keskiviikko 5. elokuuta 2009

PENICHEEN

02su 08 09 Ensimmäinen varsinainen purjehduspäivä Atlantilla



Foxin eikun Fozin ajatuksissa heräsin kauniiseen aamuun. Nea on tulossa huomenna, ajatus antoi pontta askeleilleni kun tramppasin viranomaiskonttoriin. Tulli kertoi, että satamatoimisto on kontissa, jonka ohi kuljin kilometri sitten. Siis satamassa. Menin varmuuden vuoksi ensin suihkuun ja sitten maksamaan yöpymiseni. Pankkikortti ei käynyt, lukija oli rikki (niin kuin tuntuu Portugalissa olevan kaikki muukin). Kylmäsi, oliko minulla käteistä niin paljon. Laskin kaikki rahani tiskille ja vielä jäikin pikkuhiluja yli euron edestä. Olin varautunut enintään 20 € ja maksu oli 27,52 €. Kunnolla valmisteltu lähtö stavangerilaisen avustamana sujui kommelluksitta. Aurinko paistoi ja oli luvassa luoteistuulta 8 m/s. Ajoin ulos aallonmurtajasta ja avasin keulapurjeen. Ajatukseni yksinpurjehtijana oli seilata sillä ja vain sillä 34 mailia Nazareen. Samanaikaisesti lähtenyt yli 40 jalkainen vene nosti ison allonmurtajan suojassa ja avasi rullukan. Puolen tunnin päästä se oli selvästikin menossa ohi. Tämä ei vaikuttanut päätökseeni tippaakaan (uskokoon ken voi) kun käynnistin moottorin, käänsin pikkuhiljaa vastaiseen ja samalla vedin rullukan sisään sekä nostin isopurjeen täytenä. Homma sujui kuin salamana, mutta naapuri oli päässyt puoli mailia karkuun (tarkalleen 0,577 mpk). Maka kritisoi Karin ja minun kilpailuhenkisyyttä, mutta vertaamalla omaa kulkua muiden etenemiseen saa parhaan lopputuloksen matkankin teossa ja oppii säätämään purjeitaan oikein ja samalla kehittyy paremmaksi purjehtijaksi. Otin tutkan käyttöön ja lukitsin maalin. Välimatka pysyi saman Helmin ohjatessa. Vapautin Helmin ja seuraavan kahden tunnin aikana saavutin tuota tuntematonta kahden hengen miehistöä kaapelin verran. Ei huono suoritus. Välimatka pysyi samana, kunnes he heittivät harakalle ja suuntasivat kohti rantaa. Olivat siis menossa Nazareen, joka oli minunkin ensitavoitteeni. Tällä kuuden solmun vauhdilla tasaisessa kahdeksan metrin tuulessa olisin Penichen kärjessä 1945. Näin saattaisin ennättää huomen illaksi gastejani vastaan Cascaisiin, joka on yksi Lissabonin vierasvenesatamista. Olin pikkuhiljaa ajautunut liikaa ulos reittiviivaltani ja niin päätin tehdä spinnun puomilla harakan. Kovan vähdin jälkeen sain purjevirityksen valmiiksi ja vetämään. Nopeus nousi 6,5 solmuun. Viiden minuutin päästä etupurje valui alas foilistaan. Falli oli jostain syystä auennut. Puin liivit jälleen päälenni ja kiirehdin etutäkille, mutta jenni oli päässyt luisumaan veneen alle. Onneksi se oli kahdesta kulmasta kiinni. Taistelin puolisen tuntia enne kuin sain purjeen ylös täkille. Ihme kyllä se ei ollut musta, myrkkymaalin tahrima. Etutäkillä istuessani ja huoahtaessani mietin, että kunpa olisi joku joka toisi oluen tänne. Sen ajatuksen katkaisi iloisen vihreä lippu, jonka Immigrant ohitti metrin päästä. Join sen oluen selvitettyäni purjeen etutäkille ja otettuani puomin alas. Nopeus pelkällä isopurjeella laski solmun verran ja toteisin Nazareen olevan 12 mailia ja Penicheen 20. Jatkoin pelkällä isopurjeella kohti Peniceä. Ajankuluksi otin lintukirjan esiin ja tutustuin uudelleen noihin liitäjiin. Ainakin nämä, mitkä nyt ympärilläni lentelivät, olivat selvästi selältään ruskeita ja näin määritys on idänpikkuliitäjä. Pohjoisempana näin musta/valkoisia liitäjiä, siis pikkuliitäjiä. Kaksi uutta elämänpinnaa, kun viime vuonna Biskajalla en määrittänyt tarkasti liitäjiä erilleen, totesin ne vaan liitäjiksi. Näin sain taas pari tuntia kulutettua. Tuuli alkoi nousta tapansa mukaan iltaa kohti. Tasainen kahdeksan metriä muuttui kymmeneksi ja puuskissa jopa 11 m/s. Penichen niemi tuli jo kaukaa näkyviin. Se on pitkä, kapea kannas, joka työntyy mereen. Tässä kohdin Atlantia jää saaria reittiviivan valtameren puolelle. Vähissä ovat saaret täällä. Merikortisa oli varoitus aallokon suurenemisesta ja niin kävi.



Penichen kärjessä olevasta majakasta otin useita kuvia. Nimesin tuon majakan ja kärjen Terssaloksi. Teersalo voisi ottaa Penichestä kummikunnan. Raumankielisesti seuraava satama olisi Penes, onhan varis vares ja jänis jänes. Joten… Laskin isopurjeen ETAn mukaisesti 1945 Terssalon jälkeen aallokon vähän rauhoituttua. Tuulen voima tuntui pitkän myötätuulipurjehduspäivän jälkeen kovalta.

Peniche 2030, log 2240, matka 58M, Mh 307,0 1,1h, (siis varsinainen purjehduspäivä)



Sveitsiläismies oli vastassa ponttonilaiturissa. Hän kertoi, että täällä on neljän päivän juhlat ja aamulla oli kova pauke. Juhlan humu oli kuulunut jo kauas merelle lähestyessäni kaupunkia. Satamakonttori ei ole enää auki tänään ja huomen aamulla se on auki 0700-0745. Portit ovat lukittuina, en pääse mukaan juhlahumuun. Sveitsiläismies, jolla oli veneenään Finsailor tunsi selvää sympatiaa suomalaista kohtaan ja tarjosi korttiaan, jotta voin käydä suihkussa. Kieltäydyin kohteliaasti. Olin sen verran väsynyt, että ajattelin mennä kohta nukkumaan. Lämmitin eilisen kokkaukseni, eikä tuo jälkiarviointi lämmitettynä niin kummallinen ollut. Hunajaa voisi laittaa sekaan taittamaan simpukoiden voimaa. Ulkoa kaupungista kuuluva musiikki piti hereillä, joten kirjoitin puoleenyöhön. Sain kuulla haitariesityksiä, muutama aivan tuttu kipale ja uudempaa portugalilaista nykypoppia pariskunnan esittämänä. Juontaja jaksoi pitää meteliä, samoin kuin edessäni oleva perhe veneessään ja laiturilla. Täällä näemmä kuuluu pitää ääntä. Kannettavasta loppui akku, joten pääsin blogin kirjoittamiselta. Nukahdin puolilta öin väsymykseeni vaikka läheiseltä esityslavalta kuului melkoinen molotus. Heräsin taas sotatilaan, juhlapäivä huipentui ilotulitukseen, jota kuuntelin ensin pistopunkassa viitisen minuuttia ja katselin sitloorassa vartin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti