TUKHOLMAN OSTOS- JA VAIHTOPÄIVÄT

07la 08 2010 Ostospäivä Stockholmissa

Havaitsimme yöllä raivonneen ukkosmyräkän kylmettäneen ilman entisestään kun heräsimme sateiseen aamuun. Aamupäivällä sade taukosi ja Nea kävi lenkillä Djurgårdenissa ultramaratonarien, huippumallien ja anorektikoiden keskellä.

Eilen illalla kun lähdimme Nean kanssa vanhaan kaupunkiin päätin olla ottamatta kameraa mukaan (täysin poikkeavaa minulle). Tänään sitä ei sitten kannattanut ottaa matkaan, kun satoi kuin saavista. Milloinkaan ei pitäisi ajatella espanjalaisittain: huomenna sitten. Ennen ostoskiertueelle lähtöä Nea pakkaili, minä lueskelin ja kuuntelin milloin sade mahtaa vähetä siedettäväksi. Samalla yritin saada turhaan nettiyhteyttä. Satama tarjoaa maksullista Telian verkkoa. Maksoimme eilen vuorokaudesta, muttemme saaneet kuin hetkeksi (5 min) yhteyden ja sitten se putosi, eikä uudelleen auennut. Ei löytynyt edes antennivahvistimella.

Kahden maissa ajoimme bussilla 47 kaupunkiin. Siirryimme sujuvasti liikkeen sisätilasta toiseen puikkelehtien sateenvarjometsässä. Nea löysi pääkadun liikkeistä hameen ja siihen puseron melko vähällä vaivalla -- ihan turhaan olimme menneet merta edemmäs shoppailemaan (Amsterdamiin ja Lontooseen). Koko päivää haittasi jatkuva sade. Palasimme veneelle ja vietimme Nean pitkän purjehduksen (4.6.-6.8.10 1992 mailia) viimeistä iltaa. Tuohon legiin Espanjan Donostiasta Stockholmiin mahtui 35 satamaa ja kieli vaihtui kahdeksan kertaa.


08su 08 2010 Gastien vaihtopäivä



Sunnuntain aamupalan jälkeen viimeiset tarkastukset kajuutassa ja yhdentoista maissa lähdimme kohti Cityterminaalia. Pysäkillä seistessämme paikalle osui museoratikka ja ajoimme sillä keskustaan. Se oli mukavaa kyytiä, konduktööreineen päivineen. Joimme aamukahvit Cityterminaalin nettikahvilassa, sain kyllä yhteyden blogisivuihin, mutta kahvilan koneessa ei ollut Wordia ja niin jäivät taas tekstit lähettämättä. Nea lähti 1200 linja-autolla Arlandaan (matkaseurana parikymmentä Iron Maiden -paitaista pitkätukkaa) ja lensi sieltä Turkuun. Tapahtumaketju oli 4.6.10 samankaltainen vaan toisin päin kuin nyt – lähtijä ja tulija ovat vaihtaneet paikkaa. Jorma nimittäin tulee gastiksi ja laskeutuu Arlandaan 1330.



Ennen Jorman tuloa minulla oli hyvin aikaa treffata Marcus, joka oli tämän seilauksen gasti numero 3. Hän seilasi Wilben ja minun kanssa Maarianhaminasta Amsterdamiin viime vuoden kesäkuussa. Marcus esitteli minulle Södermalmin nähtävyyksiä.



Näimme mm. Carola Häggkvistin. Etsimme nettikahvilaa tai WiFi-paikkaa pitkään ja hartaasti. Emme löytäneet kumpaakaan, joten raahasin turhaan kannettavaa repussani koko päivän. Päädyimme juomaan kahvia vanhan kaupungin ykkösmestaan, jota Marcus vähän paheksui (aivan oikein). Hän paikallisena karttaa näitä turistipaikkoja.



Tapasin Jorman ja hänen kaksi tytärtään Åhlensin edessä viiden jälkeen. Kävimme ensitöiksemme ruokailemassa sushi-ravintolassa. Oli siinä taas harjoittelemista ja ihmettelemistä eksoottisen ravinnon kanssa. Kylläisinä haimme Jorman laukun päärautatieasemalta ja hyvästien jälkeen tytöt lähtivät majapaikkaansa. Me ajoimme 47lla Djurgårdeniin. Tervetulorommien jälkeen teimme pienen jaloitteluretken Skanssenin portille ja pääsimme viimeiseksi tunniksi veloituksetta Gröna Lundiin, jatkoimme vain kuljeskelua. Tuopillisen jälkeen palasimme veneelle. Ilta venähti pitkälle yöhön ennen kun saimme jutut loppumaan.

_

ENSIMMÄISET MERIKOTKAT

06pe 08 2010 Tukholmaan

Herätys 0630 ja nopeat aamutoimet ja niin olimme tasan kuudelta irtautumassa laiturista ja peräpoijusta.

Öja 0600 Log 9669 Mh 1165,3

Nostimme purjeet 0713 (log 9675) tuulta oli idästä 3,5 m/s SOG 4,7 kn.

Kippari meni nukkumaan 0735. Nea joutui käynnistämään moottorin 0817 tuulen haihduttua. Kalle jatkoi unia vielä hetken, oli kylläkin vähän pettynyt, kun Nea ei herättänyt häntä kahden merikotkan lennettyä veneen edestä. Nea otti 0900 kuvan (ensimmäisen merikotkakuvansa) varmistukseksi tunnistamistaan isolinnuista.



Kalle heräsi 0909 ja kuuli meriselityksen merikotkineen (log 9685). Nea pääsi lepäämään ja uskokaa tai älkää alkoi armoton kiikarointi. Haravoin tarkkaan puunlatvoja ja taivasta ja vihdoin 1015 löysin kaipaamani linnun korkealta vasten tummaa sadepilveä Kråkmoranin yläpuolella. Seurasin sitä hetkittäin ja se siirtyi kaarrellen kohti etelää. Vartin päästä lensi harmaahaikara veneeni taitse. Epäilin hetken kaukohavaintoa, mutta löysin merikotkan edelleen taivaalta. Kiikarikompassista oli suuri apu etsinnässä, kun sai paikallistettua edellisen havaintopaikan.



Auringonpaisteessa näin pohjoisessa suuren pienvenesataman. Siellä kiilteli ainakin sata mastoa. Yritin paikallistaa havaintoani merikortille, mutten onnistunut siinä. Ajassani Gålön linnakkeen ohi totesin nähneeni merimetsojen pesäsaaren kaukaa. Lintujen ulosteellaan tahrimat puut olivat näyttäneet alumiinimastoilta. Tekikö väsymys tepposen?



Nyt Gålössä lähestyessäni Dalarötä ja nimenomaan Tukholmaa muistin miten suuren ongelman täällä huippuvauhtia ajavat moottoriveneet aiheuttavat. Nean herättyä laskimme isopurjeen ja kolmion kello 1219. Hetkittäin tuulta olisi riittänyt seilaamiseen etenkin ”Badenbadenin” (Saltsjöbaden) selällä. Se oli kuitenkin niin puuskaista, että päätimme varmistaa laituripaikan Wasahamnenissa moottoriajolla. Lisäksi moottoriveneet aiheuttivat niin hankalaa aallokkoa, että siinä ei olisi matka paljoa edennyt. Kapeassa Boon kanavassa oli liikennettä oli molempiin suuntiin erittäin paljon.



Ennen Tukholman keskustaa meidät ennätti ohittaa moottoriveneiden lisäksi yksi Ruotsin lautta ja läheltä ja kovaa ajavia saaristoristeilijöitä kymmenisen. Ajoimme sisälle ahtaaseen Wasahamnenin satama-altaaseen, kävimme katsomassa sisemmän laiturin peräpaikat ja palasimme sen alkupäähän. Kiinnityimme sormiponttonipaikkaan numero 79, johon mahduimme niukasti.

Wasahamnen, Stockholm 1540 Log 9721 Mh 1174,0 (8,7 / 9,6)

Kävin suorittamassa satamamaksun sähköineen kahdelta päivältä 600 Skr (sähkö 50 Skr/pvä). Pääsimme suihkuun ja lähdimme sen jälkeen Slussenin lautalla vanhaan kaupunkiin syömään. Löysimme ”kantaravintolamme” erään aukion laidalta. Hyvää pizzaa saimme syödäksemme De Svarta Fårenissa.

Kävelimme kauniissa kesäillassa City Terminalenille, kuunnellen katusoittajia ja ihaillen kuumailmapalloja, tarkistamaan Nean sunnuntaisen lähtöpaikan (nyyh). Ajoimme bussilla no 47 Djurgårdeniin veneellemme. Gröna Lundista kantautui häiritsevä musiikki, möykkää sanoi Nea. Yritin kirjoitella blogeja, mutta yläselässä oleva kipu tuuperrutti minut sänkyyn jo kymmeneltä, Nea jäi lukemaan.

_

REMONTTI SEILEIN

05to 08 2010 Öjaan

Herätyskännykkä pirisi 0500, annoin Nealle luvan jäädä vuoteeseen ja söin kevyen aamupalan. Irtauduin laiturista tyynessä säässä.

Idö 0626 Log 9595 Mh 1158,0



Seurasin reittipisteitä mutkittelevassa saaristoajossa, jossa joka luodon välistä johti reitti jonnekin. Tunti lähdön jälkeen kehittyi taas aamusumu. Vähäinen tuuli virisi 0730 ja nostin isopurjeen. Totesin kahdeksalta sen vain hakkaavan turhaan, joten laskin sen. Taisi Nea siinä vaiheessa saada tarpeekseen kolmen tunnin väkisinmakaamisesta sekä äänien kuuntelusta ja nousi ylös.

Klo 0815 (57°56,163N 016°56,304E log 9611) aloitimme varsimaisen aamupalan. Menin nukkumaan vahdinvaihdon jälkeen. Nea merkitsi lokikirjaan: Tutkan näytöllä heijastus 0949 veneemme vierellä, sitten se siirtyi taakse. Hän seurasi sitä 1002 asti, mitään ei näkynyt, sitten heijastus hävisi. Alueella merikortissa luki ”varning för bottenaktiviteter”. Oliko sukellusvene käynyt tarkistamassa vierailijan?



Sumu hälveni 1018, log 9624, kunnes taas tuli hetkellinen säkkisumu.

Nea herätti minut 1120, kun tuuli oli taas alkanut puhaltaa. Nostimme purjeet 1127 (log 9632) ja pääsimme purjehtimaan hyvää vauhtia helmin ohjatessa. Saatuamme purjeet vetoon kuulimme oudon äänen perälaatikosta, kuin jokin metallinen työkalu olisi pudonnut lasikuidulle. Katsoin perälaatikkoon, ensin en havainnut pohjalla mitään irtotavaraa, mutta kurkistaessani sitlooran alle näin ohjauslaitteiston vaijeripyörän irronneen. Vene kulki kuitenkin hyvin vakaasti purjeilla ja ohjaus toimi moitteettomasti. Päätin ryhtyä remonttiin purjeilla.



Tyhjensin perätilasta skuuttiköydet, perämoottorin, varapolttoainekanisterit ja happokanisterin. Näin pääsin irrottamaan perämoottoritelinettä, joka oli kuudella pultilla kiinni. Seuraavaksi purin kvardantin ympäriltä suojalevyt ja välilevyn perälaatikon ja alustilan välistä.



Pudonneen vaijeripyörän sain helpolla, mutta siihen kuuluvan akselin löytämistä varten jouduin sukeltamaan pää edellä matalaan tilaan. Otsalampun valossa löysin myös akselin ja toisen katkenneista sokkanauloista. Miljoonalaatikosta etsin sopivat sokkanaulat akselin päihin ja palasin ”mielipaikkaani” (en antanut lievän klaustrofobian tulla päälle), josta Rapakin oli tyytyväinen kun sanoin kiinnittäväni edelliskeväänä pakoputken sinne.



Sain asennettua pyörän ja akselin irrottamatta vaijeria. Sokkanaulojen asentaminen vei jonkin aikaa ja vaati kärsivällisyyttä. Kahden tunnin ja kymmenen purjemailin jälkeen homma oli hoidettu ja kaikki tavarat olivat takaisin paikallaan ja paremmassa järjestyksessä kuin koskaan. Aluksen ohjaustuntuma oli palautunut ennalleen (herkäksi), eikä krahinaa enää kuulunut. Meille jäi arvoitukseksi kaikkien näiden ohjauslaitteiston ongelmien syy-seuraussuhteet. Automaattiohjaushan lakkasi toimimasta jo ennen Brestiä 26.6.

Vaijeripyörän irtoaminen ei olisi voinut tapahtua paremmassa paikassa kuin nyt. Olimme 53 mailin avomeriosuudella ja styyrpuurin halssi ei rasittanut sen (styyrpuurin) puolen ohjausvaijeria. Kaiken lisäksi meri oli lähes aalloton ja tuuli tasaista 4-5 m/s. Saaristossa remontti olisi ollut katastrofi, tai ainakin olisimme joutuneet pysähtymään ankkuriin. Nyt siis kaikki meni hyvin ja peseytymisen jälkeen saatoimme ottaa rauhassa aurinkoa helmin ohjatessa (miltei ääneti).

Tuuli hiipui (2,1 m/s) 1442 nopeutta oli enää 2,6 kn, joten otimme keulapurjeen sisään ja käynnistimme Volvon (log 9646). Kello 1525 Gustaf Dalenin majakka oli suunnassa 331°ja etäisyyttä sille oli 6,7 mailia. Tuuli tuli taas kehiin 4,5 metrin voimalla ja sammutimme moottorin 1530, log 9651. Landsortin valkoinen, punapipoinen majakka tuli näkyviin 1605 suoraan edessä 13 mailin päässä.



Laskimme purjeet 1815 Landsortin edustalla ja päätimme jo toisen peräkkäisen loistavan purjehduspäivän. Sisaralus Wasa 370 eteni rannempaa samaan suuntaan. Ajoimme Öjan lahdelmaan ja katselimme tarkkaan täynnä olevasta satamasta paikkaa. Yksi ystävällinen ruotsalaispurjehtija viittoili meitä ajamaan perille hänen ison veneensä sisäpuolelle, viimeiseen poijupaikkaan Öjan satamassa. Kiittelimme miestä, sillä tuota paikkaa ei olisi kyllä löytynyt ilman hänen apuaan.

Öja, Landsort 1855 Log 9669, 74M Mh 1165,3 (7,3 / 13,5)



Kävin maksamassa laiturimaksun 220 Skr (no kyll stääs sattu, et ko kiälik vaihtu nii usse, ni tlee vikavaluutt, Mnää korjasindua ja siin luk ennne, et eoro) (laituri ja sähkö). Viritin sähkön ja PC:n ja erikoisantennilla sain netin toimimaan. Sillä aikaa kun Nea teki kahdeksan kilometrin lenkin majakalle kävin maksamassa 20 kruunun nettimaksun. Sain suihkujen jälkeen ja syötyämme lähetettyä edellisen päivän seilauksen aikana kirjoittamani blogitekstit. Unta kovin myöhään puolenyön jälkeen. Nyt ei onneksi liplatus eivätkä ohiajavat moottoriveneilijät häirinneet unia.

_

TUTKAHARJOITTEITA

03ti (Nean päivä) 08 2010 Tutkalla läpi eteläisen Kalmarin suntin

Utklippan 0713 Log 9477 Mh 142,9

Herätys 0630 ja lähdimme liikkeelle heti kun vierellämme olleet ruotsalaiset lähtivät.

Nostimme isopurjeen välittömästi päästyämme Utklippanin majakkasaaren tiukasta ulosajoreitistä vapaalle vedelle, tuulta oli 2,5 m/s SE.

Sumu tiivistyi ja kytkimme tutkan päälle kello 0820. Nyt näytöllä on kaksi ruutua, kartalta voi seurata matkan kulkua ja tutkanäytöstä katsoa vastaantulevat alukset ja reimarit. Ainoastaan kolme Ruotsin laivaston torpedovenettä ohitti meidät yhdeksän maissa. Olin seurannut tutkalta kolmen aluksen saattueen lähestymistä takaa. Voimakkaan äänihavainnon perusteelle määritin ne laivaston veneiksi ja näin niistä ensimmäisenä ajavan sumun vähennyttyä hetkeksi. Se oli silloin puolen mailin päässä meistä.



Jouduin pyytämään Nean tähystäjäksi sumun tiivistyttyä ja näkyvyyttä oli vain pari veneenmittaa. Lyhyeksi jäi gastin lepohetki, hän ei ennättänyt kuin lukea puolisen tuntia löytääkseen kunnollisen väsymystilan. Erotimme ruotsalaisen Dehler34-veneen, joka tuli läheltä vastaan. He tekivät turhan väistöliikkeen ja senkin vasemmalle. Jumppu kertoi, että hänelle oli sattunut monta tilannetta kun vastaantulija väistää väärään suuntaan. Nytkin olisi rytissyt jos olisin tehnyt väistöliikkeen.



Jos ruotsalaiset olivat luovuttaneet lopullisesti Stralsundin ja Wismarin saksalaisille vasta 1908, niin näyttää kuin saksalaiset luopuisivat Ruotsista nyt. Niin paljon tuli saksalaisia veneitä vastaan. Tutkan käyttöä tuli tänään harjoiteltua oikein kunnolla, koska vastaantulijoita oli kaikkiaan kymmeniä ja kaikki ajoivat tietysti juuri samaa viivaa kuin mekin eli itätikulta toiselle.



Sumu kesti pitkälle iltapäivään, mutta juuri ennen Kalmaria näkyvyys vähän parani. Saatoimme nähdä Lantmännenin rehutehtaan, jonka hajussa vietimme viikon telakoituna vetolaitevian vuoksi häämatkalla vuonna 2002. Olimme silloin helteessä Kalmarin suurin nähtävyys.



Kalmarin sillan jälkeen laskimme ison, joka oli koko päivän ollut turhaan ylhäällä. Nea pesi täkin, jolla oli satoja kärpäsenraatoja ja muiden öppiäisten maallisia jäännöksiä. Nea väittää, että pidän liiankin hyvää huolta veneestä, mutta itse hän pesi hammasharjalla (käytöstä poistetulla) tiikkien reunukset. Ja vihreää mönjää sai irtoamaan niistä.

Kuninkaallisen kesäasunnon, Sollidenin, edustalla oli keltaisin poijuin rajattu suojeluvyöhyke ja rannalla hieno, pienehkö rantahuone.

Borgholm 1833 Log 9543, 66M Mh 1154 ( 11,8 / 11,8)

Maksoin pitkälle ruotsalaispojalle 180 kruunun satamamaksun. Dieseliä saisimme vasta aamulla satamakonttorin avauduttua. Kävimme sen verran Borgholmin keskustassa, että etsimme ruokakaupan. Pankkiautomaattikin löytyi, mutta se ei suostunut lukemaan meidän kummankaan korttia. Tämä oli kolmas kerta kun käytimme tätä satamaa, emmekä ole kertaakaan päässeet edes näin pitkälle. Täällä oli kaupunki täynnä solariumin kyllästämiä ruotsalaisia, jotka olivat kuvitelleet tulleensa aurinkolomalle. Illalla söimme perunasalaattia ja Saksasta ostettua Schwarzwaldinkinkkua. Olipa suolaista. Sain kirjoitettua parin päivän blogitekstit ja lähetettyä ne liikkeelle. Sääennusteet kertoivat, että yön aikana Itämereltä siirtyisi myrskyalue kohti Satakunnan rannikkoa ja Iltasanomien sivulla jopa kehotettiin kansalaisia hamstraamaan viikoksi vettä ja ruokaa! Öölannin länsipuolella tuulta ennustettiin olevan huomattavasti myrskylukemia vähemmän. Nea meni nukkumaan nimipäivänään, jota vietimme erehdyksessä jo eilen (heh, varsinainen festivaali olikin – Nean huomautus), 2330 ja minä tunnin päästä.

_

ULKOMAJAKALLE

02ma 08 2010 Allingesta Utklippanille

Naapurimme, jonka kyljellä olemme, ilmoitti lähtevänsä viiden ja kuuden välillä. Päätimme mekin tehdä samoin ja meillä oli kello soimassa 0500 ja tavanmukaisesti meille riitti tuo puoli tuntia aamutoimiin ja veneen valmisteluun. Irtauduimme ruotsalaisten kyljeltä puoli kuusi, heidän veneessään ei näkynyt vielä mitään liikettä. Ehkä rouva oli saanut aikataulua venytettyä, kun olimme sanoneet lähtevämme vasta yhdeksältä.

Allinge, DEN 0530 Log 9427 Mh 1134,5

Ajettuamme ulos satama-altaan kapeasta aallonmurtaja portista päästin Nean jatkamaan unia.

Nostimme ison ylös kello 0740, mutta tuuli virisi vasta 0829 sen verran, että saatoimme avata rullukan ja sammuttaa moottorin, log 9443. 0935 jouduimme jälleen turvautumaan Volvoon edettyämme runsaan tunnin aikana neljä mailia, tuulta oli vain 1,1 m/s.

Viiden tunnin kuluttua lähdöstämme naapurinamme Allingessa ollut Bavaria 40 meni ohitsemme runsaan solmun suuremmalla nopeudella. Muuten ei pohjoisen suuntaan näkynyt liikennettä, laivoja meni jonkin verran.

Kun tuulta ei edelleenkään kuulunut, varmistimme polttoaineen riittävyyden ja kaadoimme (1320) molemmat kanisterit (2x25 litraa, log 9469 Mh 1141,1) )dieseliä tankkiin, polttoainemittarin neula nousi F-asentoon. Tankkauksen jälkeen ohitsemme ajanut Bavaria-vene ja Utklippan näkyivät horisontissa, matkaa sinne oli 19 M.

Aivan sataman edustalla hylje katseli tuloamme. Olimme niin lähellä, että sen viikset ja sieraimetkin näkyivät ja tuhina kuului.



Utklippan 1455 log 9477, 50M Mh 1142,9 (8,4/9,42)

Iltapäivä meni katsellessa satama-altaan täyttymistä ja tehdessä jatkoreititystä plotteriin aina Tukholmaan asti. Tämän rupeaman jälkeen valmistin jauhelihapastan ja söimme sen sitloorassa.



Ruotsalainen Malö 36-vene tuli kyljellemme. Täällähän on ainoa kylkikiinnitys mahdollinen tapa.
Satamakapteeni kävi kierroksellaan ja maksoimme 140 kruunun satamamaksun.



Soutelemassa Utklippanin majakalle Svenska Kryssarklubbenin pienellä soutuveneellä, joita täällä on käytettävissä kaksi.



Ulkoluodoilla hylkeet haukkuivat ulisevalla tavalla. Haahkat ja merimetsot olivat valloittaneet lähemmät luodot. Kiersimme vuosina 1840 ja 1860 rakennetun teräsvarsimajakan. Kuvasin sitä eri puolilta.



Aikomuksenamme on lähteä jälleen varhain liikkeelle, kunhan naapurit ensin poistuvat kyljeltä.
_

VIHDOIN ALLINGEEN

01su 08 2010 Rønnestä Allingeen



Sunnuntai-aamuna kirkonkellojen aikaan Nea teki kymmenen kilometrin lenkin Rønnessä. Jäin kirjoittamaan blogitekstejä. Suihkujen jälkeen lähdimme uudelleen liikkeelle, Nea meni läheiseen kauppaan hankkimaan ruokatäydennystä ja minä tein lyhyen kuvausreissun Rønnen keskustaan.



Saimme vihdoin nettiyhteyden pelaamaan ja Nea tilasi lentolipun Tukholmasta Turkuun ensi sunnuntaiksi.

Nyt Rønnestä jäi mukava kuva ja sitä vahvistivat rønneläiset, jotka tuntuvat pitävän asumisestaan tässä kaupungissa. Se näkyi jo ikkunoista. Jotenkin tuli mieleeni Tyllilän Irman pantomiimietsitys hänen jäädessään rivistämme panksuunille.

Rønne 1401 Log 9412 Mh 1133,7

Välittömästi päästyämme satamasta (1412) nostimme ison ja avasimme purjeet täytenä. Ruotsalainen moottorivene häiritsi ison nostoa ajamalla pari kertaa aivan liian lähelle, toinen kerta oli ikään kuin varmistusta, että varmasti tuli aaltoja.

Seilasimme pitkin Bornholmin luoteiskylkeä ja näimme siellä tuttuja rinteitä pyöräretkeltämme kahdeksan vuotta sitten. Kalastajavene tuli lähelle, isännällä oli perkuu päällä ja lokit saivat syötävää.



Lokkien kirkuna oli hirvittävän voimakasta, kun ne taistelivat saaliinjaosta ja suurin vei tietenkin parhaat kalan sisälmykset.



Kevyessä myötätuulipurjehduksessa otimme aurinkoa kaikessa rauhassa – tänään oli seilattavaa vain viisitoista mailia. Aioin merkitä tämän exceliin lepopäiväksi – sitähän se olikin.
Allingen sataman edustalle tultuamme, kello 1720, kelasimme rullukan sisään ja laskimme isopurjeen. Meitä oli kolme venettä menossa sisälle satamaan. Tanskalainen vene ensimmäisenä ajoi aallonmurtaja-aukolle, mutta peruutti äkkiä takaisin ja jäi ajelehtimaan sataman edustalle. Ruotsalainen Bavaria, joka oli ohittanut meidät kaksi lähti suosiolla kolmen mailin päähän Tejniin. Mietin, enkö vieläkään päässyt unelmieni satamaan, Allingeen. Sehän oli meidän päätavoitteemme vuonna 2002. Silloin oli liian kova keli ja sataman portit pysyivät suljettuina. Ajoimme tanskalaisten vierelle ja saimme kuulla, että yhteysalus tukkii sisäänajokanavan. Jäimme odottamaan tilanteen muuttumista ja vartin päästä iso alus lähtikin Allingen satamasta.



Annoimme tanskalaisten mennä ensin. Katsoimme paikan ruotsalaisen Bavaria 40:n kyljeltä. Allingen satama-altaat ovat kovin pieniä, joten tarkkaan joutui venettä kääntämään. Nyt altaissa tosin oli ruhtinaallisesti tilaa verrattuna heinäkuisen Allinge Jazzin aikaan, jolloin altaissa ei ole vapaata vesipinta-alaa lainkaan.



Puolen tunnin kuluttua kiinnittymisestämme naapuripatin väki koirineen tuli paikalle ja kertoivat lähtevänsä aikaisin aamulla – viiden ja kuuden välillä. Totesimme heräävämme päästääksemme heidät pois laiturista. Lähdimme tarkistamaan peseytymispaikkojen sijainnin ja kuvaamaan idyllistä Allingea.



Allinge on todella viehättävä kalastajakylä savustuspiippuineen ja värikkäine rakennuksineen. Nämä pienillä saarilla olevat kaupungit, kylät ja pienet kivirakennukset viehättävät Neaa erityisesti, hän on 1980-luvun lopulla ihastunut Irlannin maaseutuun. En ole saanut häntä vakuuttuneeksi hirsitalon erinomaisesta lämmön varaamis- ja vaihteluominaisuudesta. Kun taas pelkään kivitalojen reuma-alttiutta.



Edellistä miettien söimme rannan ravintolassa entrecotet uuniperunalla. Ruokaa sai odotella eikä makuelämys ollut kovin ihmeellinen. Maksaminen tässäkin ravintolassa tuntuu olevan työlästä puuhaa. Naapuripöydän suomalaiset tekeytyivät ruotsalaisiksi, mutta puheesta alkuperän kuuli jo ensimmäisestä sanasta ja viimeistään se kiva sana paljasti suomalaisuuden.



Palattuamme veneelle teimme päätöksen lähteä samaan aikaan naapuriveneen kanssa. Heräämme kuitenkin kun autamme heidät liikkeelle ja kiinnitymme uudelleen laituriin. Siis lähtö viiden ja kuuden välillä – hankala ilmaisu – aamu-unikin siinä häiriintyy jos kuuntelee milloin viereisessä veneessä alkaa liikettä kuulua.



Onneksi takanamme majapaikkaansa pitävällä pilottiveneellä ei ollut yön aikana komennuksia ja saimme nukkua rauhassa.

Teimme jatkoreitityksen Allingesta Tukholmaan ja saatoimme havaita, ettei siitäkään tavattoman helppoa muodostu. Pohdimme pidämmekö välipäivän jossakin vai säästämmekö sen Tukholmaan? Menimme nukkumaan 2330.

Reititys Allinge-Stockholm

Allinge – Utklippan 50M
Utklippan- Borgholm (Öland) 67M
Borgholm – Idö 52M
Idö- Öja 73M
Öja- Stockholm 53M yhteensä 295M

_

SAKSASTA TANSKAAN

31la 07 2010 Stralsundista Bornholmin Rønneen

Herätys 0515, normaalit nopeat aamupalat ja veneen valmistelu lähtöön. Hakiessani sähkökaapelin laiturilta jätin 15 euron arvoisen palvelukortin naapurissa olleen saksalaisveneen kannelle. Olisimme joutuneet siirtämään lähtöämme kahdella tunnilla odotellessamme toimiston aukenemista 0730. Meillä on 82 mailin seilaus edessä, johon varaamme aikaa 16 tuntia.

Stralsund, GER 0545 9331 Mh 1128,1

Nostimme ison ylös samalla kun ihailimme vielä kerran Stralsundin silhuettia aamuauringossa.



Ajoin iso ylhäällä kapeat rännit melkein Rügeniin saakka, olin antanut Nealle kolmen tunnin huilin. Välillä väylä oli niin matala ja kapea, etten uskonut täältä pääsevänikään selkeälle merelle. Onneksi muitakin veneitä oli lähtenyt joukoittain liikkeelle nyt kahdeksan jälkeen ulommista satamista. Saksalaiset ajoivat matalakölisillä moottoripursilla keskellä kapeaa väylää ja pakottivat minut väistämään.



Nea heräsi jouduttuani vähentämään kierroksia ahtaassa paikassa. No näkipä hänkin millaisella peltoon kaivetulla ojalla ajelimme. Avasimme jennin Rügenin saaren kupeella (0945) ajettuamme neljä tuntia koneella, sammutimme koneen ja pääsimme seilaamaan hyvään tuuleen. Loki näytti tässä vaiheessa lukemaa 9355. Kippari pääsi levolle. Tuuli oli takalanteelta, eikä helmi pystynyt ohjaamaan ja aallokko oli voimakkaampi kuin kevyt tuuli. Puolen tunnin päästä tuuli kääntyi kaakkoon ennusteen mukaisesti ja helmi otti ohjat käsiinsä. Kahden reittipisteen väli oli 62 mailia.

Keskellä ulappaa oli ODAS poiju, jonka ohitimme 1,2 mailin päästä kello 1340, tuulta oli 8 m/s ja nopeus 7,9 kn, olimme pienentäneet etupurjeen kakkosjenuaksi. Tässä vaiheessa ohitimme kaukana edessämme olleen veneen, joka jäi nopeasti jälkeemme.

Kello 1540 Bornholmin saari tuli näkyviin, matkaa sinne oli 19 mailia. Tuulta oli riittävästi ja seilaus sujui hyvin, keskityimme lähinnä lukemiseen (Kalle Venelehdestä Aliisan tarinoita ja Nea Carlos Ruiz Zafónin uusinta kirjaa The Angel’s Game). Tämän päivän seilaus oli ensimmäinen kun helmi pystyi pitämään homman hallinnassa. Tällaiseksi olin kuvitellut kaikki seilaukset tällä reissulla – hah. Neljätoista kuukautta tapeltuani automaatin kanssa nyt ja vuodesta 2001 lähtien edellisen autohelmin kanssa osoittautui, että hihna oli ollut aivan liian löysällä. Nyt kun hihna ei luista se ei myöskään vapaudu riittävästi käsiohjauksessa ja pitää hirvittävää rutinaa. Tulee mieleen harakka tervatulla katolla (joko nokka tai pyrstö kiinni tervassa).

Laskiessamme purjeet kello 1805 erottui ohittamamme vene vain vaivoin horisontissa. Ajoimme Rønnen pääsatamaan, minne plotteri osoitti vierasvenesataman. Teimme turhan kierroksen siellä ja ajoimme mailin päähän lännemmäksi. Kiersimme aallonmurtajan ja ajoimme kohti laitureita. Polkupyörällä ajava satamakapteeni huusi meille, että ajakaa ykköslaiturin länsipuolelle kumivenepaatin viereen. Ei hän kysellyt veneen mittoja, ei edes syvyyttä. Jäimme kiinni mutaan, mutta pääsimme omin voimin irti ja teimme uuden lähestymisen tolppien välistä. Nyt pääsimme laituriin kiinni. Peräti epäilyttävältä tämä laituri näytti. Päätytolppa oli irti muusta laiturirakenteesta ja se huojui pahanpäiväisesti – onneksi ei ollut kova tuuli.



Rønne, DEN 1845 Log 9412, 81 M Mh 1133,7 (3,8 / 4,7)

Epäonneksemme toiselta puolelta laituria vapautui hetken kuluttua hyvä paikka, johon saapuva saksalainen sai ajaa suoraan. Satamakapteeni tuli kertomaan maksuautomaatista, jossa voimme suorittaa osuutemme. Samalla saimme koodin suihkutiloihin ja internetin tunnusluvut. Tutustuimme Rønnen satamaan vuonna 2002 emmekä huomanneet sen olevan näinkin pieni ja rähjäinen. Vain palvelutilat olivat OK, mutta laiturit vetelivät viimeisiään.



Häämatkalla vuonna 2002 kävimme linja-autolla Rønnessä veneemme ollessa toisella puolella saarta Tejnissä. Tuolloin oli kauhea tuuli ja sade. Teimme silloin kahden tunnin sateenvarjokryssin pienillä kaduilla ja saimme nyt paikattua tuota näkemystämme paremmassa kelissä.



Nytkin sateli pariin otteeseen, mutta vain kuuroluonteisesti. Kävimme illalla syömässä keskustan Gustafs Cafe –ravintolassa, joka näytti ulkoapäin kelvollisemmalta. Pitkään odotimme palvelua kunnes Nea meni tilaamaan tiskiltä, itselleen Gustafspurilaisen ja Kallelle lohifileen, joka osoittautui kuivaksi.

Palasimme venesatamaan mutkitellen (ei huojuen) ja ihmettelimme miten muut tarkenivat lyhyissä paidoissa ja shortseissa.

_