torstai 31. joulukuuta 2009

¡FELIZ NUEVO AÑO!

31to 12 2009 Uudenvuodenyöksi merelle

Kun Nea kyllästyi aamulla kuuntelemaan kuorsausta, hän nousi ylös ja teki ääntä herättääkseen Kallen kymmeneltä. Aiomme viettää päivän täällä ja lähteä illalla kohti Santa Cruz de la Palmaa. Aamupalalla seurasimme laskeutuvia lentokoneita. Äänihaitta ei ole ollut suuri, johtuneeko tuulensuunnasta, joka johtaa melun poispäin.



Kippari kävi aamupalan jälkeen toimistossa pyytämässä paikanvarausta San Cruz de la Palmasta. Turhia soittoyrityksiä, satamakapteeni kertoi koittaneensa yhteyttä Las Palmaan viiden vuorokauden ajan turhaan. Totesimme molemmat, että tuskin La Palmaan eksyy niin paljon veneitä, etteikö sinne sopisi.



Palatessani havaitsin vesilinjan olevan ainakin paapuurin puolelta likainen, joten päätin uskaltautua 20-asteiseen veteen työköyden tukemana. Vesi oli virkistävää aluksi, mutta siihen tottui nopeasti. Pehmeä sieni ei toiminut, joten piti ottaa karhea käyttöön ja sitäkin joutui käyttämään voimalla. Homma ei ollutkaan mitään sivelyä, vaan varsin rankkaa hankaamista. Öljy oli tahrinut molemmat vesilinjat, joten Nea vaihtoi työskentelyköyden toiselle puolelle ja niin lyhyt työrupeama venahti kahteenkymmeneen minuuttiin. Noustuani ylös otin täkkisuihkun juoksevalla laiturivedellä, joka oli mukavan lämmintä. Istahdettuani levähtämään havaitsin, käytyäni jo kaksi kertaa pienemmällä tarpeella, kylmettäneeni itseni juuri ennen yöpurjehdusta. Puin ylleni fleecen ja päähäni windstopper-pipon.


Kuva: Väinökin näyttää piipahteneen veneellä? (Näytän kuulemma enemmän Väinöltä, kuin Väinö konsanaan. Väinö on isäni nuorin veli.)

Vieläkään en lämmennyt, vaikka pipo ehkä olikin tässä kelissä liioittelua. Nea lähti kauppaan ja puin lisäksi lämpökerraston. Naureskelin itsekseni, että varustus oli juuri kuin olisin lähdössä Raumalla uudenvuoden ulkojuhliin Kissan katolle. Kaksi kertaa käytyäni roskiksella täyspuku ylläni lämpesin niin, että tämän kirjoitettuani hartioissanikin virtaa veri riittävästi. Suihkujen jälkeen olemme kuuden maissa valmiina lähtemään uudenvuodenpurjehdukselle Santa Cruz de la Palmaan.

¡FELIZ NUEVO AÑO!¡HYVÄÄ UUTTA VUOTTA KAIKILLE!

Jk (jälkkirjotus). Mnää ota uudevuaden guahuva vast merimatka jälkke La Palmas. Nyk kyll näyttä jos silt, et lentkone laskeva naaprin gatoll.



_

MYRSKYKEIJU

30ke 12 09 Puerto de Mogánista Teneriffan San Migueliin


Aamuhämärissä vielä mietin missähän vessassa sitä oikein tuli käytyä Puerto de Moganissa. Naistenhuoneessa miesten käyntikielto on ymmärrettävää.



Muttei olisi saanut mennä miestenhuoneeseenkaan.



Herätys 0600, nopea aamupala, plotterin käynnistäminen, sähkön irrotus laiturilta ja valmiina lähtemään liikkeelle. Mennessäni ruorin taakse otin kiinni plotterin suojakaaresta kääntäen samalla itse plotteria seurauksella, että se sammui. Käynnistäminen vei kaksikymmentä minuuttia. Viimein onnistuin, kun katkaisin kaikki virrat veneestä. Tehty reitti oli säilynyt, joten pääsimme matkaan pimeyteen.

Puerto de Mogán 0650 log 5299 Mh 643,0

Tuulta ei ollut, joten ei tarvinnut arpoa purjekertaa. Nea sai luvan siistittyä täkin mennä hetkeksi nukkumaan. Automaatti ohjasi kohti Teneriffaa. Tuuli virkosi pikkuhiljaa aamun valjetessa. Kalle pyysi karkkipussin ylösnousevalta Nealta. Pussiin oli kerääntynyt eksoottisten karkkien kokoelma, joita joitakin ei edes Ottilan sika olisi syönyt kiljumatta, vaikka perso olikin makealle. (Muistelmissani kerron kuinka kävi kun isäni ja toinen Erkki syöttivät sille kivellisiä luumuja). Vaikka kipparin periaatteena on olla heittämättä mitään Atlanttiin, niin nyt karkkeja plopsahteli yli laidan. Hetkessä kaksi delfiiniä ui paikalle vanaveteemme (0835). Olivatko ne voineet saada vihiä makupaloista? Portugalin rannikolla tapahtui samanlainen sattuma, kun Tuuli ruokki delfiinejä. Pääsimme ensimmäiseen tuuliputkeen Gran Canarian lounaiskulmassa (jos pyöreässä saaressa on kulmat). 0905 nostimme purjeet, isossa 1 reivi ja rullukka kolmosena (6m/s NE). Teneriffan ylpeys Teiden huippu näkyi pilvimassan yläpuolella tunnin ajan. Puolentoista tunnin päästä avasimme keulapurjeen kokonaan (4,6 m/s ENE). Riemupurjehdus oli päättymässä tuulen käännyttyä täysmyötäiseksi. 1215 jouduimme rullaamaan etupurjeen sisään ja käynnistämään moottorin. Samaan tapahtumaketjuun Nea bongasi keijun keulan edessä ja sitten kolmen metrin päässä kyljen vieressä. Saimme molemmat siitä selvän havainnon: valkoisen pyrstön tyven lisäksi sen siivissä olivat voimakkaat valkoiset raidat. Myrskykeiju se siinä ilahdutti meitä. Yhdeltä söimme pastaa jauhelihakastikkeella. 1315 havaitsi kippari oudon linnun kymmenen metrin päässä partaalta. Se muistutti suuresti vesipääskyä olemukseltaan. Yleisväritys oli harmaa, hopeanharmaa. Erityispiirteenä oli selvästi näkyvä musta silmän ympärys. Toinenkin lintu lähti lentoon veneen toiselta puolelta, kahlaajamainen lentotyyli. Kirjoistamme lähinnä tätä oli hopeatiira, mutta tämän linnun pää oli selvästi kahlaajan pieni, sirokaulainen pää. Isovesipääsky on liian kirjava tähän lintuun verrattuna. Määrittämättä jäi meidän oppaidemme kanssa. Tuuli kääntyi ensin vastaiseksi ja 1330 se puhalsi 9 m/s lännestä. Aallokko kasvoi nopeasti ja sitloorakin alkoi olla suolainen paikka. Plotteri sammui päivän aikana kaksi kertaa ajossa, mutta käynnistyi virtajohdon irrottamisella. Kippari luki läppäriltä Teneriffan satamat kirjoituksesta erityispiirteet San Miguelin satamasta: keskipoijut jätetään vasemmalle. Ajoimme sisään kuohuvasta aallonmurtaja-aukosta ja olimme valmiit kiinnittymään odotuslaituriin.

San Miguel, Tenerife 1700, log 5347 48M Mh 650,2 7,2h

Kuulimme vihellyksen ja marinero viittoili seuraamaan ja ajoi laiturivallilla golfkärryllään. Saimme paikan toisesta pistolaiturista. Mooring-köydet olivat lyhyet ja niljakkaan likaiset. Kaiken lisäksi ne jäivät ikävästi hankaamaan veneen kylkeä. Kippari sai kyydin kärryllä satamatoimistoon ja takaisin. Satamamaksu Marina San Miguelissa oli 21,67 € yhdeltä yöltä (sis. veden ja sähkön). Satama on rakentunut viimeisen viiden vuoden aikana ja suihkutilat olivat parhaat mitä tällä reissulla on kokenut, jopa käsisuihku oli käyttökuntoinen. Laattatyö oli suomalaiset vaatimukset täyttävää. Kun Kalle tätä kehui Nealle totesi hän, että siinä suihkussa missä hän kävi oli suihkuallas asennettu väärin, poistoreikä oli yläkulmassa ja siksi allas oli santainen. Söimme illalla toisen kerran lämmitettyä sienikeittoa. Kiitos Iirolle sienistä. Satamassa on maksullinen nettiyhteys, valitsimme 1h 2,50 €. Huomenna iltapäivällä lähdemme seilaamaan yön yli La Palmaan, jonne on matkaa 75 mailia.

_

keskiviikko 30. joulukuuta 2009

JABSCO TEK MEIST ÄMPÄRPORILAISSI

29ti 12 09 Me muutui ämpärporilaisiks

Tiädättek te miks raumlaises sanova uuskaupunklaissi ämpärporilaisiks. No mnää kerron guitenki, tiädät taik et tai et halu tiättäkkä. Näättäks sillon go Raumall saatti kunnalline vesijoht kantova Uudengaupunki asukka viäl mont vuatt vett ämprill sisätiloihi. Tull meill vesijohdo myät tiätenki vesivessakki. Tämäs saa ol johdanton päiväm blogihi.

Eilen illalla kun olimme iltatoimilla havaitsimme wc:n huuhtelulaitteen sanoneen sopimuksensa irti. Huuhteluvettä ei tullut. Nukuin muutenkin huonosti koko, yön lopetettuani pasianssin pelaamisen vasta 0130. Mietin tulevien päivien säätä ja ennen kaikkea eteen aukeavaa vessaremonttia. Aamupalan, jonka nautimme sitloorassa kauniissa auringonpaisteessa, jälkeen ryhdyin toimeen (maailman lyhyin työmatka: tuumasta toimeen). Aukaisin Jabscon pumpun ja putsasin sen, siisti homma. Asensin sen paikalleen, mutta tulos oli sama: huuhteluvesi ei imeydy pumppuun. Yöllä pohdin mahdollisuutta, että mutavyöryn jäljiltä vesi on ollut niin sakeaa ja roskaista, että syöttöletku on tukkeutunut. Irrotin uudelleen pumpun päästä letkun ja painoin jalkapumpulla painetta letkuun. Ilma ja vesi liikkuivat sujuvasti. Ilmeisesti vika on Jabscon läppäsysteemissä. Piirsin kuvan pumpusta ja menin satamatoimistoon kysymään, mistä saisin korjaussarjan? Las Palmas on ainoa paikka Gran Canarialla, missä on veneliikkeitä. Kiittelin tiedosta ja totesin meistä tulleen ämpärporilaisia, kantovesi, mutta poisto sentään toimii.



Olemme kolmena päivänä seuranneet saksalaisen purjehduskoulun opetusmetodeja. Ensimmäisenä päivänä teemana olivat hätäraketit, eilen peräköydet ja leparit sekä veneen irrottaminen laiturista. Neljännellä irtiotolla he ajoivat aallonmurtajasta ulos ja tulivat kohta takaisin. Kaikki tämä on tapahtunut farkuissa ja toppaliiveissä (me otimme samaan aikaan aurinkoa etutäkillä – siis omalla, ei heidän). Tänään sentään kaksi tytöistä oli uskaltautunut shortseihin ja toppiin. Kouluttajina on kaksi viisikymppistä miestä, jotka puhuvat todella vakavina asioita. Hymyn häivä ei käy missään vaiheessa opettajien eikä oppilaidenkaan kasvoilla. Purjehdus on vakava asia, sillä ei ole leikittelemistä. Asiat käydään läpi yhä uudelleen ja uudelleen, teoriatietoa laiturissa, arjalaisella pontevuudella, jonka vain saksalainen hallitsee. Isonkin noston kiinnittyneenä laituriin olisi tyynessä kelissä toiminut tositoimin paremmin kuin varjoharjoitteluna. Neljästä oppilaasta kaksi luki tänään maissa teoriaa muiden ollessa seilaamassa. Olivatkohan he reputtaneet illan tentin, vai oliko pahoinvointi lyhyellä ulosotolla yllättänyt. Suomalaiset suhtautuvat purjehdukseen aivan liian iloisesti, saati sitten raumalaiset riemupurjehtijat.

Valmistelimme Immigrantin lähtöön huomista aamua silmälläpitäen. Tankkasimme dieseliä 70,68 litraa hintaan 45,63€ ja purimme joulukoristeet. Kippari kävi maksamassa satamamaksun kahdeksalta päivältä, 185,73 € (23,22€/pv, sisältää veden ja sähkön). San Miguelin satamaan ei saatu yhteyttä, joten paikkavarausta ei ole, mutta lähdemme Teneriffaa kohti herättyämme aamulla kuudelta.Meininki on seilata vuoden vaihtuessa täydenkuun loisteessa La Palmaan.

-

tiistai 29. joulukuuta 2009

ACAYMO – PUEBLO DE MOGÁNIN HELMI

29ma 12 09 Mogánissa käynti

Vihdoinkin kolmannella yrittämällä pääsimme Mogánin bussiin (no 84), joka lähtee linja-autoasemalta arkisin aamupäivällä tasatunnein kahteentoista saakka. Sitten on siesta ja iltapäivän ensimmäinen dosa ajaa 1630. Tunnin välein, 1930 viimeinen. Matka Mogánin vuoristokylään kestää vartin ja maksaa henkilöltä 1,20€. Bussit ovat uusia, siistejä ja hyväkuntoisia. Maisemat eivät olleet ihmeellisiä kahdeksan kilometrin matkalla. Rannetietokoneen mukaan nousimme 280 metriä merenpinnan yläpuolelle. Bussi pysähtyi töksähtäen keskelle pienen kylän risteystä ja kuski ilmoitti: Mogán! Mekin ymmärsimme nousta bussista. Melko nopeasti kylän kolme katua oli kuljettu.



Mogán on todella siisti keskustaajama, jonka rakennuskanta oli tykkänään uusiutunut. Odotimme vanhanaikaista vuoristolaiskylää, jota edusti oikeastaan ainoana pieni kirkko, jonka rakentaminen oli aloitettu 1800-luvulla. Sekin tuntui uusitulta ja oli varsin runsaasti kukitettu näin joulun kunniaksi. Niin pieni Mogán on, että kävelimme naapurikylän puolelle etsiessämme opaskirjan suosittelemaa ravintolaa, Bar Restaurante – Grill Acaymo. Ravintola sijaitsee kaiketikin ei kenenkään maalla, Mogánin ja El Tostadorin välissä. Tänne ei vahingossa osu, vaan pitää tietää mitä hakee ja mistä. Se sijaitsee kapean maantien varrella (os. El Tostador, 14), kävely sinne oli melko vaarallista. Rakennus on ulkoapäin suomalaisen syrjäkylän keskikaljabaarin näköinen.



Vielä sisällekin mennessä valtaa epäilys, sisustus on räikeä ja ensi alkuun sekavan oloinen. Ellei tätä olisi suositeltu, olisimme kääntyneet ulko-ovelta pois. Opaskirjakin oli kuuden vuoden takaa, mutta ravintola on toiminut jo 20 vuotta. Jatkuvuuden pitää taata jotain. Ja niin se takasikin.



Ystävällinen henkilökunta oli suorastaan vitsikästä. Tilasimme alkuruoaksi yhden annoksen papas arrugadas (Kanarian perunat). Niissä oli voimakkaasti valkosipulinen mojokastike. Olivat erinomaisia. Näitä ennen pöytään kannettiin jo leivät ja valkosipulimajoneesi. Pääruoat tuodessaan miestarjoilija matki kanaa ja grillattu kana-annos ojennettiin Nealle. Kallelle osoitettu härkäimitaatio ei ollut aivan niin selvä, mutta pihvi makeanhappamella kastikkeella Mexicana oli aivan täydellinen, niin kuin Nean kanakin. Selvisimme ruokailusta tunnissa, (liiankin nopeasti) sillä ravintolassa ei ollut paljonkaan asiakkaita. Kannattaa ottaa mukaan käyntikorttinsa, kun menee Acaymoon. Niitä olivat seinät piukassa. Rekvisiittaa oli runsaasti, mutta sen hyväksyi kokonaisuuden merkeissä. Aukioloajoista oli ristiriitaista tietoa, meidän onneksemme se oli nyt avoinna ja ovessa oli lappu, jossa luki: Olemme auki kaikkina päivinä.



Tulen loimutus grillissä avokeittiössä antoi oman leimansa paikalle. Ateriamme maksoi oluineen 36 euroa. Ruokailun jälkeen meille jäi puolitoista tuntia lisäaikaa tutustua Mogániin. Suurin nähtävyys oli suojatie, joka kanarialaiseen tapaan ei johtanut mihinkään, tai oikeastaan johti tiekaiteeseen.



Samaa kekseliäisyyttä oli sijoittaa parkkipaikat risteyksiin. Tämä liikenneturvallisuuden kummallisuus on muutenkin ihmetyttänyt meitä muuallakin. Täällä oli huomioitu liikuntarajoitteiset ja rakennettu jyrkkiinkin mäkiin rampit, pyörätuolien extreme –kisoille oiva paikka. Jos päättyi suojatie suoja-aitaan, niin ramppien päässä olivat hyppyrit tai portaat. Mogán on siisti kylä, jonne täytyy poiketa jo pelkästään Grilliravintola Acaymon vuoksi. Suosittelemme täysin vatsoin.



-

maanantai 28. joulukuuta 2009

HUOLI POIS - PLOTTERI TOIMII TAAS

28ma 12 09 Tehdasasetusten palautus

Aamupalan ja –suihkun jälkeen kiirehdin nettikahvilan eteen (Le Maree oli kiinni) katsomaan olisiko tullut viestejä illalla lähettämääni kysymykseen plotteriviasta. Ari, Jussi ja Heikki olivat kommentoineet ja antaneet linkkejä. Navsystemsin Juha Liljeroos oli lähettänyt yksinkertaisen ohjeen tehdasasetusten palautukseen: Ota virrat pois ja paina käynnistysnappulaa ja sen vieressä olevaa valintanappulaa pitkään. Juha soitti yhdeltätoista, juuri kun olin netissä lukemassa viestejä ja toivotti onnea palautukseen.



Virratta ei tapahtunut mitään, mutta kun kytkin virran päälle ja painoin ensikuvan jälkeen pitkään alkoi kone laskea takaperin kolmeen ja ohjelma käynnistyi. Menetin aiemmat asetukset ja reitit ja koordinaatit, mutta mitäs niistä kun masiina toimii taas. ¡Kiitos Juhalle nopeasta vastauksesta! Kiitos muillekin asiaan paneutuneille.



-

sunnuntai 27. joulukuuta 2009

PLOTTERI EI KÄYNNISTY

PLOTTERIONGELMA

Tulleessamme Puerto de Mogániin plotteri sanoi sopimuksensa irti. Useista käynnistysyrityksistä huolimatta se ei löytänyt ohjelmaa. Ei auttanut, vaikka otin virrat pois laitteesta ja annoin sen hetken olla seisaksissa.

Ongelmani ilmenee seuraavasti:
1) Virta tulee laitteeseen ja ruutuun tulee C80 laitteen alkuteksti,
2) Laite yrittää käynnistää ohjelman ja ruutu menee hetkeksi pimeäksi.
3) Ruutuun tulee taas tuo alkuteksti.



4) Mikään toimintonäppäin ei toimi.
5) En myöskään saa sammutettua laitetta start/stop nappulasta, vaan minun pitää irrottaa virtajohto.

Lähetän tämän Jussille ja pyydän häntä selvittelemään maahantuojan kanssa ongelmaa. Jos jollakulla lukijoista on kokemusta vastaavanalaisesta ongelmasta ja korjaustapa tiedossa olisin erittäin tyytyväinen jos saan nopean vastuksen. Por favor.

_

HELLETTÄ PUKKAA PYHIEN VÄLIPÄIVINÄ

27su 12 09 Puerto de Mogánissa auringonottoa

Joulunpyhien jälkeinen elämä on taas käsillä. Poikkeuksen aiempiin tekee se, ettei tarvitse miettiä minkään laihdutuskuurin aloittamista. Ei kerta kaikkiaan tullut ylensyötyä, mitä nyt Nea kerran riisipuuroannoksella ylitti itsensä. Silmät söivät enemmän kuin vatsa. Riittävä lämpö vie ruokahalun ja nyt sitä auringonpaistetta, vihdoinkin (niin kuin Nea lausahti) on luvassa moneksi päiväksi. Puerto de Mogánin uimaranta oli taas avattu mutavaivan jälkeen. Vesi satama-altaassakin on taas saanut kirkkaan turkoosin värinsä. Olemme nyt viettäneet aikaa etukannella lukien. Olen lukenut pari Vene-lehteä kannesta kanteen, välillä minusta tosin tuntuu kuin joku lukisi olkani takaa mielenkiintoisia juttuja.



Veneen sisätilojen kuivattaminen on ollut näiden päivien teemana. Kaikki kankainen oli päässyt imemään huomattavasti kosteutta ja oli pakko ottaa lämminilmapuhallinkin käyttöön punkkien saamiseksi siedettäviksi. Auringon laskettua kaste ja ilman kosteus ovat melkoiset.



Kirjoitin tultuamme Puerto de Mogániin taivaallisista suihkuista. Siihen pitää nyt antaa pieni tarkennus. Tarkoitin suihkukalusteita, siis yhden käden sekoitinta, josta sai säädettyä suihkuveden haluamansa lämpimäksi. Vähään on matkapurjehtija (täällä Itämeren ulkopuolella) tyytyväinen. Suihkutilojen siisteys on näennäistä värikkään muoviritilämaton luomana. Nea bongasi suuren torakan maton alla pari päivää sitten. Siellä se on vieläkin kuolleena. Avaan aina oven ja ikkunan hetkeksi selälleen mennessäni siistiytymistiloihin, joissa oman hajunsa antavat tietenkin pyyhinpaperit täydessä korissaan.

Kävimme toisenkin kerran linja-autoasemalla katsomassa, joskos pääsisimme vuorelle Mogániin. Mañana menemme klo 12 autolla, ellei auringonotto vie voittoa. Neakin on omaksunut hyvin tämän täkäläisen mentaliteetin. Sparista löytyi halpaa Mateusta (2,95€). Illalla menemme ja lähettämään avunpyynnön plotteriongelmaan ja syömään pizzaa italialaisravintolaan.

¬-

lauantai 26. joulukuuta 2009

FELIZ NAVIDAD

24to 12 09 Jouluaatto Puerto de Mogánissa

Heräsimme jouluaattona kymmeneltä samanaikaisesti, kun Rauman torilla luettiin joulurauhan julistusta. Nea ryhtyi aamusuihkujen jälkeen joulupuuron keittoon.



Nautimme puuron puolilta päivin. Ihan se riisipuurolta maistui, vaikka maito olikin iskukuumennettua. Sataman vesi käy yhä ruskeammaksi, joki tuuppaa edelleen mutavyöryn sakeaa vettä alas, jonka valtameren aallot ajavat satama-altaaseen. Puerto de Moganin jouluaatto ei näyttänyt poikkeavan normaalista arkipäivästä, mitä nyt muutamilla tontuilla oli tonttulakit päissään. Neakin osti suippopipon ja pukeutui siihen kun skypetti Teemulle sekä Soilille ja Tuulille. Kallen skypettäessä Aadeleille, missä Pekka Ja Margareta olivat jouluillallisella, vaati Sirkka espanjankielen näyttöä. Toivotin doña Margaretalle ja don Pekalle Feliz Navidad viiden minuutin (lue 30s) mittaisella näytteellä, kysellen kuulumisia como está ja varmaankin tilaten pariin otteeseen dos cervezas por favor ja kiitellen vuolaasti muchas gracias sekä vähätellen osaamistani ja joka väliin lisäten ¡vale!, niin kuin espanjalaiset konsanaan. Ohikulkijat ihmettelivät kahta puistossa istuvaa puhelijaa ja varsinkin iloista tonttua. Illalla menimme lähimpään ravintolaan, Cafe de Mogán Restaurant, nauttimaan jouluillallisen. Ravintola vaikutti suositulta ja kaikki tulijat joutuivat kahdenkymmenen minuutin jonotukseen. Niin mekin. Tarjoilija sekoili sähköisen muistivihkonsa kanssa tilausta ottaessaan. Nean alkupalassa oli runsaasti valkosipulia. Pääruoissa Nea ei saanut tilaamaansa paahtopaistia, vaan hänkin sai Kallen tilaaman entrecoten. Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi. Juomaksi nautimme sangriaa, joka päihdytti Nean jo parista huikasta. Kertoilimme tässä oudossa ympäristössä parhaita joulumuistoja syödessämme jouluillallista ulkopöydässä. Kipparihan oli nyt toista vuotta poissa Raumalta, viime vuonna harjoittelimme sitä Kempeleessä.



Veneelle palatessamme pukki kiipesi juuri mastoon jatkaakseen matkaa, huuteli mennessään Feliz Navidad, opetimme hänelle Hyvää Joulua -sanonnan. Saimme jakaa pienet lahjat itseksemme. Molemmat saimme mieluisia lahjoja: Nea apua sykemittarin hankintaan ja Kalle Sundelinin Santun Raumanmeri-kirjan sekä Amaian levyn, josta naapuritkin ovat aattoillasta asti saaneet nauttia – onneksi takakaiutin ei sentään toimi.




25pe 12 09 AKILLEEN KANTAPÄÄ

Aamupalaksi nautimme riisipuuroa ja luumusoppaa (yllätys, yllätys). Nostimme patjoja keulakannelle sekä kuivaukseen että auringonottoalustoiksi. Söimme kanarialaista chorizoa, tällä kertaa tiukkana pötkömakkarana. Parin tunnin jälkeen tihkusade ajoi meidät sisälle. Iltapäivällä lähdimme näköalatasanteelle. Muistin hyvin Iiron ohjeen, että reitti lähtee postin kulmalta, muttemme osuneet sille. Nousimme toista katua mahdollisimman ylös. Nea seurasi Kallea ylimmille taloille, mutta kieltäytyi vuorikiipeilystä ja toisten takapihoilla kulkemisesta (selvästi kaavoittamatonta aluetta). Kalle jatkoi kallioita ylös verkkoaidalle ja sen reunusta näköalapaikalle. Samanaikaisesti Nea meni alas, istui pitkään penkillä ja lähti postin kulmalta ylös. Kiipesi uudelleen tiukat rappuset ja hetken maisemia katseltuaan palasi veneelle akillesjänteet kipeinä. Jo toinen sukulainen, joka kipeyttää akillesjänteensä kiipeilyllä, Iiron kantapäät vioittuivat Las Palmasissa punaisen ristin tavoittelussa. Täällä Iiro kasteli vain paitansa. Illalla Kalle paistoi lehtipihvit ja tarjoili ne nuudelilla con cebolla y Jalea de grosella negra (sipuli ja mustaherukkahyytelö).

26la 12 09 ¿Tapaninpäivä?

Tapaninpäivän aamuun kun heräsimme havaitsimme kaikilla muilla veneilijöillä olevan pyykkipäivän (siksi tuo otsikon kysymysmerkki). Liityimme värikkäiden liputtajien joukkoon pesemällä käsin melkein kaiken kirjavan. Vaalea pyykki sai luvan odottaa pesulapalveluita maanantaihin. Täällä ei todellakaan osaa suhtautua jouluun sillä vakavuudella kuin kotona Suomessa. Tapaninpäivästä tuli tosi aurinkoinen ja nautimme siitä täysin ihoin.



Kalle sai purettua tarmoaan peräpeilin vahauksella. Chorizo sai seurakseen etukannen tarjoilussa kuivattuja hedelmiä, aprikooseja, papaijaa ja taateleita. Meinasimme mennä vuoristoon Mogániin, mutta linja-autoasemalle päästyämme totesimme yhteen ääneen: Mañana. Istuskelimme sitloorassa kuuteen saakka, kunnes kosteus alkoi taas hiipiä kaikkialle. Kirjoittelimme kajuutassa. Nea ei pysty kuuntelemaan Amaiaa (tai mitään muutakaan musiikkia) ymmärtämättä sanoja, joten hän kääntää espanjalaista tekstitystä suomeksi. Kalle taas pystyy vaivatta kuuntelemaan 10 kieltä sujuvasti, ymmärtäen musiikin kulun ja sen sävyn. Nean onneksi kappaleet on levykuoressa jo kirjoitettuna, ettei hänen tarvitse yrittää kuunnella niitä levyltä ja kirjoittaa ylös, niin kuin me teimme Sirkan kanssa 1950/60-lukujen vaihteessa. Kovilla oli silloin isän gramofoni. Nyt koville joutuu lähinnä espanjan sanakirja. Kippari lämmitti pihvit sipulipedillä ja molempien silmät juoksivat vettä. Kattoluukut olivat (pakosta) täysillä auki, jotta naapurin ranskalaiset huomaisivat pihvinvalmistuksen.



Joulunpyhien aikana olemme katsoneet naapurina olevan saksalaisen veneen sisään menoluukun olevan auki, muttei mitään liikettä ole ollut havaittavissa kolmen päivän aikana. Kalle jo kertoi Nealle menevänsä satamatoimistoon kysymään veneestä ja sen omistajasta. Mielestämme oli täysin outoa, että nimenomaan saksalaisalus oli jätetty tuolle tavalla heitteille vastoin säntillisyyttä, tyypillistä piirrettä sille kansakunnalle. Vai oliko kippari kaatunut veneessään ja makasi sisällä tajuttomana tai tajuissaan odottaen jonkun tulevan auttamaan? Näitä pohdimme Tapaninpäivän aamupäivällä ja yllättäen veneestä tuli mies ulos hyvissä ruumiin ja sielun voimissa. Tosin näytti juuri Saksasta tulleelta. Hän oli kalpea ja istui tiukasti paita päällään sitloorassa tehden koko päivän tietokoneella töitä biminin alla. Elossa siis oli. Harmin paikka, jäi saamatta hengenpelastusmitali tai ainakin kansallisominaisuuden puutteen havaitsemisen ihmettely. Olimme kuitenkin huojentuneita asian ratkettua, enää ei tarvitse kippariKallenkaan yöllä miettiä asiaa.

-

keskiviikko 23. joulukuuta 2009

TOISENLAINEN JOULUSIIVOUS

23ke 12 09 Toisenlainen joulusiivous

Vailla kellon sointia heräsimme kuitenkin jo yhdeksältä. Aamupalan jälkeen aloitimme Immigrantin siivouksen pyrkimyksenä poistaa suola veneestä. Täkinpesuun liittyi purjehdusasujen huuhtelu. Kaikkialla on valtavasti suolaa.



Kippari kävi ilmoittautumassa satamaan, arvio täällä olosta oli kaksi viikkoa ja seuraava satama San Miguel Teneriffalla. Iltapäivällä aloimme joulukoristelun vetämällä jouluvalon ja joulupukin takastaagiin. Pukin laitoimme sentään käsistä kiinni, kiipeävään asentoon. Päivän aikana satama-altaan vesi on muuttunut aamun turkoosista lantalan ruskeaksi. Veneemme takana laiturin vierellä kellui bambuseiväs juurineen. Hetken tarkkailun jälkeen havaitsimme koko altaan olevan kasvuston valtaama.



Marinerokset keräsivät puita ja ruokoja vedestä. Kun kävimme satamatoimistossa kysymässä kaasupullon vaihtopaikkaa näimme, että Moganin lahdessa vesi oli laajalti ruskeaa.



Kävellessämme kaukana olevalle huoltoasemalle näimme Moganjoen tuuppaavaan mutavyöryn jäljiltä ruskeaa tavaraa koko jokiuoman leveydeltä. Ilmeisesti läheisillä vuorilla oli satanut dramaattisen paljon ja siitä aiheutui tämä katastrofi. Joulupäiväksi ostimme pihvit, huomenna yritämme mennä nauttimaan jouluillallisen rantaravintolaan. Nea keittelee parastaikaa luumusoppaa, jota nautimme riisipuuron kanssa brunssina jouluaaton aamuna samaan aikaan, kun Raumalla luetaan Suomen vanhin joulurauhanjulistusteksti.

HYVÄÄ JOULUA KAIKILLE YSTÄVILLE JA LUKIJOILLE



¡Feliz navidad!
_

JOULUSATAMAAN

22ti 12 09 Las Palmasin hälystä Puerto de Mogánin rauhaan

Illalla blogitekstiä ladatessamme olimme katsoneet sääennustetta, joka näytti siltä, että jos jouluksi meinaa lähteä pois Las Palmasista, on lähdettävä tiistaina. Herätys 0630. Puolelta öin tehty päätös lähteä aamun sarastaessa kohti Mogania ja nopea valmistelu eivät kuitenkaan pitäneet meitä aikataulussa. Hiljastuimme (myöhästyimme) 20 minuuttia harkitusta. Jos mietit, että hälläkö väliä, niin täällä pimeys tulee kuin säkin saisi päähänsä ja meillä oli edessä kartalla 43 mailin matka vastatuuleen.

Las Palmas 0720 log 5242 Mh 637,4

Sataman suulla olimme törmätä Kolumbuksen aavelaivaan, josta kuva.



Nostimme (ja avasimme) purjeet ja pääsimme seilaamaan puolisen tuntia, kunnes tuuli meni puihin. Jatkoimme iso ylhäällä moottoriajoa. Yhdeksää ennen seurasimme valasparven uiskentelua veneemme tuntumassa. Ensin näkyi yksi vesisuihku, sitten samanaikaisesti kaksi ja yksi valaista ui veneemme vierellä ja editse. Niin läheltä se ohitti Immigrantin, että näimme valaan hengitysaukon selässä. Pituutta valaalla oli kuutisen metriä (puolet Immigrantin pituudesta). Tuuli voimistui ja 0930 teimme isoon 1.reivin. Parhaimmillaan tuuli nousi 16 m/s ja aallokko oli jyrkkää ja vaikeaa ajaa. Nea totesi, ettei tilanne poikkea muuten Itämerestä kuin suolaisuudeltaan ja lämpimyydeltään. Normaalia kesälomapurjehdusta siis, kotoisasti Kallella jokapojat päällä, Neallakin jokapojan housut. Tuulen suunta oli poikkeuksellisesti SSE ja voimakkuudeltaan aamupäivän 11-16 m/s. Tuuliputken vaikutus piti voiman yli kymmenessä metrissä Punta Tarrefen niemenkärkeen asti. Nean ajovuorolla tuuli löysäsi niin, että aallokkokin muuttui tasaisemmaksi, ei niin vauhdin tappavaksi. Avasimme 1210 etupurjeen kolmoseksi ja aloitimme mukavan seilauksen.



Sekapilvinen taivas tosin antoi puuskia tuon tuosta. Teimme pitkän kryssin etelään, heitimme länteen ja ellei Maspalomasin niemenkärki olisi ollut tiellä olisimme olleet menossa suoraan kohteeseemme Puerto de Mogániin. Kalle valmisti jauhelihapastan, söimmes en vuorotellen sisätiloissa, jottei ruoan laimennus suolavedellä olisi ollut automaattinen. Puolituntia etelään ja pääsimme seilaamaan kohti Pto Mogánia. Kippari soitti satamatoimistoon ja varmisti paikkavarauksemme (joka muuten oli vasta huomisesta alkaen). Aurinko tuli hetkeksi esiin pilvimassan alla laskeutuakseen samanaikaisesti, kun ajoimme sisään aallonmurtaja-aukosta. VHF kanava 12 saimme ohjeen ajaa ensimmäisen pistolaiturin länsipuolelle. Marinero ohjasi meidät paikkaan 143. Pakitus sujui hyvin, mitä nyt jarrutus meinasi mennä pitkäksi. Kaksoisperäpoikien paikat eivät vielä olleet selvinneet gastille.

Puerto de Mogán 1810 log 5299 57M (kryssilisä 14M) Mh 642,8 / 5,4h

Söimme ensitöiksemme leivät ja menimme taivaallisiin suihkuihin, joissa oli yhdenkäden otesekoitin ja lämmintä vettä. Keskitymme joulusiivoukseen vasta mañana, Nea kuitenkin pesi lattian, jotteivät jalat ole suolaiset koko ajan. Suomalaisvene Namihanin kippari kävi tervehtimässä illalla. Radioaallot eivät kanna tänne, joten kuuntelemme Los éxitos del año kolmen CD:n pakettia, joille on tallennettu kaikki suosikkimme. Näitä (Amaia Montero, joka on muuten myös Nean suosikki, La oreja de Van Gogh, jossa Amaia on laulusolistina, Georgina, Carlos Baute&Marta Sanchez…) ei tulla kuulemaan Radio Suomessa eikä Iskelmäradiossa koskaan. NRJllä voi kuulua korkeintaan Shakira ja Nelly Furtado.



On kaksi yötä jouluun.
Ps. Huomenna täytyy keittää luumusoppa.

_

tiistai 22. joulukuuta 2009

1442 vs. 1492

21ma 12 09 Kolumbuksen jalanjäljillä



Noina vuosina maailmassa tapahtui merkittäviä asioita: Tärkein näistä oli tietenkin, kun 1442 Rauma sai kaupunkioikeudet ja 1492 Kolumbus löysi Amerikan. Tänään herättyämme aamulla ukkoseen (0637) olimme iltapäivällä kunnon turisteja ja tutustuimme Kolumbuksen taloon – rakennukseen, jossa hän on tiettävästi asustellut viettäessään aikaa Las Palmasissa. Historia kertoo, että Cristóbal Colón (kuten paikalliset häntä täällä kutsuvat, mikä hänen italialainen nimensä sitten onkin?) saapui vuonna 1492 Las Palmasiin alustensa korjaustöitä varten, ennen kuin jatkoi matkaansa länteen Intian löytämisen toivossa.



Las Palmasin jälkeen laivue pysähtyi vielä La Gomeralla ja El Hierrolla. Gomeran San Sebastianiin suurta tutkimusmatkailijaa veti kaunis leski Beatriz da Bobadilla. Kolumbus teki kaikkiaan neljä retkeä uudelle mantereelle. Hänen aluksistaan kuuluisin lienee Santa Maria, mutta tarinan mukaan hänen oma suosikkinsa oli kuitenkin La Niña, jonka kapteenin hytin jäljitelmä oli rakennettu museoon.



Olemme edelleen siis Las Palmasissa, koska sääennusteen mukaan tänään, huomenna ja vielä keskiviikkonakin pitäisi olla kovaa keliä – ja tietysti vastaista tuulta. Normaalisti tuuli puhaltaa näillä merillä koillisesta eikä suinkaan lounaasta. No, tänään on tullut vettä taivaalta aika lailla ja aamulla ukkostikin, mutta Las Palmasissa on ollut ihan tyyntä. Tietysti lounatuulen ei tänne pitäisikään osua (vaikka pari yötä sitten juuri siltä kantilta puhalsikin tähän satamaan ja keula kolkahti laituriin). Nyt arvomme lähtemistä kohti Gran Canarian etelärannikkoa huomenna tai ylihuomenna.



Jouluruokien hankinta HiperDinosta oli varsinainen elämys. Jos suomalaiset ostavat jouluksi paljon ruokaa, kanarialaiset peittoavat suomalaiset shoppailussa 6-0. Tietysti satuimme kassalle ns. lyhyeen jonoon, jossa meidän edellämme oli vain yksi asiakas. Onneksi meillä ei ollut mikään kiire, koska nainen osti kolme valtaisaa kärryllistä tavaraa, jotka myyjä pakkasi hitaasti ja huolellisesti muovipusseihin kotiinkuljetusta varten. Rouvan keittiössä täytyy todellakin olla isot kaapit, tai suorastaan ruokahuone.



On enää kolme yötä jouluun, emmekä vieläkään tiedä vietämmekö sen täällä vihreäkuulajoulukuusen alla vai Puerto de Mogánissa. Muistaakseni vihreät kuulat ovat Pekankin herkkukarkkeja.

_

maanantai 21. joulukuuta 2009

PATAS DE CERDO

20su 12 09 Armas Las Palmasissa

Nea lähti aamulla tunnin lenkille ja Kalle nousi pesemään täkkiä. Päivästä näytti tulevan kaunis, joten lähdimme Canterasin rannalle. Ilmanpaine on laskenut aamun 1015 millibarista 1008:saan.
Ilmeisesti tästä johtuen aurinko jäi pilven taakse möllötettyään kuumasti hiekkarannan auringonottajille. Kalle teki kävelysuorituksen pilvien suojassa ja Nea värjötteli rantapyyhkeellä. Näimme hauskan juoksutyylin, kun musta mies vei kantapäänsä aina persukseen asti ja huudahti joka kahdeksannella askeleella: Uhh. Seuraavaksi eteemme käveli kahdeksankymppinen käsityöopiston rehtori mustissa sukissa ja kengissä kuitenkin paidatta. Hänellä oli meneillään revinnäistöiden esittely; käsi oli tiukasti selän takana ja Hardanger tekniikalla hän raapi selkäänsä. Toiselta puolelta selkää vuosi jo ankarasti verta. Nea alkoi kaipailla lounasta (Kalle ihmetteli mikä lounas on?). Kävimme El Corte Inglesissä etsimässä kolmea itämaan tietäjää, löytämättä heitä. Joulukoristeet ovat jo 30-50% alennuksella. Kiiruhdimme veneelle laimentamaan eilistä jauhelihapastaa.



Halusin tarkistaa onko todellakin niin, ettei Las Palmasissa ole mitään kuvattavaa. Illalla lähdimme kuvamaan valopalmuja Plaza Alameda de Colon ja viereiselle Plaza Cairasco aukioille. Nyt löytyi jalustalla kuvattavaa, kun sottaisuus ja epäjärjestys katosivat pimeään. Etsimme ensimmäistä guagua-pysäkkiä. Etenimme melko ylös valtabaanalle ja nousimme bussiin no 30. Matka oli jännittävää hapuilua, kun auto ajoi kauas keskustasta ylös nukkumalähiöön jalkapallostadionin paikkeille. Kalle oli helpottunut, kun kuski käänsi autonsa alamäkeen ja menimme taas kohti vanhaa kaupunkia. Täydellinen suoritus sai täyttymyksensä, kun päätepysäkki olikin Plaza Alameda. Tämän lähemmäksi (ehkä lyhyemmällä reitillä) ei kuvauskohdetta olisi voinut päästä.



Nea ei suostunut tänäänkään istahtamaan Francon suosikkikuppilaan (joka Nean mukaan oli täynnä) ja haimme Veguetalta paikallisravintolan, missä nautimme juomat riippuvien ilmakuivattujen kinkkujen seassa. Nean kahvisokeripussissa luki, että paikan erikoisuus kotiin vietäväksi on Patas de Cerdo. Kalle oli jo tilaamassa yhden mukaan, mutta Nea toppuutteli onneksi. Seuraavan baarin ikkunassa oli kuva ilmakuivatusta kinkusta ja kuvan alla teksti Patas. Immigrantilla selvisi, että kahvipaikkamme erikoisuus oli siansorkka. Pöytäjalustalla sellaisen hinta on noin sata euroa ja lihaa siinä on varmaankin 10 kg.



Nea kuvasi Kalle Armaansa Calle Armas –kyltillä Kolumbuksen talon kulmalla. (Mitä tapahtui 50 vuotta ennen kun Colón löysi Amerikan?). Armas käännettynä suomeksi on asevarasto. Sotaisaa kansaa nämä espanjalaiset, kun laivavarustamonkin nimi on Asevarasto.



Nämä maapäivät väsyttävät kippariKallea niin, että kuvauskeikan jälkeen menimme nukkumaan 2300.



Jouluun on kolme yötä
_

lauantai 19. joulukuuta 2009

NÄE VALTAMERI

19la 12 09 Aforismin synty

VALTAMERI ON TYHJYYTTÄ
JA SIINÄ TYHJYYDESSÄ
JONKIN NÄKEMINEN ON RIKKAUTTA.


Gastien lukuharrastuksen ihmettelyn innoittamana ja Mateuksen pehmitettyä kielenkannat lausuin edellä olevan aforismin. Tyhjyyden katsominen ja ymmärtäminen palkitsee. Se rauhoittaa. Omaan itseensä voi mennä syvälle, yhä syvemmälle. Lukea voi missä vaan, mutta harvoin olet valtamerellä… lukeminen hämärtää paikan ja ajan tajuamisen… Tällaisia käänteitä pyörittelimme yöllisessä keskustelussamme.

Heitimme vendan pistopunkassa 0730 ja heräsimme yhdeksältä. Aamupalan jälkeen menimme maksamaan kaksi päivää lisää. Tällä kertaa päivämaksuksi tuli 8.88 euroa, hinta sen kun alenee. Pyysin marineroa varaamaan paikan maanantaiksi ja tiistaiksi Pasito Blancosta. Maanantaiksi on luvassa pahaa keliä, kertoi Pasiton satamakapteeni. Paikka on varattu, mutta soittelemme vielä varmistukseksi. Seuraamme säätilan muodostumista.



Lämmin keli on tänään, joten päätimme mennä Canterasin rannalle. Nea loikoili auringossa ja Kalle vaelsi hiekkarantaa noin neljä kilometriä. Rannalta lähtiessämme kävimme testaamassa yleiset vessat ja täältähän taisivat löytyä koko saariston parhaat fasiliteetit! Vessat ja suihkut olivat siistit, paperia löytyi ja vessan oven sai jopa lukkoon!

Sitten tapahtui ihme. Rantabulevardin kaupasta, josta Kalle oli ostanut uikkarit, Nea vihdoin löysi läpsyt. Osti saman tien kahdet ja maksoi yhteensä 6 euroa. Palattuamme veneelle Nea teki maustetuimman ruokansa, jonka kuitenkin itse(kin) pystyi syömään. Olihan siinä jauhelihakeitossa toki hieman pippuria ja chiliä.


Olen ihmetellyt, kun en löydä Las Palmasista mitään kuvattavaa, vai onko toimitusväsymys vallannut blogeilijan. Päätelkää itse katsoessanne lähitalon kuvaa. Toki uimarannalla olisi kuvattavaa, mutta sinne kameraa ei uskalla eikä sovi ottaa. Eilen mieshenkilö otti kuvan kännykällään arabitytöstä bikineissä ja meinasi tulla muilutetuksi neljän arabin toimesta. Arabinainenhan ei koskaan liiku ilman miesseuraa, vaikka nämä sukulaismiehet eivät heti näkyvissä olleetkaan. Ilmeisesti uskonnonharjoittaminen ei kuitenkaan tässä tapauksessa ole mitään saudirabialaista tasoa, kun neito sai oleskella julkisella paikalla bikineissä.

_

OLI SYNKKÄ JA MYRSKYINEN YÖ

18pe 12 09 Yöherätys



Viideltä aamulla keula kolahti laituriin. Tuuli oli noussut myrskylukemiin ja painoi venettä laiturille. Kippari ryntäsi kannelle ja teki ensimmäisen tarkistuskierroksen housuitta. Hän sitoi yhden leparin laituriin törmäyssuojaksi. Seuraavaksi kiristimme peräköyden vinssaamalla sitä sisään. Samalla saimme toisenkin puolen mooring-köyden tiukalle. Valtaisasta viuhunasta huolimatta saimme nukahdettua uudelleen. Kun heräsimme yhdeksältä oli tuuli laantunut ja puhalsi nyt pohjoisesta. Nea teki kolmen vartin lenkin, Kalle jäi lepäämään ja sai jopa nukuttua. Kävelimme Canterasin biitsille muuttamaan Nean väriä.

Iltapäivällä ajoimme bussilla Mayor-ostoskadulle etsimään Nealle läpsyjä (ääninimi) – siis rantatossuja, joita hän on hakenut koko viime kesän Espanjasta ja Raumalta ja vielä syksyllä Madeiraltakin. Ei löytynyt.

Kalle halusi viedä Nean Hotel Madridin baariin kokemaan paikan atmosfääriä, olihan Francokin siihen aikanaan ihastunut. Pöydät olivat täynnä, pyörähdimme sisätiloissa ja Nea totesi, että joo hieno. Hänen mielestään hispanot pitivät kammottavaa meteliä, jota haitarinsoittaja vielä lisäsi. Ymmärtämätöntä suhtautumista historian havinaan!

Palasimme veneelle yhdeksältä ja Kalle valmisti simpukkatonnikalapastan. Nautimme sitä niin suurella hartaudella, että Kalle kumosi pullollisen Mateusta. Sehän käynnisti varsinaisen keskustelutuokion, jota kesti aina kahteen.

_

VESSA-ANALYYSI

17to 12 09

Vaikka univelka vaivasi molempia emme pystyneet nukkumaan edes yhdeksään. Aamusuihkut tuottivat taas pettymyksen. Naistenhuoneessa oli kaikkialla betonipölyä, kun yläpuolista jalkakäytävää porataan ja laatoitetaan (paikka oli vielä kaksi päivää katutöiden päättymisen jälkeenkin kuin pommin jäljiltä, mikä ehkä kertoo jotain täkäläisestä siivouksen tasosta). Kalle osui suihkuun, missä lämpimän ja kylmän veden ajastus oli aivan päin persettä. Molemmille on oma painonappinsa ja kuumaa vettä tuli 5 sekuntia ja kylmää 20s. Piti olla koko ajan painamassa nappuloita. Auta armias, jos kylmä pääsi loppumaan, niin poltti itsensä. Näillä olisi paljon käyttöä Oraksen armatuuriosaamisella. Saimme iltapäivällä lähetettyä vinon pinon blogitekstejä. Kävimme polkupyörillä Hiper Dinossa täydentämässä muonavarantoja. Isomman pyörän satula on aivan liian korkealla Kallelle. Seurauksena tulivat aristava nivus ja alkava selkäkipu.



Pitkistä etäisyyksistä johtuen täällä ovat muutkin ajaneet pikkupyörillä ja saaneet nivustyrän. KuvassaSolferino-aluksen miehistön näkemys vaivasta.

Illalla herkuttelimme Porto Italiassa.



Koko päivän tuuli lisäsi voimaansa, pistimme jo keulaan varmistusköyden. Tempoilu oli häiritsevää. Illalla tuulen suunta oli kääntynyt 180 astetta etelän kautta länteen ja vihellys oli melkoinen, kun menimme nukkumaan puolelta öin. Perän läiske häiritsi hetken, mutta väsymys otti voiton ja nukahdimme.

_

torstai 17. joulukuuta 2009

SISÄSIISTI

16ke 12 09 Sateinen siivouspäivä

Enää ei riittänyt unta aamulla kuin kahdeksaan. Poljin satamatoimiston läheiseen suihkuun, siis puolentoista kilometrin päähän toiselle puolelle satama-allasta. Pettymyksekseni vesi oli vain haaleaa. Rakkaani tulee ensi yönä. Tämän päivän keskityn siivoamaan aluksen sisätilat taas kertaalleen. Aamun tummat pilvet mustuivat entisestään ja puolelta päivin alkoi sataa. Hain lisää siivousintoa kävelemällä Sailors Bariin lähettääkseni nettiongelmien vuoksi kertyneitä blogitekstejä. Valitettavasti en päässyt vieläkään nettisivulleni. Pahus kun en huomannut pyytää Neaa ottamaan omaa sipsakan pientä kannettavaa mukaansa. Ilta oli pelkkää Nean odotusta kuvien ja pasianssinpeluun merkeissä. Nean taksi toi hänet S-portille yhdeltä.

Ps.
Kolmen päivän netittömyys ratkesi kuin itsestään kun sain vierelläistujan ihmettelemään vaivaa. Lisäksi Nealla on omakin kone mukana, joten nettiseurustelemme samassa pöydässä Sailors Barissa.

_

PYYKKIPÄIVÄ

15ti 12 09 Tänään on mañana siis pyykkipäivä

Heräsin yhdeksältä nyt jo paljon pirteämpänä. Otin pyykkisäkin mukaani suihkuretkelle. Kävin vaihtamassa kolikoita kahden koneellisen pyykkäämiseen. Vieläkin olin sen verran sekaisin, etten ymmärtänyt pistää niitä samanaikaisesti pyörimään. Tämän ymmärsin kun melko viileä vesi virkisti aivotoimintaa (luulen, että sellaista on vielä). Puolen tunnin päästä ensimmäinen osio kuivausrumpuun ja uusi koneellinen pyörimään (siis pyörittämään pyykkiä). Sujuvasti kirosin kuivausrummun tehottomuutta ja sain samankaltaisia kommentteja englanniksi, ranskaksi ja espanjaksi. Toisen koneellisen ajaksi hain kannettavan ja kirjoitin blogia. Onneksi oli todella kaunis päivä, joten viritin pyykkinarun (käsittääkseni täällä ei ole kielletty kuivattamasta pyykkejä narulla, niin kuin eräissä satamissa) etustaagista mastolle ja edelleen takastaagiin. Komean näköinen ripustus. Valitettavasti se oli vain vastavaloon kuvattavissa, joten siitä ei tullut todistetta.



Vaihdettuani merilipun suurempaan satamalippuun kysyivät kolme kuusikymppistä ranskalaismiestä, minkä maan lippu se on? Suomeksi sanoin, että hävetkää ja vastasin hymyillen: Finlandia. Olkootkin, että varsinaisen utelijan aluksen perässä luki Nice. Kävin ostamassa toisen takaleputtajan, törmäyssuojaksi kun peruutan laituriin. Näky oli kerrassaan komea, kun tulin pienellä pyörällä kaupasta pyöreät leparit jopon molemmin puolin, kuin kivekset konsanaan. Esi-Puandissa oli kuulemma lähigastien pikkujoulut (Krisse, Ari, Sirkka ja Iiro olivat preppaamassa Neaa). Kävin kuvaamassa joulukorttimaiseman ja niitä tehdessäni jaksoin kuunnella musiikkiradiota yhteentoista.

-

SYVÄ VÄSYMYSTILA

14ma 12 09 Väsymystä paossa biitsillä

Nukahdin Sirkan ja Iiron lähdettyä vasta viiden maissa ja niin tämä päivä oli pulkassa jo ennen alkamista. Ei muuten ollut, kun en ollut tehnyt mitään suoritusta, jonka isäntä (olen itse itseni isäntä), siis minä olisin hyväksynyt. Mikä oli pulkka? Ne olivat syytinkitikut, joihin isäntä teki puukolla merkinnän päivän työsuorituksesta. Näin molemmille jäivät identtiset merkinnät tehdystä työstä. Tämähän vastaisi nykyaikaista viivakoodia. Yritin tehdä jotain järjellistä, muttei tuo onnistunut. Lähdin vaeltelemaan Las Palmasin rannoille. Matkalla Canterasin biitsille löysin euron maksavat paristoilla toimivat Led-valot. Perdon! jo Immigrantilla seilanneet gastit, jotka jouduitte istumaan pimeässä veeceessä. Nyt siellä näkee tehdä toimituksensa (lukuvaloksi sitä ei ole tarkoitettu, eikä seinillä ole vanhoja Kalle-lehden kuvia). Itse olen harjoitellut alustani kulkien usein silmät kiinni, tämä yhtenä osana mahdollisen paniikkitilanteen varalle. Minne olinkaan matkalla? Uimarannalle, joita täällä on kaksi varsinaista. Vierasvenesataman tuntumassa pieni ranta (Playa de las Alcaravarneras), joka joutuu varjoon kolmen jälkeen iltapäivällä.



Las Palmasin varsinainen pääbiitsi (Playa de las Canteras) sijaitsee Santa Catalinassa. Sillä on pituutta tavattoman paljon ja sitä suojaa koralliriutta Atlantin aalloilta. Näkymät ovat kerrassaan komeat, tänään näkyi Teneriffan Teidekin. Kapea kannas erottaa eteläisen ja koillisen rannan toisistaan. Vaelsin väsyneenä veneelle ja syötyäni hankkiuduin nukkumaan ennen kymmentä. Mañana on taas pyykkipäivä.

_

JOULUOSTOKSILLA

13su 12 09 Ostospäivä Las Palmasissa ja gastien kotiinpaluu.

Lyhyeksi jääneen yön jälkeen lähdimme keskustaan hakemaan Amaia Monteron levyä ja jouluvaloja veneeseen. Ja ties mitä muuta. Amaiaa ei löytynyt, mutta kylläkin Latino Popin kolmen CD:n kokoelma. El Corte Inglesistä bongasimme tuon maskottipukin, joka komeilee niskassani yläoikealla.



Kahvipaikan hakeminen juoksutti meitä taas oikein kunnolla. Illalla Iiro yritti nukahtaa hetkeksi, muttei onnistunut kun pistopunkka alkoi ahdistaa.


Niinpä pelasimme Heputusta puoli kolmeen ja traijasimme Aadeleiden matkalaukut ulos laiturille. Taksi tuli ajallaan ja Sirkka ja Iiro lähtivät Pohjolan pimeyteen väsyneinä, mutta sadan mailin valtamerikokemusta ja Puerto de Mogánia rikkaampina.

_

maanantai 14. joulukuuta 2009

ISÄ-ERKIN SYNTYMÄSTÄ 100 VUOTTA

12la 12 09 Puerto de Moganista Las Palmasiin

Herätys 0700 soi mukavasti lievän huonosti nukutun yön jälkeen. Sirkka ja Iiro menivät suihkuun ja tein aamupalan. Sen jälkeen kävin suihkussa ja pyyhe märkänä seisoin satamatoimiston oven takana 0800. Vartin seisottuani huoltomies huikkasi, että toimisto aukeaa yhdeksältä. Toimistotyttö lupasi ottaa maksun kahdeksalta, kun hänelle eilen tarjosin rahaa. Siis mañana meininki, vaikka toinen yrittää päästä lähtemään aikaisin. Toisella kerralla maksaminen onnistui, kolmen yön hinta 68,08 € (22,69€/pvä). Pyysin neitoa varaamaan paikan tältä puolelta satamaa jouluksi. Hän yrittää. Irtauduimme laiturista ja lähdimme 43 mailin matkaan.

Puerto de Mogan 0904 log 5199 Mh 628,1

Nostimme isopurjeen täytenä, oli odotettavissa 5 m/s tuulta, kylläkin suoraan päin näköä.


Sirkka ja Iiro yrittivät varmaankin vähentää jännitystä lukemalla ja ratkomalla sudokua.

Iiro odotti tuulikulman muuttuvan, kun pääsemme kiertämään seuraavan niemen nokan. Pahoittelin hänelle tuulen kääntyvän rannan suuntaisesti ja niin kävikin. Aina niemen kierrossa tuuli sai lisää voimaa kasvaen vakio kymmenestä metristä maksimiin 17 m/s. Vettä lensi niin paljon, että varustauduimme tuulipuvuin ja Kalle jokapoikahousuin. Kastuneet jalkineet kylmensivät kipparin jalat, onneksi sisar piti ruokatäydennyksestä huolta. Las Palmasin sataman suulla ihmettelimme öljynporauslauttaa. Pitkään kestäneen ajon jälkeen pääsimme aallonmurtajan suojaan ja laskimme ísopurjeen.

Las Palmas 1800 log 5242 43M Mh 637,4 / 9,3h

Ajoimme reception-laituriin ja satamakapteeni Jose selvitti meidät. Varasin laituripaikan viikoksi (7 päivää 71,91€ =10,27€/pvä). Kävimme sataman parhaissa suihkuissa (tänne täytyy pyöräillä Nean kanssa, meillähän on KasteHelmen polkupyörät käytössämme).


Onnitteluvärssy viidenkymmenen vuoden takaa Kortelan Ryhdiltä.

Rantautumisrommien jälkeen alkoivat isä-Erkin syntymän 100-vuotisjuhlat. Poksautin kuohuvan (vaikka isä olikin absolutisti) sisääntuloluukusta ja kilistimme klasejamme ja lähetimmeOnnitteluvärssy veliPekalle tekstiviestin ja saimme vastauksena ruusujen ja kynttilän olevan isän haudalla. Menimme juhlaillalliselle ravintola La Lonjaan. Iiro sai parhaan ravintola-annoksensa, kun tilasi Isä-Erkin kunniaksi lihapullat. Sirkan kala-annos ei ollut kummonenkaan (niin kuin Esteri olisi sanonut) ja Kallen kana oli asuoraan ( vrt Amaya Montero, joka on Kallen suosikkilaulaja. Ette taida muuten tuntea vielä häntä) Lehtimäen kanalasta (terveiset Väinölle, Maija-Liisalle ja serkuille). Äidin puolen sukuakin muistelimme pitkin iltaa ja laskimme serkkujemme määrää, päätyen 27? Sirkka, joka tarkastaa tekstiä yrittää korjata kaiken aikaa, vaikken ole vielä saanut nakkejani pois näppäimistöltä; mieleeni tuli juttu äidinisästä, joka totesi mummomme, Marian, sanontaan likaisista pesukäsistä: Enhän ole vielä edes kuivannutkaan niitä. Tuosta tulikin mieleeni; huomenna onkin pyykkipäivä, mañana, jos suinkin. Pikkujoulujen aikaan Toyotalla oli varattuna koko ravintolan puolikas, edes Sirkan sujuvalla sisään menolla emme päässeet tilaisuuteen. Jälkiruoat nautimme Immigrantilla. Iiro ehdotti sukujuttujen kyllästämänä korttipeliksi Heputusta. (Kortinpeluukin oli kielletty perheessämme, miksi? Kysyn nyt. En nimittäin jäänyt viimeiseksi tässä pelissä!) Iiro teki valvomisennätyksen ja nukahti vasta kolmelta. Me jatkoimme sukukronikkaa aina viiteen ja havahduimme aamuun, kun vävy kävi etukajuutassa, juuri kun muistelimme mielenkiintoisia juttuja. Ne saatan paljastaa (mahdollisesti) tulevassa kirjassani (mañana Ulosmaailmaha).

_