lauantai 27. helmikuuta 2010

AINA SE LOMA LOPPUU VÄKISINKIN

24ke 02 2010 Acaymo

Päivä rannalla ja illalla Mogánin kylään syömään jo tuttuun ravintolaan Acaymoon. Tarjoilija antoi täyden huomionsa Teemulle, eikä päässyt kuin kerran ohitse pelleilemättä Teemun kustannuksella.



Pippuripihvit olivat todella suuret ja Soilille jäi melkoinen urakka täyttämättä. Olimme syöneet Papas Arrugadas con mojo alkuun. Annoimme laskunmaksuvaiheessa käyntikorttimme ja ne pääsivät tuhannen muun kortin seuraan seinälle.




25to 02 2010 Ei delfiinejä

Puerto de Mogán 1130 log 5651 Mh 674,4

Lähdimme tekemään päiväseilauksen helteiseen säähän tuulettomassa kelissä. Moottoristimme kohti Puerto Ricoa ja siellä saimme tuulta purjeisiin.



Delfiinejä ei näkynyt, mutta Teide sitäkin komeammin.



Kävimme tullessamme tankkaamassa kiviseinässä, polttoainetta meni 48,4 litraa ja se maksoi 33 €. Näytimme saksalaisille mallia miten vene pakitetaan paikalleen ilman riskaabelia sahaamisliikettä. He kun kääntävät veneen oikeaan suuntaan ennen pakitusta paikkaan. Joka kerta kun he pakittaessa lyövät eteenpäin kääntyy vene takasin väärään suuntaan. Saati sitten jos olisi sivutuuli, niin tuolla tekniikalla ei venettä saisi laituriin.

Puerto de Mogán 1615 log 5671 20nM Mh 676,6 2,2 / 4,75

Jo löytyi Teemultakin määrätietoista veneen laiturivalmistelua, kun hän kuuli, että äiti jää auttamaan kipparia veneen huollossa. Menivät kuitenkin, Soili ja Teemu, rannalle ja me tulimme hetken kuluttua perässä, kun saimme tarpeelliset huollot suoritettua. Uintihetken jälkeen kippari valitti horkkaa. Kävimme ruokakaupassa (Spar) ostamassa illallisen tarveaineet. Kalle aloitti jauhelihaspaghetin valmistuksen Nean noutaessa HiperDinosta huomattavasti halvempaa juustoa ja leikkelettä. Ruokailun jälkeen pelasimme täyden kierroksen heputusta (en viitsi kertoa kuka voitti). Menimme nukkumaan 2315.


26pe 02 2010 Miehistö rannalla, kippari sairaana

Kalle kävi yön aikana kolmasti oksentamassa (siitäs sait kun ahmit kolmen miehen annoksen). Ensimmäisellä kerralla tuli myös testattua vessamatkan etäisyys. Yhtään pidempi ei matka saisi olla tai olisi Mogáninkin mopsilla ihmettelemistä. Aamupolvistumisella satama-altaan suurin kala katseli sympaattisesti vastaan kun luovutin hänelle sen kolmannen annoksen. Ei jäänyt hyvä maku suuhun, kun en ollut syönyt jälkiruokaa ensimmäiseksi niin kuin porilaiset. Rannalla olijat loikoilivat helteissä tungoksessa kipparin väristessä kuumeisena pistopunkassa. Sen verran kippari kuitenkin ulostautui, että saatiin värikoodikuva otettua. Ei saanut Teemu sentään kiinni yhdeksänkuukautista rusketusta.



Ilta sujui pizzan, puuron, pakkailun ja Teemun kortin sekoituksen plärinän merkeissä.


27la 02 2010 Hiihtolomalaiset lähtevät

Herätys kello 0230. Kolmeksi taksitolpalle ja niin oli taas hyvästelyn hetki edessä. Taksi lentoasemalle maksoi 65€, joten auton vuokraaminen ei ole tarkoituksenmukaista. Palasin veneelle nukkumaan. Hetken kuulin saksalaisveneen sitloorasta puhetta, olivat päässeet kurssin päätössanoihin takakannessa. Lauantaipäiväkin meni huilaillessa, mitä nyt kävin Namihanin kipparin kanssa autolla hakemassa kaasupullon huoltoasemalta. Kiinteä ruoka pysyy sisällä, ei ole enää kuumetta. Pientä heikotusta ja ruokaolut maistui metallille. Huomenna tulevat uudet gastit Minna ja Jussi.

_

keskiviikko 24. helmikuuta 2010

HIIHTOHELLESEILAUS

23ti 02 2010 Delfiinejä katsomaan ulkomerelle

Normaalien aamutoimien lisäksi veneen sisätilojen kuivausta. Makuupatjoja ulos ja täydellinen tuuletus kajuutassa. Ulkoilman suhteellinen kosteus lähestyy sataa ja se aiheuttaa märkyyttä kajuutassa. Eilen seurasimme saksalaisen koulutusveneen tapahtumia. Onnistuneen rantautumisen (yhdeksännellä kerralla) vuoksi poksahti kuoharipullo, vaikka gastit olivatkin harmaita, jollei suorastaan vihreitä kasvoiltaan. Illalla puhe alkoi saada rentoutta ja jopa naurahduksia kuului muuten niin totisten saksalaisten suusta. Liebfraumilch teki tehtäväänsä ja nyt aamulla yksi gasteista oli etukannella ottamassa tasoittavat takakannet. Jos tuo sanonta ei aukea, eikä ole tuttu, niin kannattaa tutustua youtubessa Ismo Leikolan juttuun: Lukeminen. Koululiikuntakin oli hyvä. Valmistelimme Immigrantin purjehduskuntoon samalla kun naapuri lähti pitkine peräköysineen, joita vedettiin hartaasti veneeseen.

Puerto de Mogán 1020 log 5628 Mh 670,8

Ajaessamme satama-altaasta kippari ilmoitti Maria Teresalle, että seilaamme ulos ja palaamme takaisin paikallemme. Nostimme ison täytenä, sillä tuulta oli vain 3,5 m/s. Autohelmi otti taas oman aikansa ennen kun suostui pitämään annetun suunnan. Uusi iloisen vihreä kakkosreiviköysi istuu mainiosti ja piristää purjetta. Aukaisimme rullukan ja seilailimme 4 solmun vauhtia kaakkoon. Tarkoituksena oli nähdä delfiinejä. Teemu bongasi yhden mustan selkäevän. Tämä yksinäinen yksilö ei innostunut leikkimään kanssamme. Nea päätteli hitaasta uintivauhdista evän kuuluvan haille. Päätimme kuitenkin puhua delfiinistä. Aurinko paistoi tosi kuumasti ja suojakertoimet olivat tarpeen.



Naiset valtasivat aurinkokannen, Teemun suosiessa lukemista ja kippari takakannella oloa. Ei vainen, normaali kahdentoista lukeminen tuli vain kysymykseen samalla kun nautimme sämpyläpäivällisen. Käännyimme 1350 27 (Lat 39,199 / Lon 015 39,999) takaisin tähän asti eteläisimmässä pisteessä tällä seilausmatkalla. Paluumatkalla (1440) Kalle kaarsi lähemmäksi lintuparvea tunnistaakseen paremmin kyseiset liitäjät. Varmaankin olen aieminkin nähnyt yleisen liitäjän, mutta nyt elämänpisteeksi voin merkitä myös Keltanokkaliitäjän. Niitä oli kahdessa parvessa 8 + 30 yksilöä. Lähimpää lentäneen linnun keltaisen nokan musta kärkikin erottui. Pakitimme takasin paikallemme ponttonilaituriin paikkaan no 125.

Puerto de Mogán 1630 log 5651, 23 nM Mh 3,8 / 6,16

Suolan takia emme joutuneet pesemään täkkiä, mutta mooring-köyden liejut pesimme. Naapuriveneeksi tuli vuokravene, jossa oli ranskalaisia. Lähtevät myöhään illalla Gomeralle. Meillehän se sopii, sillä saksalaisveneen palloleparit nitisevät ikävästi. Viime yö oli niin tyyni, ettei ollut haittaa laituriarkun natinastakaan. Nyt saattaa tulla vielä rauhallisempi yö. Kiirehdimme Bar Faroon seuraamaan auringonlaskua. Pilvi oli tiellä, joten täydellistä ison hehkupallon pulahtamista emme nähneet. Teemu yllätti valkosipuliystävyydellään. Muut söivät pan con ajot ja papas arrugadas, Nea valjun tortillan espanjalaiseen tapaan.



Palasimme Le Mareen kautta veneelle. Kajuutan valtaa varmaankin melkoinen ajon tuoksu aamuun mannessä. Jutustelua melkein kahteentoista, otin yhden iltamonisteen, muiden tyytyessä limuun.

_

maanantai 22. helmikuuta 2010

HIIHTOLOMALAISTEN TULO

19pe 02 2010 Valoa styyrpuurin pistopunkkaan



Kaunis aamu sai työhalut voimaan. Aamupalan jälkeen kävin läpi kuusi vinssiä systemaattisesti. Homma alkoi sujua juuri kun kymmenes oli käsittelyssä. Iltapäivä meni sisäsiivouksen merkeissä ja kun olin vauhtiin päässyt kävin styyrpuurin pistopunkan lampun kimppuun. Tämä työ on näemmä odottanut riittävän arvovaltaisen vieraan tuloa (anoppi). Taistelin kytkentöjen kanssa ja kirosin valaisimen suunnittelijaa ja valmistajaa, jotka olivat pistäneet lampussa johdot ja kiinnitysreiät samaan linjaan. Ruuvi rikkoi johdot ja kytki ne keskenään. Ylimääräisellä liitännällä sain ohitettua vaikean kohdan ja valaisin toimi taas neljän vuoden jälkeen.

20la 02 2010 Soili, Nea ja Teemu hiihtolomalle

Herätys seitsemältä, aamusuihku ja -pala. Menin hotellin respaan odottamaan vartin myöhässä olevaa Aviacarin edustajaa. Citroenin sijaan sain Skoda Fabianin, hintaan 58,76€. Kävimme hakemassa sen Hiper Dinon takaa parkkipaikalta. Palasin takaisin satamaan kysymään laituripaikkaa ponttonissa ja viimein minulle osoitettiin paikka numero 125. Siirsin veneen siihen ja vein kiitoksena paikasta Maria Teresalle Mateus-pullon. Ajoin mutkikasta tietä Arguineguiniin hakemaan venetarvikeliikettä. Sitä en löytänyt, mutta kylläkin rautakaupan, josta ostin pesukassin. Kieliongelma ratkesi taas piirroksen avulla. Päätin ajaa Las Palmasiin, jonka venetarvikeliikkeet tiedän tarkalleen. En löytänyt Puerto Ricosta yhteyttä moottoritielle, joten palasin Arguineguiniin. Löysin moottoritien ja ajoin pikavauhtia Las Palmasiin. Tosin eksyin yläkaupungille, josta ajoin kuin paikkakuntalainen konsanaan rantatielle ja Muelle Varaderolle. Kello oli 1208, kun menin Volvo-liikkeen ovelle. Myyjä oli sulkemassa sitä ja näytti ovessa olevaa kylttiä cerrado. Polvistuin ovella ja pistin ruutupaperille kirjoitetun ostoslistan ikkunaa vastaan. Liikkeenharjoittaja heltyi ja päästi minut sisään. Tosin sain nuhtelun, että olin nukkunut niin pitkään ja liike oli ollut auki kahdeksasta kahteentoista. Kerroin saaneeni auton vasta yhdeksältä Puerto de Mogánissa ja ajaneeni pikavauhtia hakien venetarvikeliikkeitä. Sain ostettua öljyt ja sinkit (141 €). Iloisen vihreän reiviköyden löysin Alison’s Sailista (19 m á 2 €).

Kävin juomassa café solon julkisivultaan uusiutuneessa Sailor’s Barissa, samalla tervehtien tuttuja tarjoilijoita. Ennen lähtöäni lentokentälle kävin katsomassa polkupyörien tilanteen. Lentokentälle oli 17 km matkaa ja hiihtolomalaisten kone oli jo lähtiessään Barcelonasta ainakin 30 minuuttia myöhässä. Löysin parkkihallista oivan ruudun ja menin tulohalliin nähdäkseni, että kone saattaisi laskeutua 1445 (aikataulun mukainen laskeutuminen olisi ollut 1340). Vietin aikaani seuraillen saapuvia ja arvaillen heidän kansallisuuksiaan. Meinasin mennä kouluttamaan suomalaisäitiä, joka ajoi laukkukärryllään kiukuissaan pienen tyttärensä kantapäille. Ei alkanut hyvin heillä loma. Vihdoin kone, jolla Soili, Nea ja Teemu tulivat, ilmoitettiin laskeutuneeksi. Odottavan aika kävi pitkäksi, kun senkin jälkeen (ja varsinkin nyt) kesti vaikka kuinka kauan ennen kuin he tulivat. Ihme kyllä matkalaukutkin tulivat koneiden myöhästelystä huolimatta. Espanjalaiset tulohalaukset saivat oman hohtonsa kahdeksanvuotiskihlajaispäivän vuoksi. Hain hetken parkkihallin maksuautomaattia. Ajomatka lentokentältä Puerto de Mogániin meni mukavasti jutellessa ja maisemia katsellessa. Kannoimme matkatavarat veneelle ja lähdimme saman tien ruokaostoksille Hiper Dinoon. Kävimme tankkaamassa autoon 20 litraa ysivitosta, vaikka Skodan ääni muistuttikin huomattavasti dieseliä. Hiihtolomalaiset kantoivat ostokset veneelle ja menin jättämään auton Sparin kortteliin.

Matkalaiset menivät tulosuihkuun ja ryhdyin valmistamaan sipulipihvipastaa. Kelistä johtuen söimme sisätiloissa. Juttujuomaksi nautimme aluksen viiniä Mateusta, Baileysta ja mansikkamehua. Juttujen tuoreuden takaamiseksi asetimme tapahtumarajaksi vuoden 1996, jota vanhempia juttuja ei viikon aikana saa kertoa. Menimme nukkumaan yhdentoista maissa laituriarkun antaessa ikävää narinaa.

21su 02 2010 Iltapäivä biitsillä

Heräsimme yhdeksän maissa ja suihkujen jälkeen nautimme aamupalan. Soilin pestessä uudessa pesukassissa purjehdusasuja pesi Teemu täkin ja Nea tiskasi.



Kippari siisti 40-metrisen kaapelikelan. Sivusilmällä seurasimme jälleen totista koulutustilaisuutta saksalaisveneessä. Tällä kertaa yksi oppilaista teki jopa muistiinpanoja hätärakettien laukaisemisesta. Kelin kirkastuttua puoli yhden maissa menimme läheiselle biitsille.



Ennen lähtöä pistimme aurinkosuojat ja otimme vertailukuvan rusketuksista. Teemu kun saa värin hipiäänsä tavattoman helpolla. Tavoittaako hän Kallen värin viikossa? Aurinko paistoi vaihtelevalla menestyksellä ja kävimme sen mukaisesti uimassa, Soili ensi kertaa Atlantissa ja Neakin uskaltautui jälleen ”hyiseen” veteen. Oma uintitermostaattini on sekaisin ja kylmetyn keholtani tavattoman paljon. Palasimme rannalta 1545 ja vaihdoimme tyynessä kelissä uuden kakkosreiviköyden vanhan spinaakkeriköyden tilalle. Saksalainen koulutusvene pääsi yhdeksännellä peruutuksella pilttuuseen. Ei ihme, kun peruuttamaan opetettiin istuen selkä päin peruutussuuntaa.

Suolan pesu iholta ja odotusajan tappamista kortinpeluulla, kunnes kahdeksalta lähdimme italialaisravintolaan pizzalle. Soili tilasi päivän kalan, jonka silmä tuijotti Neaa häiritsevästi. Me muut söimme silmätöntä pizzaa. Tällä kertaa Neakin kävi oikeassa vessassa, vaikka sieltä tulikin pieni poika, joka oli suihkuttanut koko ympäristön keltanesteellä. Vessan ovien viereen maalatut kuvat olivat liian taiteellisia muidenkin kuin Nean ymmärtää.

Teemun mennessä nukkumaan 2220 totesi Kalle löytäneensä aivan ehdottoman hyvän rommitotirommin – Arehucas – ja tarjosi anopilleen jälkiruokajuoman.

-

torstai 18. helmikuuta 2010

SUOLASUMUSUIHKEESSA

18to 02 2010 Myrä jatkuu Puerto de Mogánissa viidettä päivää

Huonosti nukutun yön jälkeen nousin ylös 0830 miettimään päivän askareita. Ulkona satoi, joten ainakin hetkeksi joudun jättämään vinssihuollon ulkona. Ja sisälle en puhdistavaa löpöä tuo. Aamupalan jälkeen sade loppui ja lähdin kuvaamaan (niin kuin kaikki muutkin) mahtavia aaltoja ja niiden aiheuttamia vaahtopäitä törmätessään rantaan. Noustessani veneestä totesin koko veneen olevan suolakyllästetty. Kaksikerroksiset rakennukset, joiden suojaan oli siirtynyt, eivät enää kyenneet estämään viidettä päivää kehittyneiden aaltojen lähettämää suolasumua. Tikkaat olivat petollisen niljakkaat ja kädet olivat suolakiteissä kun nousin muurille. Aallonmurtajalaiturille ei päässyt, eikä olisi ollut mitään aisaakaan, sillä aallot löivät yli korkeiden betonimuurien. Samoin puolet uimarannasta ja sitä suojaava aallonmurtaja olivat suljettuina.



Parin tunnin kuvauskeikan jälkeen menin vuokraamaan auton lauantaiksi. Noudan sillä lomalaiset Las Palmasin lentokentältä. Ulkona ei voi työskennellä vinssien kanssa, joten perustin sääntarkkailuaseman kajuuttaan. Kuvaussession alussa tuulta oli 18 m/s, nyt vain 14 m/s. Sadepilvetkin ovat välillä taas haihtuneet ja ennusmerkit näyttävät kelin paranevan totesi HiperDinokin meripunkasta. Samaa kieltä puhuu Suunnon rannetietokoneen ilmanpaine, joka on noussut aamun varsin alhaisesta tuhannesta 1007 millibariin. Tuuli on pysynyt eilistä muutosta lukuun ottamatta lännessä.



Immigrant rimpuilee köysissään eikä haluaisi olla tässä paikassa veden korkeusvaihteluiden vuoksi. En minäkään haluaisi olla tässä, mutta minkäs teet kun kukaan ei luonnollisestikaan poistu tällaisella kelillä ponttonilaiturista tai yleensäkään satamasta kun on turvaan päässyt. Sääasemalla on myös täysi sadevaate varustus nopean hälytyksen varalta. Naapuriveneen miehet ihmettelivät olinko ollut ukkosmyrsky-yön veneessä? En pitänyt sitä ihmeenä, mutta he pitivät. Epäilivät etten ole nukkunut lainkaan. Sano siihen sitten jotain. Yöllä ukkosmyrä katkaisi sähkön koko satamasta. Oli komeaa katsella salamointia pimeässä kajuutan luukusta. Se voitti melkein Las Palmasin jokailtaisen ilotulituksen, jota häiritsi kaupungin valot.

Nora latisti keksijäminäni kun kertoi, että heillä on töissä noita Spede Pasasen patentoimia muovikassin kantokahvoja. Niin ajattelinkin, että kyllä varmaankin joku muukin fiksu on asian hoksannut. Onkohan Spede patentoinut myös pakosta kehittämäni köyden suojanpalmikon kivihankauman estämiseksi. Toisessa köydessä on sopivan kokoinen muoviletkun pätkä kahdelle köydelle.



1515 Ilmanpaine on noussut yhä ja tuuli on laantunut seitsemään metriin sekunnissa, vesi on ylimmillään, joten menen virittelemään peräköyttä.

keskiviikko 17. helmikuuta 2010

TÄYDENNYS (KADONNUT NÄKYMÄTTÖMIIN)

Tästä jutusta oli näemmä jäänyt lähettäessäni kuvat pois, joten nyt tulee kuvitettu versio. Ainakin Iiro oli mennyt helppoon ja miettinyt oliko kirjoittamassa tunnustuksia huppelissa. Onneksi vaimoni tuntee minut ja ajatusmaailmani.


14su 02 2010 ETSINTÄKUULUTUS (Ystävänpäivänä 2010)

Hyvä ystäväni, jonka kanssa olen seilannut yhdessä elokuusta 2002 alkaen kaikkiaan 17 700 mailia on kadonnut.



Olemme olleet erottamattomat sen jälkeen kun tapasimme Göteborgissa elokuun lopulla 2002. Voisin sanoa, että olemme ikääntyneet samaa tahtia. No jaa, ehkä ystäväni on kuitenkin (kun itse saan sanoa) harmaantunut enemmän. Tämä johtui varmaankin hänen varsin tummasta ulkomuodostaan ystävyytemme alussa. Hän on suorastaan roikkunut kauluksessani kuin takiainen.

Viimeinen muistitieto ystävästäni on kuva päässäni, että hän tuli Noran ja minun seurassa bussiin Playa Inglesissä, mutta ei noussut enää kanssamme Las Palmasissa dösästä (dösä, niin kuin Nora opetti). Ystäväni jatkoi varmaankin matkaa Real Nautico de Las Palmasin pysäkiltä ja hilluu tänään jonkun muun kanssa Las Palmasin Carnevaleissa.



Jos joku on nähnyt tai tietää jotakin Ystävästäni, niin pyydän antamaan palautetta tämän blogin välityksellä tai soittamaan lähimmälle Ystävälleni.

Pitkäaikaista Musto-ystävää kaivaten kippariKalle
_

MYRÄKKÄÄ ATLANTILLA

17ke 02 2010 Oikea-aikainen siirto

Jos on minua vähän harmittanut, kun lähdin Carnevaaleja pakoon Las Palmasista, niin meri on näyttänyt viime päivinä ikävän puolensa ja sateetkin ovat olleet ajoittain rankkoja. Olin lukenut oikein sääennusteet ja todellakin viime lauantai on ollut toistaiseksi ainoa kelvollinen meripäivä. Tuuli nousee aamulla viidestä metristä puolenpäivän kahteentoista jopa neljääntoista metriin. Maanantaina pääsin siirtymään kivilaiturissa paikasta 2 paikkaan no 8 ja sain rakennusten suojan hillitsemään pahimpia puuskia.



Tämä keskiviikkoaamu oli melkein tyyni ja nyt viideltä iltapäivällä tuuli on kääntynyt etelästä itään ja puhaltaa friskisti, nyt 15 m/s. Kalasataman puolelta siirrettiin autot pois laiturilta hyökyaaltovaaran vuoksi. Juuri taas alkoi sataa kuurotyyppisesti. Immigrant on kiinnitettynä muuriin, eli kiviseinään ja vuoroveden vuoksi keula tulee pitää ulkona, kaukana kivimuurista. Eilinen suihkussa käynti meni pitkäksi ja palatessani vesi oli noussut ja veneen keula oli poistanut yhden porrasaskelman muurissa olevista (uima)tikkaista, joten nyt veneeseen tulo on entistä hankalampaa. Luvassa on ponttoonipaikka ennen kun anoppini Soili, Nea ja Teemu tulevat. Ongelmana ovat vain nämä kovat tuulet, sillä kukaan ei tohdi lähteä merelle näillä keleillä. Huomenna iltapäivällä pitäisi tyyntyä ja perjantaina olla hyvä keli. Toivotaan näin.

Sadekeli vaikeuttaa vinssihuoltoa. Eilen sentään sain tehtyä barduunavinssien kunnostuksen. Toinen oli pahasti jämähtänyt ja siinä kului aikaa kaksi tuntia, toisessa vain 30 min.

Jk. 1800
Meillä piti olla skypekontakti Nean kanssa, mutta kun Le Maree (olutnettibaarini Puerto de Mogánissa) aukeaa illalla vasta 1930 ja ulkona satoi kaatamalla jouduin turvautumaan Movistariin. Vaihdoimme kuulumiset ja sovimme, että menen nettiin lähettämään blogia ja hoitamaan työttömyyskassan (vuorotteluvapaa) jäsenmaksua, jottei matkani siltä osin vaikeudu. Mietin pitkään puhelun loputtua uskallanko ottaa rommitotin huonossa kelissä ja kuin nähden käden liikkeen rommipullolla alkoi varsinainen vihuri. Tuuli puhalsi 20 m/s, vene kallisteli laiturissa kuin parhaassakin kisassa. Sade loppui, mutta en voinut ajatellakaan nousevani veneestä kivilaiturille. Tyynelläkin tarvitaan melkoista taitoa vetää köyttä ja loikata sitten portaille (joista puuttuu se yksi askelma) tai kiviprykälle. Nyt 2100 tuuli oli taas rauhoittunut, kun päätin kirjoittaa tämän jälkikirjoituksen. Taas tuulen jumala aavisti aikeeni ja lähetti kunnon puhurit tänne. Tuuli näillä vesialueilla on todella puuskaista ja saattaa nousta viidestä metristä vartissa viiteentoista metriin, niin kuin nyt. Pakkaan kannettavan reppuuni ja yritän päästä veneestä tuohon englantilaisbaariin, jolla on ranskalaisperäinen nimi. Ellei minusta hetkeen kuulu mitään, niin uin edelleenkin satama-altaassa mikro selässäni (pitäisikö laittaa nuo virolaisen huonekalutehdas Belluksen sponsoroimat paukkuliivit päälle mainossopimuksen mukaisesti? Siis näkyvyyttä laiturille tuloon).

Jk2 2150
Nyt kun luette tätä huomaatte, että olen päässyt ainakin Le Mareen. Vesi oli alhaalla ja näin mooring-köysi oli löysällä. Oli siis helppo astua niille tikkaille, joista puuttui se yksi askelma.

_

DESAPARECIDO SIN DEJAR RASTRO

14su 02 2010 ETSINTÄKUULUTUS (Ystävänpäivänä 2010)

Hyvä ystäväni, jonka kanssa olen seilannut yhdessä elokuusta 2002 alkaen kaikkiaan 17 700 mailia on kadonnut.

Tähän Noran ottama kuva ystävästäni ja minusta

Olemme olleet erottamattomat sen jälkeen kun tapasimme Göteborgissa elokuun lopulla 2002. Voisin sanoa, että olemme ikääntyneet samaa tahtia. No jaa, ehkä ystäväni on kuitenkin (kun itse saan sanoa) harmaantunut enemmän. Tämä johtui varmaankin hänen varsin tummasta ulkomuodostaan ystävyytemme alussa. Hän on suorastaan roikkunut kauluksessani kuin takiainen.

Viimeinen muistitieto ystävästäni on kuva päässäni, että hän tuli Noran ja minun seurassa bussiin Playa Inglesissä, mutta ei noussut enää kanssamme Las Palmasissa dösästä (dösä, niin kuin Nora opetti). Ystäväni jatkoi varmaankin matkaa Real Club Nautico de Las Palmasin pysäkiltä ja hilluu tänään jonkun muun kanssa Las Palmasin Carnevaleissa.

Tähän kuva Ystävästäni ja hänen kaveristaan hillumisen jälkeen.

Jos joku on nähnyt tai tietää jotakin Ystävästäni, niin pyydän antamaan palautetta tämän blogin välityksellä tai soittamaan lähimmälle Ystävälleni.

Pitkäaikaista Ystävää kaivaten kippariKalle
_

maanantai 15. helmikuuta 2010

KORTTIHAISEILAUS


13la 02 2010 Siirtopurjehdus Puerto de Mogániin


Vakioaikainen (0630) herätys ja aamupala. Valmistelin Immigrantin merikuntoon, asensin ja herättelin plotterin toimintaan, poistin puomipeitteen ja ulkopöydän. Auringonnousu oli komeaa katseltavaa puoli kahdeksalta. Korttiporukka, Liisa, Pirkko ja Jorma, tuli pitkän taksiajelun jälkeen. Asettelimme ensikertalaisten purjehtijoiden tavarat veneeseen ja poistimme etupurjeen aurinkosuojanpeitteen. Viivytin maasähköä viime tinkaan asti, jotta pyykkien kuivaus saattoi jatkua mahdollisimman pitkään. Siirsin lopulta molemmat narut styyrpuurin (muistisääntö PS veljeni Pekka Saarinen) puolelle, jotta reitti keulaan (ja vessaan) oli vapaa.

0832 Las Palmas 5582 M Mh 662,0

Irtauduimme kaikin tyylipistein laiturista ja ajoimme ulos satama-altaasta Jorman toimiessa kansipoikana poistaen pyynnöstäni leparit ja keulaköydet. Syötin reitin plotteriin ja annoin autoHelmelle suunnan ohjattavaksi. Väistelimme ankkuroituja laivoja satamalahdella. Nautimme teet ja leivät tasaisessa ajossa. Soitin Puerto de Mogániin Maria Teresalle, joka valitteli kun ei voinut antaa Immigrantille kuin muuripaikan. Alkuun jouduimme lisäämään vaatetusta, mutta puolen päivän jälkeen saattoi jo tarjeta kolmisen tuntia shortseissa. Tarjosin kahdeltatoista aluksen viiniä, Mateusta, ensimmäistä purjehduskokemusta nauttiville korttikavereilleni. Kävin tässä vaiheessa tarkastamassa kannen ja huomasin kauhukseni, etten ollut pyytänyt kansimiestä poistamaan keulatikkaita. Onneksi porilaisia ei tullut vastaan, joten tästä ei puhuta Porin torilla. Liikkeellä oli muutenkin kovin vähän veneitä, kaipa näimme päivän aikana viisi purjevenettä. Pitkin päivää napostelimme jotain pientä ruokaa. Jorma oli erittäin kiinnostunut purjeveneestä ja purjehduksesta, joten kävimme läpi mahdollisimman monta asiaa. Tuuli oli virinnyt päivän mittaan ja puhalsi 5 m/s, valitettavasti melkein vastaan. Päätin kuitenkin antaa myös seilaamisen hiljaisuuden tunteen moottoriajon vastikkeeksi.



Seilasimme pari vajaan tunnin mittaista pätkää. Ensimmäinen lyheni, kun jouduimme väistämään kalanviljelyaltaita ja näin olimme pian kymmenen metrin vedessä. Täällä tuo lukema tuntuu liian matalalta, kun kotivesillä vastaava on kolme metriä. Ei se mataluus vaan aallokon muodostuminen rantavedessä pitää minut syvemmässä. Tähystimme tiiviisti delfiinejä varsinkin kun ajoimme Puerto Ricon ohi. Taas oli lisättävä vaatetta, sillä kosteus alkoi kylmettää ilmaa. Valmistelimme aluksen laiturikuntoon. Huutelin VHFään ja sain tiedon muuripaikasta, vaan missä se sijaitsee? Se ei selvinnyt.

1808 Puerto de Mogán 5628 46M Mh 8,4h (kokonaisaika 9,6h)

Ajoin välittömästi oikealle altaan perälle toiseen paikkaan. Saimme jo keulaköydet kiinni kun marinero tuli sanomaan, ettei tämä ole teidän paikkanne. Hän osoitti altaan toiselle puolelle ja sanoi menevänsä sinne. Tyynessä oli helppo peruttaa Immigrant pois veneiden välistä. Emme nähneet pientä marineroa, joka lymysi sähkötaulun takana. Jouduin pakittamaan uuden kerran ja nyt tuli ainoa kauneusvirhe manöverauksessa, kun virta ajoi meitä huomaamattani pitkittäisponttonissa olevia veneitä kohti. Vasta kun Liisa varoitti, niin havaitsin veneen pukspröötin puolen metrin päässä. Onneksi Immigrantissa on voimakas moottori ja kolmilapapotkuri ja niin veneiden väliin jäi vielä kaksikymmentä senttiä. Viimein näimme marineron ja taitoin veneen paikkaan numero kaksi. Saimme yhden moorings köyden. Laitoin keulaan uhrautumisköydet (paksut kanavaköydet), jotka voivat hankautua pari päivää kivilaituria vasten. Vesin oli alhaalla, joten jouduimme käyttämään seinässä olevia uimatikkaita. Matkalaiset halusivat tarjota kipparille ruoan. Menimme syömään miekkakalaa La Lonjaan. Viikkasin pyykkinarut, kun tulimme vielä Immigrantiin nauttimaan toiset lasilliset Mateusta. Opastin matkalaiset Puerto de Mogánin linja-autoasemalle 2210 lähtevään autoon. Liisaa (73) tuskin näen tämän jälkeen, joten kiitos korttirinkiin kutsusta.Pärjäsitte kaikki hyvin seilauksella.
_

RUUTIHERNEKEITTOA JA NORAN LÄHTÖ

11to 02 2010 Suomi-kerholla

Pitkään puhutun yön jälkeen heräsimme kymmenen maissa ja kävimme suihkussa. Kiirehdimme puolen päivän jälkeen sateessa Suomi-kerholle tulostamaan Noran matkalipun ja lähettämään blogitekstiä. Söin hernekeittoa. Jo syödessäni tunsin lihan voimakkaan maun. Juttelimme korttiringin kanssa ja sovimme, että he lähtevät sunnuntaina siirtogasteiksi Las Palmasista Puerto de Mogániin. Tätä pitää valmistella kortti-illalla huomenna, totesi Jorma. Sade oli loppunut, mutta keli ei ollut kovin hyvä, joten rantaelämä jäi lyhkäiseksi. Jouduin turvautumaan Jägermeisteriin (lääkemielessä) ylösnousevan hernekeiton toppuuttelemiseksi. Teimme molemmat jalkineostokset. Nora empi ostavansa tupakkakartongin vasta lentoasemalta hintaan 26€. HiperDinossa hinta oli 21 € ja suosituksestani kävimme varsinaisessa tupakkakaupassa, josta kartonki irtosi alle 17 euron.
Luovuimme ajatellusta bussiajelusta ja vietimme iltaa Immigrantissa muistellen menneitä (tiukut silmissä) ja kurkistellen tulevaan. Maritza kävi tuon tuostakin mielessämme noissa keskusteluissa. Noralla on aikainen lähtö lentoasemalle, joten yritimme rauhoittua ennen yhtätoista.

12pe 02 2010 Nora lähti Elinan päivänä


Nyt ymmärrän miksi täällä on näin mahtavia kivettyjä aukioita. Niiden alle on viety bussiasemat. O Si! Vale, vale!

Herätys 0630, siistiytyminen ja aamupala. Kävelimme Santa Catalinan bussiasemalle ja Nora nousi ruskettuneena kahdeksalta lähtevään lentoasemabussiin. Näin oli tiivisohjelmainen viikko takana. Mukavaa meillä oli kaikin puolin. Nora sai lisää motivaatiota dieettinsä läpiviemiseen ja kestämiseen, kun oli välttänyt kaikki etelän herkkuruoatkin. Palasin veneelle ja yritin nukkua vielä vähän, jotta saisin lääkityksen jälkivaikutuksen tasaantumaan. Puolelta päivin aloin vinssien huollon. Ensimmäisen jämähtäneen vinssin kanssa taistelin kaksi tuntia, toisen selätin kolmessa vartissa. kaksi kymmenestä vinssistä siis huollettu, joten Puerto de Mogániin jää askaretta.



Siivoskelin lisäksi venettä ja söin spagettia. Viideltä skypetin Nealle Sailors Barin työmaalta, jossa ulkoseinään liimattiin nyt kiveä. Hernekeiton jälkiseuraumukset ovat vieläkin toiminnassa. Olin päivällä lajitellut siniset pyykkisäkkiin, heitin sen fillarin tarikalle ja sotkin Canterasiin pelaamaan korttia. Joudumme aikaistamaan siirtopurjehdusta huomiseen, sillä sunnuntaina alkavat kovat tuulet etelästä ja niitä riittää pari viikkoa. 19. päivä olisi tuuleton, mutta minulle se on jo liian myöhäinen. Söimme Pirkon tekemää maittavaa piirakkaa. Pyykit peseytyivät yhden korttipelikierroksen aikana ja huomisen aikaisen lähdön vuoksi jätimme pelin siihen. Palasin veneelle kymmenen aikaan ja ripustin pyykit narulle kajuuttaan ja pistin puhaltimen kuivattamaan niitä. Nihkeitä ne olivat vielä kahdeltatoista kun menin nukkumaan. Jätin puhaltimen päälle, mutten saanut nukuttua, joten sammutin sen yhdeltä.

_

torstai 11. helmikuuta 2010

ELÄMÄ HIUSKARVAN VARASSA

10ke 02 2010 Johan alkoi sattua

Eilen kun vaeltelimme Canterasiin vaikersi Nora lentovaivajalkojaan. Syötyämme illalla seitsemältä lähdimme vanhaan kaupunkiin ja jo oli Noran askeltaminen toista ja puhe sujui sukkelaan. Olen löytänyt ihmisen, joka pitää (minun tavoin) Cafe Madridia parhaana terassina Las Palmasissa. Siellä teimme Noran loppulomalle suunnitelman ja niin nousimme keskiviikkona aikaisin (0730) noustaksemme etelään menevään bussin matkataksemme Puerto de Moganiin.

Suoraa yhteyttä kohteeseemme ei ollut, joten nousimme tuttuun bussiin no 30 ( 11,30€) ja ajoimme sillä Playa del Inglesiin, jossa odotimme vartin verran bussia 32 (7,60€). Kahden tunnin istumisen jälkeen olimme pääkohteessamme Puerto de Moganissa. Hiekkaranta kutsui meitä ja haimme paikan siltä mihin ei lasten itku kuuluisi. Vesi kutsui Noran uusia bikinejä toisen kerran Atlanttiin.



Esittelin Puerto Moganin tyttärelleni ja ihmettelin miksi olin jämähtänyt Las Palmasiin. Yritän siirtyä ensi sunnuntaina tänne lämpöön ja kauneuteen pois suurkaupungin hälinästä. Söin taas kerran Kanariansaarten parhaat pan con ajot (paahdettu leipä, valkosipulimajoneesi ja valkosipulinkynsi sekä kokonainen tomaatti). Pyysimme Noralle luvan nauttia (?) diettisoppansa ravintolapöydässä ja lupa myönnettiin. Satama-altaassa oli kolme suomalaisalusta, Namihania ei näkynyt.



Paluumatkan aloitimme 1715 venematkalla Puerto Ricoon. Lupasivat ajaa delfiinialueen poikki ja ajoivatkin, muttei iloisia vesieläimiä näkynyt. Tunnin risteily typistyi puolituntiseksi siirroksi. Olimmeko ymmärtäneet väärin, hiontakin jäi epämääräiseksi (kahdesta kympistä tuli takaisin vitonen ja paljon kolikoita). Puerto Ricon laiturivekslaus oli kokemisen arvoinen. Kävelimme linja-autoasemalle hakien helpotusta. Odotellessamme autoa näimme vanhan herran tukatupsun ohjekyltin kulmassa.



Ihmettelimme tapahtunutta, hoito oli hanskassa, joten emme puuttuneet asiaan. Mies makasi maassa pahanlainen palkeenkieli päässään ja oli selvästi vaikeuksissa. Ambulanssa tuli ja hänet hoidettiin ensiapuun. Ambulanssin mentyä tarkastin ja kuvasin tapahtumapaikan ja ymmärsin tapahtuman kulun. Ohjekyltti oli asennettu kahden metallitolpan väliin sellaisen korkeuteen, että pitkä ihminen lyö sen kulmaan pahasti päänsä. Niin kuin nyt oli käynyt.



Samalla yritimme päästä poliisin juttusille, sillä olimme havainneet unohdetun käsilaukun houkutustelineellä, siis paikassa johon mielellään laskee laukkunsa.



Yritimme bussiin no 01, jossa luki Las Palmas, mutta kuskit kieltäytyivät ajamasta sinne. Ihmettelimme josko he kuulivat Las Palmasin sijasta suomalaisääntämyksessä Maspalomas. Päätimme selvittää seuraavan kerran asian lisäämällä sanat Catalina Park. Emme kuitenkaan onnistuneet ja kaiken kukkuraksi sama kuski kävi mielestämme kolmasti pysäkillä. Yrittikö hän harhauttaa meitä? Emme olleet ainoat eksyksissä olijat.

Bussi numero 91 tuli ja noukki meidät kyytinsä 1845. Istuimme monella paikalla, kunnes löysimme paikkamme perätysten styyrpuurin puolella puhellen sivulasin kautta (kuin papukaijat) ja ihastelimme merta ja valoja, jotka syttyivät kylissä. Saavuimme San Telmoon ja istuimme kuin tatit autossa kun se lähti asemalta. Mietimme pysäkkiä, jolla jäämme pois, päädyimme moottoritien ensimmäiseen, josta portaita pitkin satamaan. Ihmettelimme hämmästellen kun dösä kaarsi takasin halliin. Kuski sammutti auton ja valot. Vasta nyt ymmärsimme, että Telmo olikin päätepysäkki. Naureskellen poistuimme autosta, kuskikin oli yllättynyt, kun kaksi matkaajaa tuli takaosasta autoa ulos. Onneksi hän ei ennättänyt sulkea ovia. Siirryimme guagua (paikalliaOrasliikenteen) ykköseen ja niin pääsimme vierasvenesataman kylkeen ja veneelle.

Kirjoitin blogia myöhään ja nauroimme sattumuksillemme puoli kahteen.

_

tiistai 9. helmikuuta 2010

NORA – MI HIJA

05pe 02 2010 Nora tuli

Nora, vanhempi tyttäreni, tuli perjantaina suoralla lennolla Helsingistä. Meillä oli mukava kohtaaminen Santa Catalinassa. Majoittautumisen jälkeen lähdimme kävelemään (viemään kirjaa ja Residencian käännöstä ystäville) toiselle rannalle, jossa tyrskyt olivat komeimmillaan.



Istahdimme rantabulevardin varrelle juomaan vettä ja oluen. Naapurisaari näkyy ajoittain hyvinkin, eikä aina tajua sen etäisyyttä, kunnes muistaa, että tulivuoren korkeus on 3717 metriä. Aurinko laski Teneriffan Teiden taakse.



Noralla on omat diettiruoat mukanaan, joten valmistin itselleni vakiopastan sardiinilla ja simpukalla. Katselimme kaksi ensimmäistä (ja valmista) powerpointosiota tähän astisesta seilauksestani. Yhdeltätoista päästin tyttäreni nukkumaan, olihan hän ollut hereillä jo 22 tuntia ja siitä lentokoneessa kuusi tuntia. Häntä kauhistutti, kun kalat rouskivat veneen pohjaa. Nora on todella henkisesti allerginen kaloille. Yöunia häiritsivät myös kolme ilotulistusta.

06la 02 2010 Noran bikinit yli laidan

Vene oli aamulla edelleen pinnalla, joten Norakin rauhoittui kaloista. Hän tosin väitti, että olin kuorsannut koko yön. Olen tottunut yksin ollessani, etten todellakaan kuorsaa. -Tiedä häntä sitten. Aamutoimien jälkeen lähdimme liikkeelle ja ihmettelimme läheiselle hiekkarannalle rakennettavaa rataa. Suunnistimme hetken katseltuamme Canterasin rannalle. Kävimme molemmat vuorotellen uimassa. Rauhattomana sieluna en kykene olemaan pitkään jouten pyyhkeellä, joten tein vatsalihaskävelyn biitsin päästä päähän. Kuulimme kuovin äänen ja näimme kahden kahlaajan lentävän pitkin rantaviivaa. Palatessamme veneelle kummastelimme edelleen sitä radan rakentamista. Nyt siinä oli jo töyssyjä, vesihautoja, kaapelikelaesteitä ja ties mitä. Totesin sen olevan trial-rata. Veneelle päästyämme pistin pyyhkeet kuivumaan mantookille. Ne kun olivat hiekkaisia, niin pudistin ne tehokkaasti auki. Nora yritti varottaa, mutta tajusin sen liian myöhään ja niin hänen bikininsä olivat vedessä ja painuivat pohjaan ennen kun saimme keksin käyttöömme. Söimme veneellä ja huilailimme hetken. Lähtiessämme liikkeelle yllätyimme melkoisesti, kun aallonmurtajalaiturilla juoksi vastaan ensin sydämiä, sitten sisäkköjä, poliiseja, teletappeja, Alien jne. Kaiken kukkuraksi suurin osa juoksuun osallistujista oli miehiä naisiksi pukeutuneina. Siis jonkinlainen transujuoksuko oli meneillään. Naureskelimme pitkän hetken ja harmittelimme kun ei tullut kamera mukaan. Joukkueet tekivät suorituksensa täydellä sydämellä. Ajoimme ykkösellä ostoskadulle ja päädyimme istumaan Cafe Madridiin. Veneelle tultuamme katsoimme kuvani Noran suosikkikaupungista, Barcelonasta ja Antoni Gaudin ihmeellisestä maailmasta. Unta 2230, nyt ruotsalaisveneessä oli hipat ja sama kappale soi kymmenen kertaa peräkkäin.

07su 02 2010 Kahlaamassa Maspalomasissa

Herätys 0730, aamusuihkut ja minä söin tukevan aamupalan, Nora tuopillisen keittoa. Kävelimme Santa Catalinan bussiasemalle ja saimme nousta suoraan Maspalomasin autoon. Meno sinne maksoi kahdelta 12,30 €. Matka kesti tunnin, jonka aikana muistelimme Noran ja Maritzan lapsuudenlomia Kanarian saarilla, bongasimme kolme tuttua hotellia.



Maspalomasissa katselimme Faro –majakan juurella surffareita, jotka yrittivät saada hyökyaallon haltuunsa kaataakseen itsensä ennen korallikiviä.



Läheisellä laavamuodostumalla etsi ruokaa taitava maastoutuja –kuovi.



Nautimme vedet ja canjan nimensä mukaisessa solariumissa (Restaurante Solarium).



Lähdimme vaeltamaan kuuluisia Maspalomasin dyynejä. Matka tosin meinasi alkuunsa tyssätä, kun nousuvesi katkasi kuivan etenemisen dyyneille. Hetken jahkailtuaan Norakin suostui kastelemaan shortsinsa ja kahlaamaan kylkiluihin asti nousevassa vedessä, jossa oli melkoinen virtaus.



Tämän vesileikin jälkeen alkoi nudistiranta-alue, josta oli siveellisille varoitus jo hyvissä ajoin ennen vaatteettomia. Siellä he käppäilivät ja paistattelivat luojan antamia antimiaan sulassa seassa vaatteellisten ja yläosattomien kanssa. Tällä rannalla ei juurikaan lapsia näkynyt. Onneksi meillä oli vettä mukana, joten selvisimme pitkästä rantavesi- ja hiekkadyynikävelystä 30 asteen helteessä.



Puolentoista tunnin jälkeen istahdimme Inglesin rannan terassille ja Nora nautti veden, minä oluen ja pan con ajo. Nora joi keittonsa portailla. Mielestäni hän olisi voinut nauttia nämä omat eväät pöydässäkin.

Kävelimme ylös bussiraitille (erehtymätön suuntavaistoni ohjasi meitä) ja 20 minuutin odottelun jälkeen nousimme bussiin no 30. Matka Ingleistä Las Palmasin Santa Catalinaan maksoi 11,30 €. Kävelymme dyyneillä oli siis arvoltaan 10 centtiä/km. Tämäkin bussi pysähtyi vierasvenesataman viereisen hiekkarannan päässä, joten paluukävely lyheni. Olimme takasin veneellä 1800. Kävimme iltasuihkussa pesemässä suolat pois. Nora vetäytyi toisen kerran vuoteeseen aloittaakseen yöunen 2215.

08ma 02 2010 Sateinen luppopäivä

Sade kropsutteli kajuutan kattoa herätessämme, joten käynnistimme päivän hissukseen. Kävimme läpi kirjoitetun blogin ja tein kuvat siihen. Yhdentoista maissa menimme Sailors Barin työmaalle tavoitteena lähettää blogit. Toisin vain kävi, moni kävi ulkopöydässä yrittämässä yhteyttä nettiin, muttei onnistunut. Niin mekin poistuimme entistä pidemmän lähetystauon saattelemana. Latasin aineiston tuikulle ja lähdimme ostoskierrokselle keskustaan. El Corte Inglesistä löytyi bikinit Noralle, nettikahvilaa ei osunut tielle millään. Sadesumu täytti koko ilmanalan, sateenvarjosta ei ollut ajoittain apua, kun kosteus tulikin vaakasuorassa päin näköä. Yksinkertaiset ruokaostokset ja bonokortti (paikallisliikenteen 10 matkan kortti) täyttivät iltapäivän tekemisen. Veneelle palatessamme päätimme pitää pienen siestan ja tarkkailla säätilan kehitystä, jos on keliä menemme vanhaan kaupunkiin, jos ei niin manjana. Lähetysyritys, kellon ollessa nyt 2000, kosteassa säässä.
Sailors Barissa oli erinomainen signaali ja sain ladattua tekstin ja viisi kuvaa kahdeksasta blogiin, kun yhteys putosi. Joten saatte odottaa vielä hetken, manjana.




Onnea Lepelle ja Pentille näin blogin välityksellä, tieto tuli kummitytön tuomana.
_

tiistai 2. helmikuuta 2010

PYSYVÄ OLESKELULUPA ESPANJASSA

02ti 02 2010 Residencian hakeminen



Tänään olivat kaikki palikat paikallaan ja tapasin tulkikseni lähtevän Helena Kiiskin vierasvenesatamaa rajaavan moottoritien varrella. Tunnistimme toisemme helpolla suomalaisiksi, joten mitään neilikkaa ei tarvittu. Ajoimme taksilla virastotalolle. Helena opiskelee täällä espanjaa ja oli avartavaa kuunnella hänen ja taksikuskin jutustelua. Kuski keskusteli peruutuspeilin kautta takapenkillä istuvan Helenan kanssa. Samalla selvisi, että Kanarialla on meneillään trooppinen myrsky. Se siis herätti minut aamukuudelta ja nukutti muutenkin huonosti viime yönä. Edellisiltanakin oli loistavaa salamointia, kuin elosalamat konsanaan, niiden lyöntiväli oli minuutin luokkaa. Olimme tehneet Helenen kanssa treffit jo klo 0830, jotta pääsimme ajoissa jonoon.



Kymmenisen ihmistä oli meitä ennen jonossa pitkin virastotalon seinää (Calle Molino de Viento, 5). Ovet aukesivat yhdeksältä ja pääsimme sisälle turvatarkastusportin kautta, jossa läpivalaistiin kaikki. Saimme samalla jonotusnumeron, joka jaotteli eurooppalaiset ja muut erilleen. Saimme numeron 2 ensin mainittuihin, vaikka olenkin hyvin ruskettunut, kuin pula-ajan nee…. .



Seuraavasta pisteestä meidät ohjattiin itse virkailijan puheille. Hän otti vastaan hakemuksen, passin ja kaksi kopiota passista. Nainen poissulki mahdolliset aiemmat oleskeluluvat ja pohjusti lopullisen luvan, sekä antoi maksulapun (19,28€). Olin täyttänyt valmiiksi Suomi-kerholta hankkimani hakemuksen, joten tämäkin vaihe meni tavattoman vaivattomasti. Kävelimme Helenan opastuksella läheiseen La Caixa-pankkiin maksamaan. Täällä ei käynyt Visa-kortti, olisi pitänyt olla heidän korttinsa, siis varaa kaksikymppiä käteistä mukaan. Ja takasin virastotalolle, jossa pääsimme jonottamatta sisään samaiselle virkailijalle, joka tuota pikaa kirjasi maksun suoritetuksi, luki tiedot ja tulosti vihreälle paperille pysyvän oleskeluluvan Espanjassa (ESPAÑA - CERTIFICADO SE REGISTRO DE CIUDANDO DE LA UNIÓN). Ositteekseni siinä on merkitty Calle Muelle Deportivo Pantalan Q, 18; Las Palmas de Gran Canaria. Siis laituripaikkani. Nyt voin jatkaa talvehtimista Kanarialla. Tällä certifigaatilla saan paikallisten edut mm. matkustaessani laivoilla saarilta toisille. Tämä ei edellytä mitenkään papereiden siirtoa Espanjaan. Oleskelulupaa edellytetään henkilöltä, joka oleskelee Espanjassa keskeytyksettä yli kolme kuukautta (sitä tosin ei mitenkään tarkastettu milloin olin saapunut saarille ja mistä). Niille, jotka aikovat siirtää paperinsa pysyvästi tänne tämä oleskelulupa on monimutkaisen paperisodan ensimmäinen vaihe. Aikaa koko prosessin läpikäyntiin näin aamulla käytimme vain 40 minuuttia.



Helena velottaa tulkintyöstä kympin tunti. Hänen yhteystietonsa saa Suomi-kerholta. Suosittelen hänen apuaan, sillä hän taitaa tuon homman ja sen verran tiukan näköisiä vahteja tiellemme osui, etten olisi halunnut joutua heidän kynsiinsä asiaa taitamattomana, vaikka olenkin tottunut asioimaan satamakonttoreissa (niissä nyt jo tiedän vakiokysymykset). Vähän tämä pysyvä oleskelulupa Espanjassa ottaa henkisesti Kortelan pojan tunnolle, mutta kestän sen kuin mies. Olisin kuitenkin mieluummin tullut Talvseilaukseen viime viikonvaihteessa. Raha kuitenkin ratkaisi, niin kuin monasti (ei niinkään Nean neuvo kulttuurishokin kokemisesta vain yhden kerran).


Las Palmasissa kaikki hyvin vaikka trooppinen myrsky heiluttikin aamulla venettä.

Jk. Vakiokapakkani, siis blogilähettämö Sailor´s Bar on talvilomalla -17.2. asti. Saa nähdä mistä lähetän tämänkin tekstin blogiin ja skypetän kotiin, varsinkin kun ulkona sataa.

Jk2. Lähetin tämän leca-soraharkkojen päältä ulkotilassa vailla katoksen suojaaWiFi toimii siis yhä. Baarini on remontissa. –En muista viimeistä iltaani täällä (ei kai sen takia).
_