maanantai 18. tammikuuta 2010

SÄÄSTÖÄ

18ma 01 2010 Näennäistä säästöä

Viikko sitten keitin niin suuren spagettiannoksen, että söin siitä neljä päivää. Nyt perjantaina tein taas pastaruokaa oman reseptini mukaan, josta KapteeniKattilakin voisi ottaa oppia. Olen sen ennenkin kirjoittanut, mutta tulkoon vielä: Pastaa, johon kastike pääsee sisälle. Tonnikalapurkki, nyt lisäsin myös mustekalapurkin (en suosittele), sipulia ja valkosipulia, mausteeksi mustapippuria, suolaa ja hunajaa, tomaattimurskaa ja lopuksi simpukat kasariin. Tämä kaikki lisätään valutettuun pastaan ja annetaan maun imeytyä siihen. Hyvää oli vaikka mustekala ei ollutkaan onnistunut lisäys, mutta tulipa kokeiltua. Mielestäni tulee vielä parempi maku jos käyttää tonnikalan sijasta sardiinia. Kaapin hyllyllä oli purkki, josta oli päällinen poistunut. No se oli T-kalaa. Tänään neljäntenä päivänä olin iloinen, kun pastaruoka loppui.



Olen käynyt ahkerasti Las Canterasin rannalla. Eilen keskipäivällä lämpötila nousi +30 Celsiukseen. Niistä säästöistä ensimmäinen sattui, kun lähdin lauantaina rannalle, en löytänyt Suunto-kelloani mistään. Päättelin, että se oli varastettu Canterasin suihkutilassa. Ottaessani aurinkoa laskeskelin, että siinä tuli 200 euron menetys. Olin hankkinut kellon tarjouksesta ja maksanut siitä 80 €. Tuskin niitä enää on sillä sopimuksella. Palattuani iltapäivällä veneelle löysin kelloni aivan oudosta paikasta tietokonesalkusta. Näin muodostui ensimmäinen 200 euron säästö, olinhan koko päivän miettinyt tarvitsevani sen rahan uuden kellon ostoon. Mennessäni eilen uimaan jätin pyyhkeen ja repun hiekalle. Väkeä oli hirvittävän paljon ja taisin harhautua uintireissulla melkein vieraille maille saakka. Kävellessäni repulle, jossa oli kamerani minulle tuli uskon puute. En ollut voinut uida ja kävellä näin kauas repultani. Kolmatta kertaa, kun kuljin rantaa edes takasin ja aloin taas laskea menetetyn omaisuuden arvoa. Olympuksen uusi kamera (vastaava, mutta nyt jo 26 kertaisella suurennoksella) maksaa täällä 319€, lisäksi tietenkin repun tunnearvo, pyörän ja portin avaimet sekä vaatteet. Mietin jo olevani täällä päivän loppuun saakka ja kun muut ovat lähteneet olisi tavaroideni löytyminen helpompaa. Harjoittelin jo englanniksi ilmoituksen tekoa rantapoliisille, joita täällä on paljon. Virkapukuisten lisäksi on kuulemma siviilipukuisia (uimahousuissako) huume(sala)poliiseja. Menin niin pitkälle kuin pippuri kasvaa ja kas kummaa löysin kuin löysinkin sinisen pyyhkeen, jonka alla oli reppuni kameroineen ja vaatteineni. Taas tuli neljäsataa euroa säästöä ja kaiken lisäksi hyvä kieliharjoittelu. Sellaisenkin yksityistunti maksaa mansikoita.



Lisää kieliharjoittelua sain kun menin rannan yleiseen suihkuhuoneeseen. Riisuin uikkarit ja silmälasit ja marssin suihkukoppiin. Ihmettelin veden kylmyyttä, jollaista en ollut kokenut täällä ennen. Paikallinen huuteli ovelta jotain, en kuullut kunnolla kun jääkylmä vesi oli sulkenut kaikki aistini. Tullessani suihkusta kolme miestä katseli minua ihaillen. Ihmettelin hieman olinhan ollut todelle kylmässä ja kylmä kun kangistaa, mutta myös pienetää… Vastasin kysymykseen veden kylmyydestä olevani pahillani kun en ymmärrä, sillä olen Suomesta. Kaveri sanoi sitten ymmärtävänsä asian. Vasta tänään minä ymmärsin koko tapahtumaketjun, nyt kun lasit päässä katselin suihkuhuonetta. Siellä on kaksi suihkua varattu pohjoisen pojille. Näin säästin Las Palmasin kaupungin lämminvesilaskua muutaman sentin, jotka annoin vapaaehtoiseen kassaan poistuessani.



En ole millään kotiutunut tähän Las Palmasin kaupunkiin. Santa Cruz de Tenerifekin alkoi kuukauden kuluttua tuntua mukavalta vaikka sielläkin on sama mittakaavavirhe, kuin täällä. Kaikki suunnittelu on tehty automitalla. Muutenkin espanjalainen mitoitus on hirvittävän kerskailevaa. Täällä on monta aukiota, jotka ovat huomattavasti suurempia kuin Rauman tori ja kaikki on kivetty komeasti. Eri puolilla kaupunkia on kaiken aikaa tapahtumia, jolloin näille aukioille rakennetaan esiintymislavat ja katsomot. Kaupunki on kaiken aikaa jonkinlaisen kokoamisen vallassa. Olen pyöräillyt ahkerasti täällä ja allekirjoitan Sirkan ja Iiron toteamuksen: Juuri kun löydät pyörätien se jo loppuukin aivan yllättäen. Yritän sopeutua isoon kaupunkiin ja löytää kameran kautta Las Palmasin olemuksen. Vaikeaa se on kun on tottunut kulkemaan Vanhan Rauman katuja ja lähtöisin Kortelan puskista. Las Palmas on suurkaupunki ja etäisyydet sen mukaiset, eikä täällä ole polkupyöräily-kulttuuria.



Vierasvenesataman vieressä on ankkurilahti. Siitähän syntyisi säästöä, kun menisi ankkuriin ja maksaisi vain 2 euroa 8,29 euron sijasta. Tarvitsen suihkun, veden ja sähkön, joten maksan tämän halvimman satamamaksun mukisematta.



Iltavalaistuksessa tämäkin kaupunki miellyttää silmää enemmän kuin päivän terävässä auringonpaisteessa. Paljon jää näkemättä ja hyvä niin. Kuunsirppi oli eilen illalla mielenkiintoisessa asennossa.



Olen viidennen kerran samassa satamassa ruotsalaisen Gladanin kanssa. Seuraavatko he Immigranttia? Gladanin keulan edessä oli kääntöpoiju, jota 470-veneet käyttivät.



Jäin seuraamaan veneiden seilausta ja havaitsin, että ne olivatkin venäläisiä neljäseitsennollia. Katsokaa kuvaa tarkasti, siinä on kuusi venettä. Numero 12 oli ainoa, joka ei varastanut?

Tulipa kotoisa olo kun naapurimaiden veneet soheltavat sopuisasti.

_

2 kommenttia:

  1. On se vaan loistavaa, kun olet noin kovasti tehnyt säästöä, tuli nimittäin lasku putkien sulatuksesta... seuraavan reissun ajaksi jätän taatusti kaikki hanat auki, enää en tämmösiä laskuja ajatellut maksaa!! Mun budjettimatkailutaidoillani käy halvemmalla viikon reissun Kanarialla kun sulatuttaa yhdet hikiset putket...

    VastaaPoista
  2. Onpa mukava lukea koottuja seikkailujasi täällä -24 asteen pakkasessa matkalla Kuopiosta Kempeleeseen.Käytiin kastastamassa yhtä mielenkiintoista asuntoa Inarille ja Mennolle.
    Tuo sinun säästösystemisi on todella mielenkiintoinen.Kuntokin siinä nousee.Jatka samaan malliin.
    Soili

    VastaaPoista