Bornholmin Svanekesta Rostockiin

la06 – su07 06 09 Svaneke – Rostock

Normaalit aamutoimet Svanekessa. Veneen valmistelua Rostockin seilaukseen, pieni muonatäydennys, ankkuripoksin sähköputkien sikaflex-käsittely ja reittisuunnitelman teko plotteriin ja gps:lle. Matkaa Rostockiin on 137,4nM. Söimme tukevasti lasagnea ennen liikkeelle lähtöä.
1218 / 463,8 Svaneke-
Pakilla irti sivutuulisesta laiturista, jonne perinnevene juuri toi pitkän keularankansa meidän harmiksemme. Sataman suulla purjeet ylös ja auki täytenä ja 1230 pääsimme seilaamaan neljästä kuuteen metriseen koillis-itätuuleen. Bornholmin itäpuolella tuli vastaan kymmnen kisavenettä. Yhtä tervehdimme erittäin ystävällisesti, sillä se oli Immigrantin pikkusisko Wasa 270. Reittimme kääntyi lounaaseen ja rakentelimme harakan puomilla. Tuuli oli noussut kahdeksaan metriin sekunnissa. Vene-lehden sääennusteen mukaan luvassa on korkeintaan 12 ms ENE. Navigointiharjoituksena paikallistimme Rönnen. Tuuli kehittyi siihen luvattuun 12 ms ja aallokko alkoi muodostua suureksi. Iltapäivällä kukin teki omia surffiennätyksiään, Marcuksen 13,26kn oli kova suoritus13 metrin tuulessa. 2030 otimme rullukan sisään, teimme isoon ykkösreivin ja samalla kauan suunnitellun jiipin, näin purjeet oli valmisteltu yöseilaukseen. Illalla teimme havainnon; maata näkyvissä. Tuntui epäilyttävältä, mutta todellakin 161 metriä korkea Rügen näkyi kahdentoista mailin päähän. Aallokon koko ja voima kasvoi jatkuvasti ja oman vaikeutensa loi tuulen kääntyminen itään. Samanaikaisesti muodostui ikävä ristiaallokko, veneen ohjaaminen vaati kielen pitämistä keskellä suuta. Sanonta juontaa varmaankin siitä, ettei passaa pitää tiukassa paikassa kieltä hampaiden välissä. Yövahteihin siirryttiin taas yhdeltätoista. Yhden maissa kippari teki uuden hallitsemattoman surffiennätyksen, joka lokissa oli 16,81 kn maximinopeutena se oli tallentunut 15,2 solmuksi. Vahinkojiippi teki siitä hallitsemattoman, no saamalla tuli tehtyä tarpeellinen myötätuulikäännös. Laivoja on paljon liikkeellä ja niitä varten pyrimme pysymään väylän eteläpuolella. Tuota pyrkimystä haittaa suuresti täysin takaa puhaltava tuuli. Yövahteja ihmetyttivät oudot valot, jotka saattoivat kuulua troolarille. Alus näkyi AISissa. Pimeässä täysmyötäisen ajaminen helpottui kun he saavuttivat Planttagenetgruntin pohjoistikun klo 0217.
Ajo helpottui, kun saattoi nostaa parikymmentä astetta perätuulesta. Viideltä vahdinvaihdossa keli oli melko rauhallinen 8 ms, mutta tuuli nousi taas kymmeneen ja maksimissaan 13 ms. Laskimme isopurjeen pienessä sateessa 0835. Rostockin satamaan oli kova liikenne ja ajoimme voimakkaasti moottorilla rahtialuksen perässä ja tankkerin edessä. Tankkerin ohjailuvauhti oli näemmä liki kahdeksan solmua. Rostockin sisäänajoväylän varrella on monta vierasvenesatamaa, kippari halusi kuitenkin aivan kaupungin sydämeen. Löysimme kylkikiinnityspaikan Stadthafenin laiturista.
su 07 06 09 -Rostock log 606,7, matka 142,9 nM, 21,25h, josta moottorilla 2,4h.

Saapumisrommien jälkeen nukuimme pari tuntia ja lähdimme suihkuihin. Törmäsimme laiturilla kättelevään satamamestariin ja marssimme konttoriin. Selkeä systeemi; satamamaksu aluksen pituuden mukaan 11-12m 14,50 € ja suihkut 1,5 € käynniltä. Siistiytymistä varten saimme kolikot.Langatonta nettimahdollisuutta ei ollut, vaikka me Wilben kanssa pitkään saksaa lukeneina yritimme saada asian oornungiin. Pitää siis ottaa tämä tikulle ja hakea keskustasta nettikahvila.

Ps. Sen hakeminen vaatikin aikamoisen saksankielen taidon ja sitäkös meiltä löutui kolmelta kahdenkummenen bratvurstin ja oluiden jälkeen.

pe05 06 09 Christiansö - Svaneke

Aamulla nukkumista häiritsivät liikkeelle lähtevät kalastusalukset. Samalla iso ahvenamaalaispursi, jonka pariskunnalta saimme ohjeen mennä Svanekeen Allingen sijasta. Satamamaksu yöltä oli 18 euroa. Maksu oli painettu paperille, joten tanskan ymmärtämisestä ei ollut ongelmaa. Marcus tosin jutteli sujuvasti ruotsiksi satamavahdin kanssaa, mutta osa viestistä meni ohi. Palveluina saimme wc:n ja sähkön, ei peseytymismahdollisuutta. Saksalaiset lähtivät kymmeneltä ja me siirryimme puisen troolarin kyljelle. Vanhat kasarmirakennukset on otettu majoituskäyttöön. Vuoroalus toikin saarelle ison joukon matkaajia, jotka raahasivat pakaasejaan eri rakennuksiin. Aamupalan jälkeen teimme saarikierroksen. Ylhäällä mäellä oli sammakkolampi, mistä kuului voimakas kurnutus ja siellä olikin komeita konnia lemmenleikeissään. Oudon värinen koskelolintu ihmetytti meitä. Harmain kiviaidoin rajatut tontit ja puutarhat muodostivat harmonisen kokonaisuuden kalkkimaalattujen kivirakennusten kanssa. Tätä näkymää täydensivät voimakkaasti kukkivat ja tuoksuvat puut ja pensaat. Christiansö oli todella poikkeamisen väärtti saari. Sieltä olisi voinut ostaa kalaa matkaevääksi, mutta meillä on jääkaapissa vielä Raumalla valmistettua ruokaa.
Lähdimme seilaamaan Chrsitiansöstä klo 1300 kohti Bornholmin Svanekeä. Määränpää näkyi koko ajan ja avasimme vain rullukan täydeksi. Edellisellä legillä pimeänä ollut nopeusnäyttö TikTakissa oli taas päällä. Seilasimme viiden solmun nopeutta tuon 11,4 mailin matkan kahdessa tunnissa ja vartissa. Sadepilvet valuivat pitkin Bornholmin koillisrantaa ja niin rantauduimme taas sateen piiskatessa kasvoja. Pikkuhiljaa näihin kapeisiin sisäänajoihin tottuu. Päätimme syödä kananuudeliaterian näin iltapäivällä ja mennä syömään tanskalaiset smörrebrödit illalla. Satamakapteeni kävi kertomassa maksuautomaatista, jolla sisäänkirjautuminen sujui vaivatta. 150 Dkr sisälsi wc:n, suihkun, internetin ja sähkön. Suihkut tuntuivat autuaallisilta, emmehän olleet päässeet peseytymään kunnolla sitten Visbystä lähdön jälkeen. Nuorruimme taas kymmenen vuotta, kun ajoimme parran sängen pois. Kalle otti Skype-yhteyden Raumalle kotiin, Esi-Puandiin. Nea esitteli vastavalmistuneen kylpyhuoneen näköpuhelumahdollisuudella. Svanekessä oli joku huvitilaisuus illalla ja menimme katsastamaan sitä, mutta sali oli aivan täynnä, emmekä mahtuneet joukkoon. Näin sanoivat kaksi tupakalla olevaa tanskatarta. Pettymykseksemme emme myöskään löytäneet tanskalaista voileipää enää ilta yhdeksältä. Tarjolla oli vain kolmen ruokalajin illallista, tyydyimme paikallisiin oluisiin ja keskustakierrokseen jalan. Teimme kasvisversiot voileivistä veneellä ja katsoimme pc:ltä tähänastisen kuvasaldon. Menimme nukkumaan puoli kahdentoista maissa.

Visbystä Christiansöhön

ke03-to04 06 2009 Visby – Christiansö

Maailmanperintökohde Visbyssä vietetyn vuorokauden jälkeen seilauksemme kohti etelää jatkui varsin reippaan tuulen saattelemana. Onneksi kaupunkikierrokselta palaamisemme jälkeen meri ei ollut kuitenkaan niin vaahtopäisenä enää. Nostimme ison reivattuna Niinirannan tekemään ykkös-avomerireiviin, kakkosreivi näyttääkin nyt katsottuna varsinaiselta myrskyisolta. Isopurje nousi satama-altaassa suojassa aallokolta klo 1530. Pikkuhiljaa totuimme kovaan aallokkoon ja saimme kaikki ohjailutuntuman. Lilla ja Stora Karlsö jäivät itään. Tyrskyveden vuoksi niitä ei pääsyt kiikaroimaan. Kerroin pojille niistä sadoista viehättävistä Etelän kiisloista, jotka pesivät Stora Karlsön pystysuorien kallioseinämien tasanteilla. Ruokki oli edelleenkin se ulkomeren valtiaslintu. Paljaalla silmäläkin näki korkealla saaren laella majakkarakennuksen. Jatkoimme purjehdusta reivatulla isolla ja puolikkaalla etuseilillä. Laivoja on AIS-laitteen mukaan liikkeellä melko paljon ja ne löytyvät horisontista hetken hakemisen jälkeen. Enää ei ollut tietoakaan lämpimästä purjehduksesta, vaan päälle tarvitsi pukea taas kolme kerrosta lämmintä, imevää tuulenpitävää. Vettä lensi yli veneen ja kaikki ilmastointiputket oli suljettava, läpiviennit oli suljettu jo lähdettäessä. Kalle aloitti taas yövahtivuoron ja sai Marcuksen ohjaamaan yhden maissa. Vettä tuli koko ajan yli kansitäkin ja osa vesimassasta pääsi aina sitlooraan asti. Saappaathan meillä ovat olleet jaloissa jo kymmenestä alkaen. Veneen keulassa oleva ankkuripoksi ei pidä vettä ja sitä kerääntyi poistettavaksi jonkin verran. Yön aikana tuulen voimakkuus kävi 12ms ja pysytteli vakaasti 10 ms lukemissa. Yöllä vesipannumme, viheltävä sakemanni, sai lommon poskeensa, kun tuli liedeltä alas. Aurinko ei taaskaan noussut täydeltä terältä, vaan oli pilvimassojen peittämä. Yllättävän valoisaa on kuitenkin ollut. Iltapäivällä tuuli väheni ollen vähimmillään 5 ms ja aallokkokin rauhoittui. Nautimme kuumakuppeina suurustetut kanakeitot. Muuta energialähdettä olemme saaneet banaaneista, voileivistä ja mehuista. Kahden aikaan aukaisimme rullukan liki täyteen kokoonsa. Hetken kuluttua tuuli nousi kuitenkin taas ja jouduimme pienentämään keulapurjetta. Bornholm ja Christiansö tulivat näkyviin. Tuulen suunta ja aaltomassat pakottivat meidät ajamaan kaksikymmentä astetta pois reittiviivalta. Kaksi tuntia ennen määränpäätä rullasimme etupurjeen sisään ja laskimme isopurjeen. Tällöin tuulta oli taas reippaasti yli kymmenen ms, puuskissa jopa 14 ms. Bornholmin päällä ollut saderintama ajoi päällemme kovan tuulen kera. Kippari koitti löytää sujuvan reitin aallon pohjilla, mutta lyhyt aaltoväli väkisinkin pisti ajamaan välillä päin aaltoa ja vesi lensi mahtavasti. Christiansö näytti pitkään asumattomalta luonnonsaarelta, kunnes pääsimme sisäänajoreitin päähän ja asumistaajama tuli näkyviin. Voimakas länsituuli pakotti ajamaan voimakkaasti koneella melko kapeasta aallonmurtaja-aukosta. Valmistelimme rantautumiseen vasta sisäaltaassa. Saksalaisaluksen naisgasti näytti vastaanottavalta ja kiinnityimme heidän kyljelleen.

-Christiansö to 04 06 09 1830 / log 452,4 / matka 179,4 /27,25h, josta moottorilla 2,8 h.

Saapumisrommitotien jälkeen söimme lapskoussia. Ruoka maistui pitkän, miehekkään purjehduksen jälkeen mahtavalta. Chriatiansön linnoitussaari oli todella hieno. Tutustuimme nyt illalla pikkusillan toisella puolella olevaan xxx-saareen. Rapatut, kalkkimaalilla keltaiseksi maalatut, pienet talot olivat kauniita ja muodostivat mielenkiintoisen asujamiston kouluineen kaikkineen. Pääsimme kurkistaman vankilarakennukseen. Ainoaksi peseytymismahdollisuudeksi löysimme uimalaiturin. Jätimme sen käyttämättä, kun oli niin tavattoman kylmää ja tuulista. Sade tosin loppui puolen tunnin päästä rantautumisestamme. Nyt kuvasimme auringonlaskua.

Mariehamn - Visby

Mariehamn – Visby

ma01 06 09

Kippari kirjoitteli puolitoista tuntia blogia aamu puoli kuudesta ja nukahti vielä tunniksi. Herätyskelloton ylösnousu ja aamusaunan kautta kauniiseen kesäkuun ensimmäisen päivään. Vielä aamuteetön pala, toivottavasti viimeinen, sillä Wilbe lähti satamakapteenin kyydittämänä käymään nestekaasu tarvikeliikkeessä. Ennen lähtöä saimme satamakonttorista wlanin aukaisevan kortin. Kalle ehti jo soitella kotiin nuoremmalle ATK-tukihenkilölle, että mihin se kortti lykätään. Etsiskeli näemmä porttia. Riitti Nealla naurua, kun asiaa selvitteli. No aina jotain oppii kun on kotoa poissa. mitähän kaikkea vielä opinkaan neljäkymmentäseitsemän syntyneenä nelikymppisenä. Marcuksen kanssa saimmekin netin auki ja ensimmäisen blogin lähtemään maailmalle. Wilbe tuli kaasuletkut yhdistävän jatkopalan kanssa ja hetken asennuksen jälkeen meillä oli kaasuliekki aluksessa.
Lähtöä valmistellessamme saimme todeta, ettei automaattiohjukseen tule tietoa, Helmi valittaa: No data.

1105 / 112,0, moottoritunnit 103,6
Mariehamn- Liikkeelle täysin pläkään keliin. Onneksi tuuli on juuri viriämässä. Se alkoi etelätuulena ja kun olimme ajaneet Marhällanille oli se kääntynyt sääennusteen mukaiseen luoteeseen. Nostimme ison täytenä klo 1205 seilaten myötäiseen. Hetken päästä valmistelimme spinakkerin noston. Kippari jakoi ohjeita tasaisesti, mutta rauhallisesti ja saimme täysin tyylipistein pallokkaan ylös klo1300 ja vetoon ensi kertaa tällä miehistöllä. kippariKalle kertasi spinakkeripurjehduksen perusteet. Spinnujiippikin onnistui hyvin. Tuuli oli aluksi neljän metrin paikkeilla ja voimistui kuuteen metriin Flötjanin jälkeen klo 1425. Joudumme leikkaamaan vähän, kun tuuli on täysin takaa. Tuuli voimistuu yhdeksään metriin ja allokko alkaa vaikeuttaa pallokkaalla seilaamista, joten laskemme spinnun klo 1805, seilattuamme viisi tunti seitsemän ja yhdeksän solmun vauhtia. Matka etenee hyvin. Aukaisimme rullukan ensimmäiseen täppiin. Vuorottelimme ruoria ja Marcus sai ohjailutuntumaa ja neuvon otteesta vain kolmella sormella ratista herkkyyden säilyttämiseksi. Immigrantin peräsinpaine on todellakin kevyt, mutta sopii tällaiseen viisi tonnia painavaan 36 jalkaiseen jollaan. Menetimme solmun verran nopeutta otettuamme spinnun alas. ETA Visby vaihtelee aamuyhdeksän ja iltapäivä neljän välillä, riippuen siitä millaisessa tuulessa seilaamme. Enimmillään tuulta oli 11 ms. Ensimmäiseksi lämpimäksi ateriaksi valmistui klo 1900 kaasuuunissa Huiluntuhti, Rauman toisen maailmanperintökohteen suojavyöhykkeellä valmistettu lihaisa makkara. Maailmanperintökohde, Sammallahdenmäki sijaitsee Huiluvuorella. Ne olivat alkupaloja ja tunnin päästä tankkasimme yötä vastaan lasagnet. Terveiset kotikokille – ei siis Saarioisten äideille: Kaikki kiittelivät kilvan maukasta levyruokaa. Seuraavissa on kyllä enemmän valkosipulia kun nyt kippari pääsee päättämään. Olimme huilailleet yön ylitystä varten pitkin iltaa ja kippari esittell kierrätyspahville kirjoitetun vuorosuunnitelman: kippari yksi 23-01 ja jatkaa tunnin Marcuksen kanssa. Marcus 01-04, Wilbe 02-05 ja kippari viidestä eteenpäin.
Yöllä suunnan pitämistä auttoi vähän yli puolen oleva kuu, jonka siltaa seilasimme kunnes sen suunta kääntyi liikaa lounaaseen. Laivoja liikkeellä ja koiravahdit joutuivat heittämään jiipin ollessaan törmäyskurssilla rahtilaivan kanssa. AIS antoi huomattavasti turvaa, kun laivat havaitsi jo ajoissa. Tähystys oli helppoa, sillä täyttä pimeyttä ei tullut ollenkaan. Kipparo teki muutama paikantamismerkinnän yleiskorttiin yön aikana. Aamupala klo 0830, matkaa Visbyyhyn on 25 mailia. Tämän reissun ensimmäiset pilvet olivat nousseet pohjoiselle taivaalle yön aikana. Klo 1030 matkaa Visbyyn oli 17,8 mailia ja ETA 13.32, aurinko paistoi, Antti Sarpilan bändi soitti taas, gastit rupattelivat leppoisasti ajaessaan myötätuulta reittiviivaa kiinni. Kallella oli kipparin olo kun sai kajuutassa naputella lokitiedot, jotka saattavat samalla muuttua blogitiedoiksi, nyt kun hän tietää mihin se kortti ängetään. Puolenpäivän tunnit tuntuivat pitkiltä, kun Visbyn kirkontornit jo näkyivät, eikä matka tuntunut etenevän. Olimme koko aamupäivän seilanneet vain isopurjella ja nopeus oli pysynyt kuuden solmun tietämissä. Klo 13.35 laskimme isopurjeen Visbyn matkustaja- ja vierasvenesataman aallonmurtajien sisäpuolella. Valmistelimme laituriin menoa ja päätimme mennä katsomaan oliko siellä poju- vaiko perätolppapakat? Tilaa oli niin paljon, että kaikki olivat kiinnittyneet kyljittäin. Niin teimme mekin. Veneitä oli Valloista, Puolasta, Saksasta, Sveitsistä, pari ruotsalaista ja kolme suomalaista. Visbyn satamassa on poijupaikat.
-Visby 1345 / log 273,0 matkaa kertyi 161nM, moottorilla 1,4h.
Kävimme ilmoittautumassa ja suihkuissa, jotka toimivat kortilla. Kaikki maksetaan poistuttaessa. Marcus selvitteli nettimahdollisuutta ja Telian kautta aukeaa verkko 50 Skr:lla vuorokaudeksi. Kippari kyseli Pizzeria Isola Bellaa ja teki varauksen illaksi kolmelle. Otimme huoltotehtäviksi automaattiohjauksen ja styyrpuurin puolen sisävalojen korjaamisen. Kippari epäili vinssienhuollon yhteydessä takaisin asennetun kattolevyn aiheuttaneen kontaktivian. Liittimet olivatkin joutuneet puristuksin, eikä kunnollista kontaktia syntynyt. Tunnin taistelun jälkeen No data oli poissa ja automaattiohjaus taas kunnossa. Pistopunkan kattolevy palautettiin vaihe vaiheelta ja tarkastettiin aina välillä, että data kulki edelleen. Lievää väsymystä vallalla, eivätkä sisävalot tulleet vielä kuntoon. Tunnin verran kuljeskelimme Visbyyn katuja melko koleassa kelissä. Tämä maailmanperintökohde on nimetty Unescon listaan Hansakaupunkina. Turhaan ei Kalle ole jonottanut kolmesti aikaisemmin Isola Bella ravintolaan, sen pizzat olivat todella maukkaita. Ravintolan nimikkopizza oli ehkä paras mitä olen koskaan syönyt, ohitti jopa Rivieran Bussolan. Sateen uhka oli ruokailun aikana muuttunut sateeksi ja niin menimme Immigrantin kajuuttaan tutkimaan säätä ja miettimään seuraavan reitin aikataulua. Unta jo 2130 Ruotsin aikaan sateen ripotellessa täkille.
Ps. Tiistaisessa Länsi-Suomessa oli ollut kuulemma iso juttu Immigrantin lähdöstä. Siinä oli ollut isohko asiavirhe, kun oli kerrottu, että Wilbe alias Jouko ja Marcus ovat koko purjehduksen mukana. Valitettavasti he joutuvat lähtemään ennen juhannusta omille teilleen, takaisin Suomeen ja Ruotsiin.

ULOS MAAILMAHA VIÄ MEIJÄ JÄLJETÖN TIÄ

29pe 05 09 Vihdoinkin liikkeelle, vai voiko niin sanoa kun pitkä työrupeama päättyi neljältä ja köydet irtosivat kahdeksan yli kuusi illansuussa. Vuonna 1991 (vapaaehtoinen eläkevakuutus) käynnistynyt projekti pitkästä purjehduksesta on nyt totta. Lähden viidentoista kuukauden vapaalle, lomille ja vuorotteluvapaalle. Nyt ajatuksenani on lataan akkujani ja jatkan seilauksen jälkeen työtä 68 vuotiaaksi. Tiivis Immigrantin varustelurupeama huipentui vara-ankkurin noutoon telakkasuulista ja pelastuslautan kiinnittämiseen. Nelikymmenpäinen saattojoukko toivotti hyvää matkaa ja terveenä ja ehjänä takaisin. Köysien irrotessa Rauman Purjehdusseuran telakkalaiturista kantautui trumpettifanfaarina seilauksen tunnus – Ulos maailmaha viä meijä jäljetön tiä. Kaksi saattovenettä seurasi lähtöämme sataman suulla. Kruununa lähdölle Rihtniemessä laivasta töräyteltiin mahtavaa torvea ja tuttu luotsi huuteli prykältä matkantoivotukset. Tunnin moottoriajon jälkeen Rihtniemessä nostimme ison ja avasimme rullukan. Opetimme vaimoni Nean kanssa uutta gastiamme, oppikoulun aikaista luokkatoveriani, Wilbeä aluksen tavoille. Pohjoisen ja lännen kantilla oleva kevyt tuuli antoi viiden solmun vauhdin. Oli aika ottaa lähtöoluet. Paikallisen sanomalehden kuvaaja halusi ikuistaa Immigrantin lähdön Pyhämaan kalasatamassa, otimme rullajenuan sisään ja kävimme kääntymässä satama-altaassa. Tuuli on valitettavasti moinanut, joten jatkoimme kuvaussession jälkeen koneella. Kahden tunnin moottoriajon jälkeen saavuimme RPS:n tukikohtaan, Äijänkariin, Uudenkaupungin edustalla. Siellä ystävät olivat tehneet kallemaisen täytekakun, iso vadillinen ruisleipiä mitä herkullisimmin lisukkein. Samalla saimme ensimmäiset lämpimät juomat, sillä kaasusysteemin vaihto eurooppalaiseen paineenalennusventtiiliin ja pulloihin ei käynytkään noin vain. Rommitotien jälkeen menimme yhden maissa kajuuttaan ja nukkumaan.

Lauantaiaamu (30.5.09) valkeni kirkkaana, luvassa on hyvä purjehduspäivä. Maltoimme kuitenkin lämmittää saunan ja kävimme miehissä aamusaunassa. Laskeskelin moneenko saunaan minulla vielä on mahdollisuuksia reissun aikana. Yhdentoista maissa olivat taas lähtöseremoniat, kun irtauduimme Äijänkarin laiturista. Nostimme välittömästi ison ja avasimme jenuan. Ahvenanmaan kohteliaisuuslippu nousi ensimmäisenä siitä kymmenen lipun sarjasta, jotka olen varannut mukaan.
Aurinko paistoi täydeltä terältä ja viiden metrin tuuli antoi hyvän myötätuulivahdin. Olimme aikoneet tankata Lappoossa, mutta silloin oli seilausnopeutemme seitsemän solmua, joten päätimme jatkaa purjehdusta. Nuori merikotka istui Lilla Algrundetin ylemmän linjataulun ylänurkassa, ei näkynyt valkoista pyrstössä kun hän siivosi höyhenpukuaan. Kymmeneltä laskimme purjeet ja ajoimme Bänö-ön lahteen ankkuriin. Kuudenkymmenen mailin seilaus oli sujunut yhdessätoista tunnissa. Nea ja Wilbe hinasivat kipparin mastoon selvittämään spinnun fallin, joka olikin ristissä jenuan nostimien kanssa. Menimme tyytyväisin mielin nukkumaan, vaikka saapumisrommitotit jäivätkin juomatta.

su31 05 09. Herätyskello pärähti kuudelta ja pääsimme liikkeelle alle vartin päästä ankkurin noustua vaivatta. Turhankin kaunis ja tyyni ilma enteili moottoriajopäivää Maarianhaminaan, jonne meillä on viiden tunnin matka. Neljä merikotkahavaintoa, kaksi aikuista ja kaksi nuorukaista, ihastuttivat matkaamme. Hauskin oli nuori merikotka, joka käveli varikset kintereillään lähellä Flisön ylempää linjataulua. Isolintu kyllästyi harmaapukuisten ahdisteluun, varsinkin kun yksi niistä yritti nypätä pyrstösulasta. Vuorottelimme perämiestä ja gastit nukkuivat osan matkaa Degerbyn jälkeen. Maisema on muuttunut viimekerrasta, kun Nyhamnin majakan ympärille on rakennettu kuusi tuulivoimalaa. Ei se majakka ennenkään näyttänyt komealta, mutta nyt se on pelkkä nysä. Saavuttuamme yhdeltätoista Maarianhaminan vierasvenesataman polttoainelaituriin ja hälytimme satamavahdin paikalle. Kesäkausi ei näemmä ole vielä käynnistynyt Mariksessa. Tankkasimme dieseliä tankin täyteen, täytyimme vesitankin ja huuhtelimme septitankin. Pakitimme vierasvenesataman laituriin, joissa oli kerrankin paikkoja mistä valita. Nea selvitteli veneen sisustaa ennen kun hänen laivansa lähti Turkuun. Hänen ensimmäinen leginsä päättyi tähän, me näemme taas Espanjan La Corunassa runsaan kolmen viikon päästä. Asensimme Wilben kanssa uuden automaattiohjauksen voimapesän ruorirattiin. Ensimmäinen täydennysgasti Marcus tuli Ruotsin puolelta. Iltasaunassa mietin taas oliko se viimeinen sauna tällä reissulla. Onneksi ruisleipää on vielä kohtalaisen paljon jäljellä, joten toinen kaipauksen kohde ei heti lopu. Ilta meni veneen paikkojen järjestelyssä ja reittisuunnitelman teossa Visbyhyn, jonne meillä on matkaa noin 160 mailia. Lokikirjan kirjoittamisen lopettelin jälkeen kymmenen, Marcus lukee ja Wilbe nukkuu jo. Lauantainen hellepurjehdus vei mehut miehistä, ei niinkään sunnuntaiaamun kuuden herätys.

IMMIGRANT LÄHTEE VÄLIMERELLE JA KANARIANSAARILLE

Immigrant NS, kipparinaan Kalle Saarinen, lähtee toukokuun lopulla pitkälle purjehdukselle. Tämä kesä menee Välimerellä ja talveksi Immigrant siirtyy Kanariansaarille. Vuoden 2010 keväällä huhtikuussa alkaa paluupurjehdus kohti Suomea. Valmistautumista ja purjehdusta voi seurata blogista: http://ulosmaailmaha.blogspot.com/. Jos mielit mukaan Immigrantin seikkailuihin, niin muutama vapaa paikka olisi matkan eri legeille tarjolla.

Immigrantissa on vapaita gastipaikkoja seuraaville legeille:
18.6. Calais - Brest -Biskajan lahden ylitys - La Coruna 24.6. Kolme henkeä.
26.6. La Coruna - Lissabon 2.7. Kolme henkeä.
17.8. Barcelonasta Välimerta koti Ranskaa ja Italiaa vapaana 31.8.asti Kolme-neljä henkeä.
3.10 Algeciras - Madeira 16.10. Viiden vuorokauden valtameripurjehdus. Yksi henkilö.
26.10 Madeira .- Lanzarote 28.10. - Fuerteventura 31.10.
Joulu- maalikuussa seilauksia Kanariansaarilla.

Hinta 40 € vuorokausi / henkilö sisältää venemuonan, pelastusliivit, satamamaksun ja petivaatteet.

Tiedustele paikkoja Kalle Saariselta 050 5528214 tai immigrant.ns@gmail.com

KÖLIN PALAUTUS MUOTOONSA
Vuosien varrella Immigrantin lyijyköli oli muuttanut muotoaan, varsinkin sen etualakulma oli pyöristynyt. Aiemmin jo kerroin kölin irrotuksen. Se siirrettiin omalla trailerillaan Lapelan verstaalle hiekkapuhallusta, paklausta ja pohjamaalausta varten. Maaliskuussa 2005 sain avukseni eläkkeellä olevan automaalari Eino Nurmen. Hankin kyseisen viikonvaihteen perjantaiksi 3 kg Dinitrol 6090 Metalu pakkelia. Meillä oli käytössämme Lapelan levyhalli ja pukkinosturi tämän viikonvaihteen maanantaiaamuun kello seitsemään saakka. Kun maalari neljältä tuli kysyi hän ensitöikseen missä loput pakkelit on? Eino arvioi köliin menevän kymmenen kiloa. No ammattimies levitti kolme kiloa tuossa tuokiossa ja päätimme palata heti pakkeliliikkeen avauduttua yhdeksältä. Myöhemmin illalla maalari soitti, että hän joutuu lähtemään reissuun heti aamulla. Kysyin jos voin paklailla ajankulukseni viikonvaihteessa ja Eino suorittaisi lopputyön aikaisin maanantai aamuna.
Lauantain ja sunnuntain paklasin ja hioin köliä yli kymmenen kertaa. Homma sujui melko hyvin, mitä nyt yksi paakku jäi käsiin, kun tein liian ison satsin kaksikomponenttikittiä. Sain palautettua pikkuhiljaa kölin etukulman muodon ja kölin pohjan tasaisuuden.
Maanantaiaamulla kävin ennen seitsemää tekemässä viimeisen kerroksen ja esittelin Eetulle tyytyväisenä aikaansaannostani. Hänenkin mielestä olin suoriutunut muotoilusta hyvin. Hetken ihailtuamme köliä saapui maalari. Hän arvioi aikaansaannokseni, käänsi päätä, kallisti vielä kerran päätään, suoristi selkänsä ja totesi: On se saatanan vaikeaa saada pakkelilla tasaista jälkeä. Eino kääri hihansa ja vetäisi viimeisen kerroksen ja me kaikki olimme tyytyväisiä lopputulokseen. Sain vielä illalla nosturin käyttööni ja niin käsittelin kölin tervaepoksilla neljään kertaan. Kölin palattua telakalle kiiri siellä kysymys huulilta huulille: Kuka on ostanut uuden kölin?