnä tankkereita ja niitä tyhjentäviä pienempiä kylkiäisaluksia (tämä teoria on vielä selvittämättä). Ajoimme aallonmurtajasta sisään. Sille ollaan rakentamassa rakennuksia koko altaan mitalta. Nea huuteli VHF 71:llä satamatoimistoon ja saimme paikan ensimmäisessä laiturissa. Pakitimme rauhallisesti täysin tyynessä altaassa laituriin, missä satamapoika oli vastassa. Täällä ovat kiinnitysköydet vedettävissä laiturista. Ne olivat tavattoman likaiset ja muistin Simo-vainaalla olleen erityiset käsineet näitä tilanteita varten.

Gibraltar 0915, log 2604, matkaa kertyi peräti 158M (27,3h), Mh 320,5 8,2h

Siivosimme venettä ja yritimme hetken huilailla, vaikkemme olleetkaan kovin väsyneitä. Pojat lähtivät kauppaan Nean hakiessa pesutupaa. Pyykkimahdollisuus kuivui kasaan, kun pesula oli kiinni. Istahdimme rantakuppilaan läppäreiden kanssa, Nea sai kohtalaisen yhteyden nettiin, Kalle ei. Tuula tuli viiden maissa. Nyt meitä on koossa koko sy Princess Annan miehistö Thaimaan seilaukselta. Tutustuimme Gibraltariin kävellen. Vaikuttaa todella sotkuiselta, välittömästi ostoskadun jälkeen ryöppyi kaikki mahdollinen kadulle. Pienet liikkeet olivat kävelykadun ulkopuolella varsinaisia ryjäkasoja. Kävimme kiipeämässä mielenkiintoiset portaat asuinkerrostaloille. Näimme todellisen Gibraltarin, surkeaa asumista kuumassa ilmanalassa. Tämä se on eikä vierasvenesataman ympärille rakennettavaa luksusta. Löysimme lopulta ravintolan lähinnä laituriamme. Nukkumaan joskus kahden maissa.

tiistai 11. elokuuta 2009

TUULI LÄHTEE PIITSIN KAUTTA

07pe 08 09 Piitsillä Lagosissa ja purjehdus Vilamouraan



Aamupäivää vietettiin veneen siivouksen merkeissä. Pojat pesivät ulkotilat ja flikat sisältä. Kävelimme piitsille hetkeksi ottamaan aurinkoa. Kaikki kävivät uimassa (lue kastautumassa) Atlantissa. Tuuli ja Nea kävivät ostamassa Tuulille bussilipun Lisboaan. Tuuli lähti kolmelta Immigrantista ja me valmistelimme lähdön kohti Vilamouraa, missä Jorma on ollut discossa alusvaatemuotinäytöksessä. Irti laiturista 1520 ja soitimme satamatoimistoon saadaksemme kevyenliikenteen sillan auki, se aukesikin klo 1530. Kiinnittyminen perätuuliseen odotuslaituriin ja kippari kävi palauttamassa elämyskortit ja sai 50 euroa takaisin. Ajoimme ulos Lagosista.



Lagos- 1542

1550 ulos aallonmurtajan aukosta ja jenni auki. Nea ajoi sivutuuliseen keliin. Söimme pehmytjuustoa kera vaalean leivän ja oliivien, huuhtelimme ne alas kylmällä Mateus Rosella. Lyhyt matka sujuu hyvin ilman mitään merkittävää, mitä nyt seuraamme tulipalon aiheuttamaa savunmuodostusta jossain vuorten takana.

Vilamoura, 2030 log 2446, matka 28M, Mh 312,3

Kippari ja Jorma kävivät maksamassa satamamaksun ja marssivat kauniimman virkailijattaren pakeille. Hän vahinko kyllä käännytti pojat miesmäisen tiukan tuntuisen virkasisarensa puoleen. Aivan rento ja asiallinen tämäkin oli. Ilmoitimme seuraavaksi satamaksi Cadizin Espanjassa. Satamamaksu 38,76€. Saimme laituripaikan laiturin päästä kylkikiinnityksestä. Tämä jos mikä on todellinen ökysatama. Veneet olivat isoakin isompia ja 95-prosenttisesti moottorijahteja, joissa ei ollut asukkaita. Niin oli iso myös sähköliitäntä voimavirtaliitännällä, joten jäimme vaatimattomasti virratta. Edes kolmen euron yhden tunnin internet-kortti ei toiminut. Mutta fasiliteetit olivat kerrassaan upeat. Söimme suihkujen jälkeen veneellä Jorman loihtimaa thai-ruokaa ja lähdimme puolelta öin vaeltamaan vellovaan turistimassaan. Vain muutama oli juovuksissa, mutta ihmettelimme väen paljoutta. Nukkumaan yhdeltä ja lähtö on aikaisin aamulla.

SINESISTÄ LAGOSIIN


06to 08 09 Sinesistä Lagosiin

Olimme suunnitelleet lähtevämme aamuvarhaisella. Kipparin asentama GPS-herätys 0600 ei kuitenkaan toiminut. Jorma heräsi ja nousi hetken päästä 0722 ihmettelemään auringon asemaa melko ylhäällä. Kipparikin oli ollut hereillä jo tovin, mutta odottanut herätystä. Nopea vaatetus ja vene irti laiturista ja liikkeelle lähtö.

Sines- 0732 log 2286

Nostimme miehissä (flikoilla oli lupa jatkaa unia) isopurjeen 0750 ja avasimme jenuan 0803 välittömästi satama-altaassa. Tässä vaiheessa Tuuli heräsi ja totesi, että matkaa oli tehty jo puolitoista tuntia, kunnes ymmärsi asian oikean tilan. Täysperätuuli laittoi taas turvautumaan puomiin harakkapurjehduksessa. Aallokko oli heti alusta pitäen suurempaa kuin eilen ja sillä oli nyt valtameriaallokon luonne, melko pitkää ja suurta aaltomassaa.
1130 Otimme ulospäin samanaikaisesti, kun edellä seilannut vene oli suunnattomissa vaikeuksissa kurssinsa pitämisessä. Purimme puomivirityksen ja seilasimme ulospäin pois rannan aaltoja kasvattavasta alueesta.
Kuvaustilanne taas Cabo Sadao, Cavaleiron majakka
1240 delfiini kävi näyttäytymässä, mutta ei viihtynyt kauan seurassamme.
1245 belgialainen vene aivan vastaan törmäyskurssilla, väisti kuitenkin.

06to 08 09 Sinesistä Lagosiin

Olimme suunnitelleet lähtevämme aamuvarhaisella. Kipparin asentama GPS-herätys 0600 ei kuitenkaan toiminut. Jorma heräsi ja nousi hetken päästä 0722 ihmettelemään auringon asemaa melko ylhäällä. Kipparikin oli ollut hereillä jo tovin, mutta odottanut herätystä. Nopea vaatetus ja vene irti laiturista ja liikkeelle lähtö.

Sines- 0732 log 2286

Nostimme miehissä (flikoilla oli lupa jatkaa unia) isopurjeen 0750 ja avasimme jenuan 0803 välittömästi satama-altaassa. Tässä vaiheessa Tuuli heräsi ja totesi, että matkaa oli tehty jo puolitoista tuntia, kunnes ymmärsi asian oikean tilan. Täysperätuuli laittoi taas turvautumaan puomiin harakkapurjehduksessa. Aallokko oli heti alusta pitäen suurempaa kuin eilen ja sillä oli nyt valtameriaallokon luonne, melko pitkää ja suurta aaltomassaa.
1130 Otimme ulospäin samanaikaisesti, kun edellä seilannut vene oli suunnattomissa vaikeuksissa kurssinsa pitämisessä. Purimme puomivirityksen ja seilasimme ulospäin pois rannan aaltoja kasvattavasta alueesta.
Kuvaustilanne taas Cabo Sadao, Cavaleiron majakka
1240 delfiini kävi näyttäytymässä, mutta ei viihtynyt kauan seurassamme.
1245 belgialainen vene aivan vastaan törmäyskurssilla, väisti kuitenkin.
1337 suomalaisvene FIN-1392 tuli vastaan. Se ei kuitenkaan vastannut VHF kutsuun, vaan jatkoi kohti pohjoista. Immigrantissa ei ole Purjehtijankalenteria, joten pistäkääpä joku lukija kommentti kuka seilaa tuolla veneellä. Sen verran vähän suomalasia veneitä täällä näkyy, että tieto kiinnostaa.
1700 Cabo de Sao Vicente, jonka jälkeen jiippi ja kelin muuttuminen taas hurjaksi. Korkeassa rantakalliossa on suuria luolia, jotka nyt heitättivät vettä aaltojen tunkeutuessa niiden sisään. Ensin Nea näki jonkin ison tumman eläimen vedessä, muttei kyennyt sanomaan oliko se valas, delfiini vai hai. Hetken kuluttua Tuuli näki delfiinin veneen vierellä. Suuntamme muuttui itään ja jouduimme melkein kryssimään 12-14 m/s tuulessa. Taas suurin lukema puuskassa oli 16 m/s. Kylmä tuuli teki viidentoista mailin matkasta tuskaisan pitkän. Ajoimme Lagosin satamaan pitkin jokea. Vastatuuleen ajettaessa odotuslaituriin sivutuuli ajatti kahteen kertaan kylkikiinnitystä yrittäessämme.

Lagos, 2040 log 2418, matka 78M Mh 311,6 1,3h.

Lagosin satamamaksu oli 44,52 euroa. Satamatyttö kyseli taas tiedot ja luki suomalaisesta venerekisteritodistuksesta, että veneen kotisatama on purjevene. Jalankulkusilta aukaistiin ja pääsimme ajamaan laituripaikkaan M20. Menimme välittömästi läpsyttämään suolat pois naamasta. Veneen selvittelyn jälkeen tytöt jäivät veneelle, Jorma ja Kalle jaksoivat vielä mennä ulos syömään.


1337 suomalaisvene FIN-1392 tuli vastaan. Se ei kuitenkaan vastannut VHF kutsuun, vaan jatkoi kohti pohjoista. Immigrantissa ei ole Purjehtijankalenteria, joten pistäkääpä joku lukija kommentti kuka seilaa tuolla veneellä. Sen verran vähän suomalasia veneitä täällä näkyy, että tieto kiinnostaa.
1700 Cabo de Sao Vicente, jonka jälkeen jiippi ja kelin muuttuminen taas hurjaksi. Korkeassa rantakalliossa on suuria luolia, jotka nyt heitättivät vettä aaltojen tunkeutuessa niiden sisään. Ensin Nea näki jonkin ison tumman eläimen vedessä, muttei kyennyt sanomaan oliko se valas, delfiini vai hai. Hetken kuluttua Tuuli näki delfiinin veneen vierellä. Suuntamme muuttui itään ja jouduimme melkein kryssimään 12-14 m/s tuulessa. Taas suurin lukema puuskassa oli 16 m/s. Kylmä tuuli teki viidentoista mailin matkasta tuskaisan pitkän. Ajoimme Lagosin satamaan pitkin jokea. Vastatuuleen ajettaessa odotuslaituriin sivutuuli ajatti kahteen kertaan kylkikiinnitystä yrittäessämme.
Lagos, 2040 log 2418, matka 78M Mh 311,6 1,3h.

Lagosin satamamaksu oli 44,52 euroa. Satamatyttö kyseli taas tiedot ja luki suomalaisesta venerekisteritodistuksesta, että veneen kotisatama on purjevene. Jalankulkusilta aukaistiin ja pääsimme ajamaan laituripaikkaan M20. Menimme välittömästi läpsyttämään suolat pois naamasta. Veneen selvittelyn jälkeen tytöt jäivät veneelle, Jorma ja Kalle jaksoivat vielä mennä ulos syömään.

VASCO DA GAMAN JALANJÄLJILLÄ

05ke 08 09 Cascaista Sinesiin

Aamupalan ja suihkujen jälkeen valmistauduimme uuden gastiston kanssa valtameripurjehdukseen. Laitoimme kunnolliset kertoimet iholle ja syötimme reittipisteet plotteriin. Päivän matka on yli 50 mailia. Olemme Vasco da Gaman jalanjäljillä ja seilaamassa hänen syntymäkaupunkiinsa Sinesiin. Irtauduimme laiturista ja ajoimme vastaanottorakennuksen laituriin. Kävin maksamassa toisen yöpymisen ja palauttamassa virtajohtoadapterin ja elämyskortin (Göta kanalissa upplevelsekort), jonka panttina ajokorttini oli.

Cascais- 1055, log 2268
Nostimme isopurjeen Cascaisin ankkurilahdessa upean purjeveneen vierellä. Suuntasimme ulos aallonmurtajan suojaamasta satamasta. Tuulta oli aluksi alle 4 m/s, joten matka käynnistyi hiljaisella neljän solmun vauhdilla täysillä purjeilla. Päivän mittaan tuuli kasvoi ennusteiden mukaisesti yli kymmeneen metriin. Aallokko oli kahden metrin luokkaa ja kun se tuli takalanteelta sitloora oli ainoa paikka, missä saattoi oleskella. Helmi, Jorma ja kippari hoitelivat parhaalla mahdollisella tavalla veneen pitämisen kurssissaan. Nea huolehti ravintopuolesta, Tuuli keskittyi pahoinvoinnin karkotukseen auringonoton lomassa. Täys perämyötäinen hakkasi jenniä niin paljon, että otimme sen pois kolmen maissa iltapäivällä. Jatkoimme seilaamista pelkällä isolla preventterivarmistuksella. Cabo Espichelen tuli kuvattua tarkkaan. Nyt oli edessä pitkähkö lahti, jonka seuraavassa niemenkärjessä päämäärämme sijaitsi. Kierrettyämme Cabo Sinesin teimme jiipin vastatuulen kautta ja suuntasimme niemenkärjen ja aallonmurtajan taakse. Tuuli ei viuhunut täydellä voimalla niemenkärjen suojassa, mutta sitä riitti kuitenkin tarpeeksi vaikeuttamaan ison laskua. Tuuli ihmetteli, kuinka kippari yksinpurjehtijana selviää yksin tästä vaiheesta, missä neljälläkin ihmisellä on tekemistä. Kalle totesi, että vasta nyt hän tietää mitkä voimavarat ovat todella käytettävissä, kun on pakko selvitä. Sinesin satama sijaitsee samassa lahdenpoukamassa öljy- ja kalasataman jatkeena. Pieni vierasvenesatama oli ahdas ja tuulen osuessa altaaseen joutui kippari manöveeraamaan voimakkaasti moottorilla saadakseen veneen käännettyä kapeassa tilassa ja ohjatakseen kylkikiinnitykseen laituriin. Keulapulpettimme osui rautaveneen mantookiin. Mitään vaurioita ei kumpaankaan veneeseen tullut. Laiturilla kulkenut venepoliisi kertoi havainneensa tapahtuman.



Sines 1930 log 2340 / matka 54M Mh 310,3 0,8h
Satama vaikuttaa melko uudelta, varmaankin EU-avustuksen turvin rakennetulta. Ilmoittautumisen yhteydessä satamapäällikkö luki ruudulta aluksen tiedot, joten olimme päässeet heidän rekistereihinsä. Vain veneen kotisatama ja seuraava kohde, sekä miehistöluettelo tarkistettiin. Naureskeleva virkailija laskutti yöpymisestä 18,73 euroa. Kävimme suihkuissa. Huoltorakennuksessa miesten puolella kiinnittyi huomio pienten poikain pisuaariin sekä laskettuun pesualtaaseen. Naisten puolella oli vastaavanlainen, mutta ilman sitä pisuaaria toki. Jorma valmisteli herkullisen jauhelihakastikkeen, jonka pääjujuna oli kookosmaito. Nautimme sen mielenkiintoisen paksuhkon spagetin kera. Syötyämme lähdimme tutustumaan Sinesin kaupunkiin sen ollessa jo iltavalaistuksessa – olihan jo puoliyö. Vanha kaupunki sijaitsi korkealla mäellä muurin reunustamana. Palattuamme tunnin kierrokselta flikat menivät nukkumaan, me miehet nautimme vielä hetken tunnelmasta ulkotilassa.

PENICHESTÄ CASCAISIIN

03ma 08 09 Peniksen räiskeestä Cascaisiin

Aamuherätys tuli juhlatoimikunnan puolesta. Torvisoiton lisäksi valtaisa pauke käynnisti tämän kolmannen juhlapäivän.

Peniche- 0920 2240
Nopean aamupalan jälkeen irti laiturista 0920 ja lähtö lämpimään aamuun. Nostin iso ylös välittömästi sataman suojassa. Tuulta ei ollut kuin neljä metriä, joten seilaus käynnistyi varsin hiljaisella nopeudella 3,8 kn. Normaalin kuvion mukaisesti tuuli kasvoi puoleenpäivään mennessä 5 m/s ja samalla nopeus 5 solmuun. Iso köytettynä preventerillä seilaus sujui leikiten, saatoin kirjoitella blogia. Puoli kolmelta iltapäivällä tuulta oli jo 7 m/s ja sog 5,9 kn. Nyt piti keskittyä ajamiseen, säädellä aste kerrallaan suuntaa, jotten ajautuisi kovin kauas reittiviivalta. 1545 lähestyin ensimmäistä niemenkärkeä, missä oli Cabo Rocan majakka. Tämä kääntöpaikka/niemenkärki on toistaiseksi läntisin paikka, minne olen omalla veneelläni seilannut, koordinaatit 38 50,77N / 009 29,759W. Ennätin ottaa kuvia majakasta. Tuuli kasvoi kymmeneen metriin ja nopeus yli kahdeksaan. Selvästi kaksi niemenkärkeä aiheuttivat taas voimakkaan tuuli- ja aaltoalueen. Tein jiipin vastatuulen kautta. Jouduin ottamaan koneen avuksi, jotta keula kääntyi yli tuulensilmän. Hetkessä tuulta oli pysyvästi yli 14 m/s ja pahimmassa puuskassa 16 m/s. Suunta tuuleen nähden oli 130 astetta ja vauhti kasvoi kummallakin mittaustavalla (veden ja pohjan suhteen) 9,7 kn. Pysyvästi seilasin nämä kahden niemen kärjen välisen osan viisi mailia yli kahdeksan solmun nopeutta. En kyennyt ottamaan kauniista majakkarakennelmasta kuvaa, sillä oli keskityttävä kaikin tavoin ohjaamiseen ja aaltojen ottoon. Cabo Raso oli valkoiseksi kalkitun rakennuksen keskellä oleva iloisen punainen majakka, nautin suunnattomasti sen kauneudesta ohjatessani hurjasti aalloilla surfailevaa venettäni. Uskoin vahvasti tuulen vähenevän niemenkärjen ohituksen jälkeen, näin kävikin. Kolmen mailin päässä majakasta laskiessani purjeen oli tuulta enää 3 m/s. Cascaisin vierasvenesataman ilmoittautumislaituriin ajoin1820 ja menin kirjautumaan sisään.

Cascais, Lisboa 1820, log 2286 46M, Mh 309,5 / 2,5h.

Satamatoimiston tyttö kyseli kaikenlaisia papereita, eikä ollut uskoa, ettei vakuutustodistusta ollut kysytty aiemmin. Satamamaksu yhdeltä yöltä oli 39,60 €. Sain valita satamakartalta laituri M:stä paikan. Tyttö tilasi satamapojan auttamaan laiturille. Pakitin tyylikkäästi klo 1900 liki tyynessä satamassa paikalle M5. Valmistelin veneen ulkokuntoon. Totesin tarvitsevani kuitenkin sähköadapterin, sillä voimavirtaliitin oli isoa mallia. Hikinen haku, totiveden jo lämmetessä. Siivosin sisätiloja kuntoon ottamaan vastaan uudet gastit; Nean siskon Tuulin, Jorman, ystävämme Thaimaan purjehdukselta ja Nean. Kävin suihkussa. Tänä aikana Nea oli pistänyt tekstarin, että he ovat rautatieasemalla 2120. Minulle tuli kiire heitä vastaan. Kolmelta ihmiseltä kysyen löysin kilometrin päässä olevan aseman. Uusi gastistoni saapui viimeisestä vaunusta, tai siltä se ainakin vaikutti, kun kaikki muut olivat jo tulleet. Kannoimme jalan pakaasit veneelle. Matkaajat kävivät suihkuissa ja naurua riitti, kun Nea ja Tuuli menivät epähuomiossa miesten puolelle. Sekunnin verran pisuaareja ihmeteltyään he bongasivat suihkupuolelta mieshenkilön, joka paniikissa huusi tilan olevan hombreille tarkoitettu. Siispä äkkiä ulos ja naisten vessaan. Sen jälkeen kuukauden kestäneestä keuhkokuumeesta juuri parantunut ja matkasta uupunut Nea meni nukkumaan ja Tuulin ja Jorman kanssa menimme iltapalalle lähiravintolaan. Tarjolla oli yhden liharuoan menu, tosin viinilista oli sitäkin pidempi. Neakin heräsi kun palasimme syömästä – tässä vaiheessa rantaravintolat olivat juuri vääntäneet musiikkia entistä kovemmalle – ja rupatteli tunnin kanssamme virkistyttyään. Kello taisi olla kaksi, kun menimme sisälle sitloorasta ja nukahdimme. Täällä tuntuu olevan tapana, että rantakuppilat huudattavat stereoitaan yökahteen asti kilpaa toistensa kanssa.

sunnuntai 9. elokuuta 2009

GIBRALTAR TAVOITETTU!

Immigrant on nyt Gibraltarilla ja huomenna matka jatkuu Välimerelle.

SINESISTÄ LAGOSIIN (EI NIGERIAAN)

06to 08 09 Sinesistä Lagosiin

Olimme suunnitelleet lähtevämme aamuvarhaisella. Kipparin asentama GPS-herätys 0600 ei kuitenkaan toiminut. Jorma heräsi ja nousi hetken päästä 0722 ihmettelemään auringon asemaa melko ylhäällä. Kipparikin oli ollut hereillä jo tovin, mutta odottanut herätystä. Nopea vaatetus ja vene irti laiturista ja liikkeellelähtö.

Sines- 0732 log 2286

Nostimme miehissä (flikoilla oli lupa jatkaa unia) isopurjeen 0750 ja avasimme jenuan 0803 välittömästi satama-altaassa. Tässä vaiheessa Tuuli heräsi ja totesi, että matkaa oli tehty jo puolitoista tuntia, kunnes ymmärsi asian oikean tilan. Täysperätuuli laittoi taas turvautumaan puomiin harakkapurjehduksessa. Aallokko oli heti alusta pitäen suurempaa kuin eilen ja sillä oli nyt valtameriaallokon luonne, melko pitkää ja suurta aaltomassaa.

1130 Otimme ulospäin samanaikaisesti, kun edellä seilannut vene oli suunnattomissa vaikeuksissa kurssinsa pitämisessä. Purimme puomivirityksen ja seilasimme ulospäin pois rannan aaltoja kasvattavasta alueesta.
Kuvaustilanne taas Cabo Sadao, Cavaleiron majakka
1240 delfiini kävi näyttäytymässä, mutta ei viihtynyt kauan seurassamme.
1245 belgialainen vene aivan vastaan törmäyskurssilla, väisti kuitenkin.
1337suomalaisvene FIN-1392



1700 Cabo de Sao Vicente, jonka jälkeen jiippi ja kelin muuttuminen taas hurjaksi. Korkeassa rantakalliossa on suuria luolia, jotka nyt heitättivät vettä aaltojen tunkeutuessa niiden sisään. Ensin Nea näki jonkin ison tumman kalaeläimen vedessä, muttei kyennyt sanomaan oliko se valas, delfiini vai hai. Hetken kuluttua Tuuli näki delfiinin veneen vierellä. Suunta muuttui itään ja jouduimme melkein kryssimään 12-14 m/s tuulessa. Taas suurin lukema puuskassa oli 16 m/s. Kylmä tuuli teki viidentoista mailin matkasta tuskaisan pitkän. Ajoimme Lagosin satamaan pitkin jokea. Vastatuuleen ajettaessa odotuslaituriin sivutuuli ajatti kahteen kertaan kylkikiinnitystä yrittäessämme.



Lagos, 2040 log 2418,matka 78M Mh 311,6 1,3h.

Lagosin satamamaksu oli 44, euroa. Satamatyttö kyseli taas tiedot ja luki suomalaisesta venerekisteritodistuksesta, että veneen kotisatama on purjevene. Jalankulkusilta aukaistiin ja pääsimme ajamaan laituripaikkaan M20. Menimme välittömästi pesemään suolat pois naamasta. Veneen selvittelyn jälkeen tytöt jäivät veneelle ja Jorma ja Kalle jaksoivat vielä mennä ulos syömään.

VASCO DA GAMAN JALANJÄLJILLÄ

Tästä välistä puuttuvat vielä tuotantoteknisistä syistä tekstit yksinpurjehduspäivästä Penichestä Cascaisiin sekä Lissabonin retkestä -- tulevat myöhemmin, kuvien kera. Lissabonissa bongasimme myös maailmanperintökohteen.

Jostain syystä tämä teksti ei lataudu kuten pitäisi, yritän myöhemmin uudelleen paremmalla nettiyhteydellä!


keskiviikko 5. elokuuta 2009

PENICHEEN

02su 08 09 Ensimmäinen varsinainen purjehduspäivä Atlantilla



Foxin eikun Fozin ajatuksissa heräsin kauniiseen aamuun. Nea on tulossa huomenna, ajatus antoi pontta askeleilleni kun tramppasin viranomaiskonttoriin. Tulli kertoi, että satamatoimisto on kontissa, jonka ohi kuljin kilometri sitten. Siis satamassa. Menin varmuuden vuoksi ensin suihkuun ja sitten maksamaan yöpymiseni. Pankkikortti ei käynyt, lukija oli rikki (niin kuin tuntuu Portugalissa olevan kaikki muukin). Kylmäsi, oliko minulla käteistä niin paljon. Laskin kaikki rahani tiskille ja vielä jäikin pikkuhiluja yli euron edestä. Olin varautunut enintään 20 € ja maksu oli 27,52 €. Kunnolla valmisteltu lähtö stavangerilaisen avustamana sujui kommelluksitta. Aurinko paistoi ja oli luvassa luoteistuulta 8 m/s. Ajoin ulos aallonmurtajasta ja avasin keulapurjeen. Ajatukseni yksinpurjehtijana oli seilata sillä ja vain sillä 34 mailia Nazareen. Samanaikaisesti lähtenyt yli 40 jalkainen vene nosti ison allonmurtajan suojassa ja avasi rullukan. Puolen tunnin päästä se oli selvästikin menossa ohi. Tämä ei vaikuttanut päätökseeni tippaakaan (uskokoon ken voi) kun käynnistin moottorin, käänsin pikkuhiljaa vastaiseen ja samalla vedin rullukan sisään sekä nostin isopurjeen täytenä. Homma sujui kuin salamana, mutta naapuri oli päässyt puoli mailia karkuun (tarkalleen 0,577 mpk). Maka kritisoi Karin ja minun kilpailuhenkisyyttä, mutta vertaamalla omaa kulkua muiden etenemiseen saa parhaan lopputuloksen matkankin teossa ja oppii säätämään purjeitaan oikein ja samalla kehittyy paremmaksi purjehtijaksi. Otin tutkan käyttöön ja lukitsin maalin. Välimatka pysyi saman Helmin ohjatessa. Vapautin Helmin ja seuraavan kahden tunnin aikana saavutin tuota tuntematonta kahden hengen miehistöä kaapelin verran. Ei huono suoritus. Välimatka pysyi samana, kunnes he heittivät harakalle ja suuntasivat kohti rantaa. Olivat siis menossa Nazareen, joka oli minunkin ensitavoitteeni. Tällä kuuden solmun vauhdilla tasaisessa kahdeksan metrin tuulessa olisin Penichen kärjessä 1945. Näin saattaisin ennättää huomen illaksi gastejani vastaan Cascaisiin, joka on yksi Lissabonin vierasvenesatamista. Olin pikkuhiljaa ajautunut liikaa ulos reittiviivaltani ja niin päätin tehdä spinnun puomilla harakan. Kovan vähdin jälkeen sain purjevirityksen valmiiksi ja vetämään. Nopeus nousi 6,5 solmuun. Viiden minuutin päästä etupurje valui alas foilistaan. Falli oli jostain syystä auennut. Puin liivit jälleen päälenni ja kiirehdin etutäkille, mutta jenni oli päässyt luisumaan veneen alle. Onneksi se oli kahdesta kulmasta kiinni. Taistelin puolisen tuntia enne kuin sain purjeen ylös täkille. Ihme kyllä se ei ollut musta, myrkkymaalin tahrima. Etutäkillä istuessani ja huoahtaessani mietin, että kunpa olisi joku joka toisi oluen tänne. Sen ajatuksen katkaisi iloisen vihreä lippu, jonka Immigrant ohitti metrin päästä. Join sen oluen selvitettyäni purjeen etutäkille ja otettuani puomin alas. Nopeus pelkällä isopurjeella laski solmun verran ja toteisin Nazareen olevan 12 mailia ja Penicheen 20. Jatkoin pelkällä isopurjeella kohti Peniceä. Ajankuluksi otin lintukirjan esiin ja tutustuin uudelleen noihin liitäjiin. Ainakin nämä, mitkä nyt ympärilläni lentelivät, olivat selvästi selältään ruskeita ja näin määritys on idänpikkuliitäjä. Pohjoisempana näin musta/valkoisia liitäjiä, siis pikkuliitäjiä. Kaksi uutta elämänpinnaa, kun viime vuonna Biskajalla en määrittänyt tarkasti liitäjiä erilleen, totesin ne vaan liitäjiksi. Näin sain taas pari tuntia kulutettua. Tuuli alkoi nousta tapansa mukaan iltaa kohti. Tasainen kahdeksan metriä muuttui kymmeneksi ja puuskissa jopa 11 m/s. Penichen niemi tuli jo kaukaa näkyviin. Se on pitkä, kapea kannas, joka työntyy mereen. Tässä kohdin Atlantia jää saaria reittiviivan valtameren puolelle. Vähissä ovat saaret täällä. Merikortisa oli varoitus aallokon suurenemisesta ja niin kävi.



Penichen kärjessä olevasta majakasta otin useita kuvia. Nimesin tuon majakan ja kärjen Terssaloksi. Teersalo voisi ottaa Penichestä kummikunnan. Raumankielisesti seuraava satama olisi Penes, onhan varis vares ja jänis jänes. Joten… Laskin isopurjeen ETAn mukaisesti 1945 Terssalon jälkeen aallokon vähän rauhoituttua. Tuulen voima tuntui pitkän myötätuulipurjehduspäivän jälkeen kovalta.

Peniche 2030, log 2240, matka 58M, Mh 307,0 1,1h, (siis varsinainen purjehduspäivä)



Sveitsiläismies oli vastassa ponttonilaiturissa. Hän kertoi, että täällä on neljän päivän juhlat ja aamulla oli kova pauke. Juhlan humu oli kuulunut jo kauas merelle lähestyessäni kaupunkia. Satamakonttori ei ole enää auki tänään ja huomen aamulla se on auki 0700-0745. Portit ovat lukittuina, en pääse mukaan juhlahumuun. Sveitsiläismies, jolla oli veneenään Finsailor tunsi selvää sympatiaa suomalaista kohtaan ja tarjosi korttiaan, jotta voin käydä suihkussa. Kieltäydyin kohteliaasti. Olin sen verran väsynyt, että ajattelin mennä kohta nukkumaan. Lämmitin eilisen kokkaukseni, eikä tuo jälkiarviointi lämmitettynä niin kummallinen ollut. Hunajaa voisi laittaa sekaan taittamaan simpukoiden voimaa. Ulkoa kaupungista kuuluva musiikki piti hereillä, joten kirjoitin puoleenyöhön. Sain kuulla haitariesityksiä, muutama aivan tuttu kipale ja uudempaa portugalilaista nykypoppia pariskunnan esittämänä. Juontaja jaksoi pitää meteliä, samoin kuin edessäni oleva perhe veneessään ja laiturilla. Täällä näemmä kuuluu pitää ääntä. Kannettavasta loppui akku, joten pääsin blogin kirjoittamiselta. Nukahdin puolilta öin väsymykseeni vaikka läheiseltä esityslavalta kuului melkoinen molotus. Heräsin taas sotatilaan, juhlapäivä huipentui ilotulitukseen, jota kuuntelin ensin pistopunkassa viitisen minuuttia ja katselin sitloorassa vartin.

FIG FOZIM BATA

MAKUNAUTINNOI FIG FOZ´IS

Antteks ulkraumlaise, ny o semmost assia, ett mnuu om bakkok kirjotta äidingiälell. Näättäk mnää nauti oikken gunno atrian dänäpe.

Alotetas siit ko mnää lähdi ostama tykötarppei Figueira da Foz`in gaupungist. Mnuull ei ollu mittä hujumentti mist hakisi ja mitä mnää sapuskaks tämäpe nauttisi (huamakka mnuull ol nautinno miälp päälmäisen). Mnää tramppasi yli straada ja rotvalli. Muu oliva menos piitsill ottama aurinkko. Kyll mnää ihmetle suurest, et miks nämä ihmse tääll paahtava ittiäs viäl tummemmiks vaik heil jo syntjäs on gunnom bikmentik kropas. (Toine suuresti ihmettelevä ol Lehtose Manu, mut se ongi sitt jo toine juttu mitä mnää muistele tyäloppugronigassan, tai sit suullisest joskus panksuunill lähtiessän). Tääll o muute aika vaatimattoma näköst väkke, tääll Fig Foz`is niinko näky paatim bersses lukeva. Iso perss.. jaa juu mut mnää oli menos ostma tarppei päivä sapuskaha. Olin däsä päättän tehd Italiam battaha, ko semne loju käyttmättömän gaapi hyllyll. Siihe tarvita 300 gramma jauheliha. Mnää meni hallist stää hakema. Ei ollu enä lihatiski auk. Onneks leiptiskildt mnää sai oikken gauni näköse kako. Ei se vanh äij stää ymmärtän kon mnää pyysi kakko. Mut anto kuiteski sem bolaka misä mnuu sormen ol liki kii.

Ko mnää pual tiima tramppasi, nii eikös ollu semne ovi auk mink takka löys kaikke mitä halut voi. Poja! poja! Se ol ruakkaupp. Mnää meni just suara lihatiskill ja katli hetke aikka. Ei ollu jauheliha, mut takan ol lihamyll. Stää mnää yriti näyttä matamill. Ei hän ymmärtän, elekiälell mnää pyysi, ett pääsenk mnääs sinnp pual tiski. Ei hän ehtin giälttäkkä, mutt annas armias kon mnää oli änkemäs sormean siihe myllyhy, ni sillo mnää sai apskeedi silt pualeldt tiski (se kone ol –seis, stop, kaput, tilt). Hetkes tlii taantum ja mnää näi ko Maritza änkes Stokholmis kättäs piranja alttasse. Nora kerros, et heitt viätti ulos tilast ja äkki. - No en taid syäd Italiam batta tänäpe.

Ei auttan ko otta uus strategia käyttöhö. Josei se onnist lihamyllyn gautt, ni hyäkätä muuall. Piän puat tämä o. Kyll josta löyty aine mnuu ruakkaha. Josei resäfti jälkke, ni funderatas sitt jotta muut. Kylls ses siits sitt kirkastu. Hetke aikka ko mnää meni niit kolme hyllyväli, ni jo löödys tumma rommi (ron). Mutei se kuuluns siihe mnuu reseptihin alkkunka. Osti sem bois kuljeksimast (niingo Ilu St Graiukse ja myi mnuul Immigranti, KIITOS! hänell siit). Näättäk kon dääll ei rommitodi aineksi saa läheskä jokasest kaupungist (puadist). No sit mnuu silmän osusiva jääalttall - taas, mihis muuhunka kos simpukoihi. Pakastesimpuka (Miolo Mexilhao, 314 gr 2,08€) saava korvat se jauheliha, tulepa sit Portugaliki mukkan guvaha.

Mnää astlim baatill ja siin dlii mnuu miälehen Venelehden kapteeni Kattila, jota mnää ja moni muuki halveera niitte ordereitte ja aineitte hankinna vaikeude vuaks. Hän sano, et kyll niit (eksoottissi aineit) löyty joka kaupas. Siins stää nys sit olla sem buhtan gaulan gans (hies se ny ol, tääll on 27 astett lämmint), ko ei edes jauheliha löytyn. Se niist eksoottisit aineist. Onneks o simpukoi – musselei – joka kaupas ja eri muadois. Siin ko mnää tramppasi, nii resept alko kirkastu mnuu aivoisan.

Näis se men go mnääp pääsim baatill:
Mnää kuarisi aik annokse valkosipulin gynssi (Nea tlee, toivottavast maanada, ja siloo mnuu valksipuliherkuttelu loppu, ota nys sitt loppukiri). Otin gasari ja kaado siihe vuann 2002 häämatkall ostettu valkviini vuadelt 2000 (toki mnää maisto, et se ol viäl kelvollist) ja hauduti ens niit kynssi siin ja sit lisäsi simpukas sekkaha.



Hetken go ne olivas siin lämmöll, ni mnää lisäsim brutaalist Italiambatapussi siihe (totk kai mnää se avssi ja tyhjensi pussi – oli vast freistan vähäs stää Bornholmi viini). Kaado ohje jälkke kuus desi vet (knaftist) siihe ja alo piänell liäkill kiahuttas stää. Ain välills sekottae, niingo kuulu tehd. Sekotuskauhast tlii kauhajan gauni färine. Josei tämä ruuast käy, ni täss o hyvä puu färjär. Kauh ol ko mitäki jalopuut. (Meinak lämpö haurast pääkomma, ko mnuu tyäminän o ain kauhistellu kaikke ko ei ols stää milt näyttä). Täsä vaihes mnuul pälkäht päähän, et nes simpuka olis pitänp panns sekkaha vast viime tinkas (korkkeintas pari minuutti enne), näi ainaki pakastekatkaravuill pitä tehd jotei niist tul kumissi. Nos siäl ne ny oliva ja mnuu miäles väläht näky, ko Sorskive Velskalt sinkos pakastelihapull haarukast tyämaaruakalas ja lens naapri laotasell. En ol muute ennättän mainit, et se leip o oikke hyvä. Söi stää pari siivu pahimppa nälkkähä ja toisen go leikkasi, ni dippasi sill milt pada mauku tuntu. Tunnus oikke hyvält ja pit leikat seoravaki siiv.



Kakskymment minuutti om bitk aik, ko o jo kauhja nälk ja miäl maista tliik täst mnuu seorav miälruakan. Yritin gäyttä aikka ajatlemall. Ei se mnuull ni vaikkja ol niingio huamat. Meinan go aatokse lentävä, ko vaa mukam bysyis. Kaupunk, tämä Foz alko näyttä kuiteski ensalu kaupunkkuvallise nollatilantte jälkke siädettävält. Jollail tappa ajatukse kesäsest Fozist karkasiva Foxihi (ymmär Bond – James Bond), Fox – Samatha Fox. Flikk ol aikans (80-lukku) komeimppi laultähdei. hän myi lpeit enemmänki suurten geuhkotte voimall ko laulu ännell. Lämpö teke tehtäviäs. En mnää Samantha Foz siis Foxi miättin, vaa stää, et kui mnuu paati nimi on gehittyn Immigrant NS:äks. Näättäk se nimi ol ensiks, ko se ol Ruattis, Samantha. Sit ko paat uitetti Suamehe, ni Ilu tek siit Immigranti (Immigrant S) ja mnää ko sitt en enä muuttan stää nime, vaa lisäsi tua N-kirjame. Nys se sit o Immigrant NS. Aloksen goko nimi o siis Immigrant Norma Samantha. Paha kiäle sanova, et Norma tliis Norma Jean Bakerist eli Marilyn Monroest (jonk kuva oll Immigrantis kummitädim baikall viäl pari viikko sit, nys se on dämäm bitkäm burjehdukse aikan muuttun mnuu armaan guvaks). Mut ei, mnuu raari veljen Pek ol mnuun gans sama miält et, MP-27, paati hyvä nimi olis Norma (saatto ol muute Peka ajatus). Se tlee mnuu rakkaist tyttäristän Norast ja Maritzast.

Sitt kiälkannoi hivelevä hetk ol framill. Mnää pääsi maistma Fig Fozim batta. En malttan senttä yhdem bäevä seisakill ulkpöyttäp pistä. Söin guiteski ulkon gulinaarises seoras, toisell pualell syättin Gallian Gukko ja toisell paahtoleippä iltpäeväteen gans, vastpäise norski taisiva syäd hapatettu kala, vai olik se frou ko men pesull ja häne aurinkvoittes ol härskintyn. Mnää usko, eteivä he ymmärtäns stää hiano suamlaist perinneruakka, (koittivak kyll tuaksutell, mitä ol panttu valksipuli sekkaha). Yksinkertasest (niingo huamat jutum bittudest) se ol bunkraukse yhteydes lähties Raumalt ostettu jotta pussiruakka ja paikallisem buadi hyllylt lopu. Eivä olles simpukak kumissi, teill ko niist et mittän tiäd, ni yhden gerran go purase ja anta menn alas vaa – nii se käy. Mnää tykkä niist ja ne maistus oikken daivaallisildt. Mnull jäi viäl huamisell seilauksellekki stääs syätäväks ja stää mnää odota ves kiälell.




JK (jälkkirjotus): O mukav nähd kui tiukast se uus puufärjäystököt istu valkoses kokkpaedas.