FIG FOZIM BATA

MAKUNAUTINNOI FIG FOZ´IS

Antteks ulkraumlaise, ny o semmost assia, ett mnuu om bakkok kirjotta äidingiälell. Näättäk mnää nauti oikken gunno atrian dänäpe.

Alotetas siit ko mnää lähdi ostama tykötarppei Figueira da Foz`in gaupungist. Mnuull ei ollu mittä hujumentti mist hakisi ja mitä mnää sapuskaks tämäpe nauttisi (huamakka mnuull ol nautinno miälp päälmäisen). Mnää tramppasi yli straada ja rotvalli. Muu oliva menos piitsill ottama aurinkko. Kyll mnää ihmetle suurest, et miks nämä ihmse tääll paahtava ittiäs viäl tummemmiks vaik heil jo syntjäs on gunnom bikmentik kropas. (Toine suuresti ihmettelevä ol Lehtose Manu, mut se ongi sitt jo toine juttu mitä mnää muistele tyäloppugronigassan, tai sit suullisest joskus panksuunill lähtiessän). Tääll o muute aika vaatimattoma näköst väkke, tääll Fig Foz`is niinko näky paatim bersses lukeva. Iso perss.. jaa juu mut mnää oli menos ostma tarppei päivä sapuskaha. Olin däsä päättän tehd Italiam battaha, ko semne loju käyttmättömän gaapi hyllyll. Siihe tarvita 300 gramma jauheliha. Mnää meni hallist stää hakema. Ei ollu enä lihatiski auk. Onneks leiptiskildt mnää sai oikken gauni näköse kako. Ei se vanh äij stää ymmärtän kon mnää pyysi kakko. Mut anto kuiteski sem bolaka misä mnuu sormen ol liki kii.

Ko mnää pual tiima tramppasi, nii eikös ollu semne ovi auk mink takka löys kaikke mitä halut voi. Poja! poja! Se ol ruakkaupp. Mnää meni just suara lihatiskill ja katli hetke aikka. Ei ollu jauheliha, mut takan ol lihamyll. Stää mnää yriti näyttä matamill. Ei hän ymmärtän, elekiälell mnää pyysi, ett pääsenk mnääs sinnp pual tiski. Ei hän ehtin giälttäkkä, mutt annas armias kon mnää oli änkemäs sormean siihe myllyhy, ni sillo mnää sai apskeedi silt pualeldt tiski (se kone ol –seis, stop, kaput, tilt). Hetkes tlii taantum ja mnää näi ko Maritza änkes Stokholmis kättäs piranja alttasse. Nora kerros, et heitt viätti ulos tilast ja äkki. - No en taid syäd Italiam batta tänäpe.

Ei auttan ko otta uus strategia käyttöhö. Josei se onnist lihamyllyn gautt, ni hyäkätä muuall. Piän puat tämä o. Kyll josta löyty aine mnuu ruakkaha. Josei resäfti jälkke, ni funderatas sitt jotta muut. Kylls ses siits sitt kirkastu. Hetke aikka ko mnää meni niit kolme hyllyväli, ni jo löödys tumma rommi (ron). Mutei se kuuluns siihe mnuu reseptihin alkkunka. Osti sem bois kuljeksimast (niingo Ilu St Graiukse ja myi mnuul Immigranti, KIITOS! hänell siit). Näättäk kon dääll ei rommitodi aineksi saa läheskä jokasest kaupungist (puadist). No sit mnuu silmän osusiva jääalttall - taas, mihis muuhunka kos simpukoihi. Pakastesimpuka (Miolo Mexilhao, 314 gr 2,08€) saava korvat se jauheliha, tulepa sit Portugaliki mukkan guvaha.

Mnää astlim baatill ja siin dlii mnuu miälehen Venelehden kapteeni Kattila, jota mnää ja moni muuki halveera niitte ordereitte ja aineitte hankinna vaikeude vuaks. Hän sano, et kyll niit (eksoottissi aineit) löyty joka kaupas. Siins stää nys sit olla sem buhtan gaulan gans (hies se ny ol, tääll on 27 astett lämmint), ko ei edes jauheliha löytyn. Se niist eksoottisit aineist. Onneks o simpukoi – musselei – joka kaupas ja eri muadois. Siin ko mnää tramppasi, nii resept alko kirkastu mnuu aivoisan.

Näis se men go mnääp pääsim baatill:
Mnää kuarisi aik annokse valkosipulin gynssi (Nea tlee, toivottavast maanada, ja siloo mnuu valksipuliherkuttelu loppu, ota nys sitt loppukiri). Otin gasari ja kaado siihe vuann 2002 häämatkall ostettu valkviini vuadelt 2000 (toki mnää maisto, et se ol viäl kelvollist) ja hauduti ens niit kynssi siin ja sit lisäsi simpukas sekkaha.



Hetken go ne olivas siin lämmöll, ni mnää lisäsim brutaalist Italiambatapussi siihe (totk kai mnää se avssi ja tyhjensi pussi – oli vast freistan vähäs stää Bornholmi viini). Kaado ohje jälkke kuus desi vet (knaftist) siihe ja alo piänell liäkill kiahuttas stää. Ain välills sekottae, niingo kuulu tehd. Sekotuskauhast tlii kauhajan gauni färine. Josei tämä ruuast käy, ni täss o hyvä puu färjär. Kauh ol ko mitäki jalopuut. (Meinak lämpö haurast pääkomma, ko mnuu tyäminän o ain kauhistellu kaikke ko ei ols stää milt näyttä). Täsä vaihes mnuul pälkäht päähän, et nes simpuka olis pitänp panns sekkaha vast viime tinkas (korkkeintas pari minuutti enne), näi ainaki pakastekatkaravuill pitä tehd jotei niist tul kumissi. Nos siäl ne ny oliva ja mnuu miäles väläht näky, ko Sorskive Velskalt sinkos pakastelihapull haarukast tyämaaruakalas ja lens naapri laotasell. En ol muute ennättän mainit, et se leip o oikke hyvä. Söi stää pari siivu pahimppa nälkkähä ja toisen go leikkasi, ni dippasi sill milt pada mauku tuntu. Tunnus oikke hyvält ja pit leikat seoravaki siiv.



Kakskymment minuutti om bitk aik, ko o jo kauhja nälk ja miäl maista tliik täst mnuu seorav miälruakan. Yritin gäyttä aikka ajatlemall. Ei se mnuull ni vaikkja ol niingio huamat. Meinan go aatokse lentävä, ko vaa mukam bysyis. Kaupunk, tämä Foz alko näyttä kuiteski ensalu kaupunkkuvallise nollatilantte jälkke siädettävält. Jollail tappa ajatukse kesäsest Fozist karkasiva Foxihi (ymmär Bond – James Bond), Fox – Samatha Fox. Flikk ol aikans (80-lukku) komeimppi laultähdei. hän myi lpeit enemmänki suurten geuhkotte voimall ko laulu ännell. Lämpö teke tehtäviäs. En mnää Samantha Foz siis Foxi miättin, vaa stää, et kui mnuu paati nimi on gehittyn Immigrant NS:äks. Näättäk se nimi ol ensiks, ko se ol Ruattis, Samantha. Sit ko paat uitetti Suamehe, ni Ilu tek siit Immigranti (Immigrant S) ja mnää ko sitt en enä muuttan stää nime, vaa lisäsi tua N-kirjame. Nys se sit o Immigrant NS. Aloksen goko nimi o siis Immigrant Norma Samantha. Paha kiäle sanova, et Norma tliis Norma Jean Bakerist eli Marilyn Monroest (jonk kuva oll Immigrantis kummitädim baikall viäl pari viikko sit, nys se on dämäm bitkäm burjehdukse aikan muuttun mnuu armaan guvaks). Mut ei, mnuu raari veljen Pek ol mnuun gans sama miält et, MP-27, paati hyvä nimi olis Norma (saatto ol muute Peka ajatus). Se tlee mnuu rakkaist tyttäristän Norast ja Maritzast.

Sitt kiälkannoi hivelevä hetk ol framill. Mnää pääsi maistma Fig Fozim batta. En malttan senttä yhdem bäevä seisakill ulkpöyttäp pistä. Söin guiteski ulkon gulinaarises seoras, toisell pualell syättin Gallian Gukko ja toisell paahtoleippä iltpäeväteen gans, vastpäise norski taisiva syäd hapatettu kala, vai olik se frou ko men pesull ja häne aurinkvoittes ol härskintyn. Mnää usko, eteivä he ymmärtäns stää hiano suamlaist perinneruakka, (koittivak kyll tuaksutell, mitä ol panttu valksipuli sekkaha). Yksinkertasest (niingo huamat jutum bittudest) se ol bunkraukse yhteydes lähties Raumalt ostettu jotta pussiruakka ja paikallisem buadi hyllylt lopu. Eivä olles simpukak kumissi, teill ko niist et mittän tiäd, ni yhden gerran go purase ja anta menn alas vaa – nii se käy. Mnää tykkä niist ja ne maistus oikken daivaallisildt. Mnull jäi viäl huamisell seilauksellekki stääs syätäväks ja stää mnää odota ves kiälell.




JK (jälkkirjotus): O mukav nähd kui tiukast se uus puufärjäystököt istu valkoses kokkpaedas.