SUOLAISENA TUULIKUUMEELLA KARNEVAALEILLE

12to 02 2015 Pasito Blancossa vanhoja verestämässä

Rheyan Tia ja Markku olivat lähdössä tarkistamaan Inglesin lähellä olevan Pasito Blancon sataman tarjonnan. Päätin lähteä verestämään vanhoja muistoja. Olen lähtenyt Pasito Blancosta ensimmäiselle Kanarian purjehdukselle vuonna 1987. Veneenä oli EX35 ja seilasimme sillä Teneriffalle, Gomeralle ja Teneriffan kautta takasin Gran Canarian Puerto Ricoon. Lahtelaisen ystäväni, Maken, siskonmies Ari omisti kyseisen nopeakulkuisen veneen.

Kyllä on Pasito Blanco muuttunut tämän 28 vuoden aikana. Silloin täällä oli vain muutama laituri ja Kulosaaren Casinoksi kutsumamme aaltopeltikatos, josta onneksemme sai olutta ja sämpylöitä.

Nyt herkkusuita palvellaan erinomaisesti La PUNT Yacht Clubilla. Harvoin koen annoskateutta, mutta nyt Tian salaatti oli kerrassaan houkutteleva. Siitä ei puuttunut, kuin Fokan salaatinkastike. Markun lasagne ja minun valkosipuliöljyssä tirisevät ravut olivat nekin erinomaisia. Juttu palasi eiliseen kahdeksan suomalaisveneilijän kesken sy Happy Hours veneellä pidettyihin läksiäisiin. Piti taas todeta, että maailma on todella pieni, kysyin piikkiöläispapilta onko hän mahdollisesti vihkinyt kummipoikani Jussin. Osoittautui, ettei pelkästään vihkinyt, vaan Jusu oli heilastellut heidän tytärtään kouluaikoina. Muistin, että häätilaisuudessa meidät oli plaseerattu samaan pöytään purjehdusta harrastavan papin kanssa. Pienet ovat ympyrät, nyt ei tarvittu niitä kuuttakaan yhdistämään kahden veneen miehistöt.

Saatuamme satama-asiat kuntoon lähdimme vaeltamaan kohti Maspalomasia, dyynejä ja Playa del Inglesiä. Hämmästykseksemme joku oli paikoittanut veneensä kalliopahdan alle. Jonkin matkaa ennen varoitettiin irtolohkareista, putoavista veneistä siinä taulussa ei ollut mitään huomautusta.

Tämä kuva ei siis ole dyyneiltä vaan alkumatkasta. Vaikeakulkuisessa mastossa Markku riensi vaimoaan auttamaan nelivetovaiheessa. Melkoisen vaelluksen teimmekin reipasta tahtia. Palasimme bussilla Puerto de Mogániin. Kävin vielä sataman vastakkaisella puolella suihkussa ja askelia oli kertynyt 19980. Ramppasin vielä 20 askelta veneessäni, mitähän naapuriveneissä mahdettiin ajatella, kun Immigrant alkoi keikkua tasaisesti.

13pe 02 2015 Puerto de Mogánista Las Palmasiin

Kävin perjantaiaamulla tervehtimässä ystävääni María Teressaa ja maksoin kahden viikon oleskelusta 326,88 euroa, josta sähkön ja veden osuus oli 36,88 €. Pääsin liikkeelle 0925 ajamaan moottorilla tuulettomaan kauniiseen aamuun. Vielä Pasito Blancon kohdalla tuulta ei ollut nimeksikään ja sekin myötäistä, mitä oli. Tanskalainen vene seilasi kaukana edessäni spinnulla, joka putosi Faron kohdalla alas ja seuraavaksi he reivasivat isopurjeen ja lähtivät kryssimään pienellä keulapurjeella. Saatoin siis hyvissä ajoin valmistautua kelin muutokseen ja hain purjehdustakkini. Vaikka olin varautunut keliin, niin se kuitenkin yllätti minutkin. Moottorilla viidentoista metrin vastaiseen pääsin etenemään vain kolmen solmun vauhdilla. Avasin keulapurjetta ja lähdin moottoriavusteiseen kryssiin. Vai kumpia päin se apu mahtoi olla. Tanskalasivene seilasi tosissaan, muttei edennyt kovassa aallokossa nimeksikään. Yritin päästä riittävän ulos rannasta, jotta saaren vierellä oleva tuulitunneli, kiihdytyskaista, helpottaisi. Kuuden mailin päässä saaresta tuulen voima laski kymmeneen metriin sekunnissa ja olin sellaisessa leikkauspisteessä, että saattaisin päästä Las Palmasiin. Vaihdoin kuivaa ylleni. Hyvä olikin, sillä nyt muodostui myötävirta, joka vastatuulen vuoksi muotoutti aallot korkeiksi, teräviksi ja laeltaan murtuviksi. Koko meri oli hetkessä täynnä vaahtopäisiä harjanteita. Tuulen voima vaihteli 11 ja 15 m/s välillä. Varustauduin ajohanskoilla, sillä auringon laskiessa ilma alkoi huomattavasti viiletä. Sukkia vetäessäni kajuutassa jalkaani löi taas yksi aalto veneen yli ja raakitorvesta tuli litroja vettä jaloilleni. Hain uudet sukat ja valitsin paremman pukeutumispaikan. Sain saappaat jalkaani kuivin sukin. Tanskalaisvenettä ei enää näkynyt, he olivat viimeksi menossa aivan saaren lähelle. Ristiaallokossa jouduin ottamaan autopilotin pois päältä ja yritin välttää suurimmat aallot. Lähestyessäni Las Palmasia rannikkovartioston vene tuli kovaa vauhtia vastaan ja kaarsi hetkeksi vierelleni. Viittoilin meneväni Las Palamsiin ja kun nostin peukun ylös jatkoivat he etelään. Pelkäsin tanskalaisveneelle sattuneen haverin, enkä ollut voinut kuunnelle mahdollista apupyyntöä VHFltä tässä kelissä. Saavuin kymmenen ja puolen tunnin taistelun jälkeen pimeässä Marina Las Palmasin reseption laituriin. Sovimme marineron kanssa, että yövyn siinä ja hoitelemme muodollisuudet aamulla yhdeksän jälkeen. Rantautumisrommitotin jälkeen jaloittelin Sailors Bariin katsomaan näkyykö tuttuja, jätin lämppärin kuivaamaan veneen sisätiloja. Tanskalaisvene tuli kaksi ja puoli tuntia jälkeeni, juuri kun palasin baarista.

Loki: 13pe 02 2015 Puerto de Mogán 0925, tuulta 2 m/s S. 1130 Faro tuulta 10-15 m/s N. Myötävirta vastatuuli, murtuvat aallonharjat. Rannikkovartioston vene. 2000 Marina Las Palmas Reseption laituri Log 6017 / 56 Nm (myötäiseen 44 Nm), 10,5 h -koko matkan kone päällä. Pilvi Las Palmasin yllä 14la 02 2015 Ystävänpäivänä suolan poistoa ja Gran Canaria Carneval

Herätyskello piippasi kahdeksalta, söin aamupalan ja aloin odottaa toimiston aukeamista. Pyysivät kaksikymmentä minuuttia lisäaikaa koneiden käynnistämiseen. Maksoin kahdelta viikolta 102 euroa sähköineen ja vesineen. Täällä laituripaikka maksaa siis vain kolmanneksen Puerto de Mogánin hinnasta. Las Palmasissa on tarjolla hiekkarantojen lisäksi kaupunkikulttuuri ja mikä tärkeintä on venetarvikeliikkeitä. Sain P-laiturista viimeisen paikan, joka on T-sakaran tyvessä. Pakitin koko matkan toimistolaiturista tähän. Kaikki näytti menevän exelensisti, mutta köysien kanssa oli hämminkiä ja vene karkasi marineron käsistä kiristäessäni moorings -köyttä. Otin uudelleen ulos ja nyt kaikki kävi täydellisesti. Palkitsi marineron kuoharipullolla. Tämä pieni, kolmen ja puolen euron, ele sai huomattavan suuren arvostuksen ja hän kertoi nauttivansa sen vaimonsa kanssa illalla karnevaalitunnelmissa. Aurinko paistoi tosi polttavasti, kun ruiskuttelin veneestä suolaa pois. Vielä minulla ei ollut voimia alkaa pestä kunnolla venettäni, mutta siitä huolimatta tanskalaismiehet ihmettelivät Immigrantin hyvää kuntoa kuultuaan sen olevan vuodelta 1982. Oudolla tavalla taas poskiani ja otsaani kuumotti. Näin on ollut ennenkin rasituksen jälkeen ja nyt kaivoin kuumemittarin kätköistä ja todellakin minulla oli vähän lämpöä. Jätin huoltohommat huomiseksi (tuttu juttu -mañana) ja lueskelin pääasiassa sisätiloissa. Kuuden maissa illalla ulkoa alkoi kuulua valtaisaa mekkalaa ja ymmärsin karnevaalikulkueen käynnistyneen. Tunnin päästä kiipesin ruffin katolle tähystämään tapahtumaa ja keskustelin pitkän tovin naapuriveneen tanskalaiskipparin kanssa. Viilennyt ulkoilma vei otsan kuumotuksen. Karavaanin jatkaessa tauotta yhä kulkuaan päätin mennä katsomaan Gran Canaria Carnevalia.

Astelin kulkueen mukana Parque de Santa Catalinalle, jossa oli valtavasti kaikenikäistä väkeä. Kuva on Mogánin karnevaaleista, sillä en uskaltanut ottaa kameraa illalla mukaani. No rauhallisethan nämä juhlat olivat. Samalla tavalla kuin Pitsiyönä oluttiskejä oli melkein joka kulmalla ja kuseskelijoita ovisyvennyksissä. Neljä ja puolituntinen kulkue hajautui jatkaen voimaperoista äänenkäyttöä. Voi niitä pikkulasten korvia, jotka joutuivat ylidesipelien armoille, varsinkin kulkueen aikana. Isoihin kuorma-autoihin oli tehty juhlijoille näyttävät kaksikerroksiset tilat, joista nykypoppi raikasi täysillä mahtavista pöntöistä. Liian myöhään maltoin lähteä veneelle, sillä kävelysilta oli suljettu ja niin jouduin vaeltamaan kahden kilometrin päähän alikululle. Mennessäni nukkumaan 0130 minulle oli kertynyt askelia jo ensitunnin aikana 5570. Satama-allas on vajaat kaksi kilometriä kanttiinsa.

satama 15su 02 2015 Pestävää riittää Las Palmasissa

Sunnuntaipäivä on kulunut pestessä suolaa pois, lukiessa, pestessä, ratkoessa sudokuja, pestessä, tuulettaessa veneen sisätiloja, pestessä ja tehdessäni aivan taivaallisen mausteisen hyvää jauhelihapastaa. Pienen kuumeilun vuoksi en lähde edes lähettämään tätä blogia, tosin kello onkin jo kymmenen illalla. Veneestä olen poistunut vain kolmasti avatakseni ja sulkeakseni vesihanan. Onneksi tällä viikolla oli kolme yli kahden tuhannen askelpäivää, joten riittäköön tälle päivälle 9300 askelta.______________________________________________________________ 16ma 02 2015 Poskiontelon tulehdus ______________________________________________________________________ Nyt kun olen painanut pääni polvien väliin (omien polvien) saatan tuntea huomattavaa painetta molemmissa poskissani. Kyseessä onkin pitkittynyt poskionteloiden tulehdus, joka on nostanut jopa lämpöä. Ilmankos ääneni on ollut todella tukkoisan matala. Nyt pitää hankkia lääkekuuri ja unohtaa askeltavoitteet (jos suinkin). No keskityn espanjan kielen opiskeluun veneellä. Ps. Jos ovat poskionteloni tukkoiset, niin on myös blogger.com, joka ei vastaa. Olen tahinut tämän kanssa jo runsaan tunnin.