LAITURIELÄMÄÄ

31su 01 2010 Laiturielämää



Meillä on ollut mielenkiintoinen omistusristiriita erään sveitsiläisen kanssa vesiliitynnässä. Häneen veneensä on kolmen veneen päässä Immigrantista. Meillä molemmilla on sähkö- ja vesiliitännät suoraan veneidemme edessä. Sveitsiläinen on ominut Immigrantin edessä olevan, kun siinä on pikaliittimeen sopiva kappale kraanan päässä. Irrottelemme vuorotellen letkuja ja pistämme oman tilalle. Tänä aamuna kun pyykkäsin kajuutassa kuului voimistuva koputus keulasta. Mies oli naama todella krytyssä siellä ja ilmoitti, että olin ottanut hänen liittimensä. Vahinko oli todellakin tapahtunut ja korjasin sen antamalla hänelle kyseisen välikappaleen. Pistin oman samanlaisen paikalle ja kerroin, että minulla menee vielä viisi minuuttia. Mies puhisi kiukuissaan. Nyt kerroin hänelle maltillisen kohteliaasti (sitä olen täällä oppinut), että hanassa oleva messinkiliitin on minun. Hän voisi ostaa sellaisen lähimmästä venetarvikeliikkeestä eurolla. Kesti tovin, ennen kuin sveitsiläinen ymmärsi asian ja lähti veneelleen. Kättelin häntä ennen kun hän pääsi livahtamaan hämmentyneenä. Varmaan kaveri piteli hymyään, kun palasin kaupungilta sateessa ja pyykkini olivat litimärkinä kuivumassa mantookilla. Tämän korvasi kuitenkin tuo kaksoissateenkaari ankkurilahden yllä ja ruotsalainen kekseliäisyys kaljuunakuvan merkeissä. Mielenkiintoista on nousta tuohon pieneen veneeseen kaulapulpetin kautta. Onneksi tuo ei ole barbara. –Saattaisi siinä nousemisessa yksinpurjehtijalle tulla keskenmeno. Vene on kyllä niin pieni, että saattaa tuo ruotsalaispoika ollakin yksin, mutta hänhän näkeekin vain selän.



Las Palmasissa kaikki hyvin vaikka sataakin.
_

HOLA NAVEGANTES! ON KARNEVAALIAIKA

29pe 01 2010 Karnavaaleille

Rakas veljeni Pekka oli kummastellut Nealleni, etten kirjoita niin aktiivisesti kuin aikaisemmin. Selitys on aika lyhyt: No kun tämä blogi on lokini vastike ja nyt olen ollut jo aivan liian kauan köydet kiinni laiturissa ja mooring-köysi perässä täällä Las Palmasissa. Tässähän on myös sellainen ristiriita, että kun seilaan, niin tapahtuu (on tapahtunut) kaikenlaista kirjoitettavaa. Ja kirjoitettava olisi juuri silloin kun pitäisi levätä ja kerätä voimia seuraavalle legille. Usein saatuani gastit (jos heitä on) nukkumaan kirjoitan tätä tekstiä. Työstän kieltämättä blogia jo tapahtuman aikana tai jos se jää aamuun, niin kuin ilta-ajatuksenani ennen nukahtamista.

Täällä Kanarian saarilla on meneillään vuoden kylmin viikko (käsittääkseni siellä Suomessa on ollut jo pitkään sama tilanne). Luulin jo eilen perjantaina kylmyyden kääntyneen kohti kevättä, mutta tänä aamuna tuuli viuhui mastoissa ja kylmäsi koko seudun.

Menin eilen illalla Catalina Parqueen, josta on tehty esiintymislava, aikomuksenani osallistua Karnevaali-humuun. Tosin ihmettelin jo kulkiessani sinne, miksi juuri paikallisbussien, guaguan, lähtöpaikka on valittu täksi paikaksi. Täällähän näitä valtavia aukiota riittää. Nyt on viikko rakennettu tätä näyttämöä ja sekoitettu koko liikenne ja juuri se systeemi, jonka olin oppinut tuntemaan. Katselin hetken väkeä, joka lunasti lippunsa katsomoon (lähinnä täti-ihmisiä). Onneksi luonto kutsui pikkuveljeä (en tarkoita Pekkaa), niin menin helpotukselle ja oluelle lähikapakkaan, jossa oli televisio auki. Hämmästyin, kun sieltä ei tullutkaan jalkapalloa, vaan suora lähetys Canaria Carnevaleista. Olin vielä menossa tapahtumaan, mutta kun hetken seurasin tylsääkin tylsempää seitsemänkymppisen (taatusti kova poika paikallisesti) miehen juontoa tyydyin osaani ja tilasin toisen canjan telkkarin ääressä, aitiopaikalla, parinsadan metrin päässä näyttämöstä. Lämpimässä ravintolassa minua säälitti kuvankauniiden kuningatar- ehdokkaiden olosuhteet. Toivottavasti heidän tuoliensa alla oli lämmitin. Tytöt kun istuivat esittelykierroksen jälkeen tunnin ajan näyttämöllä kylmässä ja täällä kun on kaiken lisäksi riehumassa flunssa-aalto. Tämän päivän tilaisuus päättyi ilotulitukseen, niin kuin täällä pienimmätkin pippalot saavat loppunsa. Lopettelin karnevaali-illan vielä yhdellä ja kävelin vierasvenesatamaan. Matkaa minulla olisi ollut vain kaksi kilometriä, mutta kello kun olikin yli kymmenen, niin tullessani sataman portaiden päähän muistin, että porrassilta poistetaan klo 2200. Kirjoitan myöhemmin Las Palmasin liikenteestä ja varsinkin kevytliikenteestä. Jouduin kulkemaan vierasvenesataman ohi runsaan kilometrin, jotta pääsin sen kirotun kahdeksan kaistaisen moottoritien yli ja ali sekä samat kilometrit takaisin veneelle. Sadattelin tätä autoajatusmaailmaa. Olin varustautunut talvitakilla (niin kuin täällä kaikki pitävät nyt jo yllään, kun mittari näyttää alle kahdenkymmenen) ja nyt paitani oli märkä (kylmästä?) hiestä kun pääsin veneelle.

30la 01 2010 Täysikuu teettää yötöitä

Oliko paikallinen flunssa tulossa? Oikein kun yritin, niin yskäsin pari kertaa ja päätin ottaa rommitotin lääkkeeksi. Käynnistin 0045 kannettavan ja aloin tehdä powerpoint esitystä seilauksestani samalla kuunnellen latino-popin parhaita. Puolineljältä, juuri kun olin päässyt Gibralttarille totesin flunssan olevan karkotettu ja painuin nukkumaan kylmän kosteaan pistopunkkaani.

Jatkoin aamulla (1030) kuvaesitystä. Olen ottanut 5300 kuvaa seitsemän kuukauden aikana, joten niissä olisi valtava karsiminen, jotta tulisi edes siedettävä katseluaika. Varokaa vaan kun palaan! Tuuli viuhui edelleen ja näin sain rauhallista työskentelyaikaa veneelläni. Olen kuvitellut, että Kanarialla ehdin tehdä kaikenalaista (tehdä kuvia, piirtää, maalata, jopa lukea ja kirjoittaa, muutakin kuin blogia ), mutta vasta nyt ensimmäisen kerran pääsin kunnolla näihin haasteisiin. Päivän mittaan olen päässyt aina Barcelonaan saapumiseen asti. Sehän oli se tähtikohde ja minun täytyy tehdä siitä erillinen Antoni Gaudi mieletön maailma –esitys.

Valmistin muuten hetki sitten elämäni parhaan pastakastikkeen (ja se ei ole vähän se, vaikka itse kehunkin) ja spagettikin oli täydellisen aldente. Teemu tekee huomenna Raumalla kilpailevan kastikkeen ja varsinainen makukisa alkaa syyskuussa palattuani. – Haasteita on heitelty puolin jos tosinkin Nean välityksellä. Nyt kokkauksen jälkeen kajuutta on mukavan lämmin ja saatan hyvinkin jatkaa tuota powerpointia.

Hyvää Talvseilauksesta toipumista kaikille RPSläisille ja kiitos Valtamerisarvesta - Nyt koen sen ansainneeni.

Gracias y buenas noches!

_

KATEDRAALISTA KAIKKEIN KALLEIN MIESTEN PÄIVÄÄN

27ke 01 2010 La Catedral de Santa Ana



Eilen pääsin viimein, Plaza Santa Anan komistavaan, Kanarian Katedraaliin sisälle ja ennen kaikkea ylös sen torniin. Olen kolkuttanut kolmasti kirkon ovea, muttei minulle ole avattu vaikka suuressa kirjassa toisin luvataan. Se koettelee, mutta eilinen pääsy korvasi aiemmat sulkiolot.



Torniin pääsystä peritään 1,5 €, mutta se kyllä kannattaa maksaa. Niin komeat näkymät avautuvat sieltä. Hissi vie varsinaisen tornin juurelle, mistä kierreportaita pääsee ylimmälle tasolle.



Panorama kaupunkiin oli mielenkiintoinen. Toisaalta sen muodosti vahva meren tuntu ja kumpuilevassa maastossa olevat asuinalueet. Ympärillä on myös monta kirkkoa, joiden tornit eivät yllä tietenkään Katedraalin kaksoistornien mittoihin.



Katedraalia on aloitettu rakentaa 1400-luvun lopulla arkkitehti Diego Alonso de Montauden suunnitelman mukaan. Se edustaa alkuaan goottilaista arkkitehtuuria, mutta pitkäaikaisen työn aikana siihen sekoittui myös uusklassistisia piirteitä. Sisätilat ovat näkemisen arvoiset (3 €).



Varsinkin kaarihovit ovat kaunista katseltavaa. Katedraalin museo ei jaksanut minua enää niin paljotta kiinnostaa, kävin sen kuitenkin läpi tuomiokapitulisaleineen kaikkineen.



Sisäpiha taas antoi mielelle rauhan ja saatoin päästää melko raskaan museon/näyttelyn pois mielestäni.
_______________________________________________________________________________


28to 01 2010 Kallen päivänä makuualustatilausta

Jos on siirtynyt oleskeluluvan hakeminen, niin on minulla toinenkin iäisyysprojekti. Oikeastaan se on jo kolmas, kun aurinkokatos-tilaus jäi Teneriffalla toteutumatta (mahtaa argentiinalainen ammattimies näinä aikoina etsiä Immigrantia laiturista kuukauden myöhässä). Puolitoista viikkoa sitten kävin esitteen kanssa kyselemässä Rolnauticista patjan alle ritilää, joka auttaisi patjan tuulettumisessa. Heiltä ei löytynyt vastaavaa (Bedflex) systeemiä ja pitkään myyjä ei ymmärtänyt ongelmaani. Vihdoin hän oivalsi ja lupasi olla yhteydessä ammattimieheen, joka voisi tehdä sellaiset. Minulla oli mitoitettu piirros mukanani, joten hän lupasi pyytää tarjouksen ylihuomiseksi. Aina mennessäni aamusuihkuun (1130) poikkean liikkeessä kuulemassa tuon saman vastuksen: manjana. No Kallen päivänä sitten tuo ammattimies tuli puoli tuntia liikkeen sulkeutumisen jälkeen ja ilmoitti neljän tuuletusalustan hinnaksi 678 euroa. Kyselin materiaalista, jolloin sain selvityksen espanjaksi, jota myyjä ei kyennyt kääntämään tyydyttävästi englanniksi. Materiaali on palosuojattua ja hengittävää. Minulla ei ollut Bedflex-esitettä mukanani, joten pyysin ammattimiestä tulemaan veneelleni. Otimme myyjän mukaan tulkiksi. Autossa kuulin sen kysymyksen, jota en olisi halunnut kuulla. Minkä värisen haluan. Epäilykseni patjantekijästä osuivat oikeaan. Pyysin hetken lisää aikaa, jotta pääsemme veneelle ja voin näyttää mitä tarvitsen. Miehille oli suuri yllätys, kun kerroin, etten ole hankkimassa uusia patjoja kolmivuotisten tilalle vaan tuuletusalustan patjojen alle. Väänsimme puoli tuntia sanakirjankin avulla asiaa. Tuskastuin ymmärtämättömyyteen, edes esitteen Bedflex sana ja kaaviokuva eivät kertonut miehille asian ydintä. Miehet eivät voineet käyttää suomi-espanja-suomi sanakirjaa. Kaipasivat espanja englanti sanakirjaa. Nyt vahvistui käsitykseni, etten todellakaan ole tekemisissä fiksujen tyyppien kanssa. Kuitenkin usean piirroksen ja vastapiirroksen jälkeen puhuimme samasta asiasta ja tämä ammattimies lupasi laskea maanantaiksi hinnan nyt enää kahdelle (pistopunkkien) alustalle. Odotan edelleen maltillisesti (sitä täällä olen oppimassa, vaikkei maltin puutetta viime vuosikymmenenä enää ole ollutkaan) maanantaihin ja uskon hyppääväni pois tästä pelastusveneestä märkine patjoineni.

Sain paljon nimipäiväonnitteluja kaikkein Kallein Miesten päivänä. Kiitos kaikille.
Muchas gracias ser atento con Kalle dias.

_

HAJAMIETTEITÄ

26ti 01 2010 Talvi Kanarialla

Anteeksi hyvät lukijani, etten ole kirjoittanut blogiini hetken aikaan. Tämä blogi on kuitenkin pääasiassa lokin korvaava elementti ja näin kun olen viisi (5) viikkoa Las Palmasin satamassa ei todellakaan tapahdu niin tavattoman paljon, että pääsisi kirjoittamisen alkuun. Siis selitys miten syntyy manjana tunne. Olen saanut yllättävän ja kiitettävän paljon mukavaa palautetta teiltä. Lukijoissa on useita henkilöitä, joita en tunnista profiilista. Maailma avartuu blogin kautta. Kiva niin. Kiitos palautteesta. Toisaalta annatte minulle myös paineita kirjoittaa….

Joulun ja kolmen tietäjän mentyä vaihdoin myös profiilikuvani. Uudessa olen laatimassa paluureittiä Kanariansaarilta Madeiran kautta Lissaboniin. Mahdollisia satamia, turvasatamia, maileja ja miehistöä suunnitellessani sain yllättäen kyselyn siitä onko tarjous osallistumisesta seilaukselleni (kevät 2009 ) vielä voimassa ja koskeeko se kaikkia kiinnostuneita (purjehdustaitoisia), vai vaan kavereita. Tämä tuiki tuntematon kirjoitti kahden sivun tervehdyksen eikä sen jälkeen enää ollutkaan tuiki tuntematon. Sovimme hänen kanssaan noista pitkistä legeistä. Joten meitä on nyt näillä näkymillä ainakin kolme lähdössä paluupurjehdukselle näiltä Kanariansaarilta samanaikaisesti kun linnut lähtevät kohti pohjoista maaliskuun lopulla. Kirjoitan enemmän paluuseilauksestani manjana. (Blogikone ei tunne tuota kiekuraa n-kirjaimen päällä, joten kirjoitan huomisen nj:n niin kuin se lausutaan).



Vaikeimmaksi olen nyt kokenut tuon langattoman nettiyhteyden hakemisen. Lähin paikka, mistä haen yhteyttä on Sailors Bar (sen vakioasiakaspaita on päälläni profiilikuvassa). Sielläkin läpipääsy on täysin sattumanvaraista, joten ei kykene sopimaan esim. skypeaikoja. Voi vain todeta yrittävänsä läpi sovittuna aikana. Hetken olin epäillyt kannettavani pettävän juuri pahalla hetkellä, mutta kun useilla baarin WiFi käyttäjillä oli samoja vaikeuksia totesin nettimaailman olevan niin vaihtelevaa. Sailors Bar on mielenkiintoinen reppukansan kokoontumispaikka. Moni veneilijä tallustelee sinne selkärepussa tai olkalaukussa mikro mukanaan. Minun koneellani nettiyhteys avautuu vain kolmessa pöydässä ja näin istuskelen täysin tuntemattomien kanssa pöydässä ja kaikki kirjoittavat ja selailevat internettiä vimmatusti. Halvin kontakti ulkomaailmaan syntyy euron (+ riksa 10 centtiä) cafe sololla. Olut maksaa 1,75 € (lue kaksi euroa). Nämä juomat on kohteliasta tilata heti kun menee baariin. Kyllä sitten harmittaa, kun ei saakaan yhteyttä. Montaa kuppia kahvia kun en enää juo päivässä (no olutta vois mennä toisenkin yrityksen verran päivässä myöhemmin). Sovin juuri Nean kanssa skypettelystä 1730, joten lopettelen tähän saman aikaisesti, kun ulkona alkoi sataa. Talvi on täälläkin. Ulkolämpötila laski sateen myötä + 19,9 asteeseen. Osaan jo pukeutua kuin paikalliset talvivaatteisiin.

_

NO JOHA ALKO TAPAHTU

20ke 01 2010 Poliisin kanssa tekemisissä

Olin saanut kutsun korttirinkiin Suomi-kerholla ja eilisen illan pelasin (ei rahasta) jotakin canastan sukuista peliä mukavassa, pitkään Las Palmasissa viihtyneessä, porukassa. Ei siellä pyydetty hartaasti kuin viimeistä lopetuskorttia. Kerroin kortinpeluun ohessa seilauksestani ja keskustelimme paljon myös suurkaupungin ilmeestä, jonka yritän löytää.



Eilen päätin myös huoltaa pyörän, jolla sotken pitkin kaupunkia ja rannalta toiselle. Ehkei sitä päätöstä olisi pitänyt tehdä. Aamulla ketjut rasvattuani meinasin pumpata takarenkaan täyteen, kun se tuntuu vähän falskaavan ilmaa ulos. Kas kummaa pumppu oli varastettu, tai muuten vaan häipynyt. No kiillotin ruostunutta fillaria kuitenkin parempaan kuntoon. Ostan pumpun sitten huomenna (mañana). Ja näin tänään teinkin, tosin sellaista käsipumppua ei löytynyt, joten nyt minulla on kunnollinen jalkapumppu. Poljin siis huolletulla pyörällä Canterasin rannalle. Olin eilen myös päättänyt ottaa hieronnan. Aasialaissyntyinen mustatukkainen tyttö tarjosi palveluksiaan ja sovimme kymmenen euron hieronnasta. Pistin pitkäkseni pyyhkeelle, mutta tyttö pyysi siirtymään alemmaksi hiekkarannalla, hieman näkymättömämpään paikkaan. Olin vähän yllättynyt; mitä olinkaan tilannut. Oikeastaan ainoa asia mistä puhuimme samalla kielellä oli tuo kymmenen euroa, sekä sanottuna, että sormin näytettynä. No kun paikka miellytti hierojaa, totesi hän vaan: poliisi. Ymmärsin joutuneeni luvattoman maahanmuuttajan tai työluvattoman tytön käsiin. Mietin siinä omaa residencia-hakemustani, joka on siirtynyt Kallen-päivään. Hyvän selkä- ja päähieronnan sain.



Lähdin tyytyväisenä huolletulle pyörälleni. Avain ei mennyt alkuunkaan lukkoon. Joku oli yrittänyt väkivalloin avata sen. Sain vartin työllä avaimen puoleen väliin vaijerilukon pesää, en enempää edes pienellä väkivallalla. Kävelin rannalla olevaan turisti-poliisitoimistoon ja esitin asiani: vaijerilukko pitäisi poikkaista voimatongeilla. Pääsimme yksimielisyyteen ja poliisi haki toista metriä pitkät katkaisijat. Paperityö edellisistä oli kesken, joten hän pyysi odottamaan hetken. Totesin, että ei kiirettä, sillä minulla on aikaa vielä seitsemän kuukautta (9.1.2010 oli reissuni puolivälipäivä).



Puolen tunnin päästä (siis se hetki täällä on 30 min) poliisi teki kirjallisen selostuksen pyörän lukosta, kopio henkkarini ja niin lähdimme parivaljakkona mahdolliselle rikospaikalle. Poliisi otti valokuvan pyörästä ja lukosta, johon avain meni puolittain. Hyvä niin, jotta pystyin todistamaan omistusosuuteni tuohon värkkiin. Voimaharjoittelua paljon tehneenä poliisi runttasi avainta pesään ja väänsi rajusti sillä seurauksella, että avain oli säpäleinä lukkopesässä. No nyt otettiin voimatongit käyttöön. Tässä vaiheessa oli jo melkoinen katselijajoukko kerääntynyt ympärillemme. Pyysin saada luvan ottaa kuvan kun poliisi murtaa lukon. Voimakas vääntö, muttei vaijeri katkennut. Uusi yritys toisesta kohdasta. Tässä vaiheessa tuli kaksi ilmeisesti niitä salapoliiseja mukaan kuvaan. Jokaisella oli oma ajatuksensa paikasta mistä olisi pitänyt katkaisu tehdä.



Kaksi poliisia lisää pyörineen tuli paikalle, se lisäsi luonnollisesti myös katselijoita. Nyt viisi poliisia oli pienen pyöräni kimpussa (vaikken tiedäkään missä se pyörän kimppu on. Vrt. mies hyökkäsi naisen kimppuun. Missä sitten on naisen kimppu?). Meinasin ottaa lisää kuvia, mutta poliisin ilmeestä luin pienen epätoivon, kun homma ei hoitunutkaan kädenkäänteessä ja jätin yleiskuvan ottamatta. Puolen tunnin väännön jälkeen säie säikeeltä oli kumipäällysteinenvaijeri saatu katkaistua ja lukko oli selvästikin huojentuneen poliisin kädessä. Suuri näytös päättyi aplodeihin. Kiitin poliisia kädestä ja lähdin polkemaan satamaan lukottomalla pyörällä. Olisi tarvinnut pitää fillari ruosteisena ja huoltamattomana, niin se ei ehkä olisi kiinnostanut ketään.

-

SÄÄSTÖÄ

18ma 01 2010 Näennäistä säästöä

Viikko sitten keitin niin suuren spagettiannoksen, että söin siitä neljä päivää. Nyt perjantaina tein taas pastaruokaa oman reseptini mukaan, josta KapteeniKattilakin voisi ottaa oppia. Olen sen ennenkin kirjoittanut, mutta tulkoon vielä: Pastaa, johon kastike pääsee sisälle. Tonnikalapurkki, nyt lisäsin myös mustekalapurkin (en suosittele), sipulia ja valkosipulia, mausteeksi mustapippuria, suolaa ja hunajaa, tomaattimurskaa ja lopuksi simpukat kasariin. Tämä kaikki lisätään valutettuun pastaan ja annetaan maun imeytyä siihen. Hyvää oli vaikka mustekala ei ollutkaan onnistunut lisäys, mutta tulipa kokeiltua. Mielestäni tulee vielä parempi maku jos käyttää tonnikalan sijasta sardiinia. Kaapin hyllyllä oli purkki, josta oli päällinen poistunut. No se oli T-kalaa. Tänään neljäntenä päivänä olin iloinen, kun pastaruoka loppui.



Olen käynyt ahkerasti Las Canterasin rannalla. Eilen keskipäivällä lämpötila nousi +30 Celsiukseen. Niistä säästöistä ensimmäinen sattui, kun lähdin lauantaina rannalle, en löytänyt Suunto-kelloani mistään. Päättelin, että se oli varastettu Canterasin suihkutilassa. Ottaessani aurinkoa laskeskelin, että siinä tuli 200 euron menetys. Olin hankkinut kellon tarjouksesta ja maksanut siitä 80 €. Tuskin niitä enää on sillä sopimuksella. Palattuani iltapäivällä veneelle löysin kelloni aivan oudosta paikasta tietokonesalkusta. Näin muodostui ensimmäinen 200 euron säästö, olinhan koko päivän miettinyt tarvitsevani sen rahan uuden kellon ostoon. Mennessäni eilen uimaan jätin pyyhkeen ja repun hiekalle. Väkeä oli hirvittävän paljon ja taisin harhautua uintireissulla melkein vieraille maille saakka. Kävellessäni repulle, jossa oli kamerani minulle tuli uskon puute. En ollut voinut uida ja kävellä näin kauas repultani. Kolmatta kertaa, kun kuljin rantaa edes takasin ja aloin taas laskea menetetyn omaisuuden arvoa. Olympuksen uusi kamera (vastaava, mutta nyt jo 26 kertaisella suurennoksella) maksaa täällä 319€, lisäksi tietenkin repun tunnearvo, pyörän ja portin avaimet sekä vaatteet. Mietin jo olevani täällä päivän loppuun saakka ja kun muut ovat lähteneet olisi tavaroideni löytyminen helpompaa. Harjoittelin jo englanniksi ilmoituksen tekoa rantapoliisille, joita täällä on paljon. Virkapukuisten lisäksi on kuulemma siviilipukuisia (uimahousuissako) huume(sala)poliiseja. Menin niin pitkälle kuin pippuri kasvaa ja kas kummaa löysin kuin löysinkin sinisen pyyhkeen, jonka alla oli reppuni kameroineen ja vaatteineni. Taas tuli neljäsataa euroa säästöä ja kaiken lisäksi hyvä kieliharjoittelu. Sellaisenkin yksityistunti maksaa mansikoita.



Lisää kieliharjoittelua sain kun menin rannan yleiseen suihkuhuoneeseen. Riisuin uikkarit ja silmälasit ja marssin suihkukoppiin. Ihmettelin veden kylmyyttä, jollaista en ollut kokenut täällä ennen. Paikallinen huuteli ovelta jotain, en kuullut kunnolla kun jääkylmä vesi oli sulkenut kaikki aistini. Tullessani suihkusta kolme miestä katseli minua ihaillen. Ihmettelin hieman olinhan ollut todelle kylmässä ja kylmä kun kangistaa, mutta myös pienetää… Vastasin kysymykseen veden kylmyydestä olevani pahillani kun en ymmärrä, sillä olen Suomesta. Kaveri sanoi sitten ymmärtävänsä asian. Vasta tänään minä ymmärsin koko tapahtumaketjun, nyt kun lasit päässä katselin suihkuhuonetta. Siellä on kaksi suihkua varattu pohjoisen pojille. Näin säästin Las Palmasin kaupungin lämminvesilaskua muutaman sentin, jotka annoin vapaaehtoiseen kassaan poistuessani.



En ole millään kotiutunut tähän Las Palmasin kaupunkiin. Santa Cruz de Tenerifekin alkoi kuukauden kuluttua tuntua mukavalta vaikka sielläkin on sama mittakaavavirhe, kuin täällä. Kaikki suunnittelu on tehty automitalla. Muutenkin espanjalainen mitoitus on hirvittävän kerskailevaa. Täällä on monta aukiota, jotka ovat huomattavasti suurempia kuin Rauman tori ja kaikki on kivetty komeasti. Eri puolilla kaupunkia on kaiken aikaa tapahtumia, jolloin näille aukioille rakennetaan esiintymislavat ja katsomot. Kaupunki on kaiken aikaa jonkinlaisen kokoamisen vallassa. Olen pyöräillyt ahkerasti täällä ja allekirjoitan Sirkan ja Iiron toteamuksen: Juuri kun löydät pyörätien se jo loppuukin aivan yllättäen. Yritän sopeutua isoon kaupunkiin ja löytää kameran kautta Las Palmasin olemuksen. Vaikeaa se on kun on tottunut kulkemaan Vanhan Rauman katuja ja lähtöisin Kortelan puskista. Las Palmas on suurkaupunki ja etäisyydet sen mukaiset, eikä täällä ole polkupyöräily-kulttuuria.



Vierasvenesataman vieressä on ankkurilahti. Siitähän syntyisi säästöä, kun menisi ankkuriin ja maksaisi vain 2 euroa 8,29 euron sijasta. Tarvitsen suihkun, veden ja sähkön, joten maksan tämän halvimman satamamaksun mukisematta.



Iltavalaistuksessa tämäkin kaupunki miellyttää silmää enemmän kuin päivän terävässä auringonpaisteessa. Paljon jää näkemättä ja hyvä niin. Kuunsirppi oli eilen illalla mielenkiintoisessa asennossa.



Olen viidennen kerran samassa satamassa ruotsalaisen Gladanin kanssa. Seuraavatko he Immigranttia? Gladanin keulan edessä oli kääntöpoiju, jota 470-veneet käyttivät.



Jäin seuraamaan veneiden seilausta ja havaitsin, että ne olivatkin venäläisiä neljäseitsennollia. Katsokaa kuvaa tarkasti, siinä on kuusi venettä. Numero 12 oli ainoa, joka ei varastanut?

Tulipa kotoisa olo kun naapurimaiden veneet soheltavat sopuisasti.

_

HERNEKEITTO JA KAASUVAIVOI

14to 01 2010 Torstain perinteinen hernekeitto Suomi-kerholla

Olin päättänyt lähteä suomalaismiesten kanssa torstain kävelylenkille ja käydä sen jälkeen suihkussa ja palata Suomi-kerholle syömään hernekeittoa ja pannaria. Kuinkas sitten kävikään. Herätys klo 0800, kevyt saksalainen lappupesu ja sitten aloitin aamupalan laiton. Lieden liekki paloi hetken ja hiipui tykkänään. Menin kiireesti vaihtamaan kaasupullon. Sama oi tulema, hetken vaatimaton liekki ja sammuminen. Tarkastin oinko sittenkään aukaissut paineenalennus-venttiilin hanaa. Mielestäni kyllä, muttei liekki vaan pysynyt hengissä. Tyydyin siis aamuteen sijasta tuoremehuun ja sämpylään. Kello kävi armotta ja vaikka kuinka sotkin pienellä fillarilla sekavaa reittiä Suomi-kerholle kuulin keppiporukan jo lähteneen. ajattelin itsekseni, että kyllä kai sentään he olivat lähteneet sauvoineen. No kun olin lenkkarein varustautunut tein puolentoista tunnin lenkin Canterasin rantaviivaa noudattaen. Poljin sen jälkeen takasin satamaan ja kävin suihkussa ja lähdin kiireesti takaisin kerholle. Hernekeitto ei ollut vielä aivan valmista, odotellessani luin 7.1.10 Helsingin Sanomat, jossa kerrottiin Suomessa olevan todellinen hiihtokeli. Kävin toimistosta kysymässä virastotalon sijaintia, olisin mielelläni merkinnyt sen karttaani. Matti tietää, muttei Matti ole vielä tullut. Keitto valmistui ja kaikki menivät kiltisti (vai tyhmästi) jonoon, niin minäkin, kuin pelkäsin riittääkö sitä kaikille. Viiden minuutin päästä oli jo melkein lautasen reunassa kiinni, kun olkaani klapattiin ja kerrottiin Matin tulleen. siirryin jonosta ja menin katsomaan paikan toiselta kartalta. Kertoivat kovasti millä bussipysäkillä jään pois. Sanoin meneväni fillarilla ja tietäväni hyvin tuon skeittiradan. Nuorruin taas huomattavasti heidän silmissään. En kylläkään antanut ymmärtää, että käyn skeittaamassa. Menin uudelleen jonon hännille ja odotin maltillisesti. Hernekeitto oli erittäin hyvää ja jälkiruokana räiskäle hillolla maistui sekin. Kupu täytenä oli hyvä mennä rannalle sulattelemaan syötyä. Lämpötila oli korkeimmillaan +29 astetta.



Viideltä polkiessani uuteen vakituiseen ositteeseeni Las Palmasissa tunsin tehneeni jalkatyötä tänään melkoisesti. Residenciaan minun tulee ilmoittaa veneeni sijasta kiinteä laituriosoite: Dársena Deportiva, Jaquin Blanca Torrent s/n, 35005 Las Palmas de Gran Canaria. Vähän minua perusraumalaisena ja suomalaisena kauhistuttaa tämä pysyvän oleskeluluvan hakeminen.

Jk. Menittek helppohon dost otsiko antamas vinkis?

15pe 01 2010 Kaasuvaiva helpotta

Aamulla heräsin taas ranskalaiseen puheeseen. Koko viikon olen saanut saman herätyksen (paitsi eilen) aamulla yhdeksältä. Kahden veneen päässä Immigrantista on tämä fransmaannin vene. Hän soittaa joka aamu kovaäänisesti mastonvalmistajalleen ja kertoo huolensa uuden maston viipymisestä. Heillä on kolmannes rikistä pystyssä. Olivat menettäneet mastonsa vahinkojiipissä tuulen ollessa 16 m/s. Tänään oli luvassa uusi masto. Hyvä niin, jotta laiturirauha palautuu. Aamusuihkun yhteydessä menin kysymään venetarvikeliikkeestä kaasupullon vaihtoa. Seurasimme nuoren engelsmannin kanssa espanjalaisten törkeää etuilua. Pitkän odotuksen jälkeen sain palvelua, kaasupullon vaihto käy huoltoasemalla toisella puolella satamalahtea. Näin olin ajatellut sen olevankin, mutta intouduin katsomaan ja oppimaan etuilutapoja. Poljin huoltoasemalle ja sain täyden vaihtopullon hintaan 12 €. Vaihdoin pullon ja taas liekki lepatti, toisin ei täysillä. Varapullokin tuntuu täydeltä, joten täytyy seurata Kaasulieden toimintaa. Niin siinä kävi, että hetken kaasuvaivaa siedettyään se helpottaa kuin itsestään.



Autoin ranskalaisveneen irti laiturista hakemaan uutta mastoaan huoltolaiturista.
_