lauantai 5. helmikuuta 2011

SEILAUSTILASTOA

ULOS MAAILMAHA 29.5.2009 - 22.8.2010

Seuraavassa 15-kuukautinen seilausreissuni tilastomuodossa:

Kokonaismatka 10001 M,
Keskinopeus 5,2 kn
Yksinpurjehdusta 1 542 M.
Seilausmatka / legi 62,42 M, pisin legi 566 M / 5 vrk 4 h 5 min
Matkatunnit summa 1922 h, josta
moottoritunnit summa 1101 h
Moottori päällä suhde 57,30 %

Ulosmaailmaha seilaus 450 päivää
Seilauspäiviä 213 pv, joissa yönylipurjehduksia 40 yötä.
Satamassa 212 pv
Telakalla 25 pv

Satamamaksut summa 8 484,21 €
keskiarvo 27,34 €
Välimeri keskiarvo 38,97 €
Kanariansaaret keskiarvo 17,50 €

Kuukausikustannus noin 1 500 €

Gasteja kaikkiaan 23 henkeä
Satamia 123 kpl
Rantautumisia 169 kertaa
Maita 10 kpl
Elämänpinnoja 15 lintulajia (blogista voi löytyä vielä lisää)
Maailmanperintökohteita 31 kohdetta



_

sunnuntai 10. lokakuuta 2010

JÄLKIMAININKEJA


Mietteitä Raumalla seitsemän viikkoa kotiin paluun jälkeen.


Kyll tämä blogin girjottamine on gauhja vaikkia juttu. Mnää ole siirtämästäkim bäästyän siirtäns stää jos jongilaisin dekosyin. Ny mnää rutistan dämä valmiiks sunnunda aamull, Aleksis Kivem bäevän.

Töihin paluu sujui todella helpolla. Olinhan toteuttanut suuren suunnitelmani, en siis unelmaani. Olen suunnitelmallinen mies ja nyt voin sanoa olevani suunnitelmieni mittainen mies. Olinhan luonnostellut tuon seilauksen jo vuonna 1991 aloittaessani säästää vapaaehtoista eläkevakuutusmaksua. Sillä ja vuorotteluvapaakorvauksella, noin 1500 euron kuukausibudjetilla sain vietyä viidentoista kuukauden seilaukseni taloudellisesti läpi. Immigrantin kunnostuksen aiheuttaman suuriman kustannuserän aiheutti pohjan uudelleenkäsittely. En ollut ottanut riittävästi käyttämääni VC17m-myrkkyä mukaani ja niin maalaus jouduttiin tekemään primeriä myöten uusiksi. Satamamaksut eivät yllättäneet, sillä niin paljon niistä kirjoitellaan venelehdissä. Kieltämättä Ibizan 81 euroa oli järisyttävä, mutta kyllä Ibiza oli koettava. Se oli fantastinen –maailmanperintöineen kaikkineen.

Osoituksena siitä, etten ollut kyllästynyt seilaamiseen ja veneessä asumiseen olkoon se, että saapumissunnuntaita seuraavana viikonvaihteena olimme viettämässä venetsialaisia (elokuun viimeistä tai jossakin Muinaistulien yötä) Rauman Purjehdusseuran saaripaikassa Äijänkarissa Uudenkaupungin vesillä. En myöskään laistanut kustuja miehistöksi kisaveneisiin, vaan suorastaan hakeuduin haasteisiin. Olin yhden iltakilpailun 606:n nyörigastina (tein todellista Rauman pitsiä skuuteista jo ennen starttia, eikä Ari vaan päästänyt minua peräsimeen) ja Rauman matalan kisassa olin mukana pikku-Hoossa.

Jo ennen Immigrantin ylösnostoa ja maston poistoa irrotin kajuutan kattolevyt ja selvitin maston juuren vuotokohdan. En saanut kittauksista huolimatta veden tuloa loppumaan ja epäilin, että vuoto on mastokauluksen ja täkin välistä. Näin myös osoittautui kun sain levyt irti. Vuoto on ollut pitkäaikainen, sen osoittivat ruostuneet mutterit. Kevättyölista kasvoi siis täkin maalauksen ja kannen liukuestomaalauksen lisäksi mastonkauluksen uudelleenasennuksella. Sehän onnistuu vain kun masto on poissa.



Immigrant nousi ylös ennätyksellisen aikaisin jo syyskuun neljäntenä. Mastonpoistossa olivat apuna Eki ja Kari sekä Nea foilia suojamassa. Pikaisella tarkastuksella mastosta ei löytynyt mitään virheitä eikä kuluman merkkejä. Ison fallihan kuoriutui jo Kanarialla ja sen joudun uusimaan. No se oli alkuperäinen vuodelta 1983, siis luovun hyvin palvelleesta köydestä.



Immigrantin ylösnoston yhteydessä näkyi selvästi kuinka keulapainoisena (etukajuutta varastona) olin venettäni seilannut. Partakasvusto oli kerrassaan komeaa vesilinjassa, siis niissä paikoissa, joissa ei ollut myrkkymaalia. Muilta osin lima lähti helpolla pois, vaikka edellisen myrkkymaalin olin maalannut jo Les Sablesissa 21. kesäkuuta. Saman tien saatuani Immigrantin suuliin pesin sen täkin, kyljet ja pohjan makealla vedellä. Siis ryhdyin suolanpoistoon fairilla ja lämpimällä vedellä.



Tyhjensin sisätilat kaikesta tavarasta ja voitte vain kuvitella kuinka paljon tavaraa ihminen voikaan tarvita 15 kuukauden seilaukselle. Samalla Esi-Puandin kakkostalo ja varsinkin sen pesuhuone täyttyi huollettavasta ja varastoitavasta tavarasta. Nea on pyykännyt paluuni jälkeisen ajan jatkuvasti. Purjeet sentään vein Nummelaan pestäväksi Jannen avustamana. Syyshuolto jatkuu moottorin täydellisenä huoltona. Ilmojen kylmennyttyä torakoita ei enää ole näkynyt ja toivon talvella olevan muutama kunnollinen pakkasjakso, niin epämukavat salamatkustajat ja niiden munat tuhoutuvat tykkänään. Sen verran torakat ovat jääneet takaraivoon, että mikä tahansa tumma vilahdus vaikuttaa ruskealta vipeltäjältä. Tämän huomasin viimeksi istuessani sohvalla ratkoen sudokua. Kynän pää aiheutti sohvatyynyyn pienen mustan varjon ja reagoin siihen voimakkaasti säpsähtäen.

Tommi tuossa juuri tekstaili ja kyseli onko tuo uusi ykkönen (10001 alku ja uuden alku) saanut jo merkityksen ja jäikö kaipaus siihen äärettömyyteen. Minulle oli tarjolla unelmaseilaus Tyynellä valtamerellä. Tehtyäni kurjuuslaskelmia totesin, että pystyisin sen rahoittamaan, mutta ajautuisin palkattomalla vapaalla jatkuvaan tilanteeseen jossa lomaa ei kertyisi. Kaiken lisäksi pelkään pahoin joutuvani nivustyräleikkaukseen. Sehän on vaivannut minua pitkään ja ärtyi pahaksi pyöräillessäni korkeasatulaisella pyörällä Las Palmasissa. Ensi kesän suunnitelmaan kuuluu Turunmaan saariston museoreitti (aha… sanoi Nea), sieltä varmaankin Marikseen ja Tukholmaan. Minulta on pyydetty useita esityksiä purjehdusmatkaltani. Ensimmäinen on parin viikon kuluttua Nortamo Seurassa. Lyhyen powerpoint-esityksen tekeminen valtavasta aineistosta (15 000 kuvaa) tuntuu ylitsepääsemättömän työläältä. No samalla aukeaa moni tilanne ja satama uudelleen muistiin.



Kaikki muu paitsi purjehdus on turhaa, lainasin Lasse Mårtensonia profiilissani. Kuitenkin Esi-Puandi, Vanhan Rauman kiinteistö on minulle rakas ja nyt alkavat sen edellyttämät kunnostustoimenpiteet: olohuoneen kakluunin purku ja uudelleenmuuraus, sen jälkeen huoneen tapiseeraus ja lattian maalaus, Länsikadun puoleinen aita tulee uusia ja talousrakennuskin kaipaa uutta punamultaa (maalattu vuonna 1985). Helpoin ja mieleisin näistä on tuo punamultaus; ensin keitämme maalin, pölyharjaamme seinät ja sitten pääsemme sutikoimaan paksulti isossa siveltimessä nassahtavaa maalia.

Olenko rauhoittunut aloilleni? Vajaan kahden kuukauden aikana olen olut viikon Latvian Kuldigassa (on hakenut maailmanperintökohteeksi) työpajassa ja neljä päivää Visbyssä Pohjoismaisessa maailmanperintökonferenssissa. Näiden työmatkojen lisäksi oli Nean autonkuskina Pääkaupunkijuoksussa (Nea alitti kaksi tuntia puolimaratonilla). Eilen olin toimitsijana salibandyturnauksessa. Sulkapallokausi on käynnistynyt ja nelinpelissä hikoillaan kahdesti viikossa. Ensi viikonvaihteessa lähden huoltojoukkueeksi Kankaanpään puolikkaalle. Joulukuussa Helsingissä on Salibandyn MM-turnaus, jonka loppuotteluja menemme katsomaan ja hiihtolomaksi on varattu Kanarianmatka (toivottavasti pääsen seilaamaan). Seurojen (RPS ja Vanha Rauma yhdistys jne.)syyskokoukset vievät kalenteritilaa, olen siis palannut normaaliin rutiiniin.

Hyvää syksyä kaikille!

Ps. Kylläpä oli helppoa lähettää teksti ja kuvat kun istui oman keittiön pöydän ääressä hyvässä nettimaailmassa.

perjantai 27. elokuuta 2010

KOTISATAMAAN

22su 08 2010 Viimeinen legi – saapuminen takaisin kotiin Raumalle

Pitkän seilaukseni viimeinenkin aamu sarasti kauniina. Samoin kuin eilen Äijänkarin laiturilahden puolella oli tyyntä ja lämmintä. Ari ja Krisse lähtivät hyvissä ajoin Kuuskariin nostaakseen juhlaliput Immigrantin kotiinpaluun kunniaksi. Teemu tuotiin Äijänkariin yhdentoista maissa. Viivyttelimme lähtöä ja grillasimme makkarat ennen viimeistä starttia. Suurpään Mikko lähti samaan aikaan kohti Raumaa.

Äijänkari 1358 Log 9978 Mh 1197,9

Kahta minuuttia vaille kaksi irtauduimme Äijänkarin laiturista ja avasimme välittömästi etupurjeen. Kuusiston saaren nokan takaa puhalsi kymmenen metrin tuuli ja se vei mukavasti Immigranttia kohti Raumaa. Teemu pääsi ohjailun makuun, saatoin vain seuraskella kulkua takatuhdolta.



Tarkkailin koko ajan nopeuttamme, ennätämmekö kuudeksi Kuuskariin. Oikeastaan pulmana oli pikemminkin liian kova vauhti. Kun Santkarin pooki tuli näkyviin saatoin todeta olevani kotivesillä ja Raumalla. Rihtniemessä oli tutunomainen pitkähkö aallokko tuulen ollessa lännestä.



Mailia ennen kotisatamaa, Saukon saaren kärjessä seurasin numerosarjan 9999 muuttumista –
ei kymmeneksituhanneksi vaan pettymyksekseni neljäksi viivaksi. En siis nähnyt mittarissa tuota maagista lukua 10000, saati sitten symmetristä lukua 10001. Voiko tuon selkeämpää ja yksinkertaisempaa lukua ollakaan. Vielä kauniimpi se olisi ollut, jos sen keskellä olisi ollut kahdeksikko (8). Mielestäni kasi on kaikkein kaunein luku ja varsinkin jos sen kääntää kyljelleen niin voi siitä tulla kaksikin mielleyhtymää. Siis naisen miehusta, mutten ajatellut niitä vaan äärettömyyttä.

Kotisatamassa meitä odotti vastaanottajien joukko ja lehtiväki joutui ottamaan muutaman juoksuaskeleen, kun olimme pari minuuttia etuajassa lipumassa uudistetun kotisataman aallonmurtajan ohi ja laituriin.



Rauma, Kuuskari 1758 Log 10001 23M Mh 1198,1 (0,2 / 4,0)

Onneksi nyt tullessamme näin nuottitelineen ja olin varautunut torvisoittoon toisin kuin lähtiessäni seilaamaan viime vuoden toukokuun lopulla. Veli-Pekan ja Margaretan lisäksi laiturilla olivat seilaukseen osallistuneista Sirkka ja Iiro, Krisse ja Ari sekä Helsingistä tulleet Janne ja Tommi ja heidän lisäkseen paljon muita ystäviäni. Nea oli väittänyt, että kulttuurishokkina tulen kokemaan sen, ettei mikään ole muuttunut, mutta ainakin Elina oli kasvanut tytöstä nuoreksi naiseksi niinkin paljon, etten heti tunnistanut häntä. Käteltyäni ja halattuani ystäväni jouduin välittömästi Länsi-Suomen toimittajan haastattelemaksi. He halusivat tehdä jutun heti huomiseen lehteen. Rauman Purjehdusseura oli järjestänyt Immigrantin saapumisen kunniaksi kahvitilaisuuden ja paviljongin pöydät olivat täynnä tervetulotoivotuksia tuovia ystäviä. Totesin kiitospuheessani 15 kuukauden purjehduksen täyttäneen kaikki odotukset ja selvitin tuon maagisen lokilukeman 10001 merkitsevän minulle paljon. Alun ykkönen on aina se ensimmäinen, siis alku. Kolme välinollaa kuvastavat sitä tyhjyyttä mitä olen valtameren äärettömyydessä katsellut (vain tuo kyljellään lepäävä kahdeksikko puuttui) ja uskonut löytäneeni sieltä jotain (ainakin tyyneyttä sieluuni). Viimeinen ykkönen olkoon jonkun uuden alku. Sen merkitys aukeaa pikkuhiljaa pitkää matkaa muistellessani ja 15000 kuvaa muokatessani.

Kahvitilaisuus muuttui Kotisatamahankkeen kokoukseksi, joten pääsin heti mukaan arkirutiineihin ja ilmoittauduin huomisillaksi laiturien sähkökaapelien ja vesijohtojen vetotalkoisiin.



Jos oli Kuuskariin saapuminen torvisoittoineen tunteilla ladattu hetki, niin päästyäni kotipihaan en enää kyennyt pidättelemään kyyneleitä. Olin tullut kotiin – minulle niin rakkaaseen Esi-Puandiin ja Vanhaan Raumaan.



Toivuttuani alkuliikutukselta löysin varsin nopeasti tillukkaat (vikkasukat) jalkaani ja itseni löhöämässä lempisohvaltani, lukemassa Vene-lehteä ja toisella silmällä katsomassa televisiota. Oli hyvä hetki valmistautua mennäkseen huomenaamulla kello kahdeksaksi töihin. Onko siinä se viimeinen lokilukeman numero, numero yksi – jonkin uuden alku?

-

torstai 26. elokuuta 2010

ÄIJÄNKARI

21la 08 2010 Äijänkarissa

Heräsimme aurinkoiseen aamuun. Laituripuolella oli suorastaan helteistä, vaikka saunan rannassa oli kova tuuli. Puoliltapäivin sahasin korilliset polttopuita ja lämmitin pataveden kylpykelpoiseksi. Virittelimme kohteliaisuusliput käyntijärjestykseen ja teimme koenoston.



Veneitä alkoi pikkuhiljaa tulla lisää ja iltapäiväksi oli luvassa sadetutkan mukaan ropistusta. Se antoi hetken odottaa, mutta sateli kuitenkin jonkin verran. Viritin uuteen komeaan grilliin tulen ja sen hiillostuttua valmistin kermapippuriporsaan fileet.



Illalla miesten saunassa käytiin läpi kesän seilausreissuja hyvien löylyjen saattelemina. Istuimme Krissen, Arin, Paasion Markun ja Lissun kanssa grillikatoksessa turisten niitä näitä. Kahdentoista maissa menimme nukkumaan.
_

KYMPPITONNI

20 pe 08 2010 Kymppitonnin metsästys

Aamusauna maistui erinomaiselta. Siivoskelin venettä ja treffaskelin tuttuja, jotka kävivät Pakkahuoneella perinteisillä munkkikahveilla. Ihme kyllä Saarikon Karia ei näkynyt, tulee varmaan vasta huomenna. Eki ja Ulla olivat lähdössä saunomaan Veijon mökille ja pistäytyivät Immigrantilla. Tein reitityksen Raumalle noudattaen kaikkia linjoja, jotka yleensä oikaisisin. Laskeskelin kaikessa rauhassa, että näin seilaten lokilukema jää mailin alle kymppitonnin. Pitänee siis tänään tehdä pieni lenkki kohti Isokarin majakkaa.

Kaksikymmentä yli neljä Nea tuli linja-autolla ja kävin häntä vastassa viimeisen kerran tällä seilauksella.



Uusikaupunki, Pakkahuone 1705 Log 9963 Mh 1196,9

Irtauduimme Pakkahuoneen rannasta vähän yli viisi ja nostimme purjeet. Pääsimme seilaamaan Pietarinkarin ohi ja yhdellä vendaparilla ulos, suoraan kohti Isokaria. Ohitimme pohjoiseen menevän väylän ja jatkoimme mailin verran syväväylää. Kiersimme ensimmäisen vihreän ja käännyimme takaisin. Nyt on mahdollista tavoittaa tuo symmetrinen luku, jossa on kaksi ykköstä ja kolme nollaa. Laskimme purjeet Äijänkarin pohjoispuolella, saari pääsi tulemaan nuhaiselle Nealle vähän yllättäen.

Äijänkari 2010 Log 9978, 15M Mh 1197,9 (1,0 / 3,1)

Ari oli meitä vastassa pyyheliinaan vyöttäytyneenä. Hän oli nähnyt saunan rannasta tulomme ja kiirehti kuvaamaan laiturilla. Nea osui lähemmäksi venemäärän arvioinnissa, laiturissa oli vain kaksi venettä ennen meitä.

Menin saunomaan ja saimme nauttia vastaanottokomitean (Krisse ja Ari) tekemän Kallemaisen kakun siis siika- ja lohivoileipäannoksen valmistuneessa katoksessa. Rupattelua pitkään iltaan. Partiotytöt ja Meripurakka tulivat pimeän jo laskeuduttua puolelta öin.

_

perjantai 20. elokuuta 2010

ÄMPÄRPORIHI

19to 08 2010 Peterzénsiltä Uuteenkaupunkiin

Kävin aamulla läpi Saviletossa Peterzénsin laiturit ja tunnistin kuusi RPS:n venettä. Kuivattelin edelleen eilisiä kastuneita kenkiä ja vaatteita.



Saviletto, Peterzéns 1055 Log 9939 Mh 1193,7

Lähdin liikkeelle aurinkoiseen päivän käytyä aamusuihkussa ja kirjoitettua eilisen blogin. Isonpurjeen nosto oli melko työlästä, sillä se painoi märkänä tavattomasti. Hetken sain seilattua avattuani etupurjeen. Hetken päästä tuuli kääntyi kuitenkin Strömin suuntaiseksi, tietenkin suoraan vastaan. Lossin kohdalla luovuin keulapurjeesta ja koneistin jonkin aikaa. Tuuli aukesi taas lahdella ja avasin rullukan. Tuuli vaihteli suuresti nopeudeltaan ja löi taas päin kasvoja. Rullukka sisään. Sinnikkäästi avasin rullapurjeen ja sammutin moottorin, aina kun vähänkin oli mahdollista seilata.



Odotin tänäänkin näkeväni merikotkia, vaan yhtään en havainnut. Sen sijaan bongasin neljä kalasääskeä. Ne viihtyivät kalanviljelyaltaiden lähellä, yksi istui ruokintalaitteen päällä.



Alkuun tuuli oli pohjoisessa ja voimaltaan 2-5 m/s, mutta kääntyi ennen Lypertöä luoteeseen ja voimistui 8 m/s. Sarvilinnan jälkeen tuulta oli jo yli 10 m/s ja aallokko nousi yllättävän roiskivaksi.



Voiko valkoiseksi maalattua kivikummelia luonnollisempaa olla? Nämä saariston tunnusmerkit sopivat hyvin merimaisemaan. Mustanklupun jälkeen pääsin kunnolliseen tuuleen ja seilasin pelkällä isopurjeella perille asti. Laskin isopurjeen kymmenen metrin tuulessa UPS:n paviljongin Pietarinkarin jälkeen.

Pakkahuone, Uusikaupunki 1605 Log 9963, 24M Mh 1196,9 (3,2 / 6,16)

Pakkahuoneen rannasta löytyi tähän aikaan hyvin tilaa. Menin laituriin sellaiseen paikkaan, että sain pohjoistuulen suoraan keulasta. Kävin suorittamassa satamamaksun 17€+ 2€ sähköstä. Maltoin odottaa miesten saunavuoroa, joka alkoi 1930 ja hyvät löylyt sainkin. Kävin illalla Katjalla eli Captains Makasinissa pizzalla. Nettailtuani aikani menin nukkumaan puolen yön jälkeen.

Ps. Ämpärpori o raumalaiste antama lempinimi Uudelkaupunkill, silt ajat ko Raumall tul kunnalline vesi ja viämär. Uudeskaupunkis kannetti viäl ves sisäl ja laskämbrill ulos. Siit tua Ämpär ja poriha o ain ollu meijän doine suasikk.

_

torstai 19. elokuuta 2010

PÄIVÄ SATEESSA

18ke 08 2010 Turusta Kustaviin sateessa

Herääminen yhdeksältä. Söin aamupalan ja kävin suihkussa. Aloin valmistella venettä lähtöön. Niko tuli varttia yli kahdeltatoista morjenstamaan ja piteli keulaköyttä kun ujuttauduin sinisten perätolppien välistä Aurajokeen.

Turku, Aurajoki 1230 Log 9901 Mh 1192,2

Saatuani leparit ja köydet sisään avasin etupurjeen (1235) ja liuin Aurajokea kahden solmun nopeudella, ilmeisesti suurimmaksi osaksi virran ansiosta. Viritin spinnun puomin auttamaan purjeen pysymistä myötätuuliasennossa (1245).



Äitini kummilaiva satamahinaaja Kalkke on siirtynyt näköjään pysyvästi pois Raumalta.



Helikopteri lensi Ruissalon yli ja pelästytti tuhatpäisen kanadanhanhilauman lentoon valtaisan kaakutuksen kera.



Ei se vauhti päätä huimannut ja kaksi melojaa meni ohitseni. Kysyin heiltä minne kiire. Viimeinenkin tuulenvire päättyi kun pääsin Airiston selälle, kello 1340 vedin etupurjeen rullalle. Kahdelta lämmitin puolet makaronilaatikon laatikosta. Etelätaivas oli koko ajan tummunut ja samalla (1440) kun nostin isopurjeen alkoi sade ja edessä oli vain harmaata ja jatkuvaa tihutusta.



Itätuulella pääsin seilaamaan hupun suojassa silmälasien kastumatta. Kääntyessäni pohjoisen suuntaan jouduin pikkuhiljaa kryssivaiheeseen ja samalla nyt vihmova sade sumensi silmälasini. Harmaudessa jotakin hauskaa keksiäkseni muistelin Turussa keskustelua virolaisen kanssa. Hän kertoi kotkan olevan viron kiellä kulli. Olin siis sunnuntaina nähnyt valtavasti kulleja ja kaiken lisäksi kuvannut niitä. Sanoipa hän lisäksi, että äidit, jotka antavat lastensa imeä tuttiaan ovat perverssejä.

Tuuli oli koko päivän 5 ja 7 metrin välillä, mutta kuudelta tummin pilvi tuli päälleni ja nosti hetkessä tuulen 11 m/s, pienensin rullukan ykkösestä kakkoseksi. Eipä näkynyt mitään lintuja tällä legillä. Olio selvästikin vesikon ilma.

Laskin purjeet alas Laupusten luotsiaseman jälkeen, tietenkin tuulta oli taas hetkellisesti 9 m/s. Olin aikonut yöpyä Laupusten rannassa, mutta olin kuin uitettu koira ja kaipasin hyvää saunaa. Ajoin Savilettoon ja sieltä löytyi hyvin tilaa. Moottoriveneissä olleet ihmiset kurkistelivat sisätiloista kun rantauduin yksinäni. Onnistuin täydellisesti peräköyden poijutuksessa ja keulaköysien kiinnityksessä.

Saviletto, Kustavi 1930 Log 9939, 38M Mh 1193,7 ( 1,5 / 7,0)

Kävin vettä valuvana suorittamassa satamamaksun. Kassatyttö kysyi voisinko puhua englantia? Ihmettelin hetken olinko edelleen matkalla Englannin kanaalissa, sirukortilta lähti 20 euroa ja tyttö antoi molemmat kuitit minulle. Ruttukätisenä pääsin kaipaamani saunaan. Sadekin loppui yhdeksältä, kun tulin takasin veneelle laskemaan lipun. Kaikissa suomalaisissa vierasvenesatamissa on netti toiminut hyvin, olen siis jättänyt IT-takapajulat taakseni. Kuivateltuani vaatteita ja venettä lämminilmapuhaltajalla ja nettailtuani menin nukkumaan kahdeltatoista. Mietin nukahtaessani, etten ole yli neljäntoista kuukauden seilauksen aikana ollut näin totaalisesti sateessa. Vähiin käyvät tämän reissun päivät, huomenna kohti Ämpärporia, perjantaina Äijänkariin ja sunnuntaina paluu kotisatamaan.



_