TUULIKAMMALLA KULTTUURIPÄÄKAUPUNGIKSI?

06su 06 2010 Jalan Donostiaa ristiin rastiin

Ranskalaisten valvottaman yön jälkeen heräsimme yhdeksältä sateen ropinaan. Vietimme aamupäivän sisällä lueskellen ja kuunnellen töminää täkillämme. Sateen lakattua, puolen päivän maissa, ranskalaisvene irtautui kyljeltä auttamanamme ja niin mekin saatoimme lähteä turvaamasta venettämme. Kuljimme Hyvän Pastorin katedraalille, jonka ensimmäisen kiven on muurannut Espanjan kuningas Alfonso XIII ollessaan vasta kaksivuotias. Emme päässeet tutustumaan sisätiloihin, kun siellä oli konfirmaatiotilaisuus lopuillaan. Valtava väenpaljous tuli ulos kulkueena ja kiersi Katedraalin. Kirkonmenot jatkuivat pääoven edessä hassunkurisella miesten tanssiesityksellä ja virrenveisuulla. Kesken tuon toimituksen Nean kännykkä soi, Biarritzin kentältä soitettiin, että laukku on saapunut. Eivät kuitenkaan pysty toimittamaan sitä omistajalleen, vaan pitää itse tulla hakemaan. Sori, pääsemme vasta huomenna.



Vaelsimme auringottomassa kelissä tyhjien hiekkarantojen (La Concha ja La Ondarreta) ohi kulttuurinähtävyydelle Tuulikammalle (El Peine del Viento). Veistos on tehty jo vuonna 1977 ja on nostettu nyt yhdeksi merkittävimmäksi nähtävyydeksi Donostian pyrkiessä vuoden 2016 Euroopan kulttuuripääkaupungiksi. Tämä tuulikampa-aihe sopi hyvin päivään, kun Nean ainoa kampa oli matkakassissa.



Söimme lounaan La Perlassa, niin kuin Jormankin kanssa biitsipäivinä. Haimme veneeltä suihkukamppeet ja palasimme La Playa de la Conchan suihkuihin. Palatessamme havaitsimme saaneemme kyljellemme saksalaisveneen. Istuimme veneellä suihkun jälkeen ja tunsimme olevamme kuin apinat konsanaan väen töllistellessä ylhäältä laiturilta sitlooraamme. Täällä käy ilmeisen vähän vierasveneitä, kun kiinnostus oli niin suurta. Saksan lipun kansa tuntui tunnistavan, mutta meidän lipustamme ei kuulunut montaakaan mainintaa. Kysyin Marimekko-kassiselta suomeksi saiko hän hyvän kuvan veneestämme? Nainen oli hetken hämmästynyt, mutta ymmärsi minun tunnistaneen hänet nimenomaan muovikassista. Tällä rantakadulla oli valtaisa tungos, porukka vaeltaa varsin määrätietoisesti monen kilometrin mittaista raittia – mihin lie menevät, kun ei kadun päässä oleva Aqvarium sellaista väkeä mitenkään vedä?



Illalla lähdimme purkamaan nettipaineita Relojberri-baariin. Aikaa kului melkoisesti usean päivän tekstin lähettämisessä ja samalla tupakansavu tarttui ikävästi vaatteisiin. Illallisen nautimme La Cueva -ravintolassa, joka sijaitsee yhdessä San Sebastianin vanhimmista rakennuksista. Sama perhe on pitänyt ravintolaa näissä tiloissa vuodesta 1960 lähtien. Melko pelkistetyt kanafileet konjakissa oli juuri sopivan kokoinen annos näin myöhään illalla syötäväksi. Palatessamme näimme saksalaisporukan, jotka kulkivat siististi kengät käsissään täkillämme ja sovimme lähdöksemme kymmenen.

_

DONOSTIASSA RANSKALAINEN TORNADO

01ti – 06su 06 2010 Viikko San Sebastianissa

Etsiskelimme Jorman kanssa mielenkiintoisia ravintoloita ja pintxos-paikkoja San Sebastianissa. Nautimme hyvästä ruoasta pitkään tankattuamme ruokalistoja, jotka olivat pääasiassa baskiksi ja spanjaksi. Olimme kahden viikon aikana pyrkineet tutustumaan eri itsehallintoalueiden (Asturias, Cantabria ja Pais Vasco) erikoisruokiin. Kiitos Jormalle vielä laatuviineihin tutustuttamisesta. Illanviettopaikkoja läpikäydessämme osuimme tyhjän jazz-clubin jälkeen kulmakuppilaan, jossa soi hyvä musiikki. Hetken sidraa naukkailtuamme totesimme olevamme lesbo-baarissa. Venepaikkamme vieressä on soutukerhon varikko, joten Immigrantilla ollessamme meillä oli ylin kyllin nähtävää niin pelastuskoulutuksessa kuin koululuokan melontatunnille lähdössä.



Kaksi kertaa käytyämme RCNSS:lla (purjehdusseura) suihkussa löysimme biitsiltä euron suihkut. Tilat olivat erittäin siistit ja toimivat. Rantakausi näytti käynnistyvän kesäkuun myötä. Lämpötilakin nousi yli kahdenkymmenen ja biitsi täyttyi auringon ottajista. San Sebastianin (baskiksi Donostia) vierasvenesatama rajoittuu vain siihen kahden veneen ponttonilaituriin. Venetaksi kuljettaa poijuista väkeä kuulemma 24 tuntia vuorokaudessa. Emme kuitenkaan halunneet mennä keikkumaan lahdelle. Paikalliset värikkäät veneet on ahdettu todella tiukasti laitureihin.



Kalaravintoloita Donostiasta löytyi runsaasti ja kalaveneet lähtivät varhain aamulla ja illalla pienestä satama-altaasta saaliin pyyntiin. Välillä verkkoja tuli puhdistaa ja paikata, naiset tekivät työn yhden kalastajamiehen valvoessa työtä.



San Sebastianin vanhassa kaupungissa oli mielenkiintoisia historiallisia rakennuksia. Kuvassa Placa de la Constitucíon, rakennus kiertää koko korttelin mitalta aukiota.



04pe 06 2010 Jorma lähti ja Nea tuli

Río Urumea mutkittelee halki kaupungin. Tämä silta tuli tutuksi, kun vuokraamallamme autolla (Audi A4) haimme oikeaa reittiä satamaan. Liikennejärjestelyt tuntuivat vieraalle aivan mahdottomilta tässä kaupungissa.



Hakiessamme perjantaina Jorman tavarat veneeltä jouduimme jättämään auton asukaspaikalle ja pelastuimme puolella minuutilla parkkisakolta kun satuimme autolle juuri poliisin paikoittaessa autoaan ruutuun automme edessä. San Sebastianista Biarritzin lentokentälle Ranskaan oli vain 50 kilometriä. Sen matkan taittamiseen meni sama aika kuin Donostiasta ulospääsyyn.



Jorma lähti samalla koneella, jolla Nea tuli. Lento oli myöhässä 45 minuuttia. Jorma kutsuttiin portille ja hetken päästä Nea tuli tietoisena, että osa matkatavaroista oli poistettu koneesta Seutulassa. Jännittävä odotus hihnalla päättyi siihen, että Nean laukku (niin kuin 20 muunkin matkaajan) oli jätetty Suomeen. Koneessa oli muka ylipainoa ja se oikeutti Blue1:n mielestä laukkujen jättämiseen kentälle. Selvitysvirkailija tenttasi osoitetta; ei kukaan voi asua veneessä. Pitää olla osoite! Seuraava kone tulee tiistaina, jolloin laukut saattavat tulla – paitsi jos sekin kone on täynnä. Niitä voi tiedustella puhelimitse huomenna. Ajoimme alkumatkan pikkuteitä pitkin läpi mielenkiintoisten ranskalaiskylien. Maksoimme vain yhden tietullin (mennessä neljä). Loppumatka sujui vauhdilla moottoritiellä. Hetken seikkailtuamme Donostian perjantai-illan liikenteessä, jota värittivät moottoripyörät ja skootterit, veimme Nean repun veneelle ja vaihdoimme tukevampaa päällemme sekä lähdimme palauttamaan Audin kahden kilometrin päähän satamasta.


05la 06 2010 Ranskalainen visiitti muuttui tornadoksi

Lauantai alkoi pakollisten vaatteiden (bikinit ja hellemekon) ja puhdistusaineiden ostoskierroksella – kun kaikki Nean tavarat olivat edelleen Helsinki-Vantaalla. Kävimme samalla reissulla ruokahankinnalla. Päivä oli edellisten veroinen biitsillä oloon. Nea kävi uimassa 18-asteisessa vedessä, Kalle tyytyi rantakävelyyn. Lepäillessämme pyyhkeillä asettui paikallinen pari taaksemme ja kuulimme pojan sanovan tytölleen paljastaessaan ylävartalonsa olevansa kalpea kuin suomalainen. Hän toisti sen kahdesti, katsoimme taaksemme ja olimme samaa mieltä, mitä nyt hän näytti kalvakansiniseltä engelsmannilta. Kalle ei voinut olla puuttumatta asiaan ja sanoi pojalle olevansa suomalainen ja esitteli rusketustaan. Pari lähti pian uimaan eikä palannut lähimpään tuntiin. Miltähän kaveri nyt näytti, kun ei kehdannut nousta vedestä pitkään aikaan? Mietti varmaankin sanojaan suurella uimarannalla, missä tuskin oli muita suomalaisia. Kuinka osuivatkaan meidän viereemme. Päätimme kolmituntisen rannalla olon suihkuihin ja palasimme veneelle. Söimme lounaaksi simpukkapastaa ja patongit.



Juuri kun olimme lähdössä tutustumaan Monte Urgulliin, missä oli Jeesus-patsas, tuli ranskalaisvene altaaseen ja etsi paikkaa. Ensin he menivät kovaäänisesti sen ränsistyneen veneen kyljelle. Seuraavaksi he meinasivat siirtyä kivivalliin, missä yleensä majaili Aqvariumin turistilaiva. Kerroin heille sen olevan mahdoton paikka ja tarjosin kylkikiinnitystä veneemme vieressä. He siirtyivät siihen avustaminamme. Melko nopeasti kiinnittymisen jälkeen saimme kutsun samppanjalle. Alkoi siis ranskalainen visiitti. Saimme maistaa ankkapateeta, chorizoa ja jotain ranskalaista harmaata makkaraa. Kovasti meiltä tentattiin, missä asumme Ranskassa tai Espanjassa? Ihmettelivät olinko asunut koko vuoden veneessä? Emme oikein päässeet selville montako henkeä veneessä oli.



Kahden samppanjalasillisen ja ranskalaisherkkujen maistelun jälkeen pääsimme vihdoin kävelylenkille. Palatessamme yhdeksän maissa satamaan näimme kolmihenkisen perheen menevän veneemme sitlooran poikki ranskalaisveneeseen. Siellä oli ainakin kaksitoista ihmistä sitloorassa ja ääni oli sen mukainen. Viinipulloja oli tyhjennetty tiuhaan tahtiin ja niitä haettiin muutamaan otteeseen lisää. Alkoi sadella ja vetäydyimme sisälle. Hetken päästä oli taas joku menossa maihin ja tietenkin sitlooran poikki. Ääni naapuriveneessä nousi nousemistaan kahteentoista saakka ja sitten alkoi siirtyminen ravintolaan. Varsinainen tornado ravisutti venettämme seuraavan kymmenen minuutin ajan. Osa marssi elefantteina etutäkin kautta, suurin osa kuitenkin sitlooran poikki ja parhaat ottivat tukea sisääntuloaukon ikkunasta. Puhelias korkokenkätyttö putosi laiturille ylittäessään mantookivaijeriamme. Kahdelta aamuyöllä sama rituaali toistui vieläkin kovempana. Yksi pari jäi jopa keskustelemaan sitlooraamme. Minulla kiehahti ja menin ohjaamaan viimeisiä tulijoita oikealle kiertotielle maston editse. Turhaan, ei mennyt oppi perille, ja kun olin vajaasti pukeutunut, joten en voinut mennä taluttamaan heitä. Meillä oli rauhaton pitkä yö. Neljältä naapuriveneeseen laski hiljaisuus.

_

SAN SEBASTIANIIN

31ma 05 2010 San Sebastianiin

Herätys 0700 ja suorat lähtövalmistelut. San Sebastianin satamatiedoissa ei ollut mainittu vedensaantimahdollisuutta, joten tankkasimme vielä viime hetkellä tankin täyteen. Päätimme syödä aamupalan vasta ajossa.

Bilbao, Baski 0730 Log 7676 Mh 910,2

Lähtö laiturista onnistui hyvin ja ajoimme ulos satamasta. Avoin vesi antoi harhakuvan kulkuvedestä ja kippari meinasi ajaa matalaan. Onneksi huomasi sen ajoissa ja palasimme samaa reittiä kolmen metrin veteen. Aamupalan jälkeen nostimme isopurjeen 0820 ja avasimme rullukan. Jorma sai ensimmäisen kahden tunnin nukkumavuoron. Siivosin homehtuneet mansikat mereen ja pesin sitlooran. Yhdeksältä tuuli meni huilaamaan ja rullasin etupurjeen sisään ja laskin isopurjeen. Keli alkoi parantua aamun edistymisen myötä ja yhdeltätoista Jorman ajovuorolla aurinko paistoi ja myötäiseen saattoi ajaa paidatta. Takalanteelta tuleva aallokko vähän vaikeutti ajamista, mutta lämmintä riitti pilvipoudallakin. Kalle valmisti lounaaksi sardiinisimpukka pastan. Tuuli hiljeni iltapäivällä ja yritimme nopeuttaa kulkua spinnulla. Ensimmäisellä nostolla (1340) pallokas kiertyi rullukan ympärille ja hyväili sitä tiukasti. Jouduimme aukaisemaan skuuttihaat ja pyöräyttämään koko tuugin pari kierrosta rullukan ympäri. Seuraavalla nostolla havaitsimme jättäneemme ne pari kierrosta fallista rullukan ympäri, pallokas ei noussut ylös sakka. Päätimme ottaa sen alas vielä kun oli vähäistä tuulta (3 m/s). Käynnistimme moottorin 1415 ja ajoimme hetken hiljaisessa tuulessa. Seuraavassa vaiheessa saimme taas purjetuulta ja seilasimme harakkaa tuulen ollessa 5,4 m/s, nopeutemme oli 4,1 solmua. Taas tuuli tyyntyi ja otimme moottorin avuksi. Yritimme todella innokkaasti seilata, mutta tuuli oli niin vaihtelevaa, ettei siitä tullut oikein mitään. Laskin viimeisen kerran ison puoli tuntia ennen San Sebastiania. Kiersimme joukon poijuissa olevia veneitä ja ajoimme tiukasta aallonmurtaja-aukosta sisään. San Sebastianissa vierasveneitä varten on vain kahden veneen mittainen ponttoni. Siinä oli yksi purjevene ja viisi pientä moottorivenettä.


31ma 05 2010 Bilbaosta San Sebastianiin

Kiinnityimme purkukypsän purkkarin kyljelle. Jorma pelkäsi sen kannen pettävän, kun vei kiinnitysköydet laituriin.

San Sebastian, Baskimaa 1850, log 7729 / 53 M Mh 918,8 8,6 / 11,33

Juotuamme rantautumistotit kävelimme pursiseuralle kyselemään fasiliteeteista. He eivät hoida sitä ponttonilaituria, heillä on poijupaikat biitsin edessä ja sieltä taksikyyditys rantaan. Toivottivat meidät huomenna tervetulleiksi poijuihin. Kolme neljästä pursiseuralaisesta puhui sujuvaa englantia ja he ohjasivat kuitenkin meidät ystävällisesti suihkutiloihin. Talo on funkkista jostakin 1930-luvulta ja suihkukopitkin olivat siltä ajalta. Emme olleet kumpikaan koskaan olleet niin suurissa suihkukopeissa ja mikä sukkelinta, yhden käden otehana oli valtavan tilan vastakkaisella seinällä. Mietimme siirtymistä huomenna poijuun, näimme kyllä sähköttömyyden ja vedettömyyden huonoina puolina. Opaskirjan mukaan San Sebastianissa on enemmän Michelin tähtiä kuin Pariisissa. Löysimme mukavan ravintolan, nimeltään Nagusia, vanhasta kaupungista. Kävelimme vielä joen rantaan ihmettelemään kongressitaloa, joka oli kuin japanilainen paperilyhty.

_

GUGGENHEIM BILBAO

20su 056 2010 Mykistävä taidemuseo



Guggenheimin museon on suunnitellut kanadalainen arkkitehti Gehry. Hän oli inspiroitunut luomaan rakennuksen, joka on osaltaan laivanrakentamista ja katosmaailmaa.



Jo lapsena Gehry oli kiinnostunut kalansuomuista ja sitä ilmentää rakennuksen kimmeltävä titaanipäällyste.



Sisätilat ovat valtavat ja katedraalimainen sisäaula on 45 metriä korkea ja saa valonsa eri puolilla olevista ikkunoista.



Päägalleria kuvaa hyvin museon valtavia mittoja. Se on 128 metriä pitkä ja 30 metriä leveä. Siellä oli nähtävänä ja koettavana Richard Serran terästeos, joka muodosti kuljettavia käytäviä ja labyrinttejä. Salivahti antaa kuvassa mittakaavaa.



Siirtymä sisältä ulkotiloihin oli hämmästyttävä ja joenvarren vesielementin tuominen oleelliseksi osaksi rakennuksen ulkoarkkitehtuuria toimi hyvin.



Guggenheimin taidemuseo on rakennettu Bilbaon jättömaalle, teollisuusalueen varastojen tilalle. Tämä rakennus nosti Bilbaon huimasti taantuvasta teollisuuskaupungista 2000-luvulle ja tunnustetuksi kulttuurikaupungiksi.



Guggenheim Bilbao on avattu yleisölle vuonna 1997.

_

PUENTE COLGANTE DE PORTUGALETE

PUENTE COLGANTE DE PORTUGALETE



30su 05 2010 Vizcayan silta



Puente Colgante de Portugalete pääsi maailmaperintölistalle vuonna 2006.
Vizcayan silta yhdistää Portugaleten ja Las Arenasin kaupungit Espanjassa Nervion- joen kahta puolta. Sillan rakenne on erikoinen: siinä on liikkuva vaunu, joka kuljettaa enimmillään kuusi autoa gondolissa vilkkaasti liikennöidyn joen yli.



Vizcayan silta on rakennettu vuonna 1893 ja se tehtiin paikkaan, jossa ei ollut tilaa massiivisille ajorampeille, eikä toisaalta voitu katkaista jokisuun vilkasta laivaliikennettäkään. Sillan gondoli kulkee kahdeksan minuutin välein läpi vuorokauden. Sen toiminta keskeytyi neljäksi vuodeksi Espanjan sisällissodan aikana, muulloin se on ollut jatkuvasti käytössä.



Sillan on suunnitellut baskimaalainen arkkitehti Alberto de Palacio. Silta on 45 metriä korkea ja 160 metriä pitkä. Ylätasolta nämä mitat tulivat hyvin näkyviin. Siinä yhdistyvät 100-luvun rautatyötaito ja moderni kevyempi teräsvaijeritekniikka. Se oli maailman ensimmäinen silta, joka kuljetti ihmisiä ja autoja gondoliperiaatteella. Eurooppaan, Afrikkaan ja Amerikkaan rakennettiin samaa tekniikkaa käyttäen useita muitakin siltoja, tosin vain muutama niistä on enää jäljellä. Vizcayan silta edustaa Unescon maailmanperintölistalla teollisen vallankumouksen ajan teräsrakentamista.



Silta sijaitsee Bilbaon Getxo Marinan ja Las Arena Yachtin läheisyydessä, se näkyi satamaamme. Bilbaoon pääsi metro-linjalla no 1. Bilbaon keskustaan oli 10 kilometriä matkaa.


_

VUOSI TÄYTTYI

29la 05 2010 Vuotispäivänä Bilbaoon

Heräsimme kahdeksalta ja nautimme aamupalan. Marinero tuli hakemaan avaimen yhdeksältä ja niin pääsimme liikkeelle kohti Bilbaoa.

Santander 0905 Log 7634 Mh 902,2



Santanderista jäivät pääkuvat ottamatta: Santarder pankin pääkonttori ja sen puretun esihistoriamuseon purkupaikka. Ajoimme moottorilla hyvää kyytiä. Päästyämme ulos satamasta jatkoimme vuorohuileja. 1140 nostimme isopurjeen tarkkailtuamme vartin verran tuulen kehittymistä. Samantien kun saimme ison ylös loppui sekin vaivainen neljän metrin tuuli. Meillä oli hyvin aikaa lukea tarkkaan opaskirjasia ja ajo-ohjeita Bilbaon satamaan.



Maailmanperintösilta tulikin hyvin näkyviin. Ajoimme pois jokiuomasta Las Arenasin lahdelle Real Club Maritimo del Abran satamaan. Ohjeen mukaan ajoimme vapaaseen paikkaan ja lähdimme kyselemään marineriolta tarkempia ohjeita.

Bilbao 1720 Log 7676, 42M Mh 910,2 (8,25 / 8,25)

Yksivuotishetki (1809) meni siinä kysellessä vähän pitkäksi kun hösö marinero kielsi ensin valitsemamme paikan. Puolen tunnin kävelyn jälkeen se olikin kuitenkin vapaa paikka juuri meille. Internet ja fasiliteetit löytyvät clubi -rakennuksesta. Suihkuunkin mennessä pitää pukeutua asiallisesti, pitkät housut jalkaan.



Posautin kuohuvan yksivuotispäivän kunniaksi ja huuhdoimme sillä mehevät mansikat alas. Tämän vuoden aikana olen seilannut tuon 7676 mailia, joista yksinpurjehdittuna 1367 ja käynyt sadassa satamassa (tarkka luku 99). Pukeuduimme asiallisesti ja menimme suihkuun. Bilbao on todella suuri kaupunki ja ajoimme metrolla vanhan kaupungin laidalle. Löysimme melko helpolla Placa Nuevan ja sieltä hyvän ravintolan, Victor Montesin. Valintakriteerinä oli paikka, jossa oli paljon väkeä. Nautimme alkuun ruokahalun kiihottimet ja sen jälkeen siirryimme yläkertaan syömään. Hetken haettuamme yömyssypaikkaa kysyimme poliiseilta neuvoa ja he tilasivat meille taksin sekä varoittivat samalla kaupungin vaaroista, varsinkin vanha kaupunki on riskialtista seutua.


_

MAAILMANPERINTÖLUOLA SULJETTU

27to 05 2010 Santanderin yllärit

Jälleen aikainen herätys, jotta pääsemme lähtemään korkean veden aikaan lyhyelle jokiosuudelle ja ulos Biskajalle.

San Vicente de la Barquera, Cantabria 0815 log 7600 Mh 895,5

Jouduimme ajamaan tuulettomassa kelissä koko matkan koneella. Aamupäivällä nukuimme vuorotellen. Tämä seutu on kovin luola-altista kiviaineeltaan. Onhan seuraava maailmanperintökohde nimenomaan 13000 vuotta vanha Altamiran luola.



Komeat kalliomuodot toisensa jälkeen saattelivat meitä pankkikaupunki Santanderiin.



Santanderin vauraudesta kertoi ensimmäisenä Palacio de la Magdalena, joka on rakennettu vuosien 1908-1912 aikana.



Ajoimme Santanderin joelle ja pyrimme löytämään paikan Dárcena de Molnedosta, joka olisi aivan kaupungin keskustassa. Kiinnityimme hetkellisesti (1400) vapaaseen paikkaan ja kävimme kysymässä purjehdusseuran herroilta vapaata paikkaa. Ei ole tänään, eikä huomennakaan. Päätimme kuitenkin lounastaa veneessä tässä satamassa rantakadun varrella.



Ajoimme ylös jokea kaksi mailia Marina del Cantábricoon, josta löytyi tilaa. Satama sijaitsee lentokentän läheisyydessä. Siellä on odotuslaituri, jonne marinero tuli veneellä ja ohjasi meidät sisemmäksi laituriin.

Santander, Marina del Cantábrico 1630 log 7634 / 34M Mh 902,2 (6,7/6,7)

Kävimme maksamassa kahden päivän satamamaksun 81,36 €. Selvitimme auton vuokraamista päiväksi, satamaan toimitettuna vuokra olisi ollut 100 euroa. Kun kyselimme niistä Altamiran luolista kertoi nainen varsinaisen luolan olevan suljettuna, mutta hyvä kopio on olemassa. Näin putosi yksi maailmanperintökohteeseen tutustumisretki pois ohjelmasta. Ei sitä su8ljettua ovea kannata lähteä katsomaan. Internetiin pääsee satamatoimistossa ja WiFi löytyy läheisestä ravintolasta. Vaan ei löytynyt, kun kävimme suihkureissun jälkeen kysymässä. Aivan turhaan tuli juotua oluet. Ajoimme taksilla Santanderin keskustaan kävelyämme toiselle puolelle sataman vieressä olevaa lentokenttää. Osuimme syömään Bodegas Mazón ravintolaan, jota opaskirja mainosti yhtenä hintalaatusuhteeltaan hyvänä. Taksikyydit maksoivat 11-16 euroa. Matka keskustaan kesti 20 minuuttia.

28pe 05 2010 Esihistoriallinen museo on purettu

Perjantai käynnistyi blogi -tekstien lähettämisellä toimistosta. Jorma teki Santanderiin tutustumissuunnitelman ja ajomme taksilla Casinolle, josta palasimme jalan vanhaan kaupunkiin.



Casinon läheisyydessä oli muutama belle époque tyylisuunnan talo säilynyt. Sen sijaan, kun tulimme esihistoriallinen museon paikalle, oli siinä vain rakennustyömaan aita. Opaskirjan mukaan sen piti olla yksi tärkeistä tutustumiskohteista. Kävimme varmistamassa läheisestä ravintolasta, että olimme oikeassa paikassa.



Bongasimme mielenkiintoisen viinimuseon, joka oli myös toimiva ravintola. Siellä oli tuhansia pulloja seinillä ja katossakin.



Söimme illallisen La Conveniente ravintolassa. Siellä oli tarjolla vain kylmiä tapas -annoksia. Illan myötä väki täytti koko tilan ja tunnelma nousi mukavaksi. Olimme takasin veneellä kahdentoista maissa.

_