JOULUSIIVOUSTA PAKOILLEN

15ma-18pe12 2014 Joulun alusviikko Las Plmasissa

Paljon on tapahtunut tällä viikolla. Se alkoi murheellisesti, kun sain suruviestin – Väinö, isäni nuorin veli, on kuollut. Näin on edellinen polvi Saarisia kadonnut. Mietin päivän aikana niitä suomenkielenopetuksia ja mitä Väinö minulle on antanut ja varsinkin kielioppia päähäni takonut. Muistelin myös Lehtimäestä aamunsarastuksella Pitkäjärvelle kalaan lähtöjä. Kunnia Väinön pitkälle ja ansiokkaalle elämälle.

Näen mielessäni tässä heijastuskuvassa Suomen lipun puolitangossa.

Elämää ja sen kulkua voi heijastella ikkunoidenkin kautta: arkkitehtonisesti oiva oivallus (tiedän – tautologiaa, mutta käytän sitä tarkoituksellisen oivallisesti). Heijastukset ja varot ovat minun tämän seilauksen innoite.

Muutama oiva juttu tuli esiin, kun vierailin tuttavieni luona Canterasin rannan tuntumassa. He olivat löytäneet lehdestä oivallisen jutun laihduttamisen keinosta – Naputa otsaan. Lue ja usko tai älä. Uskon tämän toimivan.

Kannoin heille 10 kilon pyykkisäkin, kuin vanhanaikainen merimies konsanaan. Meinaan tuota merimiessäkkiä – ehkä myös pyykkiä. Olen tutustunut Isomäkiin viisi vuotta sitten, kun muodostimme neljän hengen korttijengin. Täysin vieras nainen kysyi minulta viidentoista minuutin keskustelun jälkeen Suomikerholla suorasukaisesti: Mitä teet tiistai-iltana? Ajattelin, että onpa suoraa toimintaa, vasta juurihan minä aukaisin keskustelun tummuvista Transitions linsseistä. Kyse olikin kortinpeluusta. Korttia pelatessa nytkin pyykkikone hoiti hommansa. Kaikkea en sentään jaksanut, enkä kehdannut, heille raahata. Vietin keskiviikkopäivän penikkavaivaani hoidellen, enkä kulkenut muuta, kuin portille kun vein lakanoita ja pyyhkeistä täyden säkin, painoltaan 16 kg ja lisäksi kaksi purjehduspukua pesulan noutoautolle. Ilokseni sain seuraavana päivänä kuivat pyykit ajallaan takasin. Maksoin mielelläni tuosta palvelusta 22 euroa.

Isomäen Jorma opasti minua myös kartta-asiassa. Minullahan on aina kamera mukanani. Otan siis kuva hyvässä valaistuksessa isobittisenä ja niin minulla on mukana kameran näytölle suurennettava kartta. Toimii muuten tavattoman hyvin. No joo – eihän kamerassa ole gepsiä, joten vieläkin saatan eksyä, mutta askeliahan siitä tulee ja minulla on aikaa tällä Aina Vapaa Seilauksella. Sellainen hyvä asia täällä Las Palmasissa on, että kadunnimet löytyvät ja ne ovat hyvin selkeitä. Tottakai tabletilla kuva olisi suurempi, mutta sitä en raahaa kävelyretkilläni.

Palatessani GuaGualla (Bussin nimi tulee historiasta, kun koirat haukkuivat tuota outoa ilmestystä) pyykkikoneelta seisahtui tämä haukun aiheuttaja liikennevaloihin. Seurasin kadunvarren liikkeen näyteikkunassa hauskaa Joulunäytelmää. Suloinen, touhukas pikkutyttö oli päässyt pujahtamaan näyteikkunalle ja somisti sitä parempaan kuntoon. GuaGua seisoi pitkään hälytysajoneuvon takia paikalleen, minua se ei haitannut. Havaitsin liikkeessä levotonta liikehdintää, kun tättähäärän äiti ja neljä myyjätärtä hakivat tyttöä. Etsinnät ulottuivat ulos kadulle juuri, kun bussi nytkähti liikkeelle. Äidin ilo oli jakamaton, kun hän näki villikkonsa. Vain ikkunalasi esti palmikkotukistuksen.

KKI Koko viikon olen ollut tekevinäni JouluSiivousta, mutta se on aina vaan siirtynyt muiden asioiden tieltä. Olin jemmannut Porto Santossa kalliin puomijarrun jonnekin. Hain kaikkialta ja tein samalla inventaariolistaa missä mikäkin tavara on. Näin perusteelliseen siivoukseen en ollut ajatellut ryhtyä. Toisena päivänä taas tein puolen vuoden tilastoinnin exeliin. Joulupukki ilkkui minua peräpulpetissa ja tarjosi levankiharjaa. Vihdoin päättelemällä löysin sen puomijarrun ja saatoin keskittyä veneeni siivoukseen. Nyt se on taas kerran loistavassa kunnossa, kun vahasin peräpeilinkin tänään sateettomana erittäin kauniina päivänä.

Eilen ulkosiivoukseni keskeytti Ettalan Esu. Hän kertoi heidän olevan Puerto Ricossa Piirosten kanssa. Siivous sai vauhtia, kun lupasin tulla illallistamaan heidän kanssaan intialaiseen ravintolaan. Valitsin menomatkalle kaikki kyläpolut kiertävän bussin. Kuski kyllä yritti selittää minulle, ettei tämä ole Diretco a Puerto Rico. Totesin vain Si ja kerroin hänelle periaatteestani, etten koskaan kulje samooja polkuja ja tulen takasin suoralla yhteydellä. Matka kesti tuhottoman pitkään ja vielä kun bussi meni rikki ja odottelimme uutta, minäkin jo kirosin periaatteitani. No ajallani olin sovitussa kohtaamispaikassa, Ulvovassa myllärissä. Alta aikayksikön turhauduin suomenkielen ylivoimaan siinä ravintolassa. Kaiken korvasi kuitenkin intialaisen ravintolan taianomaisen hyvä ruoka. Harmi, etten ottanut kuvaa kaikesta siitä tarjonnasta, mitä pöytäämme kannettiin. Kuva on otettu naapurikapakassa jäähyväisdrinkkejä odotellessamme. Vähän minua nauratti, kun istuin taas bussissa yli kaksi tuntia ja kiersimme taas jokaisen hotellipihan kautta. Tosin toisella puolella moottoritietä kuin menomatkalla.

Joulusiivous oli lopullisesti selätetty tänään iltapäivä kolmelta ja niin lähdin jouluostoksille. Toivottavasti tämä Varjopalmut kuva pysyy pystyssä myös blogissa.

Nyt kun eilen olin päässyt katetun pöydän fiilinkiin söin Canterasin rantakadulla Mustan tagliatellen merenherkuin. Tämän vuoan taikinakuori oli juuri sitä, mitä tavoittelin kymmenen vuotta sitten, kun kehittelin kevään tervaista telakkaruukkua. Onneksi kuori korvaantui Reissumiehellä. Nyt kehittelen tästä jatko-osaa – annas nähdä mitä siitä nyt sitten tulee. Kohti Joulua mennään. Huomenna lainaan auton täältä vierasvenesatamasta Reneltä ja haen Satun Joulunviettoon lämpimille saarille.