NO JOHA ALKO TAPAHTU

20ke 01 2010 Poliisin kanssa tekemisissä

Olin saanut kutsun korttirinkiin Suomi-kerholla ja eilisen illan pelasin (ei rahasta) jotakin canastan sukuista peliä mukavassa, pitkään Las Palmasissa viihtyneessä, porukassa. Ei siellä pyydetty hartaasti kuin viimeistä lopetuskorttia. Kerroin kortinpeluun ohessa seilauksestani ja keskustelimme paljon myös suurkaupungin ilmeestä, jonka yritän löytää.



Eilen päätin myös huoltaa pyörän, jolla sotken pitkin kaupunkia ja rannalta toiselle. Ehkei sitä päätöstä olisi pitänyt tehdä. Aamulla ketjut rasvattuani meinasin pumpata takarenkaan täyteen, kun se tuntuu vähän falskaavan ilmaa ulos. Kas kummaa pumppu oli varastettu, tai muuten vaan häipynyt. No kiillotin ruostunutta fillaria kuitenkin parempaan kuntoon. Ostan pumpun sitten huomenna (mañana). Ja näin tänään teinkin, tosin sellaista käsipumppua ei löytynyt, joten nyt minulla on kunnollinen jalkapumppu. Poljin siis huolletulla pyörällä Canterasin rannalle. Olin eilen myös päättänyt ottaa hieronnan. Aasialaissyntyinen mustatukkainen tyttö tarjosi palveluksiaan ja sovimme kymmenen euron hieronnasta. Pistin pitkäkseni pyyhkeelle, mutta tyttö pyysi siirtymään alemmaksi hiekkarannalla, hieman näkymättömämpään paikkaan. Olin vähän yllättynyt; mitä olinkaan tilannut. Oikeastaan ainoa asia mistä puhuimme samalla kielellä oli tuo kymmenen euroa, sekä sanottuna, että sormin näytettynä. No kun paikka miellytti hierojaa, totesi hän vaan: poliisi. Ymmärsin joutuneeni luvattoman maahanmuuttajan tai työluvattoman tytön käsiin. Mietin siinä omaa residencia-hakemustani, joka on siirtynyt Kallen-päivään. Hyvän selkä- ja päähieronnan sain.



Lähdin tyytyväisenä huolletulle pyörälleni. Avain ei mennyt alkuunkaan lukkoon. Joku oli yrittänyt väkivalloin avata sen. Sain vartin työllä avaimen puoleen väliin vaijerilukon pesää, en enempää edes pienellä väkivallalla. Kävelin rannalla olevaan turisti-poliisitoimistoon ja esitin asiani: vaijerilukko pitäisi poikkaista voimatongeilla. Pääsimme yksimielisyyteen ja poliisi haki toista metriä pitkät katkaisijat. Paperityö edellisistä oli kesken, joten hän pyysi odottamaan hetken. Totesin, että ei kiirettä, sillä minulla on aikaa vielä seitsemän kuukautta (9.1.2010 oli reissuni puolivälipäivä).



Puolen tunnin päästä (siis se hetki täällä on 30 min) poliisi teki kirjallisen selostuksen pyörän lukosta, kopio henkkarini ja niin lähdimme parivaljakkona mahdolliselle rikospaikalle. Poliisi otti valokuvan pyörästä ja lukosta, johon avain meni puolittain. Hyvä niin, jotta pystyin todistamaan omistusosuuteni tuohon värkkiin. Voimaharjoittelua paljon tehneenä poliisi runttasi avainta pesään ja väänsi rajusti sillä seurauksella, että avain oli säpäleinä lukkopesässä. No nyt otettiin voimatongit käyttöön. Tässä vaiheessa oli jo melkoinen katselijajoukko kerääntynyt ympärillemme. Pyysin saada luvan ottaa kuvan kun poliisi murtaa lukon. Voimakas vääntö, muttei vaijeri katkennut. Uusi yritys toisesta kohdasta. Tässä vaiheessa tuli kaksi ilmeisesti niitä salapoliiseja mukaan kuvaan. Jokaisella oli oma ajatuksensa paikasta mistä olisi pitänyt katkaisu tehdä.



Kaksi poliisia lisää pyörineen tuli paikalle, se lisäsi luonnollisesti myös katselijoita. Nyt viisi poliisia oli pienen pyöräni kimpussa (vaikken tiedäkään missä se pyörän kimppu on. Vrt. mies hyökkäsi naisen kimppuun. Missä sitten on naisen kimppu?). Meinasin ottaa lisää kuvia, mutta poliisin ilmeestä luin pienen epätoivon, kun homma ei hoitunutkaan kädenkäänteessä ja jätin yleiskuvan ottamatta. Puolen tunnin väännön jälkeen säie säikeeltä oli kumipäällysteinenvaijeri saatu katkaistua ja lukko oli selvästikin huojentuneen poliisin kädessä. Suuri näytös päättyi aplodeihin. Kiitin poliisia kädestä ja lähdin polkemaan satamaan lukottomalla pyörällä. Olisi tarvinnut pitää fillari ruosteisena ja huoltamattomana, niin se ei ehkä olisi kiinnostanut ketään.

-