KADOTETUT MERIJALAT

Heinäkuun loppu 2017 Las Palmas de Gran Canaria

Pitkästä aikaa saimme aikaa lähteä veneellä ulos Muelle Deportivosta. Ajoimme läheiseen (alle mailin matka) Alcavanerasin lahdelle ankkuriin helteisessä säässä. Ensimmäisen kerran laskin ankkuriliinaa liian vähän eikä koukku pitänyt meitä paikollaan. Saimme kuitenkin nautittua aamupalan kera herkullisten bocadillosten. Uusi ankkuroituminen onnistui ja saatoimme rentoutua ja miettiä tulevaa Suomen reissua. Kahden jälkeen valmistelimme seilaukselle irtautumista. Isopurjehan ei ole ollut ylhäällä sitten maaliskuun, joten nostin sen ollessamme vielä ankkurissa. Hyvästä hauistreenistä tuo kävi, mutta nousi se kuitenkin ylös melkein hengästymättä. Koukku nousi pohjasta vaivattomasti, Immigrant kääntyi itsekseen myötäiseen, minne olimmekin menossa ja kaikki näytti sujuvan kuin olin suunnitellutkin, siis entiseen malliin. Olin liian tohkeissani, valmistelin etupurjeen avaamista. Huomioni ollessa jennin skuutissa pääsi pahin tapahtumaan – vahinkojiippi. Ison skuutti meni oikeaan kainalooni ja tempaisi minut suorilta jaloiltani päistikkaa mantookivaijereiden väliin. Silmälasin talla nirhaisi nenäortta, olin hetkessä nivusiani myöten ulkona veneestä. Immigrant korjasi virheen ja kääntyi toiselle halssille, taas minua vietiin siinä betonimyllyssä, joka oli yllättäen ilmestynyt veneeni sitlooraan. Nyt silmälasit lensivät päästäni ja putosin polvilleni istumalaatikkoon. Savannah kertoi olleeni liikkumatta kolme sekuntia ja ne olivat hänen elämänsä pisimmät sekunnit. Havahduin ajatukseen; mitä me kerromme Morenalle, Savannan äidille. Suojelin päätäni mahdolliselta uudelta hyökkäykseltä ja huomasin verta tulevan penkille. Komensin Savannahin kääntämään ruorista vastaiseen ja kielsin katsomasta minua. Saimme tilanteen hallintaan ja käänsimme myötäiseen jatkaen etupurjeen avaamista. Ja niin lähdimme suunnitellulle parin tunnin seilaukselle. Nenäorresta tuo veri tuli ja Savannah sai sen tyrehtymään, monenmoisia nirhamia oli eripuolilla kroppaani ja psoki retkotti punaisena. Ihme, että silmälasit pysyivät veneessä ja kaiken lisäksi ehjinä. Sovimme menevämme seuraavassa viikonvaihteessa korjaamaan akan. Silloin nostan ensin ankkurin, suuntaan vastaiseen ja nostan isopurjeen, eikä automaattiohjauksen käyttökään ole kielletty.

Eilen pesimme veneen sekä rullapurjeen ja isopurjeen suojat. Vasta nyt minulle selvisi MeriJalattomien HurlumHeiTapahtuman koko luonne. Toivon samanlaista viiden metrin tuulta viikonvaihteeksi – merijalat on taas löydyttävä.