ITSERAKKAUTTA

VIIKKO 22 GRAN CANARIALLA

Tämä viikko on ollut entisen toistoa Satun lähdön jälkeen, siis jonkinlaista solotautologiaa. Älkää huoliko kyllä, minulla jotain uuttakin on kerrottavana. Valitettavasti siitä varsinaisesta kuvasta jäivät rippeet virkailijalle. Tiistaina kävi nimittäin niin, että hain eläkeläiskorttia Globalin kaukolinja-autoihin – Vale, Kanarialla kaukolinja. Siihen tarvittiin passista kopio ja yksi valokuva. Kaikki otti oman aikansa, ensin piti löytää Tienda de Pfotografia ja valokopioliike. Minulla oli tikulla tyylikäs kuva itsestäni ja siitä tehtyä passikuvaa sitten tarjosin kolmen tunnin päästä, kaavakkeen täyttämisen jälkeen, bussifirman tiskillä. Kohta näin señoritan ilmeestä, ettei kelpaa, mutta hän heilutti kaunista kättään vaakasuunnassa (KomsiKomsaa), totesi kuitenkin jo liimattua kuvaa katsellessaan, että NO. Ystävällinen kun oli, niin kertoi vähä matkan päässä, täällä meillä San Telmon asemalla, olevan fotoautomaattin. Menin sinne sisälle verhon taakse ja valitsin kahden euron yksittäisen passikuvan. Eksyin kuitenkin johonkin Ystäväkuviin. Masiina hoput espanjaksi, että paina nyt jo sitä painiketta, jolla hyväksyt tapahtuman. Samalla koneessa raksuttivat sekunnit. Vaikka kuinka koetin päästä ulos Ystäväkuvista, niin ei. Sitten automaatti ilmoitti; nyt se sitten otetaan ja silloin se räiskähti - salamavalo meinaan. Menin nolona, mutta jännittyneenä ulos odottamaan ystävänkuvaani. Sieltä tuli, hetken kuluttua teknisesti ottaen onnistunut kuva: Me giero ja sydämen alapuolella luki Siempre. Sydämen sisällä oli minun pärstäni punakkana, ilman laseja ja lippalakkia, siis silläkin lailla laillinen kuva. Palasin sen Ystävällisen virkaihmisen luo Ystäväkuvani kanssa ja pyysi saksia. Ei nainen niitä minulle antanut vaan halusi itse leikata. Pero, pero, MuttMutt hoin, muttei siinä mikään auttanut. Naurussasuin annoin kuva hänelle ja sitten me molemmat nauroimme. Mujer leikkasi ylimääräisen rakkaudentunnustuksen pois ja liimasi kuvan melkein ilmaiskorttiin. Siinä minä nyt sitten olen sydämen yläkolmio päätä halkomassa. Tuskin maltan odottaa viikkoa saadakseni tämän kortin. Pussasin neitoa kädelle, niin kuin Franskas on tapana ja lupasin tulla hakemaan kortin hänen työaikaan viikon päästä. Tuskin maltan odottaa saadakseni korttini. Sitten taas on yksi tarheta lisää etsittävänä. Yhtä kortinhakua varten jouduin jo hankkimaan sukellusmaskin ja räpylät. Ei löytynyt porttikortti, mutta paljon en risailevan portin lukonkappaleita. Ei olisi pitänyt odottaa laskuvettä. Niin olen karkaistunut, ettei minua tämä kommellus harmita (väriä se vaan antaa elämääni ja teillekin, kun kehtaa kaiken kertoa Ystäville). Se minua vaan kaduttaa, etten saanut niittä kuvan kehyksiä neidon käsistä, enkä voi pistää niittä tämän jutun liitteeksi (ja pieni peilin palanen siihen keskelle). Että niin oikein - sellaista itserakkautta täällä podetaan ja vaihdan samalla merellisen profiilikuvani paremmin nykymaisemaan sopivaksi.

27ke 05 2015 Vaellus San Andrésista Firgasiin

Jälleen oli kahdeksan Kanariansaarten pitkänmatkanpurjehtijaa vaeltamassa vaihtelevassa säässä. Ajoimme bussilla numero 105 El Corte Inglesin pysäkiltä rantatietä pitkin upeiden maisemien halki San Andrésiin. Laskeuduimme tieltä merenrantaan ja aloitimme vaelluksen pitkin kahden vuoren välistä solaa. Täällä kasvoi bampuruokoa ja sain lainaksi rautasahan terän. Näin minullakin on nyt kevyt vaellussauva, josta todellakin oli työntöapua loppumatkan vaikeassa nousussa. Viimeisen puolentoista tunnin aikana nousimme 200 metristä 534 metriin. Olisin mielelläni tutustunut mielenkiintoiseen ja erittäin siistiin vuoristokylään Firgasiin, mutta bussi lähti jo tunnin päästää kavuttuamme ylös.

Ps. Vertailin kahta vaellusta keskenään ja satunnaisena tilastonikkarina joudun toteamaan tämän tylsemmäksi kuin edellisen. Ottamani kuvamäärä kertoo korutonta kieltä (48/28) Branco la Minan puolesta. Tosin pieni sade ja lyhyt aika Firgasissa olisivat tasoittaneet tilaston.

28to 05 2015 Las Palmas G.C. Järviset opastivat minut Canterasin pohjoispäässä olevaan ruotsalaisbaariin, jossa sai ns. hernekeiton, ärtsopan halvalla. Perinteisestä hernekeitosta se oli kaukana, muistutti ennemminkin verdurasopaa. Kolmen euron annokseksi se oli hyvää, olisi siitä maksanut viisikin. Oli Järvisten mukaan sattumarikas keitto, kun pohjoismaalaiset ovat jo rientäneet kesäkoteihinsa. Tänään launataina vietetään Kanarian Päivää, La grande Fiesta Canaria. Saatan käydä clubilla katsomassa menoa. Ans katto mitä siit sit seura?

VUORIVAELLUS

21to 05 2015 Vaellustavoitteena Branco La Mina

Torstaiaamuna liityimme Satun kanssa Längseglare på Kanariaöarnan vaellusryhmään. Tavoitteenamme oli Tejedassa oleva Branco La Mina, joka on 1450 metrin korkeudessa. Kävelimme San Telmon linja-autoasemalle ja nousimme 09:30 lähtevään San Mateon bussiin numero 303. Mutkikas tie nukutti niin, että heräsin San Meteossa vasta Solo-kupillisen jälkeen. Bussilla nro 305 jatkoimme melkein Tejedaan saakka. Nousimme maankamaralle pysäkillä, josta vaelluksemme alkoi rankalla nousulla.

Längseglare på Kanariaöarnan järjestää viikoittain vaelluksia eri puolelle Gran Canariaa. Nyt kun me olimme vahvistuksena, patikoitsijoita oli yhdeksän skandinaavista purjehtijaa. Olimme varautuneet liiankin kylmään vuori-ilmaan. Satulla oli suuria vaikeuksia sydämensä kanssa ja hän uskoikin tämän olevan viimeinen taival. Tsemppasin häntä ja kun Satu pyysi puolimatkassa nousua paluuta takaisin tielle, niin totesin laskeutumisen olevan vaikeampi kuin loppumatkan nousu, joka tasaantuu. Kun olimme vaeltaneet kahdeksan kilometriä, todella vaikeassa maastossa eteemme avautui upea vuoristonäkymä 1450 metrinkorkeudessa Branco La Minalta. Tenerifan Teide näkyi tavattoman hyvin pilvimassan yläpuolella.

Pidimme lounastauon kaikessa rauhassa, sillä olimme myöhästyneet vartilla bussista, joka seisahtui tässä 13:15.

Munkki siunasi meidän ruokataukomme, jota pari bussillista turisteja salaa kuvasi, kuin pyhiinvaeltajaryhmää konsanaan.

Kukkamaailman oli karun kaunista, unikoista kaktuksiin. Meinasin alkaa kuvat perhosia, mutta ryhmässä pysyminen oli nytkin työlästä ja olisi taas tullut hankittavaksi uusi määritysopas, nyt pärjään pelkästään topografikartan ostolla. Näin kaksi suurta petoa lentävän niin kaukana vuorten yllä, että ne jäivät tunnistamatta, muuten havaitsin kaksitoista eri lintulajia ja tunnistamattomia kanarianvisertäjiä.

Tulimme pieneen La Guinetasin kylään suoraan tavernan pihaan ja valtasimme baarin terassin. Omien eväiden lisäksi nautimme 1,25 centtiä maksavia cañoja ja baarin tarjoamia maapähkinöitä. Nousimme kello 15:25 pysäkiltä bussiin numero 305 ja se vei meidät San Mateoon upeiden maisemien halki ja vartin odotuksen jälkeen jatkoimme bussilla nro 303 Las Palmasin San Telmoon. Yhdentoista kilometrin vaelluspäivä oli tuonut aktiivisuusmittariin 19600 askelta. Totesimme molemmilla nilkkojen olevan turvoksissa saatuamme kengät jaloistamme ja nauttiessamme Immigrantilla oluet.

VASTAKOHTAISUUDET

16la 05 2015 Caleta del Sebosta Lanzaroten Marina Rubiconiin

Olimme odotelleet päivän tuulen vähenemistä ja aivan Windgurun ennusteen mukaan se tapahtui yhdeltä. Meillä oli matkaa Lanzaroten eteläkärjen Marina Rubiconiin vain 35 mailia. Lanzaroten ja La Graciosan saarten sola aiheutti kuitenkin sen verran puuskatuulta, ettemme nostaneet isopurjetta. Hetken seilattuamme varustin jenuan puomilla. Kävelymatkalla en saanut kunnon kuvaa Montaña Amarillasta. Nyt siinä onnistuin. 200 liitäjää kiinnitti huomiomme tunnin lähtömme jälkeen, odotimme näkevämme; valaan, delfiinnejä, hain, mutta iloinen yllätys oli vastaan uiva kauniin ruskealaikukas kilpikonna. Konnilla on kokoontuminen mainoksen mukaan Graciosalla maanantaina. Saavutettuamme Lanzaroten eteläkärjessä olevan Punta del Pechequeran majakan rullasimme etuseilin sisään ja poistimme puomin, nimenomaan tässä järjestyksessä ja hienosti kävi. Olimme sen verran myöhässä, että meille osoitettiin paikka Reseptionlaiturissa. Saimme avaimen aceos- ja suihkutiloihin, missä Satu säikäytti nuoren neidon. Ei ihme, sillä tila oli varsinainen suunnittelun kukkanen, lavuaarien päällys oli ainoa laskutila vaatteille.

Loki: 16la 05 2015 Caleta del Sebo, La Graciosa 13:55. Log 6358, Mn 2197,4h. Tuulta 7m/s NW / 10:05 Jenni täytenä / 14:45 Kilpikonna ja 200 liitäjää / 15:30-16:30 Lataus / 19:40 Etuseili ja virsikirjapuomi pois Punta del Pechelqueralla / 20:20 Marina Rubicon, Lanzarote. Log 6393.35nM, Mh 2199,7 2,4h kokonaisaika 6,45h. Yö Reseptionlaiturissa ja sunnuntaina siirto paikkaan B9. Hyvät suihkut, netti yhdelle veneelle, ylen hieno paikka. Satamamaksu 69,55 / 2 yötä.

18ma 05 2015 Lanzaroten Rubiconista Gran Canarian Las Palmasiin

Sunnuntaiaamuna kävin satamatoimistossa ja kun tyttö alkoi ensimmäiseksi laskea hinnan, niin tiesin tullemme kalliiseen satamaan. Hinta kahdelta yöltä oli 69,55 euroa. Vastakohtaisuuksien satamat todistuivat siis satamamaksuissa 34,78 / 6,39€, Caña (pieni olut) 2,50/1,20€ , mutta Rubiconin eduksi laiturilla vesi, sähkö ja netti yhteys. Immigrantin tiedot vuodelta 2010 löytyivät toimiston netiltä ja näin kirjautuminen nopeutui. Siirsimme veneen hyvään sormiponttonipaikkaan B9.

Tutustuimme Marina Rubiconin tarjontaan helteisessä, jonkin verran (sääennusteen mukaisesti) tuulisessa säässä. Katselimme J80 veneiden menoa sataman ulkopuolella. Kävimme Playa Blancalla tarkistamassa senkin sataman, mutta totesimme käyttökelvottomaksi, kylläkin hyvä ankkurilahti se on. Vastakohtaisuudet tulivat esiin turistirantakadulla, syötettävien papukaijojen merkeissä. Graciosan luonnonlinnut, olivat paljon antoisampia, kylläkin Trappi jäi näkemättä. Illalla nettailimme sääennustetta ja laskimme yönylipurjehdukselle lähtöaikaa, jotta olemme valoisaan aikaan tiistaina Las Palmasissa. Immigrantin nykyisen hitaan vauhdin mukaan arvioin 96 mailin matkaan menevän 20-24 tuntia. Olen ollut harmissani pohjan likaisuudesta, joka selvästi pudottaa keksinopeuden yli viidestä neljään solmuun. Näin päätimme lähteä puolenpäivän jälkeen. 1208 irtauduimme laiturista ja kävimme huoltoasemalla ostamassa dieseliä 85 litraa ja kaksi kolmen kilon kaasupulloa. 1250 saimme seilit vetoon, iso täytenä ja jenua kolmosena ja lähdimme hyvävauhtiseen seilaukseen 6-9 m/s NW tuuleen suunnan ollessa ihanteellinen 242 astetta. Nyt ongelmaksi näyttää muodostuvan liian aikainen yötulo Las Palmasiin. Automaattiohjaus toimi kuin unelma ja lämmitin kovassa aallokossa jauheliahaspaghetin. Kutsuin Satun sisälle syömään ja koetin annostella hänelle lautasellisen, kun se tapahtui. Taas tuli se tappaja-aalto, joka nyt vei paistinpannun hellan taakse. Gasti sai käskyn mennä takaisin tähystämään ja uuden pannullisen lämmitys. Tällä kertaa oli neljä kättä ja annostelukauha valttia. Kesken ruokailun kuului kova paukaus ja totesin, että olimme varmaankin törmänneet valaaseen. Olisihan minun pitänyt tunnistaa rullukan auenneen. Nyt onneksi laukesi vain sisäänvetonarun kiinnitys. Koko päivän aikana näkyi vain kaksi purjevenettä Lanzaroten lähellä. Nyt illalla AIS havaitsi laivan seitsemän mailin päässä, se ohitti meidät vajaan viiden mailin etäisyydeltä. Kovin karuja olivat sekä Lanzaroten, että Fuerteventuran rannat.

Saavuimme alta aikayksikön Gran Canarialle. Olimme ottaneet etuseilin mustan pilvimassan alle tullessamme ja laskimme isopurjeen La Luzin satamalahdella. Kiinnityimme Las Palmasin Reseption laituriin kellon näyttäessä neljää. Olimme seilanneet 96 mailin matkan 15 tunnissa keskinopeudeksi tuli 6,5 kn. Immigrantin pohja on puhdistunut ja meitä suosi koko ajan myötävirta ja sivusta tuleva kohtalaisen tasainen tuuli. Satamatoimisto aukesi yhdeksältä, joten yöunet jäivät nelituntisiksi. Satun ottama kuva Las Palmasiin saapumisesta.

Loki: 18ma 05 2015 Puerto Rubicon 12:08, Log 6393, Mh 2200,0. Irti laituripaikasta B9, Tankkaus 25+60l dieseliä ja 2x3 kg kaasua. 12.38 huoltoasemalta lahdelle nostamaan seilit, iso täytenä ja jenua kolmosena. Seilaamaan 12:50 96 mailin matkaa, tuulta 6 m/s NW, COG 242. / 17:00 ruokailu sisällä automaatin ohjatessa/ 19:55 AIS havainto laivasta / 21:00 Las Palmasin valot näkyvät, dis. 40 nM /23:00 Log 6458, 65nM Dis 35nM ETA 0403. 19ti 05 2015 00:15 Log 6468, 77nM, dis 21,8 ETA 0412, nopeus 7,0 kn/ 03:40 iso alas kaupallisen sataman lahdella. /04:00 Las Palmas Reseption laituri, Log 6490, 97nM, Mh 2202,9, 2,9h, kokonaisaika 15h. 11:00 Siirto Reseptionlaiturista paikkaan T41.

LA GRACIOSA

11ma – 16la 05 2015 Isla Graciosassa

11ma 05 2015 Arrecifestä Isla Graciosaan

Teimme ostoskierroksen Arrecifessä. Jälleen Mangon ikkunassa oli Satun suosikkiasuste, muttei sitä myyty täälläkään. Ostimme pizzat matkaeväiksi, niiden valmistus kesti huomautuksenkin jälkeen kauan. Kävin maksamassa kaksi yötä todella kuumasuihkuisessa ylellisessä satamassa, vain 16,80€/yö. Avasimme seilit satamasta lähdön jälkeen, muttei seilaus onnistunut vastaisen tuulen vuoksi muuten kuin moottoriavusteisena. Tarkka tähystys tuotti taas tuloksia, siniharmaa teräväeväinen ei voinnut olla muu kuin vasarahai. Loistava bongaus. Seuraava havainto oli palava laiva horisontissa. Se kylläkin paljastui varsin pian kiikaritähystyksellä saareksi. Tämä pikkusaari Roque del Este, La Graciosa, Alegranza ja Montaña Clara muodostavat Archipiélago Chinijon – luonnonsuojelualueen, merellisen reservaatin. Yläkuvassa olevan Lanzaroten kärjen kohdalla tuuli muutti suuntansa ja seilasimme pelkällä isopurjeella 10 metrin tuulessa hyvää vauhtia etelään kohti Caleta del Seboa. Yhdysalukset näyttivät sopivasti sataman suun sijainnin. Turvallisuusmies viittoili meille paikan pistolaiturin tuulenpuoleiseen sormipontiniin. Tuuli koveni koko ajan ja painoi meitä päin sekä laituria, että ponttoonia.

Loki: 1345 Arrecife, Log 6333, Mh 2192,6 / 1525 Siniharmaa, vaalea selkäevä, vasarahai / Lanzaroten kärjestä pelkällä isolla 10 m/s / 1850 iso alas / 1915 Isla Graciosa, sormiponttooni, Log 6358/25nM, Mh 2197,4 /4,8h(5,5h)

12ti 05 2015 La Graciosa – tuulen tuivertama saari.

Aamulla heräsimme voimakkaaseen tuuleen, jonka satamakapteeni kertoi olevan joka aamu toistuva pakallinen virtaus vuorilta alas. Tuuli hiljenikin puolelta päivin ja Villin Lännen oloinen kylä muuttui todella polttavan kuumaksi. Täällä on rantaelämässäkin aivan oma fiilinki ja kaikkialla muuallakin osittain lentävän hiekan vuoksi. Edellisen illan (tai yön) istuminen rasitti Satua niin, ettei hän lähtenyt 2,7 kilometrin kävelylenkille saaren länsirannalla olevalle La Punta del Corralille.

Kallella oli saaliina kävelyltä tunnistamaton jalkohaukka, kihokkeja, suulan raato ja tinnitusta rauhoittavaa aaltoääntä. Kuvassa taka-alalla Montaña Clara.

(Mesembryanthemum crystallinum),

Melkein kaikki yksikerroksiset talot on maalattu valkoisiksi, valitettavasti jotkut lateksilla. Siniset ja vihreät ovet ja ikkunat antavat kokonaisuudelle harmonian. Vierasvenesatama sijaitsee vilkkaasti liikennöidyn vuorolaivasataman vieressä. Tällä hetkellä laitureille ei tullut vettä eikä sähköä. Suihkutilossakin tuli vain kylmävesi.

13ke 05 2015 Satu 60v.

Olimme päässeet Satun syntymäpäiväsaarelle vastatuuleen kuitenkin mukavasti ja niin koitti keskiviikkoaamu. Juhlapöytä ei ollut klupuinen, muttei se tällaisella nuivalla herran hylkäämällä saarella voikaan olla. Löysin siis taas uuden käsitteen nuivalle, askeettisen yksinkertainen vulkaaniselle kallioperälle muodostunut luonnonmukainen hiekkasaari.

Olin pitkään ongelmavyyhden rutistamana, kunnes ymmärsin Satun antaneet minulle lahjavinkin ja sen mukainen parin yön tuotos miellytti päivänsankaria.

14to 05 2015 La Graciosassa tuulta ja hiekkaa.

15pe 05 2015 La Graciosasta ulosmaksu

Kävin eilen hakemassa 25 litraa dieseliä satama-altaan vierellä olevalta tankilta. Lähellä satamatoimistoa on Restaurante (bar) La Caletilla, jonka pitäjä nuori nainen huolehtii myös polttoaineen myynnistä arkisin 10-13 ja siestan jälkeen 16-18. Tänään perjantaina meidän piti jo lähteä paluumatkalle, mutta tuuli on kovimmillaan 18 m/s. Löysimme WiFiit kahdesta Hamburgerbaarista. Tänään perjantaina kävimme maksamassa itsemme ulos, sillä satamatoimisto on auki vain arkipäivisin. Lähdemme huomenna puolenpäivän jälkeen tuulen rauhoituttua. Satamamaksu oli viideltä vuorokaudelta 31,84 €, siis 6,37€/yö. Nautimme toisenkin kerran kalaravintola Girasolin valkosipulikatkaravuista ja muista herkuista.

Fantastinen saari tämä La Graciosa, kunhan vaan ei tuulisi näin paljon. Dieseltyttö sanoi täällä tuulevan alkuvuoden Aprilihin saakka. Itse laskeskelin nyt olevan jo Mayo. Vaellusreittejä on useita mielenkiintoisia. Täytyy tulla tänne toisenkin kerran.

SEILIT YLÖS

02la – 05ti 05 2015 Las Palmasissa

Satu tuli Vapunpäivän jälkeen kun jatkoin antibioottikuuria pikkuhiljaa toipuen. Melkoista aktiiviaikaa pidimme Satun kolmen viikon loman aluksi, ostoksia, RantaTennisTurneen seurantaa, kulttuurikieros, Järvisten kanssa Wokilla ja paljon muuta.

Kulttuurikierroksella istuessamme Hotel de Madridin edustan pöydässä kahvilla tervehti papukaija meitä iloisella rääkyksellä. Lämpötila lähentelee päivisin kolmeakymmentä astetta. Illatkin ovat kohtalaisen lämpimiä. Valmistelimme huolella keskiviikoksi siirtynyttä lähtöä, päätavoitteena Isla Graciosa.

06ke 05 2015 Gran Canarialta Fuerteventuralle

Purjehdus Las Palmasista Fuerteventuran eteläkärjen Morro Jableen sujui vastatuuleen suurimman osan ajasta ainakin isopurjeen ollessa ylähäällä. Niin tasaista meno oli, että pystyin valmistamaan pyttipannun Satun istuessa vahdissa sitloorassa filttiin kääriytyneenä. Delfiinit tulivat muutaman kerran tervehtimään Immigrantia. Tarkan tähystyksen tuloksena näimme kaksi valasta sadan metrin päässä liitäjälintujen parveillessa samalla kala-apajalla. Taas kiinnitin huomioni mustaan selkään ja vesisuihkuun. Puerto Deportivo Las Palmasista varattiin paikka Morro Jablen satamasta. Suostuin ottamaan sataman peräosasta laituripaikan ilman vettä ja sähköä. Aamulla kävimme maksamassa yöpymisen, josta veloitettiin 5,75€, siis samaa hintaluokkaa, kuin Las Palmasissa. Toimisto ja hyvät suihkut sijaitsevat keltaisessa rakennuksessa Armaksen odotusaulan ja selvityspisteen jälkeen. Satamakapteeni kuuluu varsinaisiin viranomaisiin. Melko vaatimaton paikka tämä Fuerteventuran eteläisin satama, hienointa täällä oli vuorovesitaide.

Loki: 0915 Las Palmas, Log 6189, Mh 2171,0 / 1125 Seilit ylös/ 1135-1205 Purjehdusyritys, delfiinejä / 1210 Jenua sisään, Volvo / 1350 Pyttipannu/ 1530 Armas vastaan , taas purjeilla / 1635 kaksi valasta ja delfiinejä / 1945 Purjeet pois / 2015 Morro Jable, Fuerteventura. Log 6246/57Nm. Mh 2180,9/ 9,9h. Toimisto sijaitsee keltaisessa rakennuksessa. Satamamaksu 5,75€ sataman peräosassa, ei vettä ei sähköä, mooring.

07to 05 2015, Helmin päivänä Morro Jablesta Gran Tarajaliin.

Lyhyen tutustumiskävelyn jälkeen lähdimme Morro Jablesta kohti seuraavaa satamaa, jonne matkaa on vain 17 mailia. Nostimme taas isopurjeen ylös satamasta lähdön jälkeen. Teimme lyhyen vendan ulospäin, mutta tuulta ei ollut nimeksikään ja sekin täysvastainen. No mitäs muuta täällä voi odottaa, kun on matkalla pohjoisen suuntaan. Sinnittelimme kuitenkin puolet aikaa seileillä voimistuvaan tuuleen. Gran Tarajalin satama on rakennettu uudelleen sitten viimeisen reissuni ja Atlantic Islands kirjan kirjoittamisen jälkeen. Nyt täällä on hyvät sormiponttonilaiturit, jonne satamakapteeni meidät vihelsi ajettuamme satama-altaaseen. Marinero sanoi, että pistäkää kaikessa rauhassa paikat kuntoon ja vasta sitten tulette valkoiseen sinikehyksiseen satamatoimistoon. Teimme ohjeen mukaan ja otimme rantautumisrommit järjestellen paikkoja. Silloin kuului vihellys ja käsky tulla dokumenttien kanssa toimistoon. Otimme suihkuvarusteet ja rahat mukaan ja kiirehdimme toimistoon. Satu meni suihkuun kun jäin maksamaan. Satamamaksu 10 euroa 30 senttiä muodostui ongelmaksi, kun satamakapteenilla ei ollut vaihtorahaa. Kävin vaihtamassa kaksikymppisen pienemmiksi seteleiksi, muttei tämäkään auttanut, kun sitä 30 centtiä ei ollut. Satamakapteenin tullessa veneeltä noutamaan saataviaan olisin antanut hänelle vaivanpalkkana kylmän oluen, muttei hän juo alkoholia. Ei mennyt täysin putkeen maksuyritys, muttei myöskään suihkussa käynti, sillä siitä putkesta tuli vain kylmää vettä. Kun naapuriveneen saksalaiset tulivat veneelleen, niin laittoivat he aurinkosuojaksi oranssin kolmiokankaan, tein vastavedon ja nostin vapaasti lentävän kaarituellisen suojan viilentämään oloamme. Söimme sen alla Spaghetti Bolonesen suuresti nauttien. Illalla kävelimme ristiin ja rastiin Gran Tarajalin katuja ja rantabulevaria. Istahdimme eräälle terassille nauttimaan punaviinilasilliset. Värikäs varjoleikki pääsi omaan arvoonsa.

Loki: 1015, Morro Jable, Log 6246, Mh2180,9 / Seilit ylös kohta satama-altaasta lähdön jälkeen ja seilausta kovassa vaihtelevassa tuulessa/1200 Ruisleipäteet / 1345 iso alas log6261/1505 Gran Tarajal. Log 6268/22nM, Mh 2183,2. Satamamaksu 10,30€, sormiponttonit, kylmävesisuihkuputki.

08pe 05 2015 Gran Tarajalista Puerto del Castilloon

Aamupalan jälkeen Satu kävi hakemassa illalla suihkuun jäänyttä Aqualan rasvaa, muttei se löytynyt edes siivoojan vaunuista. Kippari piristäytyi kylmäsuihkulla ja lähdimme kohti seuraavaa satamaa – Puerto del Castilloa, joka on minulle uusi tuttavuus. Keli oli sen verran kovaa, ettei varsinaista purjehdusta ilman moottoriavustetta ollut kuin puoli tuntia vajaasta viidestä. Ruokahuoltokaan ei toiminut ja Satu oli menettää voimansa ja malttinsa. Ilme synkkeni ja laituriin pääsyn jälkeen oli välittömästi saatava ruokaa. Pieni satama vaikutti peräti aktiiviselta ja vesijettipoika ohjasi meidät kylkikiinnitykseen sisääntuloaukon suulle. Köydenheitot laiturille eivät onnistuneet kummaltakaan. Kesken purjeenpesun tulivat marinero ja vartija tuomaan kaksi täytettävää a-nelosta ja vartija palaa tunnin päästä, omien sanojensa mukaan. Sanakirjan avulla paperit täyttyivät – voi kunpa täkäläiset tekisivät yhtenevät kaavakkeet! Kipparin täyttäessä lomakkeita kävi gasti toteamassa, ettei sukelluskeskuksen takana olevassa (jälleen hyvin kivetyssä) suihkutilassa tullut lämmintä vettä. Söimme lisämaustettua lämmitettyä jauhelihapastaa. Mainiota oli hinnoittelu ja jo sekin, että vartija antoi asiakkaalle kuittivihon täytettäväksi. Häntä eivät liiemmin kiinnostaneet täytetyt kaavakkeet. Hintaa arvioidessaan mies katsoi ensin kipparia arvioiden ja sitten venettä ja ilmoitti maksuksi 30 euroa.

Lähteissämme iltapaseerulle totesin hinnoittelun olevan samaa komeaa luokkaa, kuin nämä kalasaaliit täällä. Totesimme tulleemme virikkeiseen turistipaikkaan, joka oli lähinnä saksalaisille, omat baarinsa oli kylläkin englantilaisillekin. Löytyipä yhden ravintolan ruokalistan kulmasta Suomenkin lippu. Söimme illan päätteeksi grillatut kanat – Mexicana oli parempi. Täällä kävellessään kiinnittää huomionsa kiveyksiin. Hyvän kontrastin antoi tämäkin betonikivi. Varsin pieniinkin huojahduksiin se antoi valtavan monivivahteisen liikkeen. Mieluummin tietenkin katselen paikallista monimuotoista luonnonkiveä.

Loki: 1100 Gran Tarajal, Log 6268, Mh 2183,2 / Seilausta 8-12 m/s NE tuulessa, osin moottoriavusteisesti / 1545 Puerto del Castillo, Fuerteventura, Log 6287/19nM, Mh 2187,5/4,3h. Kylkikiinnitys, satamamaksu pärstäkertoimella 30€, ylellisissä suihkutiloissa vain kylmää vettä. Pieni satama ja sen mukainen satamamaksu.

09la 05 2015 Fuerteventuralta Lanzarotelle

Fuerteventuran Puerto del Castillo – Lanzaroten Arrecife. Nyt jouduimme lähtemään aamulla sellaiseen tuulikeliin, että tein jo heti alkuunsa ison yhden reivin. Ajettuamme puolitoista tuntia ulos satamasta ja tarkoituksella itään aukaisimme etuseilin kolmosena ja seilasimme puoli tuntia edelleen itään, vaikka määränpää oli koillisessa. Heitettyämme vendan 1120 pääsimme aluksi suuntaan 290 astetta, mutta jo tunnin päästä seilasimme pohjoiseen ja kahdelta suuntaan 30 astetta. Pienin purjein saatoimme pysytellä suurimman osan ajasta kuivina, muttei ollut mitään mahdollisuutta siinä kallistuksessa valmistaa ruokaa. Pelkästään muonan hakeminen alhaaltakin oli mahdotonta. Tuulta oli 9-11 m/s ja aallot olivat suuria ja raskaita. Satu totesi naisten ja miesten tarpeidentoimittamisen eroavuuden ja niin joudutin purjeiden poistoa, tuulikin alkoi samanaikaisesti 1640 vähän moinata. Kallistuksen pienenemisestä huolimatta lämpimän ruoan valmistus oli edelleen työlästä, joten proteiinipatukat ja hedelmät saivat täyttää ravintotarpeen. Kahden lentokentän ohitus ja koneiden tarkkailu antoi Satulle mielekästä ajanviihdettä nälkätilan sietämiseen (mullahan ei ole koskaan nälkä). Kippari sai tyydytystä 20 delfiinin tarkkailusta. Arrecifen satama on toinen uusi satama minulle. Olin kuullut Markun kehuvan MarinaLanzarotea, muttei tullut katsottua kartalta missä se sijaitsee. Sataman edustalla oli suuret riutat ja niistä merkkinä itäpoiju. Sehän piti ottaa huomioon, kun poijut ovat harvinaisuuksia näillä vesillä. Vähän ennen kahdeksaa, kymmenen ja puolen tunnin seilauksen jälkeen kiinnityimme sivuvirtauksessa uusiin sormiponttoneihin marineron opastamana laituriin J. Pääsimme avaimitta suihkuihin, jotka olivat Kanariansaarten parhaat, siisteimmät ja mikä tärkeintä lämminvetiset. Söimme loput jauhelihaspagetista ja nautimme jo huomisesta vapaapäivästä.

Loki: 0928 Puerto del Castillo, Log 6281, Mh 2187,5/ 1050 Isossa ykkösreivi ja jenua kolmosena, 30 minuuttia itään/ 1120 venda, tuuli kääntyi ja seilasimme suuntaan 290-030 astetta/ 1640 purjeet alas/ 1730 varakanisteri 25l tankkiin/ Arrecifen lentokenttä ja 20 delfiniä, suulat/ 1958 Arrecife, Lanzarote. Log 6333/46nM (suora 39) Mh 2192,6/5,1h. Hieno uusi satama, suoraviivaista laatikkoarkkitetuuria parhaimmillaan, sormiponttonit, kuumavesisuihkut ylellisissä tiloissa. Satamamaksusta kahdelta yöltä alle viisikymmentä euroa, tämä tarkentuu mañana. Tyylikäs Capiteneria on aivan rakennusryhmän sisääntulonkohdalla.

10su 05 2015 Luppopäivä Arrecifessä

Aamulla kävin satamatoimistossa viemässä huolella täytetyt paperit satamatoimistoon. Samalla pyysin ystävällistä toimistotyttöä, joka oli käynyt kerran Suomessa, soittamaan Isla Graciosaan. Sain kuulla, että normaaliaikaan luvan saaminen sinne menoa varten ottaa kymmenen päivää. Mutta nyt korkeasesongin ulkopuolella saatamme hyvinkin saada sen huomiseksi. Täytin hakemuksen, joka skannauksen jälkeen lähetettiin Las Palmasiin ja jäämme molemmat peukut pystyssä odottamaan huomista. Toimistotyttö peukutti annettuaan minulle avaimet ja nettitunnukset. Teimme veneellä suursiivon eilisen hurlumhein jäljiltä. Iltapäivällä helteen vähän helpotuttua lähdimme tutustumaan Arrecifeen ja totesimme sen miellyttävää värimaailmaltaan ja matalarakenteista, mitä nyt mereltäkin katsoen huomion ottava Gran Hotell on tuplakorkuinen. Katuelämästä huomaa selvästi, ettei täällä ole turistisesonkia päällä, autoja kylläkin on tavattoman paljon.

Tutustumiskävelyllä löysimme columbialaisbaarin, jossa nautimme oluiden lisäksi valkosipulisimpukat. Jos Lanzarotella on miellyttävä omataittoiset siniset ja vihreät, niin tässä baarissa löytyi väriä yllin kyllin (columbialaisittain). Henkilökunta oli välittömän ystävällistä. Palattuamme tutustumiskierrokselta tein kaksi tuntia tätä blogin paikkausta, en saanut sitä valmiiksi puoliyhdeksään mennessä, joten menimme välillä syömään.

Vaikka päivällä olimme kuvitelleet jaksavamme mennä uudelleen kaupungille syömään, niin päädyimme satamaraitin lukuisista (toisin nyt sunnuntai -illalla oli auki vain puolet) ravintoloista etniseen Restaurante Asiaticoon. Menun tarjonta oli monipuolista ja todella maukasta. Sillä ruoalla on nyt ollut hyvä kirjoittaa blogia seuraavat kaksi tuntia, vielä kunhan saan tämän lähtemään Ulosmaailmaha. Lähetys onnistui 0323.