sunnuntai 30. toukokuuta 2010

TURHAN LYHYT SPINNUTTELU

26ke 05 2010 San Vicente de la Barqueraan

Eilisiltaisen herkuttelun antamatta häiritä nousimme ylös herätyskellosta jo 0830. Vaikka olimme ajaneet eilen kuusi tuntia koneella, painui akkujen jännite niin alas (11,8V), että alhaisen jännitteen hälytys alkoi soida. Söimme aamupalan ja lähdimme liikkeelle sateenuhkaiseen aamuun.



Jormakin sai pukea päälleen hankkimansa purjehdusasun. Nostimme purjeet kahdeltatoista ja hetken seilasimme harakkaa komeasti 6,3 solmun nopeutta. Kahdelta tuli alkoi vähetä ja otimme spinnun avuksi. Viimeinenkin tuulenvire kuitenkin loppui tykkänään ja niin jouduimme laskemaan pallokkaan kymmenen minuutin kuluttua sen nostosta.



Uusien kirjojen avulla selvitimme mahdollisuuden ajaa kuuden metrin vedessä San Vicente de la Barqueraan. Nautical Almanac tosin antoi aivan olemattomia (0,3m) lukemia lyhyelle jokiosuudelle. Hetken tarkkailtuamme kiinnityimme purjeveneen kyljelle kaivetussa jokitaskussa.

San Vicente de la Barquera, Cantabria 1800 log 7600 / 41M Mh 895,5 6,7 / 8,6



Syödessämme eilen valmistettuja rapuja jokiuoman vierellä olleet alukset jäivät kuivalle maalle. Allamme oli kuitenkin turvallisen tuntuisesti 3,3 metriä vettä.



San Vicenten elo tuntuI varsin verkkaiselta. Rantakadun liikennettä tarkkaili vanhus koko ruokailumme ajan.



Kiipesimme ulos laiturialueelta ohittaen portin ja kävelimme varsin idyllisessä pikkukaupungissa parin tunnin ajan. Päänähtävyydet olivat kirkko ja linnoitus, jotka molemmat ajoittuivat 1200 –luvulle.



Komea, vanha kivisilta yhdistää San Vicenten ja Barqueran. Iltayhdeksältä kolmen solmun virtauskin oli laantunut ja joessa oli komeat peilaukset. Menimme nukkumaan puolen yön maissa, huomiselle jäi matkaa Santanderiin enää 35 mailia.

_

perjantai 28. toukokuuta 2010

LASTERSIN LANGOSTINOT

25ti 05 2010 Lastersiin valmistamaan langostinoja

Heräilimme yhdeksän maissa ja suihkujen jälkeen lähdimme etsimään kirjakauppaa, jossa myydään vain meriaiheista kirjallisuutta. Aikeenani oli ostaa pari merikorttia tästä eteenpäin. Nyt kaupan hyllystä löytyi Reedsin Nautical Almanac 2010. Sen lisäksi ostin Imrayn South Biscaya satamakirjan. Bunkrauspäivä venahti pitkäksi kun päätimme lounastaa Gijónissa ennen lähtöä Ribadesellaan. Syötyämme asturialaiset makkarakeitot sai Jorma leivitetyt pihvinsä asiallisessa ajassa, mutta kipparin ruoka-annos kesti turhan kauan. Kävimme veneellä palauttamassa avaimen ja olimme valmiit siirtymään seuraavaan satamaan.

Gijón 1535 log 7535 Mh 884,7

Ajoimme ulos Giónin lahdesta. Kippari tutustui uuteen kirjavarustukseen ja alkoi vahvasti epäillä mahdollisuutta ajaa matalavetiseen Ribadesellaan tällä aikataululla. Meidän olisi pitänyt lähteä jo aamukuudelta tai sitten rantautua vasta puolenyön maissa.



Nyt uudesta satamakirjasta löytyi Lasters niminen suojaisa satama. Nostimme ison 1650 ja avasimme rullukan ja seilasimme kevyessä itätuulessa neljän solmun vauhdilla. Jouduimme ottamaan rullukan sisään ilta kahdeksalta tuulen tyynnyttyä ja laskimme ison ennen Lastersin satamaan ajoa. Löysimme lyhyen pätkän kylkikiinnityslaituria. Paikallismiehet avustivat kiinnittymistä. He osoittivat meille aallonmurtajan vierellä olevasta ponttonista paremman paikan ja soittivat vielä satamakapteenille tarkistaakseen vesisyvyyden siinä.



Lasters 2135 log 7559 24M Mh 888,8 4,1 / 6,0

Saatuamme veneen kiinni alkoi Jorma valmistaa langostinoja spagetilla.



Savuhälytin luonnollisesti alkoi ulvoa, joten se oli poistettava hetkeksi pois pelistä. Sain syödä elämäni parhaat langostinot.



Kävin kuvaamassa jalustalta tämän idyllisen pikkukaupungin iltaa.



Miehet kalastivat niin pitkään, kuin me suinkin jaksoimme valvoa. Heitä ei häirinnyt sadekaan, jota ripsi alas silloin tällöin.


_

tiistai 25. toukokuuta 2010

PESUPÄIVÄ GIJÓNISSA

24ma 05 2010 Vesilinja kuntoon


Olimme keskustelleet satamahenkilökunnan kanssa sunnuntaina ja saaneet luvan Kärcherin, painepesurin, lainaamisesta maanantai aamuna. Aloitimme vesilinjan pesun valmistelun kokeilemalla veneen kallistuista vetämällä spinnun fallilla kahden sormen päästä ja saimme mukavasti kallistusta aikaiseksi. Kun suihkureissun yhteydessä kyselimme painepesuria oli tilanne aivan toinen. Nyt olivat toiset ihmiset paikalla ja he herttaisesti selvittivät, että laite on tarkoitettu vain marinerojen käyttöön. Kerroin Jormalle, että tämä oli tavanomainen tapahtumaketju täällä Espanjassa. Mihinkään sovittuun ei voi luottaa. Palasimme veneelle ja puin sukellushaalarin päälleni, ensimmäistä kertaa oikein tositoimeen. Viritimme työköyden, jota Jorma sääteli tarpeen mukaan. Uhrasimme käytössä jo kulahtaneen astianpesuharjan kylkiviivan pesuun. Leväkasvannainen oli todella piukasti kiinni vesilinjassa. Kahdessa vaiheessa tein pesun puolessa tunnissa. Onneksi neopreenipuku piti minut lämpimänä, vesi oli vain 15 asteista.



Tämän pesuoperaation jälkeen lähdimme Playa de San Lorenzolle lämmittelemään. Jormalla toisin tuli hiki seuratessaan työskentelyäni. Ollakseen maanantai oli rannalla paljon väkeä ja jäi vaikutelma, että he olivat paikallisia. Työttömyys- ja varsinkin naistyöttömyyslukemat ovat korkeat Espanjassa ja tämä voi olla yksi selitys väenpaljouteen. Palatessamme rannalta kävimme Masymas kaupassa bunkraamassa tarpeelliset ruoat ja juomat lounaalle ja huomiseen lähtöön kohti seuraavaa satamaa, noin 30 mailin päässä olevaa Ribadesellaa. Sitloorassa nauttimamme lounas piti sisällään sardiinivoileipiä, juustotarjottimen (Janne älä lue tätä), jolla oli sini- ja valkohomejuustoa, kolmea muuta mietoa juustoa, oliiveja ja marinoituja valkosipulinkynsiä.



Illalla kuljimme Gijónissa pisteeltä pisteelle ja ihailimme iltanäkymiä. Katselimme veneellä kuviani seilausmatkalta pitkälle yöhön.

sunnuntai 23. toukokuuta 2010

JORMA TOI BIITSIKELIN SUOMESTA

23su 01 2010 Yksinolo loppui Gijónissa



Eilen lauantaina ystäväni Jorma tuli uudelleen miehistöön. Helsingistä lento Ranskan Biarritziin. Yö siellä ja sen jälkeen junalla Espanjaan ja Jorman piti olla Gijónissa 2030, mutta bussi oli täynnä. Päivän viimeinen linja-auto tuli 2330 perille Gijónin asemalle. Itse olin taas autuaallisesti eksyksissä sinänsä tutulla retillä kaupungin keskustassa. Ilmeisesti Islannin tulivuoren tuhka on saanut sisäisen kompassini sekaisin, seuraan vääriä taivaankappaleita. Tapasimme asemalla vielä lauantain puolella ja ajoimme taksilla satamaan. Jätimme Jorman laukun Immigranttiin ja lähdimme hakemaan ilta- (lue yö)palaa. Kaduilla oli meno parhaimmillaan, löysimme kuitenkin paikan terassilta. Pyrimme pitämään paikallisuuden korkealla, joten joimme pullollisen siideriä (keskenkäynyttä, joten en ihmettele, jos sitä kaadetaan maahan) ja iberialaisen entrecoten. Palatessamme ihmettelimme illan (joka oli vaihtunut jo yöksi) eloisuutta, mutta onhan kyseessä liki 300 tuhannen asukkaan kaupungin keskusta. Nautimme veneellä vielä tervetulorommitotit ja menimme nukkumaan kolmelta. Heräsimme ennen yhdeksää ja aamupalan laiton yhteydessä ymmärsin molempien kaasupullojen olevan tyhjinä. Onneksi on vedenkeitin, joten saimme aamupuurot, kahvin ja teen. Suihkussa käynnin yhteydessä maksoin kaksi lisäpäivää Gijónissa. Saamme huomenna vaihdettua kaasupullot ja ehkä pestyä vesilinjan Kercherillä (painepesuri).



Puolen päivän jälkeen lähdimme tutustumaan kaupungin rantaelämään. Nousuvesi oli pakottanut kaikki sulloutumaan ylähiekalle. Ja mikä tärkeintä, Jorma toi kesän tullessaan Suomesta. Täällä riitti auringonottajia, olihan kesän ensimmäinen kuuma päivä. Tuuli alkoi tuivertaa rannalla, joten palasimme venesatamaan vihurilta suojaan. Nautimme sardiini-oliivi lounaan kuumassa sitloorassa. Jorma otti päivänokoset juuri kirjoittaessani tätä. Lähdemme seuraavaksi suihkuun ja lähettämään tämän tekstin sekä lukemaan sääennusteita Cafe Gijóniin (nykyisen nettibaariini).

_

lauantai 22. toukokuuta 2010

OVIEDON MONUMENTIT JA ASTURIAN KUNINGASKUNTA

21pe 05 2010 Päivä Oviedossa

Tehtyjen esiselvitysten mukaan voisin vuokra-autolla saavuttaa päivän aikana kaksi maailmanperintökohdetta. Kävin torstaina varaamassa rautatieasemalta auton perjantaiksi. Illalla suunnitellessani ajoreittiä havaitsin, että kalliomaalaukset ovat turhan kaukana ja tavoitettavissa helpommin Santanderista. Kävelin perjantaiaamuna autovuokraamoon ja peruin varauksen. Onneksi en joutunut maksamaan mitään perutusmaksua. Tililtäni oli veloitettu 216 € (61 € auton päivävuokra ja takuumaksu 150 €) ja se palautettiin takaisin. Pitää tarkistaa ennen Gijónista poistumista, että näin kävi. Menin linja-autoasemalle ja ostin 2,10 euron menolipun Oviedoon. Matka sinne (30km) kesti vajaan puoli tuntia. Tämä seutu on todellakin teollisuusvaltaista aluetta, muttei se näy Oviedon keskustassa.



Olin 1015 Oviedossa ja kävelin keskustaan ja hakeuduin turismoon, josta sain kartan ja esitteet. Näillä on aihepiireittäin hyvät prosyyrit kaupungistaan: Pre-Romanesque, The Cathedral ja Saint James´way, The Old Quarter ja Town Centre. Tosin tämä nelijakoisuus meinasi sekoittaa kädet. Siksi istahdin vanhassa kaupungissa puoleksi tunniksi aamukahville kera mustekalavoileivän ja tutustuin saamaani materiaaliin.

Oviedo (paikalliskielellä eli asturiaksi kaupunki on nimeltään Uviéu) on Asturian itsehallintoalueen ja maakunnan pääkaupunki. Kaupungin perustivat munkit Máximo ja Fromestano vuonna 761 jKr. Asturian suurin kaupunki Gijón sijaitsee noin 25 km Oviedosta koilliseen. Yhdessä Gijónin ja Avilésin kanssa Oviedon alue muodostaa yhden Espanjan tärkeimmistä teollisuuskeskittymistä.



Oviedon monumentit ja Asturian kuningaskunta ovat päässeet maailmanperintölistalle vuonna 1985.

Kristinuskon liekkiä pidettiin yllä 800-luvulla Iberian niemimaalla pienessä Asturian kuningaskunnassa, joka oli alueen ensimmäinen kristitty kuningaskunta. Useita Asturian kaupunkeja osui Santiago de Compostelan pyhiinvaellusreitin varrelle, mikä tiivisti alueen yhteyksiä Ranskaan.



Kuningas Alfonso II:n aikana (791-842) Oviedossa toteutettiin useita suureellisia rakennushankkeita, joiden myötä kehittyi innovatiivinen esiromaaninen arkkitehtuuri, joka sittemmin toimi esikuvana koko niemimaan uskonnolliselle arkkitehtuurille.
Esiromaanisen tyylisuunnan upeimmat edustajat ovat kirkot Santa María del Naranco, San Miguel de Lillo, Santa Cristina de Lena, Cámara Santa ja San Julián de los Prados – nämä kaikki sijaitsevat Oviedon kaupungissa tai sen lähistöllä. Tyypilliset asturialaiset kirkot on rakennettu basilikan malliin kantavien pilareiden ja niiden väliin muurattujen melko ohuiden tiiliseinien avulla. Niissä on keskilaiva ja kaksi sivulaivaa ja sisäseinät on koristeltu freskoilla.



Aloitin kierroksen tutustumalla Cathedral San Salvadoriin, jonka varhaisimmat osat on merkitty maailmanperinnöksi. Ulkokuoreltaan kirkko edustaa goottilaista arkkitehtuuria.



Cámara Santa

Katedraali on rakentunut useassa eri vaiheessa ja se sekä siihen liittyvä luostari muodostavat suuren korttelin. Rakentamisvaiheista oli hyvä pohjapiirros seinällä.



Vanha torni ja Cámara Santa edustavat varhaisinta rakentamisvaihetta, esiromaanista aikaa. Näihin tiloihin oli 2,5 euron sisäänpääsymaksu. Kirkossa oli kuvaaminen kielletty, joten täytyi tyytyä vain ulkokuviin.



San Julián de los Prados



Kirkko on rakennettu Kuningas Alfonso II (791-842) hallintokauden aikana pohjakaavaltaan kolmilaivaiseksi basilikaksi.



Valitettavasti sisään ei päässyt, joten jäi vain arvailujen varaan millaisen valon nämä ikkunat antavat sisälle.

San Miguel de Lillo

Seuraavat kaksi kirkkoa sijaitsivat 3,5 kilometrin päässä keskustasta. Kävelin niitä kohti aikeenani kuitenkin ottaa mittaripiilin alleni, olinhan säästänyt viitisen kymppiä lähtiessäni julkisilla kulkuvälineillä Oviedoon. Pitkän ajan käveltyäni ja yritettyäni saada taksin lennosta osuin tolpalle.



Viiden euron kyytimaksulla pääsin ylös vuoren (Mount Naranco) rinnettä San Miguel de Lillo -kirkolle. Se on rakennettu Kuningas Ramiro I aikana (842-850). Osa kirkosta on tuhoutunut ja se on merkitty puukehikoin maahan. Tähän pieneenkin kirkkoon on mahtunut kolme kappelia



Nyt suojattu eteläsivun kaunis ikkuna on tehty yhdestä kivestä. Kirkko oli todella yksinkertainen, yritin päästä erikoisopastetun kolmen ihmisen joukossa sisään, mutten onnistunut. Sisäkuva jäi valoaukosta otetun kuvan varaan.



Santa Maria del Naranco



San Miguel de Lillon kirkosta kulkiessani rinnettä alaspäin 300 metriä tulin Santa Maria del Naranco -kirkolle. Tämä kirkko on kaunein rakennus esiromaanisesta arkkitehtuurista. Siinä on sisällytetty ensimmäistä kertaa koristeaiheita rakenteisiin mielessä. Rakennuksen alakerrassa on hautakammio ja sen päällä kappeli, jonka molemmissa päissä ovat parvekkeet.



Kävelin rinnettä alaspäin ja päädyin välietapille, ravintolan terassille, ihailemaan alas kaupunkiin avautuvaa maisemaa. Kaukana etelässä siinsivät Monte de Leonin 2185 metrin korkeuteen yltävät lumipeitteiset huiput.



Näin alhaalla olevan mielenkiintoisen kävelytien ja lähdin hetken tauon jälkeen etsimään sitä, Saarinen kun ei samaa tietä kahteen kertaan kulje. Ensin päädyin portille, jossa varoitettiin koirasta. Palasin takasin kylätielle (olin kulkenut jo puoli kilometriä) ja jatkoin toista haaraa risteyksestä. Seuraavassa risteyksessä menin taas alaspäin ja jouduin toteavani olevani kolmen kiinteistön solussa (+300m). Kiipesin taas ylös, melkein koko ajan nähden sen polun, joka oli kolmisen sataa metriä alempana. Vielä kerran haarautin kulkuni ja hetken päästä oli ensimmäinen päättyvän tien merkki (+300m). Nyt Kalle antoi peräksi ja lähti samaa reittiä, kuin oli tullut. Myöhemmin huomasin, että juuri se viimeinen päättyvä tie olisi kuitenkin ollut se oikea reitti. Palatessani terassiravintolan ohi, kapakan naapurin aasitkin nauroivat minulle. Olihan sentään +28 asteen hellelukemat täällä ylhäälläkin. Päästyäni, viiden kilometrin kävelyltä, takasin keskustaan olin onnellisesti eksyksissä ja jouduin kysymään tietä Katedraalille. Näin sain taas itseni kartalle ja suunnan kohti roomalaista vesilähdettä.

La Foncalada



Vesilähde on rakennettu 800-luvun lopulla temppelin malliin. Siitä löytyvät sekä kreikkalaisia että roomalaisia tyylipiirteitä. Sen itäseinään on kaiverrettu mm. latinalaisen ristin lisäksi α (alfa) ja ῼ (omega).



Palain taas Vanhaan Kaupunkiin, jossa olivat alkaneet keskiaikaiset markkinat. Hetken kuljettuani, Placa Alfonso II, El Castolla siirryin Katedraalin lähellä olevaan viimeisen esiromaanisen tutustumiskohteeseeni.

San Tirso



Alkuperäinen esiromaaninen temppeli on jäänyt nykyisen kirkon sisälle sen osaksi pääkappeliksi. Kadulle näkyvänä osana on alkuperäisen kirkon pääty hienoinen kolmijakoisine ikkunoineen.



Tämäkin oli rakennettu Alfonso II aikana. Kirkko kärsi huomattavat vauriot vuonna 1521 tulipalossa ja ollut pitkään epäselvää asiantuntijoille millainen kirkon pohjakaava on ollut.

Minulta jäi näkemättä näistä esiromaanisista rakennuksista vain Santa María de Bendonesin kirkko. Se sijaitsee 5 kilometriä keskustasta kaakkoon. No pitihän minun jättää jotain seuraavallekin käyntikerralle.

Satamatoimiston Marta on kotoisin Oviedosta ja piti kaupungin kauneimpana rakennuksena Campoamor Teatteria. Kuva tässä on kiitoksena hänen avuliaasta ohjauksestaan Oviedoon.



Hän suositteli kolmea ravintolaa ja kävin turismosta kysymässä niiden sijaintia. Huomasin palaavani roomalaisen vesilähteen tienoille. Vaikka olen ollut kohta vuoden (viikkoa vaille) reissussa en vieläkään ole tottunut tähän aikatauluun, että ravintoloiden keittiöt ovat kiinni noin neljästä kahdeksaan. Toiseen ravintolaan kuitenkin jäin ja tilasin oluen lisäksi ilmakuivattua kinkkua tarjoilijan suosituksesta. Tein kalliin erehdyksen syödessäni koko annoksen. Vasta maksaessani ymmärsin, että se annos olikin tarjoilulautasella, eikä suinkaan tarkoitettu ruokailuastiaksi. Tuli siinä possulle kilohintaa kerrakseen. Maksoin niistä ohuenohuista siivuista 20 euroa ja isäntähän oli tyytyväinen kun löysi asiakkaan, joka ymmärsi hyvän päälle ja laskutti sen hykerrellen.



Siinä istuessani ymmärsin, että tuo pään yläpuolelta kaato liittyykin asturialaiseen siideri- kulttuuriin. Taitavat tarjoilijat eivät edes katso lasiin kaataessaan (tuntevathan he sen käsissään, jos menee viereen). Lisäksi lasi pitää juoda kerralla tyhjäksi siiderin vielä kuohuessa. Loppu kaadetaan pois kadulle. Muuten täällä Asturiassa, varsinkin Gijónissa, on tavattoman siistiä paitsi juuri nämä siiderikuppiloiden edustat mählääntyvät illan edetessä. Aamuksi kaikki kylläkin on taas siivottu. Meinasin taas eksyä rientäessäni rautatieasemalle. Nopeilla jaloilla pääsee hetkessä aika pitkälle harhaan. Junamatka Gijóniin maksoi 2,75 euroa. Kallista ruoasta (olisin syönyt kuitenkin vaikka olisin ollut liikkeellä vuokra-autolla) ja taksimatkasta huolimatta säästin julkisilla kulkuvälineillä neljäkymmentä euroa ja sain runsaasti reipasta kävelyä pyhiinvaellusreitien tuntumassa. Koko reissu kesti kaksitoista tuntia.

Nea teki esiselvityksen ja lähetti yleismaailmallisia, tämän päivän, terveisiä: Ei liity mitenkään maailmanperintöön, mutta Ferdando Alonso on syntynyt Oviedossa.

Ps. Tommi olikin jo kommentoinut tuota siiderinkaatoa, ennenkuin se minulle valkeni. Luin hänen edellisen blogiin kirjoittamansa kommentin vasta lähetettyäni tämän tekstin. Kiitos Tommille valistuksesta. En kuitenkaan aio muuttaa tekstiäni, vaan elän siinä tilassa kun koen.
_

torstai 20. toukokuuta 2010

DE NADA

18ti 05 2010 Yksinpurjehduksen päätösajo Gijóniin

Aamuviideltä toinen kalastusaluksista lähti merelle, ehkä liiankin suurella vauhdilla. Onneksi olin juuri silloin kiristämässä liinoja ja saatoin estää pahimmat pommit betoniin. Nousin kahdeksalta lopullisesti pompittuani koko yön tunnin välein köysivahdissa. Immigrant oli noussut kolme metriä ja olin pian laituriin nousukorkeudella. Söin aamupalan odotellessani viimeisen metrin nousua. Ennen yhdeksää kiipesin laiturille ja lähdin hakemaan marineroa. Hänellä ei ole varsinaista toimistoa, vaan hän liikkuu laiturilla, kertoi satamatoimiston nainen. Sataman palvelut ovat todella olemattomat.



Etsin siis laitureilta. Tässä vaiheessa näin sen kirjosieppoa muistuttavan mustavalkoisen linnun. Kun en löytänyt marineroa tein lyhyen kuvaussession Cudilleron pieneen keskustaan. Tämä on 6000 asukkaan kaupunki. Iltapäivästä alkaen aurinko paistaa tähän amfiteatteriin.



Aamulla se oli täysin varjossa, mutta voin vain kuvitella, kuinka hienot iltapäiväterassit sinne aukeaakaan. Varmaan kesähelteellä tämä on varsinainen hormankattila. Värikkäät talot kiipesivät ylös rinnettä.



Kun taas palasin takaisin satamaan sain uudelleen nyt tunnistettavan mustaleppälinnun eteeni, nyt niitä oli pariskunta. Kuvattuani niitä aikani menin uudelleen satamatoimistoon kysymään marineroa. Nyt sain hänen nimensä ja puhelinnumeronsa selville. Soitin siis Manolitolle. Esitin asiani ja hän kertoi olevansa poissa satamasta. Kysyin paljonko maksaa? Sain vastauksen De nada. Kiittelin häntä ja ilmoitin lähteväni.

Cudillero, Asturias 0945 log 7508 Mh 878,8

Kolme miestä oli koko aamun kävelyt sataman betonoidulla osalla, joka rajoittui tähän laituriin, jossa Immigrant oli kiinni. Lähtövalmistelut tehtyäni huusin heidät avuksi irrottamaan köydet pollareista. Kiittelin heitä kovasti ja levitin perälipun, jota he katselivat kysyvästi. Sanoin Finlandia ja miehet olivat tyytyväisiä asian ratkettua. Selvästikin lippu oli kummastuttanut heitä. Gijóniin oli 27 mailin matka, josta ennätin aamupäivän kevyellä tuulella taittaa kolmanneksen. Söin taas kahdeltatoista eilistä pastaa lämmitettynä. Iltapäivällä tuuli (10-12 m/s) ja aallokko kasvoivat totuttuun tapaan. Käännyin nimenkärjen jälkeen kohti Gijónia ja yritin vauhdittaa menoa avaamalla rullukkaa. Hetken siitä oli apua, mutta tunnin päästä otin sen pois kun tuuli kääntyi taas vastaiseksi. Gijónin satamassa on käynnissä massiiviset työt, valtaisia kivimassoja siirrellään aallonmurtajan ulkopuolelle vaimentamaan aallokkoa. Vierasvenesatamaan johtaa ruopattu väylä, jota pitää ajaa tarkasti, sillä alkupäässä vaanivat karikot väylän oikealla puolella. Olin lukenut hyvin saapumisohjeet ja ajoin huoltoaseman laituriin, jonne myös kyltein opastetaan satamaan tulijat.

Gijón, Asturias 1515 log 7535 Mh 884,7, 5,9 / 5,9

Kävin satamatoimistossa ilmoittautumassa. Samalla aprikoin montako päivää yhtämittaisesti saattaisin olla satamassa? Maksoin tässä vaiheessa vain yhden päivän (27,47 €). Pyysin tyttöjä selvittämään veneen nostomahdollisuutta. Tankkasin varakanisterin ja tankin täyteen (100,01 litraa, 117,01€ ). Siirsin Immigrantin minulle osoitettuun laituriin, sen itäpuolelle. Toisella yrittämällä kello 1620 sain pakitettua veneeni sormiponttoniin. Tuuli oli vähän sivusta ja se vaikeutti kiinnittymistä. Laiturin länsipuolen paikat ovat ilmeisesti isommille, leveämmille veneille ja siksi jouduin tälle tuuliselle puolelle. Satama on hyvin suojattu kaikilta suunnilta, joten aallokosta ei ole huolta, mutta tuuli pääsee kuitenkin heiluttamaan venettä. Olen aivan kaupungin keskustassa, vanhan kaupungin syleilyssä. Näkymä on todella hieno ja fasiliteetit hyvät. WiFi yhteyttä ei ole tai on, mutta Letichia (yksi kolmesta virkailijasta) oli ystävällinen ja varotti sen olevan erittäin kallis ja toimivan huonosti. Hän suositteli käyttämään aulassa olevaa konetta, jossa 30 minuuttia maksoi 80 c. Kävin viideltä suihkussa ja kysymässä sitä nostomahdollisuutta. Motonauticilla on pieniä ongelmia nosturin kanssa. Saan aamulla yhdeksältä vastauksen. Letichia suositteli tulenmaan vasta varttia yli yhdeksän. Tyydyin osaani ja lähdin tutustumaan kaupunkiin.



Sataman laidalta katu nousee ylös ja sen varrella on useita kapakoita. Aurinkoinen katu oli täynnä opiskelijan tyyppisiä nuoria ja keskustelun pauhu oli jo kuudelta melkoinen. Mayor aukio oli samaten täynnä väkeä ja jos mahdollista, niin puheenpauhu oli vieläkin kovempi. Kävin kolmen kapakan ovella maistelemassa tunnelmaa. Kadulla olijoilla oli mainio tapa kaataa olutta lasiin pään takaa, juoma-astian ollessa vastakkaisen takataskun paikkeilla. Kova tuuli tietenkin vaikeutti asiaa, se oli otettava huomioon ja monella näytti olevan märkä persus. Palasin yhdeksän maissa veneelle kirjoittelemaan blogeja ja menin nukkumaan yhdeltätoista.

_

keskiviikko 19. toukokuuta 2010

MUSTALEPPÄLINTU

18ti (Erkin päivä) 05 2010 Elämänpinna mustasta linnusta

Cudillero, Asturias, aamupäivällä

Tutustuessani sataman olemattomiin fasilitetteihin näin mielenkiintoisen näköisen mustavalkoisen eloisan linnun. En päässyt tarpeeksi lähelle sitä satamassa, mutta onneksi niitä oli pari kaupungin rannassa. Ensimmäinen havainto oli hyvin lähellä kirjosieppoa, musta lintu, jolla oli valkoiset laikut siivissään. Ne näkyivät hyvin.



Mutta sen jalat olivat liian pitkät ollakseen kirjosieppo. Linnun pyrstön tyvestä pilkahteli ruosteenpunaista väriä. Sillä oli selvästikin leppälinnun pyrstö, ajattelin.



Leppälintumaisuus kävi hetki hetkeltä varmimmaksi tunnistukseksi, mutta se oli niin musta väritykseltään. Auringon paisteessa sen harmaa pää näkyi selvästi. Uroksen väritys oli huomattavasti selkeämpi, kuin lajikumppanin.



Kävelin veneelle useita kuvia kamerassani ja olin jo päätynyt siis mustaan leppälintuun ja kun selasin kirjojani, niin siellähän se oli MUSTALEPPÄLINTU.



Olin saanut taas uuden elämänpinnan varsin tutun näköisestä, mutta kuitenkin väritykseltään poikkeavasta linnusta.

_

TOSIVASTAISTA BETONISEINÄÄN

17ma 05 2010 Pitkä päivä vastatuulessa matkalla Cudilleroon

Taas aamulla turhanpäiväistä marineron etsiskelyä, jotta saatoin jättää avaimen ja maksaa 22,10 euron maksun. Fasiliteetit olivat hyvät, mitä nyt käytävävalojen kanssa oli kaikilla ongelmia. Kaadoin toisen varakanisterista tankkiin.

Ribadeo, Galicia 1004 log 7467 Mh 868,7

Pääsin vaikeuksitta liikkeelle ja alitin sillan. Olin taas joutunut tuhlaamaan hyvää aamun tyyntä aikaa satamassa, sillä iltapäiväksi on taas luvassa kovaa tuulta ja ennen kaikkea lyhytvälistä aallokkoa. Päästyäni niemenkärjen ohi kiinnittyi katseeni Tapia de Casariegon kirkontorniin. Se oli tavattoman paljon Rauman Pyhän Ristin kirkontornin näköinen. Kiikarilla tarkastellen se ei ollut alkuunkaan kirkon torni, vaan sotaisan näköinen rakennelma, joten en viitsi julkista sitä kuvaa. Sen sijaan paikallinen kalastaja tyrskyissä kulutti monta (ex. ruutua nyt) bittiä sen tilanteen ikuistamiseen.



Söin puolelta päivin, kun vielä saatoin painua välillä kajuuttaan lieden ääreen. 1430 tuuli yltyi yli 10 m/s ja se ylitti välillä 11 m/s. Yllättävän vaihtelevaa oli tuuli iltapäivällä ja viideltä se laski 8 ja 9 metrin välille, puhaltaen kuitenkin välillä kymmenen metrin voimalla. Aallokko seurasi täydellisesti tuulilukemia ja kun katsoi edessä vellovaa merta saattoi päätellä seuraavan tuulilukeman. Cudilleroa lähestyessä näin mielenkiintoisen siltatyömaan. Voiko olla, että kyseessä oli liukuvalutekniikalla jatkuva siltakannen valuu. Voi olla, että se näkyy kuvista paremmin. Kiikarointiin ei tällä osuudella enää ollut mahdollisuutta aallokon vuoksi.



Cudilleron satamassa pitäisi olla kaksi ponttonilaituria ja ankkuripaikkoja. Varsinainen vierasvenesatama se ei ole. Olin melkoisen kylmissäni ja märkänä kun ajoin auringonpaisteiseen satamaan. Keskellä allasta oli saksalaisvene ankkurissa, muut näyttivät olevan moorings-poijuissa. Ne ponttonilaiturit olivat täynnä paikallisten pienveneitä. Seinämuurissa oli kiinni kuusi kalastusalusta. Pyörähdin kerran ympäri ja kuulin vihellyksen ja näin miehen valkoisessa soutuveneessä tulevan kohti. Hän tiedusteli aionko jäädä yöksi ja asettua ankkuriin. Sí, Sí! vastailin ja hän näytti minulle ankkurin laskupaikan. Saksalaisrouva kovasti kailotti ja kehotti siirtämään kauemmaksi. Kysyin elein marinerokselta asian laitaa ja hän näytti, että laske ankkuri siihen. Mies hymyili vinosti sakemannien veneen suuntaan, ei tainnut olla ensimmäinen kerta kun siltä suunnalta oli tullut palautetta. Laskin ankkurin keulasta ja katselin veneen ajautumista kauemmaksi vihollisaluksesta.

Cudillero, Asturias 1933 log 7508,. 41M Mh 878,8 10,1 / 10,1

Marinero pyysi toista ankkuria. Olin matkasta niin väsynyt, etten ollut ajatellut kunnolla ankkuroitumista pieneen satamalahteen. Väitin, ettei minulla ole kakkosankkuria, sillä vara-ankkuri oli sen verran vaikeassa paikassa, ettei sitä viitsi kompata ylös kumiveneen alta kuin hätätapauksessa. Marinero näytti leparia ja kehotti kiinnittymään betoniin. Tein sen vastahakoisesti. Mies tuli auttamaan toimenpiteessä. Näytin hänelle, että nyt oli ylävesi (vene oli sopivasti laiturin tasalla tai niin, että sille pääsee nousemaan) ja kysyin paljonko vesi laskee? Neljä metriä kirjoitti marinero paperiinsa, jonka kautta hän oli ennenkin hoitanut asiointia. Hän piirsi kölin kuvan ja kysyi syvyyttä. Vastasin dos metros. Mies näytti peukulla, että ok ja sanoi Vale. Vartin päästä hän tuli papereineen veneeseen. Nyt olikin aivan vierasta kieltä, ei lainkaan espanjaa. Vanhasta paikkamuistista täytin kaavakkeen. Soitin kotiin Nealle ja meinasin pultata, kun hänen kysymyksensä olivat luokkaa: Eikö kenenkään kylkeen sitten voisi kiinnittyä? Niin kuin en olisi sitä asiaa jo tarkkaan tutkinut pyöriessäni satama-altaassa. Selvä väsymyksen merkki tuo melkein pulttaaminen. Toivotin Nealle hyvää yötä ja aloin valmistaa päivän pääateriaksi pastaa sardiinisimpukoin, siis tätä minun patenttisapuskaani. Sen nautittuani vesi olikin jo laskenut niin, etten enää päässyt kävelemään laiturille tai tuohon tullessani varsin houkuttelevan näköiseen kaupunkiauditorioon. Kävin tunnin välein aina kolmeen saakka löysäämässä köysiä ja sen jälkeen joutui niitä kiristämään.



Siirsin tunnollisesti gepsin herätystä aina tunnilla. Harjaannuin niin, että lopulta ulkona käynti (peiton alta peiton alle)vei alle kaksi minuuttia. Joka kerta heräsi syvästä unesta, joten olin todella väsynyt.

_

EL PULPO Á FEIRA

16su 05 2010 Viveirosta Ribadeoon

Nousin ylös +11 asteen kajuuttaan seitsemän minuuttia ennen kello 0730 herätystä. Aamupalan jälkeen kävin viemässä avaimen siihen satamatoimistokopin seinässä olevaan laatikkoon. Vanha peltipurkki sai toimia ovimikkona sen aikaa. Casinon suihkuvesi haisi sen verran mutaiselle, ettei houkuttanut peseytyä sillä. Olin tarkkaillut veden korkeutta ja nyt aamulla satama-altaassa loki näytti 4,6 metriä, joten joessakin on riittävästi syvyyttä Immigrantille.

Viveiro, Galicia 0823 log 7434 Mh 861,9

Edelläni lähtenyt espanjalaisvene nosti ison ylös ja se yllytti minutkin toimeen heti päästyäni joesta, 0842. Tuulta vaan ei ollut riittävästi ja niin otin ison alas pois hakkaamasta runsaan tunnin päästä. Ajon aikana tein taas vuorovesilaskuja uuden pienen ja viimevuotisen Nautical almanakkojen kanssa. Hyvin ne toimivat yhteen kunhan vaan otti opetellakseen. Olen menossa nousevan veden aikaan sisälle ja vettä pitäisi olla riittävästi. Ribadeon vierasvenesatama on välittömästi suuren sillan jälkeen.

Ribadeo, Galicia 1455 log 7467, 33M Mh 868,7 6,5 / 6,8



Mitään VHF kutsua ei löytynyt oppaista eikä satamassa ollut muutenkaan marineroa näkyvissä, niin kiinnityin laituriin, jossa luki vieraille. Kävin satama-alueen läpi, mutten löytänyt avointa toimistoa, joten palasin veneelle odottelemaan. Tuli siinä portin taakse teljettynä otettua toinenkin rommitoti tyhjään vatsaan ja niin havaitsin olevani pienessä iltapäivähuppelissa. Se onneksi haihtui ennen kun sain skype-yhteyden Neaan. seurasin siinä toteillessani yhden englantilaisveneen saapumista viereiseen laituriin. Ihmettelin miksi pitää käyttää keulapotkuria, eikä kääntyä voimakkaasti altaassa jo ennen sormia. Surkealta homma näytti ja kaiken lisäksi juuri silloin marinero ilmestyi ja komensi heidät vieraslaituriin. Olin tarkkana, kun he tulivat vierelleni. Meitä auttajia oli riittävästi ja saimme veneen käännettyä sormeen. Kävin hoitamassa satamarutiinit ja sain avaimen porttiin. Pitää maksaa aamulla, kun kassa on auki. Lähdin tutustumaan Ribadeoon ja tallensin sen kuvatuimman hienostevan kaupunkirakennuksen biteille.



Tämä oli ehkä poikkeuksellisen väljä asemakaavaltaan ollakseen keskiaikainen kaupunki. Löysin rannasta kalaravintolan, missä söin El Pulpo á Feira. Meritursas oli hyvin valmistettu ja todella kuumaa. Valinta ei välttämättä osunut makuaisteihini, mutta tämä oli koettava paikallisherkkuna. Jälkiruoaksi nauttimani kafe solo siirsi jonkinverran nukkumaan menoa, olisihan se pitänyt tietää. Keskustelin naapuriin tulleen ranskalaisveneen kipparin kanssa. Meistä tuli kertaheitolla ystävät, kun vastasin kieltävästi hänen kysymykseensä menenkö Englantiin. Sanoin seilaavani Ranskan ja Belgian rantoja mieluummin.

_