JUUSTON ALKULÄHTEILLÄ

16pe 07 2010 Volendamista Enkhuizeniin




Aamupäivällä teimme lenkin Volendamiin ja näin ensimmäisen hollantilaisen pienkaupungin, siskoksillehan kaupunkityyppi oli ennestään tuttu lapsuuden ajoilta. Tämä on selvästi turistikohteeksi muutettu kalastajakylä, jonka rantakatu oli täynnä ravintoloita ja matkamuistomyymälöitä. Pehmohollannikkaat (tossut) hieman houkuttelivat, mutta jäivät kuitenkin ostamatta. Söimme pannukakut varpusia vilisevällä terassilla – olivat ihan ok, mutta eivät suinkaan parhaasta päästä. Kaupungissa on sikarinvyömuseo -- kuljimme siitä ohi, mutta emme vaivautuneet sisälle, kun eivät nuo sikarit niin paljoa kiinnosta.


Volendam 1518 Log 8833 Mh 1074,4

Avasimme etupurjeen 1527 ja lähdimme seilaamaan puolipilvisessä säässä kohti Enkhuizeniä. Yritimme erottaa horisontista Ijsselmeerin ja Markermeerin erottavaa patotietä. Jossakin vaiheessa näimme pienten autojen kiitävän vetten päällä. Ymmärsimme myöhemmin, että ne mitä näimme olivatkin rekkoja ja linja-autoja eivätkä tandempyöriä ja pikkuautoja. Seilasimme koko matkan shortseissa ja hetkittäin tarkeni jopa ilman takkia. Pitkin matkaa neniimme pössähteli lehmänpaskan väkevä tuoksu. Lehmiä ei millään rannalla näkynyt, mutta haju oli varsin voimallinen. Olimme siis edelleen juuston alkulähteillä, vaikka Edam olikin jo jäänyt taakse (heti Volendamin jälkeen). Ruskean lantaveden syvyys vaihteli 2,5 ja 3,5 metrin välillä.

Lähestyessämme sulutusta ajoi paikallinen vene törkeästi ohitsemme, mutta onneksi tilaa oli hyvin. Tuuli onnistui hyvin pollarin lassottamisessa (eikä keulagastinkaan suorituksessa ollut huomautettavaa) ja muutenkin pääsimme sulusta nopeasti läpi. Veneemme nousi vain 10 senttiä. Ajoimme satamakonttorin eteen odotuslaituriin ja saimme heti paikan M22. Kiinnityimme hienon paikallisen, perinteitä noudattavan, uudisveneen viereen.

Enkhuizen, Ijsselmeer Log 8840, 17M Mh 1075,5 (1,1 / 3,6)

Saatuamme veneen kiinni ja sähkön siihen seurasimme oneoffin, siis naapuriveneen omistajan opettavan tyttäriään ajamaan veneen laituriin. Nautimme siinä samassa saapumistotit, jotka rommin puutteessa olivat muuttuneet Mateukseksi. Naapurien ajotreeneissä laiturista lähtö onnistui paremmin, emmekä jääneet katsomaan pilttuuseen tapahtuvaa vähän täpärää lähestymistä.



Enkhuizen oli huomattavasti viehättävämpi kuin edellinen kaupunki, Volendam.



Perjantai-ilta näkyi jonkin verran menossa, mutta mukavasti. Kirkkaat ikkunaluukut ihastuttivat meitä. Valitettavasti pullolaivamuseo oli kiinni.



Löysimme kanavan rannalta (mistäs muualtakaan) mukavan hotelliravintolan. Ravitsemusliikkeitä täällä oli todella paljon. Söin reissun parhaat simpukat – ja se on tällä simpukansyönnillä aika paljon sanottu!



Saavuimme auringon laskiessa veneelle ja kuuntelimme paikallisradiota, joka voimistui aina puolen tunnin välein antamaan liikennetiedotuksen. Se tuplasi aina radion volyymin ja alkoi aina ruuhkatiedotuksella maantielle A1 Amersfoort Amsterdam. Ensin mainittu näistä on siskosten takavuosien sukulaistukikohta Hollannissa. Söimme suklaata ja flikat lukivat keskustelun lomassa, minä tein Amsterdamin kuvia. Tuuli meni vuoteeseen lukemaan 2300, Nea ja minä 0030.
_

TUULI TULI JA TUULI TULI

15to 07 2010 Tuuli tuli ja tuuli tuli (ei tautologiaa)

Heräsimme kelloon 0830 ja lähdimme lautalla yhdeksän jälkeen kaupunkiin. Rientäessämme ruokakauppaan (ei voi sanoa lähikauppaan, kun se oli kilometrin päässä keskusasemalta) Nean sisko Tuuli soitti ja kertoi istahtaneensa juuri Amsterdamin lentokentällä junaan. Olimme suorittaneet ostokset ja viiden minuutin päässä keskusrautatieasemalta, kun Tuuli soitti olevansa Amsterdamissa. Iloinen jälleennäkeminen sovitun kioskin kohdalla. Flikat kävivät täydentämässä ostoksia virvoitusjuomilla ja oletetulla kaakaolla, joka myöhemmin osoittautui vanukkaaksi (vla).

Olihan tuulta ollut jo alkuviikolla, mutta Tuuli toi jatkuvan kovan tuulen tullessaan. Hän tuli Suomen helteitä (noin 30 astetta puolitoista viikkoa) pakoon ja onnistui siinä hyvin. Urakoin blogeja oikein hartiavoimin ja sain tilanteen lähes ajan tasalle vihdoinkin. Vietimme muutenkin päivän sadetta pidellen veneellä odotellen tuulen vähenemistä. Sellaista oli luvassa illaksi ja Ijn siltakin avataan vasta 18 jälkeen (suljettuna 16-18). Kippari teki jauhelihakastikkeen pastalle, söimme sen iltapäivällä.

Amsterdam, Sixhaven 1718 Log 8817 Mh 1072,5

Ajoimme ulos Sixhavenin ahtaasta satamasta ja suuntasimme Ijn sululle ja sillalle. Olimme sululla 1758 ja sen 20 sentin sulutus sujui hyvin. Odotimme hetken sillan aukeamista ja ajoimme siitä läpi 1822. Kuvasin Amsterdamin puolustusjärjestelmään kuuluvan maailmanperintökohteen majakan Durgerdamin saapuessamme Markermeerille. Avasimme keulapurjeen majakan jälkeen ja seilasimme varsin epämukavalta haisevassa lietevedessä kohti Volendamia.



Jo kaukaa näkyi seuraava majakka Marken, joka sijaitsi Volendamin eteläpuolella. Ajoimme satama-altaaseen ja ihmettelimme odotuslaiturin irrallista paikkaa (siitä ei siis ollut yhteyttä maihin). Yritimme soittaa annettuun kanavaan, muttei VHF-puhelin suostunut ottamaan kanavaa 33 käyttöön – se olikin jonkin paikallisen marinefoonin kanava. Ajoimme laiturien väliin tyynessä kelissä ja saimme sataman puhelinnumeron ystävälliseltä mieheltä, joka oli veneellään. Nea soitti toimistoon ja saimme paikan D24. Ajoimme siihen, sinisten teräksisten perätolppien väliin. Kävin suorittamassa satamamaksun 23 euroa ja sain suihkukortin.

Volendam 2115 Log 8833, 16M Mh 1074,4 ( 1,9 / 4,0)



Marina Volendam on täysin uusi ja se oli vielä osin kehittymässä. Erittäin suuri ja suureellinen satama tästä kehittyy. Sataman lisäksi alueella on valtaisa lomakylä kauppoineen.

Nautimme iltapalan veneellä ja menimme nukkumaan.

_