sunnuntai 28. maaliskuuta 2010

KOTITOIMISTON VÄLITTÄMÄ TIEDOTE IMMIGRANTILTA (2)

KUVAT LISÄTTY 31.03.2010

28su 03 2010 klo 1430

Olemme juuri sivuuttaneet Madeiran edessä olevan Ilha Deserta Granden, matkaa Quinta do Lordeen on 19 nm. ETA 1815. Oli kaksi täysin erilaista seilausvuorokautta: ensimmäisenä taistelimme tuulta ja aaltoja vastaan (154 nm) ja sen jälkeen olemme ajaneet koneella 1,5 ms tuulessa.



Eilisen illan tärkein tapahtuma oli se kun saimme Jannen sisälle nukkumaan ja tämän päivän vastaava kun saimme hänet ihailemaan maisemia auringonpaisteeseen klo 14.



Muita havaintoja: 5 delfiiniparvea, 2 merikilpikonnaa, 2 lentokalaa, 1 mustekala ja keltanokkaliitäjiä. Onnistuimme 1410 häätämään paskovan kesykyyhkyn ohitettaville saarille. Hän oli matkassamme 27 h/ 155 nm.



Atlantilla kaikki hyvin.

P.S. Kallelle ei kannata yrittää soittaa, koska prepaid-liittymässä ei ole puheaikaa ja Portugalin alueelta sitä tuskin espanjalaiseen liittymään saakaan... Joten laittakaa sähköpostia, jos on jotain asiaa. Nettiin pääsemisestä ei tietenkään ole takeita...

_

lauantai 27. maaliskuuta 2010

KOTITOIMISTON VÄLITTÄMÄ TIEDOTE IMMIGRANTILTA

KUVAT LISÄTTY 31.03.2010

27la 03 2010 klo 1430



Lähdimme Lanzarotelta eilen klo 1630. Nostimme purjeet täytenä. Jouduimme tuuliputkeen ja reivasimme ison. Tuuli nousi 13 metriin sekunnissa ja pienensimme rullukan myrskyfokaksi -- yllättävän hyvin se toimii. Janne aloitti pian lähdön jälkeen LP-kappaleen Merisairaat kasvot. Tommikin tyhjensi ruokavarantonsa. Kippari on nuhaisena, mutta onneksi Immigrant on ok (mitä nyt vuotaa 5 l/h ankkuriboksista etupilssiin).

Olemme ylittäneet legin puolivälin, Madeiran Quinta do Lordeen on matkaa 139 nm. ETA huomenna 1420. 22 h keskinopeus on ollut 6,46 kn SOG ja olemme seilanneet 6-13 ms NE-tuulessa ja voimakkaassa ristiaallokossa. (kotitoimiston lisäys: tällä hetkellä tuulta NE 4,5 ms ja tästä eteenpäin on luvassa alle 6 ms ja vastaisemmaksi kääntyvää, joten huominen iltapäivä näyttää aika epätodennäköiseltä rantautumisajalta)

P.S. 1100 miehistöön liittyi Espanjassa rengastettu kesykyyhky. Hän nukkuu parhaillaan ruokintaämpärissä.



"Olemattomuus on olemista, ja oleminen olemattomuutta… Rajalliset kykymme eivät riitä sen tajuamiseen, koska siinä on kysymys äärettömästä." (Azrael Gerolainen kirjassa Charles Seife: Nollan elämänkerta)

_

perjantai 26. maaliskuuta 2010

KOHTI MADEIRAA

25to 03 2010 Bunkrauspäivä Marina Rubicónissa

Aamupalan jälkeen kävimme suihkuissa, joista ei enää tullut polttavaa vettä. Astelimme toiselle puolelle satama-allasta toimistoon maksamaan kahden vuorokauden satamamaksun ( 47,25€). Tommi taitaa täysin espanjankielen ja monta muutakin mm. portugués, asuttuaan vieraissa maissa verkonasennushommissa. Tommin laukkua vaan ei kuulunut päivän aikana, joten hän hankki tässä vaiheessa välttämättömimmät kuten shortsit, lippiksen, alushousuja ja t-paitoja. Jannekin löysi pojilleen Espanjan pelipaidat. Yritin palauttaa Playa Blancaa mieleeni, mutten muistanut seitsemän vuoden takaisesta viikosta kuin majakalle kävelyn.



Kahdella ruokakauppakäynnillä meillä on nyt perusmuonitus veneessä. Tommi haki vielä 44 litraa juomavettä. Kuuden maissa tuli ilmoitus, että laukku oli ollut jo eilisestä lähtien täällä, muttei heillä ollut osoitetta mihin se tulisi toimittaa. Tommi oli antanut sekä hotellin, että marinan osoitteen. Vale! Sillä lailla. Nyt Tommilla on varavaatteet hellelähtöön. Hän teki illalliseksi mukaelman muceca -kanapadan, kookosmaito puuttui, muttei se haitannut. Hyvää oli. Vaihtelevaa nettikokeilua, joiden päätteeksi saimme Skype- yhteydet toimimaan. Janne ei tosin olisi tarvinnut nettiä eikä mikrofonia sen verran espanjalaisittain hän käytti ääntä. Tein kahden viikon oleskelun Las Palmasissa. Tämä teksti on muodostunut koko blogeilun vaikeimmaksi. Ilmankos se on viipynyt. Kirjoittelin ja lähetin viimeiset tekstit puolen yön maissa, vain tätä kirjoitusta uupui, jotta olisin ollut viimeinkin ajan tasalla. Huomenna iltapäivällä lähdemme kohti Madeiran Quinta do Lordea, jonne on matkaa 280 mailia.

26pe 03 2010 Lähtö Madeiralle



Kello on nyt 1525 ja teippailemme viimeisiä venttiilejä kiinni vuotomahdollisuuksien minimoimiseksi. Tuulta on luvassa oikeasta suunnasta NE, ENE sellaiset 7-8m/s, joten mukava pitäisi olla seilauskelin suuntaan 326 astetta. Viimeisenä toimenpiteenä Lanzaroten Marina Rubiconissa on polttoainetankkaus ja kaasupullon vaihto. Lähtöaikamme tulee olemaan 1600. Kotitoimisto antaa väliaikatietoja seilauksemme etenemisestä.

_

TOMMI LANZAROTELLA – LAUKKU EI

24ke 03 2010 Fuerteventuralta Lanzarotelle

Heräsin omia aikojani ennen kellon soittoa 0649. Hääräämiseni sai Jannen ylös. Aamupalan jälkeen irrotimme Immigrantin 0735 melkein tyynessä satamassa.

Gran Tarajal 0735 log 6018 Mh 705,7



Hetken ajettuamme saimme vuoren rinteiltä kovan tuulen vastaamme. Vihuri ja vastavirta hyydyttivät vauhtimme ajoittain kolmeen solmuun. 1100 havaitsimme Lanzaroten kaukana, matkaa sille oli 30 mailia. Nostimme isopurjeen täytenä ja jenuan kolmosena, tuulta oli 9 m/s suuntana NNE. Jouduimme ajamaan taas hetken moottoriavusteista. Söimme omenat vahvistukseksi. Välillä tuuli nousi yli kymmenen ja 1445 se laski kolmeen metriin, matkaa oli jäljellä 21,3M. Rullasimme jenuan sisään ( 28 30,8N / 13 43,3W, log 6051, ). Söimme puurot ja samanaikaisesti sain Tommilta viestin: Tommi Lanzarotella –laukut eivät. Pusut. Kohta tuli toinen viesti: Pusut oli tarkoitettu vaimolle. Vastavirta oli todella kovaa ja teimme kaikenlaisia yrityksiä edetä joutuisasti pimeän uhatessa satamaan ajoa. Delfiinipari ilahdutti meitä 1600. Yli kymmenen veijarin parvesta kuusi ui vierekkäin Immigrantin vierellä hetken aikaa kunnes häipyivät koilliseen. Olisi pitänyt tehdä venda siinä vaiheessa eikä vartin päästä. ETA muuttui pikkuhiljaa seitsemästä kahdeksaan. Laskimme purjeet viimeisillä valonsäteillä Lanzaroten kyljessä. Olin jo epäillyt yhden lavan puuttumista potkurista, mutta nyt melkein virrattomassa vedessä nopeus nousi täysillä kierroksille 7,2 solmuun. Tommi oli varannut meille paikan G 23-E ja yritti löytää sitä suuresta satamasta. Ajoimme sisään mustasta aallonmurtaja-aukosta valojen välistä. Onneksi oli plotteri käytössä, jotta uskalsi edetä sisälle satamaan. Toimiston edessä marinero heilutti valoa ja huuteli Immigranttia. Hetken odotuksen jälkeen saimme seuraa minua -kumiveneen, joka ohjasi meidät laituriin. Siellä meitä odotti tuikituntematon Tommi.

Rubicon Marina, Lanzarote 2000 log 6075, 57M Mh 714,9 (9,2 / 12,4)

Kiinnitimme veneen sormiponttoniin perä edellä. Esittäytymisen siis kättelyn ja saapumisrommien jälkeen pääsimme Jannen kanssa suihkuihin pesemään Fuerteventuran vulkaanit pois iholtamme. Parhaat suihkutilat (ja suorastaan kuuma vesi) mitä Kanarian saarilta löytyy. Kävimme kymmeneltä syömässä Lanzarotelaisessa TexMex ravintolassa. Jälkiruokarommit kovan päivän ( vastavirta ja kadonnut kassi) päälle maistuivat veneellä ennen nukkumaan menoa. Unta 2400.

_

ÄÄREST VIÄRE

23ti 03 2010 Morro Jablesta Gran Tarajaliin

Herätys hyvin nukutun yön jälkeen 0800. Kevyt siistiytyminen ja kävimme satamatoimistossa maksamassa yöpymismaksun 7,05€. Halvin maksu Kanariansaarilla, mutta eipä se pitänyt mitään sisälläänkään. Ei vettä, ei sähköä, ei suihkua eikä edes vessaa ympärivuorokauden. Peseydyimme laivaterminaalissa, missä myös satamatoimisto sijaitsi (iso keltainen uusi talo). Rakennuksen tiloja ei oltu siivottu sen valmistumisen jälkeen ja se oli päässyt kurjaan kuntoon.



Tämäkin on noita suuruudenhulluja matkustajasatamia, jossa odotetaan suuria väkimääriä autoineen. Taas kahdeksan jonotuskaistaa täyttää koko satamakentän. Kaksi harmaahaikaraa ilahduttivat meitä.



Aamupalan jälkeen täytimme vesitankin ja valmistelimme Immigrantin seilauskuntoon.

Morro Jable, Fuerteventura 1020 log 5995 Mh 700,9

Janne poisti leparit ja lankun kun ajoin ulos satama-altaasta. Nostimme ison täytenä (reivin purku pitkästä aikaa) 1020. Jatkoimme osin moottorilla ladaten akkuja. Luovutin ruorin Jannelle, joka otti aamulla Stemetil-tabletin meripahoinvointiin ja tuntuu nyt voivan hyvin.



Aurinko paistaa täydeltä terältä ja tuuli puhaltaa viiden metrin voimalla koillisesta, me seilaamme itään, joten kaikki hyvin. Eilinen vaikutelma Fuerteventurasta asumattomana luonnon saarena muuttui heti sataman jälkeen. Siitä alkoi hiekkaranta ja ryhmä hotelleja. Kuitenkin suurin osa karuista rannoista oli rakentamatta.

Ulosmaailmaha-seilauksen 6000 mailia täyttyi 1133 ja nautimme puolikkaat aamulla säästetyistä sämpylöistä sen kunniaksi. Tuuli alkoi taas temppuilla ja käynnistimme moottorin parin tullin koulutusseilailun jälkeen. Armas tuli vastaan matkalla Lanzarotelta Morro Jableen. Rullasimme etuseilin sisään ja laskimme isonpurjeen ennen satamaan menoa. Komea aallonmurtaja suojasi Gran Tarajalin satamaa, jonne ajoimme sisään.



Katselimme hetken paikkaa sormiponttooneissa ja päädyimme aallonmurtajan puoleisiin sormiin, jolloin saamme tuulen tuuppaamaan meitä pois ponttoonista.

Gran Tarajal, Fuerteventura 1610 log 6018 23 nM Mh 705,7 ( 4,8 / 5, 83)

Kiinnittyessämme tulliviranomainen tuli kutsumaan luokseen kunhan olemme saaneet veneen turvallisesti kiinni. Kävelin hänen kanssaan toimistoon, joka on normaalisti auki vain 07-14. Jo laiturilla hän kysyi puhunko espanjaa ja nyt uudelleen kun kehuin espanjaksi lämmintä ilmaa. Kolmannen kerran sama kysymys toistui kun täytimme ilmoittautumislomaketta. Ilmeisesti olen omaksunut jotain spanjan aksenttia kun se noin pistää kyselemään. Satamamaksu oli 8,70 euroa ja sisälsi nyt veden ja sähkön, ei suihkua, jota olisimme kaivanneet. Pesimme Immigrantin täkin ja poistimme vahalla kyljestä likatahran. Peseydyimme laiturisuihkulla nopeasti. Rantautumisrommi meinasi jäädä nauttimatta, mutta korjasimme akan ennen kun lähdimme kaupungille ruokaostoksille ja syömään. Keskustaan oli kymmenen minuutin kävelymatka. Löysimme HiperDinon ja saimme tehtyä kahden repullisen täydennyksen ruoka- ja juomavarantoomme. Söimme varsin paikallisessa kiinalaisessa ravintolassa neljän ruokalajin menuun. Kello on nyt 2230 lopetellessani tätä blogia. Huomen aamulla pitäisi lähteä Lanzaroten Rubicon Marinaan, jonne tuiki tuntemattoman Tommin pitäisi tulla, kunhan selviää lentokonehässäköistä. Hän on tällä hetkellä välilaskulla yötä Sveitsissä.

_

MUUTTOLINNUN LAILLA

22ma 03 2010 Las Palmasista Fuerteventuran Morro Jableen

Herätys 0600, aamupala ja nopeat aamutoimet, jonka jälkeen olimme valmiit irrottamaan Immigrantin las palmasilaisesta kotiosoitteesta.

Muelle Deportivo Q 18, Las Palmas GC 0710, log 5937 Mh 697,4

Janne pudotti moorings–köyden 0710 ja niin oli kotimatka alkanut. Olen iskoistanut päähäni, että palaan pohjoiseen muuttolinnun lailla kevään myötä, täällä oli selvät kevään merkit havaittavissa jo viime viikolla. Tosin tänä aamuna sateli vettä. Sen kuulin kun odottelin gepsin herättävän meidät. Ajoimme ulos aallonmurtaja-aukosta, poistimme leparit ja käänsimme vastaan kohti ulosajavaa laivaa nostaaksemme isopurjeen. Saimme ensimmäisen huomautus tööttäyksen, vaikka tilanne oli täysin selvä. Avasimme rullukan kolmoseksi ja taas kuului laivapillin ääni. Väistin, mutta luotsiveneenkin ohjaajan mielestä olin liian lähellä satamaan saapuvaa laivaa. Yhdeksänkymmenen asteen käännös poispäin rauhoitti tilanteen. 0740 pääsimme aloittamaan purjehduksen kohti Fuerteventuraa. Sataman suulla aallokko oli kovin sekalaista ja rauhoittelin Jannea, että kyllä se siitä muuttuu selkeäksi, kun pääsemme kilometrin syvyiseen veteen. Nopeus tippui ajoittain alle kolmen solmun. Vene oli vaikea ohjattavaksi ja niin otimme uudelleen moottorin avuksi. Tuulta oli 7 m/s NE ja meidän suuntamme suoraan itään. Janne löysi sopivan delfiininruokkimispaikan alapuolen takakulmasta. Ensimmäisen delfiiniparven näimme 0830 ja seuraavan (mahdollisesti saman) tuntia myöhemmin. Yritin seilata venettä röykyttämättä, mutta pari aaltoa pääsi sitlooraan asti. Fuerteventura tuli näkyviin taivaan rannassa, kun sinne oli matkaa vielä 36 mailia. Söin puolelta päivin loput aamusämpylästä (Jannelle ei maistunut) ja sain välipalasta niin energiaa, että ensin purjesäädöllä löysin viiden solmun nopeuden ja puolen tunnin päästä avaamalla rullukan kuuden metrin tuulessa kokonaan speedi nousi kuuteen solmuun. Tuuli nousi taas yhdeksään metriin ja minun piti pienentää rullukkaa. Nyt Helmi ei ollut ajan tasalla, vaan teki hätävendan kesken purjeensäädön. Loppu iltapäivästä kului joudukkaasti aaltoja väistellessä. Paras kryssi nopeus oli 7.4 kn. Fuerteventura on todella karu ja asumaton saari, ainakin siltä se näytti mereltä käsin (vai venein).



Seilasimme Fuerteventuran saappaan suojaan ja katsoimme sopivan paikan (kun rikkonainen vuorijono ei antanut puuskatuulta) ja rullasimme etuseilin ja laskimme isopurjeen. Armas laiva oli koko satamasilhuetin täydellisin kokonaisuus ja istui sinne hyvin. Ajelimme hetken satama-altaassa (1820-) ja kiinnityimme ruotsalaisveneen ja kalastusalusten väliin kivimuuriin.

Morro Jable, Fuerteventura 1830 log 5995 58nM Mh 700,9 (3,5 / 11,16)

Virittelimme mahdollisimman pitkät köydet ja uhrautujat kivilaituriin. Poliisiviranomainen kävi kirjamassa veneen nimen kirjaansa ja pyysi tulemaan aamulla satamatoimistoon. Nautimme iltapalan ja Janne vetäytyi juttutuokion päätteesi levolle jo 2115 keräämään voimia huomiselle seilaukselle. Alunpitäen oli meininki olla täällä huominen päivä ja seilata sitten Lanzarotelle yön yli. Muutimme suunnitelmaa ja teemme kaksi kolmenkymmenen mailin päiväpurjehdusta. Kirjoittelin blogia yhteentoista.



_

torstai 25. maaliskuuta 2010

SIIVOUKSESTA KÄSIPUOLEKSI

09ti – 19pe 03 2010 Kaksi viikkoa Las Palmasissa

Rankan saariin tutustumisohjelman jälkeen yritin vetää kunnolla lonkkaa, enkä heti ryhtynyt veneen siivoukseen. Kirjoittelin blogia laiskasti ja muutenkin vietin mañana meininkiä. Sailors Barissa tapasin suomalaisia vammaispurjehtijoita, jotka leireilivät täällä. Heillä on tukikohta purjehdusklubin vieressä kunnallisella telakka-alueella. Siellä on viisi kakkosnelosta (2,4 mr -venettä), slipi ja kraana, jolla he nostavat veneet veteen. Tutustuin nuorimies Niko Salomaahan ja huoltaja Immaan (Niko lähetti terveisiä Jesselle ja Imma Eetulle). Kuvassa iloiset suomalaiset Immigrantiin tutustumassa.



Vihdoin sain itsestäni jotain irti torstaina ja pyykkäsin 16 kiloa pyykkiä tuvassa ja pesin suolat pois jokapojista (purjehdusasuista).



Työn kunniaksi järjestyi komea liputuspäivä aluksella. Pestyt lakanat odottavat uusi gasteja, joista ensimmäinen tulee myöhään perjantai-iltana.



Pyykinpesun lisäksi olen käynyt koko aluksen läpi, jopa vahannut peräpeilin. Torakkasota oli edelleen käynnissä, tein toisen myrkytyksen. Köysipussia tyhjentäessäni yksi veijari yritti välittömästi sisälle. Sain sen torjuttua ensin vesisuihkulla, mutta seuraavassa vaiheessa se oli taas menossa sisään luukulla. Nitistin sen peukalolla ja pesin koko sitlooran uudelleen. Naapurivene saattaa olla osasyyllisenä noihin epämiellyttäviin vierailijoihin.



Rankka työ vaati veronsa ja vasen käteni oli lauantaiaamulla pahasti turvonnut. Koukistaminen teki kipeää. Soitin puolelta päivin Rapalan Karille, joka oli lumituiskussa laavulla. Sain Karilta ohjeen kääntyä lääkärin puoleen.



Sunnuntaiaamu oli rauhallinen Kansainvälisellä klinkalla ja pääsin suoraan jopa vähän suomea puhuvalle lääkärille (ainoa lääkäri talossa). Vakuutukseni ei käynyt hänelle, kun olin oleskellut yli neljä kuukautta Kanarialla, eikä lääkäri uskonut vakuutukseni pitkäkestoisuutta. Tutkimuksessa kivun aiheuttajaksi osoittautui keskisormen ylärystynen. Lääkäri väänsi käteeni keskisormea tukevan lepolastan ja yritti laastaroida etusormen siihen kaveriksi. Lastan lisäksi sain antibioottia, vatsaa rauhoittavaa ja kahta eri kipulääkettä sekä kipupiikin persuksiini.



Onneksi oli ennättänyt siivota ja huoltaa veneeni, sillä nyt alkoi rantalomakausi, juuri parahiksi kun lämpötila kipusi hellelukemille. Blogin kirjoittaminenkin vaikeutui huomattavasti. Perdone.

20la 03 2010 Janne tuli myöhään illalla.

Palomies Janne, Palmun Pekan sisaren poika, saapui myöhään perjantaina. Hänen kanssaan seilaan Fuerteventuralle ja Lanzarotelle, jossa miehistöön liittyy tuikituntematon Tommi. Hän kirjoitti minulle pitkän esittelykirjeen ja kysyi oliko seilauskutsu vain kavereille vai myös tuikituntemattomille. Kirjeen jälkeen Tommi ei enää ollut tuikituntematon.

21su 03 2010 Pehmeä lasku seilausmaailmaan ja hyvästit Sailors Barille

Sunnuntaina tutustuimme nopeasti Las Palmasin ihmeisiin, päivällä vietimme hetken Canterasin rannalla ja illalla ajoimme vanhaan kaupunkiin ja söimme kansanruokalassa. Kuudelta iltapäivällä olimme netteilemässä Sailors Barissa. Saimme molemmat Skype -yhteydet koteihimme, minä juttelin akun loppuun Nean (sain palautetta, kun kirjoitin vaimoni kanssa/enkä Nean kanssa, että onko nimi unohtunut. Toisaalta olen saanut ohjeen suuren lukijakunnan huomioimisesta, eikä vain kavereille kirjoittamisesta.) kanssa, skypetin siis vaimoni Nean kanssa. Aion kyllä jatkaa kavereilleni kirjoittamista. Onhan tämä blogini, siis päiväkirjani.



Haikeat jäähyväiset nettikuppilalleni Sailors Barille.

Olen ollut Sailors Barin vakioasiakas marraskuun lopulta maaliskuun loppuun. Neljän kuukauden ajan olen käynyt lähettämässä blogini melkein päivittäin tässä baarissa, joka rinnastetaan Azoreiden Peter’s Bariin. Olinko hyvä asiakas, jos nautin yhden oluen päivittäin - paitsi maanantaisin cafe solon? Hyvästellessäni sain pyynnön kirjoittaa vieraskirjaan mietteeni. Piirroksessa Immigrant seilaa reivatuin purjein –sellaistahan seilaus täällä on pääasiassa ollut.



Kiitokset vielä kerran Sailors’ Barin henkilökunnalle, joihin tutustuin pikkuhiljaa ja sain ostaessani kaksi Sailors’ Bar -paitaa kolmannen hyvän asiakkaan lisänä.



_

tiistai 23. maaliskuuta 2010

KOTIMATKALLE/ väliaikatietoa

Kotitoimisto on taas asialla, kun KippariKalle ei ole netissä ja blogin kirjoittaminen on viime viikkoina muutenkin hieman ontunut. Mutta kotimatka on nyt alkanut ja Las Palmasin kotilaituri jäänyt taakse. Kalle ja uusi gastinsa Janne rantautuivat eilen illalla Fuerteventuran Morro Jableen, josta matka jatkuu seuraavaksi kohti Lanzarotea. Kalle kirjoittelee itse lisää, kun ehtii, mutta tämä nyt pikaisena väliaikatietona.

lauantai 20. maaliskuuta 2010

KOTIOSOITTEESEEN

08ma 03 2010 Las Palmasiin tutustuminen ja seilausvierailun loppu

Heräsimme aamulla kahdeksalta. Nautimme aamupalan ja kippari meni suorittamaan ilmoittautumisen. Varasin paikan kahdeksi viikoksi. Satamamaksu 15 vuorokaudelta oli 107,38€. Siirryimme odotuslaiturista ponttoniin Q paikkaan 16 siis yhden paikan päähän Las Palmasin virallisesta osoitteestani.

Las Palmas, pantalan Q16 0940

Onnistuneen siirron jälkeen lähdimme tehotutustumaan Las Palmasiin. Ensin kävelimme Santa Catalinalle tarkastamaan miten busseja menee Puerto Ricoon. Kolme autoa tunnissa seitsemään asti ja sitten kaksi bussia tunnissa. Kippari osti uuden bono-kortin (6,5€ 10 matkaa, muuten 1,2€/ matka) Parque Santa Catalinalta ja sillä välin Jussi kuolasi kamerakauppojen ikkunoiden takana. Menimme tutustumaan Canterasin rantaan.



Valitettavasti keli ei ollut suotuisan aurinkoinen, joten biitsistä jäi vähän valju kuva kun siellä oli vain muutama ihminen. Olimme sitä paitsi liikkeellä aamupäivällä, joten rantaelämä ei ollut vielä herännyt eloon. Seuraava kohde oli Suomi-kerho, jossa luimme kolmen päivän takaisen Hesarin. Las Palmasin suurkaupunkiluonne tuli hyvin esiin, kun ajoimme bussilla vanhaan kaupunkiin. Kävimme visiitillä katedraalin tornissa.



Kalle jätti katedraalin muuten väliin. Olihan Katedraali sisältä komea, mutta 3,5 pääsymaksu ei innostanut kierrokselle. Varsinkin kun kirkkomuseo oli niin tylsä. Siitä todistuksena oli tämä turvallisuuspäällikkö, joka nukkui autuaasti vuorollaan. No katedraali ei liikkunut merellä. Nukkukoon.



Seuraava vierailupaikka oli Casa Colon – Kolumbus-museo, jossa aina riittää mielenkiintoista katsottavaa. Nyt haimme kartoilta erityisesti tuota El Hierron 0- meridiaania.



Kävimme syömässä kauppahallin vieressä varsin paikallisessa suur-ravintolassa, jossa oli ainakin 20 henkilökuntaan kuuluvaa. Kahvit joimme Cafe Madridissa. Kävelimme Teatron pysäkille ja ajoimme sieltä Muelle Deportivoon. Jussi tutki veneellä tietokoneongelmia ja suositteli 16,5 gigatavun Ulosmaailmaha kuvakansion siirtämistä ulkoiselle massamuistille. Hankin pian siis toisen sellaisen, jotta kuvatiedostot on tallennettu turvallisesti kahteen paikkaan. Saattelin Minnan ja Jussin Santa Catalinaan linja-autolle, joka lähti 1840. Näin oli kahdeksan päivän tehokas tutkimusmatkailu neljälle saarelle (Gomera, El Hierro, Tenerife ja Gran Canaria) päätöksessään.

_

Jälkkirjotus. Kyll tul vähä tylsä kirjotus ja kauhja kauva se o viipyn. Puutteellinenki tämä blogi o, mut mnää saanen deilt antteks ko ole ollu käsipual viiko verra. Siit sit enemmä seuravas blogis.

torstai 18. maaliskuuta 2010

LUVASSA KOVAA TUULTA

07su 03 2010 Las Palmasiin

Herätyskello pirisi 0500, Minna oli jo suihkussa ja me valmistelimme Jussin kanssa veneen ajokuntoon ja teimme aamupalan. Sen nautittuamme irrotimme veneen kylkikiinnityksestä ja ajoimme ulos San Miguelin satamasta.

Puerto San Miguel, Tenerife 0608 log 5864 Mh 684,0

Vähäisen tuulen vuoksi jatkoimme moottoriajoa. Päästin nuorenparin jatkamaan unia 0630.



Minna kävi välillä tarkistamassa, että kaikki sujui hyvin. He nousivat huililta 0930. Vapauduin kirjoittamaan blogia kajuutan uumeniin. 1040 tuuli kääntyi takasin koilliseen ja voimistui viiteen metriin. Puolelta päivin tuulen pitäisi olla jo 12 m/s ja sen pitäisi voimistua 16 m/s ja kääntyä pohjoiseen. Tämän ennusteen vuoksi aloitimme ruokatankkauksen jo yhdeltätoista, Minnalle salaattia ja pojille pizzaa. 1235 nostimme isopurjeen yhdellä reivillä ja avasimme rullaa kakkoseksi. Seilaamme 20astetta liikaa itään, pois reittiviivalta, log 5894.



Runsaan tunnin päästä (1345) käynnistimme moottorin ja ajoimme oikeaan suuntaan vaihtelevassa tuulessa, joka ei ollut kasvanut ennusteen mukaisiin lukemiin vaan oli 7 m/s. 1430 tuulta 5 m/s ja oikeasta suunnasta, joten pääsimme taas seilaamaan. Minnakin sai ohjailukokoemusta Immigrantista. Seuraavaksi koulutimme Helmiä ajamaan tuulikulmaa. Tiettyyn suuntaan se toimi, mutta melko herkkä se oli kääntymään alemmaksi. Eikö purjetrimmi ollut Helmille mieleinen? Iltapäivä kuluin purjeita ja moottoriajoa vaihdellen. Aurinko paistoi kuumasti ja saimme otettua runsaasti aurinkoa. Kovin hitaasti la Isleta nousi kannaksen liittämäksi niemeksi. Aina tuo sataman pituus ja sen edessä redillä olevien laivojen valot kummastuttavat.

Las Palmas, Gran Canaria 2045 log 5973, 73nM Mh 687,4 7,4 / 14,55

Ajoimme sisään aallonmurtajasta ja kiinnityimme odotuslaituriin kyljittäin. Onneksi olin säilyttänyt avaimet, joten pääsimme suihkuihin veneen laiturikunnostuksen jälkeen. emme jaksaneet lähteä ravintolaruokintaan, joten valmistin vakiopastani, sardiini-simpukkaakstikkeella. Jutustelua kajuutassa ja huomisen Las Palmasiin tutustumisohjelman suunnittelua. Unta kahdentoista maissa.

_

maanantai 15. maaliskuuta 2010

LUMIHUIPPUISELLE TEIDELLE

05pe 03 2010 Teneriffan kiertoajelu

Minna ja Jussi kävivät noutamassa auton 0830 ja pakkasimme kamamme siihen. Otimme lämmintä vaatetta mukaan Teidelle menoa ajatellen. Auton öljyvalo paloi, joten ajoimme läheiselle hotellille, missä autovuokraamolla oli tiski. Saimme samanlaisen piilin allemme. Ajoimme kolmella kuvauspysähdyksellä Teidelle. Komeat maisemat ja puusto vaihteli koko matkan ajan kunnes pääsimme laavakentälle. Emme lainkaan ihmetelleet, vaikka Apinoiden planeetta -elokuva onkin kuvattu täällä.



Kipparikin päätti maksaa tuon hissimaksun 25 euroa, kun nyt Teiden huippu oli lumen peittämä. Hissi vei meidät 3555 metriin. Siitä eteenpäin ei nyt voinut kulkea, lumen aiheuttaman liukkauden vuoksi. Ylhäällä tuuli viholkaisesti, joten tuo tunnin maksimivierailuaika alittui kunnolla.



Ajoimme kymmenisen kilometriä El Portilloon ja söimme takkatulen ääressä kevyen puolenpäivän
lounaan. Olimmehan menossa illalla Santa Cruziin italialaiseen pizzeriaan, joka kruunaa tämän matkustusrumban. Kalle matkanoppaana päätti ajattaa tällä kertaa Puerto de la Cruzin kautta, kun ei ollut kertaakaan käynyt tuossa turistirysässä. Tiellä korjattiin vielä lokakuisen myrskyn kaatamia puita. Tuho oli ollut melkoinen.



Atlantti antoi hyvän lisäelementin tähän kaupunkiin, jota harhailimme kahden tunnin ajan. Osuimme keskeiselle reitille. Sen havaitsimme opastaulusta, johon tutustuimme kirkon luona.



Päätimme Puerto de la Cruziin tutustumisen jäätelö- ja olutannoksiin rantabulevardilla.

Ajoimme joutuisaa moottoritietä sujuvasti La Lagunan porteille, missä meidät opastettiin parin kaupunginosan kautta itse keskustaan. Jätimme auton parkkihalliin, jonka läheisyydessä oli komea palmukuja.



Olen aiemmilla kolmella tutustumiskäynnillä (9.11.09 , 11.11.09 ja 6.1.2010) suitsuttanut tätä maailmanperintökohdetta, La Lagunaa sanoin ja kuvin, joten jätän sen tällä kertaa vähemmälle. Aloitimme kuitenkin kiertokävelyn vanhainkodin yhteydessä olevasta kirkosta. Tytöt (80v.) vinkkailivat ja halusivat lähempää tuttavuutta. Totesimme näillekin: mañana.



Kyllähän täälläkin on korjattavaa. Tähän rakennukseen voisi perustaa San Cristóbal de La Lagunan korjausrakentamiskeskuksen. Monumenttirakennukset, jotka on lailla suojattu, ovat erinomaisessa kunnossa, mutta laitaosalta löytyy heitteille jätettyjä taloja.

Ajoimme Santa Cruz de Tenerifeen ja löysimme parkkiruudun vierasvenesataman viereiseltä moottoritieltä, joka kulkee aivan kaupungin keskustassa. Joimme kahvit Atlantic baarissa, jossa suosikkitarjoilijani Letitzia vielä hyvin muisti rommitotin valmistusohjeen. Matkailu lähestyi kliimaksia kun kävelimme kohti pizzeriaa. Niin hyvin valmisteltu Teneriffan tutustuminen sai nolon ja harmiloisen lopun, kun italialainen pizzeria mainioine herkkuineen olikin kiinni viikonvaihteessa (la ja su). Ilta oli jo pimentynyt, joten Minna ja Jussi saivat seuraavalla kävelyllä kauniin kuvan kaupungista, mm. puistot, kirjastotalo sillalta nähtynä ja tunnelmallinen Antonio de Alfonso. Söimme ruoat tällä pikku Pariisiksi nimeämälläni ravintolakadulla. Annokset tuotiin ehkä jostain katukeittiöstä.



Minna löysi autolle mennessämme todella ison suklaapuodin ja herkkujen valitseminen ylenpalttisen tarjonnan vuoksi oli todella vaikeaa. Sama vaikeus olisi ollut vaimollani.



Odottavan aika kävi pitkäksi ja ulkona sai paremmin happea.



Iltavalaistu Santa Cruz de Tenerife antoi yhä uusia kuvauskohteita. Tämä oli varmaankin viimeinen kerta tällä reissulla kun kävin täällä minulle niin tutussa kaupungissa, josta pidän paljon enemmän kuin Las Palmasista.

Ajoimme moottoritietä lentokentän ohi San Migueliin. Jussi ja Minna kävivät palauttamassa auton minun valmistellessa reittiä Teneriffalta Gran Canarian Las Palmasiin, jonne lähdemme aikaisin aamulla.

Ps. Blogissani 1.3.2010 klo 0118 havaitsemani sähkökatos johtui ilmeisesti pienestä maanjäristyksestä, joka sammutti hetkeksi kaikki sähköt Teneriffalta. Merellä tuota järistystä ei huomannut.

_

perjantai 12. maaliskuuta 2010

YÖSEILAUS KOHTI TEIDEÄ

04to 03 2010 Seilaus El Hierrolta Teneriffalle.

Kymmenen tunnin automatkailun jälkeen lähdimme reippaasti, mutta väsyneinä jatkamaan matkaa kohti Teneriffaa. Nostimme valmisteluvaiheessa isonpurjeen jo kivilaiturissa. Minnan tehdessä matkaleivät irrotimme Immigrantin betonista ja keräsimme leparit. Tuuli oli nyt tykkänään rauhoittunut ja nämä toimet oli helppo suorittaa. Nostimmeko purjeen turhaan?

Puerto de la Estaca, El Hierro 2105 log 5793 Mh 681,9



Aallonmurtajan nokassa pistimme Volvoon 1850 kierrosta ja lähdimme etenemään 67 mailin reittipisteväliä viiden solmun nopeudella. Jussi meni huiliin 2230. Minna keskusteli vielä puolisen tuntia kipparin kanssa, avasimme rullukan tuulen virittyä. Minna meni levolle, kun olimme havainneet Gomeran valot etu paarpuurissa. Oli todella kirkas ilma. Tuuli nousi hetkessä seitsemään metriin ja kävi hetkellisesti kymmenessä metrissä. Automaatti pystyi kuitenkin ohjaamaan, joten meno oli aika puuduttavaa. Planktoni välkehti vedessä, jossei muuta katsottavaa ollut. Tuuli kääntyi entistä enemmän taakse ja kuski joutui tarkkailemaan tuulikulma mittaria, milloin mennään liikaa yli viiksen.

05pe 03 2010 Aamulla Puerto San Migueliin

Kippari pystyi venuttamaan ajovuoroaan yhteen ja antoi näin päivän rattia pyörittäneelle Jussille kunnon uniajan. Meni kuulemma lepäillessä. Yhdeltä olimme edenneet 24 mailia neljässä tunnissa. Tuuli kääntyi yhä enemmän taakse ja jouduimme tekemään preventterin puolen tunnin päästä vaihdosta. 0310 tankkeri lähestyi suoraan keulasta, muttei väistöliikettä tarvinnut tehdä, väliin jäi mailin verran ja öljylasti pääsi El Hierrolle. Kippari ei saanut nukuttua ilman korvatulppia ja ne taas antoivat niin hyvän kuulosuojan, ettei Jussi saanut huutamalla Kallea hereille neljältä. Viideltä taputus olalle tepsi. Olemme edenneet puoleenväliin Gomeran ja Teneriffan saaria ( log 5838 45 nM). Teneriffan valot, Los Cristianos ja Los Americanos loistivat kirkkaina edessä. Seuraavaksi ihmetystä aiheuttivat valot niiden itäpuolella. Siellä ei voi olla noin kirkasta kuin Santa Cruz. Kuitenkin se oli nouseva aurinko. Kippari herätti Jussin 0840, matkaa jäljellä enää 7 maila. Vajaan tunnin virkistäytymisen jälkeen kippari heräsi ja aloimme valmistella venettä rantautumiseen. Juuri ennen purjeen laskuvaihetta (0950) tuuli nousi taas kymmeneen ja oli parhaimmillaan sidontavaiheessa 12 m/s. Saimme ison puomille ja olimme ajamassa sisään, kun kalastusvene esti kulkumme viittilöimällä. Sisääntuloaukosta tuli ulos sukellusvene (1005). Teimme kiltisti tilaa sille. Kalle huuteli VHFään, muttei saanut selvää vastauksesta. Näimme hetken kuluttua golf-kärryllä ajavan marineron, joka ohjasi meidät kylkikiinnitykseen aallonmurtajan suuntaiseen pistolaituriin.

San Miguel de Tenerife 1020 log 5864 71nM, Mh 684,0 2,1 / 13,0

Saimme Immigrantin kovassa tuulessa juuri sen mittaiseen väliin. Jussi pisti aluksen ulkopuolen
kuntoon. Rantautumisrommien jälkeen marssimme kaivattuun suihkuun. Kalle kävi maksamassa satamamaksun kahdelta yöltä 43,34. Taas varasimme auton huomiseksi päiväksi. Iltapäivä meni jahkaillessa ja seuratessa ison aluksen nostoa yli 12 metrin tuulessa. Kuitenkin päivän kohokohta oli päästä suihkuihin sitten 54 tuntiin. Sekalainen San Miguel ei juurikaan tarjonnut katsottavaa matkalaisille.

-

torstai 11. maaliskuuta 2010

HIERRO – SALAISUUKSIEN SAARI



02TO 03 2010 El Hierron kiertoajelu

Saimme auton Opel Astran (hinta 32,90 €) kello 1030 ja sovimme jättävämme sen illalla satamaan avaimet lattiamaton alle laitettuna. Reput pakattuna starttasimme ylisuuren satamakompleksin parkkipaikalta välittömästi kaistan kahdeksan päästä. Ilmeisesti tänne odotetaan turistiryntäystä lähivuosina.



Olin kertonut Nean käyneen elokuvissa katsomassa Hierro – Salaisuuksien saari. Se oli ollut jännityselokuva, jossa lapsi oli kadonnut Fred Olsenin lautalla ja siitä sitten syntyi mystisen jännittävä tapahtumaketju. Se ei ollut matkailunedistämistä, vaan kauhukertomus El Hierrosta. Yritämme karistaa tuon kuvan mielestämme lähtiessämme tälle kierrokselle. Kuvasimme vierasvenesataman vastavaloon. Ajoimme saaren pääkaupungin, Valverden, kautta pohjoiseen Echedoon (1120) ja sieltä Punta Nortelle (Charco Manso 1130), missä meri mylläsi kunnolla.



Mielenkiintoiset onkalot lennättivät vettä korkeina patsaina kuin geishirit konsanaan. Ajoimme Mocanalin ja Guarazocan kautta La Peñaan, missä oli Michelin-rankattu ravintola. Siellä on myös Juan Carloskin käynyt syömässä. Kuningas seisoi kuvassa rennosti käsi taskussa, kuin konsanaan kippari housuja sovittaessaan.



Jussi ja Minna päättivät seuraavalla käynnillä nauttia aterian siellä. Minna osti 16 kuukauden El Hierro -kalenterin. Se pakattiin niin tiiviisti, ettemme saaneet kuvausvinkkejä (niin kuin niitä tarvitsisimme). Upeat näkymät jyrkänteeltä (1211), alas merelle ja saaren korkeimmalle huipulle Malpasolle (1501 metriä) pistivät taas digit laulamaan.



Allamme lenteli pari tuulihaukkaa. Pikkutuulihaukka, tuo siniharmaapäinen pyrstönlevittäjä tuli nyt varmistettua kiikarilla ja kuvankin kautta! Tuulihaukkoja tuntui olevan saarella tavattoman paljon. Kiersimme takasin Mocanliin ja sieltä laskeuduimme isoa tietä tunnelin kautta merenrantaan. Las Puntasissa oli maailman pienin hotelli (1235), joka ei kylläkään ollut auki.



Annan Repelle vinkin perustaa hotellin Härmlään. Onhan kiinteistön tontti vain 147 neliömetriä. Sillä löisi tuon mustanpuhuvan hotellin pienuudessa. Söimme La Fronterassa päivän pääaterian.



Jatkoimme matkaa Pozo de la Saludin radioaktiiviselle lähteelle (1430). Paikka oli jäänyt siivoamatta jo muutaman vuoden, eikä jättänyt hyvää muistoa. Opastaulut olivat virttyneet. Jussille tuli mieleen Tsernobyl.



Komealla paikalla laavakivitasangolle sijaitsi Faro de Orchilla. Siitä länteen katsoessa ei ollut muuta kuin horisontti äärettömyydessä. Ei siis yhtään mitään moneen merimailiin.

Vaelsimme parin kilometrin patikoinnin seuraavalle nähtävyydelle. Matkalla lensi kaksi kahlaajaa, joiden väritys muistutti suuresti harjalinnun värimaalimaa (musta valkoinen ja ruosteen ruskea), kyseessä oli kuitenkin kahlaajat. Määritysoppaan mukaan päädyin myöhemmin mustapyrstökuiriin.



Jätimme jo osan vaatteistamme varvikkoon, kun alkoi keittää. Saavutimme entisaikojen nollameridiaanin kello 1553. Monumento Meridiano 0, kaikkien karttojen nollameridiaani kulki tämän pisteen kautta vuoteen 1884 saakka, tuolloin se siirrettiin Greenwichiin.



Ajoimme pitkän pätkän nousten ylängölle, joka toi mieleen maisemakuvallisesti Irlannin nummet. Täällä El Sabinarissa erikoisuutena ovat valkorunkoiset puut, jotka ovat tuulen tuiverruksessa taipuneet ja yrittävät juurillaan pitää yhteyden karkeaan maahan.

Jatkoimme matkaa kohti saaren eteläkärkeä. La Restingassa olisi ollut toinen venesatama. Siellä näytti jopa yksi vierasmaalainen vene olevan ponttonilaiturissa. Mielenkiintoinen kaupunki, missä papat istuskelivat (niin kuin kaikilla saarilla) kapakan edessä penkillä seuraten maailman menoa.



Selvästikin näillä papoilla oli säilytettävänään jokin salaisuus. Oliko vaimoraukka sidottuna hellan ääreen? vai oliko vaimo salaa vielä hakemassa sitä kadonnutta lasta? Kyllä tämä on Salaisuuksien saari. Johtuivatkohan nämä ajatukset pienestä kuumeesta, joka vaivaa minua?

Ajoimme El Pinarin läpi hakien samalla ruokailupaikkaa. Ei Löytynyt. Päädyimmr Isoraan, missä oli kolme valkoista hevosta, muttei yhtään ravintolaa. Vihdoin löysimme pikkukaupungin, San Andrésin, missä oli ravintolakin. Kävimme kuitenkin ensin ruokakaupassa ostoksilla. Mukaan tarttui myös paikallista juustoa aika kimpale. Ravintolasalissa oli sellainen meininki, kun kylän jalkapalloseura seurasi tv:stä mitäs muuta kun futista. Näytin korviani ja ravintoloitsija ohjasi meidät kabinettiin. Nautimme hyvät kana ja pitkään kypsytetyt liharuoat.

Syötyämme ajoimme Valverden kautta takasin Puerto de la Estacaan. Jätimme sopimuksen mukaan auton avaimet maton alle. Tämä viimeistään vei uskon Salaisuuksien saaresta. Varmaan kaikki sen tietävät, missä vuokra-autojen avaimet El Hierrossa ovat. Vai tietävätköhän ne Restingan papat sitä kuitenkaan?

Gomera, La Palma ja El Hierro ovat kaikki mainioita saaria. Ne kaikki poikkeavat toistaan ja sen takia niille kaikille tulee tehdä tutustumisretki. Suosittelen sydämellisesti! Kaikesta suitsuttamisesta huolimatta en saa Espanjan matkailun edistämiskeskukselta euroakaan.
_