JUHANNUSJUHLA

25to 06 2015 Ämpärpori Suomi-Finlandia

Juhannusjuhlat Ahvenanmaan Jurmossa sujuivat erinomaisesti sateesta huolimatta. Suurin muutos sitten vuoden 1975 löytyi kulkutavasta. Tähän saakka olen kulkenut Juhannukseni veneillä, nyt pikkuautolla, saaristolautoilla ja losseilla. ETTÄ SILLÄ LAILLA. Huomenna Helsinkiin ja veneilemään EF34 - Nemolla.

LENTO KESKIKESÄN FIESTAAN

17ke 06 2015 11:30 Las Palmas G.C. – Norwegian – Stockholm SWE 18:15,Ruotsin aikaa 17:15

Immigrantin loppuhuolto ennen Suomen lomalle lähtöä: Jääkaapin tyhjennys ja pesu, torakkahotellit ja -myrkky, virrat pois ja maasähkö irti, isopurje sisälle kajuuttaan ja aurinkosuojan toisenkin puolen asennus. Ruumaan menevä laukku ja lentolaukun mitat täyttävä nousivat keulaluukusta täkille ja laiturille ohikulkijan avustamana. Veronican mies kyyditsi Järviset ja minut kentälle vartissa. Pitkät olivat jonot Norwegianin tiskeillä. valitsimme oikein ja pääsimme inhimillisellä jonotuksella tiskille. Olin punninnut matkatavarakassini huolella 17 kiloon saakka ja todennut, ettei mitään huolta ole, kun lakuun ei enää mahdukaan mitään. Toisin vain oli käynyt ja puntari näytti 21,5 kiloa. Sain ankaran puhuttelun virkailijalta. Kaivoin jo setelin käteeni, mutta neito totesi, että menköön. Katsoi kyllä tarkasti perääni, kun kannoin ylipainoisen käsitavaralaukun. Olisi pitänyt nostaa se kevyesti olkahihnalle.

Ilmeisesti tämä ylipaino aiheutti sen, että sain takarivin paikan. Noh vierelleni tuli kaunotar, nimeltään Maya ja kerroin hänelle seilauksestani ja Suomen yöttömästä Juhannusyöstä (mielenkiintoinen tautologia). Juuri kun päästiin kymppitonniin kääriytyi Maya itseensä ja pisti laput luukuille.

Koetin kovasti paikallistaa lentoreittiä ja Euroopan mantereen kohtaamispaikan minun olisi kyllä pitänyt tunnistaa. Ei ollut apua netistä, vaikka Norwegian mainostaa nettiyhteyden löytyvän koneistaan. Mitä vielä. Meille takariviläisille löytyi muutenkin vähäisesti menu- valikoimastakin.

Vasta Biscayalle päästyämme osui kaksi tuttua Pohjois-Espanjan kaupunkia silmiini, San Vicente de la Barquera jäi koneen paarpuuriin, viisi vuotta sitten toukokuussa olin siellä. Juuri tätä kirjoittaessani tulimme Ranskan ylle, ylitämme Rochellen kellon ollessa 14:50. Roompotinnäin viimeiseksi ja sen jälkeen oli pilvipeitto. Maya osoittautui loppuvaiheessa Maijaksi. Hyvin Ruotsin flikka nukkui koko matkan, enkä viitsinyt herätellä häntä, joten paikat olivat aika piukoilla.

. Suomessa on kuulemma melko viileää, mutta Ruotsissa vasta olikin kylmää.Kohti Keskikesän Fiestaa tässä matkataan kuitenkin. Pieni verryttely täällä Arlandassa ja matka jatkuu runsaan tunnin päästä. Taas oli Boarding Pass viitisen minuuttia hukassa. Hermot ovat kunnossa, kun kainalo ei hionnut. Miten ihmeessä olen vetänyt ammattilaisille tutustumismatkoja Baltiaan.

PUOLIVALMIINA

16ti 06 2015 Las Palmas Sailors Bar.

Vene ja mies ovat puolittain lähtövalmiina. Huomen aamulla 0940 K-laiturin lainataksi ottaa kahden suomalaisveneen miehistöt kyytiinsä ja matkaamme lentoasemalle. Sieltä Stockholman kautta Helsinkiin ja edelleen hyvässä ajokunnossa Polo rattiin. Torstain aamuyöllä olen länsirannikolla.

Olin tänään huoltojärjetelytyössä avannut takaluukun kannen ja unohdin sen tykkänään. Barduunan köyttä selvittäessäni istahdin tyhjän päälle ja HUPS löysin itseni laatikosta ruorivaijeriston seasta katsellen automaattiohjauslaitteita. Tässä viitatus tuohon puolivalmiuteen. TAPAILLAAN RAUMALLA.

VUOSI AinaVapaaSeilausta

12pe 06 2015 AVS 1v. Las Palmas G.C.

Vuosi sitten irtosivat Immigrantin ja KippariKallen köydet Raumalla, Purjehdusseuran telakalla. Edessä oli irtautuminen työpaineista ja samalla tutusta ja turvallisesta, mutta....

Uusia maailmanperintökohteita ja haasteita löytyy ja joka päivä on elämisen arvoinen. Lopun ajatusmaailmasta saa kertoa video, jonka sanoma on toteutunut täydellisesti. Perusviesti siinä on se, että VOISI SITÄ KYLMÄSSÄKIN KÄRVISTELLÄ, MUTTA USKON REISSUSTA TULEVAN MIELEENPAINUVA.

Saludos, KippariKalle en Las Palmas y Salud Siempre tengo Tiempo libre para Navegar.

Ps. Sen siit sit saa ko anta video Googlell käsiteltäväks. Saatta ol, ettei tost ot selvä ko pikakirjotuskurssi läpässe. Ps2. Google tärveli videoni, joten poistin sen. Video on nähtävissä Facebookissani.

TYHJENNYSVARUSTELUVIIKKO

VIIKKO 23 06la 06 2015 Las Palmas

01 ma Teemun päivä 06 2015. Otin oikein tietoisesti kameran mukaani lähtiessäni ostosreissulle. Huomasin muuten ennen veneeltä poistumista, ettei kuvauslaite roiku enää automaattisesti kaulassani. Olenko siis nähnyt kaiken kuvattavan Las Palmasissa. Näillä mietteillä kuljin pitkän matkan miesten unelmaliikkeeseen, MarktMaktiin, Las Arenasin ostoskeskukseen. Eikä kuvattavaa piirtynyt silmäkulmiini. Turhaan hain tästä suuresta elektroniikkaliikkeestä kaiuttimia veneeni takapoksiin. Olin turhautunut ja istahdin ostoskeskuksen välitasanteelle, kun silmiini pisti Kuplabikinivesiallas. Häveliäästi otin viikon taidekuvan ja ihmettelin, että näinkö todellakin olen jo kaiken kuvannut Las Palmasissa. Tämä ei pidä paikkaansa. Minulla on kouluamatta vielä suurkaupungissa monta paikkaa ja ympäristössä luontokohteita, tulivuoren kraatereita, enkä ole edes käynyt rommitehtaallakaan.

02ti 06 2015 TYHJENNYSSYÖNTI

Yritän pikkuhiljaa syödä kaiken pois kaapeistani ja sekös antaa uutta pontta vene-elämälleni ja luovalle kokki-identiteetilleni. Tänään aterianani oli simpukkanuudeli con kapris.

03ke 06 2015 SISKONI SYNTTÄRIPÄIVÄ JA PUNTTIKÄVELY

Varmasti olin ensimmäinen syntymäpäiväonnittelija siskoni merkkipäivänä, kun muistin päivän yhtä aikaisemmaksi. Vasta nyt olen ollut Esi-Puandin isäntä 38 vuotta, (tosin poissaoleva nykyisin). Näytän täysin naurettavalta kun painelen pitkin satama-altaan reunaa puolentoista kilon puntit käsissäni. Kuinka vastaantulijat kiinnittävätkin niihin huomion johtuu kai siitä, kun ne ovat pinkit. Miettiessäni pitäisikö minun mustata puntit tuli mieleeni juttu Rauman kunniakonsulista, kahdeksankymppisestä Koskelan Tanusta, joka kävi ostamassa BlackJack kondomit aseensa piipun suojaksi, kun ne sopivat värinsä puolesta tehtävään. Las Palmasissa vastaava ostoni ei varmaankaan nostattaisi mitään samanlaista huhumyllyä, niin kuin tämä Tanun Rauman tempaus.

04to 06 2015 Seldenit ja bikinimissit

Kävin torstaiaamuna kolmannen kerran täydentämässä hankintojani köysistön uusimiseksi. Eilen olin jo tilannut spinnun yläkaijat pikalukoin ja takastaagin köyden. Nyt lisäsin myös babyparduunat listaan. Valitsin niihin Seldenin lukitsevat plogit. Maksoin laskun 273,83€ kitisemättä, kun hain ne, niin vasta veneelle tultuani totesin, että Seldenin plogit a´ 77,50 euroa olivat unohtuneet laskusta.

Kävin paistattelemassa päivää Las Canterasin rannalla ja ihmettelin, kun muuten ranta on tyhjentynyt matkalaisista, niin mikä ryhmä mahtaa olla liikkeellä, komeita. rikollisen näköisiä miehiä ja pitsimissiehdokkaita. Maltoin sentään mieleni mennä ehdottamaan muodokkaille osallistumista MustanPitsinYöhön, kun mittailin amigojen hartioita.

05pe 06 2015 TURHAA ODOTTELUA

Jos täällä antaa työtehtävän jollekin, niin pitää varautua siihen, että sinun ajastasi menee 90 % odotteluun. Vale, merkitsee täkäläisittäin OK tai olen kuulolla. Kuulolla olin minäkin koko perjantaipäivän ja uskaltauduin salille vasta iltamyöhällä. Olen odotellut marineroilta turvallisempaa paikkaa veneelleni, kun jätän sen tänne pitkäksi aikaa ja aurinkosuojan tekijöitä. Kirjoitin seuraavan ranskankielisen kirjeen tälle aurinkosuojan tekijälle, Sylville.

06la 06 2015 SYLVI JA Barça

Lauantaiaamuna kuuloni terästyi ja nostin pääni luukusta ja kyllä, Sylvi ja miehensä saattoivat kumivenneellä ranskalaisia ystäviään ulos satamasta, aallonmurtajasta. Toiveeni heräsi ja he tulivatkin tuomisineen veneelleni. Jos ruorinsuojus oli tehty alunperin halkaisijaltaan 20 senttiä liian suureksi, niin nyt se oli 3 senttiä liian pieni. Juuri sen ruoriputken paksuuden verran. Saimme asennettua puomin päälle tulevan aurinkosuojan. Kun esitin heille ylläolevan tekstin he ihmettelivät ranskantaitoani. Minun piti myöntää sen olevan googlen ansiota. Tosin ihmetystä kahden tunnin sovitusrupeamassa heille aiheutti myös tilannetajuni ja pikakurssi kielessä. -Katso mitä on tapahtumassa ja mitä seuraavaksi tarvitaan, niin kyllä vieraskieliset sanatkin saavat merkityksensä.

Illalla menin SeilorsBariin seuraamaan Mestarien Liigan finalia Juventus vastaan FC Barcelona. Olin täysin Barça sotisopaan varustauneena ja sopinut omistaja Pepinon kanssa paikasta. Sain kutsun hänen pöytäänsä ja vasta istahdettuani parhaaseen pöytään muistin Juventuksen ja Pepinon, ravintolan omistajan, olevan italialaisa. Seuraamme liittyi toinenkin italo, mutta onneksi Pepino kutsui spanjolan mukaan. Hän vähän arasteli tulla Juventuksen kannattajien pöytään, mutta isännän esiteltyä minut Barça-paitoineni uskaltautui paikallinenkin mukaan italialaisseuraan. Olin muuten ainoa ravintolassa, joka kantoi rohkeasti väriä. Hyvä näin , Barça voitti hyvän ja taidokkaan ottelun Berlinissä 1 – 3.

LUOVUTTAMISEN OLO

01ma 06 2015 Las Palmas G.C.

Eilen kun riisuin isopurjeen puomilta tuli hirveä tunne, että luovun jostakin. Immigrant vailla lähtövalmiutta aiheutti suuren haikeuden tunteen. Raumalle lomalle menoon on vielä runsaan kahden viikon päässä, mutta valmistelut jo täydessä käynnissä. Ranskalainen Sylvi ompelee aurinkosuojan veneen keskikohdalle suojaamaan köysiä, vinssinvapauttajia ja täkkiä kesäkuukausien polttavalta paisteelta, joten turhanpäiväisiä olivat nuo eiliset alakulon tunteet.

Ps. Kovin oli tylsät Fiesta de Canaria kemut lauantai-iltana Club Varaderolla. Pöytäpaikasta piti taistella, söin lopulta yksin suuressa ravintolasalissa. Mutta kyllä minä sitten söinkin, kahden puolesta, lauantain ja sunnuntainkin ravinnontarve tuli tyydytettyä yhdellä kertaa. Ostin nimittäin sardiineja ja salaattia. Tyttö latasi lautasille oikein kukkurapäiset annokset ja ymmärsi vasta, kun oli asettamassa kahta haarukkaa, että olen solo. Muutenkin olo oli yksinäinen kuin ainoana raumalaisena porilaisen pursiseuran illatsuissa. Kävin toiveikkaasti katsomassa millaista Fiestaa vietetään Canterasissa. Kaupunki oli täysin kuollut, ei mitään tietoa Suuresta Kanarian Juhlasta. No askelia siinä taas kertyi ja uhkarohkea laskeutuminen kiviseinää pitkin satamaan yhden maissa yöllä.

ITSERAKKAUTTA

VIIKKO 22 GRAN CANARIALLA

Tämä viikko on ollut entisen toistoa Satun lähdön jälkeen, siis jonkinlaista solotautologiaa. Älkää huoliko kyllä, minulla jotain uuttakin on kerrottavana. Valitettavasti siitä varsinaisesta kuvasta jäivät rippeet virkailijalle. Tiistaina kävi nimittäin niin, että hain eläkeläiskorttia Globalin kaukolinja-autoihin – Vale, Kanarialla kaukolinja. Siihen tarvittiin passista kopio ja yksi valokuva. Kaikki otti oman aikansa, ensin piti löytää Tienda de Pfotografia ja valokopioliike. Minulla oli tikulla tyylikäs kuva itsestäni ja siitä tehtyä passikuvaa sitten tarjosin kolmen tunnin päästä, kaavakkeen täyttämisen jälkeen, bussifirman tiskillä. Kohta näin señoritan ilmeestä, ettei kelpaa, mutta hän heilutti kaunista kättään vaakasuunnassa (KomsiKomsaa), totesi kuitenkin jo liimattua kuvaa katsellessaan, että NO. Ystävällinen kun oli, niin kertoi vähä matkan päässä, täällä meillä San Telmon asemalla, olevan fotoautomaattin. Menin sinne sisälle verhon taakse ja valitsin kahden euron yksittäisen passikuvan. Eksyin kuitenkin johonkin Ystäväkuviin. Masiina hoput espanjaksi, että paina nyt jo sitä painiketta, jolla hyväksyt tapahtuman. Samalla koneessa raksuttivat sekunnit. Vaikka kuinka koetin päästä ulos Ystäväkuvista, niin ei. Sitten automaatti ilmoitti; nyt se sitten otetaan ja silloin se räiskähti - salamavalo meinaan. Menin nolona, mutta jännittyneenä ulos odottamaan ystävänkuvaani. Sieltä tuli, hetken kuluttua teknisesti ottaen onnistunut kuva: Me giero ja sydämen alapuolella luki Siempre. Sydämen sisällä oli minun pärstäni punakkana, ilman laseja ja lippalakkia, siis silläkin lailla laillinen kuva. Palasin sen Ystävällisen virkaihmisen luo Ystäväkuvani kanssa ja pyysi saksia. Ei nainen niitä minulle antanut vaan halusi itse leikata. Pero, pero, MuttMutt hoin, muttei siinä mikään auttanut. Naurussasuin annoin kuva hänelle ja sitten me molemmat nauroimme. Mujer leikkasi ylimääräisen rakkaudentunnustuksen pois ja liimasi kuvan melkein ilmaiskorttiin. Siinä minä nyt sitten olen sydämen yläkolmio päätä halkomassa. Tuskin maltan odottaa viikkoa saadakseni tämän kortin. Pussasin neitoa kädelle, niin kuin Franskas on tapana ja lupasin tulla hakemaan kortin hänen työaikaan viikon päästä. Tuskin maltan odottaa saadakseni korttini. Sitten taas on yksi tarheta lisää etsittävänä. Yhtä kortinhakua varten jouduin jo hankkimaan sukellusmaskin ja räpylät. Ei löytynyt porttikortti, mutta paljon en risailevan portin lukonkappaleita. Ei olisi pitänyt odottaa laskuvettä. Niin olen karkaistunut, ettei minua tämä kommellus harmita (väriä se vaan antaa elämääni ja teillekin, kun kehtaa kaiken kertoa Ystäville). Se minua vaan kaduttaa, etten saanut niittä kuvan kehyksiä neidon käsistä, enkä voi pistää niittä tämän jutun liitteeksi (ja pieni peilin palanen siihen keskelle). Että niin oikein - sellaista itserakkautta täällä podetaan ja vaihdan samalla merellisen profiilikuvani paremmin nykymaisemaan sopivaksi.

27ke 05 2015 Vaellus San Andrésista Firgasiin

Jälleen oli kahdeksan Kanariansaarten pitkänmatkanpurjehtijaa vaeltamassa vaihtelevassa säässä. Ajoimme bussilla numero 105 El Corte Inglesin pysäkiltä rantatietä pitkin upeiden maisemien halki San Andrésiin. Laskeuduimme tieltä merenrantaan ja aloitimme vaelluksen pitkin kahden vuoren välistä solaa. Täällä kasvoi bampuruokoa ja sain lainaksi rautasahan terän. Näin minullakin on nyt kevyt vaellussauva, josta todellakin oli työntöapua loppumatkan vaikeassa nousussa. Viimeisen puolentoista tunnin aikana nousimme 200 metristä 534 metriin. Olisin mielelläni tutustunut mielenkiintoiseen ja erittäin siistiin vuoristokylään Firgasiin, mutta bussi lähti jo tunnin päästää kavuttuamme ylös.

Ps. Vertailin kahta vaellusta keskenään ja satunnaisena tilastonikkarina joudun toteamaan tämän tylsemmäksi kuin edellisen. Ottamani kuvamäärä kertoo korutonta kieltä (48/28) Branco la Minan puolesta. Tosin pieni sade ja lyhyt aika Firgasissa olisivat tasoittaneet tilaston.

28to 05 2015 Las Palmas G.C. Järviset opastivat minut Canterasin pohjoispäässä olevaan ruotsalaisbaariin, jossa sai ns. hernekeiton, ärtsopan halvalla. Perinteisestä hernekeitosta se oli kaukana, muistutti ennemminkin verdurasopaa. Kolmen euron annokseksi se oli hyvää, olisi siitä maksanut viisikin. Oli Järvisten mukaan sattumarikas keitto, kun pohjoismaalaiset ovat jo rientäneet kesäkoteihinsa. Tänään launataina vietetään Kanarian Päivää, La grande Fiesta Canaria. Saatan käydä clubilla katsomassa menoa. Ans katto mitä siit sit seura?