MASPALOMASIN RANTAVAELLUS

01su 11 2015 Maspalomasin ranta edestakasin

Kaksi raumalaispariskuntaa tuli torstaina ja olemme nyt pitäneet yhtä. Perjantaina kävin hakemassa Reissumiehet heidän hotellilta ja söimme illalla Puerto Ricossa intialaisessa Taj Palacessa herkullisen mixatun illallisen. Tuo mix tarkoittaa, että tarjoilija ratkaisi valintamme kertomalla mitä hän tuo. Kerrassaan hyvää äyriäis-kala-lammas-kasvis-aterian saimmekin syödäksemme.

Tänään tramppasimme kauniin aurinkoisen (26-33 astetta), jonkin verran tuulisen, sään vallitessa Faron majakalta Inglésiin. Rannalla oli varsinainen kansainvaellus. Syötyämme kevyen välipalan (katkaravut valkosipuliöljyssä, papas arugadas, sardiinit ja pan con ajo) kävelimme takaisin Maspalomasin Farolle ja siitä ohi Melonerasiin. . Sieltä nousimme bussiin ja kun Puerto Ricosta jatkoin GuaGualla Jäpölät ja Niemiset valittelivat väsymystä. Minä en sitä tunnustanut, vaikka meinasin nukahtaa ennen Puerto de Mogánia. Askeleita tänään on kertynyt 21 200 ja puertoricolaisilla on liki kymmenentuhatta trampattua porrasaskelta enemmän. Hyvä me, upea suoritus!

MERIMIESMÄISET SYNTTÄRIT

28ke 10 2015 MERIMIESMÄISET SYNTTÄRIT Menin viettämään ravintolaani, siis Restaurante Fragattaan syntymäpäiviäni. Tilasin jättiravut valkoviinin kera. Olin palkinnut jo veneellä itseäni juhlajuomin, joten valkkari oli nyt mielestäni hyvä ratkaisu. Syödessäni seurasin tarjoilun sujumista. Sharikin avuksi oli komennettu Fragatta II:sesta tumpelo, joka edellisellä kerralla järjesteli vain pöytiä ja jätti huomioimatta kolmen hengen ryhmän, joka poistui kun eivät saaneet tehtyä tilustaan. Nyt häneltä oli jäänyt kolmentoista hengen ruotsalaisseurueesta yhden miehen annos merkitsemättä. Tumpelo kävi suureen ääneen läpi tilaukset eikä vienyt viiteen minuuttiin lisätilausta pikaisesti kokille. Pienellä henkilökunnalla toimittaessa ei saa syntyä virheitä. Koetin paikata tilannetta ja annoin vakiotarjoilijalleni vinkin, että käy kysymässä ryhmän johtajalta joskos pöytään tarvitaan lisää olutta. Sharik veikin ruotsalaismiehelle ison oluen ja kertoi sen tulevan minulta, suomalaismieheltä. No tästähän muodostui ruotsalaisvitsi, kun asia ymmärrettiin sikäläisittäin väärin. Sitä se vajavainen kielitaito teettää. En ollut moksiskaan vaan naukkailin toista valkkarilasillistani. Ruotsalaisseurue joi hanakasti isoja ja seuraavaan tilaukseen ilmoitin heille, että En till ja pyyntö meni läpi. Sitä juodessani sain loistoajatuksen ja menin pyytämään joskos he laulaisivat minulle Happy Birthdayn ruotsiksi. Siitähän nämä innostuivat ja nousivat ylös istuttaen minut pöydän päähän ja sitten raikui Grattis på födelsedagen. Kiitin kovasti heidän kielellään, olivathan kielenkantani jo auenneet.

Tämä torstaipäivä sitten meinasikin mennä harakoille, vaikken ole yhtään pitkäpyrstöä täällä nähnytkään. Iltapäivällä sisäsiivouksen aikaan päätin lähteä hakemaan maaleja Arguineguinin rautakaupasta, jossa olin edelliselläkin kerralla ollut ostoksilla. Olin nähnyt sen linja-autosta ohimatkatessani jo useasti. GuiGui- kortillani on runsaasti matkarahaa, joten istahdin linjuriin ja kolmen vartin päästä olin määränpäässä. Ostin maalit tulevaan seinämaalaukseen. Tutustuin Arguineguin kaupunkiin, ohitin useita baareja ja ravintoloita, kunnes osuin italialaisen pizzeria Ciaon kohdalle. Tutustuin listaan ja painelin sisälle tilaten Pizza Italianan. Se olikin aivan vertaansa vailla oleva pizza, päihittää melkein Hallikadun Rivieran Bussolan. Pizzapohja oli ohuudessaan hyvä ja makoisat täytteet olivat: tomaatti, Mozzarella, katkarapu, taskurapu, valkosipuli, persilja ja oliivit. Centro Comercial Puesta del Solissa sijaitseva Pizzeria CIAO mainostaa paikkaansa terasseilta avautuvalla upealla näkymällä merelle ja sitä se olikin. Vai mitä?

CAMIÑO REAL

21ke 10 2015 Vaellus Mogán – Cruz de Mogán- Veneguera – La Cogolla -Degollda de Veneguera

Keskiviikkona tein Utsjoki Kevo (ohutta yläpilveä) -porukan kanssa vaelluksen Pueblo Mogánista ylös Venegueran laelle. Ajoimme taksilla Mogániin ja joimme kaikessa rauhassa kahvit haastatellen paikan isäntää vuoriston polkujen kunnosta perjantaisen rankkasateen jälkeen. Mies kertoi teiden ja polkujen olevan kuljettavassa kunnossa. Saimme kolmannen taksin numeron

Hyvin nopeasti marssijärjestys muodostui; Mikael paineli edellä, Minna ja Esa toppuuttelivat jungmannia huudoin. Onneksi Minnallakin on tämä valokuvaus yhtenä tekijänä vaelluksilla, joten en olut ainoa jarruttelija.

Tällainen neljän hengen ryhmä on valokuvauksen kannalta hyvä, kun en ainoana jää ryhmästä tavattomasti jälkeen. Meillä kaikilla oli lisäksi samanlaiset kiinnostukset heinäsirkoista, geologiaan ja kasveihin. Lintuja ei pidä unohtaa, vaikka siivekkäitä ystäviä olikin melko vähän; tuulihaukkoja, kymmenen korpin parvi, viherpeippo, Kanarian hemppo (kuvatunnistuksen pohjalta) ja tietenkin kyyhkyjä.

Alkumatkasta kiipesimme Mogánista Cruz de Mogánille. Tämä pienempi risti on 434 metrin korkeudessa. Sieltä näkyi välietappimme Veneguera ja sen koillispuolella Las Alaresin rinteellä on upea värivaluma. Saimme ihailla sitä koko päivän eri korkeuksilta. Laskeuduttuamme Venegueran laaksoon (+429 m) joimme taas kahvit kirkkoaukion kahvilassa. Poistuessamme kylästä tutustuimme Unescon kirjaamaan LA MINA Y LAVADEROS, Vedenkeräys ja pyykinpesupaikkaan. Se on muina aikoina kerännyt kylän naiset juoruamaan ja tekemään kauppoja. Sillä on ollut suuri merkitys kylän sosiaalisen yhtenäisyyden muodostumiseen.

Taas noustuamme 120 metriä melko helppokulkuista kärrypolkua tulimme La Cogollan muutaman rakennuksen alueelle. Pidimme pienen evästauon tyhjillään olevan rakennuksen terassilla, josta oli hienot näkymät Cruz de Mogánille ja Venegueran laaksoon. Hienoa luonnonkivirakentamista, tosin moni paikka oli kunnostamisen tarpeessa.

Lämpötila vaihteli kovin paljon koko vaelluksemme aikana ja päästyämme ylös Degollada de Venegueran laelle olimme 660 metrissä ja naapuririnteen yläosa kilometrin korkeudessa oli pilvessä ja ilma viileni huomattavasti. Oli taas aika pukea tuuliliivi päälle. Sain tehtäväkseni espanjankielen taitoisena tilata taksin. En vaan oikein tiennyt minne. Selkein paikanmääritys oli 1,6 kilometriä ennen Tasartea Mogánista tullessa, Mikael ei jaksanut kävellä enää laakson pohjalle seuraavaan kylään. Vaihdoin kuivan paidan tuuliliivin alle suoriuduttuani kielikokeesta. Taksi tuli puolessa tunnissa ja niin pääsimme takaisin Puerto de Mogániin. Suuntasimme hotellin allasbaariin nauttimaan palauttavat smoothit, Kiitos niistä ja hyvästä vaellusseurasta Minnalle, Esalle ja Mikaelille. Loki: 21ke 10 2015 1045 Taksilla Pueblo Mogániin 10€ / 1115 Kahvit 1135 /Camiño Real; Mogán (+200) / Cruz de Mogán (+434m) / 1345 Veneguera (+249m) 30min /La Cogolla (+365m)/ 1620 Degollada de Veneguera (+660m) / 1650 taksi / 1720 Puerto de Mogán 25,90€. Matka 8,7 km.

AGRESSIO JA ACAYMO

19ma 10 2015 Seilausretki ja Grilliruokaa

Tapasin sunnuntaina pari suomalaista ja kysyin kiinnostaisiko heitä pieni veneretki ulos merelle. Kyllä vain ja niin me lähdimme maanantaiaamuna kalamies Esan ja jungmanni Mikaelin kanssa varttia vaille yksitoista tyyntyvään tuuleen. Aamuvarhaisella kahdeksalta oli viisi metriä ja siitä se väheni ollen kolme metriä, kun avasimme etupurjeen. Kauan ei mennyt, kun tuulta oli vain puolitoista metriä sekunnissa ja kuitenkin meri kävi viikonvaihteen myräkän jäljiltä ja aallot ravisuttivat tuulen pois purjeesta. Ajoimme koneella puolisen tuntia ja käännyimme takaisin, kun rantaan oli matkaa runsaat neljä mailia. Mitään merielämää ei ollut havaittavissa.

Kunnes kimppuummehyökkäsi keltanokkaliitäjä karmivasti kirkuen. Lintu toisti useaan otteeseen hyökkäyksen ja niin aggressiivinen se oli, että törmäsi pari kertaa tutkamastoon. Selvisi kuitenkin lentoon ja toisti hyökkäyksiä. Emme nähneet mitään syytä moiseen käyttäytymiseen. Olimme ajaneet keltanokkaliitäjäparven poikki, mutta siinä kaikki. Ilkeän näköinen koukkunokka se oli. Olin saanut aamulla neuvoteltua Maria Teresan kanssa uuden suojaisan paikan keskimmäisestä ponttonilaiturista. Perutin paikkaan numero 114 ja Esa toimi tottuneesti venemiehenä Mikaelin kuvatessa manööverin. Nyt ei tule senkään vertaa askelia, kun menen OfficeRavintola Fragattaan, muttei vene keiku sivuttain aallonmurtaja-aukosta tulevan aallokon ja virtauksen mukana.

Loki: 19ma 10 2015 1045 Puerto de Mogán, Log 6534 / Mh 2209,2. Ulos merelle tuulen tyyntyessä. Agressiivinen keltanokkaliitäjä. 1330 Puerto de Mogán Log 6544, 10 nM / Mh 2211,4 , 2,2H.

Olimme sopineet Lapinmiesten kanssa ottavamme Minnan mukaan ja menevämme illalla syömään Pueblo Mogániin. Matka taittui mennen tullen taksilla joutuisasti ja Grilli Ravintola Acaymon ruoka oli juuri niin hyvää millaiseksi olin sen ylistänyt. Kaikki olivat tyytyväisiä annoksiinsa, mitä nyt ne olivat alkuruoan kanssa turhankin tuhteja. Kuvassa Minnan simpukat ja minun tomaatit tuorejuuston ja viikunoiden kera.

TASKUKORAPU?

TÄMÄ EI OLLU LÄHTENY AJALLA. 15to 10 2015 Puerto de Mogán G.C.

Tylsänpilvisen torstain aamupäivän kirkasti taskurapu laiturin lähellä. Ei tuo rapu kylläkään minun taskuihini olisi mahtunut. Valitettavasti kannettavani akku on lopuillan, enkä ennätä tällä toimistoistunnalla selvittää ravun juuria. Pyydän mañana apua Fragatan ystävältäni Sharikilta. Saludos, nyt sataa.

TALLARINES CON AJO ALDENTE – UUSIEN MAKUJEN MAAILMAHA

17Helmi 4v. 10 2015 Puerto de Mogán G.C.

Tämä Helmi syntymäpäivä innoitti minut uudistamaan varmaakin varmempaa pastakastikkeeni reseptiäni. Hain uutta tuoreutta tomaattikuutioilla ja mikä on tämän reseptin ydin, valkosipuleilla, jotka olin jättänyt todella aldenteksi. Minulle on merkittävää, että jokin ruuassani antaa juuri oikean purutuntuman.

Kuvassa valkoisina loistavat ajot olivat vain viisi minuuttia(5/15)tonnikala-simpukka kastikkeen haudutusajasta. Ensi kerralla jätän valkosipulit maalais-ranskalaisittain suurempina paloina – PuruMakuelämyksinä. Punaviininä nautin tumman puhuvan, jääkaapissa viilennetyn ja hengittämään avatun, Berberanan Selección Oron.

AVES DE JUANCALILLO DEL SUR

12ma 10 2015 Linturetki suojelualueelle

Sain Las Palmasissa vinkin Juancalillo del Surista, kyseltyäni Gran Canarian lintualueista. Niinpä tänään maanantaina nousin GuaGuahan ja istuin tärisevässä linja-autossa tunnin ajan. Seurasin kulkua koko ajan kartalta ja kun ymmärsin tulleeni alueelle nousin linjurista. Olin jo seilatessani paikan ohi paikallistanut alueen. Nyt kiipesin tien vierellä olleen suojakaiteen yli ja olin tullut rutikuivalle kivikkoalueelle, missä oli kivikasoja ja ensimmäisen päällä oli tuulihaukka. Etenin varovasti ja otin monta kuvaa jo kaukaa. Vanha naaras tuulihaukka antoi minun edetä kymmeneen metriin, ennen kuin siirtyi toiselle kasalle. Päälläni minulla oli Satakunnan museon tyttöjen antama Porin oluttehtaan paita, ehkei se herättänyt tuulihaukassa pelkoa.

Jatkoin etenemistä vihreämmälle alueelle, tai ainakin sinne, missä joskus on vihertänyt. Nyt kun koko alue oli rutikuivana. Ryteikön päällä oli tutunoloinen lintu, jonka myöhemmin tarkennin alueen yhdeksi tunnuslinnuksi, uusi elämänpinna tuli Etelänisolepinkäisestä.

Kävin lukemassa kaikki alueen kieltotaulut, kun olin tullut yllättävästä suunnasta, niin ne eivät olleet osuneet silmiini. Pahimmillaan lintujen häirinnästä voi saada 200 000 euron sakon. HUH! No nyt ei lintuja ollut, kuin muutama ja liskoeläimenkin näin vain vilahtavan puskasta toiseen.

Muut vaeltelivat polkuja pitkin, niin minäkin vastaisuudessa. Kosteikkoalue on varmaankin mielenkiintoinen keväällä, jolloin palaan tänne retkeilemään. Kuvassa Playa del Inglés ja Maspalomasin dyynit näkyvät taustalla horisontissa. Kalasääski ja harmaalokki olivat muita havaitsemiani lintuja. Alueen opastaulujen mukaan täällä esiintyvät minulle entuudestaan tutut silkki- ja harmaahaikara ja kahlaajista mm. karikukko ja pikkukuovi. Uusi kahlaaja olisi mustajalkatyli.

Pensaikosta saattaisin bongata uusina lajeina seuraavat: Pikkupensaskerttu, Kanariankirvinen, Aavikkotulkku ja Pikkukiuru.