PENICHESTÄ CASCAISIIN

03ma 08 09 Peniksen räiskeestä Cascaisiin

Aamuherätys tuli juhlatoimikunnan puolesta. Torvisoiton lisäksi valtaisa pauke käynnisti tämän kolmannen juhlapäivän.

Peniche- 0920 2240
Nopean aamupalan jälkeen irti laiturista 0920 ja lähtö lämpimään aamuun. Nostin iso ylös välittömästi sataman suojassa. Tuulta ei ollut kuin neljä metriä, joten seilaus käynnistyi varsin hiljaisella nopeudella 3,8 kn. Normaalin kuvion mukaisesti tuuli kasvoi puoleenpäivään mennessä 5 m/s ja samalla nopeus 5 solmuun. Iso köytettynä preventerillä seilaus sujui leikiten, saatoin kirjoitella blogia. Puoli kolmelta iltapäivällä tuulta oli jo 7 m/s ja sog 5,9 kn. Nyt piti keskittyä ajamiseen, säädellä aste kerrallaan suuntaa, jotten ajautuisi kovin kauas reittiviivalta. 1545 lähestyin ensimmäistä niemenkärkeä, missä oli Cabo Rocan majakka. Tämä kääntöpaikka/niemenkärki on toistaiseksi läntisin paikka, minne olen omalla veneelläni seilannut, koordinaatit 38 50,77N / 009 29,759W. Ennätin ottaa kuvia majakasta. Tuuli kasvoi kymmeneen metriin ja nopeus yli kahdeksaan. Selvästi kaksi niemenkärkeä aiheuttivat taas voimakkaan tuuli- ja aaltoalueen. Tein jiipin vastatuulen kautta. Jouduin ottamaan koneen avuksi, jotta keula kääntyi yli tuulensilmän. Hetkessä tuulta oli pysyvästi yli 14 m/s ja pahimmassa puuskassa 16 m/s. Suunta tuuleen nähden oli 130 astetta ja vauhti kasvoi kummallakin mittaustavalla (veden ja pohjan suhteen) 9,7 kn. Pysyvästi seilasin nämä kahden niemen kärjen välisen osan viisi mailia yli kahdeksan solmun nopeutta. En kyennyt ottamaan kauniista majakkarakennelmasta kuvaa, sillä oli keskityttävä kaikin tavoin ohjaamiseen ja aaltojen ottoon. Cabo Raso oli valkoiseksi kalkitun rakennuksen keskellä oleva iloisen punainen majakka, nautin suunnattomasti sen kauneudesta ohjatessani hurjasti aalloilla surfailevaa venettäni. Uskoin vahvasti tuulen vähenevän niemenkärjen ohituksen jälkeen, näin kävikin. Kolmen mailin päässä majakasta laskiessani purjeen oli tuulta enää 3 m/s. Cascaisin vierasvenesataman ilmoittautumislaituriin ajoin1820 ja menin kirjautumaan sisään.

Cascais, Lisboa 1820, log 2286 46M, Mh 309,5 / 2,5h.

Satamatoimiston tyttö kyseli kaikenlaisia papereita, eikä ollut uskoa, ettei vakuutustodistusta ollut kysytty aiemmin. Satamamaksu yhdeltä yöltä oli 39,60 €. Sain valita satamakartalta laituri M:stä paikan. Tyttö tilasi satamapojan auttamaan laiturille. Pakitin tyylikkäästi klo 1900 liki tyynessä satamassa paikalle M5. Valmistelin veneen ulkokuntoon. Totesin tarvitsevani kuitenkin sähköadapterin, sillä voimavirtaliitin oli isoa mallia. Hikinen haku, totiveden jo lämmetessä. Siivosin sisätiloja kuntoon ottamaan vastaan uudet gastit; Nean siskon Tuulin, Jorman, ystävämme Thaimaan purjehdukselta ja Nean. Kävin suihkussa. Tänä aikana Nea oli pistänyt tekstarin, että he ovat rautatieasemalla 2120. Minulle tuli kiire heitä vastaan. Kolmelta ihmiseltä kysyen löysin kilometrin päässä olevan aseman. Uusi gastistoni saapui viimeisestä vaunusta, tai siltä se ainakin vaikutti, kun kaikki muut olivat jo tulleet. Kannoimme jalan pakaasit veneelle. Matkaajat kävivät suihkuissa ja naurua riitti, kun Nea ja Tuuli menivät epähuomiossa miesten puolelle. Sekunnin verran pisuaareja ihmeteltyään he bongasivat suihkupuolelta mieshenkilön, joka paniikissa huusi tilan olevan hombreille tarkoitettu. Siispä äkkiä ulos ja naisten vessaan. Sen jälkeen kuukauden kestäneestä keuhkokuumeesta juuri parantunut ja matkasta uupunut Nea meni nukkumaan ja Tuulin ja Jorman kanssa menimme iltapalalle lähiravintolaan. Tarjolla oli yhden liharuoan menu, tosin viinilista oli sitäkin pidempi. Neakin heräsi kun palasimme syömästä – tässä vaiheessa rantaravintolat olivat juuri vääntäneet musiikkia entistä kovemmalle – ja rupatteli tunnin kanssamme virkistyttyään. Kello taisi olla kaksi, kun menimme sisälle sitloorasta ja nukahdimme. Täällä tuntuu olevan tapana, että rantakuppilat huudattavat stereoitaan yökahteen asti kilpaa toistensa kanssa.

GIBRALTAR TAVOITETTU!

Immigrant on nyt Gibraltarilla ja huomenna matka jatkuu Välimerelle.

SINESISTÄ LAGOSIIN (EI NIGERIAAN)

06to 08 09 Sinesistä Lagosiin

Olimme suunnitelleet lähtevämme aamuvarhaisella. Kipparin asentama GPS-herätys 0600 ei kuitenkaan toiminut. Jorma heräsi ja nousi hetken päästä 0722 ihmettelemään auringon asemaa melko ylhäällä. Kipparikin oli ollut hereillä jo tovin, mutta odottanut herätystä. Nopea vaatetus ja vene irti laiturista ja liikkeellelähtö.

Sines- 0732 log 2286

Nostimme miehissä (flikoilla oli lupa jatkaa unia) isopurjeen 0750 ja avasimme jenuan 0803 välittömästi satama-altaassa. Tässä vaiheessa Tuuli heräsi ja totesi, että matkaa oli tehty jo puolitoista tuntia, kunnes ymmärsi asian oikean tilan. Täysperätuuli laittoi taas turvautumaan puomiin harakkapurjehduksessa. Aallokko oli heti alusta pitäen suurempaa kuin eilen ja sillä oli nyt valtameriaallokon luonne, melko pitkää ja suurta aaltomassaa.

1130 Otimme ulospäin samanaikaisesti, kun edellä seilannut vene oli suunnattomissa vaikeuksissa kurssinsa pitämisessä. Purimme puomivirityksen ja seilasimme ulospäin pois rannan aaltoja kasvattavasta alueesta.
Kuvaustilanne taas Cabo Sadao, Cavaleiron majakka
1240 delfiini kävi näyttäytymässä, mutta ei viihtynyt kauan seurassamme.
1245 belgialainen vene aivan vastaan törmäyskurssilla, väisti kuitenkin.
1337suomalaisvene FIN-1392



1700 Cabo de Sao Vicente, jonka jälkeen jiippi ja kelin muuttuminen taas hurjaksi. Korkeassa rantakalliossa on suuria luolia, jotka nyt heitättivät vettä aaltojen tunkeutuessa niiden sisään. Ensin Nea näki jonkin ison tumman kalaeläimen vedessä, muttei kyennyt sanomaan oliko se valas, delfiini vai hai. Hetken kuluttua Tuuli näki delfiinin veneen vierellä. Suunta muuttui itään ja jouduimme melkein kryssimään 12-14 m/s tuulessa. Taas suurin lukema puuskassa oli 16 m/s. Kylmä tuuli teki viidentoista mailin matkasta tuskaisan pitkän. Ajoimme Lagosin satamaan pitkin jokea. Vastatuuleen ajettaessa odotuslaituriin sivutuuli ajatti kahteen kertaan kylkikiinnitystä yrittäessämme.



Lagos, 2040 log 2418,matka 78M Mh 311,6 1,3h.

Lagosin satamamaksu oli 44, euroa. Satamatyttö kyseli taas tiedot ja luki suomalaisesta venerekisteritodistuksesta, että veneen kotisatama on purjevene. Jalankulkusilta aukaistiin ja pääsimme ajamaan laituripaikkaan M20. Menimme välittömästi pesemään suolat pois naamasta. Veneen selvittelyn jälkeen tytöt jäivät veneelle ja Jorma ja Kalle jaksoivat vielä mennä ulos syömään.

VASCO DA GAMAN JALANJÄLJILLÄ

Tästä välistä puuttuvat vielä tuotantoteknisistä syistä tekstit yksinpurjehduspäivästä Penichestä Cascaisiin sekä Lissabonin retkestä -- tulevat myöhemmin, kuvien kera. Lissabonissa bongasimme myös maailmanperintökohteen.

Jostain syystä tämä teksti ei lataudu kuten pitäisi, yritän myöhemmin uudelleen paremmalla nettiyhteydellä!

PENICHEEN

02su 08 09 Ensimmäinen varsinainen purjehduspäivä Atlantilla



Foxin eikun Fozin ajatuksissa heräsin kauniiseen aamuun. Nea on tulossa huomenna, ajatus antoi pontta askeleilleni kun tramppasin viranomaiskonttoriin. Tulli kertoi, että satamatoimisto on kontissa, jonka ohi kuljin kilometri sitten. Siis satamassa. Menin varmuuden vuoksi ensin suihkuun ja sitten maksamaan yöpymiseni. Pankkikortti ei käynyt, lukija oli rikki (niin kuin tuntuu Portugalissa olevan kaikki muukin). Kylmäsi, oliko minulla käteistä niin paljon. Laskin kaikki rahani tiskille ja vielä jäikin pikkuhiluja yli euron edestä. Olin varautunut enintään 20 € ja maksu oli 27,52 €. Kunnolla valmisteltu lähtö stavangerilaisen avustamana sujui kommelluksitta. Aurinko paistoi ja oli luvassa luoteistuulta 8 m/s. Ajoin ulos aallonmurtajasta ja avasin keulapurjeen. Ajatukseni yksinpurjehtijana oli seilata sillä ja vain sillä 34 mailia Nazareen. Samanaikaisesti lähtenyt yli 40 jalkainen vene nosti ison allonmurtajan suojassa ja avasi rullukan. Puolen tunnin päästä se oli selvästikin menossa ohi. Tämä ei vaikuttanut päätökseeni tippaakaan (uskokoon ken voi) kun käynnistin moottorin, käänsin pikkuhiljaa vastaiseen ja samalla vedin rullukan sisään sekä nostin isopurjeen täytenä. Homma sujui kuin salamana, mutta naapuri oli päässyt puoli mailia karkuun (tarkalleen 0,577 mpk). Maka kritisoi Karin ja minun kilpailuhenkisyyttä, mutta vertaamalla omaa kulkua muiden etenemiseen saa parhaan lopputuloksen matkankin teossa ja oppii säätämään purjeitaan oikein ja samalla kehittyy paremmaksi purjehtijaksi. Otin tutkan käyttöön ja lukitsin maalin. Välimatka pysyi saman Helmin ohjatessa. Vapautin Helmin ja seuraavan kahden tunnin aikana saavutin tuota tuntematonta kahden hengen miehistöä kaapelin verran. Ei huono suoritus. Välimatka pysyi samana, kunnes he heittivät harakalle ja suuntasivat kohti rantaa. Olivat siis menossa Nazareen, joka oli minunkin ensitavoitteeni. Tällä kuuden solmun vauhdilla tasaisessa kahdeksan metrin tuulessa olisin Penichen kärjessä 1945. Näin saattaisin ennättää huomen illaksi gastejani vastaan Cascaisiin, joka on yksi Lissabonin vierasvenesatamista. Olin pikkuhiljaa ajautunut liikaa ulos reittiviivaltani ja niin päätin tehdä spinnun puomilla harakan. Kovan vähdin jälkeen sain purjevirityksen valmiiksi ja vetämään. Nopeus nousi 6,5 solmuun. Viiden minuutin päästä etupurje valui alas foilistaan. Falli oli jostain syystä auennut. Puin liivit jälleen päälenni ja kiirehdin etutäkille, mutta jenni oli päässyt luisumaan veneen alle. Onneksi se oli kahdesta kulmasta kiinni. Taistelin puolisen tuntia enne kuin sain purjeen ylös täkille. Ihme kyllä se ei ollut musta, myrkkymaalin tahrima. Etutäkillä istuessani ja huoahtaessani mietin, että kunpa olisi joku joka toisi oluen tänne. Sen ajatuksen katkaisi iloisen vihreä lippu, jonka Immigrant ohitti metrin päästä. Join sen oluen selvitettyäni purjeen etutäkille ja otettuani puomin alas. Nopeus pelkällä isopurjeella laski solmun verran ja toteisin Nazareen olevan 12 mailia ja Penicheen 20. Jatkoin pelkällä isopurjeella kohti Peniceä. Ajankuluksi otin lintukirjan esiin ja tutustuin uudelleen noihin liitäjiin. Ainakin nämä, mitkä nyt ympärilläni lentelivät, olivat selvästi selältään ruskeita ja näin määritys on idänpikkuliitäjä. Pohjoisempana näin musta/valkoisia liitäjiä, siis pikkuliitäjiä. Kaksi uutta elämänpinnaa, kun viime vuonna Biskajalla en määrittänyt tarkasti liitäjiä erilleen, totesin ne vaan liitäjiksi. Näin sain taas pari tuntia kulutettua. Tuuli alkoi nousta tapansa mukaan iltaa kohti. Tasainen kahdeksan metriä muuttui kymmeneksi ja puuskissa jopa 11 m/s. Penichen niemi tuli jo kaukaa näkyviin. Se on pitkä, kapea kannas, joka työntyy mereen. Tässä kohdin Atlantia jää saaria reittiviivan valtameren puolelle. Vähissä ovat saaret täällä. Merikortisa oli varoitus aallokon suurenemisesta ja niin kävi.



Penichen kärjessä olevasta majakasta otin useita kuvia. Nimesin tuon majakan ja kärjen Terssaloksi. Teersalo voisi ottaa Penichestä kummikunnan. Raumankielisesti seuraava satama olisi Penes, onhan varis vares ja jänis jänes. Joten… Laskin isopurjeen ETAn mukaisesti 1945 Terssalon jälkeen aallokon vähän rauhoituttua. Tuulen voima tuntui pitkän myötätuulipurjehduspäivän jälkeen kovalta.

Peniche 2030, log 2240, matka 58M, Mh 307,0 1,1h, (siis varsinainen purjehduspäivä)



Sveitsiläismies oli vastassa ponttonilaiturissa. Hän kertoi, että täällä on neljän päivän juhlat ja aamulla oli kova pauke. Juhlan humu oli kuulunut jo kauas merelle lähestyessäni kaupunkia. Satamakonttori ei ole enää auki tänään ja huomen aamulla se on auki 0700-0745. Portit ovat lukittuina, en pääse mukaan juhlahumuun. Sveitsiläismies, jolla oli veneenään Finsailor tunsi selvää sympatiaa suomalaista kohtaan ja tarjosi korttiaan, jotta voin käydä suihkussa. Kieltäydyin kohteliaasti. Olin sen verran väsynyt, että ajattelin mennä kohta nukkumaan. Lämmitin eilisen kokkaukseni, eikä tuo jälkiarviointi lämmitettynä niin kummallinen ollut. Hunajaa voisi laittaa sekaan taittamaan simpukoiden voimaa. Ulkoa kaupungista kuuluva musiikki piti hereillä, joten kirjoitin puoleenyöhön. Sain kuulla haitariesityksiä, muutama aivan tuttu kipale ja uudempaa portugalilaista nykypoppia pariskunnan esittämänä. Juontaja jaksoi pitää meteliä, samoin kuin edessäni oleva perhe veneessään ja laiturilla. Täällä näemmä kuuluu pitää ääntä. Kannettavasta loppui akku, joten pääsin blogin kirjoittamiselta. Nukahdin puolilta öin väsymykseeni vaikka läheiseltä esityslavalta kuului melkoinen molotus. Heräsin taas sotatilaan, juhlapäivä huipentui ilotulitukseen, jota kuuntelin ensin pistopunkassa viitisen minuuttia ja katselin sitloorassa vartin.

FIG FOZIM BATA

MAKUNAUTINNOI FIG FOZ´IS

Antteks ulkraumlaise, ny o semmost assia, ett mnuu om bakkok kirjotta äidingiälell. Näättäk mnää nauti oikken gunno atrian dänäpe.

Alotetas siit ko mnää lähdi ostama tykötarppei Figueira da Foz`in gaupungist. Mnuull ei ollu mittä hujumentti mist hakisi ja mitä mnää sapuskaks tämäpe nauttisi (huamakka mnuull ol nautinno miälp päälmäisen). Mnää tramppasi yli straada ja rotvalli. Muu oliva menos piitsill ottama aurinkko. Kyll mnää ihmetle suurest, et miks nämä ihmse tääll paahtava ittiäs viäl tummemmiks vaik heil jo syntjäs on gunnom bikmentik kropas. (Toine suuresti ihmettelevä ol Lehtose Manu, mut se ongi sitt jo toine juttu mitä mnää muistele tyäloppugronigassan, tai sit suullisest joskus panksuunill lähtiessän). Tääll o muute aika vaatimattoma näköst väkke, tääll Fig Foz`is niinko näky paatim bersses lukeva. Iso perss.. jaa juu mut mnää oli menos ostma tarppei päivä sapuskaha. Olin däsä päättän tehd Italiam battaha, ko semne loju käyttmättömän gaapi hyllyll. Siihe tarvita 300 gramma jauheliha. Mnää meni hallist stää hakema. Ei ollu enä lihatiski auk. Onneks leiptiskildt mnää sai oikken gauni näköse kako. Ei se vanh äij stää ymmärtän kon mnää pyysi kakko. Mut anto kuiteski sem bolaka misä mnuu sormen ol liki kii.

Ko mnää pual tiima tramppasi, nii eikös ollu semne ovi auk mink takka löys kaikke mitä halut voi. Poja! poja! Se ol ruakkaupp. Mnää meni just suara lihatiskill ja katli hetke aikka. Ei ollu jauheliha, mut takan ol lihamyll. Stää mnää yriti näyttä matamill. Ei hän ymmärtän, elekiälell mnää pyysi, ett pääsenk mnääs sinnp pual tiski. Ei hän ehtin giälttäkkä, mutt annas armias kon mnää oli änkemäs sormean siihe myllyhy, ni sillo mnää sai apskeedi silt pualeldt tiski (se kone ol –seis, stop, kaput, tilt). Hetkes tlii taantum ja mnää näi ko Maritza änkes Stokholmis kättäs piranja alttasse. Nora kerros, et heitt viätti ulos tilast ja äkki. - No en taid syäd Italiam batta tänäpe.

Ei auttan ko otta uus strategia käyttöhö. Josei se onnist lihamyllyn gautt, ni hyäkätä muuall. Piän puat tämä o. Kyll josta löyty aine mnuu ruakkaha. Josei resäfti jälkke, ni funderatas sitt jotta muut. Kylls ses siits sitt kirkastu. Hetke aikka ko mnää meni niit kolme hyllyväli, ni jo löödys tumma rommi (ron). Mutei se kuuluns siihe mnuu reseptihin alkkunka. Osti sem bois kuljeksimast (niingo Ilu St Graiukse ja myi mnuul Immigranti, KIITOS! hänell siit). Näättäk kon dääll ei rommitodi aineksi saa läheskä jokasest kaupungist (puadist). No sit mnuu silmän osusiva jääalttall - taas, mihis muuhunka kos simpukoihi. Pakastesimpuka (Miolo Mexilhao, 314 gr 2,08€) saava korvat se jauheliha, tulepa sit Portugaliki mukkan guvaha.

Mnää astlim baatill ja siin dlii mnuu miälehen Venelehden kapteeni Kattila, jota mnää ja moni muuki halveera niitte ordereitte ja aineitte hankinna vaikeude vuaks. Hän sano, et kyll niit (eksoottissi aineit) löyty joka kaupas. Siins stää nys sit olla sem buhtan gaulan gans (hies se ny ol, tääll on 27 astett lämmint), ko ei edes jauheliha löytyn. Se niist eksoottisit aineist. Onneks o simpukoi – musselei – joka kaupas ja eri muadois. Siin ko mnää tramppasi, nii resept alko kirkastu mnuu aivoisan.

Näis se men go mnääp pääsim baatill:
Mnää kuarisi aik annokse valkosipulin gynssi (Nea tlee, toivottavast maanada, ja siloo mnuu valksipuliherkuttelu loppu, ota nys sitt loppukiri). Otin gasari ja kaado siihe vuann 2002 häämatkall ostettu valkviini vuadelt 2000 (toki mnää maisto, et se ol viäl kelvollist) ja hauduti ens niit kynssi siin ja sit lisäsi simpukas sekkaha.



Hetken go ne olivas siin lämmöll, ni mnää lisäsim brutaalist Italiambatapussi siihe (totk kai mnää se avssi ja tyhjensi pussi – oli vast freistan vähäs stää Bornholmi viini). Kaado ohje jälkke kuus desi vet (knaftist) siihe ja alo piänell liäkill kiahuttas stää. Ain välills sekottae, niingo kuulu tehd. Sekotuskauhast tlii kauhajan gauni färine. Josei tämä ruuast käy, ni täss o hyvä puu färjär. Kauh ol ko mitäki jalopuut. (Meinak lämpö haurast pääkomma, ko mnuu tyäminän o ain kauhistellu kaikke ko ei ols stää milt näyttä). Täsä vaihes mnuul pälkäht päähän, et nes simpuka olis pitänp panns sekkaha vast viime tinkas (korkkeintas pari minuutti enne), näi ainaki pakastekatkaravuill pitä tehd jotei niist tul kumissi. Nos siäl ne ny oliva ja mnuu miäles väläht näky, ko Sorskive Velskalt sinkos pakastelihapull haarukast tyämaaruakalas ja lens naapri laotasell. En ol muute ennättän mainit, et se leip o oikke hyvä. Söi stää pari siivu pahimppa nälkkähä ja toisen go leikkasi, ni dippasi sill milt pada mauku tuntu. Tunnus oikke hyvält ja pit leikat seoravaki siiv.



Kakskymment minuutti om bitk aik, ko o jo kauhja nälk ja miäl maista tliik täst mnuu seorav miälruakan. Yritin gäyttä aikka ajatlemall. Ei se mnuull ni vaikkja ol niingio huamat. Meinan go aatokse lentävä, ko vaa mukam bysyis. Kaupunk, tämä Foz alko näyttä kuiteski ensalu kaupunkkuvallise nollatilantte jälkke siädettävält. Jollail tappa ajatukse kesäsest Fozist karkasiva Foxihi (ymmär Bond – James Bond), Fox – Samatha Fox. Flikk ol aikans (80-lukku) komeimppi laultähdei. hän myi lpeit enemmänki suurten geuhkotte voimall ko laulu ännell. Lämpö teke tehtäviäs. En mnää Samantha Foz siis Foxi miättin, vaa stää, et kui mnuu paati nimi on gehittyn Immigrant NS:äks. Näättäk se nimi ol ensiks, ko se ol Ruattis, Samantha. Sit ko paat uitetti Suamehe, ni Ilu tek siit Immigranti (Immigrant S) ja mnää ko sitt en enä muuttan stää nime, vaa lisäsi tua N-kirjame. Nys se sit o Immigrant NS. Aloksen goko nimi o siis Immigrant Norma Samantha. Paha kiäle sanova, et Norma tliis Norma Jean Bakerist eli Marilyn Monroest (jonk kuva oll Immigrantis kummitädim baikall viäl pari viikko sit, nys se on dämäm bitkäm burjehdukse aikan muuttun mnuu armaan guvaks). Mut ei, mnuu raari veljen Pek ol mnuun gans sama miält et, MP-27, paati hyvä nimi olis Norma (saatto ol muute Peka ajatus). Se tlee mnuu rakkaist tyttäristän Norast ja Maritzast.

Sitt kiälkannoi hivelevä hetk ol framill. Mnää pääsi maistma Fig Fozim batta. En malttan senttä yhdem bäevä seisakill ulkpöyttäp pistä. Söin guiteski ulkon gulinaarises seoras, toisell pualell syättin Gallian Gukko ja toisell paahtoleippä iltpäeväteen gans, vastpäise norski taisiva syäd hapatettu kala, vai olik se frou ko men pesull ja häne aurinkvoittes ol härskintyn. Mnää usko, eteivä he ymmärtäns stää hiano suamlaist perinneruakka, (koittivak kyll tuaksutell, mitä ol panttu valksipuli sekkaha). Yksinkertasest (niingo huamat jutum bittudest) se ol bunkraukse yhteydes lähties Raumalt ostettu jotta pussiruakka ja paikallisem buadi hyllylt lopu. Eivä olles simpukak kumissi, teill ko niist et mittän tiäd, ni yhden gerran go purase ja anta menn alas vaa – nii se käy. Mnää tykkä niist ja ne maistus oikken daivaallisildt. Mnull jäi viäl huamisell seilauksellekki stääs syätäväks ja stää mnää odota ves kiälell.




JK (jälkkirjotus): O mukav nähd kui tiukast se uus puufärjäystököt istu valkoses kokkpaedas.

YÖN YLI PURJEHDUS BOVOASTA FIG FOZIIN

31pe 07 2009 Pòvoa do Varzimsta Figueira da Foziin

Rauhallinen valmistautuminen yöpurjehdukseen. Tankkausmahdollisuus Pòvoa de Varzimissa on ajamalla vene vastapäiseen kalasatamaan kolmen kala-aluksen kyljelle ja kyselemällä sieltä dieseliä. Totesin homman liian vaikeaksi ja tankkasin toisen varakanistereista, 25 litraa, tankkiin. Veneen tankkauksen lisäksi pidin huolta omasta ravinnostani. Säästöliekillä nautin Välimerenkeiton leivän ja purkkisimpukoiden kera. Keli oli kerrassaan helteinen, joten piti varustautua myös kunnon kertoimella purjehdusiltaan.

1730 Pòvoa de Varzim- 2102 M

En malttanut odottaa tuohon iltapäivä kuuteen, vaan lähdin jo puolta tuntia aiemmin. Irtoaminen laiturista täysin tyynessä satamassa sujui hyvin ja ajoin ulos satama-altaasta. Nostin toiveikkaasti isopurjeen täytenä. Tuuli oli kuitenkin vähäistä ja täysin vastaista. Helmi hoiteli ohjaamisen ja niin jäi aikaa lueskeluun. Matoshintosin sataman suulla oli viisi alusta ankkurissa ja kolme liikkeellä. Sisään tulevan MS Ukraine -laivan kanssa olin törmäyslinjalla ja se soittikin torveaan. Seisautin moottorin ja annoin sille tilaa, alus hiljensi entisestään vauhtiaan ja kun se oli edessäni se ankkuroi siihen. Kiersin sen takakautta. Jos kapteenilla olisi ollut pelisilmää tai tutka päällä hän olisi antanut minun mennä ja ankkuroitunut vasta sitten. Tuollaisia nuo ukrainalaiset ovat. Tästä laivarysästä päästyäni tuuli alkoi kasvaa, tosin se oli väärästä suunnasta, mutta avasin etupurjeen 2000 ja sammutin moottoriin ( cog 185, tuulta 2,8 ms, sog 5,2 , speed 4,6kn.). Virta vei siis minua 0,6 solmun voimalla, ok. Helmi ohjaili, joten saatoin nauttia iltateeni ennen iltahämärää. Tuuli nousi parhaimmillaan 5,2 m/s (pilkuntarkka Kari sanoi, että virallinen merkintä on tämä. piste.) Tuuli vei yli kolmekymmentä astetta liikaa ulos, mutta vauhti oli tyydyttävä 4-5 kn, joten jatkoin nautiskelua, vain veden liplatus äänenä. Aurinko meni paksuun pilven taa 2045, melkein samalla alkoi kosteus tulla kaikkialle. Laskin meneväni 2,7 mailia tunnissa ulos kohteesta, mutta seilaus sujui edelleen hyvin. Pohdin tuulen luvattua kääntymistä etelään. Syötin reittipisteen sataman suulle ja seurasin wgm;n kehitystä.



01la 08 09
Kovin oli vähäistä reittipisteelle lähestyminen, joten ei auttanut muu kuin etupurjeen sisäänotto ja moottorin käynnistämien. Korjasin kurssia 40 astetta suuntaan 177 astetta. Tarkkailin kaikkea mahdollista, erityisesti verkkoja, joita kuunsillassa silloin tällöin näkyi. Kuuntelin moottorin ääntä yhden aaltopamauksen jälkeen, mielestäni se oli muuttunut. Kierrokset olivat pysyneet samana, oliko nopeus laskenut? Olinko saanut vieraan matkustajan köliini vai peräsimeen? Seisautin kulun ja lisäsin kierroksia, perävana näytti oudolta. Samalla näin kahden torpeedon lähestyvän takalanteelta. Ohi meni, ei uponnut. Kaksi delfiiniä teki vartin aikana useita hyökkäyksiä perävanaani kohti. Niiden liike aiheutti samanlaisen jäljen kuin potkurin jättämä veneen mittainen pyörreputki Immigrantin perässä. Vedessä oleva planktoni paljasti virtaukset komeasti. Tätä näytelmää seuratessani unohdin moottorin äänet ja laahavieraat. Kertasin näytelmän alun ja ymmärsin, kuinka kauhealta on tuntunut torpedohyökkäyksen uhriksi joutuneen aluksen tähystäjästä nähdessään pahaa enteilevän vanan lähestyvän laivaansa. Havahduin näistä ajatuksista kaikkialle tunkeutuvan kosteuden aiheuttamaan kylmyyteen. Oli pakko hakea jo kertaalleen pakatut jokapojat (joka pojan kesäasu = purjehduspuku ) ja pukea ne päälle. Kolmelta alkoi se täällä niin tyypillinen aamusade. Se piti hetken paremmin hereillä, mutta nyökähdyksiä tuli väkisinkin. Yritin keksiä aina jotain haettavaa kajuutasta, menihän siinäkin turvavaljasta aukaistessa taas hetki lähemmäksi aamun sarastusta. Kello viiden sijaintimerkinnän puute mustassa vihossa kertoo herpaantumisesta. Valmistelin rantautumisen ja ajoin viranomaislaituriin.

0945 Figueira da Foz 2182M 80M Mh305,9 / 12,7h
Tulli näytti, että satamakapteeni tulee tekemään merkinnät. Hetken odottelun jälkeen kaveri tuli ja kirjasi taas ne samat merkinnät, kuin aikaisemmissakin satamissa. Olen helpottanut heidän työtään kirjoittamalla ruutupaperille tarpeelliset tiedot englanniksi, harmittaa kun en ole saanut paikallista plankettia omakseni, niin olisivat myös portugaliksi. Täytyy kehitellä kaikille kielille taipuva sisään kirjoittautumis -sabloona. Allekirjoitin ensimmäisen kaavakkeen. Mies teki hetken omia merkintöjään. Väsynyt kun olin, niin en tajunnut mitä hän seuraavaksi kysyi. Hänkin huomasi väsymystilani ja näytti kaavaketta ja veti pitkän viivan koko paperin yli vasemmasta yläkulmasta oikeaan alakulmaan. Senkin paperin allekirjoitin. Ilmeisesti se oli tulliasiakirja. Sain ohjeen ajaa ykköslaiturin maanpuolelle vihreän veneen viereen. Ennen siirtymistäni vierasvenesatamaan käänsin veneen toisen kyljen polttoainelaituriin. Luottokortilla sain tankattua 35 + 25 litraa dieseliä. Nyt ovat taas tankit täynnä, myös se toinen kanisteri. Tein tilaa kahdelle lähtevälle veneelle ja pakitin tyylikkäästi melkein viimeiseen loossiin. Vastaanottamassa oli laiturilla ollut mies ja kaikki meni niin kauan hyvin, kun taas ponttonilla seistessäni ymmärsin, vaihde oli päällä. Mietimme, mutta vain mietimme, Rapan kanssa pitäisikö hallintalaitekin uusia? Emme uusineet ja nyt se on tehnyt tenää jo kolmessa satamassa. Tilanne kehittyi sen verran, että naapuriveneen ranskalaismies kysyi veneen ollessa jo kiinnitetty, että onko kaikki Ok. Vastasin Ok, tarkoitti varmaankin minun tilaani? Järjestelin hetken venettä ja menin nukkumaan aamuun heräävässä Figueira da Fozin satamassa. Viimeinen ajatukseni ennen pientä nukahdusta oli, että kyllä maailmassa on monen moisia paikkakuntia, joista ei tiedä edes nimeäkään. No eivät nämä Figueura de Fozilaiset tiedä Poristakaan mitään. Olisiko jotain mitä pitäisi tietää? Uskon nukahtaneeni hymy väsyneillä kasvoillani, joille olisi pitänyt antaa jälkeen auringon voidetta.