Ulos maailmaha...

YLIATLANTIN

2011-11-07T17:15:00.003+02:00

Hola ystävä!

Ny kävi nii, etei ensmäne lähtölaskenta onnistunu ja blogiosote joudutti vaihtama. Me teim täyde 360 astett ja otetti uus startti vaihdetull vetoseilill. Ny meijä löytä osottest: http://yliatlantin.blogspot.com

Kummipoikani Jussi on jo ehtinyt muutaman tekstin sinne kaataakkin. Mnää pahoittele varaslähtö. Ol kuitenkin mukava huomata, että muutama edelles seurava toivekkaana blogian joskos sinne jottai uutta tliis. Nyt siis jätetään Immigrant talviteloill ja lähdetä sy Lucky Lady matkaha.

terv gastiKalle

ARKKI 2011

2011-11-05T20:27:00.003+02:00

Hola blogini lukijat (pitkästä aikaa)!

Taas on mieli ULOSMAAILMAHA. Olen nimittäin lähdössä seilaamaan ensi kertaa yli Atlantin. ARC-kilpaseilaus lähtee Gran Canarian Las Palmasista 20.11.2011.Maali on Saint Lucian saarella Caribialla. Tätä seilausta voit seurata uudessa blogissa osoitteessa http://atlantti.blogspot.com/

terv. Lucky Ladyn gastiKalle

SEILAUSTILASTOA

2011-02-05T14:56:00.007+02:00

ULOS MAAILMAHA 29.5.2009 - 22.8.2010

Seuraavassa 15-kuukautinen seilausreissuni tilastomuodossa:

Kokonaismatka 10001 M,
Keskinopeus 5,2 kn
Yksinpurjehdusta 1 542 M.
Seilausmatka / legi 62,42 M, pisin legi 566 M / 5 vrk 4 h 5 min
Matkatunnit summa 1922 h, josta
moottoritunnit summa 1101 h
Moottori päällä suhde 57,30 %

Ulosmaailmaha seilaus 450 päivää
Seilauspäiviä 213 pv, joissa yönylipurjehduksia 40 yötä.
Satamassa 212 pv
Telakalla 25 pv

Satamamaksut summa 8 484,21 €
keskiarvo 27,34 €
Välimeri keskiarvo 38,97 €
Kanariansaaret keskiarvo 17,50 €

Kuukausikustannus noin 1 500 €

Gasteja kaikkiaan 23 henkeä
Satamia 123 kpl
Rantautumisia 169 kertaa
Maita 10 kpl
Elämänpinnoja 15 lintulajia (blogista voi löytyä vielä lisää)
Maailmanperintökohteita 31 kohdetta

_

JÄLKIMAININKEJA

2010-10-10T12:32:00.003+03:00

Mietteitä Raumalla seitsemän viikkoa kotiin paluun jälkeen.

Kyll tämä blogin girjottamine on gauhja vaikkia juttu. Mnää ole siirtämästäkim bäästyän siirtäns stää jos jongilaisin dekosyin. Ny mnää rutistan dämä valmiiks sunnunda aamull, Aleksis Kivem bäevän.

Töihin paluu sujui todella helpolla. Olinhan toteuttanut suuren suunnitelmani, en siis unelmaani. Olen suunnitelmallinen mies ja nyt voin sanoa olevani suunnitelmieni mittainen mies. Olinhan luonnostellut tuon seilauksen jo vuonna 1991 aloittaessani säästää vapaaehtoista eläkevakuutusmaksua. Sillä ja vuorotteluvapaakorvauksella, noin 1500 euron kuukausibudjetilla sain vietyä viidentoista kuukauden seilaukseni taloudellisesti läpi. Immigrantin kunnostuksen aiheuttaman suuriman kustannuserän aiheutti pohjan uudelleenkäsittely. En ollut ottanut riittävästi käyttämääni VC17m-myrkkyä mukaani ja niin maalaus jouduttiin tekemään primeriä myöten uusiksi. Satamamaksut eivät yllättäneet, sillä niin paljon niistä kirjoitellaan venelehdissä. Kieltämättä Ibizan 81 euroa oli järisyttävä, mutta kyllä Ibiza oli koettava. Se oli fantastinen –maailmanperintöineen kaikkineen.

Osoituksena siitä, etten ollut kyllästynyt seilaamiseen ja veneessä asumiseen olkoon se, että saapumissunnuntaita seuraavana viikonvaihteena olimme viettämässä venetsialaisia (elokuun viimeistä tai jossakin Muinaistulien yötä) Rauman Purjehdusseuran saaripaikassa Äijänkarissa Uudenkaupungin vesillä. En myöskään laistanut kustuja miehistöksi kisaveneisiin, vaan suorastaan hakeuduin haasteisiin. Olin yhden iltakilpailun 606:n nyörigastina (tein todellista Rauman pitsiä skuuteista jo ennen starttia, eikä Ari vaan päästänyt minua peräsimeen) ja Rauman matalan kisassa olin mukana pikku-Hoossa.

Jo ennen Immigrantin ylösnostoa ja maston poistoa irrotin kajuutan kattolevyt ja selvitin maston juuren vuotokohdan. En saanut kittauksista huolimatta veden tuloa loppumaan ja epäilin, että vuoto on mastokauluksen ja täkin välistä. Näin myös osoittautui kun sain levyt irti. Vuoto on ollut pitkäaikainen, sen osoittivat ruostuneet mutterit. Kevättyölista kasvoi siis täkin maalauksen ja kannen liukuestomaalauksen lisäksi mastonkauluksen uudelleenasennuksella. Sehän onnistuu vain kun masto on poissa.

Immigrant nousi ylös ennätyksellisen aikaisin jo syyskuun neljäntenä. Mastonpoistossa olivat apuna Eki ja Kari sekä Nea foilia suojamassa. Pikaisella tarkastuksella mastosta ei löytynyt mitään virheitä eikä kuluman merkkejä. Ison fallihan kuoriutui jo Kanarialla ja sen joudun uusimaan. No se oli alkuperäinen vuodelta 1983, siis luovun hyvin palvelleesta köydestä.

Immigrantin ylösnoston yhteydessä näkyi selvästi kuinka keulapainoisena (etukajuutta varastona) olin venettäni seilannut. Partakasvusto oli kerrassaan komeaa vesilinjassa, siis niissä paikoissa, joissa ei ollut myrkkymaalia. Muilta osin lima lähti helpolla pois, vaikka edellisen myrkkymaalin olin maalannut jo Les Sablesissa 21. kesäkuuta. Saman tien saatuani Immigrantin suuliin pesin sen täkin, kyljet ja pohjan makealla vedellä. Siis ryhdyin suolanpoistoon fairilla ja lämpimällä vedellä.

Tyhjensin sisätilat kaikesta tavarasta ja voitte vain kuvitella kuinka paljon tavaraa ihminen voikaan tarvita 15 kuukauden seilaukselle. Samalla Esi-Puandin kakkostalo ja varsinkin sen pesuhuone täyttyi huollettavasta ja varastoitavasta tavarasta. Nea on pyykännyt paluuni jälkeisen ajan jatkuvasti. Purjeet sentään vein Nummelaan pestäväksi Jannen avustamana. Syyshuolto jatkuu moottorin täydellisenä huoltona. Ilmojen kylmennyttyä torakoita ei enää ole näkynyt ja toivon talvella olevan muutama kunnollinen pakkasjakso, niin epämukavat salamatkustajat ja niiden munat tuhoutuvat tykkänään. Sen verran torakat ovat jääneet takaraivoon, että mikä tahansa tumma vilahdus vaikuttaa ruskealta vipeltäjältä. Tämän huomasin viimeksi istuessani sohvalla ratkoen sudokua. Kynän pää aiheutti sohvatyynyyn pienen mustan varjon ja reagoin siihen voimakkaasti säpsähtäen.

Tommi tuossa juuri tekstaili ja kyseli onko tuo uusi ykkönen (10001 alku ja uuden alku) saanut jo merkityksen ja jäikö kaipaus siihen äärettömyyteen. Minulle oli tarjolla unelmaseilaus Tyynellä valtamerellä. Tehtyäni kurjuuslaskelmia totesin, että pystyisin sen rahoittamaan, mutta ajautuisin palkattomalla vapaalla jatkuvaan tilanteeseen jossa lomaa ei kertyisi. Kaiken lisäksi pelkään pahoin joutuvani nivustyräleikkaukseen. Sehän on vaivannut minua pitkään ja ärtyi pahaksi pyöräillessäni korkeasatulaisella pyörällä Las Palmasissa. Ensi kesän suunnitelmaan kuuluu Turunmaan saariston museoreitti (aha… sanoi Nea), sieltä varmaankin Marikseen ja Tukholmaan. Minulta on pyydetty useita esityksiä purjehdusmatkaltani. Ensimmäinen on parin viikon kuluttua Nortamo Seurassa. Lyhyen powerpoint-esityksen tekeminen valtavasta aineistosta (15 000 kuvaa) tuntuu ylitsepääsemättömän työläältä. No samalla aukeaa moni tilanne ja satama uudelleen muistiin.

Kaikki muu paitsi purjehdus on turhaa, lainasin Lasse Mårtensonia profiilissani. Kuitenkin Esi-Puandi, Vanhan Rauman kiinteistö on minulle rakas ja nyt alkavat sen edellyttämät kunnostustoimenpiteet: olohuoneen kakluunin purku ja uudelleenmuuraus, sen jälkeen huoneen tapiseeraus ja lattian maalaus, Länsikadun puoleinen aita tulee uusia ja talousrakennuskin kaipaa uutta punamultaa (maalattu vuonna 1985). Helpoin ja mieleisin näistä on tuo punamultaus; ensin keitämme maalin, pölyharjaamme seinät ja sitten pääsemme sutikoimaan paksulti isossa siveltimessä nassahtavaa maalia.

Olenko rauhoittunut aloilleni? Vajaan kahden kuukauden aikana olen olut viikon Latvian Kuldigassa (on hakenut maailmanperintökohteeksi) työpajassa ja neljä päivää Visbyssä Pohjoismaisessa maailmanperintökonferenssissa. Näiden työmatkojen lisäksi oli Nean autonkuskina Pääkaupunkijuoksussa (Nea alitti kaksi tuntia puolimaratonilla). Eilen olin toimitsijana salibandyturnauksessa. Sulkapallokausi on käynnistynyt ja nelinpelissä hikoillaan kahdesti viikossa. Ensi viikonvaihteessa lähden huoltojoukkueeksi Kankaanpään puolikkaalle. Joulukuussa Helsingissä on Salibandyn MM-turnaus, jonka loppuotteluja menemme katsomaan ja hiihtolomaksi on varattu Kanarianmatka (toivottavasti pääsen seilaamaan). Seurojen (RPS ja Vanha Rauma yhdistys jne.)syyskokoukset vievät kalenteritilaa, olen siis palannut normaaliin rutiiniin.

Hyvää syksyä kaikille!

Ps. Kylläpä oli helppoa lähettää teksti ja kuvat kun istui oman keittiön pöydän ääressä hyvässä nettimaailmassa.

KOTISATAMAAN

2010-08-27T16:25:00.003+03:00

22su 08 2010 Viimeinen legi – saapuminen takaisin kotiin Raumalle

Pitkän seilaukseni viimeinenkin aamu sarasti kauniina. Samoin kuin eilen Äijänkarin laiturilahden puolella oli tyyntä ja lämmintä. Ari ja Krisse lähtivät hyvissä ajoin Kuuskariin nostaakseen juhlaliput Immigrantin kotiinpaluun kunniaksi. Teemu tuotiin Äijänkariin yhdentoista maissa. Viivyttelimme lähtöä ja grillasimme makkarat ennen viimeistä starttia. Suurpään Mikko lähti samaan aikaan kohti Raumaa.

Äijänkari 1358 Log 9978 Mh 1197,9

Kahta minuuttia vaille kaksi irtauduimme Äijänkarin laiturista ja avasimme välittömästi etupurjeen. Kuusiston saaren nokan takaa puhalsi kymmenen metrin tuuli ja se vei mukavasti Immigranttia kohti Raumaa. Teemu pääsi ohjailun makuun, saatoin vain seuraskella kulkua takatuhdolta.

Tarkkailin koko ajan nopeuttamme, ennätämmekö kuudeksi Kuuskariin. Oikeastaan pulmana oli pikemminkin liian kova vauhti. Kun Santkarin pooki tuli näkyviin saatoin todeta olevani kotivesillä ja Raumalla. Rihtniemessä oli tutunomainen pitkähkö aallokko tuulen ollessa lännestä.

Mailia ennen kotisatamaa, Saukon saaren kärjessä seurasin numerosarjan 9999 muuttumista –
ei kymmeneksituhanneksi vaan pettymyksekseni neljäksi viivaksi. En siis nähnyt mittarissa tuota maagista lukua 10000, saati sitten symmetristä lukua 10001. Voiko tuon selkeämpää ja yksinkertaisempaa lukua ollakaan. Vielä kauniimpi se olisi ollut, jos sen keskellä olisi ollut kahdeksikko (8). Mielestäni kasi on kaikkein kaunein luku ja varsinkin jos sen kääntää kyljelleen niin voi siitä tulla kaksikin mielleyhtymää. Siis naisen miehusta, mutten ajatellut niitä vaan äärettömyyttä.

Kotisatamassa meitä odotti vastaanottajien joukko ja lehtiväki joutui ottamaan muutaman juoksuaskeleen, kun olimme pari minuuttia etuajassa lipumassa uudistetun kotisataman aallonmurtajan ohi ja laituriin.

Rauma, Kuuskari 1758 Log 10001 23M Mh 1198,1 (0,2 / 4,0)

Onneksi nyt tullessamme näin nuottitelineen ja olin varautunut torvisoittoon toisin kuin lähtiessäni seilaamaan viime vuoden toukokuun lopulla. Veli-Pekan ja Margaretan lisäksi laiturilla olivat seilaukseen osallistuneista Sirkka ja Iiro, Krisse ja Ari sekä Helsingistä tulleet Janne ja Tommi ja heidän lisäkseen paljon muita ystäviäni. Nea oli väittänyt, että kulttuurishokkina tulen kokemaan sen, ettei mikään ole muuttunut, mutta ainakin Elina oli kasvanut tytöstä nuoreksi naiseksi niinkin paljon, etten heti tunnistanut häntä. Käteltyäni ja halattuani ystäväni jouduin välittömästi Länsi-Suomen toimittajan haastattelemaksi. He halusivat tehdä jutun heti huomiseen lehteen. Rauman Purjehdusseura oli järjestänyt Immigrantin saapumisen kunniaksi kahvitilaisuuden ja paviljongin pöydät olivat täynnä tervetulotoivotuksia tuovia ystäviä. Totesin kiitospuheessani 15 kuukauden purjehduksen täyttäneen kaikki odotukset ja selvitin tuon maagisen lokilukeman 10001 merkitsevän minulle paljon. Alun ykkönen on aina se ensimmäinen, siis alku. Kolme välinollaa kuvastavat sitä tyhjyyttä mitä olen valtameren äärettömyydessä katsellut (vain tuo kyljellään lepäävä kahdeksikko puuttui) ja uskonut löytäneeni sieltä jotain (ainakin tyyneyttä sieluuni). Viimeinen ykkönen olkoon jonkun uuden alku. Sen merkitys aukeaa pikkuhiljaa pitkää matkaa muistellessani ja 15000 kuvaa muokatessani.

Kahvitilaisuus muuttui Kotisatamahankkeen kokoukseksi, joten pääsin heti mukaan arkirutiineihin ja ilmoittauduin huomisillaksi laiturien sähkökaapelien ja vesijohtojen vetotalkoisiin.

Jos oli Kuuskariin saapuminen torvisoittoineen tunteilla ladattu hetki, niin päästyäni kotipihaan en enää kyennyt pidättelemään kyyneleitä. Olin tullut kotiin – minulle niin rakkaaseen Esi-Puandiin ja Vanhaan Raumaan.

Toivuttuani alkuliikutukselta löysin varsin nopeasti tillukkaat (vikkasukat) jalkaani ja itseni löhöämässä lempisohvaltani, lukemassa Vene-lehteä ja toisella silmällä katsomassa televisiota. Oli hyvä hetki valmistautua mennäkseen huomenaamulla kello kahdeksaksi töihin. Onko siinä se viimeinen lokilukeman numero, numero yksi – jonkin uuden alku?

-

ÄIJÄNKARI

2010-08-26T22:31:00.003+03:00

21la 08 2010 Äijänkarissa

Heräsimme aurinkoiseen aamuun. Laituripuolella oli suorastaan helteistä, vaikka saunan rannassa oli kova tuuli. Puoliltapäivin sahasin korilliset polttopuita ja lämmitin pataveden kylpykelpoiseksi. Virittelimme kohteliaisuusliput käyntijärjestykseen ja teimme koenoston.

Veneitä alkoi pikkuhiljaa tulla lisää ja iltapäiväksi oli luvassa sadetutkan mukaan ropistusta. Se antoi hetken odottaa, mutta sateli kuitenkin jonkin verran. Viritin uuteen komeaan grilliin tulen ja sen hiillostuttua valmistin kermapippuriporsaan fileet.

Illalla miesten saunassa käytiin läpi kesän seilausreissuja hyvien löylyjen saattelemina. Istuimme Krissen, Arin, Paasion Markun ja Lissun kanssa grillikatoksessa turisten niitä näitä. Kahdentoista maissa menimme nukkumaan.
_

KYMPPITONNI

2010-08-26T22:13:00.001+03:00

20 pe 08 2010 Kymppitonnin metsästys

Aamusauna maistui erinomaiselta. Siivoskelin venettä ja treffaskelin tuttuja, jotka kävivät Pakkahuoneella perinteisillä munkkikahveilla. Ihme kyllä Saarikon Karia ei näkynyt, tulee varmaan vasta huomenna. Eki ja Ulla olivat lähdössä saunomaan Veijon mökille ja pistäytyivät Immigrantilla. Tein reitityksen Raumalle noudattaen kaikkia linjoja, jotka yleensä oikaisisin. Laskeskelin kaikessa rauhassa, että näin seilaten lokilukema jää mailin alle kymppitonnin. Pitänee siis tänään tehdä pieni lenkki kohti Isokarin majakkaa.

Kaksikymmentä yli neljä Nea tuli linja-autolla ja kävin häntä vastassa viimeisen kerran tällä seilauksella.

Uusikaupunki, Pakkahuone 1705 Log 9963 Mh 1196,9

Irtauduimme Pakkahuoneen rannasta vähän yli viisi ja nostimme purjeet. Pääsimme seilaamaan Pietarinkarin ohi ja yhdellä vendaparilla ulos, suoraan kohti Isokaria. Ohitimme pohjoiseen menevän väylän ja jatkoimme mailin verran syväväylää. Kiersimme ensimmäisen vihreän ja käännyimme takaisin. Nyt on mahdollista tavoittaa tuo symmetrinen luku, jossa on kaksi ykköstä ja kolme nollaa. Laskimme purjeet Äijänkarin pohjoispuolella, saari pääsi tulemaan nuhaiselle Nealle vähän yllättäen.

Äijänkari 2010 Log 9978, 15M Mh 1197,9 (1,0 / 3,1)

Ari oli meitä vastassa pyyheliinaan vyöttäytyneenä. Hän oli nähnyt saunan rannasta tulomme ja kiirehti kuvaamaan laiturilla. Nea osui lähemmäksi venemäärän arvioinnissa, laiturissa oli vain kaksi venettä ennen meitä.

Menin saunomaan ja saimme nauttia vastaanottokomitean (Krisse ja Ari) tekemän Kallemaisen kakun siis siika- ja lohivoileipäannoksen valmistuneessa katoksessa. Rupattelua pitkään iltaan. Partiotytöt ja Meripurakka tulivat pimeän jo laskeuduttua puolelta öin.

_

ÄMPÄRPORIHI

2010-08-20T16:36:00.002+03:00

19to 08 2010 Peterzénsiltä Uuteenkaupunkiin

Kävin aamulla läpi Saviletossa Peterzénsin laiturit ja tunnistin kuusi RPS:n venettä. Kuivattelin edelleen eilisiä kastuneita kenkiä ja vaatteita.

Saviletto, Peterzéns 1055 Log 9939 Mh 1193,7

Lähdin liikkeelle aurinkoiseen päivän käytyä aamusuihkussa ja kirjoitettua eilisen blogin. Isonpurjeen nosto oli melko työlästä, sillä se painoi märkänä tavattomasti. Hetken sain seilattua avattuani etupurjeen. Hetken päästä tuuli kääntyi kuitenkin Strömin suuntaiseksi, tietenkin suoraan vastaan. Lossin kohdalla luovuin keulapurjeesta ja koneistin jonkin aikaa. Tuuli aukesi taas lahdella ja avasin rullukan. Tuuli vaihteli suuresti nopeudeltaan ja löi taas päin kasvoja. Rullukka sisään. Sinnikkäästi avasin rullapurjeen ja sammutin moottorin, aina kun vähänkin oli mahdollista seilata.

Odotin tänäänkin näkeväni merikotkia, vaan yhtään en havainnut. Sen sijaan bongasin neljä kalasääskeä. Ne viihtyivät kalanviljelyaltaiden lähellä, yksi istui ruokintalaitteen päällä.

Alkuun tuuli oli pohjoisessa ja voimaltaan 2-5 m/s, mutta kääntyi ennen Lypertöä luoteeseen ja voimistui 8 m/s. Sarvilinnan jälkeen tuulta oli jo yli 10 m/s ja aallokko nousi yllättävän roiskivaksi.

Voiko valkoiseksi maalattua kivikummelia luonnollisempaa olla? Nämä saariston tunnusmerkit sopivat hyvin merimaisemaan. Mustanklupun jälkeen pääsin kunnolliseen tuuleen ja seilasin pelkällä isopurjeella perille asti. Laskin isopurjeen kymmenen metrin tuulessa UPS:n paviljongin Pietarinkarin jälkeen.

Pakkahuone, Uusikaupunki 1605 Log 9963, 24M Mh 1196,9 (3,2 / 6,16)

Pakkahuoneen rannasta löytyi tähän aikaan hyvin tilaa. Menin laituriin sellaiseen paikkaan, että sain pohjoistuulen suoraan keulasta. Kävin suorittamassa satamamaksun 17€+ 2€ sähköstä. Maltoin odottaa miesten saunavuoroa, joka alkoi 1930 ja hyvät löylyt sainkin. Kävin illalla Katjalla eli Captains Makasinissa pizzalla. Nettailtuani aikani menin nukkumaan puolen yön jälkeen.

Ps. Ämpärpori o raumalaiste antama lempinimi Uudelkaupunkill, silt ajat ko Raumall tul kunnalline vesi ja viämär. Uudeskaupunkis kannetti viäl ves sisäl ja laskämbrill ulos. Siit tua Ämpär ja poriha o ain ollu meijän doine suasikk.

_

PÄIVÄ SATEESSA

2010-08-19T09:54:00.005+03:00

18ke 08 2010 Turusta Kustaviin sateessa

Herääminen yhdeksältä. Söin aamupalan ja kävin suihkussa. Aloin valmistella venettä lähtöön. Niko tuli varttia yli kahdeltatoista morjenstamaan ja piteli keulaköyttä kun ujuttauduin sinisten perätolppien välistä Aurajokeen.

Turku, Aurajoki 1230 Log 9901 Mh 1192,2

Saatuani leparit ja köydet sisään avasin etupurjeen (1235) ja liuin Aurajokea kahden solmun nopeudella, ilmeisesti suurimmaksi osaksi virran ansiosta. Viritin spinnun puomin auttamaan purjeen pysymistä myötätuuliasennossa (1245).

Äitini kummilaiva satamahinaaja Kalkke on siirtynyt näköjään pysyvästi pois Raumalta.

Helikopteri lensi Ruissalon yli ja pelästytti tuhatpäisen kanadanhanhilauman lentoon valtaisan kaakutuksen kera.

Ei se vauhti päätä huimannut ja kaksi melojaa meni ohitseni. Kysyin heiltä minne kiire. Viimeinenkin tuulenvire päättyi kun pääsin Airiston selälle, kello 1340 vedin etupurjeen rullalle. Kahdelta lämmitin puolet makaronilaatikon laatikosta. Etelätaivas oli koko ajan tummunut ja samalla (1440) kun nostin isopurjeen alkoi sade ja edessä oli vain harmaata ja jatkuvaa tihutusta.

Itätuulella pääsin seilaamaan hupun suojassa silmälasien kastumatta. Kääntyessäni pohjoisen suuntaan jouduin pikkuhiljaa kryssivaiheeseen ja samalla nyt vihmova sade sumensi silmälasini. Harmaudessa jotakin hauskaa keksiäkseni muistelin Turussa keskustelua virolaisen kanssa. Hän kertoi kotkan olevan viron kiellä kulli. Olin siis sunnuntaina nähnyt valtavasti kulleja ja kaiken lisäksi kuvannut niitä. Sanoipa hän lisäksi, että äidit, jotka antavat lastensa imeä tuttiaan ovat perverssejä.

Tuuli oli koko päivän 5 ja 7 metrin välillä, mutta kuudelta tummin pilvi tuli päälleni ja nosti hetkessä tuulen 11 m/s, pienensin rullukan ykkösestä kakkoseksi. Eipä näkynyt mitään lintuja tällä legillä. Olio selvästikin vesikon ilma.

Laskin purjeet alas Laupusten luotsiaseman jälkeen, tietenkin tuulta oli taas hetkellisesti 9 m/s. Olin aikonut yöpyä Laupusten rannassa, mutta olin kuin uitettu koira ja kaipasin hyvää saunaa. Ajoin Savilettoon ja sieltä löytyi hyvin tilaa. Moottoriveneissä olleet ihmiset kurkistelivat sisätiloista kun rantauduin yksinäni. Onnistuin täydellisesti peräköyden poijutuksessa ja keulaköysien kiinnityksessä.

Saviletto, Kustavi 1930 Log 9939, 38M Mh 1193,7 ( 1,5 / 7,0)

Kävin vettä valuvana suorittamassa satamamaksun. Kassatyttö kysyi voisinko puhua englantia? Ihmettelin hetken olinko edelleen matkalla Englannin kanaalissa, sirukortilta lähti 20 euroa ja tyttö antoi molemmat kuitit minulle. Ruttukätisenä pääsin kaipaamani saunaan. Sadekin loppui yhdeksältä, kun tulin takasin veneelle laskemaan lipun. Kaikissa suomalaisissa vierasvenesatamissa on netti toiminut hyvin, olen siis jättänyt IT-takapajulat taakseni. Kuivateltuani vaatteita ja venettä lämminilmapuhaltajalla ja nettailtuani menin nukkumaan kahdeltatoista. Mietin nukahtaessani, etten ole yli neljäntoista kuukauden seilauksen aikana ollut näin totaalisesti sateessa. Vähiin käyvät tämän reissun päivät, huomenna kohti Ämpärporia, perjantaina Äijänkariin ja sunnuntaina paluu kotisatamaan.

_

AURAJOESSA

2010-08-18T10:46:00.004+03:00

18ma -19ti 08 2010 Joutopäivät Suomen Turussa

Korvatulpat korvissa sain nukuttua joen virtauksen aiheuttamassa peräläiskeessä. Päivällä tuota ikävää ääntä ei kuule, mutta yritäpä nukkua siinä.

Turun tunnusomaiset merkit Tuomiokirkko ja Föri näkyvät mukavasti vierasvenesatamaan. Aurajoki on nyt saatu hienoon kuntoon ja se on selvästi elävä.

Kävin tutustumassa Turun uuteen kirjastoon. Mielenkiintoinen ja toimivan tuntuinen sokkelo se olikin.

Kahden päivän kaupunkivaelluksessa kuljin pitkin Aurajoen vartta käydessäni apteekissa, venetarvikeliikkeessä ja ruokakaupoissa. Kävin Valintatalossa Koivun Sakun kanssa. Yllättävän pieni (jääkiekkoilijaksi), tällaisen normaalikokoisen miehen oloinen Saku oli.

Kummityttö – Jenni kävi maanantai-illalla tervehtimässä minua Immigrantilla. Oli kuullut jo ennen lähettämäni viestini lukemista, että Immigrant on Aurajoessa. Niin se juttu kiirii kuin entisinä aikoina viidakkorummun tapaan.

Mennessäni tiistaina aamupalalle Nikon luo ihailin Aurajoen varrella olevia museolaivoja. Sigynin kunnostus jatkuu pikkuhiljaa. Sigyn on viimeinen säilynyt puinen kolmimastoparkki.

Suomen Joutsen on sijoitettu Forum-Marinumin eteen ja pukee siinä Aurajokea hyvin.

Aurajokeen ollaan sijoittamassa isoa matkustajalaivaa hotelliksi. Merkillistä toimintaa. Juuri kun Aurajoki viimeinkin on saatu edustuskelpoiseen kuntoon sen intiimi tunnelma pilattaisiin hotellilaivalla.

Sain Kauppatorin apteekista boorihappojauhetta ja tein siitä ja leivinpulverista syötävää torakoille. Suursota on julkistettu Aurajoen varrella.

Korpoströmiltä Turkuun on rakennettu vanhoin merimerkein varustettu museoväylä. ”Oolannin sodassa” (1853-1855) Britannia ja Ranska yrittivät eristää Venäjän ulkomaankauppa ja pakottaa se rauhaan ns. Krimin sodan aikana. Pyrkimys oli tuhota Venäjän laivasto, satamamakasiinit ja merimerkit. Valitettavasti suuri osa siitä laivastosta oli silloin Suomen vesillä ja niin englantilaiset tuhosivat vesialueeltamme tunnuspookeja ja merimerkkejä. Santkarin pooki on rakennettu vuonna 1857 tämän sodan jälkeen.

Aurajoen varrella on yksi näistä vanhoista merimerkeistä – tulikori, jossa on poltettu puuhiiltä. Näitä Vippfyrejä - Lyhtypuomi-pookeja alkoivat dominikaanimunkit rakentaa vuonna 1222. Itämeren tulipookijärjestelmää alettiin rakentaa Skoonesta.

Tämähän voisi olla ensivuoden kesälomapurjehduksen (yksi osa) pääkohde.

Kirjoittelin tämän keskiviikkoaamuna sateen rapistessa kajuutan kattoon. Olen jatkamassa matkaani kohti pohjoista ja Raumaa. Nea ja Teemu tulevat Uuteenkaupunkiin perjantaina.

_

KOTKAPARATIISI

2010-08-17T20:11:00.004+03:00

15su 08 2010 Suomen Turkuun kotkaparatiisin läpi

Heräsin seitsemältä, enkä malttanut odotella isäntäväen ylösnousua, vaan lähdin katsomaan aamukotkia. Tosin käynnistäessäni moottorin ilmeisesti herätin Päivin ja Veijon, jotka heiluttivat ovelta lähtiessäni.

Lempmo, Keistiö 0825

Aamu oli vähän utuinen kun ajoin pienten saarten lomitse. Vajaan puolen tunnin päästä päivän ensimmäinen merikotka lensi kohti luodetta. Ja siitä käynnistyi varsinainen kotkahavaintojen sarja. Kirjasin yksitoista havaintoa (15 merikotkaa) tunnin ja viidenkymmenen minuutin aikana.

Kello 0940 pysäytin moottorin ja jätin veneen ajelehtimaan kun läheisellä luodolla istui kotkapesua, kaksi aikuista ja kaksi nuorta. Nyt pystyin keskittymään kuvaamiseen ja kiikarointiin.

Valkopyrstöiset aikuiset vaihtoivat paikkaa poikasten pysyessä paikoillaan jatkaen selvästikin aina välillä lentoharjoittelua.

Maltoin käynnistää moottorin ja jättää merikotkaperheen veneeni ajauduttua riittävän kauas luodolta. Kello 0848 ja 1037 välisenä aikana näin viisi aikuista, kolme nuorta ja seitsemän iältään tunnistamatonta merikotkaa. Varmaankin siinä tuli havaittua jotkut kotkat pariinkin kertaan, sen verran ahkerasti ne tuntuivat olevan liikkeellä.

Nostin isopurjeen ylös 1105 ja pääsin seilaamaan 1115-1140 välisen ajan. Sen verran pienipiirteisessä saaristossa olin, ettei pohjoistuuli päässyt puhaltamaan kunnolla ja se loppuikin tykkänään. Näytti siltä, että tulee pitkäkin tuuleton hetki, joten laskin isonkin alas.

Kello 1200 nostin taas täydet purjeet. Kun pääsin Airistolle siellä oli paljon veneitä ja kaikki yrittivät selviytyä puuskaisessa, suuntaa ja nopeuttaan muuttavassa tuulessa parhaansa mukaan. Kisasin paikallisen Dehler 38 kanssa ja sain lopulta pahasti takkiini. Ukkosrintama synkensi etumeren ennen kolmea (1440). Laskin purjeet juuri oikea-aikaisesti, sillä Naantalin yllä olevat mustat pilvet nostivat hetkessä tuulen viidestä yhteentoista metriin. Sitä kesti vain hetken ja taas oli liki tyyntä, olin siis pilvien aiheuttaman tuulialueen keskuksessa.

Ajoin Ruissalon ohi kaupalliseen satamaan ja yritin saada kunnollisen kuvan Turun linnasta. Onko tuo Turun linna vai viikinkilinna? Soittelin kummipoika-Nikolle ja hän lupasi tulla vartin päästä Aurajoelle vierasvenesataman laiturille vastaan.

Halusin kuvata Aurajoen parhaimmillaan eli kun Turun tuomiokirkko näkyy selvästi. Se paikka tulikin yllättävän aikaisin ennen joen kaartumista. No samaan kuvaan mahtuivat museoalukset, eteenkin Suomen Joutsen ja museokraanat.

Turku, Aurajoki 1645 Log 9901 Mh 1192,2 ( 4,6 / 8,33)

Niko näytti sopivan leveän paikan ja pääsin siihen törmäämättä vaaleansinisiin perätolppiin, vaikka tuuli kääntyikin juuri alajuoksun suuntaan. Puolen tunnin rupattelun jälkeen kävin suorittamassa satamamaksu 25 euroa yöltä, se pitää sisällään myös sähkön. Menin suihkuun ja lähdimme illalla Nikon kanssa kaupungille syömään lammaspastaa. Satamassa on toimiva netti, joten sain lähetettyä blogeja ja netteiltyä. Vietän kolme päivää Suomen Turussa.

_

LEMPMO

2010-08-17T12:05:00.005+03:00

14la 08 2010 Saunomaan Lempmoon

Rauhallinen pitkitetty herääminen. Mennessäni aamusuihkuun havaitsin vain kahden RPS:n aluksen olevan enää laiturissa ja Victoriakin meni jo selällä kun palasin peseytyneenä. Olin kuullut, että Suomessa pitää hakeutua puolilta päivin vierasvenesatamaan, jos aikoo saada laituripaikan. Uskoisi kyllä sesongin olevan jo ohi, mutta aamuvarhainen oli näemmä jäänyt veriin. Tai sitten oli kiire kotiin. Itse vietän vielä viikon Saaristomerellä ja käytän koko suunnitellun vuorotteluvapaan seilaukseen. Eipä sitten pääse kukaan sanomaan, että tulin ennen aikojani takaisin. Luvattu mikä luvattu, niin palaan kotisatamaan Raumalle sunnuntaina 22 päivä kuluvaa kuuta kello 1800.

Kävin Lappoon (minulle) uudessa kyläkaupassa hakemassa saaristolaisleipää, levitettä, paristoja ja muurahaissirotetta torakoiden torjumiseen. Yritin ostaa boorihappoa Maarianhaminasta, mutten onnistunut, eikä kyläkaupassakaan sitä tunnettu. Olen jo pariin kertaan uskonut voittaneeni sodan ilkimyksiä vastaan, mutta aina vaan tulee uusi vipeltäjä eikä muu auta kuin nostaa sotalippu ylös.

Lappo, Åland 1203 Log 9853 Mh 1185,5

Lähdin liikkeelle kahdeltatoista ja ajoin ennenkin käyttämääni oikoreittiä, Bäröfjärdeniltä suoraan Torsholmakobbenille Skabbskärin ja Högklobbenin välistä. Nyt saatoin käyttää plotteria ja veden syvyys pysyi koko ajan yli kymmenessä metrissä.

Päivän ensimmäisen merikotkan näin 1257 kaartelevan Tjuvön yläpuolella. Seuraavaksi alkoi jalohaukkojen liikehdintä, niitä näkyi vastavaloon kaikkiaan neljä.

Lähikontaktiin merikotkan kanssa pääsin 1341, kun isolintu saalisti kalaa aivan veneeni edestä. Siinä se ei onnistunut ja laskeutui läheiselle luodolle ihailtavakseni. Tässä kohdassa reitti oli kapeimmillaan, joten kotka aiheutti etenemiselle pienen vaaratilanteen, kun jouduin koko ajan tsemppaamaan myös ohjailuun.

Viidenkymmenen viiden minuutin aikana kirjasin seuraavat havainnot merikotkista: kaksi aikuista, yksi nuori ja kolme iältään tunnistamatonta yksilöä.

Saamieni laiturikoordinaattien perusteella oli helppo ajaa oikeaan paikkaan Keistiön Lempmoon Lähtisten mökille.

Lempmo, Keistiö, Varsinais-Suomi 1405 Log 9862 Mh 1187,6 (2,1 / 2,0)

Tämä oli ensimmäinen varsinainen suomalainen satama, joten laskin viimeisen (Ahvenanmaan) kohteliaisuuslipun ja ojensin Päiville saaristolaisleivän. Veijo ja Päivi ovat hankkineet muutama vuosi sitten vanhan kesäasunnon täältä. Veijo on rakentanut tänne kunnon laiturin ja saunan. Perkaamista vanhassa rakennelmakannassa riittää, näitä haastelimme tulokahveita odotellessa.

Rantaterassilta avautui mukava näkymä perisuomalaiseen saaristolaistilalle ja saarten reunustamalle selälle. Tuskin malttaisi muualla oleillakaan kuin tällä terassilla kaukoputki valmiina katsomaan ohilentäviä suosikkilintujani merikotkia.

Hyvän saunan oli Veijo rakentanut ja löylyissä vierähti pitkä tovi. Naapuriin kaapeliojaa kaivava mieskin kutsuttiin löylyseuraan ja jutustelua riitti varsinkin kun ilta oli kauneimmillaan. Joskus ennen puolta yötä maltoimme sentään mennä kaikki levolle. Jatkan huomenaamulla kohti Turkua.

_

KOHTI SUOMEN TURKUA

2010-08-16T22:32:00.003+03:00

13pe 08 2010 Liikkeelle Länsisatamasta

Ojalan Lady Sea oli lähtenyt jo ennen kun nousin kahdeksalta ylös. Kävin aamusaunassa ja valmistelin veneen lähtöön, laskin polttoaineen riittävän mainiosti ainakin Turkuun saakka.

Mariehamn, Länsisatama 1042 Log 9799 Mh 1179,8

Nostin isopurjeen Pommernin kyljellä ja avasin rullukan. Loistavaa seilausta kesti valitettavasti vain 20 minuuttia ja tuuli meni puolen päivän levolle. Jouduin koneistamaan Lädskäriin (log 9812), josta sain hyvän purjetuulen Degerbyhyn asti. Päivän ensimmäinen merikotka kaarteli Sommarön päällä, niin kaukana, ettei iänmääritystä pystynyt tekemään. Uskoin näkeväni ainakin seitsemän kotkaa tämän päivän aikana. Olin ajatellut seilata Neitsytsaarille eli ankkuriin Jungfruskärin poukamaan. Toinen merikotkahavainto kello 1520 (Ad) aikuinen isolintu lensi Sandööhön juuri kun olin kääntynyt Bänö-ön reitille. Tämä paikka oli yksi niistä ”varmoista”, jotka olin laskenut niihin seitsemään. Perhonen laskeutui housunpruntille ja häiritsi kotkatarkkailua. Sisäsiivissä oli voimakas väritys: keltaisen valkoinen reunus, vaaleansininen täplitys ja yleisvärinä oli voimakas hehkuva viininpunainen. Mikä perhonen?

Jouduin koneistamaan koko kapean Bänöön reitin tuulen käännyttyä kapean reitin suuntaiseksi. Päästyäni Teilin alapäähän avasin taas rullukan. Tiukalla kryssillä sain mukavan vauhdin kuuden metrin tuulessa. Trimmasin isopurjeen mahdollismman tiukalle ja kuvasin sen alhaalta päin, jotta voin lähettää kuvat Telkolan Timolle North Sailsiin mahdollista muotoleikkausta varten. Ensin kyllä pesetän suolat purjeistani pois. Hyvin ovat purjeet kestäneet neljäntoista kuukauden suuret rasitukset.

Siinä vaiheessa kun olin ottamassa etupurjetta taas sisään, ajaakseni toisen pienen rännin läpi Sälsöhön, totesin turhaan puskevani vasten tuulta. Päätin ottaa Veijon (gasti no 13; Madeira – Tenerife) saunakutsun vastaan ja käänsin kello 1640 Bergskärin nokassa pohjoiseen (log 9829). Loistavaa seilausta kohti Stora Sottungan, Seglingen ja Englingen ohi kohti Bärön nokkaa. Jo maistui taas laulukin (varsinkin kun olin yksin). Soitin Veijolle ja Nealle ja ilmoitin uudesta suunnitelmasta. Yövyn Lappoossa. Nea totesi minun olevan hullu, kun minulle ei vieläkään riitä päivämatkaksi edes yksin seilatessa kuin vähintään 50 mailia. Kertoi samalla toivoneensa, että menohalut pikkuhiljaa tasaantuisivat.

Bärön nokassa otin purjeet alas. Olin jo kerran seilannut saariston yhteysalus Alfågelnin keulan editse, turvallisen ohitusetäisyyden päästä kuitenkin. Toisella kohtaamisella nostin Volvoon maksimitehoon ja totesin Immigantin pohjan puhtaaksi, kun täysillä kierroksilla nopeus nousi 7,6 solmuun. Tietenkin tämä vainooja tuli vielä kerran takaa ja juuri kapeimmassa tikutuksessa Kaldön eteläpuolella. Sen selvitin reippaasti ennen yhteysaluksen tuloa ja käänsin näyttävän selvästi pois väylältä.

Lappo, Ahvenanmaa 2055 Log 9853, 54M Mh 1185,5 ( 5,7 / 10,2)

Kiinnityin Lappoon vierasvenesataman laiturin päähän kyljittäin. Se oli helpoin tapa suorittaa rantautuminen yksinään. Satamavahti tuli saman tien rahastamaan 20 € ja kertoi lisänneensä aikaa kiukaisiin kun oli nähnyt veneeni tulevan. Perkkiön Jouko tuli kuvaamaan maailmanmatkaajan ja vaihtamaan kuulumisia. Absolut 36 -Victoria oli jo kolmatta kesää vedessä muutaman kuivavuoden jälkeen.

Miesten saunassa oli kaksi miestä, jotka heti tunnistin nuotista porilaisiksi. Hekin kysyivät kohta olenko Raumalta, joten turhaan Nea on murehtinut minun kieleni muuttumista yleissoinnilliseksi. Maassa maan tavalla tai maasta pois, kieli ja nuotti muuttuvat paikan mukaan. Olisivat porilaismiehet tarjonneet minulle saunaoluetkin veneellään. Hyvä siinä oli esittää ystävällistä. He olivat kuulleet vesipäivän osuneen juuri tälle päivälle.

Valmistin herkullisen aterian mammas kötbullar -pussillisesta hauduttamalla niitä (lihapullia) hunaja-sipuli- pedillä. Ei olisi ruotsalainen äiti tunnistanut lihapulliensa makua omakseen. Kirjoitin päivän päätteeksi blogitekstiä ja nukahdin sikeään uneen rauhoittuneessa Lappoon satamassa.

_

PARI PÄIVÄÄ MARIKSESSA

2010-08-16T13:52:00.003+03:00

11ke 08 2010 Huilipäivät Maarianhaminassa

Jorman eilinen myöhäinen lähtö Helsinkiin ja sen jälkeinen netteily veivät aamuheräämiseni pitkälle puoleen päivään. Aamusauna ei ollut enää lämmin, joten piti tyytyä vain suihkuun. Mutta suihkut olivat kerrassaan hienot ja toimivat. Aamupäivän aikana oli samaan laituriin tullut Nauticat 35, jonka perässä oli Rauman Purjehdusseuran lippu. Laiturilla tulivatkin vastaan Ojalan Tarmo ja Marja. Olivat kahdeksan viikon seilauksellaan käyneet mm. Norjassa.

Kävin itäsatamassa katsomassa veneet ja sieltäkin löytyi vain yksi RPS:n vene nimeltään Klaara, perässä oli aivan uusi lippu. Tämä pikkuvene oli ilmeisesti uusia jäseniä tai ainakin uusi vene rekisterissä. Hiljaista oli Itäsatamassakin, naakkakin ihmetteli väen vähyyttä.

Paluumatkalla Länsisatamaan näin Ojalat ja sovimme menevämme illalla lounasristeilylle punaisella laivalla. Kävelimme reippaasti terminaaliin ja pääsimme laivaan maksettuamme satamamaksun. Saimme hyvät paikat yhdestä ikkunapöydistä. Laiva kävi kääntymässä Kapelskärissä.

Koko reissu kesti neljä ja puoli tuntia (1830-2300). Jaksoimme Tarmon kanssa kantaa maltilliset ostoksemme veneillemme. Palkitsimme itsemme rommitoteilla. Nukkumaan menin 0030.

12to 08 2010 Pyykkipäivä

Heräsin seitsemältä ja riensin ensitöikseni pyykkitupaan ja siellä olivat kaikki kolme konetta vapaana yhdeksään saakka. Pistin kaksi niistä pyörimään. Vajaan tunnin päästä siirsin pyykit kuivuriin ja kävin sillä välin saunassa. Ennätin kahdeksalta ensimmäisenä saunaan ja sain säädeltyä lämpöä mieleisekseni.

Muuta varsinaista työtä veneellä täkinpesun lisäksi en ollut päiväksi suunnitellut, joten lähdin harhailemaan Mariksen keskustaan. Täällä on rakennettu hyvää nykyarkkitehtuuria. Tietenkin uudisrakennusten alta on jouduttu purkamaan monta hirsirakentamisen helmeä, mm upea Seurahuone. Kuitenkin nyt keskustasta on saatu ehyt kokonaisuus.

Tämän mielenkiintoisen taideteoksen arvo tulee ilmi varmaankin vasta iltavalaistuna. En kuitenkaan jaksanut enää illalla vaeltaa itärannalle. Olin Ojalan Lady Seassa iltakahvilla. Siinä sitä vierähti ilta nopeasti. He ovat aikaisin aamulla jatkamassa matkaa kotiin päin.

_

ÅLANTIIN

2010-08-15T21:08:00.003+03:00

10ti 08 2010 Maarianhaminaan

Herätyskello soi kahdeksalta. Aamupalalla mietin ääneen olimmekohan häirinneet pitkällä sitloorajutustelulla aikaisin aamulla lähtenyttä salolaispariskuntaa, puhuimme kylläkin hiljaa. Kävimme vielä ennen lähtöä yläkamarissa siistiytymässä. Tälle päivälle oli luvassa myötäistä purjetuulta 5-7 m/s. Irtauduimme peräpoijupaikasta mallikkaasti.

Furusund 0858 Log 9757 Mh 1179,0

Nostimme purjeet välittömästi ylös päästyämme Furusundin satamasta. Jorma mietti, että kippari ottaa eilisestä koneajosta täydellisen korvauksen tuulen ollessa suotuisa. Heitimme purjeet harakalle (virsikirjalle) ja pistimme spinnun puomin vakauttamaan menoa. Helmi pystyi ohjaamaan ja me saatoimme keskittyä muihin toimiin, Jorma viestitti ja minä tein reittiä plotteriin.

Ruotsin lauttoja ja risteilijöitä riitti väistettäväksi. Kuvassa Aida risteilijä ohittaa meidät hymyillen. Mekin olimme tyytyväisiä, kun se ei aiheuttanut suuria peräaaltoja.

Tjärveniltä aloitimme Ahvenenmeren ylityksen kello 1145. Ensimmäinen tämän selän ylitykseni vuonna 1989 MP-27 veneelläni tuntui uskomattomalta uroteolta. Niin se maailma muuttuu. Sitä kun naureskelin, niin huomasin merimetsojenkin nauravan pöllönkuvaa loistotolpassa.

Saavuimme Marhällanille 1520, Ahvenanmeren ylitys oli mennyt sujuvasti, saatoimme huilailla vuorotellen. Tuuli kääntyi selän aikana sivulle ja etelään samalla kun sen voima hiipui neljään metriin.

Laskimme purjeet Pommernin sivulla ja havaitsimme Länsisatamassa olevan runsaasti tilaa. Valitsimme peräpoijun kakkoslaiturista keula päin tuulta tietenkin. Laiturin toisella sivulla olikin vain yksi alus. Tämä oli Jormalle ensimmäinen käynti Länsisatamassa.

Mariehamn, Länsisatama 1625 Log 9799, 42M Mh 1179,8 (0,8 / 7,5)

Kävin maksamassa laituripaikan, 25 euroa/päivä sisälsi sähkön, veden ja netin, joka toimi erittäin hyvin antennilla. Pääsimme jo toisen kerran saunaan tällä Jorman kolmannella purjehdusosuudella. Länsisatamankin löylyt olivat turhan kuivat ja kuumat.

Söimme päivän pääaterian vasta illalla ÅSS:n paviljongilla. Nauttimamme ahvenfileet olivat tosi isosta ahvenesta lähtöisin. Onneksi Jorma huomasi kysyä onko kelloni Suomen ajassa ja niin menetimme yhden tunnin ja jouduimme ripeyttämään ravintolasta poistumista. Laiva Helsinkiin lähti 2345 ja näin taas yksi gasti joutui lähtemään Immigrantista.

_

WAXHOLM JA FURUSUND

2010-08-12T16:22:00.003+03:00

09ma 08 2010 Waxholmin kautta Furusundiin

Kahdeksan herätys oli Jormalle aivan liian aikainen, hän on selvästikin tottunut lomanviettoon. Kävimme aamusuihkuissa ja nautimme pientä purtavaa ennen lähtöä. Jorma ei ole koskaan käynyt Waxholmissa, joten päätimme seisahtaa siellä.

Wasahamnen, Stockholm 0924 Log 9721 Mh 1174,0

Ajoimme kaupunkilauttoja väistellen Waxholmiin. Siellä oli uusissa ponttonilaitureissa tilaa ja uudet moorings-köydet.

Waxholm 1124 Log 9732, 11M Mh 1176,1 (2,1 / 2,0)

Aloitimme tutustumisen viehättävään Waxholmiin menemällä sisälle Watskin ovesta. Päätimme vielä olla ostamatta kiinnitysköysiä ja puomisuojia ja palata kierroksen päätteeksi tänne. Nautiska oli avannut uuden liikkeen täällä ja sieltä löysimme mm. joukkuepuserot (toisistamme tietämättä olimme päätyneet samaan asusteeseen).

Kävelimme pienen keskustan ympäri ja ottamani kuva pohjoisrannalta ei ehkä ole tyypillisintä Waxholmia, mutta kertokoon omalta osaltaan kehityksestä kalastajakylästä tiiviiksi saaristokaupunginosaksi. Söimme pizzat rantaravintolassa ja ennen lähtöä kävimme systembolagetissa ja ruokakaupassa.

Waxholm 1453

Kolmen tunnin seisahdus venyi puolelle tunnilla, muttei meillä ole tänään tavoitteena kuin Furusund, joten ei hätää. Olin pizzalla luvannut näyttää Jormalle neljä merikotkaa ennen Maarianhaminaa ja ensimmäiset tulivat jo 1515 Västra Rönnhomin kohdalla. Toinen kaarsi takaisin saareen ja toinen lensi kalasääsken saattelemana veneemme edestä. Mietin jo pitääkö kotkaluku tuplata, kun alku oli näin lupaava, enkä ollut tuohon paikkaan laskenut havaintoa.

Nostimme purjeet 1607 tuulen virittyä edes neljän metrin kantaan. Kaksi mailia seilattuamme otimme rullukan kuitenkin sisään 1630.

Olen kolme vuosikymmentä seurannut merimetsojen ja harmaahaikarojen taistelua pesimäsaarista. Nyt paikalla oli vain yksi harmaahaikara ja tuhatpäinen merimetsokanta oli tukahduttamassa neljättä saarta. Jorma huilaili jonkin aikaa minun kiikaroidessa innolla tietämiäni kotkareviirejä. Kello 1800 siirryimme jälleen täysvaltaisiksi purjehtijoiksi. Kaukana korkealla Grönhamnin päältä lensi merikotka länteen.

Furusund 1945 Log 9757, 36M (från Stock) Mh 1179,0 (5,0 / 6,8)

Furusundin vierasvenesatamassa oli poijukiinnitys ja sieltäkin löytyi hyvin tilaa suomalais- ja saksalaisveneiden välistä. Satamamaksu oli 280 Skr, tuo summa sisälsi sähkön. Olin ajatuksissani varautunut pääsemään saunaan vasta Maarianhaminan Länsisatamassa, mutta täällä olikin yllättäen mahdollisuus löylyihin. Ja ruotsalaiseksi saunaksi se oli yllättävä, en tarkoita yhteissaunomista vaan sitä, että siellä oli tavattoman kuuma (aivan liian kuivaa) ja löylynheittokin oli sallittua. Vilvoittelimme pitkään sitloorassa seuraten ohiajavia Ruotsinlauttoja ja risteilijöitä. Nopeusrajoitus (8km/h) tuntui toimivan, eivätkä ne aiheuttaneet aaltoja vierasvenesatamaan. Sain saksalaiskipparilta nettikoodin ja saatoin näin lähettää kolme päivää valmiina olleet tekstit. Yritimme mennä ajoissa nukkumaan, mutta kello oli kuitenkin 0027 kun kajuutassa tuli hiljaisuus.

_

TUKHOLMAN OSTOS- JA VAIHTOPÄIVÄT

2010-08-12T15:12:00.002+03:00

07la 08 2010 Ostospäivä Stockholmissa

Havaitsimme yöllä raivonneen ukkosmyräkän kylmettäneen ilman entisestään kun heräsimme sateiseen aamuun. Aamupäivällä sade taukosi ja Nea kävi lenkillä Djurgårdenissa ultramaratonarien, huippumallien ja anorektikoiden keskellä.

Eilen illalla kun lähdimme Nean kanssa vanhaan kaupunkiin päätin olla ottamatta kameraa mukaan (täysin poikkeavaa minulle). Tänään sitä ei sitten kannattanut ottaa matkaan, kun satoi kuin saavista. Milloinkaan ei pitäisi ajatella espanjalaisittain: huomenna sitten. Ennen ostoskiertueelle lähtöä Nea pakkaili, minä lueskelin ja kuuntelin milloin sade mahtaa vähetä siedettäväksi. Samalla yritin saada turhaan nettiyhteyttä. Satama tarjoaa maksullista Telian verkkoa. Maksoimme eilen vuorokaudesta, muttemme saaneet kuin hetkeksi (5 min) yhteyden ja sitten se putosi, eikä uudelleen auennut. Ei löytynyt edes antennivahvistimella.

Kahden maissa ajoimme bussilla 47 kaupunkiin. Siirryimme sujuvasti liikkeen sisätilasta toiseen puikkelehtien sateenvarjometsässä. Nea löysi pääkadun liikkeistä hameen ja siihen puseron melko vähällä vaivalla -- ihan turhaan olimme menneet merta edemmäs shoppailemaan (Amsterdamiin ja Lontooseen). Koko päivää haittasi jatkuva sade. Palasimme veneelle ja vietimme Nean pitkän purjehduksen (4.6.-6.8.10 1992 mailia) viimeistä iltaa. Tuohon legiin Espanjan Donostiasta Stockholmiin mahtui 35 satamaa ja kieli vaihtui kahdeksan kertaa.

08su 08 2010 Gastien vaihtopäivä

Sunnuntain aamupalan jälkeen viimeiset tarkastukset kajuutassa ja yhdentoista maissa lähdimme kohti Cityterminaalia. Pysäkillä seistessämme paikalle osui museoratikka ja ajoimme sillä keskustaan. Se oli mukavaa kyytiä, konduktööreineen päivineen. Joimme aamukahvit Cityterminaalin nettikahvilassa, sain kyllä yhteyden blogisivuihin, mutta kahvilan koneessa ei ollut Wordia ja niin jäivät taas tekstit lähettämättä. Nea lähti 1200 linja-autolla Arlandaan (matkaseurana parikymmentä Iron Maiden -paitaista pitkätukkaa) ja lensi sieltä Turkuun. Tapahtumaketju oli 4.6.10 samankaltainen vaan toisin päin kuin nyt – lähtijä ja tulija ovat vaihtaneet paikkaa. Jorma nimittäin tulee gastiksi ja laskeutuu Arlandaan 1330.

Ennen Jorman tuloa minulla oli hyvin aikaa treffata Marcus, joka oli tämän seilauksen gasti numero 3. Hän seilasi Wilben ja minun kanssa Maarianhaminasta Amsterdamiin viime vuoden kesäkuussa. Marcus esitteli minulle Södermalmin nähtävyyksiä.

Näimme mm. Carola Häggkvistin. Etsimme nettikahvilaa tai WiFi-paikkaa pitkään ja hartaasti. Emme löytäneet kumpaakaan, joten raahasin turhaan kannettavaa repussani koko päivän. Päädyimme juomaan kahvia vanhan kaupungin ykkösmestaan, jota Marcus vähän paheksui (aivan oikein). Hän paikallisena karttaa näitä turistipaikkoja.

Tapasin Jorman ja hänen kaksi tytärtään Åhlensin edessä viiden jälkeen. Kävimme ensitöiksemme ruokailemassa sushi-ravintolassa. Oli siinä taas harjoittelemista ja ihmettelemistä eksoottisen ravinnon kanssa. Kylläisinä haimme Jorman laukun päärautatieasemalta ja hyvästien jälkeen tytöt lähtivät majapaikkaansa. Me ajoimme 47lla Djurgårdeniin. Tervetulorommien jälkeen teimme pienen jaloitteluretken Skanssenin portille ja pääsimme viimeiseksi tunniksi veloituksetta Gröna Lundiin, jatkoimme vain kuljeskelua. Tuopillisen jälkeen palasimme veneelle. Ilta venähti pitkälle yöhön ennen kun saimme jutut loppumaan.

_

ENSIMMÄISET MERIKOTKAT

2010-08-09T22:46:00.002+03:00

06pe 08 2010 Tukholmaan

Herätys 0630 ja nopeat aamutoimet ja niin olimme tasan kuudelta irtautumassa laiturista ja peräpoijusta.

Öja 0600 Log 9669 Mh 1165,3

Nostimme purjeet 0713 (log 9675) tuulta oli idästä 3,5 m/s SOG 4,7 kn.

Kippari meni nukkumaan 0735. Nea joutui käynnistämään moottorin 0817 tuulen haihduttua. Kalle jatkoi unia vielä hetken, oli kylläkin vähän pettynyt, kun Nea ei herättänyt häntä kahden merikotkan lennettyä veneen edestä. Nea otti 0900 kuvan (ensimmäisen merikotkakuvansa) varmistukseksi tunnistamistaan isolinnuista.

Kalle heräsi 0909 ja kuuli meriselityksen merikotkineen (log 9685). Nea pääsi lepäämään ja uskokaa tai älkää alkoi armoton kiikarointi. Haravoin tarkkaan puunlatvoja ja taivasta ja vihdoin 1015 löysin kaipaamani linnun korkealta vasten tummaa sadepilveä Kråkmoranin yläpuolella. Seurasin sitä hetkittäin ja se siirtyi kaarrellen kohti etelää. Vartin päästä lensi harmaahaikara veneeni taitse. Epäilin hetken kaukohavaintoa, mutta löysin merikotkan edelleen taivaalta. Kiikarikompassista oli suuri apu etsinnässä, kun sai paikallistettua edellisen havaintopaikan.

Auringonpaisteessa näin pohjoisessa suuren pienvenesataman. Siellä kiilteli ainakin sata mastoa. Yritin paikallistaa havaintoani merikortille, mutten onnistunut siinä. Ajassani Gålön linnakkeen ohi totesin nähneeni merimetsojen pesäsaaren kaukaa. Lintujen ulosteellaan tahrimat puut olivat näyttäneet alumiinimastoilta. Tekikö väsymys tepposen?

Nyt Gålössä lähestyessäni Dalarötä ja nimenomaan Tukholmaa muistin miten suuren ongelman täällä huippuvauhtia ajavat moottoriveneet aiheuttavat. Nean herättyä laskimme isopurjeen ja kolmion kello 1219. Hetkittäin tuulta olisi riittänyt seilaamiseen etenkin ”Badenbadenin” (Saltsjöbaden) selällä. Se oli kuitenkin niin puuskaista, että päätimme varmistaa laituripaikan Wasahamnenissa moottoriajolla. Lisäksi moottoriveneet aiheuttivat niin hankalaa aallokkoa, että siinä ei olisi matka paljoa edennyt. Kapeassa Boon kanavassa oli liikennettä oli molempiin suuntiin erittäin paljon.

Ennen Tukholman keskustaa meidät ennätti ohittaa moottoriveneiden lisäksi yksi Ruotsin lautta ja läheltä ja kovaa ajavia saaristoristeilijöitä kymmenisen. Ajoimme sisälle ahtaaseen Wasahamnenin satama-altaaseen, kävimme katsomassa sisemmän laiturin peräpaikat ja palasimme sen alkupäähän. Kiinnityimme sormiponttonipaikkaan numero 79, johon mahduimme niukasti.

Wasahamnen, Stockholm 1540 Log 9721 Mh 1174,0 (8,7 / 9,6)

Kävin suorittamassa satamamaksun sähköineen kahdelta päivältä 600 Skr (sähkö 50 Skr/pvä). Pääsimme suihkuun ja lähdimme sen jälkeen Slussenin lautalla vanhaan kaupunkiin syömään. Löysimme ”kantaravintolamme” erään aukion laidalta. Hyvää pizzaa saimme syödäksemme De Svarta Fårenissa.

Kävelimme kauniissa kesäillassa City Terminalenille, kuunnellen katusoittajia ja ihaillen kuumailmapalloja, tarkistamaan Nean sunnuntaisen lähtöpaikan (nyyh). Ajoimme bussilla no 47 Djurgårdeniin veneellemme. Gröna Lundista kantautui häiritsevä musiikki, möykkää sanoi Nea. Yritin kirjoitella blogeja, mutta yläselässä oleva kipu tuuperrutti minut sänkyyn jo kymmeneltä, Nea jäi lukemaan.

_

REMONTTI SEILEIN

2010-08-09T22:31:00.004+03:00

05to 08 2010 Öjaan

Herätyskännykkä pirisi 0500, annoin Nealle luvan jäädä vuoteeseen ja söin kevyen aamupalan. Irtauduin laiturista tyynessä säässä.

Idö 0626 Log 9595 Mh 1158,0

Seurasin reittipisteitä mutkittelevassa saaristoajossa, jossa joka luodon välistä johti reitti jonnekin. Tunti lähdön jälkeen kehittyi taas aamusumu. Vähäinen tuuli virisi 0730 ja nostin isopurjeen. Totesin kahdeksalta sen vain hakkaavan turhaan, joten laskin sen. Taisi Nea siinä vaiheessa saada tarpeekseen kolmen tunnin väkisinmakaamisesta sekä äänien kuuntelusta ja nousi ylös.

Klo 0815 (57°56,163N 016°56,304E log 9611) aloitimme varsimaisen aamupalan. Menin nukkumaan vahdinvaihdon jälkeen. Nea merkitsi lokikirjaan: Tutkan näytöllä heijastus 0949 veneemme vierellä, sitten se siirtyi taakse. Hän seurasi sitä 1002 asti, mitään ei näkynyt, sitten heijastus hävisi. Alueella merikortissa luki ”varning för bottenaktiviteter”. Oliko sukellusvene käynyt tarkistamassa vierailijan?

Sumu hälveni 1018, log 9624, kunnes taas tuli hetkellinen säkkisumu.

Nea herätti minut 1120, kun tuuli oli taas alkanut puhaltaa. Nostimme purjeet 1127 (log 9632) ja pääsimme purjehtimaan hyvää vauhtia helmin ohjatessa. Saatuamme purjeet vetoon kuulimme oudon äänen perälaatikosta, kuin jokin metallinen työkalu olisi pudonnut lasikuidulle. Katsoin perälaatikkoon, ensin en havainnut pohjalla mitään irtotavaraa, mutta kurkistaessani sitlooran alle näin ohjauslaitteiston vaijeripyörän irronneen. Vene kulki kuitenkin hyvin vakaasti purjeilla ja ohjaus toimi moitteettomasti. Päätin ryhtyä remonttiin purjeilla.

Tyhjensin perätilasta skuuttiköydet, perämoottorin, varapolttoainekanisterit ja happokanisterin. Näin pääsin irrottamaan perämoottoritelinettä, joka oli kuudella pultilla kiinni. Seuraavaksi purin kvardantin ympäriltä suojalevyt ja välilevyn perälaatikon ja alustilan välistä.

Pudonneen vaijeripyörän sain helpolla, mutta siihen kuuluvan akselin löytämistä varten jouduin sukeltamaan pää edellä matalaan tilaan. Otsalampun valossa löysin myös akselin ja toisen katkenneista sokkanauloista. Miljoonalaatikosta etsin sopivat sokkanaulat akselin päihin ja palasin ”mielipaikkaani” (en antanut lievän klaustrofobian tulla päälle), josta Rapakin oli tyytyväinen kun sanoin kiinnittäväni edelliskeväänä pakoputken sinne.

Sain asennettua pyörän ja akselin irrottamatta vaijeria. Sokkanaulojen asentaminen vei jonkin aikaa ja vaati kärsivällisyyttä. Kahden tunnin ja kymmenen purjemailin jälkeen homma oli hoidettu ja kaikki tavarat olivat takaisin paikallaan ja paremmassa järjestyksessä kuin koskaan. Aluksen ohjaustuntuma oli palautunut ennalleen (herkäksi), eikä krahinaa enää kuulunut. Meille jäi arvoitukseksi kaikkien näiden ohjauslaitteiston ongelmien syy-seuraussuhteet. Automaattiohjaushan lakkasi toimimasta jo ennen Brestiä 26.6.

Vaijeripyörän irtoaminen ei olisi voinut tapahtua paremmassa paikassa kuin nyt. Olimme 53 mailin avomeriosuudella ja styyrpuurin halssi ei rasittanut sen (styyrpuurin) puolen ohjausvaijeria. Kaiken lisäksi meri oli lähes aalloton ja tuuli tasaista 4-5 m/s. Saaristossa remontti olisi ollut katastrofi, tai ainakin olisimme joutuneet pysähtymään ankkuriin. Nyt siis kaikki meni hyvin ja peseytymisen jälkeen saatoimme ottaa rauhassa aurinkoa helmin ohjatessa (miltei ääneti).

Tuuli hiipui (2,1 m/s) 1442 nopeutta oli enää 2,6 kn, joten otimme keulapurjeen sisään ja käynnistimme Volvon (log 9646). Kello 1525 Gustaf Dalenin majakka oli suunnassa 331°ja etäisyyttä sille oli 6,7 mailia. Tuuli tuli taas kehiin 4,5 metrin voimalla ja sammutimme moottorin 1530, log 9651. Landsortin valkoinen, punapipoinen majakka tuli näkyviin 1605 suoraan edessä 13 mailin päässä.

Laskimme purjeet 1815 Landsortin edustalla ja päätimme jo toisen peräkkäisen loistavan purjehduspäivän. Sisaralus Wasa 370 eteni rannempaa samaan suuntaan. Ajoimme Öjan lahdelmaan ja katselimme tarkkaan täynnä olevasta satamasta paikkaa. Yksi ystävällinen ruotsalaispurjehtija viittoili meitä ajamaan perille hänen ison veneensä sisäpuolelle, viimeiseen poijupaikkaan Öjan satamassa. Kiittelimme miestä, sillä tuota paikkaa ei olisi kyllä löytynyt ilman hänen apuaan.

Öja, Landsort 1855 Log 9669, 74M Mh 1165,3 (7,3 / 13,5)

Kävin maksamassa laiturimaksun 220 Skr (no kyll stääs sattu, et ko kiälik vaihtu nii usse, ni tlee vikavaluutt, Mnää korjasindua ja siin luk ennne, et eoro) (laituri ja sähkö). Viritin sähkön ja PC:n ja erikoisantennilla sain netin toimimaan. Sillä aikaa kun Nea teki kahdeksan kilometrin lenkin majakalle kävin maksamassa 20 kruunun nettimaksun. Sain suihkujen jälkeen ja syötyämme lähetettyä edellisen päivän seilauksen aikana kirjoittamani blogitekstit. Unta kovin myöhään puolenyön jälkeen. Nyt ei onneksi liplatus eivätkä ohiajavat moottoriveneilijät häirinneet unia.

_

TUTKAHARJOITTEITA

2010-08-06T00:01:00.001+03:00

03ti (Nean päivä) 08 2010 Tutkalla läpi eteläisen Kalmarin suntin

Utklippan 0713 Log 9477 Mh 142,9

Herätys 0630 ja lähdimme liikkeelle heti kun vierellämme olleet ruotsalaiset lähtivät.

Nostimme isopurjeen välittömästi päästyämme Utklippanin majakkasaaren tiukasta ulosajoreitistä vapaalle vedelle, tuulta oli 2,5 m/s SE.

Sumu tiivistyi ja kytkimme tutkan päälle kello 0820. Nyt näytöllä on kaksi ruutua, kartalta voi seurata matkan kulkua ja tutkanäytöstä katsoa vastaantulevat alukset ja reimarit. Ainoastaan kolme Ruotsin laivaston torpedovenettä ohitti meidät yhdeksän maissa. Olin seurannut tutkalta kolmen aluksen saattueen lähestymistä takaa. Voimakkaan äänihavainnon perusteelle määritin ne laivaston veneiksi ja näin niistä ensimmäisenä ajavan sumun vähennyttyä hetkeksi. Se oli silloin puolen mailin päässä meistä.

Jouduin pyytämään Nean tähystäjäksi sumun tiivistyttyä ja näkyvyyttä oli vain pari veneenmittaa. Lyhyeksi jäi gastin lepohetki, hän ei ennättänyt kuin lukea puolisen tuntia löytääkseen kunnollisen väsymystilan. Erotimme ruotsalaisen Dehler34-veneen, joka tuli läheltä vastaan. He tekivät turhan väistöliikkeen ja senkin vasemmalle. Jumppu kertoi, että hänelle oli sattunut monta tilannetta kun vastaantulija väistää väärään suuntaan. Nytkin olisi rytissyt jos olisin tehnyt väistöliikkeen.

Jos ruotsalaiset olivat luovuttaneet lopullisesti Stralsundin ja Wismarin saksalaisille vasta 1908, niin näyttää kuin saksalaiset luopuisivat Ruotsista nyt. Niin paljon tuli saksalaisia veneitä vastaan. Tutkan käyttöä tuli tänään harjoiteltua oikein kunnolla, koska vastaantulijoita oli kaikkiaan kymmeniä ja kaikki ajoivat tietysti juuri samaa viivaa kuin mekin eli itätikulta toiselle.

Sumu kesti pitkälle iltapäivään, mutta juuri ennen Kalmaria näkyvyys vähän parani. Saatoimme nähdä Lantmännenin rehutehtaan, jonka hajussa vietimme viikon telakoituna vetolaitevian vuoksi häämatkalla vuonna 2002. Olimme silloin helteessä Kalmarin suurin nähtävyys.

Kalmarin sillan jälkeen laskimme ison, joka oli koko päivän ollut turhaan ylhäällä. Nea pesi täkin, jolla oli satoja kärpäsenraatoja ja muiden öppiäisten maallisia jäännöksiä. Nea väittää, että pidän liiankin hyvää huolta veneestä, mutta itse hän pesi hammasharjalla (käytöstä poistetulla) tiikkien reunukset. Ja vihreää mönjää sai irtoamaan niistä.

Kuninkaallisen kesäasunnon, Sollidenin, edustalla oli keltaisin poijuin rajattu suojeluvyöhyke ja rannalla hieno, pienehkö rantahuone.

Borgholm 1833 Log 9543, 66M Mh 1154 ( 11,8 / 11,8)

Maksoin pitkälle ruotsalaispojalle 180 kruunun satamamaksun. Dieseliä saisimme vasta aamulla satamakonttorin avauduttua. Kävimme sen verran Borgholmin keskustassa, että etsimme ruokakaupan. Pankkiautomaattikin löytyi, mutta se ei suostunut lukemaan meidän kummankaan korttia. Tämä oli kolmas kerta kun käytimme tätä satamaa, emmekä ole kertaakaan päässeet edes näin pitkälle. Täällä oli kaupunki täynnä solariumin kyllästämiä ruotsalaisia, jotka olivat kuvitelleet tulleensa aurinkolomalle. Illalla söimme perunasalaattia ja Saksasta ostettua Schwarzwaldinkinkkua. Olipa suolaista. Sain kirjoitettua parin päivän blogitekstit ja lähetettyä ne liikkeelle. Sääennusteet kertoivat, että yön aikana Itämereltä siirtyisi myrskyalue kohti Satakunnan rannikkoa ja Iltasanomien sivulla jopa kehotettiin kansalaisia hamstraamaan viikoksi vettä ja ruokaa! Öölannin länsipuolella tuulta ennustettiin olevan huomattavasti myrskylukemia vähemmän. Nea meni nukkumaan nimipäivänään, jota vietimme erehdyksessä jo eilen (heh, varsinainen festivaali olikin – Nean huomautus), 2330 ja minä tunnin päästä.

_

ULKOMAJAKALLE

2010-08-05T23:43:00.002+03:00

02ma 08 2010 Allingesta Utklippanille

Naapurimme, jonka kyljellä olemme, ilmoitti lähtevänsä viiden ja kuuden välillä. Päätimme mekin tehdä samoin ja meillä oli kello soimassa 0500 ja tavanmukaisesti meille riitti tuo puoli tuntia aamutoimiin ja veneen valmisteluun. Irtauduimme ruotsalaisten kyljeltä puoli kuusi, heidän veneessään ei näkynyt vielä mitään liikettä. Ehkä rouva oli saanut aikataulua venytettyä, kun olimme sanoneet lähtevämme vasta yhdeksältä.

Allinge, DEN 0530 Log 9427 Mh 1134,5

Ajettuamme ulos satama-altaan kapeasta aallonmurtaja portista päästin Nean jatkamaan unia.

Nostimme ison ylös kello 0740, mutta tuuli virisi vasta 0829 sen verran, että saatoimme avata rullukan ja sammuttaa moottorin, log 9443. 0935 jouduimme jälleen turvautumaan Volvoon edettyämme runsaan tunnin aikana neljä mailia, tuulta oli vain 1,1 m/s.

Viiden tunnin kuluttua lähdöstämme naapurinamme Allingessa ollut Bavaria 40 meni ohitsemme runsaan solmun suuremmalla nopeudella. Muuten ei pohjoisen suuntaan näkynyt liikennettä, laivoja meni jonkin verran.

Kun tuulta ei edelleenkään kuulunut, varmistimme polttoaineen riittävyyden ja kaadoimme (1320) molemmat kanisterit (2x25 litraa, log 9469 Mh 1141,1) )dieseliä tankkiin, polttoainemittarin neula nousi F-asentoon. Tankkauksen jälkeen ohitsemme ajanut Bavaria-vene ja Utklippan näkyivät horisontissa, matkaa sinne oli 19 M.

Aivan sataman edustalla hylje katseli tuloamme. Olimme niin lähellä, että sen viikset ja sieraimetkin näkyivät ja tuhina kuului.

Utklippan 1455 log 9477, 50M Mh 1142,9 (8,4/9,42)

Iltapäivä meni katsellessa satama-altaan täyttymistä ja tehdessä jatkoreititystä plotteriin aina Tukholmaan asti. Tämän rupeaman jälkeen valmistin jauhelihapastan ja söimme sen sitloorassa.

Ruotsalainen Malö 36-vene tuli kyljellemme. Täällähän on ainoa kylkikiinnitys mahdollinen tapa.
Satamakapteeni kävi kierroksellaan ja maksoimme 140 kruunun satamamaksun.

Soutelemassa Utklippanin majakalle Svenska Kryssarklubbenin pienellä soutuveneellä, joita täällä on käytettävissä kaksi.

Ulkoluodoilla hylkeet haukkuivat ulisevalla tavalla. Haahkat ja merimetsot olivat valloittaneet lähemmät luodot. Kiersimme vuosina 1840 ja 1860 rakennetun teräsvarsimajakan. Kuvasin sitä eri puolilta.

Aikomuksenamme on lähteä jälleen varhain liikkeelle, kunhan naapurit ensin poistuvat kyljeltä.
_

VIHDOIN ALLINGEEN

2010-08-05T23:24:00.006+03:00

01su 08 2010 Rønnestä Allingeen

Sunnuntai-aamuna kirkonkellojen aikaan Nea teki kymmenen kilometrin lenkin Rønnessä. Jäin kirjoittamaan blogitekstejä. Suihkujen jälkeen lähdimme uudelleen liikkeelle, Nea meni läheiseen kauppaan hankkimaan ruokatäydennystä ja minä tein lyhyen kuvausreissun Rønnen keskustaan.

Saimme vihdoin nettiyhteyden pelaamaan ja Nea tilasi lentolipun Tukholmasta Turkuun ensi sunnuntaiksi.

Nyt Rønnestä jäi mukava kuva ja sitä vahvistivat rønneläiset, jotka tuntuvat pitävän asumisestaan tässä kaupungissa. Se näkyi jo ikkunoista. Jotenkin tuli mieleeni Tyllilän Irman pantomiimietsitys hänen jäädessään rivistämme panksuunille.

Rønne 1401 Log 9412 Mh 1133,7

Välittömästi päästyämme satamasta (1412) nostimme ison ja avasimme purjeet täytenä. Ruotsalainen moottorivene häiritsi ison nostoa ajamalla pari kertaa aivan liian lähelle, toinen kerta oli ikään kuin varmistusta, että varmasti tuli aaltoja.

Seilasimme pitkin Bornholmin luoteiskylkeä ja näimme siellä tuttuja rinteitä pyöräretkeltämme kahdeksan vuotta sitten. Kalastajavene tuli lähelle, isännällä oli perkuu päällä ja lokit saivat syötävää.

Lokkien kirkuna oli hirvittävän voimakasta, kun ne taistelivat saaliinjaosta ja suurin vei tietenkin parhaat kalan sisälmykset.

Kevyessä myötätuulipurjehduksessa otimme aurinkoa kaikessa rauhassa – tänään oli seilattavaa vain viisitoista mailia. Aioin merkitä tämän exceliin lepopäiväksi – sitähän se olikin.
Allingen sataman edustalle tultuamme, kello 1720, kelasimme rullukan sisään ja laskimme isopurjeen. Meitä oli kolme venettä menossa sisälle satamaan. Tanskalainen vene ensimmäisenä ajoi aallonmurtaja-aukolle, mutta peruutti äkkiä takaisin ja jäi ajelehtimaan sataman edustalle. Ruotsalainen Bavaria, joka oli ohittanut meidät kaksi lähti suosiolla kolmen mailin päähän Tejniin. Mietin, enkö vieläkään päässyt unelmieni satamaan, Allingeen. Sehän oli meidän päätavoitteemme vuonna 2002. Silloin oli liian kova keli ja sataman portit pysyivät suljettuina. Ajoimme tanskalaisten vierelle ja saimme kuulla, että yhteysalus tukkii sisäänajokanavan. Jäimme odottamaan tilanteen muuttumista ja vartin päästä iso alus lähtikin Allingen satamasta.

Annoimme tanskalaisten mennä ensin. Katsoimme paikan ruotsalaisen Bavaria 40:n kyljeltä. Allingen satama-altaat ovat kovin pieniä, joten tarkkaan joutui venettä kääntämään. Nyt altaissa tosin oli ruhtinaallisesti tilaa verrattuna heinäkuisen Allinge Jazzin aikaan, jolloin altaissa ei ole vapaata vesipinta-alaa lainkaan.

Puolen tunnin kuluttua kiinnittymisestämme naapuripatin väki koirineen tuli paikalle ja kertoivat lähtevänsä aikaisin aamulla – viiden ja kuuden välillä. Totesimme heräävämme päästääksemme heidät pois laiturista. Lähdimme tarkistamaan peseytymispaikkojen sijainnin ja kuvaamaan idyllistä Allingea.

Allinge on todella viehättävä kalastajakylä savustuspiippuineen ja värikkäine rakennuksineen. Nämä pienillä saarilla olevat kaupungit, kylät ja pienet kivirakennukset viehättävät Neaa erityisesti, hän on 1980-luvun lopulla ihastunut Irlannin maaseutuun. En ole saanut häntä vakuuttuneeksi hirsitalon erinomaisesta lämmön varaamis- ja vaihteluominaisuudesta. Kun taas pelkään kivitalojen reuma-alttiutta.

Edellistä miettien söimme rannan ravintolassa entrecotet uuniperunalla. Ruokaa sai odotella eikä makuelämys ollut kovin ihmeellinen. Maksaminen tässäkin ravintolassa tuntuu olevan työlästä puuhaa. Naapuripöydän suomalaiset tekeytyivät ruotsalaisiksi, mutta puheesta alkuperän kuuli jo ensimmäisestä sanasta ja viimeistään se kiva sana paljasti suomalaisuuden.

Palattuamme veneelle teimme päätöksen lähteä samaan aikaan naapuriveneen kanssa. Heräämme kuitenkin kun autamme heidät liikkeelle ja kiinnitymme uudelleen laituriin. Siis lähtö viiden ja kuuden välillä – hankala ilmaisu – aamu-unikin siinä häiriintyy jos kuuntelee milloin viereisessä veneessä alkaa liikettä kuulua.

Onneksi takanamme majapaikkaansa pitävällä pilottiveneellä ei ollut yön aikana komennuksia ja saimme nukkua rauhassa.

Teimme jatkoreitityksen Allingesta Tukholmaan ja saatoimme havaita, ettei siitäkään tavattoman helppoa muodostu. Pohdimme pidämmekö välipäivän jossakin vai säästämmekö sen Tukholmaan? Menimme nukkumaan 2330.

Reititys Allinge-Stockholm

Allinge – Utklippan 50M
Utklippan- Borgholm (Öland) 67M
Borgholm – Idö 52M
Idö- Öja 73M
Öja- Stockholm 53M yhteensä 295M

_

SAKSASTA TANSKAAN

2010-08-04T01:28:00.003+03:00

31la 07 2010 Stralsundista Bornholmin Rønneen

Herätys 0515, normaalit nopeat aamupalat ja veneen valmistelu lähtöön. Hakiessani sähkökaapelin laiturilta jätin 15 euron arvoisen palvelukortin naapurissa olleen saksalaisveneen kannelle. Olisimme joutuneet siirtämään lähtöämme kahdella tunnilla odotellessamme toimiston aukenemista 0730. Meillä on 82 mailin seilaus edessä, johon varaamme aikaa 16 tuntia.

Stralsund, GER 0545 9331 Mh 1128,1

Nostimme ison ylös samalla kun ihailimme vielä kerran Stralsundin silhuettia aamuauringossa.

Ajoin iso ylhäällä kapeat rännit melkein Rügeniin saakka, olin antanut Nealle kolmen tunnin huilin. Välillä väylä oli niin matala ja kapea, etten uskonut täältä pääsevänikään selkeälle merelle. Onneksi muitakin veneitä oli lähtenyt joukoittain liikkeelle nyt kahdeksan jälkeen ulommista satamista. Saksalaiset ajoivat matalakölisillä moottoripursilla keskellä kapeaa väylää ja pakottivat minut väistämään.

Nea heräsi jouduttuani vähentämään kierroksia ahtaassa paikassa. No näkipä hänkin millaisella peltoon kaivetulla ojalla ajelimme. Avasimme jennin Rügenin saaren kupeella (0945) ajettuamme neljä tuntia koneella, sammutimme koneen ja pääsimme seilaamaan hyvään tuuleen. Loki näytti tässä vaiheessa lukemaa 9355. Kippari pääsi levolle. Tuuli oli takalanteelta, eikä helmi pystynyt ohjaamaan ja aallokko oli voimakkaampi kuin kevyt tuuli. Puolen tunnin päästä tuuli kääntyi kaakkoon ennusteen mukaisesti ja helmi otti ohjat käsiinsä. Kahden reittipisteen väli oli 62 mailia.

Keskellä ulappaa oli ODAS poiju, jonka ohitimme 1,2 mailin päästä kello 1340, tuulta oli 8 m/s ja nopeus 7,9 kn, olimme pienentäneet etupurjeen kakkosjenuaksi. Tässä vaiheessa ohitimme kaukana edessämme olleen veneen, joka jäi nopeasti jälkeemme.

Kello 1540 Bornholmin saari tuli näkyviin, matkaa sinne oli 19 mailia. Tuulta oli riittävästi ja seilaus sujui hyvin, keskityimme lähinnä lukemiseen (Kalle Venelehdestä Aliisan tarinoita ja Nea Carlos Ruiz Zafónin uusinta kirjaa The Angel’s Game). Tämän päivän seilaus oli ensimmäinen kun helmi pystyi pitämään homman hallinnassa. Tällaiseksi olin kuvitellut kaikki seilaukset tällä reissulla – hah. Neljätoista kuukautta tapeltuani automaatin kanssa nyt ja vuodesta 2001 lähtien edellisen autohelmin kanssa osoittautui, että hihna oli ollut aivan liian löysällä. Nyt kun hihna ei luista se ei myöskään vapaudu riittävästi käsiohjauksessa ja pitää hirvittävää rutinaa. Tulee mieleen harakka tervatulla katolla (joko nokka tai pyrstö kiinni tervassa).

Laskiessamme purjeet kello 1805 erottui ohittamamme vene vain vaivoin horisontissa. Ajoimme Rønnen pääsatamaan, minne plotteri osoitti vierasvenesataman. Teimme turhan kierroksen siellä ja ajoimme mailin päähän lännemmäksi. Kiersimme aallonmurtajan ja ajoimme kohti laitureita. Polkupyörällä ajava satamakapteeni huusi meille, että ajakaa ykköslaiturin länsipuolelle kumivenepaatin viereen. Ei hän kysellyt veneen mittoja, ei edes syvyyttä. Jäimme kiinni mutaan, mutta pääsimme omin voimin irti ja teimme uuden lähestymisen tolppien välistä. Nyt pääsimme laituriin kiinni. Peräti epäilyttävältä tämä laituri näytti. Päätytolppa oli irti muusta laiturirakenteesta ja se huojui pahanpäiväisesti – onneksi ei ollut kova tuuli.

Rønne, DEN 1845 Log 9412, 81 M Mh 1133,7 (3,8 / 4,7)

Epäonneksemme toiselta puolelta laituria vapautui hetken kuluttua hyvä paikka, johon saapuva saksalainen sai ajaa suoraan. Satamakapteeni tuli kertomaan maksuautomaatista, jossa voimme suorittaa osuutemme. Samalla saimme koodin suihkutiloihin ja internetin tunnusluvut. Tutustuimme Rønnen satamaan vuonna 2002 emmekä huomanneet sen olevan näinkin pieni ja rähjäinen. Vain palvelutilat olivat OK, mutta laiturit vetelivät viimeisiään.

Häämatkalla vuonna 2002 kävimme linja-autolla Rønnessä veneemme ollessa toisella puolella saarta Tejnissä. Tuolloin oli kauhea tuuli ja sade. Teimme silloin kahden tunnin sateenvarjokryssin pienillä kaduilla ja saimme nyt paikattua tuota näkemystämme paremmassa kelissä.

Nytkin sateli pariin otteeseen, mutta vain kuuroluonteisesti. Kävimme illalla syömässä keskustan Gustafs Cafe –ravintolassa, joka näytti ulkoapäin kelvollisemmalta. Pitkään odotimme palvelua kunnes Nea meni tilaamaan tiskiltä, itselleen Gustafspurilaisen ja Kallelle lohifileen, joka osoittautui kuivaksi.

Palasimme venesatamaan mutkitellen (ei huojuen) ja ihmettelimme miten muut tarkenivat lyhyissä paidoissa ja shortseissa.

_

STRALSUND

2010-08-03T22:50:00.007+03:00

30pe 07 2010 Maailmanperintökohde Stralsund

Herätys 0630, nautimme aamupalan ja Kalle lähti palauttamaan toimintakortin satamatoimistoon. Eilinen hapannaama ei ollut vuorossa, joten päivä alkoi sen suhteen valoisammissa merkeissä. Taivas ei silti ollut valoisa. Pääsimme hyvin irti perätolpista pitkän keulaköyden saattelemana.

Warnemünde, Hohe Düne 0734 Log 9275 Mh 1128,1

Heti päästyämme satama-altaasta ulos (0748) avasimme etuseilin, tuulta oli hetken päästä 8,6 m/s SW ja SOG max 9,6 kn. Tuuli vaihteli pitkään 10-15 m/s, huippulukema 16 m/s. Aallokko oli varsin korkeaa ja tuli ikävästi takalanteelta. Pelkän rullukan siivittämänä pääsimme kuitenkin seilaamaan hyvää vauhtia. Mustia pilviä kulki taivaalla pitkin päivää, mutta meille ne antoivat onneksi vain tuulenpuuskia eivätkä vettä. Kello 1107 jiippasimme kohti itää ja päästyämme maan suojaan aallokko tasoittui.

Stralsundiin meno oli loppumatkalta varsinaista ränniajoa. Viimeiset tunnit ajoimme tiukasti tikutettua, kapeaa väylää, jonka molemmin puolin oli hyvin niukasti (tai ei ollenkaan) vettä. Vaikka reitti mutkitteli, pääsimme seilaamaan lähes koko matkan, vain pienen hetken tarvitsimme koneapua. Väylällä oli liikennettä kuin Mannerheimintiellä. Klo 1545 rullasimme purjeen sisään Stralsundin sataman suulla. Tuulikin tyyntyi sopivasti – kerran näinkin päin, yleensähän se yltyy satamaan tullessa.

Stralsund, Citymarina 1600 Log 9331, 56M Mh 1129,0 (0,9 / 8,5)

Olimme seilanneet koko päivän hyvää vauhtia myötätuuleen ja päivän keskinopeudeksi tuli komea 6,6 kn. Stralsund näytti jo mereltä käsin selvästi enemmän hansakaupungilta kuin maailmanperintösiskonsa Wismar.

Merellinen kaupunkikuva oli kerrassaan mainio ja sitä tunnetta vahvistivat vastaan tulevat purjeveneet.

Maailmanperintökohteeksi Stralsund nimettiin vuonna 2002. Maailmanperintöasia oli hyvin näkyvissä kaupungissa niin esitteissä kuin esitetelineissäkin. Kaupungilla on jopa oma maailmanperintöpäällikkö – mitä hänen tehtäväkenttäänsä sitten kuuluukin.

Wismarin tapaan Stralsund oli Ruotsin vallan alaisena 1600-1700-luvuilla. Tuo ruotsalainen aika näkyy ja muistetaan kaupungissa hyvin.

Stralsund oli rauhansopimuskaupunki vuonna 1370. Kaupungin ympäri on ollut muuri, josta osa on edelleen säilynyt ja jota korjataan ja palautetaan entiseen asuunsa.

Vanhat hallintorakennukset, mm. kuvassa oleva kaupungintalo, ovat esimerkkinä Stralsundin loistoaikojen arkkitehtuurista. Niissä yhdistyy italialainen tiilirakennustekniikka ja pohjois-ranskalainen katedraaliarkkitehtuuri.

Mielestämme Stralsund on selkeästi komeampi Hansakaupunki kuin Wismar ja rakenteeltaan ehyempi ja jotenkin helpommin hahmotettava. Stralsund sijoittuu Strelasundin ja vuosisatoja sitten padottujen lampien väliin. Stralsundin maailmanperintöalueen pinta-ala on 80 ha, Wismarin 85 ha kun Vanha Rauman alue on 30 ha.

Stralsundissa oli komeita ja hyväkuntoisia puuovia, jotka selvästikin edustavat ajattelutapaa ”ulko-ovesi on käyntikorttisi”. Samanlaista ilmentävät myös Viron Paiden ovet ja Vanhan Rauman portit.

Täällä on säilynyt sodista huolimatta hyviä katukokonaisuuksia.

Rakennuksia on korjattu ja joihinkin kohteisiin on jätetty mielenkiintoisesti vanhoja rakenteita esiin, kuin konsanaan Vanhan Rauman korjausrakentamiskeskus Tammelassa.

Rakennustyylit vaihtelevat eri vuosisatojen mukaan, mutta juuri se antaa Stralsundille sen keskiajalta polveutuvan kaupungin leiman.

Monissa kohteissa oli vaikeuksia erottaa oliko rakennus replika vai todella viimeisen päälle korjattu (ylikorjattu tai peruspilatettu). Yhdessä näistä asia selvisi ikkunassa olleesta valokuvasta vuodelta 2002, ennen korjausta. Hyvä näin – rakennus kuitenkin säilyi.

Rankorakenteinen rakennus on tavattoman kaunis ja se kertoo yksityiskohdillaan tämän tyylin selkeän systeemin.

Vanha Stralsund löytyi myös pienoismallina Kauppatorilta. Siitä arvuuttelimme mikä osa kaupunkia oli vielä käymättä?

Jos oli Wismarissa vanha keskusta lähellä satamaa, niin täällä Stralsundissa se oli vielä lähempänä.

Kaikkien sääntöjä vilisevien saksalaiskaupunkien jälkeen Stralsundiin oli hyvä lopettaa vierailu Saksanmaalla.

-

WISMAR

2010-08-01T14:10:00.004+03:00

29to 07 2010 Maailmanperintökohde Wismar

Wismar ja Stralsund on liitetty Unescon maailmanperintöluetteloon vuonna 2002. Ne edustavat Hansakaupunkeja listalla. Meitä vähän ihmetyttää tämä Hansakaupunkien suuri määrä listalla, ovathan siellä näiden kahden lisäksi Tallinna, Visby ja Lübeck.

Yritimme löytää Wismarin poikkeavuutta noista muista Hansoista.

Uusgoottisen tyylin rakennus Alter Schwede sijaitsee Marktplatzin varrella. Se on yksi Wismarin vanhimmista porvaristaloista. Alkujaan se oli rakennettu vuonna 1380. Tämä ruotsalaisuuden suuri näkyvyys selittyy sillä, että Wismarkin joutui Suuren Pohjansodan jälkeen Ruotsin valtiolle 1648. Vuonna 1803 solmittiin Malmön sopimus, jolla Mecklenburgin suurruhtinaskunta maksoi Ruotsille ”vuokraa” Wismarin ja Poelin alueista vuosittain yli 1 milj riikintaaleria. Tämä sopimus lakkautettiin vasta 1903 ja Ruotsi luopui alueistaan.

Wismarissa oli tavattoman vaikeaa nähdä uudelleen rakennettujen ja kunnostettujen rakennusten välillä eroa. Toisen maailmansodan jälkiä korjataan edelleenkin ja pommitusten tuhot ovat osin vielä näkyvissä.

Wismarissa on kolme satamaa, jotka antavat kaupungille sen merellisen luonteen. Alterhafen on lähinnä vanhaa kaupunkia (eivät toisetkaan kaukana ole).

Suomalaisetkin ovat päässeet historiankirjoihin rikkomalla Wismarin satamassa laituritolppien päissä olleet kaksi ruotsalaista päätä vuonna 1902. Niistä päistä on tehty replikat joita voi ihailla Baumhausin edessä. Yksi päistä oli myös ulosmenoväylän varrella. Nämä päät muistuttavat ruotsalaisesta kaudesta.

Wismarin Alterhafenissa voi aistia vielä keskiaikaisen merenkulun tunnun.

Kalaa oli tarjolla eri muodoissa. Kovin suosittuja olivat kalaleivät, joita myytiin Alterhafenissa kalaveneistä, joissa oli savustamot peräkannella.

Wismar, Westhafen 1330 Log 9237 Mh 1126,3

Perinnelaiva oli lähtenyt liikkeelle Alterhafenista ja tuli meitä vastaan lahdella raakapurje ylhäällä.

Avasimme keulapurjeen 1438, tuulta oli tuolloin 7,7 m/s lännestä, joten saamme taas reipasta myötätuulta. Aallokko ei ollut kovin suurta, mutta kasvoi päivän mittaan, joten Kallella riitti ohjaamista.

Rostockista lähtevät kaksi laivaa täsmensivät vähän väylän ylitystä. Tuuli viuhui kymmenen metrin tietämissä. Sitä se oli ollut koko päivän, käyden maksimissaan 14 m/s. Mustat pilvimassat vyöryivät ylitsemme yksi toisensa jälkeen ja antoivat puuskaista tuulta. Suomessa sen sijaan kärvistellään ennätyshelteissä…

Rullasimme etupurjeen sisään 1946 ja ajoimme tuuliseen Warnemünden satamaan (Hohe Düne). Haimme hetken vapaata paikkaa, mieluummin tuulen alapuolelta. Niitä oli kovin vähäisesti. Löysimme paikan. Täällä perätolpat ovat kovin etäällä toisistaan ja kaukana laiturista. Ovat varautuneet suuriin veneisiin.

Warnemünde 2015 Log 9275, 38M Mh 1128,1 (1,8 / 6,75)

Naapurimiehen auttamana saimme kaikki köydet kiinni. Vähän kiinnittymistä haittasi suuri laituripaalu, joka sattui olemaan juuri paikallamme. Tämä satama muistuttaa (kerska)komeudessaan paljon Vilamouraa Portugalissa tai Jose Banusta Espanjassa. Kippari kävi maksamassa satamamaksun (18€) juuri ennen yhdeksää, jolloin toimisto sulkeutuu. Eikä saanut ystävällistä palvelua virkasiskolta. Avainpantti oli 10 euroa.

Päivän pääaterian nauttiminen venähti iltaan, mutta onneksi se oli vain lämmitystä vaille valmista eilistä ruokaa. Kävimme uuden huoltorakennuksen suihkuissa. Miesten puolella oli viiden nuoren siivousryhmä klanssaamassa kaakeleita ja armatuureja. Hyvää jälkeä pojat tekivätkin.

_

HANSAAN

2010-08-01T14:06:00.003+03:00

28ke 07 2010 Wismariin

Herätyskello soi 0630, valmistelimme itsemme ja aluksemme lähtökuntoon. Ulkona hanhet tekivät paluuta hiekkasärkille. Nyt ei ollut aikaa jäädä niitä ihastelemaan.

Heiligenhafen, ankkurista 0650 Log 9195 Mh 1119,7

Ankkuri nousi hyvin mutaisesta savipohjasta ja se lähti keksillä ja harjalla puhtaaksi. Ajoimme pois lintujensuojelualueen kupeelta. Lähestyimme Fehmarnin siltaa, josta otin taivaalliset kuvat.

Nea pääsi jatkamaan lepäilyä ja jatkoin ajoa Mecklenburgin puhdissa. Aamun tuulettomuus muuttui mukavaksi viiden metrin tuuleksi ja kun oli tarkkaillut sitä vartin verran totesin sen kokolailla pysyväksi. kellon lähestyessä kymmentä nostin ison ja avasin rullukan (0955 log 9211, tuulta 5 m/s). Tietenkin Nea heräsi näihin toimiin ja totesi, että täällä se yksinpurjehtija on lempityössään. Seilasimme puolitoista tuntia matalassa lahdelmassa, väistimme Travemündesta tulevaa kahta lauttaa, muuten oli vain neljä purjevenettä liikenteessä. Kallen mennessä huilaamaan totesi Nea, että viranomaiset liimaantuivat vanaveteemme, tekivät kierroksen veneemme ympäri ja poistuivat kipparin tultua ylös. Laskimme purjeet 1130 tuulen loputtua. Jumppu ilmoitti, että ovat lähteneet Travemündesta. Olimme sopineet treffaavamme Wismarin Westhafenissa.

Mecklenburgin puhdin ylitettyämme kippari yritti toistamiseen mennä huilaamaan. Ei mennyt kuin viisi minuuttia, niin hän havahtui Nean vähennettyä moottorikierroksia. Kalle luuli hänen keskustelevan viranomaisten kanssa, mutta aluksemme takana olikin nuori poika kumiveneellä. Hän oli eksyksissä ja tiedusteli, missähän Poelin saari mahtaa olla. Siinähän se oli vieressä. On ihmeellistä, että Nea ei voi liikkua missään – ei näköjään edes merellä – ilman, että joku tulee kysymään tietä johonkin. Oppaan sädekehä ilmeisesti leijuu hänen päänsä päällä?

Wismar, Westhafen 1455 Log 9237, 42M Mh 1126,3 (6,6 / 8,1)

Juuri kun ajoimme satama-altaaseen, kuin tyhjästä ilmestyi (sääennusteen lupaama) kiukkuinen länsituuli. Satamassa näytti olevan muutamia vapaita paikkoja ja koitimme hakea suojaisinta. Löysimme paikan sormiponttonilaiturin sisäosasta (laituri 2 paikka 4). Kävimme maksamassa Hafen Cafe Kontorissa, missä oli kolme nuorta saksalaisneitoa, joista vain yksi osasi heikosti englantia. Saimme kuitenkin maksettua suihkut ja suihkuavaimen. Emme ymmärtäneet laituripaikan hinnasta mitään. Kai se selviää aikanaan. Yritimme samalla varata paikan Yasmilalle, onnistumatta siinä. Tyttö kyllä sanoi, että ei tänne varmaan niin montaa venettä ole tulossa – eikä ollutkaan.

Nea lähti juosten tutustumaan Wismariin. Tunnin lenkillä hän sai käsityksen mm. ruokakaupan sijainnista.

Pistin Jumpulle tiedon vapaista paikoista ja Salokaarrot tulivatkin kahden tunnin kuluttua saapumisestamme. Yasmilan isopurje putosi alas ihailtavan sutjakkaasti. Nyt me vuorostamme olimme ottamassa vastaan heitä. Kyllä on RPS:llä hyvä palvelu näissä Saksan satamissa.

Vietimme kahden raumalaisveneen miehistöt iltaa rommitotien merkeissä Immigrantissa.

Kävimme Nean kanssa iltakuvauslenkillä maailmanperintökohde Wismarissa, johon tutustumme huomenna tarkemmin.

_

AMMATTIMIES?

2010-07-30T00:27:00.002+03:00

27ti 07 2010 Raymarin apu? saapui

Menin aamulla venetarvikeliikkeeseen soitattamaan Raymarinin valtuutetulle huoltomiehelle. Hän lupasi saapua tunnin sisällä ja tulikin. Aloitimme (Raymarin SP-X5) automaattiohjauslaitteesta. Mies kokosi sitä kuin minä konsanaan. Katselin toimitusta pöydän toiselta puolelta ja näin asian selkeästi. Olimme molemmat kokoamassa sitä väärään puoleen. Uskalsin esittää saksalaiselle ammattimiehelle näkemykseni. Nein! kuului vastaus ja mies sanoi, että näin se pitää tehdä. Vielä vartin hän yritti ja olin entistä vakuuttuneempi näkemyksestäni. Mies otti kännykän esiin ja soitti jollekin kysyäkseen kokoamisohjetta. Ei tullut vastausta, joten siirryimme plotterin kimppuun. Asensin sen paikoilleen. Mies puhdisti liittymät pienellä ruuvimeisselillä ja samalla rikkoi NMEA liittimestä AIS karvan. Se lähti irti, ammattimies kysyi oliko minulla AIS ollut käytössä. Kyllä oli! Mies kertoi, että se oli hapettunut ja joudun hankkimaan koko NMEA liittimen kun pääsen Suomeen. Sellainen ammattimies. Kytkin virran plotteriin ja sehän käynnistyi kohtalaisen nopeasti, eikä jäänyt seitsemään - kymmeneen käynnistysvaiheeseen edestakaisin pyörimään, kuten useimmilla käynnistyskerroilla. Olen edelleenkin sitä mieltä, että plotteri pitää päivittää. No se käy sitten samalla kun lähetän ammattimiehen rikkoman plotterini korjattavaksi. Taas soitto kaverille ja nyt tuli vastaus. Menimme takasin kajuuttaan ja mies otti sen puolikkaan käsittelyynsä, jossa on moottori. Hän käänsi sen nurin niskoin, niin kuin olin esittänyt ja kokosi melko vaivatta laitteen. Ei siinä paljotta puheltu sen tapahtuman aikana. Asensin automaatin ruoriin ja kokeilimme sitä. Kaikki toimi, ruoripyörä kääntyi. Seuraavaksi ammattimies sääti hihnan kireyden napsauttamalla kiristintä kaksi pykälää tiukemmaksi. Nyt se ei luistanut kun sitä piti kädellä vastaan. Vapaa-asennossa tosin ohjaus kärsi siten, että se on huomattavan jäykkä (ei Immigranttimainen) ja krahisee kääntäessä. Päätin kuitenkin antaa sen olla ja kokeilla rauhassa. Palveluksistaan (automaatin korjauksesta ja plotterista AISin poistamisesta) mies veloitti 100 euroa.

Lähtöä valmistellessa muistin eilenaamuisen brunssini. Pyysin Aijulta kuin Hietanen Tuntemattomassa konsanaan: Ann mnull yks kylm potatt ja silli. Sain kaksi perunaa ja silliä. Se ateria toi mieleeni monet juhannusaamut ja korvasi nyt kolmen juhannuksen silliateriat, jotka olen missannut ollessani poissa Suomesta.

Kiel, Olympiasatama 1215 Log 9162 Mh 1115,3

Lähdimme Salokaartojen perään kohti Wismaria yhdellä pysähdyksellä. He olivat olleet eilen Heiligenhafenissa ja ”ajautuivat” tänään Travemündeen. Kahden tunnin päästä lähdöstä tuuli kasvoi kolmeen metriin ja nostimme ison ylös sekä kolmion. Kello 1442 (kiva luku, tuohan on Rauman privilegiovuosi) avasimme etupurjeen, tuulta nyt neljä metriä sekunnissa. Kohta kun saimme purjeet vetoon törmäsimme ensimmäisin sinilevälauttoihin. Emmepä ennättäneet kauatta seilata Itämerta, kun sen surkea tila tuli näkyviin. Edessämme sadan metrin päässä seilasi kirikeppi (Bavaria 34), jonka ohi meinasin ajaa melko läheltä. Nea kysyi meinasinko ohittaa sen yläpuolelta. Sieltäpä tietenkin. Tiukensimme purjeet, nostimme kurssia ja ohitimme heittämällä saksattaren riittävän kaukaa. Takaa-ajovaiheessa saksalainen iso moottorivene tuli vastaan. Ensin katsoin, että meinaako se ajaa edellämme seilaan Bavarian päälle, mutta ohitti kuitenkin kymmenen metrin etäisyydeltä aiheuttaen valtavat aallot. Sama lähikontakti toistui meidän kanssa. Näytin jo kaukaa, että ota etäisyyttä, muttei mitään tapahtunut. Saksalainen adonis oli sivukannella ja huuteli meille jotain. Taisi olla ensimmäinen kerta kun näytin keskisormea kenellekään. Korostin sitä nyrkin heilutuksin, kävin tosi kuumana, mutta mitä se auttoi. Moottorivene jätti meidät keikkumaan Itämerelle ja kiisi pitkin Kieler buchtia valtavaa nopeutta. Oikein saksalainen tervetulotoivotus Itämerelle.

Kello 1725 laskimme purjeet tuulen uinahdettua. Olimme jo lähellä Heiligenhafenia, joten ajoimme hiljakseen sitä kohti.

Lähestyessämme Heiligenhafenia näimme useita veneitä ankkurissa ja yksi hollantilainen tuli juuri sataman suunnasta ja kiinnittyi toisen hollannikkaan kyljelle. Teimme johtopäätöksen, että ehkäpä Heiligenhafenin suuri satama oli täynnä ja päätimme mekin ankkuroitua. Tämä ankkuripaikka oli Graswarderin lintujensuojelualueen vierellä – matalalla hiekkakielekkeellä oli valtavasti hanhia.

Heiligenhafenin edusta, ankkurissa 1845 Log 9195, 32M Mh 1119,7 (3,8 / 6,5)

Laskimme ankkurin neljän metrin veteen ja saimme pysyvän kiinnityksen. Tähystin koko ajan toisella silmällä ja kiikarilla sekä luodolle, että merialueelle ympärillämme. Aluksi yritin laskea meri-, metsä ja kanadanhanhia, mutta pian ymmärsin niitä olevan tuhatmäärin. Ja kaiken lisäksi valtavia parvia lenteli yli kaupungin lahden.

Maltoin kuitenkin pukea ylleni Batman-märkäpukuni ja pesin (krapasin paistinlastalla) vesilinjan. Immigrant on keulapainoinen etukajuutan varastotilan takia ja siksi keulassa on paljon kasvannaista vesilinjan punaisessa vesirajassa. Meriveden lämpötila oli 21,5 astetta, joten pesutoimituksessa ei tullut kylmä. Neakin uskaltautui uimaan.

Yllättäen kaikki muut lähtivät kohti satamaa auringon laskiessa, siis satamatoimiston mentyä kiinni. Kaksi pientä venettä jäivät toiselle puolelle väylää ankkuriin. Seurasin hanhien iltalentoa herpaantumatta, kunnes kosteus ajoi minut sisälle. Menimme nukkumaan 2200 ja ensimmäisen kerran heräsimme plotterin hälytykseen 2255. Immigrant oli kääntyillyt ankkurinsa varassa ja tietysti juuri nyt jälkipiirron pisteet olivat tulleet täyteen. Yön aikana tuli vielä lisää herätyksiä, kun kalastajat ajoivat ohi ja aiheuttivat aaltoja yhden, kolmen ja viiden aikaan. Joka kerta oli tietysti käytävä katsomassa, olemmeko vielä paikallamme. Tuulen kääntymisestä huolimatta ankkuri piti hyvin.

_

KIELISSÄ

2010-07-28T18:31:00.002+03:00

26ma 07 2010 Raymarin-huoltoa etsimässä

Aamulla olimme kyllä heräilleet jo ennen kun satamavahti 0830 koputti veneen keulaan. Kävin maksamassa 16 €. Aamupalan jälkeen kävimme suihkuissa todella siisteissä saniteettitiloissa. Ne oli selvästi kunnostettu hiljakkoin. Sitten Salokaarrot tekivät lähtöä ja avustimme Yasmilan irti laiturista. He lähtivät kohti Heiligenhafenia ja Wismaria. Me seuraamme perästä kunhan saamme Raymarinit toimintakuntoon.

Menimme satamatoimistoon kyselemään, josko satamakapteeni voisi soittaa netistä löytämäämme Raymarin-huoltoon. Hän kehotti menemään viereisen rakennuksen venetarvikeliikkeeseen, jossa hänen ymmärtääkseen myydäänkin Raymarinia. Sieltä avulias mies soitti antamaamme numeroon, joka oli ilmeisesti väärä. Mies sai toisen numeron ja tavoitti valtuutetun korjaajan, jolla oli tämä päivä täynnä, mutta arveli huomiseksi löytyvän aikaa. Pitää soittaa uudelleen huomenaamulla. Nea löysi toisesta venevaateliikkeen halpakorista hienot Muston purjehduskengät hintaan 50 € ja Muston vaaleanpunaisen lippalakin.

Kaikin puolin Olympiasatama oli hyvässä kunnossa ja erittäin toimiva, kuvassa oli meneillään spinnuseilauksen kuivaharjoittelu. Yksi ajoi spinnua ja muut pitivät venettä paikallaan. Tämä satama on jokavuotisen Kieler Wochen kisakeskus ja näyttää kauden aikana olevan hyvin tehokkaasti käytetty kevytvenepurjehtijoiden harjoittelukeskus.

Iltapäivällä lähdimme bussilla tutustumaan Kielin kaupunkiin. Ajoimme päärautatieasemalle ja sieltä kävelimme sisäsatamaan. Ruokailimme italialaisessa ravintolassa, söimme hyvät pizzat, Kalle joi erehdyksessä oluen vaikka olikin maanantai. Yksin ollessaan tuo muistui helpolla mieleen, mutta nyt tuli siirrettyä jo toisen kerran holiton päivä tiistaiksi.

Kuten monet muutkin saksalaiset kaupungit, Kiel on tuhoutunut toisessa maailmansodassa, joten sen rakennuskanta oli uutta. Talot on tehty kuitenkin vanhojen mallien mukaan ja kaupunki näyttää osittain 1800-lukulaiselta.

Joimme isot kupit kahvia korituolissa keskellä kaupunkia olevan puiston varrella.

Seitsemän jälkeen palasimme vuoden 1972 Olympiasatamaan bussilla ja olimme taas melkein ainoat kyytiläiset päätepysäkille saakka. Nivelbussi oli tupaten täynnä keskustasta lähdettäessä.

Täälläkin oli hyvä nettiyhteys, joten saimme iltamme kulumaan mukavasti.

Onnea Teemulle 14-vuotispäivänä!

-

TAAS KIELIN KANAALI

2010-07-28T18:18:00.003+03:00

25su 07 2010 Neljännen kerran Kielin kanaalin läpi

Herätyskello soi 0700 ja aloimme pistää itseämme kuntoon. Riviimme oli yön aikana tullut kaksi venettä lisää. Järjestys rivissämme oli seuraava: olimme ensimmäisinä, kiinni laiturissa, sitten saksalainen ja ruotsalainen, joiden kanssa olimme sopineet aikaisesta lähdöstä sekä uudet tulokkaat engelsmanni ja uloimpana hollantilainen. Muissa riveissä ei ollut kuin kaksi tai kolme venettä rinnan. Meillä oli siis viisi alusta rinnakkain ja kaikki suuria veneitä. Nea jo aprikoi, ettemme pääse lähtemään kuin vasta kahdeltatoista. Menin 0730 ulos valmistelemaan kello kahdeksan lähtöä. Plotteri käynnistyi yllättävän nopeasti. Olin irrottamassa maasähköä, kun saksalainen naapurimme tuli ulos kysyen joko olimme lähdössä. Vastasin myöntävästi valmistelevani irtautumista. Silloin alkoi tapahtua, hän otti komennon pyytämättä ja kolkutti keksillä ruotsalaiset ulos (olivat kyllä jo hereillä) ja käski herättää seuraavat. No englantilainen heräsi kohtuuhyvin, mutta hollannikas oli aivan päästään pyörällä alushoususillaan näin varhaiseen herätykseen. Kymmenessä minuutissa kaikki veneet olivat irti laiturista, englantilaispari lähti kanssamme samaa matkaa kohti Kieliä, ruotsalainen venekunta jäi etsimään makeaa vettä tankkiin. Pääsimme vaikeuksitta syvältä laiturista irti pakilla ja samalla liikkeelle varttia ennen suunniteltua lähtöaikaa.

0745 Brunsbüttel Log 9105 Mh 1106,5

Nea siivosi täkiltä leparit ja kiinnitysköydet pois ja meni valmistelemaan aamupalaa minun ajaessani. Englantilainen avasi rullukkansa ja näytti etenevän sujuvasti. Mekin poistimme purjesuojan keulapurjeesta ja avasimme sen sekä nostimme merkkikolmion. Vajaan puolen tunnin ajan purje toimi, mutta sitten kanava kääntyi vastaisemmaksi ja ryteköityi (tai siis tuuli kääntyi vastaisemmaksi). Jouduimme taas ajamaan pelkällä koneella, niin kuin kanavassa oli odotettvaakin.

Alkumatkasta tuli lukuisia laivoja vastaan, samaan suuntaan meneviä ohitti meidät vain kaksi, Haminaan matkalla oleva madeiralainen tankkeri ja Kemira Gas. Vastaantulevista suurimman kohtasimme tietenkin kanavan lähes kapeimmassa kohdassa.

Rendsbrugin silta on yksi niistä kahdeksastatoista Bilbaossa olevan Vizcayan maailmanperintösillan pikkusiskoista, jotka ovat edelleen toiminnassa.

Lämmitin eilen tekemäni pastaruoan ja nautimme sen vuorosyönnissä. Autopilotti on muovikassissa osasina ja yritämme tavoittaa Kielissä korjaajan sekä sille että plotterille tuohon käynnistymisongelmaan. Uskon plotterin vaativan vain päivityksen.

Vain 15 petolintua (tuuli-,hiiri-, sinisuo- ja haarahaukka) kun Matildan siirtopurjehduksella näin 75 petolintua samaisella kanavamatkalla. Tosin silloin oli kaunis keli ja hyvät nousevat ilmavirtaukset kaikkialla uoman varrella. Pegasuksen ja omalla menomatkalla oli havaintosaalina kaksikymmentä petolintua. Nean ajovuorolla lensi toistasataa hanhea hätääntyneinä läheiseltä pellolta kanavalle ja kaarteli veneemme sivuitse. Lintuharrastaja ei kuullut eikä nähnyt mitään toimitushuoneessa istuessaan (Harmim baikk, mut kyll se helpot).

Saavuimme Kiel-Holtenaun sulun eteen kello 1555 lokin näyttäessä lukemaa 9157. Olimme ajaneet 52 mailin matkan 8h 10 min eli keskinopeutemme oli 6,4 solmua, Volvossa 2200 kierrosta. Kymmenen minuutin päästä pääsimme ajamaan sulkuun. Kävin suorittamassa kanavamaksun 18 €. Opastus kanavanvartijan toimistoon alkaa vasta toisesta kerroksesta ja siellä näytetään, että kiipeä vielä yksi kerros. Onneksi olin asiasta tietoinen. Jouduimme odottelemaan muita veneitä parikymmentä minuuttia ja kesti tavattoman kauan, ennen kun kaikki neljä muuta kipparia olivat löytäneet sulkuvahdin toimiston. Kaikki he kiersivät rakennuksen väärälle puolelle. Auttaisi sulkuvahtiakin tavattoman paljon, jos olisi laiturilta opastus tai ainakin alakerran ulko-ovessa lukisi selkeä tieto maksupaikan löytyvän tästä ovesta käymällä ja kiipeämällä kolmanteen kerrokseen.
Portit sulkeutuivat takanamme ja kaikkien maksettua maksunsa alkoi metrin luokkaa oleva nousu Itämeren pintaan.

Olimme soitelleet ja viestitelleet Salokaarron Jumpun kanssa tapaavamme Kielin Olympiasatamassa. Heidän vierellään on vapaa paikka. Ajoimme jonkin matkaa ulos sulusta ja aukaisimme keulapurjeen. Ajoittain saimme sillä kuuden solmun vauhdin ja tietenkin tuuli vaihteli kovasti noustakseen ennen sataman suuaukkoa taas kymmeneen metriin sekunnissa. Satama oli suojainen eikä perätuuli haitannut, lisäksi meillä oli vastaanottokomitea Aiju ja Jumppu ottamassa meidät vastaan. Olympiasatamassa on tavattoman korkeat mustat perätolpat, joihin peräliinan saaminen oli vähän ongelmallista (tolpat on varmaankin suunniteltu vähän pidempiä gasteja ajatellen). Kaikin puolin hyvin rantautuminen kuitenkin sujui, jos ei nyt aivan täysin tyylipistein.

Kiel, Olympiahafen 1740 Log 9162, 57M Mh 1115,9 (9,4 / 10)

Vajaan puolen tunnin päästä rantautumisesta toisen RPS:läisen aluksen viereen olimme Yasmilassa illallisella. Oli se komeaa tavata pitkästä aikaa suomalainen vene ja ennen kaikkea hyvä seurakaveri Kielissä. Yasmilassa olivat Jumpun ja Aijun lisäksi heidän tyttärensä Susanna ja tyttärentytär Yasmila.

Juttua riitti aina yhteentoista saakka. Kiitos hyvästä kala-ateriasta Aijulle ja juomista Jumpulle.

_

ELBELTÄ KIELIN KANAVAAN

2010-07-26T14:48:00.002+03:00

24la 07 2010 Cuxhavenista Brunsbütteliin

Olin nukkunut todella huonosti koko yön. Laivan moottorien aiheuttama melu, ylensyöty lapskoussi ja rommikahvi sekä intensiivinen blogisivujen teko olivat jättäneet vaihteen päälle. Herätyskello soi 0730. Aamupalan jälkeen tankkasimme vettä ja kippari palautti toimintakortin satamakapteenille. Aikamme plotterin käynnistymistä odoteltuamme irrottauduimme 10-11 ms sivutuulessa laiturista. Vastapäisen veneen kippari tuli avustamaan keulasta – pääsimme hyvin pilttuustamme pois. Matkaahan meillä olisi alle 20 mailia, mutta Elbeä ajaessa on ehdottomasti osuttava myötävirtaan, muuten ei etene mihinkään. Vastavirta voi olla viisikin solmua. Jostain syystä Reedsin almanakka näyttää Pohjanmerelle hyvin vaatimattomia virtauslukuja, jotka eivät pidä paikkaansa alkuunkaan.

Tankkasimme ennen lähtöä Cuxhavenin sataman uudella dieselasemalla 53 litraa löpöä hintaan 76,27€.

Cuxhaven 0930 Log 9087 Mh 1103,7

Aurinko paistoi voimakkaasti ja antoi Elben ruskealle vedelle hopeaisen loisteen.

Tuulta olisi ollut kerrankin riittävästi, muttemme jaksaneet avata edes keulapurjetta. Voimakas virta, johon olimme tähdänneet lähtöajallamme, ajoi meitä parhaimmillaan 8,6 solmun vauhdilla eteenpäin. Ajoimme selvässä vaiheessa kanavan poikki. Emme aiheuttaneet mitään vaaratilannetta niin kuin pieni punarunkoinen purjevene arvioidessaan nopeudet väärin.

Tulimme Kielin kanavan Brunsbüttelin sululle 1140. Nea soitti VHF kanavalla 13 sulkuvahdille ja saimme ohjeen seurata valoja. Viiden minuutin päästä valkoinen muuttui pysyväksi ja ajoimme neljän muun veneen kanssa sulkualtaaseen. Portti meni välittömästi kiinni ja veden pinta laski metri. Pääsimme sujuvasti läpi sulutuksesta, vaikkakin sivutuuli ja päälle jäänyt vaihde vähän vaikeuttivat toimitusta.

Ajoimme vajaan mailin päässä olevaan Nord-Ostsee-Kanal Yachthafen Brunsbüttelin pieneen altaaseen. Löysimme kylkikiinnityspaikan tuulen puolelta. Sijainti ei ollut paras mahdollinen, laituri oli turhan matala, eivätkä leparit pysyneet kunnolla paikoillaan. Tunnin päästä lähti monta alusta sulutukseen ja siirryimme toiselle puolelle allasta tuulen painaessa nyt meitä poispäin laiturista. Samalla saimme sähköliittymän ja se toimi.

Brunsbüttel 1215 Log 9105, 18M Mh 1106,5 (2,75 / 2,8)

Teimme Nean pyynnöstä tutustumiskierroksen Brunsbütteliin. Kerroin edellisellä kerralla ottaneeni yhden kuvan varsin vaatimattomasta kaupungista. Se oli vanha rakennus, jossa oli mielenkiintoinen kaaveli-ikkuna. Nyt se rakennus oli tasoitettu maan tasalle, maansiirtokoneet olivat vielä todisteina tapahtuneesta vääryydestä. Sanoin Nealle lähtiessämme kävelykierrokselle, että tämä paikka on seisahtanut viisikymmentä luvulle ja saman totesi Neakin. Kuvassa hän ihmettelee minkä liikkeen näyteikkunasta oikein on kysymys?

No selvä optikkoliikehän se on. Huomaahan sen haalarista, kalupakista ja juomapulloista. Vaikutti, että sama (kirjekurssin käynyt) somistaja oli pilannut kaupungin kaikkien liikkeiden näyteikkunat. Mahtoiko tuolla olla kuitenkaan paljoa väliä, koska puolet liikkeistä tuntui olevan erilaisia näkemisen, kuulemisen tai liikkumisen apuvälinemyymälöitä. Me jätimme nuo kaupat väliin ja suuntasimme sataman vieressä olevaan Aldiin hankkimaan vettä, kun kerrankin kauppa oli lähellä satamaa. Kassaneiti tervehti meitä kotoisen tuntuisesti ”moin”, joka vaikuttaa olevan tällä seudulla yleinen tervehdyssana. Aina oppii uutta kun on kotoa poissa.

Tein jauhelihakastikkeen pastan lisukkeeksi palattuamme veneelle. Ruotsalaisvene tuli kolmanneksi vierellemme. Ilmoitin lähtevämme kahdeksalta ja samalla pyysin, että he kulkisivat maston etupuolelta. Kyllä he sitten kulkivatkin ja raskailla, isoilla kengillä – ja usein.

Siinä missä Hollannissa kuuntelimme puolen tunnin välein ruuhkatiedotuksia tielle Amersfoort-Amsterdam, täällä kerrotaan jokaisesta ruuhkasta erikseen, jopa muutaman minuutin välein. Iltamyöhällä sitten tiedotetaan, että radion kuuluvuusalueella ei ole ruuhkia! Ja näiden tiedotusten ajaksi radion volyymi tuplaantuu, eikä auta vaikka kuuntelisi CD:tä, tiedotteet puskevat aina vaan läpi. Kallen asentama ulkokaiutin (takalaatikossa) joutuu vielä odottamaan käyttöä, kunnes nämä suurivolyymiset tiedotteet loppuvat – Tanskassa? Ruotsissa?

Brunsbüttelin satamamaksu oli 9 €, joka sisälsi sähkön ja suihkun. Saniteettitilat ovat manner-Euroopan surkeimmat (ainakin minun käymistäni satamista) ja Atlantin saarienkin satamissa vain Madeiran Funchalin fasiliteetit ovat näitä kamalammat.
_

NELJÄS KERTA CUXHAVENISSA

2010-07-26T14:41:00.002+03:00

23pe 07 2010 Helgolandista Cuxhaveniin

Aamukolmelta sadekuuro pyyhki Helgolandin ylitse. Muuten hyvin nukutun yön jälkeen herätys 0500. Onneksi sade loppui juuri kun ulostauduimme veneestä. Nopeat valmistelut tyynessä satamassa, plotteri käynnistyi viidessä minuutissa ja pääsimme irti laiturista.

Helgoland, GER 0533 Log 9052 Mh 1097,5

Irtautumisen jälkeen Nea sai luvan mennä huilailemaan. Sinnittelin yksin neljä tuntia hereillä, vaikka silmäluomet väkisinkin meinasivat mennä kiinni. Hyljehavainnot olivat ainoita elollisia ylityksen aikana. Hylkeitä näkyi kaikkiaan viisi, joista Neallekin osui kaksi läheltä nähtynä. Lähestyessämme Cuxhavenia vastaamme tuli kolme turistialusta, jotka veivät ihmisiä katsomaan hylkeitä. Yhtä väistäessäni ajauduin väylän laitaan ja takaa tuleva laiva ohitti tosi läheltä, ei kuitenkaan antanut mitään äänimerkkiä. Olimme ajoittaneet lähtömme niin, että saimme myötävirran ja se onnistui hyvin. Vielä Cuxhavenin SVC:n portilla oli kova virta sisämaahan päin.

Cuxhaven, GER 1101 Log 9087, 35M Mh 1103,7 (5,6/5,6)

Tyynessä ajoimme sormiponttoniin ranskalaisen nauticatin viereen. Vapaa paikka oli (D13) samassa laiturissa, missä viime kesäkuussa odottelimme Wilben ja Marcuksen kanssa tuulen tyyntymistä. Viritimme veneen satamakuntoon, emme pistäneet sähköä vielä tässä vaiheessa, kun tiesin sen vaativan maksukorttia. Sade alkoi melkein heti kun saimme veneen kuntoon.

Hetken nukkumisen jälkeen Nea lähti runsaan tunnin juoksulenkille. Samalla hän tutustui Cuxhaveniin ja löysi Liiterin (Lidlin) 600 metrin päästä satamasta. Nea naureskeli, että oli törmännyt monenmoisiin kieltomerkkeihin; yksi kielsi kävelyn, toinen kävelyn hattu päässä. Onneksi hän oli juosten ja lippis päässä, joten ne eivät koskeneet häntä.

Satamakapteeni tuli neljältä takaisin toimistoon ja kävin maksamassa satamamaksun 13 € ja sen lisäksi lunastin toimintakortin (suihku, sähkö ja vesi) kahdella kympillä, josta kymppi oli panttina. Otin myös 7 euron nettiliittymän vuorokaudeksi.

Kävimme siellä kuudensadan metrin päässä olevassa liiterissä ostamassa ruoka- ja juomatarpeet Kielin kanavan ajoon. Kävimme tekemässä vertailutestin lapskoussin merkeissä Segler-Vereinigung Cuxhavenin klubiravintolassa satamassamme. Kymmenen euron annos ei vetänyt alkuunkaan vertoja Rauman merikoulun lapskoussille, mutta kisaa tasaisesti marttojen reseptin kanssa ja hakkaa Amican. Oikeat tykötarpeet tässäkin annoksessa olivat silleineen, punajuurineen ja suolakurkkuineen. Mutta liha oli nötköttiä säilykepurkista. Se siitä sitten, täyteen kuitenkin tulimme. Join jälkiruoaksi kahvin rommilla ja Nea Baileysin.

Satamassa oli yllättävän väljää, vaikka purjehduskauden pitäisi olla täydessä käynnissä. Lisäksemme siellä oli yksi ruotsalainen, yksi ranskalainen ja muutama hollantilainen alus – loput olivat sakemanneja. Missäs kaikki suomalaisveneet ovat? Hollannin Den Helderissä oli yksi vene Suomen lippu perässä, mutta sen miehistö vaikutti puhuvan venäjää.

Purjehtijan raamattu (Reeds) mainitsee Brunsbüttelin olevan rauhaton, muttei tästä melupesästä kerro mitään varoitusta. Kuitenkin juuri sataman ulkopuolella oleva laiva käyttää koko ajan moottoria voimakkaasti ja se ääni tulee väkisinkin uniin. Tein pitkään yli puolen yön blogisivuja ja nukuin loppuyön erittäin huonosti laivan ja peräliplatuksen häiritsemänä. Illalla alkanut tuuli puhalsi yli 10 ms voimalla.

_

VEROVAPAA LINTUPARATIISI

2010-07-24T00:29:00.005+03:00

22to 07 2010 Upea lintupäivä Helgolandissa

Helikopteri häiritsi sataman rauhaa puolelta öin ja uudelleen aamulla kuudelta, tähän Kallekin heräsi, mutta jatkoi uniaan ja nukkui kellon ympäri. Nautimme aamupalan yhdeksältä. Viereisen veneen komentaja ilmoitti meille, että sisältä on vene lähdössä ja meidän pitää irtautua. Teimme työtä tiukan käskyn mukaisesti. Tosin lähtijä, toinen vene laiturista päin, pääsi livahtamaan pois muiden joutumatta liikahtamaan minnekään moottorivoimin. Lähtevän aluksen kipparin vaimo ja kolme tytärtä kiljuivat siihen malliin, että ympärillä kaikki olivat jo kaasukahvoissa kiinni. Vain me teimme kierroksen altaassa, kun komentaja oli häätänyt meidät liikkeelle. Seuraava siirto on kuulemma kahdeltatoista ja sitä seuraava puoli neljältä, jolloin komentaja itse oli lähdössä. Ilmankos nämä ihmiset istuvat koko päivän veneissään (käytyään verovapailla ostoksilla).

Lähdimme kirjautumaan satamaan ja kävelimme toiselle puollelle täyttä satama-allasta toimistorakennukseen. Ihan heti emme kyllä löytäneet oikeaa rakennusta. Satamakapteenin toimisto oli kuin kutsuntavirasto ja asiakkaan käsittely oli saksalaisen jäykkää. Maksoimme kahden päivän maksun (26 €) ja turistiveron kaikkiaan 31 €, visakortti ei käynyt täälläkään, vaan piti löytyä käteistä. Rannalla olevassa taulussa varoitettiin, että jos kieltäytyy maksamasta turistiveroa, sakko on 2664,50 €. Saksassa näyttää kaikesta saavan kovat sakot.

Seuraava koppalakki istui erään rakennuksen kellariin johtavan luiskan alapäässä, maksoimme hänelle kahdesta suihkusta viisi euroa, wc erikseen olisi maksanut 50 centtiä. Suihkutila oli tiukan sotilaallinen valkoisine kaakeleineen.

Viereemme tuli pieni vene ja ilmoitimme sen kipparille, että tunnin päästä olisi lähdössä vene rivistämme. Kahdeltatoista käynnistyivät useamman veneen moottorit ja siirtorumba alkoi, komentajakapteenikin oli päättänyt lähteä Cuxhaveniin, vaikka saikin voimakkaan vastavirran koko matkaksi ja varsinkin Elben suulla. Kolme venettä lähti ja jouduimme kaksimastoisen saksalaisveneen viereen, jolla ei ollut ainoatakaan leparia meidän puolellamme. Olivat kuitenkin tavattoman tiukkoina meidän suojiemme paikkojen suhteen. Vasta kun siirsimme toisen ”pojistakin” (pallolepari) veneiden väliin tyydytti tilanne herraa. Jälkeenpäin tämä herra oli varsin ystävällinen, mutta ehkäpä ensikontakti ulkomaalaisten kanssa jännitti?

Lähdimme ennen yhtä tutustumaan verovapaan Helgolandin antimiin ja entiseen kalastajakylään, nykyiseen turistirysään. Teimme alkuun vertailukierroksen, josta myyjät selvästikin olivat pahoillaan. Kadut olivat täynnä viinaturisteja, joita useat laivat toivat rantaan. Kävimme luontokeskuksessa ja siinä vaiheessa vahvistui kuva Helgolandista lintuparatiisina, tämä on samankaltainen saari kuin Gotlannin vierustalla oleva Stora Karlsö, jonka jyrkillä rinteillä linnut pesivät. Söimme voimakkaan makuisen tomaattikeiton, jossa oli kaksi paistettua fetajuuston palaa sattumana. Nea löysi – kaupasta, ei keitosta – valkoisen fleecen ja pienen salmiakkipurkin. Löysimme kovalla etsimisellä ruokakaupan ja täydensimme varastoja. Vielä kovemmalla etsimisellä löysimme jopa pankkiautomaatin! Kävin ostamassa neljä litran rommipulloa hintaan 24 euroa. Törsäsin siinä 8,50 euroa Lamb´s Navy Rum pulloon. Olutvarantokin sai täydennystä tyhjyyteensä.

Neljältä lähdimme luontokierrokselle pienen opaslehtisen mukaan. Kierros ei toki ollut mitenkään aikaan sidottu, mutta seurasimme siis lehtisen viitoittamaa reittiä. Kuljimme reittiä vastakarvaan ja jouduimme heti kiipeämään kuusikymmenmetrisen saaren laelle. Tuulta oli turhan paljon, jotta kävely olisi ollut miellyttävää. Saarta dominoiva majakka oli jonkin verran samanlainen kuin kotoisa Kylmäpihlajamme –tässä oli vaan enemmän kaikenlaisia antenneja ja muita härveleitä.

Punainen kalkkikivijyrkänne oli komeaa katsottavaa jo sinänsä ja varsinkin, kun se alkoi pikkuhiljaa paljastaa koko sillä pesivän linnustonsa.

Pääosa etelänkiisloista oli jo lentänyt alas jyrkänteen pesiltään, mutta niitäkin oli mukavan paljon. Mitä pidemmälle etenimme, sitä komeammaksi muuttuivat näkymät ja sitä lähemmäksi pääsimme suulia ja pikkukajavia kulkiessamme aidatulla jalkakäytävällä. Emme tiettävästi nähneet paikallista harvinaisuutta myrskylintua. Olisi pitänyt olla kaukoputki mukana.

Suulat ovat valtaamassa pesämäkoloja. Ne vievät paikkoja pikkukajavilta ja etelänkiisloilta.

Tuulta oli niin paljon ja se oli niin kylmää, että retki väkisinkin lyheni siitä minkä ajan Kalle olisi laella viihtynyt.

Aina vaan lähemmäksi suulia pääsimme ja kuvattavat tulivat tuttavallisen lähelle, neljän metrin päähän, häiriintymättä ohikulkevista ja kuvaavista ihmisistä.

Näin väärin päin reittiä kiertäen lintuharrastajalle kliimaksi voimistuu kohti Lange Annaa.

Punaisen kalkkikivipatsaan (Lange Anna) päässä oli toistasataa suulaa, pikkukajavaa ja etelänkiislaa. Laki oli täysin valkoinen linnuista ja niiden jätteistä.

Helgolandin naapurisaarelle (Düne) ei pääse omalla veneellä. Sinne tehdään joukkokuljetuksia erikokoisilla veneillä. Se jäi vielä kokematta.

Palattuamme veneelle tein pitkästä aikaa saapumisrommitotin. Harmittelimme kun emme olleet maasähkön päässä, emmekä voineet katsoa noita useita lintukuvia. Havahduimme jonkun tulevan kovaa vauhtia vierellemme – ei vaan suoraan kohti peräkulmaamme. Ryntäsimme ulos ja saimme työnnettyä raskaan teräspurren ankkuripelin pois veneemme peräpulpetista ja kyljestä. Tulijat eivät huomanneet alkuunkaan minkä vaaratilanteen olivat järjestäneet. Onneksi tämä vene siirtyi muualle ja haki paikkaansa ainakin kahdesti. Ei ollut kovin tervetullut naapuriksi kenellekään, mutta onneksi löytyi toinen teräsvene, joka ei varmaankaan lytistynyt tulijan tonneista.

Seitsemän maissa tuli satamakapteeni ilmoittamaan, että viereemme tulee vene. Yritimme kysyä olisiko meidän syytä siirtyä uloimmaksi, kuin olimme lähdössä aamulla puoli kuudelta. Saimme tylyn saksalaistyyppisen vastauksen ja jäimme paikoillemme ottaen tulijan avosylin vastaan. Sanoimme sille, että siirtyisimme uloimmaksi veneeksi yhdeksältä. Olimme lukemassa sisällä, kun toinenkin vene oli tulossa rivimme jatkoksi. Näin jo ennen yhdeksää käynnistyi piiripienipyörii-leikki. Kolme venettä teki kierroksen satama-altaassa ja järjestys muuttui, näin pääsimme uloimmaksi veneeksi ja olimme vapaita lähtemään aamulla häiritsemättä ketään. Menimme nukkumaan kymmeneltä.

Tällainen oli Leenan ja Hannelen päivä – onnea Lepe ja Hosuli.
_

VEIKÖ TUULI TUULEN MENNESSÄÄN?

2010-07-24T00:16:00.005+03:00

19ma 07 2010 Borkumiin

Herätys 0830 ja marineclubille suihkuun. Ehdimme suihkuun juuri, kun saniteettitilat olivat sulkeutumassa siivousta varten – merkillinen aika siivota suihkuja, aamulla 09-10 eli juuri silloin, kun suurin osa veneilijöistä menisi suihkuun. No, ehdimme livahtaa pesulle juuri sopivasti. Naistenkin vessan peilit oli selvästi asentanut hollantilainen mieshenkilö, koska Nea ja Tuuli näkivät peileistä vain päälakensa (hollantilaisten keskipituus on selvästi suomalaisten vastaavaa suurempi, onhan täällä suotuisa kasvualusta).

Vihdoin aurinko paistoi lämpimästi eikä pahemmin tuullutkaan, kun viime päivät (eli koko Tuulin visiitin) oli ollut aika koleaa ja tuulista. Söimme aamupalan sitloorassa ja sitten olikin aika saatella Tuuli Texelin lauttaterminaalin edessä sijaitsevalle bussipysäkille, kun emme saaneet houkuteltua häntä jäämään seilaamaan kanssamme eteenpäin. Bussi tuli välittömästi ja Tuuli lähti kohti Amsterdamia, ensin tapaamaan Pierke-serkkua ja sitten kotimatkalle. Kuten päivän aikana saatoimme todeta, hän taisi pakata tuulen mukaansa, kun kassissa oli ylimääräistä tilaa.

Me palasimme veneelle ja rupesimme saman tien tekemään lähtöä.

Den Helder 1120 Log 8879 Mh 1078,2

Kohtasimme voimakkaan vastavirran lähtiessämme ulos länteen Den Helderistä. Se kasvoi kaupungin ja Texelin saaren välissä kolmeen solmuun. Nostimme ison ja avasimme rullukan heti satama-altaasta päästyämme, mutta koska sekä tuuli että virta olivat tässä kohdassa meitä vastaan, nostimme niiden seuraksi merkkikolmion ja avustimme menoa moottorilla. Hetken kuluttua rullukka oli otettava sisään.

Kahden ja puolen tunnin päästä lähdöstä olimme edenneet 13 M, matkaa oli vielä 84,0 M ja ETA 0256, SOG oli 5,6 kn.

Avasimme rullukan 1420 (Log 8893) ja siirryimme purjehtimaan sivumyötäiseen tuuleen. Virta auttoi meitä ja saimme SOGksi 5,5 kn. Viideltä viritimme puomin ja siirryimme harakalle.

Seilaustamme häiritsivät Naton hävittäjäkoneet, joilla oli maalitaulu Vlielandin eteläkärjessä 10 mailin päässä reitiltämme. Kaksi konetta lensi kymmeniä kertoja maalialueelle, ampuivat ja kaarsivat ylitsemme. Ihmettelimme tätä maalialueen sijaintia, kun käsittääksemme se sijaitsi Waddenzeen maailmanperintöalueella. Alue on yksi tärkeimmistä muuttolintujen levähdysalueista, jonka läpi menee vuodessa 12miljoonaa lintua ja jolla on yhtääaikaa 6,1 milj. yksilöä.

Tuuli tyyntyi ennusteen mukaisesti iltapäivällä ja jouduimme klo 1605 turvautumaan Volvoon (log 8903). Jätimme vielä ison pariksi tunniksi ylös ja nostimme kolmion kärki alaspäin moottoriajon merkiksi.

Nea paistoi uunissa leivät, jotka nautimme vihanneskuppikeiton kera.

Kaksi pyöriäistä ui laiskasti samaan suuntaan kanssamme.

Jatkoimme ajoa moottorilla, kun vähäinen tuuli kaiken lisäksi kääntyi suoraan vastaiseksi.

Aloitimme yhdeksältä nukkumavuorot. Kippari otti ensimmäisen huilivuoron.

2238 saksalainen purjevene tuli suoraan vastaan tervehdysetäisyydeltä. Mustalintuja lensi illan myötä suurina parvina vastaan suuntana lounas. Meri oli KERRANKIN tasaisen aalloton (yleensä se on tuulettomallakin kelillä epämääräisen vellova, joka tarkoittaa tavattoman herkällä Immigrantilla herpaamatonta ohjausta ja jatkuvaa korjausliikettä), vastatuulta 3-4 m/s. 2330 länsitaivas oli vielä vaalea, puolikuu antoi loistoa sen verran, että komea planktoni näkyi hienosti. Se oli hauska näky myös vessanpöntössä.

Nean vuorolla puoli kahteentoista saakka oli pohjoistikkuja antamassa suuntaa ja ajo oli helppoa.

20ti 07 2010 Merikoira osana maailmanperintöä

Kahden jälkeen saavuimme kalastusalueelle (5-10 m syvyiselle vesikaistaleelle, jossa kala ilmeisesti liikkuu ja käy pyydykseen) ja ympärillämme oli toistakymmentä pyyntialusta, joiden valoja oli seurattava tarkkaan. Kalastusalusten lisäksi edessämme ajoi väärin valaistu hollantilainen purjevene. Näkyvyys oli kerrankin hyvä, mutta sekavia valoja seuratessa vahtivuorossa ei ainakaan päässyt nukahtamaan. Puoli neljän aikoihin koillistaivas rupesi taas vaalenemaan ja neljän jälkeen alkoivat alukset ja valottomatkin merkit hahmottua. Tässä vaiheessa Nealle vihdoin valkeni, mikä jättimäiseltä kalanviljelylaitokselta vaikuttanut outo valonlähde oli – se todellakin oli Borkumin kaupungissa sijaitseva majakka (valon säde 24 M) ja sen juurella olevat kerrostalot, jotka nekin näkyivät todella kauas.

Matkamme meni niin joutuisasti, että jouduimme jarruttelemaan, jottemme saavu Borkumin satamaan pimeään aikaan. Kipparin nukkuessa ja sataman lähestyessä Nea ajoi jopa pienen lisälenkin, kun moottorin kierrosten pudottaminen ei tuntunut tarpeeksi hidastavan menoa. Kierrokset pudotettiin 1200:een ja siitä huolimatta Ems-joki uitti meitä viiden solmun nopeudella ylöspäin. Kalle näki hylkeen (seehunden) Borkumin edustalla. Myöhemmin näimme taulun, jossa kerrottiin merihylkeiden muodostavan osan Maailmanperintöaluetta Borkumissa. Waddenzee Hollannissa ja tämä Vassermeer Saksassa ovat samaa maailmanperintökohdetta.

Ajoimme matalaan suistomaahan vievää väylää pitkin Borkumin Jachthaveniin. Epämääräisen näköiset ruostuneet terästolpat (yksi koristeltuna Saksan lipulla) saivat kipparin ajamaan kieli keskellä suuta. Vähimmillään sataman suulla kaiku näytti 4,2 metriä. Merikortti näytti tähän kohtaa 1,6 m, joka kieltämättä sekin hieman epäilytti. Emme olleet mitenkään tähdänneet saapuvamme satamaan yläveden aikaan, sillä Reedsin almanakka kertoi satamaan pääsevän ympäri vuorokauden. Myöhemmin päivällä tuli todettua, että onneksi satuimme saapumaan lähellä ylävettä.

Löysimme sormipaikan epämääräisestä laiturista, jolle astuminen arvelutti.

Borkum, GER 0610 Log 8974 95M Mh 1095,3 (17,1 / 18,8)

Söimme aamupuurot ja menimme ennen seitsemää nukkumaan. Heräsimme siihen, että joku liikkui sitloorassamme yhdeltätoista. Isokokoinen hollantilaismies oli käynyt sammuttamassa plotterimme, joka ilmoitti saapumisesta satamaan. Emme kumpikaan heränneet siihen hälyääneen. Mies naureskeli, että nukuittepa sikeästi.

Kahdeltatoista nousimme ylös pöpperöisinä. Kalle kävi suorittamassa satamamaksun 15,40 € ja kaksi suihkua á 2€.

Nea lueskeli helteisessä sitloorassa, kun kävin linturetkellä. Ensimmäistä kertaa koko reissun aikana kaivoin kaukoputkeni esiin. Aamulla näkemälläni lietteiköllä oli satoja kuoveja ja meriharakoita. Lisäksi lokkeja, tiiroja, joitakin yksittäisiä kahlaajia, kottaraisia, mustavariksia ja västäräkkejä. Vesilinnut olivat niin kaukana, ettei niistä ottanut selvää. Hellettä kuvasi hyvin se, että meriharakatkin hakeutuivat pieniin lammikoihin vilvoittelemaan.

Ajoimme linja-autolla Borkumin keskustaan, jonne oli matkaa seitsemän kilometriä. Harhailimme aikamme siellä ja totesimme sen olevan täysin tylsä. Onneksi löysimme rannalle ja näimme hienot uimakopit, joita kaksi rantaa oli täynnä. Kävelyraitilla oli maailmanperintötaulu, jossa kerrottiin ulompana näkyvän luodon hylkeineen kuuluvan tähän alueeseen. Siellähän niitä hylkeitä makoili. Tyytyväisinä palasimme veneelle hirvittävän ränsistyneeseen satamaan. Oli hyvä, että kävimme rannalla, muuten Borkumista olisi jäänyt varsin ikävä kuva.

Illalla menimme suihkuihin, mutta suihkupolettien saannissa oli suuria vaikeuksia. Kalle meni ravintolan baaritiskille ja pyysi kahta kolikkoa kuittejaan vastaan. Tyttö ei antanut niitä, vaan patisti menemään uudelleen satamatoimistoon. Satamatoimiston ikkunassa luki, että kolikon saa ravintolasta. Olimme pinteessä, vasta kun kippari alkoi hermostua ja paksensi ääntään tarvittavat kolikon heltisivät purnauksen kera. Soitimme Margaretalle nimipäiväonnittelut. Menimme aikaisin nukkumaan aamulähtöä silmällä pitäen.

Naisten viikolla riittää nimipäiväsankareita: Onnea Saara!
_

HELGOLANDIIN

2010-07-23T21:11:00.006+03:00

21ke 07 2010 Helgolandiin

Kalle heräsi kello nolla viisi naapurin sitloorassa soivaan kelloon ja herätti Neankin turhaan. Siitä aamupäivä sai tummanharmaan sävyn.

Herätys 0600, pukeutuminen, veneen valmistelut (Plotteri käynnistyi minuutissa) ja irti laiturista 0628.

Borkum 0628 Log 8974 Mh 1095,3

Ajoimme varovasti ulos terästolppien välistä. Syväys riitti mainiosti, olihan nousuvesi melkein ylimmillään. Päästyämme kaivetusta uomasta Ems-joelle nostimme ison (0650) ja sammutimme moottorin. Tuulta oli reippaat seitsemän metriä sivusta.

Kahden tunnin päästä pääsimme Ems-joelta Pohjanmerelle ja jiippasimme. Samalla avasimme rullukan kolmoseksi (0850, log 8988, SOG 6,4 m/s). Nea pääsi nukkumaan. Tuulta riitti yli puolen päivän, avasimme yhdeltä rullukan täydeksi. Myötävirta auttoi meitä kolmeen saakka.

Tuuli loppui kolmen jälkeen ja jouduimme turvautumaan moottorivoimaan, 1520 kone päälle, rullukka sisään, kun iso jäi ylös nostimme kolmion merkiksi siitä. Ruokana uunissa lämmitetyt jauhelihapihvit kera pastan. Söimme 1530-1540. Kärpäsiä ja perhosia tuli päivän mittaan valtavasti alukseemme. Runsaan tunnin kuluttua tuuli tuli taas kehiin, tällä kertaa lännestä ja pääsimme seilaamaan hyvää vauhtia. Saksalainen rannikkovartioston alus seurasi läheltä kun operoimme isopurjeen kanssa. He poistuivat pettyneinä, kun emme laskeneetkaan purjetta, vaan purimme reivin. Lähtivät sen verran voimallisesti kiihdyttämään, että iso alus lähetti vaivaksemme valtaisan aallon, joka vei vaivalla kehitetyn viiden solmun nopeuden. Olisivat taatusti tulleet tekemään ratsian, jos olisimme laskeneet purjeet.

Saimme trimmattua purjeet täysin balanssiin ja kerrankin Immigrant meni suoraan pysyen kurssissaan pitkän aikaa ilman jokahetkistä ohjaamista. Vihdoin 1708 saavutimme liikennejakoalueen päätepisteen poijun 19 ja saatoimme kääntää keulan kohti pohjoista. Tälle Saksan edustan liikennejakoalueelle ei passaa eksyä, sillä saattaa saada 1000 euron sakon, kertoo Reeds. Tosin sieltä tuli muutama purjevene. Vauhti kiihtyi vaikka jouduimme melkein täyskryssiin. Tuulta oli kahdeksan metriä sekunnissa ja seilasimme kolmosjenuaa muistuttavalla rullalla, SOG oli parhaimmillaan 8,4 kn ja virtakin painoi meitä koilliseen.

Tuntia ennen Helgolandia alkoi sade, joka piiskasi voimakkaasti meitä. Näkyvyys heikkeni, emmekä nähneet 60 metriä korkeaa Helgolandia ennen kun olimme vajaan viiden mailin päässä tästä verovapaasta saaresta. Tuuli voimistui ja nousi hetkeksi kymmenen metriin. Tervetuliaiskomitean kokoonpano oli yksi suula, yksi pyöriäinen ja viisi etelänkiislaa. Laskimme purjeet 1915 hyvän purjehduspäivän päätteeksi ja ajoimme sisään satamaan. Toisesta altaasta löytyi hurja määrä veneitä kylkikiinnityksessä.

Helgoland GER 1945 Log 9052 /8M Mh 1 097,5 (2,2 / 13,24)

Hetken arpomisen jälkeen ajoimme uuden saksalaisveneen kyljelle. Vastaanottava mies oli todella hermostunut saksalainen insinöörityyppi ja määräsi kiinnittäytymisoperaation upseerin raivolla. Emme juurikaan ymmärtäneet hänen puheestaan. Olimme seitsemäntenä veneenä kyljittäin. Keitimme tuloteet ja vietimme hiljaiseloa kajuutassa, emmekä lähteneet pomppimaan vielä kaikkien veneiden yli rantaan. Kippari nuukahti jo yhdeksältä ja Nea sai komennettua hänet nukkumaan petiin kymmeneltä, hän jäi itse lukemaan.

Jennille meni onnittelut vaikkakin veljensä vietikeskuksen kautta. Vaihtaessani noita kännykän liittymiä olen kadottanut suuren osan puhelinluettelostani.
_

TAAS SUOLAISELLE

2010-07-19T10:32:00.003+03:00

18su 07 2010 Den Oeverista Den Helderiin

Sydänyöllä lähetettyjen blogien (ajan tasalla) jälkeen nukuimme melko pitkään herätyksettä. Kävimme aamusuihkuissa perättäin, kun oli vaan yksi suihkukortti ja se piti olla laitteessa koko suihkun ajan. Aurinko paistoi ja pistin pöydän sitlooraan aamiaiselle. Samalla mielessäni oli avata automaattiohjauslaite. Sen tein aamiaisen jälkeen ja saatoin todeta hihnan olevan katkeamispisteessä. Vaihdoin hihnan ja Tuuli antoi kätensä avuksi kootessani helmiä. Emme vaan onnistuneet saamaan laitetta lukkiutumaan; kuulat olivat liian löysällä ja uran pohjalla. Teimme pitkään työtä auringonpaahteessa. Loppujen lopuksi keräsin kuulat pieneen pussiin ja koko härvelin muovikassiin. Puolen päivän maissa oli jatkuva veneiden virta lähellä olevalle sululle. Plotterin käynnistyminen kesti kymmenen minuuttia, mutta aukesi kuitenkin. Tätä on nyt toistunut kaksi kertaa. Irtauduimme sivutuulessa perätolpista kaikella kunnialla.

Den Oever 1245 Log 8867 Mh 1076,0

Ajoimme Den Oeverin sulkualtaalle ja pyörimme siinä jonkin aikaa. Kymmenen venettä ja yksi iso perinnelaiva oli ennen meitä pyrkimässä samaan sulutukseen.

1315 saatoimme ajaa sulkuun, veneitä oli parhaimmillaan neljä rinnan. Lähtöhetkellä ilmoitettiin hollanniksi (naapuri kertoi sisällön), että pitää poistua ripeästi sulusta, jotta pääsee sillan alituksen välittömästi.

Yksi pariskunta sekosi pasmoissaan, mies painoi kaasuvivun voimakkaasti luoteeseen, eikä kumpikaan irrottanut köysiä. Kuului kauhea lasikuidun murskaantuva ääni ja vene rysähti sulun seinään. Meni hetki heidän irrotellessaan köysiään. Veneet ajoivat kolme rinnan ulos sulusta ja ensimmäiset nostivat purjeitaan jo heti sulun jälkeen.

Tyydyimme ajamaan vastaiseen koneella ja avasimme etupurjeen vasta reitin käännyttyä luoteeseen. Jo puolen tunnin kuluttua meriseilauksesta Nean lasit olivat aivan suolaiset. Kisasimme pitkään pienemmän Vindön kanssa, molemmilla pelkästään etupurjeet. Otimme etuseilin sisään kääntyessämme länteen kohti Den Helderiä. Tuuli sai moottoriajovuoron ja luopui siitä vasta kun Texelin lauttoja vilisi edessä. Tähystimme Den Helderin laivastosataman valoja (Reedsin kalenterin mukaan), muttemme nähneet yhtään valotolppaa. Käännyimme tiukasta portista sisään kuninkaalliseen marinaan. Satamatyttö osoitti meille sisäpaikan perältä. Naapurien avustamina saimme peräköydenkin varsin monimutkaiseen perätolppaan kiinni.

Den Helder, Koninlijke Marine Jachtklub 1530 Log 8879 Mh 1 078,2 ( 2,2 / 2,75)

Nautimme rantautumisjuomat sitloorassa aurinkoisessa säässä. Kippari kävi suorittamassa satamamaksun päivältä (24,77€). Saimme sähköliittymän, joka kylläkin katkesi pariin otteeseen myöhemmin. Kalle pesi kannen ennen kuin lähdimme syömään kaupungin keskustaan.

Kävelimme pitkin merinäköalatietä kohti keskustaa ja löysimme (ei etnisen) ravintolan, De Buuren van Pieck. Yllättävää söin taas reissun parhaat simpukat. Kyllä hollantilaiset osaavat valmistaa sinisimpukat hyvin.

Palatessamme satamaan jouduimme laivastotukikohdassa suljetun portin taakse. Kalle painoi lopulta nappia ja pyysi avaamaan portin.

Istuimme kajuutassa viettämässä Tuulin (ilmeisesti) viimeistä iltaa tällä seilauksella. Toivomme kovasti hänen jatkavan kanssamme kohti Borkumia, Helgolandia ja Kieliä.

_

ENKHUIZENISTA DEN OEVERIIN

2010-07-18T02:23:00.004+03:00

17la 07 2010 Enkhuizenista Den Oeveriin

Olimme päättäneet herätä aikaisin, joten laitoimme kellon soimaan 0830. Kävin suorittamassa satamamaksun 21,50 € ja ostin poletit pesukoneeseen 5€ ja kuivuriin 2,4€. Latasimme valkopyykin koneeseen ja menimme euron hyviin suihkuihin. Nautimme aamupalan koneen käydessä ja kävimme lataamassa pyykit kuivuriin.

Kymmeneltä lähdimme kaupunkikierrokselle pyykkien kuivauksen ajaksi. 18 000 asukkaan kaupunki on tiivis ja kanavien hallitsema. Vesi on keskustassa voimakkaana elementtinä, punatiili ja samaiset tiilikatot sekä kirkkaan lakkamaalatut ovet antoivat yhtenäisen vaikutelman.

Mitään uutta ihmeellistä emme kokeneet, Enkhuizen oli vakuuttanut meidät jo eilen illalla ja sen siisteys selittyi kun näimme usean asukkaan puunaavan julkisivujaan tarkkaan. Jopa räystäiden alapintoja pestiin ja lapset hankasivat maalattuja valurauta-aitoja kiiltosuihkeella. Sadekuuron jälkeen asukkailla oli kiire pyyhkiä pisarat pois pinnoilta. Naapurustossa näytti olevan kilpailu komeimmasta ikkuna-asetelmasta.

Sade ajoi meidät kahville kuppilaan. Palatessamme satamaan kannoin pyykkisäkin veneelle ja flikat menivät hakemaan vettä ja makeaa matkalle. Hain veneeltä tyhjän kaasupullon ja vaihdoin sen täyteen 33 euron hintaan. Vielä yritin houkutella Neaa Vattersportiin katsomaan purjehdusasusteita, sillä Mustonkin vaatteet olivat -25%. En onnistunut, kävin hakemassa jollashortsit itselleni, olisin mielelläni ostanut Nealle purjehdushousut.

Enkhuizen 1330 Log 8850 Mh 1 075,5

Irtauduimme tuulen puhaltaessa laiturista ja ajoimme ulos satamasta. Koko päiväksi oli luvassa kovaa myötätuulta, joten ajattelimme seilata pelkällä etuseilillä, joka aukesi seitsemän minuuttia lähtömme jälkeen (1340). Vauhtia piisasi aina 7,4 solmuun asti.

IJselmeerillä oli paljon veneitä suunnassa molempiin suuntiin, pilvimassat kertoivat päivän tuulisaldosta. Sadettakin oli odotettavissa.

Pelkällä etuseilillä meno oli alkuun mukavaa, tuulen ollessa alle yhdeksän metriä sekunnissa. Siskoksilla riitti edelleen juttua juoksemisesta ja muiden dieteistä.

Reivasimme etuseiliä 1440 tuulen kasvaessa11 m/s, nopeus ei kärsinyt, emmekä menettäneet etuamme samaan suuntaan purjehtivien kanssa. Tavoitimme niitä ja ohitimme pikkuhiljaa.

Vesi alkoi lentää yli laidan ja tyydyimme melko kevyeen lounaaseen – stroopwafeleihin eli hollantilaisiin siirappivohveleihin. Lyhyt (17M) ja nopea siirtyminen poikki Ijsselmeerin, jonka syvyys oli jopa 5 metriä sujui hyvin, vaikka alkoikin kylmettää.

Toinenkin perinnealus tuli vastaan järvenselällä. Rullasimme etuseilin sisään päästyämme Den Oeveriin johtavan väylän päähän 1610 ja ajoimme vartin verran Marina Den Oeverin odotuslaituriin. Kävin kysymässä satamatoimistosta paikkaa ja saimme sen ulkoaltaasta (satamamaksu 18,75€ + sähkö ja suihkut 4€). Sekä irtautuminen kuin myös perätolppien väliin ajo sujuivat hyvin, vaikka olikin 10 metrin sivutuuli.

Den Oever Log 8867, 17M Mh 1076,0 (0,5 / 2,86)

Joimme Tuulin kanssa saapumisMateukset (rommi on edelleenkin loppu aluksesta). Menimme syömään hassunkuriseen ravintolaan, De Dikke Briesiin, ja söimme hyvät Marco Polo pihvit. Kylmä tuuli ajoi meidät kajuuttaan ruokailun jälkeen.

_

JUUSTON ALKULÄHTEILLÄ

2010-07-18T02:16:00.003+03:00

16pe 07 2010 Volendamista Enkhuizeniin

Aamupäivällä teimme lenkin Volendamiin ja näin ensimmäisen hollantilaisen pienkaupungin, siskoksillehan kaupunkityyppi oli ennestään tuttu lapsuuden ajoilta. Tämä on selvästi turistikohteeksi muutettu kalastajakylä, jonka rantakatu oli täynnä ravintoloita ja matkamuistomyymälöitä. Pehmohollannikkaat (tossut) hieman houkuttelivat, mutta jäivät kuitenkin ostamatta. Söimme pannukakut varpusia vilisevällä terassilla – olivat ihan ok, mutta eivät suinkaan parhaasta päästä. Kaupungissa on sikarinvyömuseo -- kuljimme siitä ohi, mutta emme vaivautuneet sisälle, kun eivät nuo sikarit niin paljoa kiinnosta.

Volendam 1518 Log 8833 Mh 1074,4

Avasimme etupurjeen 1527 ja lähdimme seilaamaan puolipilvisessä säässä kohti Enkhuizeniä. Yritimme erottaa horisontista Ijsselmeerin ja Markermeerin erottavaa patotietä. Jossakin vaiheessa näimme pienten autojen kiitävän vetten päällä. Ymmärsimme myöhemmin, että ne mitä näimme olivatkin rekkoja ja linja-autoja eivätkä tandempyöriä ja pikkuautoja. Seilasimme koko matkan shortseissa ja hetkittäin tarkeni jopa ilman takkia. Pitkin matkaa neniimme pössähteli lehmänpaskan väkevä tuoksu. Lehmiä ei millään rannalla näkynyt, mutta haju oli varsin voimallinen. Olimme siis edelleen juuston alkulähteillä, vaikka Edam olikin jo jäänyt taakse (heti Volendamin jälkeen). Ruskean lantaveden syvyys vaihteli 2,5 ja 3,5 metrin välillä.

Lähestyessämme sulutusta ajoi paikallinen vene törkeästi ohitsemme, mutta onneksi tilaa oli hyvin. Tuuli onnistui hyvin pollarin lassottamisessa (eikä keulagastinkaan suorituksessa ollut huomautettavaa) ja muutenkin pääsimme sulusta nopeasti läpi. Veneemme nousi vain 10 senttiä. Ajoimme satamakonttorin eteen odotuslaituriin ja saimme heti paikan M22. Kiinnityimme hienon paikallisen, perinteitä noudattavan, uudisveneen viereen.

Enkhuizen, Ijsselmeer Log 8840, 17M Mh 1075,5 (1,1 / 3,6)

Saatuamme veneen kiinni ja sähkön siihen seurasimme oneoffin, siis naapuriveneen omistajan opettavan tyttäriään ajamaan veneen laituriin. Nautimme siinä samassa saapumistotit, jotka rommin puutteessa olivat muuttuneet Mateukseksi. Naapurien ajotreeneissä laiturista lähtö onnistui paremmin, emmekä jääneet katsomaan pilttuuseen tapahtuvaa vähän täpärää lähestymistä.

Enkhuizen oli huomattavasti viehättävämpi kuin edellinen kaupunki, Volendam.

Perjantai-ilta näkyi jonkin verran menossa, mutta mukavasti. Kirkkaat ikkunaluukut ihastuttivat meitä. Valitettavasti pullolaivamuseo oli kiinni.

Löysimme kanavan rannalta (mistäs muualtakaan) mukavan hotelliravintolan. Ravitsemusliikkeitä täällä oli todella paljon. Söin reissun parhaat simpukat – ja se on tällä simpukansyönnillä aika paljon sanottu!

Saavuimme auringon laskiessa veneelle ja kuuntelimme paikallisradiota, joka voimistui aina puolen tunnin välein antamaan liikennetiedotuksen. Se tuplasi aina radion volyymin ja alkoi aina ruuhkatiedotuksella maantielle A1 Amersfoort Amsterdam. Ensin mainittu näistä on siskosten takavuosien sukulaistukikohta Hollannissa. Söimme suklaata ja flikat lukivat keskustelun lomassa, minä tein Amsterdamin kuvia. Tuuli meni vuoteeseen lukemaan 2300, Nea ja minä 0030.
_

TUULI TULI JA TUULI TULI

2010-07-18T02:13:00.002+03:00

15to 07 2010 Tuuli tuli ja tuuli tuli (ei tautologiaa)

Heräsimme kelloon 0830 ja lähdimme lautalla yhdeksän jälkeen kaupunkiin. Rientäessämme ruokakauppaan (ei voi sanoa lähikauppaan, kun se oli kilometrin päässä keskusasemalta) Nean sisko Tuuli soitti ja kertoi istahtaneensa juuri Amsterdamin lentokentällä junaan. Olimme suorittaneet ostokset ja viiden minuutin päässä keskusrautatieasemalta, kun Tuuli soitti olevansa Amsterdamissa. Iloinen jälleennäkeminen sovitun kioskin kohdalla. Flikat kävivät täydentämässä ostoksia virvoitusjuomilla ja oletetulla kaakaolla, joka myöhemmin osoittautui vanukkaaksi (vla).

Olihan tuulta ollut jo alkuviikolla, mutta Tuuli toi jatkuvan kovan tuulen tullessaan. Hän tuli Suomen helteitä (noin 30 astetta puolitoista viikkoa) pakoon ja onnistui siinä hyvin. Urakoin blogeja oikein hartiavoimin ja sain tilanteen lähes ajan tasalle vihdoinkin. Vietimme muutenkin päivän sadetta pidellen veneellä odotellen tuulen vähenemistä. Sellaista oli luvassa illaksi ja Ijn siltakin avataan vasta 18 jälkeen (suljettuna 16-18). Kippari teki jauhelihakastikkeen pastalle, söimme sen iltapäivällä.

Amsterdam, Sixhaven 1718 Log 8817 Mh 1072,5

Ajoimme ulos Sixhavenin ahtaasta satamasta ja suuntasimme Ijn sululle ja sillalle. Olimme sululla 1758 ja sen 20 sentin sulutus sujui hyvin. Odotimme hetken sillan aukeamista ja ajoimme siitä läpi 1822. Kuvasin Amsterdamin puolustusjärjestelmään kuuluvan maailmanperintökohteen majakan Durgerdamin saapuessamme Markermeerille. Avasimme keulapurjeen majakan jälkeen ja seilasimme varsin epämukavalta haisevassa lietevedessä kohti Volendamia.

Jo kaukaa näkyi seuraava majakka Marken, joka sijaitsi Volendamin eteläpuolella. Ajoimme satama-altaaseen ja ihmettelimme odotuslaiturin irrallista paikkaa (siitä ei siis ollut yhteyttä maihin). Yritimme soittaa annettuun kanavaan, muttei VHF-puhelin suostunut ottamaan kanavaa 33 käyttöön – se olikin jonkin paikallisen marinefoonin kanava. Ajoimme laiturien väliin tyynessä kelissä ja saimme sataman puhelinnumeron ystävälliseltä mieheltä, joka oli veneellään. Nea soitti toimistoon ja saimme paikan D24. Ajoimme siihen, sinisten teräksisten perätolppien väliin. Kävin suorittamassa satamamaksun 23 euroa ja sain suihkukortin.

Volendam 2115 Log 8833, 16M Mh 1074,4 ( 1,9 / 4,0)

Marina Volendam on täysin uusi ja se oli vielä osin kehittymässä. Erittäin suuri ja suureellinen satama tästä kehittyy. Sataman lisäksi alueella on valtaisa lomakylä kauppoineen.

Nautimme iltapalan veneellä ja menimme nukkumaan.

_

AMSTERDAM

2010-07-18T01:48:00.005+03:00

12ma-15to 07 2010 Amsterdamissa

Vietimme neljä oranssinkylläistä päivää Amsterdamissa. Tulopäivästä jo kirjoitinkin ja Oranjen juhlatkin tuli varsin kattavasti selvitettyä. Nyt siis vielä kuvaraportti muista tapahtumista.

Oranjepäivänä (ti) Nea sai vihdoin hollantilaista pannukakkua, vaikka ei varsinaiseen pannukakkutaloon päässytkään. Hyvää oli.

Amsterdam ja Hollanti ovat kuuluisia kukistaan ja niiden mukulia olivat kukkatorin tiskit täynnä, sieltä löytyi tietenkin tulppaanin sipuleita…

ja suurempia, hieman näöltään eksoottisempia syklaamin mukuloita, joka kooltaan hämmästyttivät meitä.

Kuningaskunnan tunnukset näkyivät kirkontorneissa. Tässä Munt toren ja orastava oranssi yläkulmassa. Rukoiltiinhan Hollannissa kirkollisissa tilaisuuksissakin joukkueen puolesta (sen luimme lehdistä).

Keskiviikkona olimme kanavalaiva-ajelulla. Ostimme koko päivän oikeuttavan lipun kanavalaivoihin. Lähdimme keskusrautatieaseman edestä liikkeelle.

Monenlaista nähtävää oli yllin kyllin. Alkuun risteilystä muodostui varsinainen linturetki, kuvassa intianhanhet kanavan rakenteilla.

Aivan riittävän paljon matkan kuluessa ei selostusta ollut. Kuulimme kolmeen kertaan (vaihtaessamme eri reiteille) Amsterdamin kanavien olevan kolme metriä syviä: yksi metri vettä, metri mutaa ja metri polkupyöriä.

Toinen päivän pääohjelmanumeroista oli van Gogh -museo. Vincent van Gogh vaikutti suuresti minun alkavaan taiteilijanuraani. Totesin olevani kykenemätön maalamaan öljyväreillä ihannoidessani Vincentin töitä ja lopetin haaveeni taiteilijaksi tulemisesta.

Jatkoimme matkaa uudella reitillä ja ajoimme joen kautta Nemo-museon ohi (oliko teknologiakeskus). Se oli ympäröity museolaivoin. Teelmä muistutti kovasti uppoavaa Titanic-laivaa.

Odotellessamme kohtaavamme toisen päivän teemoista alkoi sataa ja kattoluukut sulkeutuivat. Nyt näin ensimmäisen hollantilaisen tuulimyllyn. Tuulivoimaloita olin nähnyt liiankin monta.

MAALIMANPERINTÖNÄ AMSTERDAMIN PUOLUSTUSJÄRJESTELMÄ

Selvittäessämme Hollannin maailmanperintökohteita ainoaksi tavoitettavaksi muodostui Amsterdamin puolustusjärjestelmä. Se on rakennettu Amsterdamin ympärille padoin, suluin ja 45 linnakkeella.

Myös sotilaalliset rakennukset kuten kasarmit olivat osa tätä systeemiä ja…

…. ne olivat myös helpoimmin lähestyttävissä.

Markermeeriltä Amsterdamiin tultaessa on Durgerdamin majakka ja vartiotorni. Amsterdamin ympäristö on padottu ja ennen kaikkea sulutettu siten, että vihollisen marssiessa alueelle saatetaan sulut aukaista ja hukuttaa tunkeilijat.

Melkein näin kävi meillekin kanava-ajelun päätteeksi, kun kaatosateessa päädyimme kaukaiselle päätepysäkille. Jouduimme kävelemään (juoksemaan) taksille jonkin matkaa ja kastuimme likomäriksi. Hyvin tuo puolustusajatus tuntui toimivan vieläkin. Kun pääsimme paatille ja saimme luukun kiinni, kuinka ollakaan, aurinko paistoi taas…

Saatuamme itsemme kuiviksi ja syötyämme kävimme tervehtimässä toisen suomalaisaluksen miehistöä. S/y Nadja on matkalla etelään – toivotimme hyviä tuulia heille.

_

AMSTERDAMIIN

2010-07-15T18:14:00.002+03:00

12ma 07 2010 IJmuidenista Amsterdamiin

Ajoimme huoltoasemalle, jossa oli turhaan veneitä parkissa vaikeuttamassa lyhyelle polttoainelaiturille ajoa. Aseman pitäjä ei pannut tikkuakaan ristiin helpottaakseen meidän laituriin ajoamme. Nostin varakanisterin laiturille ja mies antoi tankkauspistoolin tylysti kuin osoittaakseen, että tankkaa itse kanisterisi (25,2 l). Varsinaiseen tankkiin meni 65,0 litraa. Tämä oli huonointa palvelusalttiutta koko matkalla. Maksoin polttoaineista 119,21 €.

IJmuiden 1055 Log 8802 Mh 1 069,3

Ajoimme ulos satamasta Noordzeekanaalia, jossa oli monenlaista alusta liikkeellä.

Pääsimme ajamaan suoraan sulkuun 1120 ja viidessä minuutissa sulutus oli ohi. Olimme nousseet 0,0 metriä. Kolme venettä ajoi pitkin Noordzeekanaalia alkunperäisessä järjestyksessä suomi, hollanti ja saksa. Hetken päästä saksa oli mennyt menojaan ja me etenimme hollannikkaan kanssa samaa vauhtia. Kahteen otteeseen jouduimme seisahtumaan sivusatamaan ohjattavan laivan takia.

Kanavan varrella useita intianhanhia, joihin tutustuin ensi kerran kaksi vuotta sitten Kielin kanavalla.

Amsterdam, Sixhaven 1355 Log 8817, 15M Mh 1 072,5 (3,2 / 3,2)

Ajoimme jännittävästä sisään menoaukosta ja kävimme kääntymässä peremmällä. Palasimme kuitenkin toiseen laituriin ja arvioimme tolppien välin riittäväksi. Mahduimme mainiosti tolpista ja saimme hyvän sormiponttonipaikan. Kytkimme sähkön ja sulake paloi kohta. En saanut sulakerasiaa auki. Yritin vielä kerran irrottaa syöttökaapelia takarasiasta ja nyt se irtosi. Näin sain siirrettyä syötön keulaboksiin ja vielä kun muistin vaihtaa jakokytkimen eteen, niin saimme virtasta. Satamakapteeni liikkui vilkkaasti ympäri laitureita ja juuri kun olin penkereellä näin hänen olevan laiturillamme auttamassa venettä viereemme. Satamamaksu kolmelta yöltä oli 51 €. Saimme nettitunnuksen, joka toimi hyvin. Samoin hän antoi meille ulkoportin koodinumeron. Kävimme suihkuissa ja kuivatellessamme sitloorassa seurasimme sataman täyttymistä. Kaksi hävittäjää seurasi matkustajakonetta. Lähituntuma meitä vähän oudoksutti.

Lähdimme kaupungille syömään. Pienen kävelymatkan jälkeen menimme jokilautalla yli IJ-joen. Menimme asemalta ydinkeskustaan ja istahdimme kanavan varrelle colalle ja oluelle. Laajentaessamme kävelykierrosta sivusimme punaisten lyhtyjen aluetta. Nyt Nealle selvisi järkytyksekseen lihatiskimeininki. Söimme argentiinalaisessa ravintolassa pihvit. Pääsimme sisään sinne juuri, kun alkoi todella kova sade. Palasimme veneelle illalla, kirjoittelimme ja nettailimme sitloorassa kelin selkiinnyttyä.

_

IJMUIDEN

2010-07-15T17:04:00.002+03:00

11su 07 2010 Roompotista IJmuidenihin (Nooran päivä)

Herätyskello soi 0300, pesimme kasvomme ja valmistauduimme lähtöön. Puolessa tunnissa heräämisestä olimme irrottaneet veneen pimeästä laiturista.

Roompot 0330 Roompot Log 8730 Mh 1 058,1

Ajoimme plotterin tietoihin luottaen kohti Roompotsluisia. Pimeys ei ollut täydellinen. Nea soitti sululle (varmaankin herätti vahdin) ja se luvattiin valmistella tuloomme. Odotuslaiturissa olivat ne kolme venettä, jotka olivat jo mennessämme. Saimme ajaa suoraan sulkuun ja samalla portti takanamme sulkeutui. Sulutus 0400 kesti seitsemän minuuttia, emme sen aikana nousseet emmekä laskeneet. Kiitimme vahtia morjenstamalla ja ajoimme ulos sulusta.

Sulun merenpuolellakin olivat ne kolme venettä edelleen paikoillaan. Olimme olleet liian kuuliaisia ja kysyneet yöpymismahdollisuutta. No pääsimme kuitenkin suihkuihin. Tähtitaivas alkoi vähän vaalentua ja tuulta oli vain 3,6 m/s. Tarkkailimme tuulen kehittymistä jatkaen moottorilla. Viideltä Nea meni huilailemaan. Avasin etuseilin 0615 ja Nean noustua nostimme isopurjeen 0640, tuulta oli 5,7 m/s SSE. Tyypillinen tämän seilausreissun keli, taas tuuli meni mailleen ja Nea joutui käynnistämään moottorin ja kutsumaan minut purjeenlaskuapuun seitsemältä. Pääsin takaisin huilivuoroon tämän operaation jälkeen.

Nea herätti minut kymmenen jälkeen, kun olimme juuri tulossa Rotterdamin edustalle. Reedsin almanakka kertoi, että Maasin liikenteenvalvontaan pitää ilmoittaa aikeistaan ylittää Europortin sisäänajoväylä. Tulimme väylän reunaan 1030 ja vain yksi laiva oli liikkeellä muutaman ollessa ankkurissa lähistöllä. Purjeveneitä oli liikkeellä runsaasti, mutta VFHssä oli kovin hiljaista, eli kukaan ei ilmoitellut sijaintejaan, joten emme mekään sitä tehneet. Söimme sen sijaan aamupalaa.

Nostimme purjeet taas 1037 tuulen oltua hetken viisi metriä. Aivan turha purjehdusyritys, sillä vartin päästä jouduimme toteamaan tuulen vähenneen taas kahteen metriin. Käynnistimme moottorin 1052. Kun olimme jättäneet laivaväylän taaksemme, jostain ilmestyi kuin salaman iskusta iso määrä laivoja, mikä on toki normaalitilanne Euroopan suurimman sataman edustalla.

Kaksi delfiiniä ui verkakseen samaa suuntaan vierellämme. Ajoimme moottorilla ankkurissa olevien alusten lomitse.

Koko ajan muut olivat seilanneet rannan tuntumassa hiljakseen, näimme vireen siellä. Saimme vihdoin tuulen 1510 ja otimme purjeet käyttöön (log 8790), vauhtimme nousi seitsemään solmuun ja aloimme jättää selvästi parin mailin päässä rannan lähellä seilaavia. Viimeisen 1½ tuntia seilasimme 7-8,3 kn vauhtia, tuulta oli max 5,8 m/s, joten virtakin auttoi meitä eteenpäin.

Nea yritti kovasti selvittää, millä uimarannalla hän oli lapsena ollut. Merikortista ei löytynyt Koudekerke nimeä. Tutunomainen ranta näkyi, muttei vakuuttanut Neaa kuitenkaan hyväksymään sitä lapsuuden uimarannaksi. Myöhemmin kartasta kävi ilmi, että Koudekerke kyllä sijaitsi sillä saarella, mutta jäi kaakommaksi.

Jouduimme laskemaan purjeet juuri, kun pääsimme seilaamisen makuun. 1635 käänsimme keulan kohti länttä ja otimme purjeet alas. Ajoimme satama-altaan perälle ja löysimme vapaan paikan, tuuli painoi sivuperältä ja aiheutti vähän vaikeuksia rantautumisessa sormiponttoniin.

Ijmuiden 1705 Log 8802, 69M Mh 1 069,3 (11,2 / 13,5)

Kippari kävi kirjautumassa sisään ja suoritti satamamaksun 26,80 €. samalla selvisi, että rannalle pystytetään suuri skriini. Siltä voi seurata 2030 alkavaa MM-loppuottelua. Lämmitimme kanapihvit nuudelin kera ja kävimme suihkussa ja pesimme koneellisen pyykkiä ennen lähtöä rannalle. Kalle kävi katsomassa rannan kaupat löytyisikö mitään oranssia naamioitumismielessä. Ei löytynyt, joten pitää pistää jotain puolueetonta.

Naapuriveneissä alkoi pikkuhiljaa väki muuttua oranssiksi. Neakin löysi laiturilta oransseja höyheniä ja niin mekin olimme hollannistuneet. Rannalta ei löytynyt mitään suurtapahtumaa ja niin menimme katsomaan MM-jalkapallon finaalia (2030) rantaravintolan skriiniltä. Vaisu tunnelma, hollantilaiset eivät osanneet huokailla kuin ohimenneille potkuille, odotimme huomattavasti suurempaa kansallistuntoa. Yritimme pidättäytyä Espanjan kannatukselta edes jännittävissä tilanteissa. Mitä nyt Kallella meni heti sanat sekaisin kun kävi tilaamassa un coca cola light y bier. Varsinainen peliaika päättyi 0-0. Ottelu päättyi Espanjan voittoon jatkoajalla. Epäurheilijamainen käytös pääsi pinnalle palkintojenjaon vaiheessa ja ravintoloitsija pisti popin kovalle.

_

ROOMPOT

2010-07-15T14:10:00.003+03:00

10la 07 2010 Oostendestä Roompotihi

Valmistelimme veneen lähtökuntoon ja kaadoin varakanisterin (25 litraa) tankkiin ennen lähtöä. Tuuli viuhui hetken juuri irtautuessamme ja jouduin käyttämään moottoria voimakkaasti kääntäessäni veneen satama-altaassa. Tuosta sain pienehkön huomautuksen.

Oostende, BEL 1045 Log 8684 Mh 1 052,9

Ajoimme ulos sataman portista vihreillä valoilla ja saimme ajaa rauhassa ulos aallonmurtajasta. Nostimme purjeet kello 1110. Seilasimme hetken moottoriavusteista ja pääsimme seilaamaan 1135, jolloin seisautimme moottorin, tuulta 4,0 – 1,9 m/s. Yhden pohjoistikun kierrosta tuli vähän epäselvyyttä. Jouduin hetkellisesti käyttämään moottoria välttääksemme 1,9 metrin kiven. Sen jälkeen pääsimme jatkamaan purjehdusta kohti koillista. Tuuli väheni taas 1240, otimme rullukan sisään ja käynnistimme moottorin sekä nostimme mustan kolmion ylös. Belgiassa ja Hollannissa saa isot sakot, ellei käytä merkkikuvioita. Jotkut käyttävät moottoriajossa kolmiota ilman purjeitakin. Pilvimassat vaihtelivat, tuuli virisi taas 1530 ja otimme purjeet käyttöön (log 8714, SOG 6,2 kn).

Lähestyimme Roompotia ja laskimme purjeet 1812. Nea soitti Roompotsluisin sulkuvahdille ja kysyi voimmeko yöpyä sulun odotuslaiturissa. Vastaus oli tylyn kielteinen, mutta sulutus käykin ympäri vuorokauden (eli Reedsin tiedot eivät pitäneet paikkaansa). Totesimme lähtevämme kolmen jälkeen. Odotuslaiturissa oli kolme venettä pysyvän näköisesti. Odotellessamme sulkuun pääsyä näin siiviltään voimakaskuvioisen mustavalkoisen kahlaajan lentävän aallonmurtajan yli. Uusi elämänpinna: avosetti.

Valot vaihtuivat 1830 ja edessämme ollut poliisivene irtautui ja lähti liikkeelle voimakkaasti. Se kääntyi poikittain satama-altaaseen ja aiheutti melkoisen aallokon ajaessaan pois. Kolme venettä ajoi sulkuun, yksi kolmirunko vaihteli kanavan puolelta toiselle, eivätkä osanneet kiinnittyä. Se aiheutti turhaa odotusta. Varsinainen sulutus kesti vain 10 minuuttia (1840-50) ja korkeuseroa oli noin 20 cm.

Päästyämme sulutuksesta havaitsimme tälläkin puolella olevan kolme venettä odotuslaiturissa. Ajoimme punavihrein ja keltaisin poijuin merkittyä väylää laakealla selällä voimakkaassa sivuvirrassa.

Tämä Roompotin satamalahti oli varsin järvimaiseman luontoinen. Kiinnityimme kyljittäin uloimpaan laituriin ja kävimme suorittamassa satamamaksun (23,18€).

Roompot NED 1925Log 8730, 46M 1 058,1 (5,2 / 8,7)

Luvatut luksussuihkut eivät täyttäneet täysin odotuksia. Naisten puolella oli isä pesemässä kahta pikkupoikaa voimakkaasti komennellen. Valmistin jauhelihakastikkeen ja nautimme sen spagetin kera. Menimme nukkumaan 2300, laitoimme vekkarin soimaan 0300.

_

HELTEINEN OOSTENDE

2010-07-14T11:42:00.004+03:00

09pe 07 2010 Oostendessä

Pilottivene häiritsi koko yön ajamalla edestakaisin marinan suuaukolla ja joka kerran perän pamaus herätti meidät. Kiviproomutkin ajoivat yli yön ja niistä tulevat peräaallot aiheuttivat myös häiriötä.

Aamulla aamuäreä satamapäällikkö näytti meille uuden paikan ja siirryimme siihen. Vuorovesi ja poijukiinnitys aiheuttivat sen, että köysiä tuli entrata silloin tällöin. Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan olimme poijukiinnityksessä ja kaiken lisäksi kahden ruotsalaispaatin välissä. Molemmat olivat matkalla etelään, toinen maapallon ympäri ja toinen Brasiliaan.

Helteisen päivän ainoina ohjelmina auringonoton lisäksi olivat kampaamo, kohteliaisuuslippu ja ruokakauppa. Pitkän etsinnän jälkeen löysimme yhden kampaamon, yleensä niitä on joka korttelissa. Sillä välin, kun Nean kävi kampaajalla etsin Belgian kohteliaisuuslippua turhaan varsinaisen kaupungin puolelta. Kun Nea lähti biitsille menin pikkuveneellä joen yli ja harhailin siellä satama-alueella vailla osoitetta. Oostende replika oli melkein ainoaa kaunista nähtävää tällä sekavalla satama-alueella.

Satama-alueella pirteän sinivalkoinen majakka antoi sentään koordinaatteja. Kaikki tavarat olivat huiskin haiskin pitkin kenttää.

Värikylläisyyttä kyllä oli. Löysin pienen kyselyn jälkeen ns. venetarvikeliikkeen ja sieltä kaipaamani kohteliaisuuslipun.

Päiväni pelasti mustaleppälintupariskunta, joka luotti hyvään suojaväriinsä.

Nämä mustaleppälinnut eivät olleet lainkaan niin mustia kuin Espanjassa näkemäni lajikumppanit.

Olimme illalla syömässä Royal North Sea Yacht Clubilla. Tarjoilijatyttö tenttasi heti, olimmeko klubin jäseniä. Hän tyytyi väliaikaiseen jäsenyyteemme. Nukkumaan mennessäni ihmettelin suureen ääneen, miten menomatkalta minulle oli jäänyt viehättävä kuva tästä Oostendesta. Taisi olla niin, että kaikki uusi oli jännittävää ja väsyneenä (yksipurjehdusjakso) maankamara ja ruoka silottivat kaiken.

_

ORANJE

2010-07-14T00:40:00.006+03:00

13ti 07 2010 Kuakkimas hopjakemuis

Eile me ihmetli ko kaks hävittäjä jaakas matkustajakonet Amsterdamin geskusta yläpualel. Seuravaks pörräs kauhjast helikopterei. Ei se meill mittän gerton, mut aamull ko me kuuntli radio, nii Nea ko kiäli-ihmssi o sai selvä nederlandin giälest, et Hollanni jalkapalloporuk eskorteeratti hävittäjittes saattleman gotti.

Tänäpe tiistain heit sit juhlitti monell tavall pitkim bäivä. Huhu kerros jo, jotei kanava-ajelu järjestet, ko eivä poja tuanuk kultmitalei fölis. Toisi vaan gävi, koko Amsterdami keskust ol suljett ehtopäeväks – niin gadu kon ganavakki.

Väkke ol joka lähtöhö, kaikill tiätengi, nii meilkki (yritetti sulauttu massaha), ol jotta oranssip pääll.

Pualen dunni odotukse jälkke ajok kanavas ensiks montp polispaatti. Sit tul alos, mill Oranje joukkue kuljetettin gohde Museom bleini. No kyll ny oll suure luaka urheilujuhlan dunttu, josei stää irronnukka IJmuidenis peli seurates.

Kansavaellus olk kauhja. Met trampatti muitte mukanp parin gilometri matka. Ei siit juur olis minnekkä päässykkä, pit men vaa virra fölis. Ny joudusiva katuvaltta yl pitävä munamankelistikki jalkmiähiks. Muute he kyll ajava yli hullungiilt silmis (vai pöllys vaa – tääll nimittä haise kauhjast hassis).

Juhlakent ol aidatt ja sinn Museom bleinill kiärrettin ganavi ja kortlei ja siit tul melkone matka. Sit oliki edes ja takan väkke nii, et täydys pittä tiukast kiin doisistam jos meinatti yhdes stää jubileerunkki seurat.

Onneks me näi jo kanava rannall poja elävän, ny me tyydysi kattoma heit monelt skriinilt. Äänt riit ja tiskijukka sai väe hoilama voitolaulu mukanas. Meno ol hilppiä ja Heinekken virtas, mut väki ei ollu suurest juavuksis.

Joku virallinen daho ol lasken, et meijä lisäks siäll ol pual miljona ihmist. Päästi ehji, mut puutunei jaloi pitseriaha ja sit takas paatill Sixhavenihi. (Six- eikä Sexhaven vaik Amsterdamis ollangi).

Mnää lopeta raporttin Oranje Hopjakemuist tähä toivottamall teil hyvä yät. Erityis tervese Lähtise Päivil, snää olsis tykän ol tääll kaike oranssin geskel.

_

Jälkkirjotus: Mnää täydennä nuap puuttuvap päiväk koht ko olen däst selvinny (vaik päev oliki tipaton tiistai ko unhoti se tipattoma maanantaip päästessän tänn Damihi).

_

UUSI PUHELINNUMERO

2010-07-13T23:02:00.002+03:00

Nyt minun puhelinnumeroni vaihtuu tällä reissulla viimeisen kerran ja uusi numero jää minulle siviilikäyttöön.

UUSI PUHELINNUMERONI ON +358 44 3451888

SÄKKISUMU

2010-07-13T22:57:00.003+03:00

08to 07 2010 Englannin sumussa Doverista

Herätys klo 0700 ja kurkistus luukusta antoi tiedon kovasta sumusta. Valmistelimme veneen lähtöön. Luvassa on heikkoa näkyvyyttä ja olematonta tuulta. Siis koneajoa runsaat 60 mailia – noin 12 tuntia. Soitimme 0755 marinan toimistoon ja pyysimme VHF-kanava 80:llä sillan avaamista. Lupasivat avata viiden minuutin kuluttua.

Dover 0800 Log 8620 sumu Mh 1040,5

Pääsimme lähtemään siis hyvinkin nopeasti, ajoimme sillasta. Nea soitti Doverin satamakontrolliin VHF 74 ja pyysi lupaa saada ajaa satama-altaan poikki. Saimme luvan ja samalla huomautettiin merellä olevasta sakeasta sumusta. Sen olimme kyllä huomanneet jo satamassa. Nea radistina lupasi, että seuraamme laivaliikennettä tutkalla ja AISissa.

Doverin haminaan oli tullut vanha ystävä, Challenger II, jonka kanssa olin ollut ainakin kuusi kertaa samassa satamassa viimeisen vuoden aikana.

Ajoimme ulos aallonmurtaja-aukosta ja katsoimme AISista reitin olevan vapaa laivaväylien ulkopuolelle. Sataman portin sumusireeni huusi voimakkaasti, kun sitä kuunteli läheltä. Kello 0901 saavuimme lounaaseen menevälle reittijakoalueelle. Sumu oli todella sakea ja tähystimme herpaantumatta laivojen liikkeitä, mitään emme nähneet, kuulimme kyllä sumutorvien ääniä. Saavuimme tunnin kuluttua keskikaistalle ja nyt piti alkaa päivystää takalanteelta lähestyviä laivoja ja tietenkin jakoalueen poikki kiitäviä nopeakulkuisia matkustajalauttoja.

Kello 1102 olimme ylittäneet molemmat reittijakoalueet ja edessä oli viisi AISissa näkyvää laivaa ankkurissa. Ajoimme yhtä kohti niin pitkään, että se hahmottui, etäisyyttä oli tällöin alle 0,2 mpk, noin 300 metriä.

Soitin Iridium-operaattorilleni ja sovimme, että hän pitää liittymän voimassa kaksi kuukautta ja näin minulla on satelliittipuhelin käytössäni loppumatkan ajan. Myyn liittymän hänelle elokuussa, ellei joku osta puhelinta kortteineen. Olen siis myymässä tuon Iridiumin päästyäni kotiin.

Iltapäivällä kello14 maissa sumu hellitti ja tuli kuuma keli. Immigrantissa se tarkoittaa sitä, että sitloorassa istuva ottaa aurinkoa uikkareissa ja ohjaaja istuu takapenkillä takki päällä. Ja ratinpyörittäjä oli todella tiukasti sidottu ruorin taakse, sillä automaattiohjaus ei toimi, ei se edes lukitse ruoria.

Oostenden satamassa oli käynnissä suuri satojen miljoonien eurojen arvoinen satamatyö ja lähestyttäessä meidän piti ottaa huomioon muiden alusten lisäksi kiviproomut, jotka ajoivat kovaa vauhtia reitin poikki.

Saavuimme aallonmurtajan sisäpuolelle ja sataman portilla valot paloivat punaisena, muttei mitään näkynyt tapahtuvan. Kello 1958 Nea soitti Oostenden liikennevalvontaan ja pyysi, että pääsisimme sisään. Jouduimme odottamaan laivan tulemista sataman perältä.

Oostende, BEL (2020) 2120 log 8684, 64M Mh 1 052,9 (12,4 / 12,4)

Ajoimme ensimmäiseen laituriin kylkikiinnitykseen. Kippari kävi hakemassa satamapäällikköä, muttei enää löytänyt. Kiristimme springiköydet ja päätimme olla yön siinä satama-aukon ensimmäisenä veneenä. Jo tulorommien yhteydessä totesimme tehneemme virhearvion, sillä ohimenevät laivat ja veneet ja varsinkin luotsivene, aiheuttivat kovat aallot, jotka paukauttivat Immigrantin loivaa perää ikävällä pamauksella.

_

KORRELAM BOIK LONDOOS

2010-07-12T23:18:00.006+03:00

07ke 07 2010 Lontoo

Olimme päättäneet uhrata keskiviikkopäivän Lontoolle, mikäli emme onnistu saamaan autopilottia kunnostuksen alle. Doverissahan ei ollut mitään nähtävää. Satamatoimiston mies yritti soittaa lähimmälle Raymarinen edustajalle, muttei saanut yhteyttä. Niin lähdimme 0845 junalla Lontooseen, liki kahden tunnin matkalle. Menopaluuliput maksoivat 57 £. Jännittyneinä kurkistelimme ikkunasta kun lähestyimme Lontoon junan ensimmäistä seisahdusasemaa, Canterburya. Emme kuitenkaan vielä tehneet havaintoa Canterburyn katedraalista, joka on maailmanperintökohde.

Saavuimme Victoria Stationille, rautatieasemalle, josta emme löytäneet Lontoon karttaa. Näimme kuitenkin seinällä kartan, jonka pohjalta riensimme kaupungille vailla suurta suunnitelmaa. Ovesta ulos oikealle, kaksi korttelia eteenpäin, sitten kulmasta vasemmalle ja sitä katua jonkin matkaa, taas vasemmalle… Vai kuinka se olikaan? Istahdimme aamukahville ja vedimme vähän henkeä seuraten vilkasta autoliikennettä. Täällä autot ovat puhtaita ja lommottomia. Valtaisa ero Kanarian, Espanjan ja Ranskan autoihin, joista kahdeksalla kymmenestä on ruttu siellä tai täällä. Iso osa autoista oli mustia takseja.

Ostimme 60x90-senttisen Lontoon kartan, jota oli tavattoman vaikea käsitellä. Vaikka se oli kooltaan suuri, niin piti se sisällään vain Lontoon ydinkeskustan. Olimme tulleet tosi suureen kaupunkiin.

Oli siinä Kortelan kylätieltä lähtenyt poika ihmeissään ja autotkin kun hyökkäsivät väärästä suunnasta. Päätä piti kääntää useita kierroksia ylt´ymprinsä ja vielä kerran oikealle.

Nean tutustuessa karttaan kävin kuvaamassa sateenvarjotaideteoksen, joka yhdisti tämän kaupungin erääseen edellisistä. Näimme kaukana monumentaalirakennuksen ja päätimme kulkea sille ja paikantaa itsemme. Olimme tulleet suoraan Lontoon pääkohteille: Westminster Abbey ja St Margaret’s Church, ovat molemmat maailmanperintökohteita.

Westminster Abbeyhin oli valtaisa jonotus ja kallis sisäänpääsymaksu. Totesimme nähtävää olevan niin paljon, ettei ollut aikaa jonotukseen.

Vierekkäisistä kirkoista pienempään, St Margaret’s Churchiin oli vapaa pääsy eikä lainkaan niin paljon pyrkijöitä. Goottityylin kirkon musta sisäkatto ja komea alttarimaalaus jäivät vain mielikuviksi, kun sisällä ei saanut käyttää kameraa. Kirkon ulkoseinässä oli hieno aurinkokello.

Monarkian komeimpia esimerkkejä olivat Westminster Hall, jossa istuu Englannin parlamentti ja Westminster Clock Tower, joita vastapäätä oli korkeimman oikeuden rakennus. Sen edustalle olivat mielenosoittajat pystyttäneet leirin telttoineen. Plakaateista näkyi ja megafooneista kuului, että he halusivat britit pois Afganistanista.

Olimme ajoittaneet kirkoissa käynnin niin, että kuulimme Big Benin kahdentoista lyönnit. Tätä parlamentin kellotornia kutsutaan erheellisesti Big Beniksi, vaikka itse Ben on kellotornin sisällä oleva kello.

Parlamentin kulmalta menimme Thamesin ylittävälle Westminsterin sillalle. Se muodostui erheeksi, sillä Kalle joutui englantilaisnaisen osoittelevan käden uhriksi ja venautti selkänsä nopeassa väistöliikkeessä. Vaihtoehtona olisi ollut etusormi silmässä. London Eye on valtava maailmanpyörä, joka ei seisahdu hetkeksikään, vaan siihen noustaan lennosta. No, kierros kestää tunnin, joten sisään menonkaan ei tarvitse olla kovin hätäinen. Tuo(kin) kierros jäi seuraavaan kertaan.

Kuljimme pitkin pankkikatuja ja yritimme päästä käymään pääministerin ovella, mutta koko Downing Street oli suljettu ja sitä vartioitiin tarkasti. Nousimme punaiseen turistibussiin Downing streetin paikkeilta, päiväliput maksoivat 25£ per naama.

Kierros oli täynnä nähtävää. Trafalgar Squarella oli amiraali Nelsonin patsas korkean tolpan päässä ja hänen laivansa oli pantu pulloon. Seuraavaksi oli Royal Courts of Justice, jossa käytiin mm. Paul McCartneyn avioero-oikeudenkäynti. Opas sai näin historian lähemmäksi tätä päivää ja varsinkin kun hän pyysi anteeksi joutuvansa käymään pienellä bisnesneuvottelulla välillä. Poika nousi autosta ja juoksi seuraavan kadun nurkalle. Etenimme linjurilla kolmekymmentä metriä ja opas nousi autoon huojentunut ilme kasvoillaan. Lontoossa on hirveä määrä teattereita, niitä oli koko kadullinen ja tuttuja nimiä vilisi selostuksessa.

Pankkialueella oli ”enemmän amerikkalaisia pankkeja kuin New Yorkissa ja enemmän japanilaisia pankkeja kuin Tokiossa”, kertoi epäsiisti brittipoika.

Jäimme pois bussista Tower of Londonin paikkeilla ja menimme jokilaivaan. Tower of London oli maailmanperintökohde, jonne olisi maksanut 17 £ sisälle.

Nyt kyllä löytyi maailmanperintölaatta helpolla ja se oli suurin mitä olen nähnyt. Yleisöryntäys ja vähän kulissilta haiskahtava homma saivat meidät jättämään tämänkin väliin.

Nousimme jokilaivaan ja näimme nyt paremmin Tower Bridgen (jonka olimme hetki aiemmin ylittäneet bussilla), jota moni virheellisesti kutsuu London Bridgeksi. Vastarannalla kaksi sota-alusta, HMS Belfast, joka on kelluva merimuseo ja HMS Richmond, joka oli 2 päivää aiemmin saapunut vierailulle.

Bussi- ja laivamatkan päätteeksi olimme nuutuneita paljoon nähtävään ja poikkesimme pubiin. Tämä oli oppaan suosittelema paikka, eikä ollut Kallelle riittävän vanha ollakseen aito lontoolainen pubi. Hetken jalkalevon jälkeen jatkoimme kohti kaupallista elämystä.

Vielä näimme monarkian jäänteitä Horse Guardsin portilla. Vahdinvaihdossa ei pojilla eikä hevosella pokka pitänyt vaan kaikki kolme heittäytyivät naurusille.

Kävelimme takaisin Trafalgar Squaren kulmalle, josta jatkoimme pienen pätkän The Mallia, jonka päässä näkyi Buckinghamin palatsi. Meidän piti tehdä shoppailukierros, mutta Neaa oli vaikea saada edes sisälle liikkeisiin.

Piccadilly Circus tuntui tutulta uudenvuoden vastaanottajaispaikalta (siis tv:stä nähtynä) ja sillä oli Eroksen patsas. Aukion kulmalla oli kuusikerroksinen hurja urheiluvaateliike. Menimme hissillä ylös ja kerros kerrokselta alas. Ei löytynyt Kallelle verkkareita, sillä kaikissa oli kuminauha lahkeessa.

Jatkoimme edelleen Regent Streetiä, jolla oli kovasti hienoja muotiliikkeitä. Kävimme mm. Ferrarin ja National Geographicin kaupoissa. Ferrarin kaupasta löytyi sentään jotain punaista – älkää pelästykö – ei kuitenkaan autoa. Löysimme italialaisravintolan sivukadun varrelta.

Ruokailun jälkeen ramppasimme Oxford Streetiä, jolla oli myöhäisiltapäivällä väkeä ihan älyttömän paljon. Lisää ja lisää kauppoja, emme jaksaneet mennä edes sisälle niihin.

Väsyneinä viittoilimme taksin lennosta ja ajoimme sillä takaisin Victoria Stationille, ohi Park Lanen hienojen autokauppojen ja viiden tähden hotellien. Auto oli niitä perinteisiä koppa-autoja, jollainen Lontoon taksin pitää ollakin.

Junamatka oli aamuisen toistoa väärinpäin, mitä nyt piti osata mennä johonkin 4 viimeisestä vaunusta, jos halusi Doveriin, alkuosa jatkoi Ramsgateen. Nyt satuimme näkemään ensin vilahduksen Canterburyn katedraalista. Sittemmin näimme sen kunnolla muutamaan otteeseen. (Tämä oli kyllä pahimman luokan maailmanperintö-bongausta – siitä voi antaa vain puoli pistettä)

Koko Lontoon visiitti neljän tunnin junamatkoineen kesti puoli vuorokautta. Meille jäi tuntemus, että pitää mennä Lontooseen uudelleen, vaikkapa pidennetyksi viikonvaihteeksi. Jäihän näkemättä mm. Greenwichin merimuseo, joka sekin on maailmanperintökohde.

_

ENGLANTIIN

2010-07-09T20:43:00.007+03:00

06ti 07 2010 Englannin Doveriin

Herätys 0800, Kalle kävi suihkussa ja söimme aamupalan. Irrotimme veneen 0915 laiturista ja ajoimme varsinaisen sataman suulle. Valot paloivat punaisina ja jäimme muiden seitsemän veneen kanssa pyörimään kanavaan. Lokit ovat vallanneet terminaalirakennuksen ja toivottavat suttuisella tavalla veneilijät tervetulleiksi Boulogneen tai jättävät ikävän muistikuvan kaupungista, niin kuin nyt meille lähtiessämme.

Boulogne sur Mer 0935 log 8591 Mh 1034,8

Valot vaihtuivat vihreä-vihreä-valkoisiksi ja kaikki lähtivät liikkeelle, kuin olisi ollut kyseessä Le Manche-startti. Valmistauduimme purjeen nostoon ja takaamme lähti ohittamaan purjehduskouluvene myös valmiina nostamaan purjeensa. Hänen piti kuitenkin ohittaa meidät yläpuolelta ja sitten kääntyä nostoasemiin. Mitenkähän peräsimessä ollut kouluttaja tuon selvitti oppilailleen? Saimme ison ylös ja pääsimme ulos aallonmurtaja-altaasta ja kas kummaa kaikki muut suuntasivat eteläisille vesille. Tuuli oli takalanteella ja avasimme rullukan 1230 juuri kun tulimme liikennejakoalueelle. Tuuli väheni niin, että otimme rullukan sisään ja viikkasimme ison puomille välikaistaleella kello 1315. seurasimme AISista laivojen kulkua ja onnistuimme ylityksissä olemaan häiritsemättä yhtään laivaa. Menimme koko matkan kohtalaisessa sivumyötäisessä virrassa.

Kuvasin majakkalaiva Varnen. Se on ankkuroitu lounaaseen menevän jakokaistan keskelle varoittamaan matalikosta.

Tuuli pysyi koko ajan olemattomana ja niin jouduimme koneistamaan sitä pientä seilausýritystä lukuunottamatta yli Englannin kanaalin kapeimman kohdan. Kaksi ruokkia ja yksi etelänkiisla ilahduttivat meitä lähtemällä lentoon aivan venemme edestä.

Englannin valkoiset, korkeat kalkkikivikalliot näkyivät kaukaa. Nea otti yhteyttä kanavalla 80 Doverin satamaan ja saimme luvan ajaa satama-altaan poikki vierasvenesataman odotuslaituriin. Ajoimme ponttonilaituriin ja kiinnityttyämme menimme satamatoimistoon.

Dover, ENG (1515) 1415 Englannin aikaa, log 8620, 29M Mh 1040,5 (5,7 / 6,0)

Saimme pyyhkeitä siitä, kun emme olleet ottaneet heihin yhteyttä VHFällä (kanava 74). Missään ei tosin ollut mainintaa, että toimistoon pitäisi soittaa, eikä soitolle olisi ollut mitään syytäkään. Saimme kuitenkin paikan satama-altaassa. Odotellessamme söimme kanapihvit pastan kera.

1730 satamapoika tuli ilmoittamaan, että vesi on nyt tarpeeksi ylhäällä ja että he aukaisevat kääntösillan tuota pikaa. Valmistauduimme siirtoon. Edessämme olleen pienen katamaraanin miehistö teki samoin. Rouva irrotti keulaköyden ja seisoskeli laiturilla. Virta painoi veneen keulaa ulos laiturista, eikä kippari huomannut peräköyden olevan yhä lujasti kiinni. Rouva huomasi, mutta ei tehnyt asialle mitään. Siinä vaiheessa, kun kippari totesi asianlaidan, oli katti tiukasti kulmallaan laituria vasten. Mies antoi ensimmäisen huomautuksen vaimolleen, joka hädissään yritti avata peräköyttä turhaan. Mies ryntäsi hätiin, mutteivät solmut vaan auenneet. Seuraavaksi kippari ryntäsi kajuuttaan ja kaatoi veitsilaatikon lattialle ja löysi leipäveitsen, jolla nirhasi napanuoran poikki. Emme kuulleet mitä siinä sanailtiin, mutta rouva meni kävellen satama-altaalle ja repi hiuksiaan. Kippari lennätti leipäveitsen kaaressa kajuuttaan.

Nea teki kahdentoista kilometrin juoksulenkin ja totesi kaupungin olevan jopa hänen silmälleen kauhistus. Ruokapaikkojen tarjonta oli pelkkää fish and chipsiä tai etno take awayta. Käytyämme suihkussa ihmettelimme, kun tätä satamaa mainostetaan hintalaatusuhteeltaan etelä-Englannin parhaaksi. Kuinkahan kalliita laatuun nähden nuo muut satamat mahtavat olla, sillä rimaa ei voi enää alentaa laadussa. On ihan käsittämätöntä, miten tämä satama on voinut saada viisi kultaista ankkuria jossain satama-arvioinnissa – mikähän lienee maksimimäärä? 20? Olimme maksaneet kahdesta päivästä 44 £ (26,40 €/pv). Satamassa olevat paikalliset veneet olivat suurimmalta osalta aivan kelvottomassa kunnossa. Yhden syyn tähän keksimme olevan tuo talvinoston puutteen. Veneisiin ei tehdä keväthuoltoja. Lisäksi veneistä aika moni oli itsetehtyjä vanerirakenteisia ja niissä oli vesivauriot selvästi näkyvillä. Päätimme huomisen päivän varata Lontoolle, kun tässä Doverissa ei ole mitään nähtävää. Maksullinen netti toimi kohtalaisen hyvin satama-altaassa.

_

UPEA SEILAUS KÄÄNTYI VÄSYMYKSEKSI

2010-07-07T00:55:00.003+03:00

04su 07 2010 Yöpurjehdus Boulogne sur Meriin

Olimme laskeneet Cherbourgista lähtöajan siten, että saisimme alkumatkalle myötävirran. Täältä Dieppeen on matkaa 108 mailia. Luvassa oli kevyttä myötätuulipurjehdusta. Irtauduimme 1100 kylkikiinnityksestä ja ajoimme tankkaamaan. Laskimme polttoaineletkun alas ja Nea tarjosi korttia automaatille. Pistooli pitää olla kotelossa, kun aloittaa maksun syötön, joten letku takaisin yläparvelle neljän metrin korkeuteen. Päätankkiin olisi mennyt vielä pari litraa, mutta maksussa on 69 euron katto. Uudelleen siis letku ylös ja uusi kortti sisään ja kanisteriin 25 litraa.

Cherbourg 1120 Log 8441 Mh 1018,5

Ajaessamme ulos satamasta bongasi Nea Steinlagerin (Whitbread–maksi),kuvasta jäi osa venettä pois, mutta lähdön tunnelma välittyy hyvin. Nostimme isopurjeen mahtavien aallonmurtajarakennelmien suojassa 1130 ja avasimme rullukan kahdeksan minuutin kuluttua suunnatessamme ulos puolustuslinnakkeen aukosta. Pääsimme hetken kuluttua kääntymään pääsuuntaamme kohti itää ja varustimme etuseilin puomilla 1210, seilasimme siis virsikirjaa melkein persmyötäiseen. Virta auttoi meitä parin solmun verran ja SOG (Speed Over Ground eli nopeus pohjan suhteen) oli tyydyttävät 6,2 kn. Aurinko paistoi ja Nea varustautui bikineihin, minä uikkareihin. Tämä oli myötätuulipurjehdusta parhaimmillaan. Ajoimme vuorotellen ja vapaavuorolainen sai ottaa aurinkoa, mutta perämies tarvitsi tuulitakin.

Merkkasimme tasatunnein sijaintimme lokikirjaan (mustaan vihkoon) ja yhdestä eteenpäin seuraavien tuntien nopeudet (SOG) olivat 8,7 kn, 8,5 kn, 9,6 kn, 7,1 kn, 7,4 kn. Kolmelta jälkeen puolen päivän vaihdoimme ulkoskuuttaukseen ja siirryimme automaattiohjaukselle. Kello 1650 olimme niin ilahtuneita etenemiseen ja seilaukseen, että päätimme jättää Dieppen väliin ja seilata Boulogne sur Meriin. Sinne oli matkaa vielä yli sata mailia edettyämme 40 mailia. Olimme kyllä jo uumoilleet lähtiessämme, että näinkin voisi käydä ja olisimme saapuneet Dieppeen tällä vauhdilla sydänyöllä. Tiesimme virran loppuvan ja kääntyvän vastaiseksi ja se tulikin selväksi pian uudella suunnalla. SOG laski 5,9 solmuun ja tuulikin kääntyi taas täysmyötäiseksi. Siirryimme taas harakalle 1740 samanaikaisesti kun nopeakulkuinen lautta meni keulamme editse kahden mailin päässä. Sitten kuudelta alkoi tapahtumasarja: merkintä nopeudesta SOG 3,8 kn kesken kipparin kokkauksen aloituksen, 1810 pastavesi kiehui juuri, kun tuuli meni mailleen ja Brittany Ferriesin matkustajalautta tuli läheltä vastaan, 1830 moottorin pakkokäynnistys ensimmäisten pihvien paiston siinä vaiheessa kun lautan kohtaamiseen oli aikaa 1 min. 1840 ruokailu helmin ohjatessa. Seuraavaksi 2011 nopeus oli moottorilla 5,3 kn ja Autohelm (SmartPilot X-5) hukkasi Trackin (suunnan reittipisteelle) ja alkoi kääntää voimakkaasti takaisin päin. Jouduimme siirtymään käsiohjaukseen. Onneksi tuuli nousi kuuteen metriin ja edelleen yhdeksään ja toi mielekkyyttä etenemiseen, nostimme varttia vaille yhdeksän ison ylös ja sammutimme moottorin.

Aloitimme kymmeneltä vuoroajon, mutta tuuli nousi 9-12 m/s:ssa eikä Nea tuntenut hallitsevansa takalanteelle tulevaa sarja-aallokkoa. Kalle sai kutsun ruoriin tunnin torkun jälkeen. Tuuli kääntyili ja otimme rullukan pois hakkaamasta.

05ma 07 2010 Väsyneinä Boulogne sur Meriin

Säkkipimeässä näimme kaukana punaisia valoja, joita arvoimme öljynporauslautoiksi tai lentokentän laskeutumisvaloiksi. Ufotkin pääsivät mahdollisten valonlähteiden listalle. Kartassa ei ollut nähtävissä mitään ihmeellistä aluetta. Ylhäällä olevat valot selvisivät purjeveneiden mastonpäässä oleviksi tricoloreiksi kun ensimmäiset veneet olivat todella lähellä. Päättelimme kyseessä olevan jonkin purjehduskisan, kun ympärillämme oli yhtäkkiä kaksikymmentä venettä. Jotkut antoivat merkkejä taskulampulla. Tilanteen mentyä ohi saatoimme laskea liki neljänkymmenen veneen olevan matkalla kohti länttä. Osalla veneitä ei ollut mastovaloja ja veneitä tuntui olevan erikokoisia. Mitäänhän emme oikeastaan nähneet siinä yön pimeimmässä hetkessä. Ihmettelimme suuresti mikähän kisa nyt oli meneillään, Dieppestä niillä olisi ollut matkaa 40 mailia kohtaamispaikkamme. Laskimme isopurjeen ja yritimme pitää suuntaa plotterin ja Tacktickin avuilla. Univelkaa vaan alkoi olla molemmilla turhan paljon. Kun Nea meni nukkumaan niin hän epäili, ettei Kalle pysynyt ruorissa hereillä ja nukkui siksi huonosti. Hetkellisesti tuuli taas niin, että kippari avasi rullukan ja antoi Nealle kunnollisen unen. Tosin avaamisvaiheessa nukkuja kävi kysymässä: Mitä nyt tapahtuu?

Taivas oli täysin pilvessä (oli siis täysin pimeää) ja aamulla sumu alkoi häiritä. Molemmille osuivat pienet sadekuurot. Valitettavasti Kallelle vähemmän, vaikka hän oli varustautunut uudella MPX-asulla. Väsymys vaivasi molempia ja kylmäkin tuli aamukosteuden myötä. Pääsimme taas aamuyön tunneilla myötävirtaan, kymmeneen saakka ajoimme noin kuuden solmun nopeutta. Vain kaksi laivaa näkyi AISissa yön aikana (kummaa).

Aamulla 1019 olimme edenneet 127 mailia, moottorilla myötävirtaan puuduttavasti ajaessamme nopeutemme oli 5,0 kn, Distance Boulogne sur Meriin 20,2 M ETA 13:28. Saimme välillä huuhdottua väsymyksen pois, kun tuuli nousi viiteen metriin ja nostimme (ja avasimme) purjeet. Automaatti ei edelleenkään toimi, joten seisaaltaan ajo on varmin tae pysyä hereillä ja saada pidettyä vene suunnassa (SOG 4,7 kn).

Kello 1220 pistimme purjeet pakettiin ja jatkoimme koneella (dis 12,68M ETA 14:22). Boulogne sur Merin sisäänajo oli kovin paljon samanlainen, kuin Cherbourgissa, mitä nyt sisäallas linnakkeiden jälkeen on täysin purjehduskelvoton, tavattoman matala. Jouduimme väistämään ulos lähtevää lauttaa ja odottamaan hetken valojen vaihtumista punaiselta vihreiksi. Ajoimme sisään rumaan lokkien ja merimetsojen hallitsemaan pienvenesatamaan. Naurulokkien poikaispuvut antoivat sentään jotain ihmettelemistä.

Boulogne sur Mer 1530 Log 8591 , 150 M Mh 1034,8 ( 16,3 / 28,7)

Innokas nuorimies (heillä oli palvelualttiuden kysely ranskaksi) vihelsi yhden laiturin päässä, pomppi ja viittoili sormella (ponttonilla) ja näytti paikan seuraavalta laiturilta sekä juoksi ottamaan vastaan lopulliseen paikkaan. Kiinnittymisen jälkeen menimme maksamaan yhden yön maksun satamatoimistoon ja saimme samalla suihkukortin. Satamamaksu oli 27,39€.

Suihkussa käynnin (hyvä vedenpaine ja lämmintä vettä) jälkeen menimme tutustumaan varsin rumaan, sotien runtelemaan Boulogne sur Meriin. Kaduilla oli koiranpaskaa ja tallottuja purkukumeja tavattoman paljon. Ravintoloitsijoiden haukkuvat koirat pistettiin sisälle ravintolaan, kun isäntä oli ulkona tupakalla. Toivottavasti sisällä kapakassa ei ollut asiakkaita, koira nimittäin jatkoi haukkumistaan. Yhteen baariin oli koira ilmeisesti jäänyt satimeen ovien sulkeuduttua, ulvoi niin surkeasti.

Ainoa näkemisen arvoinen paikka oli vanha Yläkaupunki, jossa söimme pizzat La Scala-ravintolan sisätiloissa. Nealle kinkkuherkkusieni- ja Kallelle pizza merenantimin. Tutustuimme Gulliverin tarinoihin XXL koossa. Patsaiden lisäksi kukkapenkit olivat hienosti laitettuja.

Olin niin väsynyt palattuamme veneelle, etten jaksanut edes blogittaa illalla ennen kymmeneltä nukkumaan menoa.

_

SATEENVARJOT

2010-07-06T09:57:00.005+03:00

03la 07 2010 Cherbourgissa kolmannen kerran

Heräsimme 0930 omia aikojamme. Ennen aamupalaa Nea teki kymmenen kilometrin lenkin ja tutustui samalla kaupunkiin. Satamakonttorin tyttö tuli juuri silloin kysymään maksua. Lupasin käydä maksamassa toimistossa. Kävin maksamassa kahden yön satamamaksun 64,40 €. Puolen päivän maissa lähdimme venetarvikeliikkeisiin ja ne olivat tietenkin siestalla. Menimme tutustumaan kaupunkikeskustaan. Cherbourgissa oli markkinat (joka kuukauden ensimmäinen lauantai) ja keskustan kadut olivat muuttaneet muotoaan. Kävimme ruokaostoksilla Marche Plussassa, joka saattaa olla venesatamaa lähinnä oleva kauppa. Veneelle kävellessämme osuimme Cherbourgin sateenvarjokaupan kohdalla.

Kahden jälkeen pääsimme venetarvikeliikkeeseen (niitä täällä on runsaasti ja hyvin varusteltuja). Ostin uuden Muston mustan purjehdusasun. Edelliselle vuodesta 2002 lähtien käyttämälleni keltaiselle puvulle olivat mailit (15 000) tulleet täyteen ja se oli menettänyt suuren osan ominaisuuksiaan.

Illalla menimme syömään keskustaan, Nea söi kanafajitaksen, joka ei ollut erityisen hyvä. Kalle hoiteli taas alas kattilallisen simpukoita.

Tämä seisahdus oli kolmas käyntini Cherbourgissa kahden vuoden sisällä. Kaupunki on saanut yleisesti ja mielessäni romanttisen maineensa elokuvasta Cherbourgin sateenvarjot. UJoka tiistai täällä järjestetään elokuvan paikkoihin tutustumiskierros, joten en ole ainoa, jota tuo romanttinen elokuva on koskettanut. Nea toisin irvailee minulle automekaanikon laululla. Kuitenkin tämä on sotien – mm. Normandian maihinnousun – runtelema satamakaupunki, joka ei ole erityisen kaunis.

Teimme illalla reititystä ylöspäin. Ensimmäinen seisahduspaikka olisi Dieppe. Joka tapauksessa meille tulee yönylipurjehdus ja olemme valmiit seilaamaan edemmäksikin, vaikkapa Boulogne sur Meriin.

-

VASTAVIRTAAN

2010-07-03T23:13:00.003+03:00

02pe 07 2010 Melkein täydellinen vastavirta.

Nean tultua leipäkaupasta menimme suihkuun ja nautimme aamupalan sitloorassa. Naapuriksemme tuli eilen illalla islantilainen vene. Islanninkaan lippua ei noussut aamulla tankoon.

St. Helier, Jersey 0854 Log 8378 Mh 1006,8

Altaan kynnyksen päällä oli vettä 4,2 metriä, joten saatoimme ajaa suoraan ulos altaasta. Liikennekeskuksessa paloivat kaikki kolme punaista valoa, mutta olin ajamassa aallonmurtajasta ulos niistä huolimatta. Mies huusi megafonilla, että valoja pitää seurata ja käski kääntymään takaisin. Miksi menin vasten punaisia? Imrayn Purjehtijan raamatussa luki, että valoista välittämättä pienveneellä voi edetä varovaisuutta noudattaen. Odotimme hetken, kun St Malon lautta ajoi ulos ja pääsimme sitten lähtemään. Nostimme ison ylös 0916 ja jatkoimme moottoriajoa ohi Corbieren majakan.

Näkyvyys heikkeni niin paljon sumun takia, että käynnistimme tutkan. Mitään havaintoja emme tehneet. Sumun hälvetessä näin Sarkin ja Guernseyn hetkellisesti. Saimme aamupäivän aikana jonkinmoista kyytiä virran avustamana. Parhaimmillaan menimme klo 1130 aikaan (SOG) 8,3kn. Tällöin nopeuden keskiarvo oli 6,4 kn ja se nousi tunnin päästä 6,86 solmuun. 1240 tuuli oli vakiintunut viiteen metriin, avasimme rullukan ja siirryimme purjehtimaan, SOG laski 7,1 solmuun. Runsaan tunnin kuluttua tuuli laski taas 3,5 metriin, käynnistimme koneen ja rullasimme etupurjeen sisään. Race of Alderneyssä (Alderneyn saaren ja Normandian nokan välissä) alkoi tuskien taival. Jouduimme nostamaan kierroksia aina 2400 ja siitä huolimatta kuudelta nopeutemme pohjan suhteen putosi yhteen solmuun, boatspeed oli komeat 6,8 kn. Vastavirta oli pahimmillaan viisi solmua ja katsoimme kolme tuntia samaa Gros du Razin majakkaa.

Majakan sijainnin muutosta ei meinannut huomata muusta kuin taustan vaihtumisesta ja sekin vaihtui äärettömän hitaasti. Kesken tämän vastavirtataistelun jouduimme sammuttamaan moottorin vastataksemme taas Jobourg trafficin sijaintikyselyyn.

Jouduimme lisäämään polttoainetta ajotuntien yhä lisääntyessä tilanteen näyttäessä huolestuttavalta. Luimme jo virtauskuviot uudelleen ja totesimme virran hellittävän viimeistään kahdeksan maissa. Niemennokassa meri kuohasi, muttei nostanut korkeaa aallokkoa tyynen tuulen vuoksi.

1930 saimme vihdoin kirjoittaa tuntietenemäksi jopa 3 mailia ja nopeus pohjan suhteen nousi 5,1 solmuun. Olimme päässeet pahimman yli ja matka Cherbourgiin alkoi lyhetä. Valtavan kokoinen rahtialus (pituus 0,188 mpk ja leveys 150 ft) ajoi ulkona kohti Hampuria. Matkustajalaiva tuli vastaamme linnoituksen kulmalla auringonlaskun aikaan. Otimme ison alas ja ajoimme sisemmän aallonmurtajan sisäpuolelle.

Cherbourg (2130) 2230 Log 8441, 63M Mh 1018,5 (11,7 / 12,5)

Ajoimme kylkikiinnitykseen pitkään sisälaituriin lähelle satamakonttoria. Teimme pakolliset ulkotyöt ja menimme sisälle henkisesti latistuneina. Emme saaneet nettiyhteyttä, joten pelasin muutaman pasianssin ja painuimme nukkumaan.

_

NO BERGERAC

2010-07-03T23:01:00.004+03:00

30ke 06 – 01to 07 2010 Jersey

Nea kun on nyt matkalla mukana, niin hän ei tee esiselvitystä netissä, vaan aamuisilla juoksulenkeillä. Jerseyssä hän päästyään ulos keskustasta suuntasi pohjoiseen, juoksi rinnettä ylös ja alkoi laskeutua kohti pohjoisrantaa. Olisi varmaankin käynyt siellä, mutta kun ei ollut karttaa mukana, niin jätti reitin puolenkilometrin päähän merestä.

Keskiviikon vietimme tutustumalla kaupunkiin ja shoppailimme, Nea osti juoksukengät ja lipsukkaat. Vaikka Jersey onkin kallis, niin Asicsia saa paljon halvemmalla kuin Suomesta. Kun Nea lähti täydentämään pokkarivarastoa, niin huolsin yhden jämähtäneen vinssin. Olin käynyt kaikki vinssit läpi Las Palmasissa ja kuitenkin taas niissä oli havaittavissa kuivumista. Suolainen merivesi tekee tehtäviään. Suomen lippu oli täälläkin niin tuntematon, ettei lippurivistöstä sitä löytynyt.

St Helierin satama on aivan kaupungin keskustassa. Sen eristää kävelykaduista ainoastaan vilkkaasti liikennöity rantatie. Miten näin pienellä saarella onkin autoja niin paljon? Eivätkä autot ole edes yhtä pieniä kuin naapurisaarella Guernseyssä, jossa tosin on vielä kapeammat tietkin. Sataman länsireunaan, ilmeisesti vanhalle satama-alueelle, on rakennettu uudisasuintaloja, jotka herättivät värimaailmallaan positiivisia aistimuksia, mutta kaarevan katon liki neljännespallomuoto ei miellyttänyt.

Hieraisin aamulla silmiäni mennessäni suihkuun, kun näin yhden veneen muita korkeammalla. Sen liinat olivat muurikiinnityksessä jääneet liian tiukalle, ajattelin muistaen oman lyhytaikaisen mokani Puerto de Moganissa.

Tarkemmin asiaa tutkittuani saatoin todeta kyseessä olevan luonnon antimin toimiva kuivatelakka. Tämä kuivilla oleva vene oli kaiken lisäksi T-kölinen, joten se seisoi tukevasti sen päällä. Hieno systeemi pohjan pesuun, potkurin tarkistukseen ja sinkinvaihtoon. Miksei myös myrkkymaalin paikkaukseen. Näillä alueilla luulisi tällaisen systeemin olevan enemmänkin käytössä.

Torstaina lähdimme linja-autoilla kiertämään Jerseyn saarta. Ostimme linja-autoasemalta molemmille 6,5 puntaa maksavat päivän ajeluun oikeuttavat kortit. Ajoimme 1B:llä saaren kaakkoisrantaa Gorey Pieriin. Reitti kulki pienten kylien läpi, äärettömän kapeilla teillä, joita reunustivat kiviaidat ja niiden päällä tiheät pensasaidat. Vähän väliä kuski joutui soittamaan torvea varoittaakseen mutkan takaa tulijaa. Saavuimme puolen tunnin jännittävän linjurireissun jälkeen Gorey Pieriin, jossa oli Mont Orguellin linna. Emme olleet valmiit maksamaan 10 euroa per nenä linnaan pääsystä ja niin tutustuimme siihen vain ulkopuolitse.

Tämä pieni kylä oli tutustumisen arvoinen. Istahdimme ruotsalaisneidon Ingalillin pitämään ravintolan terassipöytään ja nautimme puolenpäivän juomat. Nea suositteli minunkin käyvän katsomassa saniteettitilat.

Onneksi meidän kylpyhuoneremontti tuli valmiiksi viikko lähtöni jälkeen. Tiedä mitä laatoitusta tämän reissun jälkeen toinen osapuoli haluaisi. En tosin havainnut miesten vessassa pientä discopalloa, joka välkehtien antoi mosaiikkilaatoille lisää pontta.

Seuraavan bussivuoron lähtöpaikka ei ollut mitenkään selvä ja niin lähdimme jalan hakemaan sitä ylhäältä kirkolta. Kesken mäkiosuuden linikka tuli ja pysäytin sen todellakin keskelle mäkeä. Kaiken lisäksi olisin mielelläni mennyt bussiin styyrpuurin (oikean puoleiseen liikenteeseen tottuneena) puolelta. Esitin päivän linja-autoiluun oikeuttavan lippuni ja sain sen päiväiset haukut, kun kaiken lisäksi seisoin väärällä puolella linjuria. Kuski aukaisi kuitenkin (sen väärällä puolella olevan) oven ja otti meidät kyytiin. Saneli vielä pitkät litaniat, ettemme olleet pysäkillä jne. Seuraavassa risteyksestä hän kyllä otti paikallisen kyytiin, vaikkei siinäkään ollut pysäkin merkkiä.

Paluumatkamme keltaisella linjalla vei meidät saaren pohjoisosiin. Olimme tietoisia, että siellä erään kultasepänliikkeen pihalla oli myös saaren tunnetuin nähtävyys: Bergeracin viininpunainen avoauto. Emme kuitenkaan jääneet sitä katsomaan tunniksi – seuraava vuoro olisi tullut vasta tunnin päästä. Kovasti koetimme tähystää, josko Bergeracista eli suomeksi Perserakista olisi näkynyt edes vilaus, mutta ei näkynyt. Jossain täällä tämä kuuluisa tv-etsivä on murhatapauksiaan ratkonut.

Palattuamme satamaan kuvasin paikallisen pelastusveneen, joka kuului merimuseon nähtävyyksiin. Merimuseon sijaan kävin tutustumassa Jerseyn museoon ja siinä samassa Marilyn Monroen pukukokoelmaan.

Merimuseo oli satamakonttorin vieressä, mutta jäi nyt kuitenkin käymättä.

Torstai-iltana lähdimme ennenaikaiselle kahdeksannen hääpäivän illalliselle. Menimme Bella Italia -ravintolaan ja söimme herkulliset kanat ja kalat. Pohdimme kahden kanaalisaaren erilaisuutta ja pidimme molemmat enemmän Guernseystä. Päädyimme lopputulemaan, että täällä Jerseyllä yritetään liikaa ja on luotu jos jonkinmoista nähtävyyttä, jotka tuntuvat varsin teennäisiltä saarelle. Miten gorillat kuuluvat Jerseyhin? (miten Korkeasaareen?) Nea mietti alkavansa suojella eläimiä.

Maisemallisesti Jerseykin on kaunis, mutta Guernsey on vaihtelevampi. Molemmat ovat siistejä ja veroparatiisimaineestaan huolimatta kalliita – Guernsey on kalliimpi näistä kahdesta. Jos saatte tilaisuuden matkustaa jommallekummalle saarelle, suosittelemme Guernseytä. Nopealla lautalla tosin pääsee pikaisesti saarelta toiselle, joten yhteen reissuun voi helposti sisällyttää molemmat ja julkisella aluksella pääsee vierailemaan myös pienemmillä Sarkilla ja Hermillä, joihin ei purjeveneellä juuri ole asiaa.

Palattuamme Immigrantille teimme huomisen päivän lähtölaskennan. Olimmehan menossa yhdelle maailman kovavirtaisimmista alueista. Missähän olisi vielä kovempi vuorovesivirtaus kuin Race of Alderneyssä? Teimme jatkoaikataulutuksen koko loppuosuudelle. Aikaa ei ole riittävän paljon, jotta voisimme kiertää Tanskan länsikautta. Kööpenhamina jää nyt näkemättä – harmi, vaikka kävimmehän siellä vuonna 2004 Tjörn Runtiin mennessämme. Joudun lyhyen ajan sisällä (2v) ajamaan Kielin kanavan neljännen kerran.

_

PERSERAKIN SAARELLE

2010-07-02T02:24:00.002+03:00

29ti (Pekam bäev) 06 2010 Jerseyn St. Helieriin

Herätys soi 0530 ja tähystys luukusta harvalle sulkuportille. Vettä näyttää olevan, vaikka portin perustussokkelit näkyvätkin. Lähdimme liikkeelle vajaan puolen tunnin kuluttua sängystä nousemisesta.

Trébeurden 0554 Log 8309 Mh 995,8

Kippari kiikaroi portilla olevaa mittatikkua ja sai lukemaksi 3,80 ja kun tulimme silmänkantaman päähän saatoimme nähdä, että vettä oli kynnyksellä 3,0 metriä. Pääsimme siis lähtemään liikkeelle kohti Jerseytä.

Emme lähteneet oikoreitille, vaan kiersimme (ihme kyllä) ulkokautta aavalle ulapalle. Söimme aamupalan lennossa. Pääsimme myötävirtaan, jonne olimme halunneetkin. Tuuli vaihteli sekä suuntaansa ja nopeuttaan ja oli jo hetken purjehdittavaa, joten nostimme purjeet ja edes yritimme Nean toivomuksesta seilata. Purjehdusyritys kahdeksalta jäi kuitenkin lyhyeksi nopeuden laskiessa alle kolmen solmun. Rullasimme etuseilin sisään, iso jäi vielä ylös. Täällä näyttää olevan sellainen etenemistapa, että iso nostetaan aamulla ja lasketaan illalla.

Kaikki mahdollinen ajanviete käytettiin hyväksi ja nyt saatoin keskittyä yhteen ottamaani haasteeseen. Nimittäin kuva suulasta, joka on ollut pitkään yleisin lintu ulkomerellä. Olen yrittänyt vangita digille tuon uljaan linnun ja tänään sain edes tyydyttävän otoksen tallentumaan biteille.

Päivä oli tylsää etenemistä (niin kuin se on pitkään ollut näillä avoimilla vesillä) moottorilla. Lukemisen ja auringonoton ohella seurasimme myötävirran vauhdittaman ajon etenemistä, verraten sitä eiliseen aikataulusuunnitelmaan. Etenemä oli jopa toivottua reippaampaa.

Etenemä ja keskinopeuden seuranta:

0800 log 8325 edetty 14 M / keskinopeus lähdöstä 8,0 kn SOG 9,4 kn
0857 log 8332 edetty 23 M / keskinopeus lähdöstä 7,66 kn SOG 7,9 kn
0954 log 8340 edetty 31 M / keskinopeus lähdöstä 7,75 kn SOG 7,2 kn
1056 log 8347 edetty 38 M / keskinopeus lähdöstä 7,6 kn SOG 6,0 kn
1154 log 8352 edetty 42 M / keskinopeus lähdöstä 7,0 kn SOG 5,7 kn
1258 log 8357 edetty 47 M / keskinopeus lähdöstä 6,71 kn SOG 5,4 kn
1400 log 8363 edetty 53 M / keskinopeus lähdöstä 6,5 kn SOG 4,7 kn
1501 log 8367 edetty 57 M / keskinopeus lähdöstä 6,33kn SOG 4,4 kn
1600 log 8372 edetty 63 m / keskinopeus lähdöstä 7,0 kn SOG 6,3 kn

Söimme matkalla Nean eilen tekemän tonnikalapastan loppuun. Naureskelimme eilisellä laiturikövelyllä sattunutta hassua väärinkäsitystä. Katsoimme eri aluksia ja puhuimme kuin samasta. Kalle katsoi nykyaiksita raaseria, jossa oli ulos työntyvä genaakkerin puomi keulassa ja puheli pukspröötistä. Nea taas näki moottoripurjehtijan takamaston puomin tunkeutuvan laiturin päälle. Kun vielä Kalle muisteli Guerneseyn vanhaa miestä, joka esitellessään radio-ohjattavaa venettään kolmelle naiselle, piereskeli antaumuksellisesti. Ihmettelimme nuo Puks ja Prööti oikein merkitsevätkään?

Saapuessamme Jerseyn eteläpuolelle saatoimme ihailla kauneinta Elizabethiä. Näin oli kuvailtu tuota linnoitusta St Helierin edustalla, kun se oli rakennettu.

Ajoimme viidenneksi alukseksi kylkikiinnitykseen engelsmannien viereen. Olipa puhelias pariskunta, vähän sillä lailla salaisuuksia lähempää kertova wiskisieppo isäntä ja rouva, joka kommentoi kajuutan ikkunasta samainen lasi koko ajan kädessään. Meidän ulkopuolellemme kiinnittyi vielä kuusi alusta lisää. (Joka viimeiseksi tulee saa parhaan paikan)

St Helier, Jersey 1700 Log 8378, 69M Mh 1006,8 (11,0 / 11,0)

26 vuotta St. Helierissä satamavahtina toiminut egyptiläinen kiersi veneestä veneeseen keräämässä satamamaksun. Päätimme olla kolme yötä ja maksoimme 75,18 puntaa (92,65€)

Vajaan kolmen tunnin odotuksen jälkeen pääsimme ajamaan sisälle satama-altaaseen, jonka veden syvyys alavedellä vaihtelee paikasta riippuen 1,5 metristä 2,5 metriin. Siirryimme satama-altaaseen 1950, 1850 paikallista aikaa. Siinä oli vähän kisan tuntua, kun kaikki hakivat parasta paikkaa ja sormiponttonipaikkaa. Saimme hyvän paikan E-laiturista (E22). Kävimme suihkuissa ja vietimme hiljaista iltaa veneessä.
_

TRÉBEURDEN

2010-07-01T12:19:00.007+03:00

28ma 06 2010 L heittomerkistä Trébeurdeniin

Nean kello soi viiden tunnin unien jälkeen 0615 ja hän lähti lähes lokakuiseen kosteanviileään aamuun juoksemaan. Puolen tunnin lenkin jälkeen hän osti kahvilasta patongin. Kippari nousi juoksijan tultua ja alkoi valmistella venettä lähtöön. Nean tultua suihkusta lähdimme liikkeelle.

L´Aber Wrac´h 0750 Log 8263 Mh 985,6

Satama-altaan jälkeen oli alkureitti ulkomerelle melko mutkikas ja kulki karikkojen lähellä. Selvisimme siitä rauhallisesti virran painaessa meitä kohti itää ja karikkoja.

Aamun lämmettyä tuli myös kova sumu ja jouduimme ajamaan plotterilla. Kytkimme tutkan päälle ja seurasimme samaan suuntaan menevää purjevenettä siltä.

Näkyvyys oli pienimmillään kymmeneltä vain 0,5 mailia. Le Paonin majakka toimi hyvänä näkyvyyden selviämisen havainnointimerkkinä. Kuva on otettu 1015, jolloin sumu alkoi hävitä.

Merellä oli melko paljon liikennettä, pääasiassa etelään. Liikenteenvalvontakeskus lähetti viestin AISilla plotteriin ja pyysi varmistamaan paikkamme. Sain iltapäivällä yhteyden VHF:llä keskukseen ja ilmoitin mmsi numeron ja veneen kutsumanimen sekä sijaintimme.

1255 ETA Trébeurden 1930, distance 25M SOG 4,0kn Trébeurden HW 2026

Sumun selvittyä olimme kaukana rannasta, joten ei ollut tähystyksen lisäksi muuta katsottavaa, niin saatoimme keskittyä lukemiseen. Nea yritti nukkuakin etutäkillä, siinä vähän huonosti onnistuen käsien verenkierron estyessä kovalla alustalla.

Iltapäivällä 1340 tuli suomalaisvene FIN-10907 vastaan, etäisyys siihen oli viisi kaapelia. Yritin yhteyttä VHF:llä. Ei vastausta.

Sisäänajo ei ollut aivan selvä. Sitä hämäännyttivät monet poijuissa olevat veneet sataman ulkopuolella. Valotangossa oli kuitenkin kaksi vihreää päällekkäin ja jatkoimme matkaa aallonmurtajan sisäpuolelle. Vastassamme oli melkoisen mielenkiintoinen porttirakennelma kertomassa kaivetun väylän paikkaa.

Tuuli nousi tietenkin juuri rantautuessamme. Voimakkaan perätuulen vuoksi rantautuminen ei sujunut hyvin, vaan veneen keula meni väkisinkin päin laituria. Neaa riensi auttamaan sanaton englantilaismies. Vaikka oli sormiponttoni, niin siinä ei ollut minkäänlaisia väliknaapeja, mihin olisi saanut kiinni ja springiköydellä seisautettua veneen.

Trébeurden 1800 Log 8309, 46M Mh 995,8 (10,2 / 10,2)

Satamavahti ilmestyi kohta saatuamme veneen kiinni (ei voinut tulla aikaisemmin näyttämään parempaa paikkaa) ja rahasti 32 €, maksu piti sisällään kaksi suihkupolettia.

Olimme olleet liian kiireisiä sännätessämme lähes ensimmäiseen vapaaseen paikkaan. Ohiajavien veneiden peräaalto pääsi lyömään Immigrantin latteaan perään. Onneksi liikenne rauhoittui veden laskettua ajokelvottomaksi.

Teimme lyhyimmän tutustumiskierroksen, mitä missään kaupungissa, hakiessamme kauppaa. Kylä ei mitenkään sytyttänyt, joten totesimme pärjäävämme ruokakaapin pohjimmaisilla. Keitimme teet kera leivän ja aloimme vaativaan tehtävään selvittääksemme milloin pitäisi lähteä Jerseyhin.

Ratkaisevia tekijöitä lähtöajassa 29ti 06 2010:
HW Trébeurden 0834 (0504-0934)
Virta Trébeurdenista kohti Jerseytä myötäinen kolme ensimmäistä tuntia 2,0-3,2 kn.
Aallokko W-NW, tuuli sama suunta 8-10 kn.
Matka Trébeurdenista St. Helieriin matkaa 66M, viiden solmun vauhdilla siis 13 h.
HW St Helier, Jersey 1915

Olisi tarvinnut olla skitsipaperia mukana, niin olisi voinut piirtää taktiikkakuvion merikortin päälle kunnolla.

_

L HEITTOMERKKI

2010-07-01T02:33:00.012+03:00

27su 06 2010 Brestistä L´Aber Wrac´h

Herätessämme Nea arvuutteli minulta kelloa ja saatoimme todeta nukkuneemme todella pitkään. Kurkistimme ulos kajuutan luukusta 0940 ja totesimme kelin aurinkoiseksi. Aloimme aamupalan jälkeen heti valmistautua liikkeellelähtöön.

Brest 1040 Log 8224 Mh 981,2

Pidimme Brestiä peräti sotilaallisen mahtailevana kaupunkina. Tätä ajatusta vahvistivat mainiosti aallonmurtajarakennelmat lähtiessämme satamasta. Jälleen oli suuri joukko kisaveneitä menossa ulos Brestistä.

Nostimme purjeet 1050 heti päästyämme selkeille vesille. Brestin niemenkärjessä tuli siniharmaa-spinnuinen vene vastaan juuri kahden majakan ja rauniokirkkojen edessä. Olimme laskeneet tarkkaan milloin meidän tulee olla Chenal du Fourin alkupäässä, jotta vältämme pahimmat vastavirrat aaltoherkällä merialueella. Olimme aikataulussa, kun käynnistimme moottorin 1240 ja käännyimme vasten tuulta ja pohjoista.

Kyllä harmitti kun jouduimme koneella jyskyttämään vasta-aaltoon ja toiset seilasivat spinnulla etelään. Keli ja aallokko olivat kuitenkin täysin toisenlaiset, kuin silloin kun Karin ja Makan kanssa seilasimme alas kohti Brestiä. Ilmeisesti emme osuneet oikeaan aikaan tälle varsin vaikealle osuudelle. Nyt ehti hyvin ottaa kuvia ja ihailla komeita tyrskyjä isossa mainingissa.

Fourin majakkaan löivät aallot korkealle ja virta lisäsi niiden voimaa. Lähestyessämme määränpäätämme, L´Aber Wrac´hia, mietimme miten tuo nimi mahdetaan lausua. Naureskelimme sanovamme VHFään seuraavasti: Äl heittomerkki Aber Wrac heittomerkki Hoo.

Laskimme purjeet 1600 ja ajoimme sisälle saarien ja matalikkojen väliin, viitoitetulle reitille. Ajettuamme sisään satamaan tuli virkailija veneellä vastaan ja näytti meille paikan laiturissa.

L´Aber Wrac´h 1640, 39M Log 8263 Mh 955,6 (4,4 / 6,0)

Pääsimme hyvin sormiponttonilaituriin, vaikka vastassa olikin englantilainen nautikattimies, jolta ei sanaakaan lohjennut. Virkailija ajoi kohta peräämme ja toivotti meidät tervetulleeksi. Hän esitäytti maksulapun, (meinasi kirjoittaa maaksi Sweden, ennätin hätiin) ojensi lapun minulle nimen ja osoitteen kirjoittamista varten. Satamamaksu oli 28,10 €.

Paistoin naudanlihapihvit ja söimme ne nuudeleiden kera.

Teimme kävelyretken korkealle mäelle semaforin juurelle, josta avautui komea näkymä L´Aber Wrac´hin saaristoon. Nea istahti merenneitona kivelle.

Ulkomerellä oli melkoinen sumu, joka toisaalta latisti näkymän, mutta antoi maisemalle hienoa monipolvista ulottuvuutta. Laskuveden viimeisellä tunnilla purjevene oli vielä tulossa satamaan.

Nea piti tästä pikkukylästä nimenomaan sen koon ja vaatimattomuuden takia. Lisäksi tämä muistutti kuulemma irlantilaista seutua ja sen jälkeen asiaan ei ole mitään lisättävää.

Ilta venähti turhan pitkään, kirjoitin yhteen saakka. Nea aikoo mennä aamuvarhaisella lenkille. Yritämme lähteä kahdeksalta seilaamaan.

_

JUHANNUSYÖN TAIKAA

2010-06-29T00:58:00.004+03:00

25pe 06 2010 Juhannuspurjehdus

Herätyskänny soi 0530. Nousimme reippaasti ylös ja saimme Immigrantin irti laiturista jo 0553.

Port Joinville, L´Ile d´Yeu 0553 Log 8067 Mh 966,5

Ajoimme samanaikaisesti ulos toisen aluksen kanssa. Se jäi valitettavasti tankkaamaan, joten Juhannusaattoaamun Ranska-Suomi seilauskisaa ei muodostunut. Nostimme purjeet täytenä kohta päästyämme vapaille vesille (0610), tuulta oli 7-5m/s, sen suunta NNE ja meidän nopeutemme vaihteli (SOG) 7,5 ja 5 solmun välillä.

Tuuli moinasi 1058 kääntyäkseen pohjoiseen (N). Olimme seilanneet 30 mailia viidessä tunnissa. Vihdoinkin saimme kunnon tuulta, eikä aallokkokaan haitannut. Tuuli oli taas hetken päästä seitsemän metriä ja olimme kohta määränpäässämme Port Haliguenissa. Mukava Juhannusaaton purjehdus toi molemmille halun jatkaa Brestiin saakka. Käänsimme ulommaksi ja suuntasimme Belle Ilen kyljelle. Tuuli uinahti 1325 tämän Ranskan Kaunissaaren tuntumassa ( Log 8109).

Käynnistimme moottorin ja samalla yli kymmenen pyöriäisen parvi tuli tervehtimään meitä. Kauniit tummanharmaa-valkoiset veijarit kieppuivat ja hyppivät hetken Immigrantin ympärillä, kunnes kalaparvi houkutteli ne pois luotamme. Normaaleilla säästökäyntikierroksilla (1850) saavutimme viiden solmun nopeuden. Tankkasin 25 litran varakanisterin vauhdissa ja aloin laittaa lounasta. Nautimme kauniissa säässä sitloorassa Pasta Bologneset a´la Belle Ile eli Pastaa Ranskan Kaunissaaren itäpuolelta. Päivän ajoimme koneella kylmään ja täysvastaiseen tuuleen juoden teetä ja iltapalaksi söimme pastan loppuun ennen auringonlaskua. Nea aloitti huilivuorot kymmeneltä ja samalla tuuli oli taas seilauskelpoista ja Kalle avasi rullukan ison seuraksi, moottori pois päältä 2225.

26la 06 2010 Juhannusyön seilaus

Puolenyön vahdinvaihdossa mietimme muodostuiko näistä juhlaöistä nyt perinne. Seilasimme näet Uudenvuodenyönäkin täydenkuun valossa Teneriffalta La Palmalle. Nean ajovuoron aikana kolme purjevenettä tuli vastaan. Pointe de Penmarc´hin kärjessä tuuli moinasi kahteen metriin sekunnissa puoleksi tunniksi (0145-0215). Onneksi oli myötävirtaa eikä aallokkoa, joten vene kulki kuitenkin vaikkakin verkkaisesti.

Kallella oli pimeä, selkeä ajojakso (0230-0500), jolloin ei tullut lokikirjaan merkintöjä. Helmi pystyi pitkään ohjaamaan tässä kelissä. Nean tultua ruoriin taas viideltä tuli kaksi purtta vastaan, selvästikin sesonki on käynnistynyt. Tuuli pieneni alle kolmen metrin sekunnissa ennen seitsemää. Nea sinnitteli 0710 saakka, mutta joutui käynnistämään moottorin virtauksen viedessä Immigranttia holtittomasti Pointe du Razin kierrossa. Kalle heräsi moottoriin ja tuli hänkin ihmettelemään sivuvastaista neljän solmun virtaa, joka muodosti merenpinnalle mielenkiintoisia pyörteitä.

Kun olimme ottaneet parikymmentä kuvaa ja päässeet pahimmasta pyörityksestä söimme aamupalan kahdeksalta. Nea meni aamuhuiliin Kallen jatkaessa moottoriavusteista seilausta ja onnistui 1010 rullaaman jennin sisään ja laskemaan ison herättämättä nukkujaa.

Ihailimme Brestin ulkoluotojen maisemaa. Tämä muistutti suuresti Thaimaan Phuketin eksoottisia näkymiä, joita ihailimme Princess Annalla seilatessamme.

Vielä hurjemmaksi näky muuttui, kun kaksi esiliskoa syleili toisiaan väistellessämme vastaantulevia purjeveneitä. Niiden suuri määrä selittyi, kun yhden kumiveneen perässä hinattiin kääntöpoijuja. Täällä on alkamassa viikonvaihteen purjehduskisa.

Brest 1013 Log 8224, 157 m Mh 981,2 (14,7 / 30,33)

Ajoimme polttoainelaituriin, jouduimme vaihtamaan puolta, kun ensimmäinen mittari ei ollut käytössä (olimme niin väsyneitä, ettemme huomanneet letkun riittävän sillekin puolelle). Tankkasimme 69 litraa dieseliä. Brestissä on kaksi laituria, joihin vierasveneet voivat ajaa kylkikiinnitykseen. Kippari kävi suorittamassa nyt jo rutiinitoimet toimistossa, satamamaksu 28,60 euroa. Pesimme veneen täkin ja huilailimme täkillä yli kolmenkymmenen Celsiuksen kärvistellessä meitä. Kävimme suihkussa ennen kaupungille lähtöä.

Tramppasimme jyrkät portaat ylös keskustaan ja haimme ruokakauppaa. Brest on tosi jyrkän militaristinen ja vaikuttaa hiljakkoin rakennetulta. Löysimme kaupan katutyömaan päästä Hotel de Villen (kaupungintalon) takaa. Kesäpäivä näkyi katukuvassa juopuneina ihmisinä, joita ei aiemmissa etelä-Euroopan kaupungeissa ollut havaittavissa. Hain kuvakulmaksi herttasinta näkyä Brestistä. Hotellin kukkaparvekkeet saivat sen kunnian.

Paluumatkalle katselimme kaikkien ravintoloiden menyyt ja päädyimme samaiseen TexMex ravintolaan, jossa söimme Makan ja Karin kanssa vajaa vuosi sitten. Tarjoilija sai harhautettua Kallen tilaamaan litran olutta ja toi Neallekin kaksi Light Colaa. Söimme pizzan ja leivitetyn (valtaisan) kanan sinihomejuustodipillä. Helpollakin sitä tulee joutua joskus ruoan kanssa kaksi isoa tai kolme pientä. Mutta kun olut tulee litran kaatimessa tuntuu sitä olevan ylitsepääsemättömän paljon. Sain kuitenkin kunnialla kannun tyhjäksi. Kiirehdimme viemään ostokset veneelle ja haimme samalla kännykän, jota tarvittiin nettiin kirjautumisessa. Salasana tuli puhelimeen. Blogitekstien ja säätietojen jälkeen menimme paateille ja nukkumaan jo 2230.

_

L´ILE D´YEU

2010-06-28T21:47:00.007+03:00

27to 06 2010 L´Ile D´Yeuhun

Nea kävi aamulenkillä lämpenevässä säässä ja toi taas patongin aamupalaksi. Valmistelimme seilaukselle lähtöä ja irtauduimme laiturista kymmenen jälkeen. Kieppasimme uuden suomalaisaluksen vierelle, mutta siellä olivat vain Vilfriedin (varustelija, jonka tapasin tasan kaksi vuotta sitten St. Gillesissä) miehet pesemässä täkkiä.

Les Sables d´Olonne 1015 Log 8036 Mh 962,7

Ajoimme kanavan itäreunaa ulos Les Sablesista ja jatkoimme kohti luodetta. Nostimme purjeet 1130 ja pääsimme seilaamaan kohti L´Ile d`Yeu -saarta, jonne oli 30 mailia matkaa. Kaunis sää suosi meitä, vaikkemme saaneet seilata kuin pari tuntia. 1330 otimme Volvon avuksi ja laskimme purjeet.

Port Joinville, L´Ile d´Yeu Log 8067 31M Mh 966,5 (3,8 / 5,92)

Ajoimme aallonmurtaja-aukosta sisään Port Joinvillen vastaanottolaituriin (accueil). Kippari kävi sisään kirjautumassa ja saimme sormiponttonipaikan D13, satamamaksu oli 20,20 €. Heti alkuun kiinnittymisen jälkeen Kalle kuvasi sinisen ameban ja itsensä perhepotrettiin.

Ja sitten pelkän ameban, samalla kun auttoi naapurina olevan vanhan ranskalaismiehen veneen kiinnitystä oikeaoppisesti sormiponttoniin. Mieheltä meni niin jauhot suuhun, että pyöritti skuuttiköyden vastapäivään vinssille. Nean mielestä se ei ollut mikään ihme, kun seurasi toimintoja naapuriveneessä.

Lähdimme suihkun jälkeen hakemaan tältä 6000 asukkaan saarelta ruokapaikkaa. Sen löytämisessä oli vähän vaikeuksia, kun kaikki näyttivät olevan juottoloita. Rantakadulta löytyi kuitenkin aurinkovarjoilla varustettu ravintola ja söimme paistettua kinkkua (Nea) ja kattilallisen sinisimpukoita homejuustolla kera valkoviinilasillisen (Kalle). Samalla seurasimme sataman liikennettä.

Teimme tunnin mittaisen kävelykierroksen pienessä Port Joinvillen kaupungissa. Menimme harvinaisen aikaisin (2230) nukkumaan näin juhannusaatonaattona, sillä aiomme lähteä huomenna aamuvarhaisella liikkeelle kohti Brestiä yhdellä välipysähdyksellä.

_

HYVAA JUHANNUSTA

2010-06-26T21:56:00.001+03:00

Juhannusterveiset Brestista

Nea ja Kalle

TYÖTÄ VUOROTTA

2010-06-26T21:51:00.002+03:00

21ma – 23ke 06 2010 Immigrantin vuosihuolto

Maanantaiaamulla kävin läheisellä venetelakalla, kahden laiturin päässä, kysymässä veneen nostomahdollisuutta. Verbaliikan (lue: ei ranskankielen taidon) ja piirroksen (lue: siis piirroksen) voimin sain asiani selvitettyä ja nostoajan tänään maanantaina klo 1730. Valmistelin veneen nostoa käymällä hankkimassa viimeiset öljyt vetolaitteeseen. Jo toisella kerralla samassa liikkeessä oli asiakassuhde niin vakiintunut, että sain Loctite-pullon lainaksi varmistaakseni potkurisinkkien kiinnityksen. Myyjä sanoi, että hänen myymänsä pullo maksaa turhan paljon ja se kestäisi sinulla kymmenen vuotta. Aloitin veneen vuosihuollon puolilta päivin vaihtamalla moottoriöljyn (käyntitunnit 961,4), öljysuodattimen, vesipumpun siipipyörän (vanhasta oli yksi siipi poissa) ja puhdistamalla merivesisuodattimen. Telakalla oli hirveä hyörintä ja venettä meni veteen ja nousi ylös tiheää tahtia. Meidän vuoromme oli viimeisiä, eikä silloinkaan taitava nostaja ollut myöhässä kuin vartin. Pakitimme kapeaan nostokuiluun ja Immigrant nousi vaivatta ylös. Ongelmia tuotti tutka-antenni, joka jäi liian lähelle yläpoikkitukea. Immigrant tuettiin pukille, eikä yhdeltä mieheltä mennyt tähän kuin puoli tuntia. Guernseyssa tarvittiin samaan työhön neljä miestä ja koko päivä. Kaiken lisäksi nyt Immigrant oli tukevammin tööjättynä kuin koskaan. Sain käyttööni korkeapainepesurin, joka kulkee yleisesti nimellä Kärcher. Aloitin pesun 1830 ja uurastin kaksi tuntia pahasti limaantuneen pohjan kanssa. Punainen myrkkymaali (alempi kerros) oli sieltä täältä näkyvissä ja kertomassa myrkkymaalin lisäämistarpeesta.

Varsinkin peräsimessä oli paljon leväkasvannaista. Viimeiseksi pesin kyljet, vesilinja oli öljyn tahraama, eikä se lähtenyt puhtaaksi pesuaineilla. Täytyy huomenna kokeilla vahalla öljyn poistamista. Lopettelin työn illan viimeisillä auringonsäteillä vesihiomalla pohjan ja palautin Kärcherin telakan varastoon 2230. Onneksi kaikki portit eivät olleet lukossa, joten pääsin suihkuun pesemään leväiset kasvoni.

22ti 06 2010 Öljyvahinko odotettua hankalampi

Nukuin kuin tukki ja nousin kahdeksan jälkeen virkeänä uuteen työpäivään. Nean avustamana teippasimme vesilinjan ja aloitin myrkkymaalauksen Jotunilla. Se oli tavattoman paksua tatinaa, kun olen tottunut VC 17m hiuksenhienoon levittyvyyteen ja myykalvoon. Vaihdoin puolelta päivin vetolaitteen öljyn verrytelläkseni puutuvia hartioitani. Alaruuvi ei auennut (ei ole muuten kertaakaan auennut, muistin nyt) ja jouduin tekemään öljynvaihdon mittatikun reiästä. Samalla vaihdoin potkurin sinkit ja kävin palauttamassa lukitenestepullon Volvo-liikkeeseen. Tiistaiaamuna nousi Immigrantin viereen kalastusalus, jonka pohjan kolme miestä putsasi ja uusi myrkkymaalin päivän aikana. Kun miehet 1800 odottelivat vesillelaskua kävin kysymässä heiltä apua vesilinjan öljytahran poistamiseen. Näytin heille viiden sentin pätkää punaista, jonka olin kymmenessä minuutissa saanut puhtaaksi vahalla ja kuivasin kuvaannollisesti hikeä otsaltani. Heillä oli asetoonia, se ei purrut likaan. Seuraavaksi troolarista löytyi keltainen pänikkä happoliuosta, jolla he liuottivat leväkasvustoa ennen painepesua. Se siveltiin vesilinjaan, annettiin vaikuttaa pari minuuttia ja pestiin sienellä pois. Puhdistusvesi ei saanut valua myrkkymaalille. Tarjosin miehille oluet ja juttu luisti, vaikkemme tajunneetkaan tuon taivaallista mitä kukin sanoi. Jaksoin vielä illalla saattaa loppuun styyrpuurin (ei suorassa auringonpaisteessa) kyljen ensimmäisen kerran Autoglymin puhdistavalla (punaisella) vahalla. Lopetin päivän työt myrkkymaalaamalla peräsimen ja vetolaitteen. Taas kello oli ennättänyt kymmeneen.

Turkulaispariskunta, Pirkko ja Tero, kävivät tervehtimässä aamupäivällä juuri kun Nea oli lähdössä lenkille. Heillä oli telakalla kahden veneen päässä upouusi sinirunkoinen Beneteau Oceanis 37. Vene meni veteen puoliltapäivin ja se siirrettiin samaiseen varustelulaituriin, josta 2008 syyskuussa lähdin siirtopurjehdukselle Tallinnaan First 50-veneellä, jonka omistaa Bellus-huonekalutehdas. Pitkin päivää sain lyhyitä palauttavia taukoja uurastukseeni jutellessani pariskunnan kanssa. Kahden päivän aikana veteen laskettiin ainakin viisi uunituoretta venettä. Lamasta ei tunnu olevan tietoakaan.

23ke 06 2010 Loppukiri meinasi jäädä lyhyeksi

Heräsin puoli kahdeksalta ja banaanin sekä tuoremehun voimin lähdin vahaamaan toista kylkeä. Aamupala oli tarjolla 0930 ja irrotin lokin anturin Nealle puhdistettavaksi. Yhdeltätoista pääsin vahaamaan Autoglymin kultaisella paarpuurin kylkeä. Peljästyin pahanpäiväisesti, kun nosturi tuli puolelta päivin ja otti Immigrantin liinoihinsa. Yritin jarrutella tapahtumaa, mutta mies näytti jättävänsä veneen siihen kahdeksi tunniksi ja menevänsä siestalle. Sillä välin voin pestä ja maalata pukin tassujen paikat.

nosturin pihdeissä

Näin tein ja vahasin kiireesti punaisen kylkiviivan ja loppusilauksen paarpuurin kylkeen. Vähän yli kahden kävin maksamassa telakointimaksun (nosto, Kärcher ja lasku, 2vrk 362 euroa). Laskusta selvisi telakan nimikin: S.A.R.L. Espace Mer. Puoli kolmelta Immigrant laskettiin veteen. Nea oli käynyt varaamassa meille saman paikan kuin aiemmin ja ajoimme veneen siihen. Saatoin loppuun veneen vuosihuollon vahaamalla peräpeilin.

Kävimme illalla kymmenen jälkeen tutustumassa Oceanis 37-alukseen. Heillä oli aikataulu pahasti myöhässä veneen luovutuksen viivästyttyä. Tosin yksi heidän miehistöstään oli vielä Pariisissa ja tulee vasta huomenaamulla junalla, mikäli junailijalakko ei muuta sitäkin suunnitelmaa.

_

LES SABLES D´OLONNE

2010-06-25T00:18:00.003+03:00

20su – 21ma 06 2010 Les Sables d´Olonne

Kirjoista saamamme tiedon mukaan Les Sablesissa on vain 16000 asukasta, mutta kyllä tämä vaikuttaa paljon isommalta kuin Ämpärpori (Uusikaupunki). Sunnuntaiaamulla Nea kävi seitsemän kilometrin lenkillä, eteläiselle biitsille ja palatessaan poikkesi leipäkaupassa ja tuli kuin kaksoisviestinviejä patongit molemmissa käsissään. En huilaillut kuin purjehduspummi, vaan piirsin kuvallisen selityksen Immigrantin vuosihuollosta toisen itselleni muistilistaksi ja toisen telakan johtajaa varten. Minulle Les Sables d´Olonne on tuttu kahden vuoden takaa, kun ensin varustelimme naapurikaupungissa Sant Gillesissä Matildaa (Oceanis 46) ja sitten syyskuussa lähdin siirtämään Pegasusta (First 50) tästä satamasta.

Kävimme iltapäivällä hakemassa vielä kahdestaan Les Sablesin keskustaa, mutta kävi samoin kuin siellä nudistikaupungissa (Verdon sur Mer), kuljimme ilmeisesti keskustan ohi. Aina seurasimme kylttejä ”Centre Ville”, jotka lopulta kuljettivat ympyrää eikä keskustaa löytynyt. Ei edes turisti-infoa.

Vaelsimme kuutisen kilometriä ja nautimme makeat lätyt (crepes) rantabulevardilla seuraten jollien lähtöä merelle.

Illalla kirjoittelin blogeja ja sain lähetettyä yömyöhäisellä rästejä.

Maanantaiaamu oli eilisen toistoa lähinnä Nean lenkin kannalta. Nyt hän juoksi kymmenen kilometriä kaupungin länsiosassa ja väisteli väistämättömiä ranskalaisia. Iltapäivällä haimme yhteisvoimin ruokakauppaa (Super U) ja jälleen oli viitoitus päin sitä itseään – kävelimme 1,5 km ylimääräistä. Kauppa kuitenkin löytyi ja oli jopa auki. Kirjoitan seuraavassa blogissa erikseen Immigrantin vuosihuollosta.

_

EI PÄÄSTY SAINT MARTINIIN

2010-06-24T01:08:00.004+03:00

Anteks, ko ny ei ol tullu blogitäksti vähä aikkaha. Ole ollu Immigrantin gimbus ja tehny vuoshuallo. Yän go mnää täst nuku, nii mailm o jälle mallillas. Kirjotella.

19la 06 2010 Käynti Saint Martinissa

Herätys 0730, Nea lähti lenkille keskustaan. Sieltä hänen palattuaan nautimme aamupalan seuraten valtaisaa kisaveneiden uloslipumista ja jollien hinaamista. Näemmä on tulossa aktiivinen kisaviikonvaihde. Kävimme satamatoimistossa pyytämässä, jos he voisivat soittaa Saint Martiniin ja kysyä paikkaa meille. Valitettavasti siellä oli vain tyttö, jolla päässä ei ollut muuta kuin kauniit silmät. (Olikohan se ollut valintakriteeri no 1?)

La Rochelle, Minimes 1010 log 7994 Mh 957,1

Jo päästyämme ulosmenokanavaan tulivat ensimmäiset kisaveneet vastaan ja niitä riitti koko merenselän täydeltä. Meille oli tietenkin lievää vastatuulta. Ajoimme koneella korkean sillan ali seuraten samalla hinaajien työskentelyä pitkän laivan laituriin saamiseksi. Nyt lauantaina veneliikenne oli vilkasta ja mitä lähemmäksi Saint Martin de Rétä tulimme, sitä pahemmalta näytti laituripaikan saaminen tuosta pienestä satama-altaasta. Nea soitti VHF:llä satamaan ja saimme kieltävän vastauksen.

Ajoimme kuitenkin sisälle Saint Martinin kuivuvaan satama-altaaseen ja ymmärsimme hyvin, miksi sitä kehutaan. Vaikkei nyt ollut kaunis keli, niin paikka näytti intiimin viehättävältä.

Muut purjeveneet kurvasivat sulkuportista sisään. Prykällä mies piti tarkkaa laskentaa veneistä, jotka sisälle kelpuutti.

Pohdimme ajaessamme ulos Saint-Martinista menikö homma mönkään niiden kauniiden silmien takana olevan tyhjyyden vuoksi. Tuskin, sillä täällä näyttää olevan kaksipäiväinen purjehduskilpailu. No, nyt näimme sentään tämän sataman ja voimme palata tänne välipäiviksi, ellemme saa huoltonostoa pikaisesti.

Ajoimme 1230 ulos alkavan laskuveden myötä. Tuuli puhalsi 6 m/s luoteesta, päätimme juoda teet. Nean saatua teet keitettyä oli meri valkoisina vaahtopäinä, tuulta kuitenkin vain kahdeksan metriä. Hörppäsimme teet ja päätimme nostaa 1315 ison ykkösreivillä. Avasimme rullukan täytenä ja kas kummaa. Taas kävi niin, että kun saimme purjeet vetoon, niin laski tuuli kolmeen metriin sekunnissa. Purimme reivin, muttei tuulta ollut riittävästi, joten otimme hetkeksi moottorin avuksi. Puolen tunnin sinnittelyn jälkeen tuuli taas kuusi metriä sekunnissa ja vendailimme länteen (1355, 6,2 m/s NNW, SOG 5,8 kn COG 290°) ja pohjoiseen. Hetkellinen tuulen tyyntyminen ja täysin oikea-aikainen venda. Otimme siftin täydellisesti, heitettyämme vendan jatkoimme melkein samaan suuntaan toisella halssilla.

Nyt pääsimme miltei suoraan Les Sablesin sisäänajoaukolle. Kalle teki hunajasipulitonnikalapastan, jota syötiin syviltä lautasilta lusikalla. Täälläkin (kuin ikään La Rochellessakin) on myös komeat, kirkkaat linjavalot. 1820 laskimme purjeet. Les Sablesin kanavaa pitää alkuun ajaa itäreunaa, jossa on syvempää ja sitten siirtyä keskelle. Kolmen solmun nopeusrajoitus ei näemmä koske paikallisia, ei varsinkaan kalastajia.

Les Sables d´Olonne 1845 log 8034 41 M Mh 961,4 4,3 / 8,58

Ajoimme odotuslaituriin ja kävimme ovet kiinni olevassa capitaineriessa. Kytkimme sähkön ja nautimme rantautumisjuomat. Kippari kävi uudelleen toimistossa ja pääsi tällä kertaa juttusille satamavahdin kanssa. Maksoin kahden päivän maksun 43,60 €.

Siirryimme paikkaan H31. Kävimme suihkussa ja lueskelimme puoleen yöhön. Netti maksoi euron vuorokausi.

_

VALKOINEN KAUPUNKI – LA ROCHELLE

2010-06-21T00:54:00.003+03:00

18pe 06 2010 La Rochelle

Tämä perjantaipäivä on pyhitetty La Rochelleen tutustumiseen. Samalla kun kävimme aamusuihkussa kysyimme laituripaikkaa. Jos vain pitkän laiturin länsipuolelta löytyy paikka niin voitte mennä siihen, sanoi toimiston mies sujuvalla englannilla. Hän kysyi, mistä olemme ja kun kuuli, että olemme Suomesta, hän haki meille sataman lippikset. Olimme heidän ensimmäiset suomalaiset vieraansa. Ei löytynyt laituripaikkaa, joten lähdimme vesibussilla keskustaan. Se lähtee aina puolelta paitsi siestan aikaan 1330 – maksu 1,30€ / nenä. Matka kesti noin 20 minuuttia.

Kaupunki oli vasta heräämässä yhdeltätoista, kun kuljimme sen katuja. Poikkesimme katedraaliin, jossa oli komea kattomaalaus, muuten se oli tavattoman selkeän vaatimaton.

Kalle ihmetteli kivilaatoilla peitettyjä ristikkorakenteiden puuosia. Ostimme Lonely Planetin Ranska-kirjan ja sieltä Nea luki istuessamme katukahvilassa, että näillä kivilaatoilla suojataan puuosat suolaiselta meri-ilmalta.

La Rochelle on ranskalaiseksi kaupungiksi tavattoman valkea. Rakennusmateriaalien valkoinen luo yhtenäisyyden ja kun kaikki ikkunaluukutkin ovat valkoisia (tai ovat ainakin joskus olleet), niin kaupunki saa oman ilmeensä. Ihmettelimme ranskalaisten kaupunkien ränsistyneisyyttä. Täällä ei ole ollut puhtia kunnostaa rakennuksia ja koko valtava vanhojen rakennusten arvokas omaisuus ollaan menettämässä.

La Rochellen kaupungintalon (L´hôtel de Ville ) varhaisimmat osat on rakennettu jo 1400-luvulla ja rakennusta on laajennettu usean vuosisadan aikana.

Menimme turisti-infoon hakemaan La Rochellen materiaalia. Kalle käveli tiskille ja tervehti espanjaksi, pyysi kartan ja esitteen englanniksi sekä kiitti italiaksi. Hän ihmetteli Nealle kun oli saanut espanjankielisen esitteen karttoineen ja sai kuulla monikielisyytensä. (On se hyvä kun osaa noita maailman kieliä, eikä välttämättä tiedä millä kielellä asiansa aikoo esittää.)

Monissa esitteissä oli kuvat uudisrakennuskortteleista kaupungin keskustassa. Nämä oli rakennettu vuoden 2007 paikkeilla. Kortteleista jäi jälkikuva kuin olisi ollut asuntomessuilla. Mukavat maanläheiset värit olivat vallitsevia (punamulta, keltamulta ja siniharmaa sekä oliivinvihreä).

Tunnusomaisinta La Rochellelle ovat kolme tornia. Kaksi niistä muodostaa portin ajettaessa veneellä sisälle kaupungin keskustaan. Mikäli vain meillä on aikaa niin tulemme huomenna päiväksi keskustan sisäsatamaan. Pieni varoitus La Rochellen kävijöille: Älkää oikaisko tämän viheriön poikki! (Pesin mielenosoituksellisesti kenkiäni koiranpaskottajan edessä.)

Mahtavat tornit antavat koko kaupungin keskustalle ryhtiä ja ovat vetovoimaisia turistipyydyksiä. Nytkin näiden ympärillä pyöri yksittäisiä turisteja ja luokkaretkeläisiä. Tornit ovat nimeltään Tour St Nicolas, Tour de la Chaine ja Tour de la Lanterne.

Täällä keskustan satamassa (Vieux Port) on kolme allasta, joista ensimmäinen kuivuu 1,3 metriin. Jalankulkusillan takana on porteilla suljettu (Bassin de Flot) allas, joka on ruopattu kahden ja puolen metrin syvyiseksi. Kolmannen sataman muodostaa kalasatama ja sen perällä oleva megajahtien allas. Siellä näimme sen eilisen mustapurjeisen jahdin, emmekä enää ihmettele sen nopeutta.

Kierrettyämme satama-altaat kävimme vielä tutustumassa kirkkoon, mistä Nealle ei jäänyt muistiin, kuin koululaisryhmän kaatama alttarimaalauksen selostustaulu. Itse keskityin kuvaamaan votiivilaivaa ja sen seinälle jättämää varjoa.

Paluumatkalla näimme konkreettisesti laskuveden vaikutuksen tähän sisäänajoväylään. Ei olisi kivaa ajaa väylän viereen ja jäädä odottamaan seuraavaa nousuvettä useiden tuntien kuluttua. Päätimme houkuttelevan keskustasataman nähtyämme kuitenkin huomenaamulla lähteä eteenpäin ja näin kävimme pienessä ruokakaupassa täydentämässä ruokavarastoja. Kaupan vierestä löytyi itsepalvelupesula, joten raahasimme kaksi säkillistä pyykkiä sinne. Nean vartioidessa koneita Kalle kävi hakemassa toimistosta nettikoodin ja niin saimme lähetettyä taas muutaman päivän blogit. Illalla Kalle paistoi pihvit ja keitti nuudelit. Menimme nukkumaan 2330.

_

LA ROCHELLEEN

2010-06-20T13:25:00.002+03:00

17to 06 2010 Moottoriajo La Rochelleen

Herätys 0730, aamupalan jälkeen suihkuun ja sitten menin luovuttamaan toimistoon avainkortin. Samalla pyysin poikaa polttoainejakelupisteelle. Hän lupasi tulla kohta. Irtauduimme kylkikiinnityksestä ja ajoimme tankille. Siinä olikin automaatti, joten saimme hoidettua tankkauksen itse. Kippari arvioi tankkiin menevän 48 litraa ja se toteutui litraa vajaana (47 litraa dieseliä 56,57€, 1,20 €/l). Poika tuli juuri kun olimme valmiit, joten ei jäänyt kuin hyvästely.

Port Médoc, Gironde 0954 Log 7937 Mh 947,2

Ajoimme ulos satama-altaasta ylävedellä vielä virtaustaan kääntävään jokeen. Sumu haittasi kuvaamista. Ohitimme Pointe de Graven majakan ensitöiksemme. Tämä paikka oli pitkään toiminut vuorovesitaulukoiden vertailupisteenä (standard port).

Hinaaja lähti eteläistä reittiä pitkin ulos satamasta, me jatkoimme pohjoiseen. Vesi oli ruskean kirjavaa ja hetken kuluttua siihen sekoittui Atlantin sinivihreä puhtaampi merivesi. Nyt oli helppo ajaa reittiä, kun tiesi minne päin se seuraavaksi kääntyy ja voimme ajaa edellisen päivän reittiviivaa pitkin. Mitä nyt rohkenimme käyttää hyväksemme Imrayn kalenterin kertoman kahden poijun väliinjätön. Emme menneet sitä hollantilaisreittiä, vaikka olikin vesi ylimmillään. Kaukana sumussa oli Cordouanin majakka (Le phare de Cordouan). Saas nähdä miten kuvankäsittelyllä pystyn terävöittämään tämän sumuisan kuvan, ajattelin majakkaa kuvatessani.

Nyt jokiajo sujui huomattavasti nopeammin ja olimme 1300 uloimmalla portilla, josta saatoimme kääntyä pohjoiseen, COG 353°, SOG koneella 5,1kn, tuuli (tietenkin) N. Mennessä tämä jokiosuus kesti 4h 20 min, nyt selvisimme 3h 4min. Ei ihme, että tiistaina ajettuamme jo 20 tuntia juuri tämä osuus hyydytti sitä edeltävine odotustunteineen.

Matalapaineet todellakin ovat liikkeellä monella rintamalla ja pilvitaivas oli moninainen, kuin Nean tilkkutyöt. Ensimmäiset sadepisarat tulivat kahden jälkeen, puimme jokapojat päälle, Nea jopa saappaat. Edellisen kerran poistaessani Muston kumisaappaat sain valtaisan suonenvedon, joka vieläkin tuntuu kintereissä. Yritän pärjätä kengillä. 1540 Nea lämmitti kolmannen kattauksen pastasta, saimme sen loppumaan. Kaukaa horisontista tuli harmaapurjeinen alus, joka veti pitkiä linjoja iso ylhäällä. Se ohitti meidät varmaankin yhdeksän solmun nopeudella, mekin menimme myötävirtaan seitsemää solmua. Tämä upea alus innoitti kipparin oikomaan pienen majakan lähivesille. La Rochelleen on kaivettu väylä, joka alavedellä on vain puoli metriä. Olimme liikkeellä tunnin ennen ylävettä. Kaupunki näytti komealta, vaikka käännyimmekin ennen keskustaa Port des Minimesin satamaan. Hetken arvoimme paikkaamme vastaanottolaiturin päässä. Pieni purjevene oli kiinnittynyt ikävästi keskelle vapaata tilaa ja vei kahden veneen paikan. Valitsimme vanhan kolmekymppisen matkaveneen. Kiinnityimme sen kyljelle.

La Rochelle 1935 Log 7994 57M Mh 957,1 9,9 / 9,5

Ranskalaisaluksen kippari puhui kaikki lauseet ensin omalla äidinkielellään ja sitten hyvällä englannilla, kun havaitsi, ettemme ymmärtäneet häntä. Pääsimme kohtalaisen hyvin juttuun. Kalle kävi kysymässä paikkaa ja maksamassa kahden päivän satamamaksun (kaksi päivää 58€). Jouduimme menemään useaan otteeseen (toimisto, sähkö, säätila, sähkö) pienveneen keulasta. Joka kerta sen kippari sanoi, että voitte mennä puisen jollan yli. Millä ihmeellä me siihen vielä olisimme pystyneet. Yritimme siis olla mahdollisimman paljon veneellämme. Jospa huomenna saisimme paikan sormiponttonista, vaikkakin Ranskassa on 54 tuhannen venepaikan vajaus. Port des Minimes yrittää pienentää tätä vajausta. Tämä on Euroopan suurin pienvenesatama, venepaikkoja täällä on 3700 ja lisää jokialuetta on tarkoitus vallataan edelleen 1200 paikan verran. Menimme nukkumaan 2300.

_

TSHERNOBYL

2010-06-18T23:08:00.001+03:00

16ke 06 2010 Toimiiko nudismi kuin neutronipommi?

Nukuimme tosi pitkään sateen ropistessa kattoon. Oliko tuo tautologiaa? Tuo sateen ropistessa kattoon – näin vaan on ollut jo monena aamuna. Matalat painelevat ylitsemme peräperää ja aiheuttavat sadetta ja tuulettomuutta ja toisaalta tuulta. Kävin maksamassa satamamaksun yhdeltätoista aamupalan jälkeen. Kahdelta päivältä maksu oli 56 euroa. Sain samalla alueen kartan. Sade tuntui taukoavan ja lähdimme tutustumaan Le Verdon Sur Merin ”kaupunkiin”. Laitoimme kuitenkin varmuuden vuoksi purjehdustakit päällemme. Ja aivan oikein hetken päästä satoi taas. Seurasimme Centre Ville -kylttejä mutkittelevaa reittiä. Ylitimme rautatienkin kolme kertaa. Löysimme yllättäen tiedon maailmanperintökohteesta 140 kilometrin päässä. Saint-Émilionin silhuetti oli maalattu kylttiin, joka oli erään pienen yksityisrakennuksen seinässä. Selvitimme sen päästyämme nettiin ja totesimme sen olevan sisämaassa ja nyt jo etelämpänä, joten se jää väliin. Sinänsä mielenkiintoinen seinämainos. Sain idean, että Porin eteläiseen ympyrään on saatava samankaltainen mainostaulu Vanhasta Raumasta tai miksei – Rauma kahden maailmanperintökohteen kaupunki 50 kilometrin päässä.

Kävelyreittimme varrella oli monta kylttiä nudistirannoista ja ovatpa ranskalaiset perustaneet jopa Euronat-keskuksen ja sen läheisyyteen naturistien campingalueen. Keli oli onneksi sateinen ja kylmä, joten ei ollut pelkoa törmätä Aatamin tai Eevan asuisiin ihmisiin pienkaupungissa. Kuljimme vahingossa Verdonin keskustan ohi, kun emme olleet tarkkana. Taisimme molemmat räpäyttää silmiä yhtä aikaa.

Se keskusta oli ilmeisesti se keltaiseksi maalattu risteysalue pientalojen välissä. Ihmisiä ei ollut lainkaan ja pelkäsimme tulleemme johonkin atomivoimalan vahinkoalueelle kuin Tshernobyliin. Nea oli juuri nähnyt ohjelman Tshernobylin nykytilasta (Avara luonto). Itse tosin veikkailin neutronipommia käytetyn alueella. Kaupunki oli varmaankin ollut kasvava ja kukoistava joskus neljäkymmentä vuotta sitten. Vaikutti siltä, kuin jostain syystä ihmiset olivat hylänneet tämän kyläpahasen ja jättäneet sen oman onnensa nojaan. Mitään korjaustoimenpiteitä ei ole tehty aikoihin. Nostaako nudismibuumi alueen kunnostusintoa vai rappeuttaako se rakennukset lopullisesti. Olimme siis kauppareissulla, kun tällaisia pohdimme. Löysimme kyltin Supermarché. Löysimme vain MidiMarchen ja uskaltauduimme sisään. Saimme sieltä tarvitsemamme vaatimattomat eväät huomiselle seilaukselle.

Paluumatkalla näimme muutaman ihmisen tässä ns. kaupungissa. Ehkä nämä pienet rakennukset (joista puolet tuntui olevan myytävänä tai vuokrattavana) täyttyvät sesonkiaikaan nudisteilla? Ja hehän voivat käyttää pieniä asuntoja, kun eivät tarvitse vaatekaappeja. Söimme puolikkaan patongista paluumatkalla veneelle. Kirjoittelin ja lähetin blogitekstejä. Nea kävi läpi asukaslukuja kaupunkikohteissamme. Menimme nukkumaan kymmenen jälkeen tuulen viuhuessa tiukasti, jopa suojaisen sataman perukoilla.

_