CHACHO CHACAHA, PUNAPYY, EL MONJE Y ROQUE NUBLO

Toukokuu 2017 Gran Canaria. Purjehduksellisesti kevät on ollut vähäsanaista. Kaksi irtiottoyritystä oli, kun Anssi asusteli Immigrantissa kymmenen vuorokauden ajan. Jouduimme pitämään veneen köydet kiinnitettyinä laituriin, kun Anssin jalassa oli ilmeisesti hiusmurtuma. Emme halunneet riskeerata hänen Atlantin ylitystään. Näin oikeastaan ainoaksi veneilytapahtumaksi toukokuussa on tullut tutustuminen FI MAR -venemessuihin. Nekin menivät enemmän muotikuvauksen puolelle, kun löysimme mielenkiintoisen ennestään tutun CHACHO CHACHA tuotemerkin. Tyylikkäät asut ovat hienostuneen urheilullisia, monikäyttöisiä ja -ilmeisiä.

Kanarialaisen kevään myötä muotimaailma täällä on muutenkin herännyt eloon ja niin olemmekin Savannan kanssa olleet useissa muotinäytöksissä, Savannah punaisella matolla ja minä kameroineni virallisten kuvaajien parvessa.

Pyytkin kulkevat parvessa ja niitä olen nähnyt muutaman vuoristovaelluksilla samanhenkisten, Las Palmasissa veneessään asuvien pohjoismaalaisten, veneilijöiden kanssa. Kuvan Punapyy oli minulle uusi elämänpinna.

Pikkuvuorikotkaa olen kytistänyt vuoristossa päivän lämmetessä ja nousevan ilmavirtauksen tuodessa petolintuja kuvattavaksi. Toistaiseksi on ollut tyytyminen vanhoihin tuttuihin buteoihin ja tuulihaukkoihin.

Muutamaan otteeseen olen vuokrannut auton lentokenttäkyydistyksiin ja kerran kun palasin sieltä ajoin saaren keskiosan vuoriston kautta. Seisahtuessani kahville huomasin Roque Nublolle olevan matkaa 15 kilometriä. Tarkastin auringon aseman ja totesin, että kun reippaasti ajan ennätän juuri sopivasti saaren korkeimmalle kohdalle kuvatakseni suosikkikohteeni laskevan auringon kehystämänä. Ralliksihan se meni varsin kapealla serpentiinitiellä, mutta olin parahiksi paikalla auringon painuessa vuorten taakse. Ennätin jopa hakea parhaan kuvauspaikan mielenkiintoisten kivimuodostelmien kuvaukseen.

Päästyäni tietokoneelle tarkastelemaan päivän kuvasaalista saatoin olla erityisen tyytyväinen ottamiini maisemakuviin.