perjantai 26. kesäkuuta 2020

JUHANNUS2020SEILAUS PUERTO DE MOGÁNIIN

JUHANNUS 2020 SEILAUS PUERTO DE MOGÁNIIN 22ma 06 2020
Meille on tullut perinteeksi, että jos olemme Kanarialla, niin Juhannuksen vietämme Puerto de Mogánissa. Tänä vuonna emme kumpikaan olleet oikein kalentereiden tasalla, milloin se Juhannusaatto oikein onkaan ja Savannah oli ottanut tiistaille asiakkaita melko myöhään. Päätin seilata Immigrantin saaren lounaiskaarteeseen jo maanantaina. Minulle tämä yksinpurjehdus on vähän niin kuin seilaisin Raumalta Äijänkariin. Kunnon proteiinieväin tuon kahdeksan tunnin matkan seilaa, kunhan malttaa pitää aurinkosuojavaatteet päällään. Nyt kahden viikon veneen kunnostuksen jälkeen olin innoissani lähtemään JuhannusSeilaukselle. Kanarian saarilla Juhannusta vietetään 24.6. perinteisenä Juhanin päivänä.
Tulin veneelle 10:35 puoli tuntia myöhässä laatimastani aikataulusta. Yhdentoista jälkeen pääsin irtautumaan Las Palmasin Muelle Deportivossa Vela Canarian laiturista. Olin eilen makealla vedellä sulattanut naapurin köydet auki, ne olivat täysin suolan klimppiin hitsaamat. (Loki: Muelle Deportivo 11:13, log 7980 / Mh 2463,0). Tuuli oli täysin perästä ja saatoin irrottaa keulaköydet, päästää mooringit auki ja peruuttaa helposti veneiden välistä. Puolelta aloitin isopurjeen noston, se vaati ikähauista, mutta nousi vielä. Käännös myötätuuleen ja moottori seis. 12:10 jouduin kiinnittämään molemmat etuseilin skuutit jo toisen kerran, ne kun eivät olleet vedossa. Nyt 12:15 on paaran skuutti vedossa ja vauhti kasvoi viidestä kuuteen solmuun. Saatoin nauttia kahdentoista oluen (samalla siitä tuli lähtöolut), todettuani automaattiohjauksen toimivan hyvin. Olin päättänyt väistää lentokentän tuuliputkea kaukaa idästä. Tuulta olikin aluksi 12 m/s ja se oli kasvamaan päin. Saatoin ilokseni todeta, että sukeltajan tilaaminen putsaamaan pohjan oli kannattanut, sillä nopeutta oli yli 7 solmua. Kun luulin jo ohittaneeni tuuliputken kulman valmistin lunchin; kotivalmis tumma kinkku-juustoleipä sai kyytipojakseen kahvin (lue Carajillon). Kajuutasta tullessani totesin keikunnan lisääntyneen ja niin minun ei tarvinnut miettiä keitetyn kananmunan rikkomistapaa, sillä poimin sen sitlooran lattialta.
Myötätuuli paarpuurin halssilla vie liian ulos ja niin mietin milloin ja miten teen jiipin. PuoliKolmelta otin etuseilin sisään ja päätin tehdä rehellisen myötätuulikäännöksen. Automaatti pystyi kääntelemään vakaasti vähä vähältä nyt neljäntoista metrin tuulessa ja melkoisessa aallokossa. Osuin oikeassa aaltovälissä antamaan viimeiset komennot käännökseen ja parduunat ja jiippijarrun sain toimimaan hyvin. Käännös osui Aniganan Fyyrin korkeudelle 7,7 mailia majakasta itään ( 27 50,26N / 015 14,2). Yllättävän pitkälle tuuliputki kerää voimaa, ensimmäistä kertaa oli näin ulkona ja olin jo luullut pääseväni kevyempään keliin. Mitä vielä aaltomassojen koko ja voima sen kun kasvoi vaan. Totesin LeComble & Smithin pärjäävän ohjailussa ja niin otin oikeuden pieneen istumiseen, olin sen tarpeessa. Väärin, sillä nyt en tuntenut aaltojen liikevoimaa ja kolmas olikin sitten se tappaja-aalto – olin kuin uitettu koira niskasta persieseen saakka, täysin läpimärkä. Onneksi selästä sortsien sisään valuva vesi oli lämmintä, joten anus ei ottanut pahakseen. Otettuani ohjaamisen hallintaani suljin puolen tunnin päästä sisäänmenoaukon luukut, sillä sen verran yllätyksellisiä olivat nuo tappaja-aallot.
Olin päättänyt pitää ravintotasapainon hallussani ja syöksyin 16:20 alas ottamaan Tirma- suklaalevyn lisätäkseni voimia. Nyt jatkoin voimakkaasti länteen seilaten aaltojen pohjalla, välillä nousten ylös aaltomassan harjalle, Immigrant toimi niin hyvin, että saatoin ottaa videoita seilauksen kulusta. Kovin nopeasti tilanne muuttui ja kun olin mennyt kuivattelemaan alas automaattiin luottaen loppui tuuli vajaan kymmenen minuutin kuluttua yllättäen jo ennen Faron majakkaa. Jouduin turvautumaan hetkeksi peltijenuaan tyynen alueen ylitykseen ( 16:30 Log 8016nM, Volvo 2300 kier, nopeus 6,0kn). Masspalomasin Faron fyrin ohitin 17:25, ETA Puerto de Mogán 19:05.
Autettuani matkan tekoa Volvolla kaksi tuntia ja seilattuani sitä ennen 12-16 m/s myötätuulessa oli tuuli nyt vastaista voimaltaa 6 m/s ja sekös viritti taas ajatusmaailman seilauksen suuntaan, siis kryssiin. Avattuani etupurjeen melkein ykköseksi sain nopeudeksi viisi solmua ja ETA oli kasvanut 19:26. Kahdeksan tunnin normiaika oli siis ylittymässä, kuitenkin nautinnollisessa seilauksessa, josta soittelin ystävilleni kotimaahan. Olin unohtanut kamerani, Canon PowerShot SX50HD:n, muistikortin kotiin Calle Cordóballe, joten kuvia ja videoita olin nyt ottanut HUAWEI -kännykälläni. Myyjä oli kehunut valitsemani puhelimen ja varsinkin seuraavan mallin kameraominaisuuksia, johon Savannah oli todennut, ettei Popi anna niille mitään arvoa, kun hänellä on hyvät kamerat. Nyt siis pakostakin jouduin toteamaan, kuinka helppoa oli kuvata ja varsinkin lähettää saman tien otoksia maailmalle.
Laskin isopurjeen ensin rullattuani jennin sisään ja otin yhteyttä 19:35 Marina Puerto de Mogániin VHF kanavalla 12 ajettuani aallonmurtaja-aukosta sisään. Sain pyynnön satamatoimistolta odottaa viisi minuuttia ja marinero tulee näyttämään minulle paikkani. Se löytyikin ensimmäisen ponttonilaiturin lännen puolelta kolmas paikka sisältä päin. Siihen oli helppo pakittaa, vaikkakin huolestuneet engelsmannit olivat kovin tarkkana. 19:40 Puerto de Mogán. Log 8032/52nM, Mh 2466,2/3,4h. Kokonaisaika LPA – PdeM 8h 27min.
Sain vielä ennen kahdeksaa toimivan suihkukortin, jota uitettu koira todellakin tarvitsi. Suihkun jälkeen nautin rantautumisoluen ja lähdin tervehtimään ystävääni Sharickia Restaurante Frafgataan. Yllätyksekseni se oli kiinni, niin olivat melkein kaikki muutkin sulkeneet jo, lukuun ottamatta the Irish Taverna, jossa katsoin La Ligan? matsia ensimmäisen puoliajan. Palasin veneelle oluille ja lähettämään Juhannuspurjehduksen videoita. Lopuksi tarkistin VahinkoTaltioinnin Nortamo-Seoran EtäVuosiKokouksesta. Oli jäänyt kännykkä videointitilaan, kun laskin sen pöydälle. Lähetin realistisen, puolitoista tuntisen Kokkousvideon Pekalle.
Soitettuani puolelta öin Savannalle koetin saada unenpäästä kiinni, mutta satamassa veneet velloivat nousuveden täyttäessä allasta voimakkaasti. Pauke ja narinat saivat väsyneet hermoni hereille ja kireälle. Tarkistin leparit, muttei mitään ollut tehtävissä. Hain jo superKorvatulpat ja ne melkein antoivat minulle unirauhan kolmelta, neljältä kävin kuitenkin hölläämässä omia köysiäni ja tilanne rauhoittui, kun sain yhden rutinan poistettua. Samalla huomasin kuun olevan pieni sirppi ja ymmärsin siitä aiheutuvan voimaan vuorovesivaihtelun.
JUHANNUSAATTO 2020 EN PUERTO DE MOGÁN – CETCUP SIN TOMATE. 23ti 06 2010. Huonosti nukutun vai hyvin valvotun yön jälkeen heräsin 08:11 ja päätin pestä aluksen ennen kun aurinko polttaa suolan kiinni kaikkialle, vettähän lensi eilen todella paljon. Venepesuaineella tuli hyvää jälkeä. Ajattelin mennä Fragataan aamupalalle, mutta se oli todellakin kiinni, niin kuin kaikki muutkin kuppilat. Kävin suihkussa ja officessa tervehtimässä Maria Teresaa. Lähetän torstaina kotoa vakuutustodistuksen hänelle, tarjosin kyllä muistitikkua, mutta ymmärrän herkkyyden kaikenlaisille viruksille näinä aikoina. Ostin isot sämpylät, joista tein yhden aamupalaksi. Sen nautin ulkopöydässä nyt jo yli 30 asteen helteessä. Hitaan, mutta pitkän selvittelyn jälkeen kaikki, purjeetkin olivat suojissaan ja maasähkökin päällä, vaikka jouduin soittamaan marineron avuksi, kun huolella kuivaamani ja kosteudenpoisto suihkuaineella hoitamani kaapeli ei vaan antanut virtaa, muttei polttanut sulakettakaan. Marinero totesi sähkötolpalla kaiken olevan kunnossa ja levitteli käsiään. Kiitin häntä ja otin neuvoa antavan oluen lentävän biminin suojassa miettien mikä nyt oli toisin kuin Las Palmasissa, missä ei ole ollut el-probleemaa. Siellä otan virtasen keulasta, nyt takaa, kun vene on peräkiinnityksessä. Neuvoa-antava auttoi, sillä ymmärsin, etten ollut käynyt kääntämässä virtakykintä asentoon kaksi = perä. Lähdin rantakadulle nauttimaan ravitolaoluen Fragata II:seen, mutta siellä oli auki vain kaksi baaria. Nautin Coctail-Baarissa minttujuoman raikkaan jäämurskan kera. Palattuani marinaan kävin jo kolmannen kerran suihkussa, ennen kun menin Irish Tavernaan varaamaan meille istumapaikat illan Barca matsia varten. Ikäväkseni sain kuulla kokilta, että heilläkin on sama köyhän miehen yhteys mitä olen kotona seurannut; Direct Gol – ei suoraa ottelukuvaa, vaan kommentaattorit kertovat tilanteen kehittymisen. Savannah sai viimeisen asiakkaan valmiiksi 19:30 ja kiirehti 20:15 lähtevään Bussiin # 091. Uskoimme sen tulevan tunnissa, mutta se ottikin 1,5 tuntia. Pidättelin kokkia, joka normaalisti sulkee keittiön 21-21:30, lupaamalla syövämme ravintolan kympin hintaiset erikoisannokset.
IRISH TAVERNA Pariin otteeseen sanoin ja muistutin kolmannen kerran, kaikki pitää olla ilman tomaattia – Sin Tomate. Savannahilla on tomaatti allergia. Kävin jo kertaalleen bussiasemalla vastassa, mutta Linjuriauto oli vasta Puerto Ricossa ja nyt ymmärsimme matkan kestävän 1 ½ tuntia. Vihdoin 21:50 työtätekevä tuli ja saatoimme tilata nuo erikoisporsaanleikkeet sin tomate. Hyvän näköiset, isot pihvilautaset tulivat pöytään, sille oli jo aiemmin toimitettu litran Sangriakannu. Juuri kun Savannah aikoi aloittaa, mietti hän mitä on tämä vähän sinappiin vivahtava kastike ja pyysi ravintolaa vetävää espanjalais-irlantilaista naista pöytään ja kysyi häneltä mikä teki kastikkeen pinkiksi? Siinä ei ole tomaattia, mutta hän kävi kuitenkin varmistamassa vielä kokilta, jolle olin hänellekin sanonut No Tomate. Palatessaan hän kertoi, että siinä on vain Ketsuppia, siis ei tomaattia! Kysyimme molemmat ihmetellen mistä Tomaatti ketsuppi valmistetaan. Ja nainen kehtasi vielä kertoa Savannalle, ettei minun espanjani ollut niin hyvää, johon Savannah sanoi minun kertoneen monesti SIN Tomate – Tomate Allergia. Nyt tuli kokille vielä aikaa vievä työ, kun hän valmisti kanansiivet kera lisukkeiden. Minulla oli lupa syödä molemmat porsaanleike annokset (sin tomate), mutta yksikin annos oli yllättävän iso ja niin toinen palautettiin keittiöön. Pitkäksi venähtäneelle Tavernailtaan kertyi hintaa 53,89€, josta litra sangriaa oli 15 €. Ja istuinhan minä siellä jo seitsemän jälkeen. Yksitoista oli jo vaihtunut, kun palasimme veneelle ja istahdimme ulkopöytään nauttimaan (yllätysYllätys) Sangriaa. Ulkona oli miellyttävä lämpötila, samoin sisällä kajuutassa, kun kahdelta kömmimme pistopunkkaan. Kirjoitin tämän Calle Cordoballa torstaina. Immigrant on edelleen Puerto de Mogánissa, minne menemme viettämään viikonvaihdetta. Savannah palaa töihin maanantaiksi ja minä seilaan Immigrantin takaisin Las Palmasiin. JuhannusTarina siis jatkuu…