Utklippan 0713 Log 9477 Mh 142,9
Herätys 0630 ja lähdimme liikkeelle heti kun vierellämme olleet ruotsalaiset lähtivät.
Nostimme isopurjeen välittömästi päästyämme Utklippanin majakkasaaren tiukasta ulosajoreitistä vapaalle vedelle, tuulta oli 2,5 m/s SE.
Sumu tiivistyi ja kytkimme tutkan päälle kello 0820. Nyt näytöllä on kaksi ruutua, kartalta voi seurata matkan kulkua ja tutkanäytöstä katsoa vastaantulevat alukset ja reimarit. Ainoastaan kolme Ruotsin laivaston torpedovenettä ohitti meidät yhdeksän maissa. Olin seurannut tutkalta kolmen aluksen saattueen lähestymistä takaa. Voimakkaan äänihavainnon perusteelle määritin ne laivaston veneiksi ja näin niistä ensimmäisenä ajavan sumun vähennyttyä hetkeksi. Se oli silloin puolen mailin päässä meistä.
Jouduin pyytämään Nean tähystäjäksi sumun tiivistyttyä ja näkyvyyttä oli vain pari veneenmittaa. Lyhyeksi jäi gastin lepohetki, hän ei ennättänyt kuin lukea puolisen tuntia löytääkseen kunnollisen väsymystilan. Erotimme ruotsalaisen Dehler34-veneen, joka tuli läheltä vastaan. He tekivät turhan väistöliikkeen ja senkin vasemmalle. Jumppu kertoi, että hänelle oli sattunut monta tilannetta kun vastaantulija väistää väärään suuntaan. Nytkin olisi rytissyt jos olisin tehnyt väistöliikkeen.
Jos ruotsalaiset olivat luovuttaneet lopullisesti Stralsundin ja Wismarin saksalaisille vasta 1908, niin näyttää kuin saksalaiset luopuisivat Ruotsista nyt. Niin paljon tuli saksalaisia veneitä vastaan. Tutkan käyttöä tuli tänään harjoiteltua oikein kunnolla, koska vastaantulijoita oli kaikkiaan kymmeniä ja kaikki ajoivat tietysti juuri samaa viivaa kuin mekin eli itätikulta toiselle.
Sumu kesti pitkälle iltapäivään, mutta juuri ennen Kalmaria näkyvyys vähän parani. Saatoimme nähdä Lantmännenin rehutehtaan, jonka hajussa vietimme viikon telakoituna vetolaitevian vuoksi häämatkalla vuonna 2002. Olimme silloin helteessä Kalmarin suurin nähtävyys.
Kalmarin sillan jälkeen laskimme ison, joka oli koko päivän ollut turhaan ylhäällä. Nea pesi täkin, jolla oli satoja kärpäsenraatoja ja muiden öppiäisten maallisia jäännöksiä. Nea väittää, että pidän liiankin hyvää huolta veneestä, mutta itse hän pesi hammasharjalla (käytöstä poistetulla) tiikkien reunukset. Ja vihreää mönjää sai irtoamaan niistä.
Kuninkaallisen kesäasunnon, Sollidenin, edustalla oli keltaisin poijuin rajattu suojeluvyöhyke ja rannalla hieno, pienehkö rantahuone.
Borgholm 1833 Log 9543, 66M Mh 1154 ( 11,8 / 11,8)
Maksoin pitkälle ruotsalaispojalle 180 kruunun satamamaksun. Dieseliä saisimme vasta aamulla satamakonttorin avauduttua. Kävimme sen verran Borgholmin keskustassa, että etsimme ruokakaupan. Pankkiautomaattikin löytyi, mutta se ei suostunut lukemaan meidän kummankaan korttia. Tämä oli kolmas kerta kun käytimme tätä satamaa, emmekä ole kertaakaan päässeet edes näin pitkälle. Täällä oli kaupunki täynnä solariumin kyllästämiä ruotsalaisia, jotka olivat kuvitelleet tulleensa aurinkolomalle. Illalla söimme perunasalaattia ja Saksasta ostettua Schwarzwaldinkinkkua. Olipa suolaista. Sain kirjoitettua parin päivän blogitekstit ja lähetettyä ne liikkeelle. Sääennusteet kertoivat, että yön aikana Itämereltä siirtyisi myrskyalue kohti Satakunnan rannikkoa ja Iltasanomien sivulla jopa kehotettiin kansalaisia hamstraamaan viikoksi vettä ja ruokaa! Öölannin länsipuolella tuulta ennustettiin olevan huomattavasti myrskylukemia vähemmän. Nea meni nukkumaan nimipäivänään, jota vietimme erehdyksessä jo eilen (heh, varsinainen festivaali olikin – Nean huomautus), 2330 ja minä tunnin päästä.
_
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti