perjantai 9. kesäkuuta 2017

HURJAA MENOA LOUIS VUITTON - AMERICA´S CUPISSA

Bermudalla seilattavassa America´s Cup - Louis Vuitton kisassa on nähty todellista purjevoimaa, huippunopeus tähän mennessä 45,1kn ja eilisessä kisassa Uuden Seelannin pojat vetivät komean kiinalaisen broutsin. Muutenkin hiilikuitukappaleita lentelee tiuhaan tahtiin. Nyt on neljä haastajaa USAlle ja keskiviikkona näytti siltä, että Uusi Seelanti ja Japani kisaavat haastajan paikasta, Ruotsin ja Englannin pudotessa ulos. Torstain seilaukset kertovat paljon.
RUOTSIN ARTEMIS TEAMIN HUIMA NOUSU.
Ja näin kävi, että torstain lähdöt nostivat Ruotsin tiimin takaisin taistoon ja suosikin asemaan. Kolme perättäistä huimaa voittoa muutti lukemat swenssoneille 4-3. Perjantaina seilataankin vain näiden kahden tiimin välillä kaksi lähtöä karsintapaikasta USAn haastajaksi, sillä Uusi Seelanti varmisti jo eilen paikkansa voittamalla britit lukemin 5-2. Ruotsi tarvitsee tämän päivän seilauksissa vain yhden lähtövoiton, kun taas Japanin pitää napata molemmat. Tämä Louis Vuitton America´s Cup on parhaiten toimitettu seilauskisa mitä olen nähnyt televisiosta. Kuvassa merkinkiertoa vauhdikkaimmillaan, japsit saivat rangaistuksen tilanteessa ja näin Team Artemis karkasi pisteen johtoon karsinnassa.

sunnuntai 4. kesäkuuta 2017

ÖIDEN VIETTOA

Touko- ja kesäkuun vaihde 2017, Las Palmas G.C.
kovat tuulet vähenevät onneksi iltaa kohti ja näin suuntasin La Isletaan kuvaamaan auringonlaskua. Onni oli matkassa ja Teneriffan Teide näkyvissä. Tuuli on ollut pitkään pohjoisessa ja näin Sahran hiekkapöly ei sumenna koko maisemaa. Ensimmäisellä Kanariansaarten seilaukselle vuonna 1987 piirtäessäni tuota neitseellistä maisemaa ihmetteli Tonttilan Make, että missä olen noin kauniin nuoren tytön rinnan nähnyt. – Kieltämättä, kaunis silhuetti.
Olen pariin otteeseen käynyt autolla Isletassa kytistämässä kuvanottohetkeä, mutta aina on ollut harmina tuo Caliman tuoma harmaus. Vieläkään en löytänyt ihannepaikkaa ylhäältä Isletan rinteeltä, mutta onhan minulla aikaa tällaiselle yöharrastukselle tällä Aina Vapaa Seilauksella.
En ole unohtanut purjehdusharrastusta, vaikkei irtiottoa laiturista olekaan tullut suoritettua vähään aikaan ja maksoin laituripaikankin syyskuun alkuun asti. Eivät antaneet puoleksi vuodeksi, vaan vain ARCn alkuun saakka. On siinä harmilloinen kisa, kun ajaa asukkaat pois kotisatamastaan. Viime yönä seurasin Savannan kotona America´s Cupia. Melkoista vauhtia mennään purjevoimalla. Suosittelen sydämellisesti katsomaan, miten tärkeä merkitys on oikealla taktiikalla lähdössä.
Ja lopuksi mietittävää tuosta otsikosta ÖIDEN. Taipuuko yö tuolla tavalla monikon genetiivissä?

perjantai 19. toukokuuta 2017

CHACHO CHACAHA, PUNAPYY, EL MONJE Y ROQUE NUBLO

Toukokuu 2017 Gran Canaria. Purjehduksellisesti kevät on ollut vähäsanaista. Kaksi irtiottoyritystä oli, kun Anssi asusteli Immigrantissa kymmenen vuorokauden ajan. Jouduimme pitämään veneen köydet kiinnitettyinä laituriin, kun Anssin jalassa oli ilmeisesti hiusmurtuma. Emme halunneet riskeerata hänen Atlantin ylitystään. Näin oikeastaan ainoaksi veneilytapahtumaksi toukokuussa on tullut tutustuminen FI MAR -venemessuihin. Nekin menivät enemmän muotikuvauksen puolelle, kun löysimme mielenkiintoisen ennestään tutun CHACHO CHACHA tuotemerkin. Tyylikkäät asut ovat hienostuneen urheilullisia, monikäyttöisiä ja -ilmeisiä.
Kanarialaisen kevään myötä muotimaailma täällä on muutenkin herännyt eloon ja niin olemmekin Savannan kanssa olleet useissa muotinäytöksissä, Savannah punaisella matolla ja minä kameroineni virallisten kuvaajien parvessa.
Pyytkin kulkevat parvessa ja niitä olen nähnyt muutaman vuoristovaelluksilla samanhenkisten, Las Palmasissa veneessään asuvien pohjoismaalaisten, veneilijöiden kanssa. Kuvan Punapyy oli minulle uusi elämänpinna.
Pikkuvuorikotkaa olen kytistänyt vuoristossa päivän lämmetessä ja nousevan ilmavirtauksen tuodessa petolintuja kuvattavaksi. Toistaiseksi on ollut tyytyminen vanhoihin tuttuihin buteoihin ja tuulihaukkoihin.
Muutamaan otteeseen olen vuokrannut auton lentokenttäkyydistyksiin ja kerran kun palasin sieltä ajoin saaren keskiosan vuoriston kautta. Seisahtuessani kahville huomasin Roque Nublolle olevan matkaa 15 kilometriä. Tarkastin auringon aseman ja totesin, että kun reippaasti ajan ennätän juuri sopivasti saaren korkeimmalle kohdalle kuvatakseni suosikkikohteeni laskevan auringon kehystämänä. Ralliksihan se meni varsin kapealla serpentiinitiellä, mutta olin parahiksi paikalla auringon painuessa vuorten taakse. Ennätin jopa hakea parhaan kuvauspaikan mielenkiintoisten kivimuodostelmien kuvaukseen.
Päästyäni tietokoneelle tarkastelemaan päivän kuvasaalista saatoin olla erityisen tyytyväinen ottamiini maisemakuviin.

keskiviikko 5. huhtikuuta 2017

MYRSKYLINTU

05 ke 04 2017 Muelle Deportivo, Pantalan R, Las Palmas, G.C.
Nyt ei ole kysymyksessä uusi elämänpinna vaan entisaikainen RAUMAMEREN KISAKUMPPANI - TORMLIND. Eilen illalla tuli virolaisvene laituriin vastapäätä Immigranttia. Aamulla muistin, että olemme purjehtineet kilpaa, niin Raumalla kuin Uudessakaupungissakin ja aina ovat virolaiset joutunet katsomaan Immigrantin peräpeiliä. Rauman Offshore-viikolla vuonna 2000 tuota purtiloa varusteltiin raumalaisavulla oikein kunnolla, jotta se läpäisin katsastuksen ja pääsi turvallisena kisaan mukaan. Pojat maksoivat kirkkaalla menovedellä.
Kolmen majakan Kisassa Ugin edustalla Tormlind ajoi yöllä kalaverkkoihin. Tilanteessa molemmilla osapuolilla olivat aseet tanassa kun sitä sotkua olivat selvitelleet kalastajien kanssa. Siinä oli kansainvälisen selkkauksen ainekset kasassa. Loppu hyvin ja näyttää Myrskylintu seilavan yhä. Viimeksi olen nähnyt sen Rigassa vuonna 2013.

maanantai 13. maaliskuuta 2017

PARI SEILAUSTA KOHDEN ITÄÄ JA TAKASIN

07ti 03 2017 Las Palmas - Las Palmas
Oululaiset tuttavantuttava, Maria ja Matti, olivat seilamassa Immigrantilla. Menimme12 mailia ulos itään mukavassa tasaisessa viiden metrin tuulessa ja kohtalaisessa aallokossa. Parin tunnin päästä käänsimme keulen takasin kohden Muelle Deportivoa ja tulimme samaan paikkaan, mistä lähdimme. Purjehdus sujui luonikkaasti pilvisen taivaan alla. Mutta kyllä nyt satamassa kaikilla tuntui naamoissa, että aurinkoa oli saatu yllinkyllin.
Log: 07ti 03 2017. Las Palmas G.C. Muelle Deportivo. Irt1i laiturista 1240, log 7420 / Mh 2339,3 / 1304 Seilit vedossa ja suuntana itä / 1502 Käännös takaisin log 7432 / 1708 Muelle Deportivo Log 7443 / 23Nm ja Mh 2341,2/1,9h, seilausaika 4,5h.
ke 03 2017 DELFIINISEILAUS
Las Palmas - Las Palmas. Kahden raumalaislomailuperheen miehet, Maka ja Iiro, lähtivät seilaamaan kanssani keskiviikkona. Täällä kun saaristoa ei ole, niin päämäärättömässä purjehduksessa on helppo ottaa mukava suunta tulen suhteen. Eilisestä tuuli oli kääntynyt kaakkoon ja niin seilasimme itäkoilliseen. Kahden jälkeen Immigrantin ympäröi valtaava sadan delfiinin parvi. Niitä oli laajalla alalla hyvällä kala-apajalla. Samaan aikaan, alun kuuden-seitsemän sekuntimetrin, tuuli tilttasi ennen kolmea ja koneistimme vielä hetken kohden itäistä horisonttia.
Valmistin bocadillokset kahdelle ja niitä nautiskellessa katselimme pienempää delfiiniparvea ja seurasimme ulompana kohden koillista purjehtivaa ruotsalaista kaksimastoalus Falkenia, joka irtautui samanaikaisesti kanssamme Muelle Deportivon satamasta. Itäinen tuuli oli tuonut Afrikasta calima-pölyä ja nostanut osin merisumua saaren ylle ja vuoret piirtyivät eriasteisina harmaan sävyinä Catedral de Santa Anan taakse. En läpäissyt selvästikään Kanarian historiantenttiä, mm. Kanarian saaret sodissa jäi vastaamatta. No, Restaurante Hereñossa nautitun palkkiolounaan aikana sovimme kohtaavamme uudelleen koko porukalla ja näin minulla on hetki aikaa parsia tietämystäni. Ensi alkuun selvitin, että Gran Canarialla asuu viiden vuoden takaisten tietojen mukaan 850 tuhatta asukasta ja Las Palmasissa 381 tuhatta.
Log: 08ke 03 2017. Las Palmas G.C. Muelle Deportivo. Irti laiturista 1234, log 7443 / Mh 2341,2 / 1305 aallonmurtajan jälkeen seilit vedossa ja suuntana itä / 1415 sadan delfiinin parvi laajalla alalla/ 1445 pieni delfiiniparvi, moottori päälle tuulen kaikottua, bocadillokset / 1515 Käännös takaisin log 7452 28 10,236N / 015 15,76W / 1650 Seilausta / 1735 Muelle Deportivo Log 7462 / 19Nm ja Mh 2344,2/3,0h, seilausaika 5h.

keskiviikko 22. helmikuuta 2017

PYTY VAHETUS JA ULKOHUUS

22ke 02 2017 Las Palmas sy Immigrant NS
Ny ei tulekka annoskuvi vaa jatketa noitte nautittuje ruakkitte matka ulosMailmaha. Jabscom bump alko pränät pitkä jatkunen gäytö jälkke. Selviti mitä ramontsari tai uus pump maksava. Tarjosivak kokos systemi 180 euro hinttaha, vaan 30 eke hintavamp ko pump. Sanova viäl, ett se on gevi vahetta, muutam klemmar vaa ja siins ses sitt o istuntto vaill. Kävin guiteski läpitten gaik letku ja ureakive liuotelles meniki eilnem bäew. Tänäpe sit oliki jo olo, ett niska pakotta - oli näättäk nukkun koko yä samas asenos. Ps. nyp passa huanomp vattastengin dulls seilamaha Immigrantill, ko alokses o UlkHuuski.

torstai 9. helmikuuta 2017

SAGRADA ARUCAS - IGLESIA DE SAN JUAN PAUTISTA

03pe 02 2017 ARUCAS -IGLESIA DE SAN JUAN PAUTISTA
Olen säästänyt Arucasin kirkkoon ja kehuttuun kaupunkiin tutustumista nämä vuodet, jotka olen oleillut Gran Canarialla. Nyt viime viikon perjantaina hyppäsin 10:10 Las Palmasin San Telmossa bussiin numero 210. Reitti kulki pohjoista rantaa, jolla oli upeita tyrskyjä. Arucas sijaitsee vain 16 kilometrin päässä Las Palmasista, mutta matka kesti kuitenkin 42 minuuttia. Ensinäkemältä Iglesia de San Juan Pautista näytti upealta. Ihmettelin miksi hälytyskellot kuitenkin kilkahtivat.
Tämä uusgoottinen kirkko on sisältä rakenteellisen selkeä kolmilaivainen holvikirkko. 132 kyntiläinen takorautakruunu teki vaikutuksen. Kirkon pääalttari oli selkeä.
Sivualttarit olivat eriaikaisia ja varsinkin kultahohtoineen pikkualttari oli ahkerassa käytössä. Sisällä kirkossa oli todella harras tunnelma, emmekä mekään tutustujat rikkoneet rauhaa.
Iglesia on rakennettu keskelle kaupunkia. Keskeiset kadut ovat pitkälle turistirysiä, sillä niin tunnettu Arucas ja sen kirkko ovat.
Kirkkoaukealle näin miellyttävän näyn, kun isä luki tyttärelleen kirjasta kaupungin historiaa ja rakennetta. Molemmat olivat hartaina liki pyhiinvaeltajan oloisia.
Toinenkin tapahtuma lämmitti mieltäni, kun kaksi maalaria suti vihreää väriä rapattuun seinään kirkon ollessa taustalla. Hyvin olivat pojat henkilönosturinsa tööjänneet jyrkälle kadulle. En tohtinut mennä kysymän, ettei vaan maali ole lateksia. AmmattiMinä on näemmä vielä valppaana, muttei kuitenkaan pakota minua vastuuseen.
Olin vailla karttaa ja esiteitä lähtenyt satunnaisena matkailijana kiertämään Arucasia. Näin teen ensivierailuilla kun haluan saada aidon aistimuksen. Aikani katuja vaellettuani ja noustuani jo monta jyrkkää katua näin mielenkiintoisen kyltin ja seuraavassa risteyksessä näin korkealla olevan näköalapaikan. Ja niin seurasin Montaña de Arucas kylttejä. Päätin kiivetä sille.
Kaupunkikulttuurin tutustuminen muuttui luontoretkeksi, kun kuulin marjaisesta pensaasta linnun sirkutusta. Vartin verran tähystin ääntä kohti ja nauhoitin pätkiä laulusta. Vihdoin lintu tuli hetkeksi pensaan sisältä ulkokehälle. Todellakin vain hetkeksi, mutta sain otettua kuvan siitä. Seuraavat kymmenen minuuttia eivät enää tuottaneet linnun kuvaamisen suhteen tulosta, enkä saanut selvää sen selkäkuvioinnista.
Tuota linnun seurantaa haittasi vähän suurikokoinen värikäs Ritariperhosen sukulainen, joka lenteli alhaalla rotkossa.
Seuraavaksi ihailin kaktuksen hedelmiä. Olen niitä ostanutkin kuorittuna ja Savannan niistä valmistamaa mehua nauttinut. Tällä on kokonaistervehdyttävä vaikutus, se uusii verta ja sen aineet puhdistavat suolistoa. Varsinkin berroksesta, vesikrassista, valmistettu mehu sisältää rautaa ja auttaa anemiaan.
Olin käyttänyt runsaasti aikaani tuohon luonto-osioon ja kun katsahdin ylös ja näin tien kiertävän tuota kaksisataa metriä korkeaa mäkeä, niin emmin jo hetken tuossa helteessä - menenkö vai enkö? Tuona hetkenä pakitti taksi yksityistalon pihasta melkein jaloilleni. Kysyin hämmentyneeltä naiskuskilta antaisiko hän kyydin ylös ja niin kiersinkin auton penkillä näköalapaikalle. Näkymät olivat kaikkiin suuntiin hienot. Valo vaan oli vähän haasteellinen. Teneriffan Teide näkyi lännessä ja Las Palmas idässä. Päähuomion vei kuitenkin tuo kirkko. Vilkas autoliikenne pikitiettä kirkon takana haittasi tuota idylliä. Koetin miettiä tuota aikaa sata vuotta sitten, kun ei ollut kuin kärrypolkuja.
Lähdin vaeltamaan alas pitkin asfalttia ja taas tuli uskonpuute mäen kiertämisessä. Löysin poluntapaisen, tai siis paikan, josta joku muukin oli oikaissut. Samalla ihailin idänpuoleista näkymää Canterasiin ja Isletaan.
Yksinkertaisuudessaan suunnitelmani tuntui hyvältä, kunnes sora jalkojeni alla antoi peräksi ja niin tulin viisi metriä jyrkkää rinnettä alas pölyn seassa. Totesin kylmästi, ettei käynyt kuinkaan, kunnes totesin jalanpohjassani tiukkaa pistävää kipua.….
.. jouduin hakemaan tasaista paikkaa, johon saatoin istahtaa. Joka askeleella kipu kasvoi. Kengän jalasta otto oli tuskaa. Kengänpohjassa näin kaktuksen ansapiikin ja saatoin löytää katkenneen piikin jalanpohjasta pilkistämässä. Koetin poistaa sen, mutteivat kynteni kyenneet siihen, joten minun oli pistettävä ei vaelluskenkäni takasin jalkaani. Kipu helpottui pikkuhiljaa ennen kuin olin alhaalla kaupungissa ostamassa pinsettejä. Kaktuksen piikki oli painunut sisälle, enkä enää tavoittanut sitä. Kipu helpotti pikkuhiljaa, enkä enää tunne sitä.
Nyt tehtyäni todellisen tutustumiskierroksen kaupunkiin ja luontoon kävin paikallisessa turistitoimistossa. Hain materiaalia selvittääkseni kaupungin syntyhistoriaa ja taustoja kirkon rakentamiseen. Yritin löytää kaupunkihistoriallisesti varsin ristiriitaiseksi muodostuneen mielikuvan selkeyttämiseksi. Varsinkin Iglesian suunnittelusta ja rakennusvaiheista halusin päästä selvyyteen. Ja aukesihan se sitten osittain pikkuhiljaa. Aiemmin Arehucasina tunnettu kylä tuhoutui tulipalossa vuonna 1478. Kaupunkioikeudet Arucas sai 1800-luvulla.
Ja nyt tämä suuri Iglesia ja oma mielipiteeni siitä: Sen on suunnitellut arkkitehti Manuel Vega i Marsh (1871-1931), joka on ollut itsensä Antoni Gaudin oppilaana. Oppaassa sanotaan, että kirkon uudelleenrakentaminen aloitettiin 1909. Millainen kirkko täällä paikalla oli aiemmin? siitä ei ole mitään mainintaa esitteissä, enkä löytänyt netistäkään tietoa siitä. Kirkko valmistui 1917, vaikkakin viimeiset kivet muurattiin vasta 1977. Gaudin Sagrada Familiaa aloitettiin rakentaa 1883, eikä se ole vieläkään täysin valmis. Tämä Igelsia saatettiin valmiiksi sentään 70 vuodessa. Muitakin yhteneväisyyksiä Iglesiasta löytyy verrattuna esikuvaan, Barcelonan suurimpaan nähtävyyteen, ennen kaikkea näiden kirkkojen suuressa detaljiigassa. Kuitenkin mietin tuota ajankohtaa 1900-luvun alussa, jolloin arkkitehti Manuel Vega i Marsh on Iglesian suunnitellut.
Otin vertailukohdaksi suomalaisia kirkkoja samalta ajalta. Suuresti ihailemani ja lanseeramani nuivuus sai lisää pontta, kun tarkastelin noita vuosisadan alussa rakennettuja Suomen kirkkoja. Lars Sonckin suurenmoiset kansallisromanttista tyylisuuntaa edustavat temppelit ja toisaalta myös yksinkertaisen selkeät hirsirakenteiset salvoskirkot ovat uskollisia materiaalille ja täyttävät täydellisesti myös yhden arkkitehtuurin teorian tärkeimmistä tavoitteista - Rakennuksen pitää elää ajassa.
Mielenkiintoiseksi osoittautui myös kahden arkkitehdin saman ikäisyys. Mietin iällisiä vaikutteita näiden kirkkojen suunnittelussa. Manuel Vega i Marsh on syntynyt 1871 ja Lars Sonck 1870. Yläkuvassa oleva Mikaelinkirkon suunnittelukilpailun Sonck voitti 23 vuotiaana 1894 ja näin lähtökohta on selvästi vanhempi, mutta lopputulos on tuore. Kävin opiskeluaikanani useasti Tampereen Tuomiokirkossa, jonka muistikuva väijyi mielessäni katsellessani Arucasin kirkkoa. Kotimaisessa verrokissa ajalle tyypillinen selkeys toteutuu loistavasti, kun sen sijaan Iglesia vie ajantajun pari sataa vuotta pieleen. Arucasin kirkko tuo mieleeni nykyaikaisen tietokonesuunnittelun, jossa yksityiskohtien lisääminen suunnitelmaan on vahingollisen helppoa. Onko tässä Manuel Vega i March kopioinut tietoisesti Sagrada Familia Temppelin keskelle Arucasin kylää? Nimesinkin tämän Iglesian Sagrada Arucasiksi.
Ps. Älkää polttako päreitänne, tämä on minun näkemykseni tästä kirkosta. Haluan kiittää jo edesmennyttä yliarkkitehti Seppo Rihlamata hänen sytyttämästä kiinnostuksesta kirkkoihin ja arkkitehtuurin teorioihin. Niihin hän luotsasi meitä opiskelijoita useilla ansiokkailla ekskursioilla ja luennoilla. Tuolloin otettu kuvapankki on valitettavasti Raumalla varastoituna, joten jouduin lainaamaan netistä suomalaisten kirkkojen kuvat.