maanantai 28. syyskuuta 2015

JÄNNITYSTÄ JA KAIJOJEN VAIHTOJA.

28ma 09 2015 Muelle Deportivo K53, Las Palmas, G.C.
Jännitystä aiheuttaa pallottelu venepaikastani. ARC veneet ovat täyttämässä koko sataman,enkä tiedä kaunako saan olla tässä halvassa satamassa. Vastauksen saan aina kahden päivän päästä. Tänään olin jo satamapäällikön juttusilla. Nyt vastaus tulee keskiviikkona, johon saakka olen maksanut laituripaikkani. Jouten en kuitenkaan odottele vastauksia, vaan valmistelen venettä lähtökuntoon. Tänään elektroniikan ja öljyn tarakstus, vaihdoin spinnun yläkaijat, takastaagin- ja babybarduunoiden säätököydet. Elämänlangat saavat vielä huilata keulakajuutassa. Huomenna lähden taas jokaviikkoiselle vuoristovaellukselle.

perjantai 25. syyskuuta 2015

LUONTORETKI LAS PALMASIN KESKUSTASSA

24to 09 2015 ALTAVISTA Las Palmas G.C.
Vaikka eilisiltainen Pantalan Party, siis juhlat K-laiturilla olivatkin verottaa tätä päivää, niin rankaisin itseäni käsipyykillä ja monella muulla pikkuaskareella. Kävin taas anelemassa satamatoimistossa pari kuukauden jatkoaikaa paikassa K53. taas kolme mietä kävi ARC listan läpi ja totesivat paikkani olevan todellakin vapaa Arkin aikaan, niin kuin olin kertonut. Taas sain kehotuksen tulla uudelleen, ei mañana, vaan maanantaina. He selvittävät kisajärjestelijöiltä, että paikka todellakin on vapaa.
Illalla laiturilla punaviinin innoittamana kielenkantani avautuivat ja kyselin paikalliselta kaunottarelta, että kukahan voisi opastaa minut oiville lintujen tarkkailupaikoille. Hän kertoi omistavansa maa-alueen Parque Doramasista ylös Fernando León y Castilloon ja kehui sen alueen linturikkautta ja kauneutta keskellä Las Palmasin keskustaa. Löysimme yhteisen ystävän Robinin. Neito lupasi myös selvittää saisinko tällä alueella olevalta eläintieteen museolta apua kunnollisen lintukirjankin hankintaan. Eihän minulla niitä olekaan vasta kuin 17 versiota. odottelin rauhassa iltaa ja kiipesin ylös kukkulalle ihailemaan näkymiä satamiin ja tarkkailemaan luonnon kauneutta. Turkin kyyhkyn tunnistin helpolla, mutta pikkutirpusissa on vielä ja taas opiskeltavaa. Askeleita tänään 13 tuhatta.

torstai 24. syyskuuta 2015

EL TORNO DE BANCO

23ke 09 2015 Kohtalaisen hyvä asennuspäivä –sikses.
Hyvin toimiva automaattiohjaukseni, luotettava ystäväni, Le Comble &Smith on niin voimakas, ettei Vetuksen vivun lukitseminen ole pitänyt ja kahdessa liitoksessa oli klappia. Riittävä määrä metallia ja valokuvia oli mukanani Raumalla. Aallon Eetulta pyysin uuden puslan ja Vetuksen varren seisauttamiseen sovitepaloja. Viedessäni työtä ystävälleni heidän iltapäivän kahvipöytään naureskeli Eetu kavereilleen, että onpa tarkka kuva, kun siitä saattoi työntötulkilla mitat tarkistaa. Olin tyytyväinen kuvasuhteesta. Osat hakiessani insinööriystäväni totesi, että kuinkahan saat automaattiohjauksen pakattua. Pakattua? pakattua? ihmettelin minä, mutten kysynyt mitä tarkoitat, kunnes tänä aamuna ymmärsin teonsanan merkityksen. Mietteissäni jo purin kaikki asennukset. Vaikka aloitin työn varhain, jottei helle ole niskassa, niin se kastui kuitenkin, kun ajattelinkin perätilan tyhjennystä ja sinne menoa. Sovitin kuitenkin pikkuhiljaa kaikki paikoilleen ja sain kuin sainkin automaatin varren pitkällä soveltamisella solahtamaan uuteen puslaan. Vetuksen varren sovitepalat eivät suoralta heittämältä mallanneet kuin sahaamalla kiekon kahtia. Vein isonpurjeen fallin korjattavaksi Alisios seilimaakarille. Samalla pyysin saada käyttää heidän tuota otsikon laitetta – ruuvipenkkiä. Onnistuin sahauksessa täydellisesti ja kiittelin El Torno de bancon käytöstä.
Piirustustaito korvasi taas kielitaidon, kun jouduin aiemmin viime viikon lopulla turvautumaan metallimiehen hienosovitustaitoihin. Carlos oli kuitenkin tehnyt läpimitaltaan jämttisti 10 mm reiän, vaikka piirustuksessani on noin 10 mm ja määräävänä mittana pultin hakaisijamitta A. No nyt sitä kielitaitoa olisi tarvinnut sänkkäämiseen, tai pikemminkin kuvan lukemisen opettamiseen. Loppu hyvin– kaikki hyvin.
Päivätyön lopputulos on kerrassaan hyvä, yksikään asennettavista ruuveista muttereista, sovitepaloista tai työkaluista ei pudonnut perätilan pohjalle. Tuo alaotsikon sikses tulee täällä olevasta heteestä. Aloitin kyllä aamuvarhaisella, mutta jatkoin turhan aikaisin iltapäivällä, kuudelta, ja kun mittari oli näyttänyt kolmelta 38 astetta, niin seisovassa ilmassa lämpöä riitti ja hiki virtasi. Kiitos vielä Eetulle avusta. Ps. Ei ol mikkä ihme josei läheys tul kunollisen, mnää juudusi pantalam baqrteihi

tiistai 22. syyskuuta 2015

CAMIÑO DE TEJEDA

CAMIÑO DE TEJEDA 22.09.2015
Skandinaaveja lähti pikkubussillinen, 15 vaeltajaa, tiistaiaamuna vuoristovaellukselle kohti Artenaraa, missä joimme kahvit. Alkumatkan taitoimme sateisessa säässä läpi Kanarian pinjarinteiden.
Leveälierisestä hatusta oli hyötyä sateessa. Onneksi sade loppui ennen puoltapäivää, kun asetuimme lounastauolle Cuevas de Caballerolle.
Komeat vuoristomaisemat veivät riemulla hyviä maastoteitä ja polkuja eteenpäin ja näkyihän siellä edellisiltä vaelluksilta tuttu munkkikin (El Fraile) vuoristosiluetissa.
Loki 22ti 09 2015: 0830 Muelle Deportivo / 0910 Bussi AC-hotellilta / 1030 Artenara / Kahvit / 1100 vaellukselle/ 1220 Puolen tunnin ruokatauko Cuevas de Caballerolla / 1340 Cruz de Tejedalle / 1435 bussi kohti Las Palmasia / 1545 Las Palmas Muelle Deportivo. 16 450 askelta, noin 8 km, korkeuseroa reitillä noin 700 metriä.

HUOLTOPAUSSILLA RYÖSTÖYRITYS

20su 09 2012 MASTON PESU RIKI PYSTYSSÄ Riittävän aikaisin, jottei helle ehtinyt vielä päälle, aloitimme sunnuntaiaamuna Immigrantin maston huoltopesun. Raija ja Pertti vinssasivat minut kaikkine pesuvarustein ja käsittelyainein ylös maston huippuun. Vedin apuköydellä pesuletkun ylös ja aloin valutuspesu ja huutelukäsittelyn runsaalla vedellä. Kuukausien aikana Las Palmasin satamaa on koetellut muutama hiekkamyrä. Afrikasta on tullut hienonhienoa vaaleanpunaista pölyhiekkaa, joka tarttuu kaikkialle. Nyt se lähti valumaan pikkuhiljaa pitkin mastoa alas. Seuraavaksi tulin puolitoistametriä kerrallaan alaspäin, kuivasin, käsittelin alumiinivahalla ja purjekiskon silikoniöljyllä. Puolentoista tunnin työrupeaman jälkeen saatoimme olla tyytyväisiä uutuuttaan kiiltelevästä puhtaasta mastosta. Tästä ei tullut otettua kuvaa.
Iltapäivällä kävelin taas Canterasin rannalle uimaan. Mennessäni Calle de Luiz Morotea tunsin jotain outoa reppuni seudulla. Käännyin nopeasti tajutessani joutuneeni varkausyrityksen uhriksi. Kaksi luihun näköistä miestä hyssytteli, kun pidin metakkaa, Poliisia en huomannut kailottaa. Miehet etääntyivät kun tarkastin reppuni sisällön, todeten kaiken (kamera, kaksi kännykkää, sekä Vesan antama aqua back rahakukkaroni) olevan tallella. Etutaskun vetoketjun he olivat saaneet auki. Vetäessään rahapussia ylös sen nahkea pinta aiheutti riittävästi kitkaa, jotta huomasin mitä oli tapahtumassa. Keltaisen kaulanarun he olivat saaneet ylös. Täällä on alkamassa turismikausi ja alamaailman väkeä kokoontuu vastaavasti helpon saalistuksen toivossa. Olin pukeutunut Parçan faniasuun ja se varmaankin antoi miehille signaalin typillisestä turistista ja kevyestä ryöstettävyydestä. Pitää siis alkaa kantaa reppua etukyljellä ainakin kävelykaduilla ja pukeutua huomaamattomammin, sikses.
21ma 09 2015 ISO YLHÄÄLLÄ PITKÄSTÄ AIKAA Maanantaiaamuna asensin isopurjeen taas mastolle. Suomen lomani ajaksi olin ottanut sen puomilta ja vienyt sisälle. Nyt iso on ollut runsaan viikon päivät köytettynä mantookiin. Samalla kun nostin purjeen pesin sen. Naapurin englantilaiset valittelivat, että aiheutan heille paineita ennen ARC kisaan lähtöä, kun teen kaiken niin perinpohjaisesti. Rouva siinä kyseli, mitä aion huomenna huoltaa. Kerroin lähteväni aamuvarhaisella vuoristovaellukselle kohteena Cruz de Tejeda.

sunnuntai 20. syyskuuta 2015

DULCE Y AMARGO DE ÁTUN AL ESTILO DE POPEYE

19la 09 2015 sy Immigrantin pentteri, Las Palmas G.C.
HAPANIMELÄ TONNIKALA KIPPARIKALLEN TAPAAN. Kehittelen tonnikalaversioita ja tänään päädyin hapanimelään vaihtoehtoon. Perunat korvasin hapokkaalla omenalla ja oliviöljyn lisäksi paistossa käytin sweet and sour saucea. Muuten resepti ja tekotapa noudattavat varsinaista Popeyen tunaa. Uskomaton makuelämys. Kokeilkaa vaikka kirjolohelle.

keskiviikko 16. syyskuuta 2015

ATUN DE POPEYE

Syötyäni monta kuivaa tonnikalapihviä päätin tehdä oman paistosreseptin. Onnistuin siinä täydellisesti. POPEYE (KippariKallen ) tonnikala on maukas ja antava. Siitä saa näyttävän annoksen huokealla Espanjassa. Suomessa tonnikalakilo maksaa 80 € ja Kanarialla 14,95 euroa.
Seuraavaksi reseptini. Hanki kahden sentin tonnikalaviipaleita (a´200 gr) syöjien lukumäärään mukaan. Muut tarvittavat raaka-aineet: Sipuli, valkosipuli, omena, tuorejuusto, kapris ja peruna. Keitä perunat paistovalmiiksi. Ruskista sipuli ja kuullota valkosipulit melko runsaassa oliviöljyssä. Mausta hunajalla ja mustapippurilla.
Aseta sipulipaistos tassille, jollei sinulla ole toista pannua. Paista perunat ja siirrä ne tassille odottamaan annostelua. Leikkaa tuorejuusto annostelua varten. Kuutioi omena, joka antaa hapokkuutta annokseen. Sekoita omena sipulipaistokseen ja lämmitä uudelleen pannulla. Suolaa pihvit, paista tonnikalan toinen puoli kiinni ja käännä pihvi sipulipaistoksen päälle ja anna hitaasti paistua vaaleaksi.
Asettelu: Lautaselle perunat pohjalle tonnikalan pinta-alan verran. Sipulipaistos perunoiden päälle. Tonnikala. Tuorejuusto. Muutama kapris terästämään annosta ja antamaan väriä.
OIKKE HYVÄ RUAKLYSTI. Sanonta ei enää käy piilomainonnasta, sillä kirjamme on loppuunmyyty jo ajat sitten.

tiistai 15. syyskuuta 2015

CAMIÑO AL PINILLO

14ma 09 2015 Vuoristovaellus Gran Canarialla
Kolmentoista scandinavin voimin lähdimme paikallisilla GuaGua-linja-autoilla Gran Canarian pohjoisosaan maanantaiaamun pimeydessä.
Vaellusryhmä muodostui Kanariansaarten Pitkänmatkan purjehtijoista ja Scandinaviska Clubenin vaeltajista. Melkoisia ylösalas serpentiini polkuja vaelsimme ainakin kerran eksyimme väärään suuntaan ja palasimme oletetulle reitille.
Lämpötila runsaan kilometrin korkeudessa oli miellyttävä. Kasvillisuus oli nuivankaunista. Linnut palkitsivat raskaan kiikarin kantamiseni; Kaukan meren yllä tunnistamaton kotka, vuoriston yllä hiirihaukka, tuulihaukkoja, korppi, varis, kyyhkyt ja pyyparvikin lehahti lentoon puskista. Täytyy joskus mennä varsinaiselle staijaukselle, jottei hidasta ryhmän kulkua. aamulla emme saaneet kahvia Fontanalessa, joten joimme pari olutta Vallesecossa.
Log,14ma 09 2015: 07:30 Muelle Deportivo / 07:57 GuaGua Calle Finlandia, Las Palmas a Moya / 08:43 GuaGua a Fontanales / 09:15 Camiño al Pimonillo / 10:47 en El Pinillo 1 329m / dos cervezas en Valleseco / 15:40 GuaGua a Teror / 18:00 GuaGua a Las Palmas, San Telmo / a Muelle Deportivo. 25 000 pasos, aproximadamente 17 kilómetros.

perjantai 11. syyskuuta 2015

PALUU KANARIALLE VUELINGILLA

Vueling-lento oli mielenkiintoinen!
Ihanat lähimmäiseni, Helmi ja Nora veivät minut keskiviikkona lentoasemalle. Saatoin minäkin sitä lähtöä viivästyttää, mutta Nora korjasi aikavajeen viemällä minut yllättävää reittiä suoraan T2 terminaalin alaovelle. Menin hissillä kirjautumiskerrokseen ja naputtelin tunnukseni koneelle. Se alkoi ryppyillä ja kertoi, ettei tuollaista olekaan. Vilkuilin tuon tuostakin kelloani ja totesin olevani pahasti myöhässä. Kolmannen yrityksen jälkeen rynnin tiskille, missä kohtelias nuorukainen totesi, ettei tuollaista ole olemassakaan. Kolmen virkailijan avulla arvaus VU-osui oikeaan. Vueling, OK se lähtee terminaalista T1. He kannustivat toteamalla, että sisäänpääsy on jo avattu. Vedin takin päälleni, kun se pakkasi tippumaan ja painelin kahden matkalaukun ja painavien käsipakaasien kanssa LATUA huudellen.
Vuelingin tiskillä joku Iiron kiroama mustanaama änki väliin, kun esittelin matkalippuani. Sain espanjankielestä sen verran selvää, ettei Vuelingin matkalaukkuvastaanottokassa toimi ja sieltä annettiin lupa lähettää laukut ilmaiseksi. Siinä meni ylimääräinen maksamaton laukkuni ja ylikilotkin, kun Noran vaaka näytti molemmille 19,1 kg ja aseman vaaka 21,9 kg.Palauttivat myös punaisen muistivihkoni, jonka oli jättänyt edellsielle tiskille T2 terminaaliin. Todella tarkkaa tomintaaja punaisessa oli vain maaginen tunnus SY12QJ. Isoveli valvoo liikkeitäni?
Hirveässä hiessä pääsin turvatarkastukseen ja rannekkeeni aiheutti piippauksen, naapurilta otettiin huumetesti, kun hän hikoili niin paljon. Pitivät kai minun kosteuttani normaalina ikävetenä. Koko ajan katsoin kelloja ja kun pääsin jonoon, niin se ei liikkunut minnekään. Hetken kuluttua saapuneesta Vueling koneesta alkoi purkautua edellinen ryhmä erittäin hitaasti. Tämä hitaus harmitti ja jännitti meitä, tuttaviani piikkiöläisiä ja minua, joilla oli Barcelonassa täpärän lyhyt 55 minuutin vaihto. Lento oli lähtiessään puoli tuntia myöhässä. Olen nyt pakaaseineni veneellä, joten ymmärrätte, että teimme Barcan kentällä viidensadan metrin siirtymisennätyksen.
Kovin oli tutunomainen tämä Las Palmasin kenttä pimeässäkin. Taksi vei meidät kotiportille Sailors Barin eteen puoleltaöin ja seuraavana päivänä sain taas alkaa nauttia todellisesta hellekesästä.