NEPTUNUKSELLE

28la 02 2015 Puerto de Mogán.

Lähdimme aamuyhdeksältä liikkeelle Las Palmasista ja nostimme purjeet välittömästi. Tuuli oli ollut yli viikon viuhvaa ja täksi päiväksi oli luvassa lievempää. Lähdimme siis seilaamaan Puerto de Mogániin. Tuulta riitti ja se kääntyi hetkessä perätuuleksi ja niin seilasimme eteenpäin pelkällä isopurjeella. Otsikon hahmolle uhras auttio Aria kekutusvaiheessa helpottamaan oloaan ja hän sai juotua kahvit ja muut loppumatkalla. Kolme tuntia seilauttuamme ulospäin rannasta ja kiihdytyskaistasta heitimme vendan ja suuntasimme kohti Faron majakkaa, jonka jälkeen suuntamme muuttui lounaaseen.

Lentokentän paikkeilla tuuli oli kovimmillaan ja puuskissa jopa yli 18m m/s, jatkuvaa tuulta pohjoisesta oli 10-14 m/s. Parahassa surffissa nopeusmittari näytti 12,7 m/s. Ja heti Faron majakan ohitettuamme, niinkuin olin pojille kertonut, tuuli tilttasi kuin seinään ja kääntyi vastaiseksi. Hetken moottoriajon jälkeen saatoimme lähteä seilaamaan taas vastatuuleen. Tässä vaiheessa aloimme vähentää vaatteita ja ilme kaikilla kirkastui.

Viimeisen tunnin seilasimme lämpimässä kelissä ja päästyämme Puerto de Mogánin satamaan kävimme tankkaamassa dieseliä. Saimme valitettavasti paikan (nro 4) muurista. Kipparin käydessä hoitamassa sisäänkirjoittautumisen vaihtoivat gastit satamalipun ja lämmittivät eilen valmistamani mausteisen herkullisen jauhelihaspaghetin. parhaillaan istumme Fragatassa nauttien sangria, pojat söivät jo kaloorijäätelöt. Kuvat ovat Arin ottamia.

LAS PALMASIN TYÖLEIRI

27pe 02 2015 Las Palmas G.C.

Ari ja Eki tulivat keskiviikkona seilauslomalle. Tarkoitus oli ottaa rauhallinen totuttautuminen, mutta työleiriksihän se meni. Etupurjeen snyrppinarun vaihto oli aivan turhanpäiväinen, kun Porto Santossa se oli jo uusittu. Paljon melua tyhjästä ja loppujen lopuksi raahasimme seilin purjeneulomoon. Samalla veimme puomipeitteen, pari leparinsuojusta kavennettavaksi ja yhdet purjehdushousut, joihin vaihdetaan olkanauhat. Jos vaan neulojalla on riittävästi aikaa kaikki huoituu, kolmelta sen näemme.

Vietimme eilen aamupäivällä paljon aikaa venetarvikeliikkeissä etsien konekopan pitimiksi oikeaa kiristyssalvat, ja lämppäriin y-putken. Nyt pysyy koppa paikallaan. Tänään on tehty töitä vähän hiljakselleen, mutta puomi on saanut yhden niitin, rullukan sisäänvetonaru ohjurin ja eilen asennettu lämmittimen paisuntasäiliö veden sisälleen.

UUDET SINKIT

24ti 02 2014 Las Palmas G.C.

Immigrantin vesilinjan pesin kolme viikkoa sitten Puerto de Mogánissa. Sukellushomma jäi kesken ja niin pyysin laspalmasilaista sukeltajaa vaihtamaan sinkit ja putsaamaan peräsimen.

Puolen tunnin sukelluksen jälkeen olivat sinkit vaihdettu, peräsin ja pohja putsattu ja lokin anturi tarkistettu. Eipä ollut paljotta potkurisinkeistä jäljellä yhdeksän kuukautta vedessä olleessa veneessä. Onneksi Markku tarkisti gobro-kamerallaan pohjan, peräsimen ja vetolaitteen kunnon. Sukellus maksoi 40 euroa ja näin mennään eteenpäin seuraavat neljä kuukautta.

EL PRI´NCIPE Y LA CORISTA

22su 02 2015 Las Palmas G.C.

Koko menneen viikon, kun olen potenut poskiontelon tulehdusta, olen panostanut espanjankielen opiskeluun. Välillä oikein ihmetyttää, että onko kysessä se sama Kalle, joka ei vapaaehtoisesti avannut kielten kirjoja. Viime viikollahan sain kirjapaketin Suomesta. Siinä varsinkin tuo verbikirja on aivan verraton apulähde, nyt kun yritän taivuttaa muutakin kuin preeses aikamuotoa. Kahdessa viikossa olen käynyt Fantastico 2 kirjan ensimmäisen kappaleen läpi. Tahtini on siis sama kuin kansalasiopistossa. Olen kylläkin tehnyt kaikki harjoitukset enkä vain muutamaa (6/22). Monipuolisuutta olen hakenut lehtien sivuilta, radiosta ja iltapuhteella, joka on venähtänyt yöhön, olen katsonut Serranon Perheen ensimmäisen tuotantokauden jaksot. Perjantaina löysin El Príncipe y la Corista, siis Prinssi ja Revyytyttö filmin, jossa Marilyn on pääosassa. Ulkokuori petti pahanpäiväisesti. Ei suinkaan Marilynin kuori (nunga). Luulin, että filmi olisi dupattu espajkaksi. Muttei ollut. Espanjalaiset ovat ilmeisesti oppineet englannin kielen. No pitäähän minun sitäkin oppia. Marilyn oli joka tapauksessa viehättävä.

TENGO LA INFLAMACIO´N DE SENO MAXILAR!

19to 02 2014 Tuulta,kuuria ja piirtämistä Las Palmasissa

Eilen huilasin hetken tullessani kaupasta ja seurasin mielenkiintoista valmennusmetodia. Lentopallon torjuntaa siinä harjoiteltiin.

Kolmen kilon hedelmäpussi oli melkein liikaa käsille, ei kunnossa mitään vikaa ollut. En siksi huilaillut.

Vallitsevat olosuhteet täällä Las Palmasissa ovat tällä hetkellä talviset (taidan toistaa tätä joka blogissa, vaikkei talvi mikään yllätys pitäisi olla) ja tuulta riittää melkein myrskyksi saakka. Onneksi ei tarvitse lähteä minnekkään.

En ole tänään antanut tuulen haitata, enkä kynän levätä korvani takan. Lakkikin on ollut naulassa, kun olen piirrellyt luonnosta tulevaksi seuraavaksi tatsaksi KippariKallesta.

SUOLAISENA TUULIKUUMEELLA KARNEVAALEILLE

12to 02 2015 Pasito Blancossa vanhoja verestämässä

Rheyan Tia ja Markku olivat lähdössä tarkistamaan Inglesin lähellä olevan Pasito Blancon sataman tarjonnan. Päätin lähteä verestämään vanhoja muistoja. Olen lähtenyt Pasito Blancosta ensimmäiselle Kanarian purjehdukselle vuonna 1987. Veneenä oli EX35 ja seilasimme sillä Teneriffalle, Gomeralle ja Teneriffan kautta takasin Gran Canarian Puerto Ricoon. Lahtelaisen ystäväni, Maken, siskonmies Ari omisti kyseisen nopeakulkuisen veneen.

Kyllä on Pasito Blanco muuttunut tämän 28 vuoden aikana. Silloin täällä oli vain muutama laituri ja Kulosaaren Casinoksi kutsumamme aaltopeltikatos, josta onneksemme sai olutta ja sämpylöitä.

Nyt herkkusuita palvellaan erinomaisesti La PUNT Yacht Clubilla. Harvoin koen annoskateutta, mutta nyt Tian salaatti oli kerrassaan houkutteleva. Siitä ei puuttunut, kuin Fokan salaatinkastike. Markun lasagne ja minun valkosipuliöljyssä tirisevät ravut olivat nekin erinomaisia. Juttu palasi eiliseen kahdeksan suomalaisveneilijän kesken sy Happy Hours veneellä pidettyihin läksiäisiin. Piti taas todeta, että maailma on todella pieni, kysyin piikkiöläispapilta onko hän mahdollisesti vihkinyt kummipoikani Jussin. Osoittautui, ettei pelkästään vihkinyt, vaan Jusu oli heilastellut heidän tytärtään kouluaikoina. Muistin, että häätilaisuudessa meidät oli plaseerattu samaan pöytään purjehdusta harrastavan papin kanssa. Pienet ovat ympyrät, nyt ei tarvittu niitä kuuttakaan yhdistämään kahden veneen miehistöt.

Saatuamme satama-asiat kuntoon lähdimme vaeltamaan kohti Maspalomasia, dyynejä ja Playa del Inglesiä. Hämmästykseksemme joku oli paikoittanut veneensä kalliopahdan alle. Jonkin matkaa ennen varoitettiin irtolohkareista, putoavista veneistä siinä taulussa ei ollut mitään huomautusta.

Tämä kuva ei siis ole dyyneiltä vaan alkumatkasta. Vaikeakulkuisessa mastossa Markku riensi vaimoaan auttamaan nelivetovaiheessa. Melkoisen vaelluksen teimmekin reipasta tahtia. Palasimme bussilla Puerto de Mogániin. Kävin vielä sataman vastakkaisella puolella suihkussa ja askelia oli kertynyt 19980. Ramppasin vielä 20 askelta veneessäni, mitähän naapuriveneissä mahdettiin ajatella, kun Immigrant alkoi keikkua tasaisesti.

13pe 02 2015 Puerto de Mogánista Las Palmasiin

Kävin perjantaiaamulla tervehtimässä ystävääni María Teressaa ja maksoin kahden viikon oleskelusta 326,88 euroa, josta sähkön ja veden osuus oli 36,88 €. Pääsin liikkeelle 0925 ajamaan moottorilla tuulettomaan kauniiseen aamuun. Vielä Pasito Blancon kohdalla tuulta ei ollut nimeksikään ja sekin myötäistä, mitä oli. Tanskalainen vene seilasi kaukana edessäni spinnulla, joka putosi Faron kohdalla alas ja seuraavaksi he reivasivat isopurjeen ja lähtivät kryssimään pienellä keulapurjeella. Saatoin siis hyvissä ajoin valmistautua kelin muutokseen ja hain purjehdustakkini. Vaikka olin varautunut keliin, niin se kuitenkin yllätti minutkin. Moottorilla viidentoista metrin vastaiseen pääsin etenemään vain kolmen solmun vauhdilla. Avasin keulapurjetta ja lähdin moottoriavusteiseen kryssiin. Vai kumpia päin se apu mahtoi olla. Tanskalasivene seilasi tosissaan, muttei edennyt kovassa aallokossa nimeksikään. Yritin päästä riittävän ulos rannasta, jotta saaren vierellä oleva tuulitunneli, kiihdytyskaista, helpottaisi. Kuuden mailin päässä saaresta tuulen voima laski kymmeneen metriin sekunnissa ja olin sellaisessa leikkauspisteessä, että saattaisin päästä Las Palmasiin. Vaihdoin kuivaa ylleni. Hyvä olikin, sillä nyt muodostui myötävirta, joka vastatuulen vuoksi muotoutti aallot korkeiksi, teräviksi ja laeltaan murtuviksi. Koko meri oli hetkessä täynnä vaahtopäisiä harjanteita. Tuulen voima vaihteli 11 ja 15 m/s välillä. Varustauduin ajohanskoilla, sillä auringon laskiessa ilma alkoi huomattavasti viiletä. Sukkia vetäessäni kajuutassa jalkaani löi taas yksi aalto veneen yli ja raakitorvesta tuli litroja vettä jaloilleni. Hain uudet sukat ja valitsin paremman pukeutumispaikan. Sain saappaat jalkaani kuivin sukin. Tanskalaisvenettä ei enää näkynyt, he olivat viimeksi menossa aivan saaren lähelle. Ristiaallokossa jouduin ottamaan autopilotin pois päältä ja yritin välttää suurimmat aallot. Lähestyessäni Las Palmasia rannikkovartioston vene tuli kovaa vauhtia vastaan ja kaarsi hetkeksi vierelleni. Viittoilin meneväni Las Palamsiin ja kun nostin peukun ylös jatkoivat he etelään. Pelkäsin tanskalaisveneelle sattuneen haverin, enkä ollut voinut kuunnelle mahdollista apupyyntöä VHFltä tässä kelissä. Saavuin kymmenen ja puolen tunnin taistelun jälkeen pimeässä Marina Las Palmasin reseption laituriin. Sovimme marineron kanssa, että yövyn siinä ja hoitelemme muodollisuudet aamulla yhdeksän jälkeen. Rantautumisrommitotin jälkeen jaloittelin Sailors Bariin katsomaan näkyykö tuttuja, jätin lämppärin kuivaamaan veneen sisätiloja. Tanskalaisvene tuli kaksi ja puoli tuntia jälkeeni, juuri kun palasin baarista.

Loki: 13pe 02 2015 Puerto de Mogán 0925, tuulta 2 m/s S. 1130 Faro tuulta 10-15 m/s N. Myötävirta vastatuuli, murtuvat aallonharjat. Rannikkovartioston vene. 2000 Marina Las Palmas Reseption laituri Log 6017 / 56 Nm (myötäiseen 44 Nm), 10,5 h -koko matkan kone päällä. Pilvi Las Palmasin yllä 14la 02 2015 Ystävänpäivänä suolan poistoa ja Gran Canaria Carneval

Herätyskello piippasi kahdeksalta, söin aamupalan ja aloin odottaa toimiston aukeamista. Pyysivät kaksikymmentä minuuttia lisäaikaa koneiden käynnistämiseen. Maksoin kahdelta viikolta 102 euroa sähköineen ja vesineen. Täällä laituripaikka maksaa siis vain kolmanneksen Puerto de Mogánin hinnasta. Las Palmasissa on tarjolla hiekkarantojen lisäksi kaupunkikulttuuri ja mikä tärkeintä on venetarvikeliikkeitä. Sain P-laiturista viimeisen paikan, joka on T-sakaran tyvessä. Pakitin koko matkan toimistolaiturista tähän. Kaikki näytti menevän exelensisti, mutta köysien kanssa oli hämminkiä ja vene karkasi marineron käsistä kiristäessäni moorings -köyttä. Otin uudelleen ulos ja nyt kaikki kävi täydellisesti. Palkitsi marineron kuoharipullolla. Tämä pieni, kolmen ja puolen euron, ele sai huomattavan suuren arvostuksen ja hän kertoi nauttivansa sen vaimonsa kanssa illalla karnevaalitunnelmissa. Aurinko paistoi tosi polttavasti, kun ruiskuttelin veneestä suolaa pois. Vielä minulla ei ollut voimia alkaa pestä kunnolla venettäni, mutta siitä huolimatta tanskalaismiehet ihmettelivät Immigrantin hyvää kuntoa kuultuaan sen olevan vuodelta 1982. Oudolla tavalla taas poskiani ja otsaani kuumotti. Näin on ollut ennenkin rasituksen jälkeen ja nyt kaivoin kuumemittarin kätköistä ja todellakin minulla oli vähän lämpöä. Jätin huoltohommat huomiseksi (tuttu juttu -mañana) ja lueskelin pääasiassa sisätiloissa. Kuuden maissa illalla ulkoa alkoi kuulua valtaisaa mekkalaa ja ymmärsin karnevaalikulkueen käynnistyneen. Tunnin päästä kiipesin ruffin katolle tähystämään tapahtumaa ja keskustelin pitkän tovin naapuriveneen tanskalaiskipparin kanssa. Viilennyt ulkoilma vei otsan kuumotuksen. Karavaanin jatkaessa tauotta yhä kulkuaan päätin mennä katsomaan Gran Canaria Carnevalia.

Astelin kulkueen mukana Parque de Santa Catalinalle, jossa oli valtavasti kaikenikäistä väkeä. Kuva on Mogánin karnevaaleista, sillä en uskaltanut ottaa kameraa illalla mukaani. No rauhallisethan nämä juhlat olivat. Samalla tavalla kuin Pitsiyönä oluttiskejä oli melkein joka kulmalla ja kuseskelijoita ovisyvennyksissä. Neljä ja puolituntinen kulkue hajautui jatkaen voimaperoista äänenkäyttöä. Voi niitä pikkulasten korvia, jotka joutuivat ylidesipelien armoille, varsinkin kulkueen aikana. Isoihin kuorma-autoihin oli tehty juhlijoille näyttävät kaksikerroksiset tilat, joista nykypoppi raikasi täysillä mahtavista pöntöistä. Liian myöhään maltoin lähteä veneelle, sillä kävelysilta oli suljettu ja niin jouduin vaeltamaan kahden kilometrin päähän alikululle. Mennessäni nukkumaan 0130 minulle oli kertynyt askelia jo ensitunnin aikana 5570. Satama-allas on vajaat kaksi kilometriä kanttiinsa.

satama 15su 02 2015 Pestävää riittää Las Palmasissa

Sunnuntaipäivä on kulunut pestessä suolaa pois, lukiessa, pestessä, ratkoessa sudokuja, pestessä, tuulettaessa veneen sisätiloja, pestessä ja tehdessäni aivan taivaallisen mausteisen hyvää jauhelihapastaa. Pienen kuumeilun vuoksi en lähde edes lähettämään tätä blogia, tosin kello onkin jo kymmenen illalla. Veneestä olen poistunut vain kolmasti avatakseni ja sulkeakseni vesihanan. Onneksi tällä viikolla oli kolme yli kahden tuhannen askelpäivää, joten riittäköön tälle päivälle 9300 askelta.______________________________________________________________ 16ma 02 2015 Poskiontelon tulehdus ______________________________________________________________________ Nyt kun olen painanut pääni polvien väliin (omien polvien) saatan tuntea huomattavaa painetta molemmissa poskissani. Kyseessä onkin pitkittynyt poskionteloiden tulehdus, joka on nostanut jopa lämpöä. Ilmankos ääneni on ollut todella tukkoisan matala. Nyt pitää hankkia lääkekuuri ja unohtaa askeltavoitteet (jos suinkin). No keskityn espanjan kielen opiskeluun veneellä. Ps. Jos ovat poskionteloni tukkoiset, niin on myös blogger.com, joka ei vastaa. Olen tahinut tämän kanssa jo runsaan tunnin.

MASPALOMASI SARDIINI

09ma 02 2015 Maspalomasista Playa del Inglesiin

Minulla oli asiaa Playa del Inglesiin, niinpä hyppäsin bussiin ja ajoin Maspalomasiin. Vaeltelin niin hiekkarantaa kuin dyynejäkin. Älkää ihmeessä seuratko minua, nyt minulla on huono sääkarma. Toin pilvet ja jopa sateen Puerto de Mogániin. Nyt sain pilviverhon aina paistokkaalle rannalle. Ensin oli lämpötila 25 astetta ja pilvieni myötä se laski viisi astetta.

Melkoisen raskasta oli kulkeminen hiekalla ja sitähän aktiivimittarini ei ota huomioon. No joka tapauksessa päivän mittaan kertyi kahden päivän askeleet (24 000). Nälkähän siinä vaeltaessa tuli, joten suuntasin rannan ravintolaan. Kurlasin maukkaat sardiinit alas kuplavedellä. Oli taas holiton maanantai meneillään.

Nautin sardiineista ja siististä syömisestä. Tarjoilijakin pani merkille sardiinien loppusijoittelun. Askelia kertyi myös katujen kivilaatoilta, kun kävin noutamassa kolme Espanjan kielen oppikirjaa Suomesta tulleiden kampaajien hotellilta toisesta päästä Playa del Inglesiä.

POHJANTÄHYSTYS

06pe 02 2015 Puerto de Mogán G.C.

Eilen sy Rheyan Markku kuvasi Gobro kameralla Immigrantin pohjan. Kahdessa kuukaudessa keulaan oli kasvanut partaa, muuten pohjassa oli vain pienhitusia. Kun tarkastin filmin tietokoneella havaitsin taitolapapotkurista puuttuvan toiset sinkit. Näppärä tapa tutkia pohjan, kölin , peräsimen ja vetolaitteen kuntoa. Peräsin ja vetolaite kaipaavat kinnaspuhdistuksen sukeltamalla. Keulan viheriöinnin pystyn hoitamaan kumiveneestä käsin.

Perjantasin Puerto de Mogánissa on markkinat ja tänään viimein ymmärsin kuinka laajalla alueella ne ovat, ei vaan venesatamassa. Minulle ei tältäkään tarttunut mitään haaviini. Saatoin nähdä raumattaren, vaikken pitsikuviota tunnistanutkaan.

Eilen jo juhlimme syntymäpäiviä, mutta lähetän vielä paikallisen kukkaloiston onnittelune ja kiitoksena.

VUORINUIVUUS

03ti 02 2015 Puerto de Mogán G.C. (A) ______________________________________________________________________ Eilisestä illasta oppineena päätin lähteä kävelemään jo ajoissa. Täällä Puerto de Mogánissa ei tule hyötykävelyssä askeleita lainkaan samalla tavalla kuin suurkaupunki Las Palmasissa. Lähdin siis valloittamaan vuoren (164 metriä). Alkuun hain muutaman sivukadulta serpentiinin alkua ja kun sen löysin käveltyäni jo pitkään ajatukseni harhailivat seilauksessa – lähteäkö sittenkään tuonne ylös. Ensimmäisen pahdan päällä näin kaksi petolintua ja niin minua vietiin. Pienempi oli hiirihaukka, suuremman kärkisulat harottivat valtavasti, mutten ennättänyt saada siitä kuvaa, joten en tee siitä ……kotka , merkintää.

Vähän nopeammin tietä nousivat 14 kuorma-autoa, jotka veivät vajaita kuormia tulevan ostoskeskuksen kellarikerroksen rakentamisen tieltä, ruhjottua maata ylös vuorelle. Minulle heräsi mieleen ajatus, minne ja miksi tavaraa rahdataan valtavaa rinnettä ylös. Laskin paluumatkalla tuon autojen määrän, siksi tarkka luku.

Ylhäällä pilviverho raottui enkä malttanut jättää satunnaista tutkimusmatkaani kesken ja vain kävellä satamasta näkyvälle ristille ja majakalle. Päätin selvittää minne louhosmaata viedään. Jos minä hengitin raskaasti nousussa, niin joutuivat nämä autotkin lujille ja vaihtoivat vikkelästi vaihteita pienemmälle tien jyrketessä. Pakokaasupäästöt olivat muutamissa vanhemmissa autoissa melkoiset. Nautin kuitenkin ylhäällä kukkaloistosta ja niitä kuvatessani sain huomattavasti lisää puhtia askeltamiseeni - suorastaan lensi (jos mahdollista).

Yllätyin kauniista yksinkertaisen nuivista väriasetelmista. Samalla kuunteli ihmeellistä linnun sirkutusta, kunnes muutaman tovin kuluttua ymmärsin sen tulevan kastelujärjestelmän putkien päästökohdista.

Kaktukset antoivat minulle aivan uutta eksotiikkaa kuvaukseen. Yleisvaikutelma ympäristössä oli kuivan nuiva, mutta sydämeni lauloi hoosiannaa.

Yksinkertaisimmillaan noinkin piikikäs kasvi, kuin kaktus voi olla rakenteellisesti nuivan kaunis. Löysinkö kuivan nuivasta vuoristosta uuden nuivuuden, johon haluan syventyä samalla tavalla kuin valtameren horisonttiin. Hyvä näin, aionhan viettää näillä saarilla vuoden. Istahdin hetkeksi ylämaalla, jota riitti silmänkantamattomiin. Kaukana siinsi lisää korkeita vuorimuodostelmia. Ikäiseni hollantilaispariskunta seisahtui vierelleni, hekin juomaan vettä. Heillä oli sama tutkimuskohde kuin minulla; minne tuota kivistä maa-ainesta oikein viedään? Ylhäällä jossakin on banaaniviljelmä, tiesi pariskunta kertoa. Katselimme heidän upeaa maastokarttaa ja totesin tien vievän usean kanjonin kautta Pueblo Mogánin tasolle. Silloin minulle riitti tämän arvoituksen ratkaisu – olin vasta alkukilometreille. Mañana totesin ja kiitin juttuseurasta.

Olin kertonut heille seilauksestani ja lähteneeni vain ottamaan majakalta muutaman kuvan Puerto de Mogánin satamasta. He kertoivat parhaan kuvakulman aukeavan ristiltä, jonne menin majakan kautta.

Näin lähdin takaisin alaspäin ja katsoin rannekkeestani, että olin tehnyt neljän kilometrin koukkauksen ylämaahan. No en olisi nähnyt kukkaloistoa, enkä kiikarillani saaren länsipuolella raivoavaa valkoselkäistä merta. Saaren tämä kärki on todellakin tuulityhjiössä, niin kuin olen aieminkin todennut. Pahdan päällä olevalta ristiltä aukeni upea näkymä Puerto de Mogániin.

Sukellusvene oli juuri palaamassa turneeltaan täynnä ihastuneita tai pakokauhuisia turisteja. Kuvassa se ohittaa juuri satamatoimiston kuutiomaisen rakennuksen. Immigrant on ensimmäisen ponttonilaiturissa komea lippu hulmuten. On hienoa kantaa suomalaisuutta ja varsinkin raumalaisuutta täällä.

Annoin digikamerani laulaa, eiväthän nämä kuvat maksa enää mitään. (Terveiset Jaskalle; ota niitä kuvia, äläkä emmi – ohi mennyt tilanne harmittaa enemmän, kuin kuvan poistaminen. Minullakin oli kamera repussa, kun se isompi peto liisi ylitseni siipisulat haralla). Ainakin täältä katsoen laiturillamme Suomen liput ovat ottaneet ylivallan.

Testasin PowerShot Canon SX50 HS – kameraani ja otin täydellä 1200 millin tsuumilla kuvan Immigrant - veneeni keulasta. Matkaa satamaan oli 330 metriä ja tässä on lopputulos. Jos olisin ottanut 600 millimetrillä, niin sitä tietokoneella suurentamalla tähän kokoon rakeisuus olisi poistunut. Tämä on vaivaton, kompakti kamera – ei tarvitse kantaa vaihto-objektiiveja. Sain siitä vaivasta tarpeekseni mm. Haltin vaelluksella, silloin kun olin pukeutunut vihreisiin. Jarin Kuvakaupan Jari sanoi palttuani Caribialta (ja teetin suurennoksia kummipoikani Jussin järjestelmäkameralla ottamistani kuvista), ettet Kalle tarvitse järkkäriä – valon määrästä kuvan laatu riippuu.

Näissä ajatuksissa jatkoin kuvaamista ja totesin mielenkiintoisten näkymien avautuvan oikeista kuvakulmista. Kalasatamassa vallitsi iltapäivän täydellinen rauha, tiistaina vain muutama turisti oli liikkeellä ja oli siestan aika.

Paluumatkalla kuvasin niitä harvoja lintuja, joita liikkui. Täälläkin on talvi meneillään ja lintumaailmassa on todella hiljaista. Pesintäkausi ei ole käynnissä ja näin Kanarian linnutkin hakevat ruokaa vain itselleen, eivät poikasilleen.

Alaspäin jalkakin kulkee letkeän mukavasti, tosin väsyneet jalkani alkoivat kiristää kinnerjänteistä. Hetkellinen venyttely auttoi aina kun väistelin niitä kiviautoja. mustarastas Mustarastas, tämä Euroopan äänekkäin kaupunkilintu, toivotti minut tervetulleeksi rakennetulle alueelle. Varmankin se on juuri voimakkaan äänensä perusteella niin tavattoman yleinen äänisaasteisissakin kaupungeissa. Niissä se saa kuitenkin huilutuksensa kuuluviin.

Korkeanpaikanleiri oli avannut silmäni ja niin näin täällä alhaallakin kukkaloistoa. Samalla havaitsin, että täälläkin on kastelujärjestelmä. Täällä pistetään todella kuivissa paikoissa nämä kasvit kukkimaan ympäri vuoden turistien iloksi – matkailuhan on Kanarian saarten pääelinkeino.

Askeleita on tässä vaiheessa 17240, kun lopettelen tätä kirjoitusta veneelläni kellon ollessa 24. Olen tehnyt päivän aikana yli 12 kilometrin lenkin, eikä aktiivisuusmittarini ota huomioon lainkaan maaston rasittavuutta - juoksuaskeleet se kyllä noteeraa. Varmaankin Polar- liikuttajan tekijä on tasamaalta, eikä ole kantanut juomakelpoista vettä HiperDinosta kilometritolkulla. 2400 kaloriakaan ei tunnu täysin luotettavalta sen nälän huomioiden, mikä minulla on ollut viiden tunnin korkeanpaikan leirin jälkeen. Vale, (esp. lyhyt tokaisu väliin, jotta kuulija/lukija antaa ymmärtää olevansa vielä tajulla) - tiedän, että kävin vain kahdessa sadassa metrissä. Se oli hyvä päivälenkki kuitenkin. No nyt Polar ilmoitti, että olen istunut liian kauan kirjoittamassa tätä blogia. Tramppasin hetken tietoisena, että pitkähän tarina tästä tulee ja vielä oli jotakin osia auki.

LIPPUKILPA, TORAKKA JA TASSU

02ma 02 2015 Puerto de Mogán G.C.

Tämä ponttonilaituri, johon tulin perjantaina on täynnä norjalaisia ja heillä on melko suuret liput. Sain innostettua Rheyan Markun vaihtamaan lippunsa suuremmaksi. Minulla oli ylimääräinen pitkä lippusalko ja louvuin siitä sopuhintaan. Nyt kahdella kolmesta suomalaisveneestä tässä laiturissa on komeat liput.

Lähettyäni lauantai-illalla blogin totesin, ettei päivän askelsaalis ole lähelläkään täyttä ja lähdin korjaamaan tilanteen. Kuljin Puerto de Mogánin rannalla uloimmalle kielekkeelle ja totesin illan kuvaukselliseksi. Päätin hakea jalustan veneeltä iltakuvausta varten. Ja taas askelia kertyi.

Kuvatessani lumoavaa Puerto de Mogánin kylää iltavaloissa havaistin jonkin liikahtavan puolentoista metrin päässä statiivistani. Torakkahan siinä haki syötävää seplien raoista. Eikä se edes säikähtänyt salamavaloa, yleensä ne pakenevat suinpäin valojen syttyessä. Toistaiseksi minulle ei ole Immigrantissa torakkaongelmaa. _______________________________________________________________________ Eilen sunnuntaina aloitimme suomalaisveneiden puunauksen. Markku ihmetteli aamulla miten Immigrant voi olla niin hyvässä kunnossa yli kolmekymmenvuotiaaksi veneeksi. Kerroin vielä, ettei peräpeilissä ole edes sitä viimeistä kisakiiltoa. Peräpeilin loppusilauksen lisäksi hoitelin metalliosat peräpulpetista ja bimini-aurinkokatoksesta. Kävin laiturimme kolmannessa suomalaisveneessä,Happy Hoursissa, iltapäiväjutustelulla Pepen ja Tuulan kanssa. Lisäksi perjantaiset gastini, Säde ja Markku, kävivät Immigrantilla kahvilla. Pienellä iltakävelylenkillä sain päivätinkini täyteen ja viikon aktiivisuus ylitti parilla prosentilla sata. _______________________________________________________________________ 02ma 02 2015

Olemme viestitelleet Vasen Tassun kanssa viikon verran ja tänään onnistuimme näkemään Puerto de Mogánissa. Tassun vaimo, Oili, oli ostoksilla, joten emme väsyttäneet häntä muistelutunnilla. Kahvia hörppiessämme kertasimme tapahtumia ja henkilöitä; Rauman B, IFA Luxus Gabriolet F8, Sambulla Rihtniemeen, Immigrantilla Ruoriin, Pekka, Masa, Sepsi,Pasi ja moni muu asia puntaroitiin läpi. Terveiset kaikille muistoissa olleille.

Haimme Oilinkin shoppailemasta ja jatkoimme tunnin verran maailman parantamista.