perjantai 11. syyskuuta 2015

PALUU KANARIALLE VUELINGILLA

Vueling-lento oli mielenkiintoinen!
Ihanat lähimmäiseni, Helmi ja Nora veivät minut keskiviikkona lentoasemalle. Saatoin minäkin sitä lähtöä viivästyttää, mutta Nora korjasi aikavajeen viemällä minut yllättävää reittiä suoraan T2 terminaalin alaovelle. Menin hissillä kirjautumiskerrokseen ja naputtelin tunnukseni koneelle. Se alkoi ryppyillä ja kertoi, ettei tuollaista olekaan. Vilkuilin tuon tuostakin kelloani ja totesin olevani pahasti myöhässä. Kolmannen yrityksen jälkeen rynnin tiskille, missä kohtelias nuorukainen totesi, ettei tuollaista ole olemassakaan. Kolmen virkailijan avulla arvaus VU-osui oikeaan. Vueling, OK se lähtee terminaalista T1. He kannustivat toteamalla, että sisäänpääsy on jo avattu. Vedin takin päälleni, kun se pakkasi tippumaan ja painelin kahden matkalaukun ja painavien käsipakaasien kanssa LATUA huudellen.
Vuelingin tiskillä joku Iiron kiroama mustanaama änki väliin, kun esittelin matkalippuani. Sain espanjankielestä sen verran selvää, ettei Vuelingin matkalaukkuvastaanottokassa toimi ja sieltä annettiin lupa lähettää laukut ilmaiseksi. Siinä meni ylimääräinen maksamaton laukkuni ja ylikilotkin, kun Noran vaaka näytti molemmille 19,1 kg ja aseman vaaka 21,9 kg.Palauttivat myös punaisen muistivihkoni, jonka oli jättänyt edellsielle tiskille T2 terminaaliin. Todella tarkkaa tomintaaja punaisessa oli vain maaginen tunnus SY12QJ. Isoveli valvoo liikkeitäni?
Hirveässä hiessä pääsin turvatarkastukseen ja rannekkeeni aiheutti piippauksen, naapurilta otettiin huumetesti, kun hän hikoili niin paljon. Pitivät kai minun kosteuttani normaalina ikävetenä. Koko ajan katsoin kelloja ja kun pääsin jonoon, niin se ei liikkunut minnekään. Hetken kuluttua saapuneesta Vueling koneesta alkoi purkautua edellinen ryhmä erittäin hitaasti. Tämä hitaus harmitti ja jännitti meitä, tuttaviani piikkiöläisiä ja minua, joilla oli Barcelonassa täpärän lyhyt 55 minuutin vaihto. Lento oli lähtiessään puoli tuntia myöhässä. Olen nyt pakaaseineni veneellä, joten ymmärrätte, että teimme Barcan kentällä viidensadan metrin siirtymisennätyksen.
Kovin oli tutunomainen tämä Las Palmasin kenttä pimeässäkin. Taksi vei meidät kotiportille Sailors Barin eteen puoleltaöin ja seuraavana päivänä sain taas alkaa nauttia todellisesta hellekesästä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti