sunnuntai 10. lokakuuta 2010

JÄLKIMAININKEJA


Mietteitä Raumalla seitsemän viikkoa kotiin paluun jälkeen.


Kyll tämä blogin girjottamine on gauhja vaikkia juttu. Mnää ole siirtämästäkim bäästyän siirtäns stää jos jongilaisin dekosyin. Ny mnää rutistan dämä valmiiks sunnunda aamull, Aleksis Kivem bäevän.

Töihin paluu sujui todella helpolla. Olinhan toteuttanut suuren suunnitelmani, en siis unelmaani. Olen suunnitelmallinen mies ja nyt voin sanoa olevani suunnitelmieni mittainen mies. Olinhan luonnostellut tuon seilauksen jo vuonna 1991 aloittaessani säästää vapaaehtoista eläkevakuutusmaksua. Sillä ja vuorotteluvapaakorvauksella, noin 1500 euron kuukausibudjetilla sain vietyä viidentoista kuukauden seilaukseni taloudellisesti läpi. Immigrantin kunnostuksen aiheuttaman suuriman kustannuserän aiheutti pohjan uudelleenkäsittely. En ollut ottanut riittävästi käyttämääni VC17m-myrkkyä mukaani ja niin maalaus jouduttiin tekemään primeriä myöten uusiksi. Satamamaksut eivät yllättäneet, sillä niin paljon niistä kirjoitellaan venelehdissä. Kieltämättä Ibizan 81 euroa oli järisyttävä, mutta kyllä Ibiza oli koettava. Se oli fantastinen –maailmanperintöineen kaikkineen.

Osoituksena siitä, etten ollut kyllästynyt seilaamiseen ja veneessä asumiseen olkoon se, että saapumissunnuntaita seuraavana viikonvaihteena olimme viettämässä venetsialaisia (elokuun viimeistä tai jossakin Muinaistulien yötä) Rauman Purjehdusseuran saaripaikassa Äijänkarissa Uudenkaupungin vesillä. En myöskään laistanut kustuja miehistöksi kisaveneisiin, vaan suorastaan hakeuduin haasteisiin. Olin yhden iltakilpailun 606:n nyörigastina (tein todellista Rauman pitsiä skuuteista jo ennen starttia, eikä Ari vaan päästänyt minua peräsimeen) ja Rauman matalan kisassa olin mukana pikku-Hoossa.

Jo ennen Immigrantin ylösnostoa ja maston poistoa irrotin kajuutan kattolevyt ja selvitin maston juuren vuotokohdan. En saanut kittauksista huolimatta veden tuloa loppumaan ja epäilin, että vuoto on mastokauluksen ja täkin välistä. Näin myös osoittautui kun sain levyt irti. Vuoto on ollut pitkäaikainen, sen osoittivat ruostuneet mutterit. Kevättyölista kasvoi siis täkin maalauksen ja kannen liukuestomaalauksen lisäksi mastonkauluksen uudelleenasennuksella. Sehän onnistuu vain kun masto on poissa.



Immigrant nousi ylös ennätyksellisen aikaisin jo syyskuun neljäntenä. Mastonpoistossa olivat apuna Eki ja Kari sekä Nea foilia suojamassa. Pikaisella tarkastuksella mastosta ei löytynyt mitään virheitä eikä kuluman merkkejä. Ison fallihan kuoriutui jo Kanarialla ja sen joudun uusimaan. No se oli alkuperäinen vuodelta 1983, siis luovun hyvin palvelleesta köydestä.



Immigrantin ylösnoston yhteydessä näkyi selvästi kuinka keulapainoisena (etukajuutta varastona) olin venettäni seilannut. Partakasvusto oli kerrassaan komeaa vesilinjassa, siis niissä paikoissa, joissa ei ollut myrkkymaalia. Muilta osin lima lähti helpolla pois, vaikka edellisen myrkkymaalin olin maalannut jo Les Sablesissa 21. kesäkuuta. Saman tien saatuani Immigrantin suuliin pesin sen täkin, kyljet ja pohjan makealla vedellä. Siis ryhdyin suolanpoistoon fairilla ja lämpimällä vedellä.



Tyhjensin sisätilat kaikesta tavarasta ja voitte vain kuvitella kuinka paljon tavaraa ihminen voikaan tarvita 15 kuukauden seilaukselle. Samalla Esi-Puandin kakkostalo ja varsinkin sen pesuhuone täyttyi huollettavasta ja varastoitavasta tavarasta. Nea on pyykännyt paluuni jälkeisen ajan jatkuvasti. Purjeet sentään vein Nummelaan pestäväksi Jannen avustamana. Syyshuolto jatkuu moottorin täydellisenä huoltona. Ilmojen kylmennyttyä torakoita ei enää ole näkynyt ja toivon talvella olevan muutama kunnollinen pakkasjakso, niin epämukavat salamatkustajat ja niiden munat tuhoutuvat tykkänään. Sen verran torakat ovat jääneet takaraivoon, että mikä tahansa tumma vilahdus vaikuttaa ruskealta vipeltäjältä. Tämän huomasin viimeksi istuessani sohvalla ratkoen sudokua. Kynän pää aiheutti sohvatyynyyn pienen mustan varjon ja reagoin siihen voimakkaasti säpsähtäen.

Tommi tuossa juuri tekstaili ja kyseli onko tuo uusi ykkönen (10001 alku ja uuden alku) saanut jo merkityksen ja jäikö kaipaus siihen äärettömyyteen. Minulle oli tarjolla unelmaseilaus Tyynellä valtamerellä. Tehtyäni kurjuuslaskelmia totesin, että pystyisin sen rahoittamaan, mutta ajautuisin palkattomalla vapaalla jatkuvaan tilanteeseen jossa lomaa ei kertyisi. Kaiken lisäksi pelkään pahoin joutuvani nivustyräleikkaukseen. Sehän on vaivannut minua pitkään ja ärtyi pahaksi pyöräillessäni korkeasatulaisella pyörällä Las Palmasissa. Ensi kesän suunnitelmaan kuuluu Turunmaan saariston museoreitti (aha… sanoi Nea), sieltä varmaankin Marikseen ja Tukholmaan. Minulta on pyydetty useita esityksiä purjehdusmatkaltani. Ensimmäinen on parin viikon kuluttua Nortamo Seurassa. Lyhyen powerpoint-esityksen tekeminen valtavasta aineistosta (15 000 kuvaa) tuntuu ylitsepääsemättömän työläältä. No samalla aukeaa moni tilanne ja satama uudelleen muistiin.



Kaikki muu paitsi purjehdus on turhaa, lainasin Lasse Mårtensonia profiilissani. Kuitenkin Esi-Puandi, Vanhan Rauman kiinteistö on minulle rakas ja nyt alkavat sen edellyttämät kunnostustoimenpiteet: olohuoneen kakluunin purku ja uudelleenmuuraus, sen jälkeen huoneen tapiseeraus ja lattian maalaus, Länsikadun puoleinen aita tulee uusia ja talousrakennuskin kaipaa uutta punamultaa (maalattu vuonna 1985). Helpoin ja mieleisin näistä on tuo punamultaus; ensin keitämme maalin, pölyharjaamme seinät ja sitten pääsemme sutikoimaan paksulti isossa siveltimessä nassahtavaa maalia.

Olenko rauhoittunut aloilleni? Vajaan kahden kuukauden aikana olen olut viikon Latvian Kuldigassa (on hakenut maailmanperintökohteeksi) työpajassa ja neljä päivää Visbyssä Pohjoismaisessa maailmanperintökonferenssissa. Näiden työmatkojen lisäksi oli Nean autonkuskina Pääkaupunkijuoksussa (Nea alitti kaksi tuntia puolimaratonilla). Eilen olin toimitsijana salibandyturnauksessa. Sulkapallokausi on käynnistynyt ja nelinpelissä hikoillaan kahdesti viikossa. Ensi viikonvaihteessa lähden huoltojoukkueeksi Kankaanpään puolikkaalle. Joulukuussa Helsingissä on Salibandyn MM-turnaus, jonka loppuotteluja menemme katsomaan ja hiihtolomaksi on varattu Kanarianmatka (toivottavasti pääsen seilaamaan). Seurojen (RPS ja Vanha Rauma yhdistys jne.)syyskokoukset vievät kalenteritilaa, olen siis palannut normaaliin rutiiniin.

Hyvää syksyä kaikille!

Ps. Kylläpä oli helppoa lähettää teksti ja kuvat kun istui oman keittiön pöydän ääressä hyvässä nettimaailmassa.