Aamupäivällä teimme lenkin Volendamiin ja näin ensimmäisen hollantilaisen pienkaupungin, siskoksillehan kaupunkityyppi oli ennestään tuttu lapsuuden ajoilta. Tämä on selvästi turistikohteeksi muutettu kalastajakylä, jonka rantakatu oli täynnä ravintoloita ja matkamuistomyymälöitä. Pehmohollannikkaat (tossut) hieman houkuttelivat, mutta jäivät kuitenkin ostamatta. Söimme pannukakut varpusia vilisevällä terassilla – olivat ihan ok, mutta eivät suinkaan parhaasta päästä. Kaupungissa on sikarinvyömuseo -- kuljimme siitä ohi, mutta emme vaivautuneet sisälle, kun eivät nuo sikarit niin paljoa kiinnosta.
Volendam 1518 Log 8833 Mh 1074,4
Avasimme etupurjeen 1527 ja lähdimme seilaamaan puolipilvisessä säässä kohti Enkhuizeniä. Yritimme erottaa horisontista Ijsselmeerin ja Markermeerin erottavaa patotietä. Jossakin vaiheessa näimme pienten autojen kiitävän vetten päällä. Ymmärsimme myöhemmin, että ne mitä näimme olivatkin rekkoja ja linja-autoja eivätkä tandempyöriä ja pikkuautoja. Seilasimme koko matkan shortseissa ja hetkittäin tarkeni jopa ilman takkia. Pitkin matkaa neniimme pössähteli lehmänpaskan väkevä tuoksu. Lehmiä ei millään rannalla näkynyt, mutta haju oli varsin voimallinen. Olimme siis edelleen juuston alkulähteillä, vaikka Edam olikin jo jäänyt taakse (heti Volendamin jälkeen). Ruskean lantaveden syvyys vaihteli 2,5 ja 3,5 metrin välillä.
Lähestyessämme sulutusta ajoi paikallinen vene törkeästi ohitsemme, mutta onneksi tilaa oli hyvin. Tuuli onnistui hyvin pollarin lassottamisessa (eikä keulagastinkaan suorituksessa ollut huomautettavaa) ja muutenkin pääsimme sulusta nopeasti läpi. Veneemme nousi vain 10 senttiä. Ajoimme satamakonttorin eteen odotuslaituriin ja saimme heti paikan M22. Kiinnityimme hienon paikallisen, perinteitä noudattavan, uudisveneen viereen.
Enkhuizen, Ijsselmeer Log 8840, 17M Mh 1075,5 (1,1 / 3,6)
Saatuamme veneen kiinni ja sähkön siihen seurasimme oneoffin, siis naapuriveneen omistajan opettavan tyttäriään ajamaan veneen laituriin. Nautimme siinä samassa saapumistotit, jotka rommin puutteessa olivat muuttuneet Mateukseksi. Naapurien ajotreeneissä laiturista lähtö onnistui paremmin, emmekä jääneet katsomaan pilttuuseen tapahtuvaa vähän täpärää lähestymistä.
Enkhuizen oli huomattavasti viehättävämpi kuin edellinen kaupunki, Volendam.
Perjantai-ilta näkyi jonkin verran menossa, mutta mukavasti. Kirkkaat ikkunaluukut ihastuttivat meitä. Valitettavasti pullolaivamuseo oli kiinni.
Löysimme kanavan rannalta (mistäs muualtakaan) mukavan hotelliravintolan. Ravitsemusliikkeitä täällä oli todella paljon. Söin reissun parhaat simpukat – ja se on tällä simpukansyönnillä aika paljon sanottu!
Saavuimme auringon laskiessa veneelle ja kuuntelimme paikallisradiota, joka voimistui aina puolen tunnin välein antamaan liikennetiedotuksen. Se tuplasi aina radion volyymin ja alkoi aina ruuhkatiedotuksella maantielle A1 Amersfoort Amsterdam. Ensin mainittu näistä on siskosten takavuosien sukulaistukikohta Hollannissa. Söimme suklaata ja flikat lukivat keskustelun lomassa, minä tein Amsterdamin kuvia. Tuuli meni vuoteeseen lukemaan 2300, Nea ja minä 0030.
_
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti