29pe 05 09 Vihdoinkin liikkeelle, vai voiko niin sanoa kun pitkä työrupeama päättyi neljältä ja köydet irtosivat kahdeksan yli kuusi illansuussa. Vuonna 1991 (vapaaehtoinen eläkevakuutus) käynnistynyt projekti pitkästä purjehduksesta on nyt totta. Lähden viidentoista kuukauden vapaalle, lomille ja vuorotteluvapaalle. Nyt ajatuksenani on lataan akkujani ja jatkan seilauksen jälkeen työtä 68 vuotiaaksi. Tiivis Immigrantin varustelurupeama huipentui vara-ankkurin noutoon telakkasuulista ja pelastuslautan kiinnittämiseen. Nelikymmenpäinen saattojoukko toivotti hyvää matkaa ja terveenä ja ehjänä takaisin. Köysien irrotessa Rauman Purjehdusseuran telakkalaiturista kantautui trumpettifanfaarina seilauksen tunnus – Ulos maailmaha viä meijä jäljetön tiä. Kaksi saattovenettä seurasi lähtöämme sataman suulla. Kruununa lähdölle Rihtniemessä laivasta töräyteltiin mahtavaa torvea ja tuttu luotsi huuteli prykältä matkantoivotukset. Tunnin moottoriajon jälkeen Rihtniemessä nostimme ison ja avasimme rullukan. Opetimme vaimoni Nean kanssa uutta gastiamme, oppikoulun aikaista luokkatoveriani, Wilbeä aluksen tavoille. Pohjoisen ja lännen kantilla oleva kevyt tuuli antoi viiden solmun vauhdin. Oli aika ottaa lähtöoluet. Paikallisen sanomalehden kuvaaja halusi ikuistaa Immigrantin lähdön Pyhämaan kalasatamassa, otimme rullajenuan sisään ja kävimme kääntymässä satama-altaassa. Tuuli on valitettavasti moinanut, joten jatkoimme kuvaussession jälkeen koneella. Kahden tunnin moottoriajon jälkeen saavuimme RPS:n tukikohtaan, Äijänkariin, Uudenkaupungin edustalla. Siellä ystävät olivat tehneet kallemaisen täytekakun, iso vadillinen ruisleipiä mitä herkullisimmin lisukkein. Samalla saimme ensimmäiset lämpimät juomat, sillä kaasusysteemin vaihto eurooppalaiseen paineenalennusventtiiliin ja pulloihin ei käynytkään noin vain. Rommitotien jälkeen menimme yhden maissa kajuuttaan ja nukkumaan.
Lauantaiaamu (30.5.09) valkeni kirkkaana, luvassa on hyvä purjehduspäivä. Maltoimme kuitenkin lämmittää saunan ja kävimme miehissä aamusaunassa. Laskeskelin moneenko saunaan minulla vielä on mahdollisuuksia reissun aikana. Yhdentoista maissa olivat taas lähtöseremoniat, kun irtauduimme Äijänkarin laiturista. Nostimme välittömästi ison ja avasimme jenuan. Ahvenanmaan kohteliaisuuslippu nousi ensimmäisenä siitä kymmenen lipun sarjasta, jotka olen varannut mukaan.
Aurinko paistoi täydeltä terältä ja viiden metrin tuuli antoi hyvän myötätuulivahdin. Olimme aikoneet tankata Lappoossa, mutta silloin oli seilausnopeutemme seitsemän solmua, joten päätimme jatkaa purjehdusta. Nuori merikotka istui Lilla Algrundetin ylemmän linjataulun ylänurkassa, ei näkynyt valkoista pyrstössä kun hän siivosi höyhenpukuaan. Kymmeneltä laskimme purjeet ja ajoimme Bänö-ön lahteen ankkuriin. Kuudenkymmenen mailin seilaus oli sujunut yhdessätoista tunnissa. Nea ja Wilbe hinasivat kipparin mastoon selvittämään spinnun fallin, joka olikin ristissä jenuan nostimien kanssa. Menimme tyytyväisin mielin nukkumaan, vaikka saapumisrommitotit jäivätkin juomatta.
su31 05 09. Herätyskello pärähti kuudelta ja pääsimme liikkeelle alle vartin päästä ankkurin noustua vaivatta. Turhankin kaunis ja tyyni ilma enteili moottoriajopäivää Maarianhaminaan, jonne meillä on viiden tunnin matka. Neljä merikotkahavaintoa, kaksi aikuista ja kaksi nuorukaista, ihastuttivat matkaamme. Hauskin oli nuori merikotka, joka käveli varikset kintereillään lähellä Flisön ylempää linjataulua. Isolintu kyllästyi harmaapukuisten ahdisteluun, varsinkin kun yksi niistä yritti nypätä pyrstösulasta. Vuorottelimme perämiestä ja gastit nukkuivat osan matkaa Degerbyn jälkeen. Maisema on muuttunut viimekerrasta, kun Nyhamnin majakan ympärille on rakennettu kuusi tuulivoimalaa. Ei se majakka ennenkään näyttänyt komealta, mutta nyt se on pelkkä nysä. Saavuttuamme yhdeltätoista Maarianhaminan vierasvenesataman polttoainelaituriin ja hälytimme satamavahdin paikalle. Kesäkausi ei näemmä ole vielä käynnistynyt Mariksessa. Tankkasimme dieseliä tankin täyteen, täytyimme vesitankin ja huuhtelimme septitankin. Pakitimme vierasvenesataman laituriin, joissa oli kerrankin paikkoja mistä valita. Nea selvitteli veneen sisustaa ennen kun hänen laivansa lähti Turkuun. Hänen ensimmäinen leginsä päättyi tähän, me näemme taas Espanjan La Corunassa runsaan kolmen viikon päästä. Asensimme Wilben kanssa uuden automaattiohjauksen voimapesän ruorirattiin. Ensimmäinen täydennysgasti Marcus tuli Ruotsin puolelta. Iltasaunassa mietin taas oliko se viimeinen sauna tällä reissulla. Onneksi ruisleipää on vielä kohtalaisen paljon jäljellä, joten toinen kaipauksen kohde ei heti lopu. Ilta meni veneen paikkojen järjestelyssä ja reittisuunnitelman teossa Visbyhyn, jonne meillä on matkaa noin 160 mailia. Lokikirjan kirjoittamisen lopettelin jälkeen kymmenen, Marcus lukee ja Wilbe nukkuu jo. Lauantainen hellepurjehdus vei mehut miehistä, ei niinkään sunnuntaiaamun kuuden herätys.
Lauantaiaamu (30.5.09) valkeni kirkkaana, luvassa on hyvä purjehduspäivä. Maltoimme kuitenkin lämmittää saunan ja kävimme miehissä aamusaunassa. Laskeskelin moneenko saunaan minulla vielä on mahdollisuuksia reissun aikana. Yhdentoista maissa olivat taas lähtöseremoniat, kun irtauduimme Äijänkarin laiturista. Nostimme välittömästi ison ja avasimme jenuan. Ahvenanmaan kohteliaisuuslippu nousi ensimmäisenä siitä kymmenen lipun sarjasta, jotka olen varannut mukaan.
Aurinko paistoi täydeltä terältä ja viiden metrin tuuli antoi hyvän myötätuulivahdin. Olimme aikoneet tankata Lappoossa, mutta silloin oli seilausnopeutemme seitsemän solmua, joten päätimme jatkaa purjehdusta. Nuori merikotka istui Lilla Algrundetin ylemmän linjataulun ylänurkassa, ei näkynyt valkoista pyrstössä kun hän siivosi höyhenpukuaan. Kymmeneltä laskimme purjeet ja ajoimme Bänö-ön lahteen ankkuriin. Kuudenkymmenen mailin seilaus oli sujunut yhdessätoista tunnissa. Nea ja Wilbe hinasivat kipparin mastoon selvittämään spinnun fallin, joka olikin ristissä jenuan nostimien kanssa. Menimme tyytyväisin mielin nukkumaan, vaikka saapumisrommitotit jäivätkin juomatta.
su31 05 09. Herätyskello pärähti kuudelta ja pääsimme liikkeelle alle vartin päästä ankkurin noustua vaivatta. Turhankin kaunis ja tyyni ilma enteili moottoriajopäivää Maarianhaminaan, jonne meillä on viiden tunnin matka. Neljä merikotkahavaintoa, kaksi aikuista ja kaksi nuorukaista, ihastuttivat matkaamme. Hauskin oli nuori merikotka, joka käveli varikset kintereillään lähellä Flisön ylempää linjataulua. Isolintu kyllästyi harmaapukuisten ahdisteluun, varsinkin kun yksi niistä yritti nypätä pyrstösulasta. Vuorottelimme perämiestä ja gastit nukkuivat osan matkaa Degerbyn jälkeen. Maisema on muuttunut viimekerrasta, kun Nyhamnin majakan ympärille on rakennettu kuusi tuulivoimalaa. Ei se majakka ennenkään näyttänyt komealta, mutta nyt se on pelkkä nysä. Saavuttuamme yhdeltätoista Maarianhaminan vierasvenesataman polttoainelaituriin ja hälytimme satamavahdin paikalle. Kesäkausi ei näemmä ole vielä käynnistynyt Mariksessa. Tankkasimme dieseliä tankin täyteen, täytyimme vesitankin ja huuhtelimme septitankin. Pakitimme vierasvenesataman laituriin, joissa oli kerrankin paikkoja mistä valita. Nea selvitteli veneen sisustaa ennen kun hänen laivansa lähti Turkuun. Hänen ensimmäinen leginsä päättyi tähän, me näemme taas Espanjan La Corunassa runsaan kolmen viikon päästä. Asensimme Wilben kanssa uuden automaattiohjauksen voimapesän ruorirattiin. Ensimmäinen täydennysgasti Marcus tuli Ruotsin puolelta. Iltasaunassa mietin taas oliko se viimeinen sauna tällä reissulla. Onneksi ruisleipää on vielä kohtalaisen paljon jäljellä, joten toinen kaipauksen kohde ei heti lopu. Ilta meni veneen paikkojen järjestelyssä ja reittisuunnitelman teossa Visbyhyn, jonne meillä on matkaa noin 160 mailia. Lokikirjan kirjoittamisen lopettelin jälkeen kymmenen, Marcus lukee ja Wilbe nukkuu jo. Lauantainen hellepurjehdus vei mehut miehistä, ei niinkään sunnuntaiaamun kuuden herätys.
Turvallista matkaa Itämerelle pojat! Paketti tulee Kieliin.
VastaaPoista