LUVASSA KOVAA TUULTA

07su 03 2010 Las Palmasiin

Herätyskello pirisi 0500, Minna oli jo suihkussa ja me valmistelimme Jussin kanssa veneen ajokuntoon ja teimme aamupalan. Sen nautittuamme irrotimme veneen kylkikiinnityksestä ja ajoimme ulos San Miguelin satamasta.

Puerto San Miguel, Tenerife 0608 log 5864 Mh 684,0

Vähäisen tuulen vuoksi jatkoimme moottoriajoa. Päästin nuorenparin jatkamaan unia 0630.



Minna kävi välillä tarkistamassa, että kaikki sujui hyvin. He nousivat huililta 0930. Vapauduin kirjoittamaan blogia kajuutan uumeniin. 1040 tuuli kääntyi takasin koilliseen ja voimistui viiteen metriin. Puolelta päivin tuulen pitäisi olla jo 12 m/s ja sen pitäisi voimistua 16 m/s ja kääntyä pohjoiseen. Tämän ennusteen vuoksi aloitimme ruokatankkauksen jo yhdeltätoista, Minnalle salaattia ja pojille pizzaa. 1235 nostimme isopurjeen yhdellä reivillä ja avasimme rullaa kakkoseksi. Seilaamme 20astetta liikaa itään, pois reittiviivalta, log 5894.



Runsaan tunnin päästä (1345) käynnistimme moottorin ja ajoimme oikeaan suuntaan vaihtelevassa tuulessa, joka ei ollut kasvanut ennusteen mukaisiin lukemiin vaan oli 7 m/s. 1430 tuulta 5 m/s ja oikeasta suunnasta, joten pääsimme taas seilaamaan. Minnakin sai ohjailukokoemusta Immigrantista. Seuraavaksi koulutimme Helmiä ajamaan tuulikulmaa. Tiettyyn suuntaan se toimi, mutta melko herkkä se oli kääntymään alemmaksi. Eikö purjetrimmi ollut Helmille mieleinen? Iltapäivä kuluin purjeita ja moottoriajoa vaihdellen. Aurinko paistoi kuumasti ja saimme otettua runsaasti aurinkoa. Kovin hitaasti la Isleta nousi kannaksen liittämäksi niemeksi. Aina tuo sataman pituus ja sen edessä redillä olevien laivojen valot kummastuttavat.

Las Palmas, Gran Canaria 2045 log 5973, 73nM Mh 687,4 7,4 / 14,55

Ajoimme sisään aallonmurtajasta ja kiinnityimme odotuslaituriin kyljittäin. Onneksi olin säilyttänyt avaimet, joten pääsimme suihkuihin veneen laiturikunnostuksen jälkeen. emme jaksaneet lähteä ravintolaruokintaan, joten valmistin vakiopastani, sardiini-simpukkaakstikkeella. Jutustelua kajuutassa ja huomisen Las Palmasiin tutustumisohjelman suunnittelua. Unta kahdentoista maissa.

_

LUMIHUIPPUISELLE TEIDELLE

05pe 03 2010 Teneriffan kiertoajelu

Minna ja Jussi kävivät noutamassa auton 0830 ja pakkasimme kamamme siihen. Otimme lämmintä vaatetta mukaan Teidelle menoa ajatellen. Auton öljyvalo paloi, joten ajoimme läheiselle hotellille, missä autovuokraamolla oli tiski. Saimme samanlaisen piilin allemme. Ajoimme kolmella kuvauspysähdyksellä Teidelle. Komeat maisemat ja puusto vaihteli koko matkan ajan kunnes pääsimme laavakentälle. Emme lainkaan ihmetelleet, vaikka Apinoiden planeetta -elokuva onkin kuvattu täällä.



Kipparikin päätti maksaa tuon hissimaksun 25 euroa, kun nyt Teiden huippu oli lumen peittämä. Hissi vei meidät 3555 metriin. Siitä eteenpäin ei nyt voinut kulkea, lumen aiheuttaman liukkauden vuoksi. Ylhäällä tuuli viholkaisesti, joten tuo tunnin maksimivierailuaika alittui kunnolla.



Ajoimme kymmenisen kilometriä El Portilloon ja söimme takkatulen ääressä kevyen puolenpäivän
lounaan. Olimmehan menossa illalla Santa Cruziin italialaiseen pizzeriaan, joka kruunaa tämän matkustusrumban. Kalle matkanoppaana päätti ajattaa tällä kertaa Puerto de la Cruzin kautta, kun ei ollut kertaakaan käynyt tuossa turistirysässä. Tiellä korjattiin vielä lokakuisen myrskyn kaatamia puita. Tuho oli ollut melkoinen.



Atlantti antoi hyvän lisäelementin tähän kaupunkiin, jota harhailimme kahden tunnin ajan. Osuimme keskeiselle reitille. Sen havaitsimme opastaulusta, johon tutustuimme kirkon luona.



Päätimme Puerto de la Cruziin tutustumisen jäätelö- ja olutannoksiin rantabulevardilla.

Ajoimme joutuisaa moottoritietä sujuvasti La Lagunan porteille, missä meidät opastettiin parin kaupunginosan kautta itse keskustaan. Jätimme auton parkkihalliin, jonka läheisyydessä oli komea palmukuja.



Olen aiemmilla kolmella tutustumiskäynnillä (9.11.09 , 11.11.09 ja 6.1.2010) suitsuttanut tätä maailmanperintökohdetta, La Lagunaa sanoin ja kuvin, joten jätän sen tällä kertaa vähemmälle. Aloitimme kuitenkin kiertokävelyn vanhainkodin yhteydessä olevasta kirkosta. Tytöt (80v.) vinkkailivat ja halusivat lähempää tuttavuutta. Totesimme näillekin: mañana.



Kyllähän täälläkin on korjattavaa. Tähän rakennukseen voisi perustaa San Cristóbal de La Lagunan korjausrakentamiskeskuksen. Monumenttirakennukset, jotka on lailla suojattu, ovat erinomaisessa kunnossa, mutta laitaosalta löytyy heitteille jätettyjä taloja.

Ajoimme Santa Cruz de Tenerifeen ja löysimme parkkiruudun vierasvenesataman viereiseltä moottoritieltä, joka kulkee aivan kaupungin keskustassa. Joimme kahvit Atlantic baarissa, jossa suosikkitarjoilijani Letitzia vielä hyvin muisti rommitotin valmistusohjeen. Matkailu lähestyi kliimaksia kun kävelimme kohti pizzeriaa. Niin hyvin valmisteltu Teneriffan tutustuminen sai nolon ja harmiloisen lopun, kun italialainen pizzeria mainioine herkkuineen olikin kiinni viikonvaihteessa (la ja su). Ilta oli jo pimentynyt, joten Minna ja Jussi saivat seuraavalla kävelyllä kauniin kuvan kaupungista, mm. puistot, kirjastotalo sillalta nähtynä ja tunnelmallinen Antonio de Alfonso. Söimme ruoat tällä pikku Pariisiksi nimeämälläni ravintolakadulla. Annokset tuotiin ehkä jostain katukeittiöstä.



Minna löysi autolle mennessämme todella ison suklaapuodin ja herkkujen valitseminen ylenpalttisen tarjonnan vuoksi oli todella vaikeaa. Sama vaikeus olisi ollut vaimollani.



Odottavan aika kävi pitkäksi ja ulkona sai paremmin happea.



Iltavalaistu Santa Cruz de Tenerife antoi yhä uusia kuvauskohteita. Tämä oli varmaankin viimeinen kerta tällä reissulla kun kävin täällä minulle niin tutussa kaupungissa, josta pidän paljon enemmän kuin Las Palmasista.

Ajoimme moottoritietä lentokentän ohi San Migueliin. Jussi ja Minna kävivät palauttamassa auton minun valmistellessa reittiä Teneriffalta Gran Canarian Las Palmasiin, jonne lähdemme aikaisin aamulla.

Ps. Blogissani 1.3.2010 klo 0118 havaitsemani sähkökatos johtui ilmeisesti pienestä maanjäristyksestä, joka sammutti hetkeksi kaikki sähköt Teneriffalta. Merellä tuota järistystä ei huomannut.

_

YÖSEILAUS KOHTI TEIDEÄ

04to 03 2010 Seilaus El Hierrolta Teneriffalle.

Kymmenen tunnin automatkailun jälkeen lähdimme reippaasti, mutta väsyneinä jatkamaan matkaa kohti Teneriffaa. Nostimme valmisteluvaiheessa isonpurjeen jo kivilaiturissa. Minnan tehdessä matkaleivät irrotimme Immigrantin betonista ja keräsimme leparit. Tuuli oli nyt tykkänään rauhoittunut ja nämä toimet oli helppo suorittaa. Nostimmeko purjeen turhaan?

Puerto de la Estaca, El Hierro 2105 log 5793 Mh 681,9



Aallonmurtajan nokassa pistimme Volvoon 1850 kierrosta ja lähdimme etenemään 67 mailin reittipisteväliä viiden solmun nopeudella. Jussi meni huiliin 2230. Minna keskusteli vielä puolisen tuntia kipparin kanssa, avasimme rullukan tuulen virittyä. Minna meni levolle, kun olimme havainneet Gomeran valot etu paarpuurissa. Oli todella kirkas ilma. Tuuli nousi hetkessä seitsemään metriin ja kävi hetkellisesti kymmenessä metrissä. Automaatti pystyi kuitenkin ohjaamaan, joten meno oli aika puuduttavaa. Planktoni välkehti vedessä, jossei muuta katsottavaa ollut. Tuuli kääntyi entistä enemmän taakse ja kuski joutui tarkkailemaan tuulikulma mittaria, milloin mennään liikaa yli viiksen.

05pe 03 2010 Aamulla Puerto San Migueliin

Kippari pystyi venuttamaan ajovuoroaan yhteen ja antoi näin päivän rattia pyörittäneelle Jussille kunnon uniajan. Meni kuulemma lepäillessä. Yhdeltä olimme edenneet 24 mailia neljässä tunnissa. Tuuli kääntyi yhä enemmän taakse ja jouduimme tekemään preventterin puolen tunnin päästä vaihdosta. 0310 tankkeri lähestyi suoraan keulasta, muttei väistöliikettä tarvinnut tehdä, väliin jäi mailin verran ja öljylasti pääsi El Hierrolle. Kippari ei saanut nukuttua ilman korvatulppia ja ne taas antoivat niin hyvän kuulosuojan, ettei Jussi saanut huutamalla Kallea hereille neljältä. Viideltä taputus olalle tepsi. Olemme edenneet puoleenväliin Gomeran ja Teneriffan saaria ( log 5838 45 nM). Teneriffan valot, Los Cristianos ja Los Americanos loistivat kirkkaina edessä. Seuraavaksi ihmetystä aiheuttivat valot niiden itäpuolella. Siellä ei voi olla noin kirkasta kuin Santa Cruz. Kuitenkin se oli nouseva aurinko. Kippari herätti Jussin 0840, matkaa jäljellä enää 7 maila. Vajaan tunnin virkistäytymisen jälkeen kippari heräsi ja aloimme valmistella venettä rantautumiseen. Juuri ennen purjeen laskuvaihetta (0950) tuuli nousi taas kymmeneen ja oli parhaimmillaan sidontavaiheessa 12 m/s. Saimme ison puomille ja olimme ajamassa sisään, kun kalastusvene esti kulkumme viittilöimällä. Sisääntuloaukosta tuli ulos sukellusvene (1005). Teimme kiltisti tilaa sille. Kalle huuteli VHFään, muttei saanut selvää vastauksesta. Näimme hetken kuluttua golf-kärryllä ajavan marineron, joka ohjasi meidät kylkikiinnitykseen aallonmurtajan suuntaiseen pistolaituriin.

San Miguel de Tenerife 1020 log 5864 71nM, Mh 684,0 2,1 / 13,0

Saimme Immigrantin kovassa tuulessa juuri sen mittaiseen väliin. Jussi pisti aluksen ulkopuolen
kuntoon. Rantautumisrommien jälkeen marssimme kaivattuun suihkuun. Kalle kävi maksamassa satamamaksun kahdelta yöltä 43,34. Taas varasimme auton huomiseksi päiväksi. Iltapäivä meni jahkaillessa ja seuratessa ison aluksen nostoa yli 12 metrin tuulessa. Kuitenkin päivän kohokohta oli päästä suihkuihin sitten 54 tuntiin. Sekalainen San Miguel ei juurikaan tarjonnut katsottavaa matkalaisille.

-

HIERRO – SALAISUUKSIEN SAARI

02TO 03 2010 El Hierron kiertoajelu

Saimme auton Opel Astran (hinta 32,90 €) kello 1030 ja sovimme jättävämme sen illalla satamaan avaimet lattiamaton alle laitettuna. Reput pakattuna starttasimme ylisuuren satamakompleksin parkkipaikalta välittömästi kaistan kahdeksan päästä. Ilmeisesti tänne odotetaan turistiryntäystä lähivuosina.



Olin kertonut Nean käyneen elokuvissa katsomassa Hierro – Salaisuuksien saari. Se oli ollut jännityselokuva, jossa lapsi oli kadonnut Fred Olsenin lautalla ja siitä sitten syntyi mystisen jännittävä tapahtumaketju. Se ei ollut matkailunedistämistä, vaan kauhukertomus El Hierrosta. Yritämme karistaa tuon kuvan mielestämme lähtiessämme tälle kierrokselle. Kuvasimme vierasvenesataman vastavaloon. Ajoimme saaren pääkaupungin, Valverden, kautta pohjoiseen Echedoon (1120) ja sieltä Punta Nortelle (Charco Manso 1130), missä meri mylläsi kunnolla.



Mielenkiintoiset onkalot lennättivät vettä korkeina patsaina kuin geishirit konsanaan. Ajoimme Mocanalin ja Guarazocan kautta La Peñaan, missä oli Michelin-rankattu ravintola. Siellä on myös Juan Carloskin käynyt syömässä. Kuningas seisoi kuvassa rennosti käsi taskussa, kuin konsanaan kippari housuja sovittaessaan.



Jussi ja Minna päättivät seuraavalla käynnillä nauttia aterian siellä. Minna osti 16 kuukauden El Hierro -kalenterin. Se pakattiin niin tiiviisti, ettemme saaneet kuvausvinkkejä (niin kuin niitä tarvitsisimme). Upeat näkymät jyrkänteeltä (1211), alas merelle ja saaren korkeimmalle huipulle Malpasolle (1501 metriä) pistivät taas digit laulamaan.



Allamme lenteli pari tuulihaukkaa. Pikkutuulihaukka, tuo siniharmaapäinen pyrstönlevittäjä tuli nyt varmistettua kiikarilla ja kuvankin kautta! Tuulihaukkoja tuntui olevan saarella tavattoman paljon. Kiersimme takasin Mocanliin ja sieltä laskeuduimme isoa tietä tunnelin kautta merenrantaan. Las Puntasissa oli maailman pienin hotelli (1235), joka ei kylläkään ollut auki.



Annan Repelle vinkin perustaa hotellin Härmlään. Onhan kiinteistön tontti vain 147 neliömetriä. Sillä löisi tuon mustanpuhuvan hotellin pienuudessa. Söimme La Fronterassa päivän pääaterian.



Jatkoimme matkaa Pozo de la Saludin radioaktiiviselle lähteelle (1430). Paikka oli jäänyt siivoamatta jo muutaman vuoden, eikä jättänyt hyvää muistoa. Opastaulut olivat virttyneet. Jussille tuli mieleen Tsernobyl.



Komealla paikalla laavakivitasangolle sijaitsi Faro de Orchilla. Siitä länteen katsoessa ei ollut muuta kuin horisontti äärettömyydessä. Ei siis yhtään mitään moneen merimailiin.

Vaelsimme parin kilometrin patikoinnin seuraavalle nähtävyydelle. Matkalla lensi kaksi kahlaajaa, joiden väritys muistutti suuresti harjalinnun värimaalimaa (musta valkoinen ja ruosteen ruskea), kyseessä oli kuitenkin kahlaajat. Määritysoppaan mukaan päädyin myöhemmin mustapyrstökuiriin.



Jätimme jo osan vaatteistamme varvikkoon, kun alkoi keittää. Saavutimme entisaikojen nollameridiaanin kello 1553. Monumento Meridiano 0, kaikkien karttojen nollameridiaani kulki tämän pisteen kautta vuoteen 1884 saakka, tuolloin se siirrettiin Greenwichiin.



Ajoimme pitkän pätkän nousten ylängölle, joka toi mieleen maisemakuvallisesti Irlannin nummet. Täällä El Sabinarissa erikoisuutena ovat valkorunkoiset puut, jotka ovat tuulen tuiverruksessa taipuneet ja yrittävät juurillaan pitää yhteyden karkeaan maahan.

Jatkoimme matkaa kohti saaren eteläkärkeä. La Restingassa olisi ollut toinen venesatama. Siellä näytti jopa yksi vierasmaalainen vene olevan ponttonilaiturissa. Mielenkiintoinen kaupunki, missä papat istuskelivat (niin kuin kaikilla saarilla) kapakan edessä penkillä seuraten maailman menoa.



Selvästikin näillä papoilla oli säilytettävänään jokin salaisuus. Oliko vaimoraukka sidottuna hellan ääreen? vai oliko vaimo salaa vielä hakemassa sitä kadonnutta lasta? Kyllä tämä on Salaisuuksien saari. Johtuivatkohan nämä ajatukset pienestä kuumeesta, joka vaivaa minua?

Ajoimme El Pinarin läpi hakien samalla ruokailupaikkaa. Ei Löytynyt. Päädyimmr Isoraan, missä oli kolme valkoista hevosta, muttei yhtään ravintolaa. Vihdoin löysimme pikkukaupungin, San Andrésin, missä oli ravintolakin. Kävimme kuitenkin ensin ruokakaupassa ostoksilla. Mukaan tarttui myös paikallista juustoa aika kimpale. Ravintolasalissa oli sellainen meininki, kun kylän jalkapalloseura seurasi tv:stä mitäs muuta kun futista. Näytin korviani ja ravintoloitsija ohjasi meidät kabinettiin. Nautimme hyvät kana ja pitkään kypsytetyt liharuoat.

Syötyämme ajoimme Valverden kautta takasin Puerto de la Estacaan. Jätimme sopimuksen mukaan auton avaimet maton alle. Tämä viimeistään vei uskon Salaisuuksien saaresta. Varmaan kaikki sen tietävät, missä vuokra-autojen avaimet El Hierrossa ovat. Vai tietävätköhän ne Restingan papat sitä kuitenkaan?

Gomera, La Palma ja El Hierro ovat kaikki mainioita saaria. Ne kaikki poikkeavat toistaan ja sen takia niille kaikille tulee tehdä tutustumisretki. Suosittelen sydämellisesti! Kaikesta suitsuttamisesta huolimatta en saa Espanjan matkailun edistämiskeskukselta euroakaan.
_

KOHTI TUNTEMATONTA ENTISTÄ MAAILMAN LAITAA

Mnää lähettlen näit blogei vähä jälkpaatis Las Palmasist. Ole suurimma osan girjoittanus seilates, mutten ennättän lähettä niit nettiongelmitte ja tiivim brogrammi vuaks. Minna ja Jussi olivap pyytän däydem baketis syynäts saari ja sen me toteuti. Seilaukses saarilt toisill oliva ungefäär seitkyt (kaks yäleg) ja viiskyt maili(kaks aikaist aamulähtö). Noitte lisäks vuokrapiilitte mittareihin dul kaikill kolmell saarell liki 200 kilometri. Mes syynätti kaike näkemise arvose Gomerall, El Hierroll ja Teneriffall. Ny o takk aika tyhi, mutt näytt oleva kolmkymppisilläki. Kirjoitella.
______________________________________________________________________________

03ke 03 2010 Gomeralta El Hierroon

Minna nousi ylös 0500 kuunneltuaan puoli puntia miesten syvähengitystä ja lähti suihkuun. Vesipannu vihelsi kun hän tuli veneelle. Pojat olivat juuri heräilemässä kellon soitua 0530. Valmistelimme veneen lähtökuntoon, joimme teet, nautimme puurot ja irrotimme aluksen sormilaiturista.

San Sebastian de Gomera 0625 log 5746 Mh 678,9

Tuulettomassa säässä saimme veneen kääntymään pienessäkin välissä. Kiersimme pienveneille tarkoitettua poijutettua väylää pitkin, vaikkei liikennesatamassa ollut laivan laivaa. Jatkoimme seuraavat kaksi tuntia Volvolla, aina Playa Santiagon edustalle, missä tuuli virisi, olimme taas päässeet tuuliputkeen.



0824 nostimme ison yhdellä reivillä ja avasimme rullukan kolmoseen. Kohta tämän jälkeen (0830) alkoi pieniä delfiinejä pyöriä veneen ympärillä. Ne olivat noin metrin mittaisia ja niitä oli ainakin 15. Eivät ne tulleet Jussin uuden putken ulottuville vaan hetken pyörittyään häipyivät näkymättömiin. Aurinko paistoi täydeltä terältään ja Teide näkyi mainiosti. Ihmettelimme suuresti El Hierron näkymättömyyttä. Se tuli esiin 1043, kun meillä oli matkaa sinne enää 24 mailia. Saari näyttää melko matalalta verrattuna muihin Kanariansaariin. Sen korkeus (1501 metriä) yllätti meidät täysin kun luimme sen oppaasta. Tämä seilaus on ollut kaiken kaikkiaan purjehdus tuntemattomaan. Satamasta ei ole muuta tietoa kuin, että se on ollut rakenteilla vuonna 2002 ja odotetaan valmistuvan lähivuosina. Ei siis mitään varmaa odotettavissa. Laskimme purjeet aallonmurtajan sisäpuolella, taas tuuli lisääntyi rannan tuntumassa.



Puerto de la Estaca, El Hierro 1445 log 5793 47nM. Mh 681,6 2,7 / 8,3

Haimme satama-altaan keskeltä vapaan (hirvittävä ryhelmä) moorings- köyden ja vetelimme veneen siihen kiinni. Altaan pohjassa on suuret ankkuriputket, joista vedenalaiset kiinnitysköydet lähtevät ja ne on merkitty epämääräisin kanisterein tai leparein. Kippari huuteli VHFään, kanavalla 14, muttei saanut vastausta. Hetken kuluttua satamasta vastattiin. Ajoimme vailla ohjetta kiinni korkeaan betoniin, niin kuin olimme päättäneet tehdä. Tiukan näköinen poliisimies oli vastassa ja otti köytemme viedäkseen ne pollareihin. Hirvittävän näköinen paikka, kun betonissa on kahdenkymmenen sentin sisennys. El Hierron pääsatamassa ei ole sähköä, ei vettä, eikä kaiken kukkuraksi edes suihkuja.



Kävin maksamassa kahden vuorokauden satamamaksun (27,59€). Varasin samalla meille vuokra-auton huomiseksi. Se toimitetaan satamaan kello 1030.



Tilasimme illalla taksin ja ajoimme sillä Valverdeen, saaren pääkaupunkiin, ravintolaan. Vaikutti siltä, että se toinen kaupungin ravintoloista oli kiinni ja kuski vei meidät siihen toisen. Söimme kohtuulliset ruoat, Minna ja Jussi kanat ja Kalle viimeisen kerran leivitetyt mustekalat. Ruokailun jälkeen aioimme tutustua kävellen kaupunkiin. Olimme kuitenkin niin ylhäällä, että ilma oli turhan kylmää. Tilasimme taksin eräästä kuppilasta (Kalle tilasi myös Jägermeisterin itselleen ja tilaajalle) paluumatkaa varten. Samainen pappa kyyditsi meidät Puerto de la Estacaan yhdentoista euron hinnalla. Haimme läppärin ja menimme varsin komeaan ja vähäkäyttöiseen terminaaliin katsomaan lähipäivien merisäätä ja neitosäätä (aurinkoa vaiko sadetta?). Unta 2300.

-

GOMERA

02ti 03 2010 Gomeran kiertoajelu

Jussi kävi lunastamassa auton (Opel Zafira, hinta 36 €) sovittuna aikana 0800. Söimme aamupalan ja pakkasimme tarvikkeemme seitsenpaikkaiseen autoon. Lähdimme kiertämään saarta myötäpäivään ja parin kuvausseisakin jälkeen jalkauduimme Playa Santiagoon kahville ja pirtelöille. Varsinaiseen maailmanperintöön, Garajonayhin, tutustuimme La Laguna Grandessa.



Teimme patikointiretken Laurisilva metsikköön. Kuvasin oudon näköisiä peippoja, joista ei kirjani antanut määritystä, niiden selkä oli tumman sininen. Ajoimme mutkittelevaa pikkutietä Montana de la Asomadan kautta vierailukeskukseen. Käytimme edellä ajanutta linja-autoa kilpenämme vastaan tulijoita väistättäen. Olimme jo välipalan tarpeessa, muttei vierailukeskuksesta löytynyt ihme kyllä mitään syötävää makeita pikkuleipiä lukuun ottamatta.



Ajoimme kilometrin verran takaisinpäin baariin ja söimme kanarianperunat, kanan ja kaniinienpuolikkaat. Koko päivän autoretken aikana maisemat vaihtuivat komeasti ja aina tuli uusia upeita ja erilaisia näkymiä. Gomeran saari on todella siisti kaikkialta. Ruokailun jälkeen ajoimme takaisinpäin Vallehermosoon.



Pieni kaupunki sijaitsi mahtavan kivipahdan juurella. Ajoimme siellä Parque Maritimoon ihailemaan komeasti lainehtivaa merta. Selvästi näkyi, ettei turistikausi ollut kuumimmillaan ja Gomerallakin vietettiin talvea. Seuraavaksi suuntasimme länsirantaa pitkin alas tavoitteena Valle Gran Rey, jossa Nean kanssa kihlauduimme 20.02 2002 klo 2002. Pääsimme ajamaan neljä kilometriä kun edessä oli tiesulku ja meiltä kysyttiin määränpäätämme. Kauempana oli tapahtunut luonnonkatastrofi ja tie oli poikki. Meidät ohjattiin takasin vierailukeskukselle ja samaista tietä etelään, mitä olimme ajaneet La Laguna Grandesta. Päätimme jättää Valle Gran Reyn ja sen läheisyydessä luolassa asuvien hippinaisten luonnollisen karvoituksen väliin. Ajoimme takasin Vallehermosaan ja sieltä upeiden maisemine saattelemina Agulon vanhaan kaupunkiin.



Pieniä katuja reunustivat vanhat mukavasti rähjäiset talot. Ostin paikallista Mieliä, siis hunajaa, joka kylläkin oli siirappia. Paluumatkalla kävimme Lepessä. Tänne Jussi halusi välttämättä kuvauttamaan itsensä äitinsä nimikkokyltillä.



Hermiguassa jouduimme taas kiertotielle, sillä syksyisen katastrofin jäljiltä tieosuuden kunnostus oli edelleen kesken. Tällä osiolla tie oli kaikkein kapein ja heikkokuntoisin. Loppumatka sujui komealla tiellä, jolla oli neljä tunnelia. Palasimme San Sebastián de La Gomeralle auringon laskiessa. Takana oli tiivis tutustuminen siistiin, komeaan, luonnonkauniiseen ja vaihtelevamaisemaiseen Gomeran saareen. Jussi palautti auton satamaterminaaliin 1950.

_

TAAS ATLANTILLE

28su 02 2010 Jussi ja Minna tulivat

Voimat ovat palautuneet pikkuhiljaa ja olen täynnä tarmoa (ainakin hetkittäin). Tänään tulevat Jussi ja Minna runsaaksi viikoksi seilaamaan kanssani. Vaihdoin aamupalan jälkeen vetolaitteeseen öljyt. Pariskunta tuli 1120 ja asettautuivat majaksi suuren (suorastaan valtavan) kassinsa kanssa. Kun he lähtivät tutustumaan Puerto de Mogániin otin login anturin puhdistettavaksi. Pensamon Martilta saamani näytteen mukaisesti onnistuin poistamaan anturin olemattomalla vuotovesimäärällä.



Pohjamato oli jumiuttanut Las Palmasissa juoksupyörän. Putsasin sen ja asensin takaisin paikoilleen, sekä kuivasin pilssin. Menimme syömään tapakset rantakuppilaan ja lähdimme HiperDinoon bunkraukseen. Minna ja Jussi hakivat lähikaupasta colat ja vedet (20 l) purkaessani ostosreput. Kävin maksamassa kahden viikon (15pv) satamamaksun 338,95€, josta vesi ja sähkö vain 6,23€. Minnan äiti viestitti myrskystä Kanarian saarilla. Kävimme tarkistamassa säätilan Le Maree´ssa. Eilinen ennuste on vahvistunut ja meille on luvassa hyvää purjetuulta kääntyen pohjoiskoillisesta itään. Ilmeisesti se myrä oli juuri se, mistä Nea kertoi lentokentällä kokeneensa ja mikä sitten oli siivittänyt kaikki lennot etuajassa määränpäihinsä. Olimme päättäneet syödä ennen lähtöä, joten menimme vielä melko kylläisinä nauttimaan tonnikalalautasen kanarianperunoiden kera. Valmistelimme veneen lähtökuntoon saksalaisten seuratessa silmät ja korvat tarkkana. Juuri kun käynnistin moottorin ennätti Namihanin Orvo vielä toivottamaan hyviä seilauksia, sovimme treffaavamme jossakin. Lähtömme oli ajoitettu hämärän rajamaille ja Orvo jo huutelikin ajovaloista kun lähdimme satamasta.

Puerto de Mogán 1915 log 5671 Mh 676,6

Tuulta ei olut nimeksikään kun kurvasimme aallonmurtajasta ulos. Aallokko oli melko ikävän huiluttavaa rannan läheisyydessä. Puolentoista tunnin päästä (2050 / 5680) tuuli oli vakiintunut pohjoiskoilliseen ja saatoimme nostaa ison varustettuna yhdellä reivillä ja avata rullukan kolmoseksi. Olimme päässeet Gran Canarian tuuliputkeen ja ison nosto oli melkoista akrobatiaa. Olimme sopineet moottoriajossa vahtivuoroista, mutta Jussi oli halukas vaihtamaan aloitusvuoroon, kun täydenkuun valaisema purjehdus oli todella nautittavaa. Ikävä aallokkokin vaihtui pikkuhiljaa pidemmäksi valtamerilaineeksi. Tuulta oli ensimmäiset tunnit pysyvästi 6-9 m/s ja hetkellisesti kymmenen metriä. Kyllä kulki Immigrant kauniisti ja kehräsi mennessään niin tyytyväiseltä meno maistui. Keltanokkaliitäjät olivat ainoita liikkujia ensituntien aikana lisäksemme. Kippari meni huiliin 2120 ja Minna taitteli itsenä meripunkkaan 2230.

01ma 03 2010 Gomeran San Sebastaniin

Heräsin 0045 ja totesin, ettei kummipoikani ollut malttanut herättää minua (lue luovuttaa ruoria) sovittuna hetkenä puolelta öin. Viidessä ja puolessa tunnissa olimme edenneet 6,5 solmun keskinopeudella 36 mailia. Taas oli vaarana, että olisimme San Sebastianissa liian aikaisin, vaikka maltoimme pitkittää lähtöä yli seitsemän. No sieltä oli tulossa vielä Teneriffan kärjen (Los Cristianoksen) löysän tuulen, suorastaan pläkän vaihe. Yhdeltä kun vaihdoimme vuoroa, Teneriffan lentokenttä oli kello puoli kahdessa styyrpuurissa. Kaksi rahtilaivaa oli ollut liikkeellä ja tavanomaisesti toisen kanssa oli ollut kohtaamistilanne. 0118 Teneriffalla oli sähkökatkos. Lentokentän valot saatiin varavoimalla toimimaan neljässä minuutissa, asuinalueet jäivät suurelta osin pimeiksi katuvalaisusta lukuun ottamatta. Kahdelta Fred Olsen ajoi rannempana kohti Santa Cruzia. Gomeran vuorenrinteellä olevat kolme valoa olivat tutusti asettuneet Teneriffan eteläkärjen majan valon yläpuolelle ja antoivat hyvän suunnan kun ohjailin tunnin käsin. Tuuli kääntyi koko ajan idemmäksi ja Rascan loiston kohdalla se heikkeni metriin kun olimme puolen mailin päässä rannasta. Olin istunut jo pitkään käsikynkkää ison skuutin kanssa vaimentaen paukahduksia ja antaen nukkujille unirauhaa.
Herätin Jussin viideltä aamuvahtiin (28 01,492 / 16 50,0 log 5730, keskinopeus 5,75kn). Etuseili oli ollut pakko kelata sisään turhanpäisen hakkauksen välttämiseksi. Olsenin lisäksi vain kaksi kalastusalusta oli tällä vahtivuorolla havaittavissa. Vaihdossa tuuli oli täysin takana vaatimassa mieluusti jiippiä. Hetken päästä irtosi ison skuutti vaunustaan. Sitä kiinnitystä en ollut varmistanut hellesitlooraoleilun jälkeen. Jussi huusi kipparin avuksi ja niin saimme tilanteen taas hallintaan. Onneksi sokkatappi ei ollut lentänyt minnekään ja nyt kiristimme sen papukaijoilla. Jussi herätti minut virkistäytymistorkahduksilta seitsemältä. Runsaan tunnin päästä olisimme satamassa. Armas ja kaksi Fred Olsenia olivat juuri lähteneet satamasta. Toista Frediä jouduimme väistämään. Laskimme isopurjeen tuulen rauhoituttua hetkeksi. Se oli apparenttituuli, joka oli vähentynyt. Laskuvaiheessa tuulta oli kyllä riittämiin. Kiersimme poijuväylää marinaan, vaikkei liikennettä ollutkaan tyhjässä satamassa. Marinero pyöräili laiturin päähän ja kysyttyään veneen pituuden osoitti meille ponttonipaikan (no 34) aallonmurtajan takana olevassa laiturissa.

San Sebastian, Gomera 0820 log 5746 75nM Mh 678,9 2,3 / 13,08

Sade oli lakannut seitsemältä ja nyt sitä ripsi silloin tällöin alas. Saatoin Minnan suihkuun mennessäni hoitamaan ilmoittautumisen. Samainen itsensä kauneuteen tykästynyt typy hoiteli paperini muiden (tärkeämpien) toimien lomassa. Nyt hän ei ottanut kuin neljä ylimääräistä kopiota passeista ja ehti repiä ne ennen kun pyysin niitä itselleni. Tarkasti revittyään, etteivät kynnet kärsineet. Kauan se kesti totesi Seilorinkin kippari, joka hänkin rauhallisesti tarkkaili neidon toimia. Satamamaksu kahdelta päivältä oli 28,39€.



Nukuimme kahteentoista ulkona sataessa. Heräsimme aurinkoiseen säähän, joka kylläkin vaihtui taas sateeksi Minnan ja Jussin lähtiessä tutustumiskierrokselle San Sebastianiin. Jäin kirjoittamaan blogia. Kelin salliessa teen torakkamyrkytyksen aluksessa. Olen pyydystänyt yhden tiskipöydältä, joten nyt täytyy olla tarkkana –entistä tarkempana. Vaihdoin jo torakkahotellit tuoreisiin Puerto de Mogánissa. Myrkyn haihtumisen aikana katselimme mukavampia näkymiä ja elukoita.



Kymmenen torakkaa nukkui selällään kajuutan lattialla kun tulimme takasin. Imuroin ne ja poistin päiväjärjestyksestä.

Ps. Tämä teksti on lähetetty Immigrantista. Jussi löysi hienon antennimme USB- kaapeliliittimestä virheen. Nyt netti pelittää veneellä vaikkakin hitaasti.

_