sunnuntai 30. marraskuuta 2014

MYÖHÄISASKELIA SATAMAN ULKOPUOLELLA

30su 11 2014 kello 00:55 Santa Cruz de Tenerife. Lähdin lauantai illan ratoksi keräämään askelia kaupunkikeskustaan ja ihmettelemään alkavaa yöelämää. Lähdin aivan liian aikaisin tai liian myöhään, niin kuin hetken luettuanne huomaatte. Väki virtasi ravintoloiden terasseille vasta puolelta öin. Eihän se mulle ollut mikään kummastus. Niin sitä nykyisin pruukataan. Kellään ei ole kotiin meno aikaa ei AinaVapaaSeilorillakaan. Vai olisiko mulla ollut sittenkin. Terassilla, jolla istuin tuli liikettä, kun sade kropasutti pienet pisaransa, seilorina istuin rauhassa ja join olueni viimesitä tippaa myöten. Nyt olin valmis lähtemään veneelleni. Täällä Santa Cruz de Teneriffalla on meneillään suurisuuntaiset katu- ja valtaväylätyöt - keskustan kehittäminen. Ovat kuitenkin saaneet valmiiksi asiallisen jalankulkuyhteyden matkustaja- ja vierasvenesatamaan. Nautinnollisesti astelin saaden lisää askelia, joita oli jo kertynyt kahden tunnin aikana 5000. Aktiivimittarini on edelleen kotimaan ajassa, Nyt tuli yllätys kahdeltatoista täkäläistä aikaa. Kevyen liikenteen portti oli kiinni, Astelin toiveikkaasti seuraavalle. Sekin oli kiinni. Huutelin alas poliisille englanniksi asian laitaa. Hän ei ymmärtänyt, joten orastavasta kielitaidosta ei ole mitään apua. Kävelin kilometrin etelään ja askeleita kertyi taas, en löytänyt edes huippuvaarallista reittiä satamaan. Palasin takaisin lähtöpisteeseen ja katselin ympärilleni. Nyt päädyin ottamaan taksin ensin kysyttyäni kuskilta mahdollista jalankulun reittiä. Hän näytti porttia, kerroin niiden olevan lukittuina. Näin kuski sai keikan. Ajoimme kaksi kilometriä etelään, ison lenkin keskustaan ja viimein pääsimme kaupallisen sataman väylälle. Minua nauratti ja kuskia hävetti. Hän pisti hyvissä ajoin mittarin pois päältä vaikka toistelin, ettei tämä ole hänen syynsä. Olin niin innoissani tästä vain elämää retkestä, että päätiin kirjoittaa sen teille heti. Aamulla menen haastattelemaan toimiston tyttöjä kymmeneltä. Mukava asia on, ettei täällä tuule nyt ollenkaan myrskyn jälkeen ja askelia on 10 375.

lauantai 29. marraskuuta 2014

HALMEIDEN VALTAMERISEILAUS

23su 11 2014 Quinta do Lordessa
Pienessä satama-altaassakin pääsi syntymään aaltoja vaahtopäineen, niin raivokkaasti tuuli puhalsi vielä sunnuntaina. Valmistelimme lähtöä purjehdukselle odotellessamme viimeistä gastia, Sakaria, tyttöjen isää.
Lentokone toisensa jälkeen tuli alas. Täsmensin vähän sanontaani, siis laskeutui kentälle. Viimein iltapäivän alussa Sakarin lentomatka saatiin finaaliin. Veneen esittelyä, ruokaostoksia ja rantaravintolassa ruokailu. Kohtalaisen hyvissä ajoin nukkumaan. Luovutin kapteenin pistopunkan Sakarille ja painuin meripunkkaan maate. Tämän tein kokovertailun jälkeen. Nukuin aamuyöhön saakka hievahtamatta ja heräsin painajaisuneen tehdessäni hyppykäännöksen tiukassa punkassani.
24ma 11 2014 Lähtö Kanarialle
Maanantaina normaalien aamutoimien lisäksi hetki aikaa nettimaailmaan, yhteydet toimivat erillisessä nettihuoneessa erinomaisesti. Samaa luokkaa olivat myös sataman suihkutilat, mitä nyt ei ollut ainoatakaan pistorasiaa suihkutiloissa.
Ajoitimme lähtömme puoleenpäivään, jotta tuuli ennätti vielä vähän laantu entisestään. Ajoimme aallonmurtajan sisäpuolella olevaan laiturin ja tankkasimme 69 litraa löpöä. 1230 olimme valmiina lähtemään Selvagem Granden kautta 270nM mailin merimatkalle. Seilasimme etelään vauhdikkaasti isossa ykkösreivi ja rullukka kakkosella, tuulta oli 10 m/s pohjoisesta ja vauhtia parhaimmillaan 9,5 kn. Ensimmäinen neljännesvuorokausi meni vauhdikkaasti keskinopeuden kiivetessä 7,8 solmuun. Loistava näyte Sakarille Wasa 360:n vauhdista. Jouduimme tekemään jiipin jo muutaman tunnin kuluttua lähdöstämme, teimme sen ämmänmullikalla (kääntyen siis keulan kautta uudelle myötäkursille). Valmistin simpukkaatunsardinos pastan auringonlaskuun (1815). Puoli kahdeksalta illalla rullapurje aukesi jälleen täydeksi, taas on rullalaitteen kehys nirhannut sisäänvetonarun poikki. Onneksemme tuuli on vähän rauhoittunut ja kykenemme jatkamaan matkaa näin. Hieman sekalaisesti seilasimme noita neljän tunnin vahtivuoroja; Sakari ja Ilona muodostivat toisen perusparin. Automaattiohjaus LeComble Smith hoiteli pimeään aikaan ohjailuparin ja hyvin he onnistuivatkin. Päivällä jiipin jälkeen tuuli oli selvästi takalanteelta ja olin jättänyt ison puomin varmistamatta preventerillä ja se kostautui yöllä yhtenä vahinkojiippinä. Siinä rytäkässä ison skuutti meni kammen alta ja niin kahden käden voimakampi katkesi. Tähtitaivasta varjostivat taivaanrannassa pilvimassat. Muutama laiva liikkui merellä, mutta kohtalaisen kaukana meistä. Vahtipari, Roosa ja kippariKalle, sai nauttia loistavasta yli kahdenkymmenen delfiinin näytöksestä pitkän aikaa.
25ti 11 2014 Hetki ankkurissa Selvagem Grandella
Melkein vuorokauden seilauksen jälkeen saimme Selvagem Granden näkyviin (1045), matkaa sinne on vielä 20 mailia. Seuraava mielenkiintoinen havainto oli Sakarin bongaama nuori kilpikonna, joka ui pohjoiseen (1132).
Selvagem Grande ankkurissa 1430-1650. Olimme yrittäneet saada autettua maihinnousulupaa noille linturikkaille saarille. Vastausta ei milloinkaan tullut. Laskimme seilit 1345 Selvagemin itäpuolella. Todellakin laskimme, kun etuseilikin piti ottaa alas sisäänvetoköyden katkettua. Kartalla niin suojaiselta näyttänyt lahti ei ollutkaan mikään laguuni, vaan siinäkin aallot pyörittivät venettä. Olimme seilanneet 167 mailin matkan Selvagem Grandelle 6,4 solmun keskinopeudella. Huutelimme VHFllä (kanavat 16 ja 8)ja saimme luvan ankkuroitua. Saarelle noutoon ei ollut mahdollisuutta, sillä heidän veneensä moottori oli rikki ja he saisivat uuden vasta huomenna. Samalla saimme varmistuksen jo Madeiralla kuulemaani säätilan muutokseen; huomenna puhkeaa kova tuuli korkeine aallokkoineen. Näin päätin, että vain syömme. Ilona valmisti tytöille kasvispastan ja miehet söivät eilistä atunpastaa. Huilasimme hetken, emmekä jääneet roikkumaan ankkuriin lahdelle. Viritimme kolmosjenuan etuseiliksi, rullukka sai luvan mennä etukajuuttaan. Kahden ja puolen tunnin tauon jälkeen kiittelimme ankkuripaikasta ja nostimme ankkurin. Siinä tarvittiin koneapua sen irrottamiseen pohjasta, vai kiven takaa.
Ilonakin rohkaistui ohjamaan Selvagemilta lähdön jälkeen ja hyvin se sujui kohtuullisesta aallokosta huolimatta. Jatkoimme matkaamme Selvagem Granden pienestä lahdesta 1650. Seilaus kolmosjenualla ja ykkösreivillä oli rauhallista, eikä tuuli vielä yönkään aikana noussut huomattavasti. Lähdimme leikkaamaan takatuulta viikseen, kunnes meripunkassa huomasin, että seilaamme lännen puolelle kääntyvää länsituulta vastaan. Teimme jiipin ja seilasimme kolmisen kymmentä astetta pois kurssistamme, saadaksemme vindeksin siipi myötäisen eli paremman kursin tuulen käännyttyä. Selvagen Bequena jäi lännen puolelle taivaalliseen auringonlaskuun.
26ke 11 2014 Saapuminen Santa Cruz de Teneriffalle Puolenyön jälkeen teimme jiipin ja saimme hyvän tuulisuunnan viimeiselle 65 mailille. Vierellämme viiden mailin päässä idässä seilasi tunnistamaton vene samaa suuntaa. Löysin sen tutkalla, jonka käyttöön perehdytin Halmeen kolmikkoa. Jo ennen aamun sarastusta havaitsimme Teneriffan pohjoiskärjen majakan valon. Itse saaret Teneriffa ja Gran Canaria ilmestyivät näkyviin harmaina hahmoina auringon nousun myötä. Teideä ei valitettavasti näkynyt edes lähestyessämme Santa Cruz de Tenerifeä. Oli todella mielenkiintoista tulla Teneriffalle, todella tuttuihin maisemiin, mieleen palasivat Veijon kanssa viettämämme hiljaiset hetket ja keskustelut viiden vuoden takaa. Hetken kuluttua ohitimme Varaderos de Anagan, jossa Immigrant oli telakoituna pohjan kunnostusta varten. Nyt kun ohjasin Immigrantin pitkän aallonmurtajan suojassa tuulen pyöriessä satama-altaassa laskin, että tämä oli minun neljäs kertani tulla Marina de Santa Cruziin. VHFään vastattiin, vaikka olinkin kutsunut satamaa virheellisesti. Marinero oli vastassa veneellä ja ohjasi Immigrantin pohjoisimpaan pistolaituriin. Saimme tuulen puolen sormiponttonipaikan. Tulimme siihen mallikkaasti vaikka marinerot hermoilivatkin vauhtiamme, joka oli harkittua tuulen puuskaisuuden ja voimakkuuden vuoksi.
Urheat naisgastini Roosa ja Ilona saivat kohtalaisen kovan alun seilattaessa Porto Santolta Madeiralle. Flikoille kertyi valtamerimaileja kaikkiaan 314 ja isä Sakarille tuntumaa Wasa 360 veneeseen ja laitteisiin 282 mailin matkalla. saavuimme Marina Santa Cruziin 1320 seilattuamme Selvagem Grandelta 20,5 tuntia 5,9 solmun keskinopeudella. Kovimmillaan tuuli oli 12 m/s ja puuskissa 14-16 m/s. Aallokko oli sellaista 4 metrin luokkaa. Aaltoväli jäi melko lyhyeksi, onnaksi hetkellisesti saimme nauttia valtameren mainingeista. Saimme kaikki hyvää kokemusta suuren meren seilauksesta ja samalla uudet ystävät toisistamme. Kiitos Roosalle, Ilonalle ja Sakarille hyvästä seilausseurasta, pärjäsitte hyvin! Ei sovi unohtaa myöskään purjehduksen oppitunteja ja juttutuokioita eikä meri- ja lintuaiheisia lauluhetkiä. Selvagem Grandelle nousu jäi vielä toteuttamatta, muttei siellä ollut tähän aikaan täyttä lintuloistoakaan.
Pääsimme hyvään seuraan Marina Santa Cruzissa, kun satamassa oli VOR60 Assa Abloy, jonka kisakump-panilla pääsin seilaamaan vuonna 2004 Tjörnistä Götebourgiin. Kun me Sakarin kanssa kävimme läpi sekalaista venekantaa, olivat Roosa ja Ilona aurinkorannalla. Sieltä tultuaan he päättivät ottaa pienet levot. Sakarikin meni 1930 levyttämään. Herätin Ilonan varovasti kysyäkseni ravintolaruokailuun menoa. Sain sen verran epäselvän vastauksen, että jatkoin kuvien käsittelyä ja menin minäkin kymmeneltä nukkumaan. Valtameri oli luonut gasteille univelkaa, jota tuli näin korjata nukkumalla tuulen viuhutessa mastoissa kiihtyvällä voimalla. 27to 11 2014 Halmemiehistön viimeinen päivä
Tutussa Santa Cruzin satamassa heräilimme pikkuhiljaa. Nousin viimeisenä ylös, kun en pysynyt mukana Halmeiden liikkeistä. Siinä kun Sakari lähti aamulenkille, luulin hänen tulleen seuraavaksi takaisin. Ei, ne olivatkin olleet flikat, jotka lähtivät aamusuihkuun. Suoritin väkisinmakausta, kun en halunnut herättää pitkään nukkuvia. Viimein nousin kymmeneltä tyhjässä kajuutassa ja ymmärsin osin tilanteen koomisuuden.
Seuraaville päiville on todellakin luvassa kovaa, suorastaan myrskyävää tuulta, muttei se ollut vielä noussut niin paljotta estääkseen tyttöjen menoa biitsille. Sille käynnille he olivat sopineet treffit ystävänsä ja hänen äitinsä kanssa. Sieltä tultuaan koko porukka (paitsi Roosa) nautti punaviinit Immigrantilla. Lähdimme tilataksilla ravintolaan, sillä miehistö menee lentokenttähotelliin huomista aamulähtöä varten. Eiliseksi illaksi suunnittelemalle ravintolakadulle (La Noria), jonka Heikin kanssa nimesimme PikkuPariiskiksi, menimme liian aikaisin. Parhaat ravintolat eivät olleet vielä seitsemältä auki. Saimme kuitenkin kuuden hengen pöydän puhemelusiasta ravintolasta ja suurin piirtein oikeat lisukkeet annoksiin. Miehistö lähti busseilla lentokenttähotelliin ja kohti kotia sekä heidän tuttunsa Puerto Cruz de Teneriffalle. Lähdin keräämään aktiivisuusmittariini askelia. 28pe 11 2014 Myrsky satama-altaassa
Lokimerkinnät perjantailta: 28pe 11 2014, Santa Cruz de Tenerife. 1000 tuulta 25 kn, heräsin viuhunaan ja sateeseen. / 1500 Tuulta 35kn, vaihdoin suuren satamalipun pieneen merilippuun./ 1800 tuulta puuskissa 47 kn, jouduin ottamaan perälipunkin pois.
Menin satamatoimiston sivustalle nettiin. Myrskytuuli viuhui ja vain yhdelle oli suojaa juoma-automaatin takana. Siinä vaiheessa, kun ensimmäinen giljotiinipelti irtosi aidasta ja lensi satama-altaaseen veneiden kylkeen pakenin rakennuksen suojanpuoleiselle seinustalle. Niin rajallinen on WiFii kantama, ettei koneellani saanut enää yhteyttä nettiin, joten saanen anteeksi, etten ole saanut aiemmin lähettyä viestejä ja blogia. Illalla harkitsin menoa johonkin nettikahvilaan, mutta totesin sen olevan jäniksen teko ja jäin vahtimaan ja suojaamaan venettäni raivoavalta myrskyltä. Nyt tuulee vain 22 solmua, eli 11 m/s.

sunnuntai 23. marraskuuta 2014

ULOS MAILMAHA VIÄ – TOINEN SÄKEISTÖ


18ti 11 2014 Madeiralle
Matkattuani aamuyön linja-autolla Turusta Helsinki – Vantaa lentokentälle tapasin uudet gastini Roosan ja Ilonan. Rosaan olen tutustunut lyhyesti Raumalla kulttuurirahaston apurahan priifaustilaisuudessa, puhuimme silloin vartin tukevasta saunakirjastamme ja puolisen tuntia purjehduksesta. Sen tapaamisen pohjalta hän otti yhteyttä ja kysyi voisiko hän tulla sisarensa kanssa seilaamaan lämpimille vesille.
Ja tässä nyt istuimme samassa koneessa matkalla kohti Madeiraa. Aurinko nousi pilvimassan ylle kun olimme jo ilmassa.
Alkuun vaikutti, että olin turhaan pyytänyt ikkunapaikan, mutta pilvissä on samalla tavalla katsomista kuin valtameren horisontissa. Äärettömyys on seuranamme. Mielenkiintoisia kumpupilvisaarekkeita.
Teimme välilaskun Lontoon Gatwickin kentälle, josta sitten lensimme Madeiran Funchaliin. Välilaskun aikana kadotin boarding passini, sain uuden ja vieläpä käsinkirjoitetun.
19ke 2014 Funchalin ihmeisiin tutustumassa
Majoitumme halpaan kahdenkympin hotelliin lähellä sitä, missä olin liki neljä viikkoa sitten. Hain aamulla edelliseen hotelliin jättämäni Muston takin pestynä. Suuntasimme kulkumme Funchalin kauppahalliin, mistä löytyi kukkaloistoa, eksoottisia hedelmiä ja niitä kuivattuina. Kukkia emme ostaneet, mutta hedelmiä kylläkin ja maksutilanteessa tuntui, että meitä vedätettiin taas (2009). Luulen, että se laatikon välistä vedetty hintalappu oli vain meille turisteille.
Syö kalaa. Kalahallista löytyi mitä erilaisimpia uimareita. Kuvassa Peixan päitä, joista saisi varmaankin hyvän kalakeiton valkosipulilla höystettynä.
Lehmähaikara kahlasi yhdessä vuorilta tulevassa tulvajoessa. Muuten lintumaalimassa on melko hiljaista. Täältäkin ne ovat lentäneet lämpimään, jotkut Afrikkaan.
Levadakävelylle emme ennättäneet, mutta kävimme Teleféricolla ylhäällä Monte Palacella. Siellä olivat kesäsesongin jälkeen huoltotyöt käynnissä, joten kohde jäi vähän sateisen saviseksi. Hienot näkymät sieltä avautui alas Funchalin kaupunkiin. Onneksemme emme ennättäneet 1745 lähtevään viimeiseen vaijerivaunuun. Koimme todellisen jännityslaskun linja-autolla vuorelta alas ja näimme paljon enemmän paikallisuutta tällä reitillä. Kahtena iltana ruokaillessamme täällä emme oikein löytäneet makuja, saati sitten tulisia sellaisia Funchalin annostarjonnasta.

20to 11 2014 Veneelle Porto Santoon.
Tapasimme Porto Santon laivalla Zigon, portsantolaisen miellyttävän miehen, joka kertoili perustietoja laivamatkalla saarestaan. Hän lupasi ajeluttaa meitä illalla pitkin saarta.
Sarjassa varoja ja heijastuksia. Reissumies palaa kotiinsa, veneellensä. Aurinko paistoi lämpimästi kun raahasimme tai rullasimme pakaasejamme Porto Santon telakalle (Trinta e Tres BarraDezasseis – Assist. Náutica, S.A). Majoittauduimme telakka kentällä ylhäällä olevaan Immgrantiin, jossa viimeiset työt ovat vielä kesken. He lupasivat kuitenkin vesillelaskun huomiseksi. Pakkelikerrosten kuivuminen kestää kuulemma niin kauan, että siksi kolmen viikon aika ei ole riittänyt saattamaan työtä valmiiksi. Hyväksyin, että kölin etukulmasta jää viimeinen silaus vetämättä. Vesillelasku olisi siirtynyt päivällä –perjantaista maanantaihin.
Uusi ystävämme Zigo vei meidät perille saakka jeepillään kohteeseen kuin kohteeseen. Hän tiesi kaikki oikopolut ja näytti mielellään osaamisensa. Zigo kehui omistavansa myös avomallisen MiniMokon, jolla hän voisi auttaa meitä huomisella punkrausreissulla.
Pyysin häntä ajamaan ensin Picolle, jossa otimme miehistökuvan särmäkivillä. Niin kuin vaatteista näkyy, olimme varustautuneet sateeseen ja kylmään. Täälläkin tekee talvi tuloaan.

21pe 11 2014 Immigrant veteen
Ahkeroimme veneen kimpussa perjantain aamupäivän asentaen uudet tuulilangat isoon ja rullajenuaan. Siihen oli loistava tilaisuus telakan siistissä hallissa. Ennen veneen vesillelaskua minulle tuli pieni pettymys maksaessani venettä ulos. Telakka ei laskuttanutkaan vakuutusyhtiön osuutta suoraan Alandialta. Suostuivat kuitenkin laskemaan Immigrantin veteen, venetodistus oli panttina siihen saakka kunnes sain järjesteltyä rahan siirron.
Immigrant on taas loistavassa kunnossa, valmiina kohtaamaan suolaisen veden ja mainingit. Tuulesta huolimatta veneen lasku sujui jotakuinkin hyvin, mitä nyt heidän liinansa öljysi styyrpuurin kylkeä ja kaksi leparia pahanpäiväisesti. Tytöt olivat syömässä kun vene meni veteen ja tulivat taksilla vierasvenesataman laiturille vastaan rantautujaa. Tuulta oli kymmenisen metriä sekunnissa ja vihaisissa puuskissa enemmän. Varusteet löytävät pikkuhiljaa paikkansa veneessä. Tyttöjen isä Sakari tulee lauantai-illalla Madeiralle. Meidän pitäisi silloin olla Quinta do Lordessa.
22la 11 2014 Seilaus Madeiran Quinta do Lordeen
Tuulet ovat riepotelleet veneitä ja meitä varsinkin iltapäivisin. Olemme tutustuneet tiukkaan tuuliennusteisiin ja ajoitimme lähtömme aikaiseen aamuun. Herätys 0545 ja aamutoimien jälkeen pääsimme liikkeelle seitsemältä. Aallonmurtajan jälkeen avasimme pelkän etupurjeen ja lähdimme ottamaan tuntumaan Pohjois-Atlantin aaltoihin, jotka kasvoivat mainingeiksi.
Ennusteiden mukaan tuuli kasvoi kohti puoltapäivää kahdeksasta kahteentoista metriin sekunnissa ja edelleen tihenevästi niitä kovia puuskia. Sen verran moukkusta meno oli ja suolavesi lensi, että upeat kuvat Madeiran koilliskärjen vaahtopäisestä lähestymisestä jäivät ottamatta. Majakan kuvan olen ottanut jo torstaina Porto Santo ferryltä.
Saavuimme Marina de Quinta do Lordeen 1230 parhaaseen aikaan. Tuuli oli kylläkin yltymässä, mutta pääsimme kommelluksitta laituriin. (Tuo oli vaatimattomasti sanottu, sillä laiturilla käynyt suomalaispariskunta kehui rantautumistamme ammatilliseksi.) Lisäsimme päivän mittaan köysiä sormiponttoni kiinnitykseen ja otimme mooring köyden käyttöön varmistamaan veneen pysymistä raivoavassa perätuulessa. Iltaa kohti tuuli kehittyi myrskyksi ja pientä salamointiakin oli havaittavissa. Kelistä huolimatta lentokone toisensa jälkeen laskeutui Funchalin lyhyelle pilarein rakennetulle kentälle. Vai oliko niitä laskeutuvia koneita niin paljon? Saimme siihen vastauksen, kun Sakari viestitti Porto Santosta, ettei kolmaskaan yritys onnistunut ja niin he olivat joutuneet turvautumaan Porto Santon kenttään. Matkustajat majoitettiin saaren tyhjentyneisiin hotelleihin.
Lähdimme yhdeksän maissa etsimään ravintolaa täysin pimeässä Quinta do Lordessa. Rantaravintolan oven pielessä luki, että se on suljettu sähkökatkoksen vuoksi ja ruokaa on saatavissa saaren päärakennuksessa, hotellissa. Marsimme sinne purjehdusasuissamme ja yhdellä fikkarilla varustautuneina. Hyvä oli, että meillä oli oma valo, jolla saatoimme lukea rajoitettua menyytä. Kesken annosvalinnan syttyivät valot Quinta do Lordeen ja myös upean hotellin ruokasaliin. Mainio juttu, että meilläkin oli puvut, niin kuin hotellivierailla, meillä vaan purjehduspuvut. Ei muuta kuin henskelit alas ja kankainen ruokaliina syliin, eikä meitä haitannut tilanteen koomisuus.

tiistai 18. marraskuuta 2014

AinaVapaaSeilaus saa jatko-osan.

18ti 11 2014 matkalla Helsinki-Vantaan lentoasemalle Pohjolan liikenteen bussilla.
Hola amigos! Istun Pohjolan Liikenteen bussissa, missä on erinomainen wifii yhteys. Lentokentälle saavun 0620 ja tapaan siskokset Roosan ja Ilonan. Heidän isänsä tulee Madeiralle sunnuntaina, jolloin saatamme lähteä neljästään kohti Kanarian saarten Teneriffaa. Eilen saamani tiedon mukaan pyytämäni veneen huoltotoimenpiteet ovat kutakuinkin valmiit ja Immigrant saadaan oikeaan elementtiinsä torstaina viimeistään perjantaina (lue siis perjantaina).

sunnuntai 16. marraskuuta 2014

Youtube AinaVapaaSeilaus

16su 11 2014
Immigrantin vauhdikas seilaus Välimerellä ja PohjoisAtlantilla nähtävänä Mikin tekemässä videossa Youtubessa. Hakusana www.youtube.com/watch?v=IfFiAzPbHxk . Pian se taas alkaa, kolmen viikon kuntoutumis- ja huoltopaussin jälkeen. Niin hyvässä kunnossa en vielä ole, että olisin lauantaina mennyt sulkiskentälle, toimin tsempparina ja saunassa kertojana.

lauantai 1. marraskuuta 2014

SYYSHUOLLOT SIELLÄ SUN TÄÄLLÄ

01la 11 2014 Vene jäi Porto Santoon
27ma 10 2014 Immigrant ylös telakalle. Vene nostettiin Porto de Porto Santon telakalle ylös maanantai iltapäivällä. Vähän oli espanjalainen huomenna meininki, sillä kaikki siirtyi myöhäisemmäksi ja kun pohjanpesun aika tuli loppui henkilökunnalta työaika. No periaatteessa painepesu oli tehty enkä olisi itse kehdannut sitä paineella kauempaa käsitellä. Vene jäi tuille ja liinoihin ensimmäiseksi yöksi. Täällähän on yksi suomalaisvene kaatunut ja se selvästi vaikutti pukeille piston huolellisuuteen, jopa epävarmuuteen. 28ti 10 2014 Työn juhlaa. Jennin ja Kallen synttärit.
Suomalaisarmada hajosi, kun Swan lähti aamupäivällä sekä Julia ja Samuli puolilta päivin kohti Madeiraa. Me jatkoimme veneen syyshuoltotoimia, Mikki pesi ja vahasi kyljet, minä keskityin pohjaan. Siinä olikin tekemistä, kun lonkeronäkki oli tiukasti kiinni myrkkymaalissa.
Synttärisankaria kuitenkin hymyilytti ja illalla nautimme kovan uurastuksen jälkeen juhla-aterian lähellä Porto Santon viljakaivoa. Spinakkeri lähetettiin paikalliseen purjeneulomoon korjattavaksi, siihen uusitaan kaksi alinta lamellia.
29ke 10 2014 Loppukiri ja Madeiralle Koko keskiviikko päivä oli armotonta uurastusta, vahauksen, Jotuni antifougliona ja monen pienen askareen merkeissä. Saimme Immigrantin kuntoon ja lähdimme jopa tuntia liian aikaisin Porto Santo - Madeira laivalle. Onneksi lähdimme, sillä veneelle piti palata vielä puolesta matkasta (ja askelia kertyi).
Laivamatkaan Porto Santosta Madeiralle emme osanneet ottaa tarpeeksi vaatetta päälle, joten vilutti melkoisesti. Viimeiset katseet Immigrantiin ja niin teimme ferimatkan Funchaliin. Perille päästyämme pyysimme taksikuskia viemään meidät halpaan hotelliin, tyydyimme 34,2 euron kahden hengen huoneeseen, vaikka tiesimme löytyvän 19 euronkin huoneita. Illalla teimme meille niin tavanomaisen nopean tutustumisen Funchalin päänähtävyyksiin ja söimme ensimmäisen varsinaisen aterian tänään. Torstaina lennämme Lontoon kautta Helsinkiin.
AinaVapaaSeilaus 1206 - 30 10 2014 Rauma- Ugi- Lappoo- Mariehamn- Bullandö SWE- Öja- Västervik- Oskarshamn- Kalmar- Utklippan- Allinge, Bornholm DAN- Falster- Kiel GER - Brunsbutel- Cuxhaven- Norderney- Borkum- Vlieland NED- Makum, IJselmer- Enghuisen- Amsterdam. IJmuiden- Roompot- Oostende BEL- Calais FRA- Boulogne.Sur. Mer- Dieppe- Le Havre- Cherbourg- Sant Peter Port, Guernsey- La Coruna SPA- Leixoes POR- Cascais- Sines- Lagos- Rota- Barbare SPE- Estepona - Fuengirola- Benalmadena- Marina del Este- Almerimar- Almeria- Garrucha- Cartagena. Torrevieja- Alicante. Villajoyosa- Denia- Candia- Valencia- Castellon- Las Fuentes- Calafat- Tarragona- Vilanova y La Geltru- Barcelona- Palamos- (270nM)Calvi, Corsica FRA- Alghero, Sardinia ITA- Oristano- Mahon, Menorca SPE- Palma de Mallorca- Alicante (Volvo Ocean Race start)- Cartagena- Garrucha. Almerimar- Marina del Este- Benalmadena- Gibraltar UK- (577nM) Porto Santo POR. Kokonaismatka 5163 nM, josta yksinpurjehdusta 1741 nM . Gastit: Satu (670 nM), Tommi ja Eric (861 nM)sekä Mikki (1891 nM). Uudet maailmanperintökohteet: luontokohde Corsicassa, Porton lahti ja arkeologinen kohde Sardiniassa Su Nuraxi.