KÖYSI POTKURISSA

06pe 11 09 Sukeltaja tarkasti pohjan



Eilen torstaina satamassa oli sukeltaja, joka kävi arviomassa Immigrantinkin pohjan ja vahvisti epäilykseni potkurissa olevasta köydestä. Hän tuli nyt perjantaiaamuna ja sovimme, että hän poistaa köyden ja käy läpi minulta kesken jääneen vesilinjan puhdistuksen. Vene joudutaan joka tapauksessa myrkkymaalausta varten nostamaan ylös. Sevalgem Granden köysi oli helpolla poistettavissa, eikä ollut sukeltajan mukaan aiheuttanut potkurille vauriota. Maksoin sukeltajalle 50 euroa palveluksista.



Lisäksi hän antoi minulle telakan osoitteen, missä Immigrant voitaisiin nostaa ylös. Toimiston tytöt soittivat sinne ja antoivat minulle nettiosoitteen, jonne voisin täyttää veneen perustiedot ja tarvittavat tehtävät. Näin parhaaksi mennä Varaderos Anagaan keskustelemaan kasvotusten. Ajoin bussilla 910 Santa Cruzin viimeiseen satamaan Darsena Pesquera (Kalasatama).
Hetken käveltyäni löysin venetelakan ja nuoren johtajan, joka puhui hyvin englantia. Kävimme läpi mahdollisuuksia pohjan kunnostuksessa. Tiistai olisi ensimmäinen mahdollinen päivä, jolloin vene saataisiin ylös ja työn alle. Ongelmaksi muodostui Immigrantin pohjassa oleva VC 17-m myrkky, jota ei löydy Kanariansaarilta. Useiden puhelujen jälkeen päädyimme siihen, että myrkyksi tulee Jotun. Tämä tietää primerin uusimista, jotta myrkky pysyy pohjassa. Veneen ylösnosto, painepesu, pohjan puhdistus ja hionta sekä kaksi kertaa primer ja kaksi kertaa Jotun käsittely maksavat arvion mukaan 1305 euroa. Mitä toimenpiteitä voin itse tehdä niistä keskustelemme tarkemmin, kun saamme Immigrantin ylös. Tuosta hinnasta primer ja myrkky töineen muodostavat suurimman osan 950 €. Työ on kuitenkin tehtävä, sillä pohja on tiukasti näkissä. Olin varautunut myrkkymaalukseen ja minulla oli mukana VC17m kannu, mutta se meni kölin kunnostuksessa. Siinä yhteydessä köliin tuli ainakin neljä kerrosta myrkkyä, joten on jännittävää nähdä miten se on toiminut. Muualle myrkkyä ei riittänytkään ja siksi rokkoa on paljon. Pelkkä makeavesiaktivointi ei riittänyt ylösnoston jälkeen niin kuin Itämerellä. Ajan siis Immigrantin tiistaina kahdeksitoista veneen Varaderos Anagan altaaseen.

_

NAARMUTTAVA POHJAKASVILLISUUS

03ti 11 09 Toiminnallinen päivä vie lääkärille

Eilen illalla ihailin, kun fransmanni kiipesi mastoonsa narutikkaita nerokkaampaa tikasta käyttäen. Aamulla katselin kaikki varusteluetteloni läpi, mutten löytänyt hakemaani. Piirsin tikkaan ja lähdin kierrokselle. Menin ensin Spinnakeriin ja sain kielteisen vastauksen. Samalla kysyin bimini-miehestä. Hän oli käynyt veneellä lauantaina (muttei soittanut) ja todennut tehtävän vaikeaksi, kun ei ollut targa-kaarta. Asia jäi auki, enkä saanut kahden miehen puhelinkeskustelun jälkeen selvyyttä tuleeko Carlos vielä. Hän ei puhu muuta kuin espanjaa, joten asiointi käydään liikkeen kautta. Nea ihmetteli kuinka nyt tilaan biminin, kun olen kärvistellyt Välimerellä paljon suuremmassa helteessä. Siellä seilasin kuitenkin niin paljon, ettei satamassa oloa ollut tässä määrin kuin nyt saavuttuani talvehtimisalueelle. Täällä Kanarialla keskipäivän aurinko on todella polttava. Joka tapauksessa siitä tulee vain satamassa käytettävä malli barduunoiden takia.
Lähdin siis epätietoisena biministä seuraavaan liikkeeseen. Radar Canariasin mies lupasi tilata narutikkaan, toimitusaika min 10 pv. Aikaa siinä ottaa se, että vain 9 metrinen on vakiomalli. Kuvittelin tarvitsevani 13 metrisen. Onneksi touhukas myyjä esitteli minulle toisenlaisen huomattavasti halvemman ratkaisun. Topclimberissä on istuinlauta (yksinkertainen puosun tuoli) sekä remmit käsiin ja jalkoihin jarrulla. Kiipeäminen perustuu lähinnä jalkavoiman käyttöön. Kävin hartaasti ohjeen läpi ja totesin siitä löytyvän ratkaisun mastokiipeilyyn. Yritän tällä hankinnalla keventää gastien voimankäyttöä. Minuthan on vinssattu jo viidesti mastonhuippuun, eli kerran kuukaudessa. Tinkasin hinnasta ja sain systeemin 250 eurolla.
Veneelle tultuani tarkistin, että ison varanostin on juuri 10 mm ja sopii käytettäväksi nousuköytenä.



Olin taas saanut toimintatarmon päälle hetken mañana -vaiheen jälkeen. Ei parta pahoille kasva on vanha sanonta ja noudatin sitä useita vuosikymmeniä. Nea sai minut uskomaan, että nuorrun kymmenen vuotta ajaessani rehotuksen tai sängen pois leuastani. Nyt olen ollut parraton, toisin on Immigrantin laita. Vihreä kasvusto on vallannut vesilinjan seutuvuksen. Varsinkin styyrpuurin puoli, joka kärsi Malagan kaupallisessa satamassa öljyvauriosta, rehottaa komeasti ja pohjassa näyttää olevan näkkiä. Päätin poistaa kasvuston kahden päivän aikana. Tänään tuulen ja aallokon vuoksi on tarkoituksenmukaista putsata juuri tuo pahempi kylkiviiva. Vaikkakin se on sormiponttonin puoli. Viritin kaksi työköyttä keulasta perään, puin Maijan lainaamat liivit kannattelemaan ja varustauduin juuriharjalla ja hiomasienellä työhön. Ihmettelin pelastusliivejä pukiessani, miten Maija on saanut pysymään ne niin ihmeen puhtaina useiden kisojen jälkeenkin. Siinä minulla on pesutehtävää työn jälkeen. Ahdas oli ponttonin ja veneen väli, mutta pääsin työn alkuun. Juuriharja oli aivan liian kevyttä kamaa. Tosin sen muovisella selkäpuolella sain lastattua kasvustoa pois. Rokkopohjaan kävi vain hiomasieni. Tosin se vei viimeisetkin myrkyt pois pohjasta. Näkkikasvuston suuren määrän selittää luonnollisesti nämä lämpimät vedet, Immigrant on ollut vedessä jo puoli vuotta, purjehdittu mailimäärä ja ennen kaikkea pohjan pesu painepesurilla Guernseyssä. Pohjamyrkkyä ei ole ollut tarpeeksi. Mietin siinä työstäessäni pohjaa, että nyt pitäisi olla sellainen varrellinen, mikä se nyt onkaan, jolla te krapaatte autonne ikkunoita siellä aamupakkasilla. Tämä vahingonilo sai varmaankin minut liian huolimattomaksi ja tein lähituttavuutta ponttonia kannattelevan arkun kanssa ja varsinkin siinä olevan kovakasvuston kanssa. Väli kävi liian tiukaksi, joten päätin jättää tämän päivän urakan kolmannekseen veneen kylkiviivasta. Huomasin vedestä noustessani, että olin naarmuttanut vasempaa kättäni ja osin selkää näkkiin ja merikasvustoon.



Siis reippaasti suihkuun, otin mukaani antiseptisen liuoksen (Septidin), jota suihkutin haavoihin suihkun jälkeen. Naarmuuntunut ihoni alkoi punehtua ja polte oli kuin olisi kieriskellyt nokkosissa. Hetkessä iho oli ruudukolla, kuin ruutunäkkileipä. Menin satamatoimistoon ja näytin kättäni. Tytöt totesivat heti, että tarvitsen lääkäriä. Toisen ilme oli sen verran kauhistunut, että se teki minuunkin vaikutuksen. Selvitys vakuutuksen voimassa olosta ja sain osoitteen yleisen terveyskeskuksen talosta. Luulin sitä tohtorin nimeksi. Matkaa sinne oli noin vartin verran. Pikakävelyn jälkeen menin yleiselle luukulle ja hetken ymmärtämättömän keskustelun jälkeen vastaanottaja saattoi minut ulos ja näytti Urgencias nimeä talon toisessa päässä. Kun menin sille ovelle selvisi minulle myös miksi hän toisti viittä. Tämä vastaanotto on auki klo 17-09. Kello oli neljä, joten minulla oli tunti aikaa. Suihkuttelin desinfiointiliuosta. Odottavan aika kävi tosi pitkäksi ja kävin tutustumassa Nautico de Santa Cruz de Tenerifeen. Pääsin tutustumaan siihen vain ulkopuolisesti, paikka on vain jäsenille. Ei auttanut vaikka esitin siirtäväni veneeni sinne.
Viimein Urgenciasin vastaanoton ovet aukenivat ja pääsin esittämään asiani. Koko homma meinasi tyssääntyä Lähivakuutuksen vakuutuskorttiin. Se ei käy eurooppalaisesta. Kerroin vastaanottajalle, että Finlandia on Eurooppaa. Hän kävi neuvottelemassa kollegansa kanssa. Ei käy. Kerroin tarvitsevani lääkäriä ja olevani valmis maksamaan palvelusta. Seuraavaksi ongelman muodosti maksutapa – minulla kun ei ollut riittävästi käteistä mukana vain Visa kortti. Neuvottelin käyväni nostamassa käteistä automaatilta tutkimuksen jälkeen - Pyydän. Ilmeisesti suihkuttamani liuos ja tuskastunut ilmeeni hellytti tiukkailmeisen miehen ja hän ohjasi minut naislääkärille. Yhteistä kieltä ei meinannut löytyä, kunnes piirsin itseni sukeltamassa veneen ja laituriarkun välissä sekä yksityiskohtana suurensin merirokon. Jo meni jakeluun ja lääkäri määräsi minut naapurihuoneeseen, jossa mieslääkärinhoitaja valmistautui piikittämään minuun tetanuspiikin. Ensin hän moppasi huoneen lattian (kylläkin kuivalla leveällä mopilla) levittämällä pölyn huoneeseen. Palasin lääkärin luo ja hän kehui piirrostani ja sanoi tallentavansa sen asiakirjoihin aarteidensa joukkoon. Minulle määrättiin akuuttiin allergiseen ihottumaan pillereitä viikoksi (ebastina cinfa 10 mg, comprimidos EFG) ja kahdeksi/kolmeksi päiväksi rauhoittavaa voidetta ( Menaderm Simple), jossa on kortisonia. Lisäksi tulee välttää altistamasta vaurioituneita kohtia auringolle.
Jätin ajokorttini pantiksi vastaanottoon ja kävin nostamassa käteistä. Lääkärin konsultointi maksoi 58,09 €. Kävelin huojentuneena takasin veneelle, kun lääkäri oli todennut, ettei Kanarialla ole hengenvaarallisia vesikasveja (vaikkei oikein ollut ymmärtänyt mihin olin itseni naarmuttanut).




Ps 1) Kirjoitan tätä nyt torstaina ja oireet ovat poistuneet, lopetan salvan käytön ja syön kuurin loppuun.

Ps 2) No, ny mnää se muista: Os Sii! C o c jaakrapa.

-

INTERNETPUISTO

02ma 11 09 Internetpuisto

Marraskuun myötä Teneriffalle ovat tulleet kovat iltapäivätuulet, jotka jatkuvat yöhön saakka, vaimentuakseen aamuksi. Immigrantin perän muoto ei ole otollisin ottamaan vastaan aaltoja, vaan plätinä on melkoinen. Olen käyttänyt korvatulppia nukahtaakseni. Pari päivää on mennyt päätä käännellessä, jotain pienetä kunnostustointa tehdessä. Tämä Santa Cruz de Tenerife on tavattoman sekava kaupunki. Arkkitehtonista kauneutta täältä on vaikea löytää, tosin en ole vielä käynyt La Laguna kaupunginosassa, jonne pääsee ratikalla. Kaupungissa melu on valtaisa. Se aiheutuu kahden valtaväylän läpiviemisestä juuri rantakaistalla. Illalla ja yöllä kuuluu armaan (vai pitääkö taivuttaa Armaksen) moottoriääni voimakkaana. Armas on paikallinen alus, joka ajaa mm. Madeiralle. Kahteen otteeseen olen mennyt ulos tähystämään kurkia, kun selvästi kuulin niiden äänen. Molemmilla kerroilla ymmärsin äänen aiheutuvan ponttonilaiturin trissojen ohjatessa laituriarkkuja ylös ja alas veden tahtiin.



Langaton internetti ei toimi satamassa, mutta pääväylien välissä on infokioski, jonka ympäristössä on erittäin hyvä kenttä. Usein tässä nettipuistossa istuu monimuotoisten puiden suojassa useita ihmisiä, ei pelkästään purjehtijoita. Pölyisä ja meluisa tämä valtaväylien välissä oleva paikka on. Lisäksi sisiliskot ja pikkuöppiäiset häiritsevät yhteydenpitoa. Lähellä on kuitenkin muutama nettilä, joissa saa koneensa suoran kaapeliin, joten yhteys on erinomainen.

-

UUSI SEINÄMAALAUS

30pe 10 09 Auto luovutus ja kiinalaisillallinen Margaritalla.

Heräsin huonosti nukutun autonpuskuriyön jälkeen tukkoisena. Kävin suihkussa ja pistin siistit vaatteet ylleni luovutustilaisuuteen. Vuokraamon nainen kiersi auton ympäri ja totesi, että pieniä tönimisiä täällä aina sattuu. Se siitä. Turhaan olin nukkunut katkonaisesti. Kävin uudelleen katsomassa suomalaiseen Jon 33 Margaritaan tehtyä biminiä. Samalla sain kutsun illallistamaan kello 18. Päätin pyytää samaista argentiinalaista tekemään aurinkosuojan Immigranttiin. Kävelin Spinnaker Shopiin (os. San Juan Bautista, 32) tekemään tilausta. Omistaja lupasi toimittaa katsomispyynnön Carlosille, joka soittaa tullessaan veneelle. Kävin ostamassa satamakirjan Atlantic Islands (Azores, Madeira Croup, Canary Islans and Cape Verde), löysin sen Matin ohjeen mukaisesti Radar Canarias, Nautica Nordest -liikkeestä Kirja maksoi 59,76 €. Illalla sain sydäkseni Margaritassa herkullisen kiinalaisruoan, jonka Matti valmisti. Tuli siinä kallisteltua keskustelun lomassa kääpiöitä, joissa oli paikallista brändiä.

31la 10 09 Seinämaalaus Santa Cruz de Teneriffan satamamuuriin.

Melko pitkään kesti ennen kun pääsin ylös illallisen jälkeen. Vietin pikkuhiljaista päivää käppäillen kaupungilla. Löysin Crocksin kävelykengät ja ostin ne. Siistit nahkapäälliset sointuvat shortseihini hyvin. Illalla maalasin sataman seinämuuriin Suomen lipun tapaisen seinämaalauksen. Hyödynsin Madeiralla tekemiäni sabluunoita työssä.



-

LENTOASEMALTA MELKEIN TEIDELLE

29to 10 09 Veijo lähtee Suomeen

Kolmella kellolla varmistettu herääminen 0700. Nautimme aamupalan ja kävimme suihkuissa. Veijoa huoletti saadaanko vuokra-autoa riittävän nopeasti? Jos ei, niin löytyykö taksia ja ennättääkö sillä asemalle? Menimme varmuuden vuoksi toimistolle 0830, vaikka se aukeaa vasta 0900. No toinen tytöistä tulikin jo varttia vaille ja soitti autovuokraamoon, josta luvattiin tulla varttia yli yhdeksän. Uusi huolenaihe oli, kun autoa ei kuulunut ajallaan, vaan vasta 0930. Päivän vuokra oli 39 € ilman kilometrirajoitusta. Autovuokraamon nainen kiersi punaisen Punton ympäri ja merkkasi kolhut asiapaperiin. Veijon nosti kassinsa perätilaan ja Kalle lähti ajamaan kohti lentokenttää, jonne ei ollutkaan sataa kilometriä vaan 58 km saamaamme maantiekartan mukaan. Matka taittui nopeasti moottoritiellä pienellä tuuliherkällä Puntolla ja olimme jo 1030 lentoasemalla. Yritys päästä suoraan läpi tsekkauksesta kariutui kahden luukun juoksutukseen. Ja hetken päästä selvisi, ettei Finnairin lentoa tsekata vielä tuntiin. Istahdimme kahville. Ihmettelin, etten ollut kisoissa huomannut tällaista huolestuneisuutta. Veijo totesi kisan olevan kisa, eikä hänellä ole siinä niin suurta omaa asiaa, kunhan voitetaan, muuten hän on kaikkeen varautuva. 1130 tuli vapauttava ilmoitus tarkistuksesta ja Veijo liittyi muiden suomalaisten sekaan jonoon. Oli taas aika toivottaa molemmin puolin hyvää matkaa ja voimia.



Lähdin tutustumaan Puntolla eteläkärjen vierasvenesatamiin. Ajoin ensin Los Cristianokseen, jätin auton kauas keskustasta ja kävelin helteessä melkoisen matkan. Olimme olleet satamassa kahdesti 22 vuotta sitten Maken ja Arin kanssa viikon purjehduksellamme. Tilanne oli sama kuin silloin, satamassa on pieni osa ankkurointiin. Oliko siellä vuokrapoijuja. Siitä en päässyt selvyyteen. Yhden tutun rakennuksen löysin. Seuraavaksi ajoin Playa de las Americasiin, josta en löytänyt tuttuja paikkoja. Olin vähän huonosti valmistautunut tähän tutustumisretkeen. Ei merikorttia, josta satamien sijainnit olisi jotakuinkin löytänyt. Liikennejärjestelyt ovat tällä saarella jokseensakin hurjat ja ajonopeudet aivan käsittämättömät. Moottoritie liittymässä yhden läheltä piti tilanteen jälkeen totesin ajavani pikkutietä kohti Teideä. Tie oli kapea ja perässä tuleva auto tuntui määräävän nopeuden. Ajoin yli kaksi kymmentä kilometriä kunnes päätin hypätä pois letkasta toisena autona. Jätin tällä kertaa Teiden väliin, kun olin vain kevyesti vaatetettu. Komeat maisemat koin –mitä nyt ehdin kaarteilta nähdä. Usean eksymisen jälkeen olin taas samalla tiellä, jolta olin aloittanut, siis matkalla kohti Los Cristianosia. Pikkukylän asuinalueiden halki ajettuani pääsin moottoritielle ja sain keulan kohti Santa Cruzia. Niin oli kiire pysyä pois toisten tieltä, etten ollut ottanut kuvan kuvaa koko päivänä. Ruokailukin oli jäänyt siihen Veijon tarjoamaan lentoaseman sämpylään. Lievä väsymys painoi kun paikoitin El Corte Inglésin eteen kadulle. Söin keiton ja tein muonatäydennyksen. Kun palasin autolle kiersin sen ympäri ja eikös vaan joku ollut ajanut puskuriin pienen painuman. Kyllä harmitti ja soimasin itseäni, etten ajanut autoa parkkihalliin. No niissähän tapahtuu suurin osa ryttäyksistä. Kolmasti yritin keskustasta Deportivo Marina Santa Cuziin. Löysin lopulta reitin, kahden kilometrin päästä kun kääntyi moottoritieltä oikealle kaistalle, joka vie kaupalliseen satamaan, niin pääsi myös vierasvenesatamaan. Olin niin loppu ajopäivästä, etten poistunut enää veneestä kahdeksan jälkeen, vaikka auto olikin käytössäni aamuun asti. Nukahdin huonosti laskeskellessani paljonko Puntoon uusi puskuri maksaa.

SC ei kaikki hyvin



Ps. Nyt olen hukannut langattomen verkkoyhteden. Olen täysin nettikahviloiden varassa, kunnes taas saan ladattua langattoman. Sotkiko kutsumaton vieras koneeni.
.

62 V

091028 Paluuliput ja syntymäpäivä ajallaan

Veijo nousi aamuvarhain soittelemaan Raumalle matkatoimistoon ja saikin aika nopeasti liput Teneriffalta Helsinkiin huomiseksi. Aamutoimien jälkeen kävimme tutustumassa Teneriffan Santa Cruzin keskustaan. Aika epämääräinen ensikuva jäi mieleemme. Kalle sai taas varattua aikaa puhelinkortilleen, joten viestionnittelut-kin pääsivät läpi. Iltapäivällä havahduimme kipparin kutsuneen suomalaisalusten Seilin ja Margaritan (Jon 33, uusi tuttavuus) väen synttäritoteille klo 1800. Aikaa ei ollut liiemmälti hankkia punaviinipänikkä sangriaan ja paikallista tummaa rommia toteihin. MannerEspanjassa joka korttelin kulmalla on viinikauppa. Täällä sitä sai hakea kilometri tolkulla. Juoksujalkaa tulimme lopulta veneelle muutaman minuutin ennen kuutta. Saimme kaikessa rauhassa tasata hengitystämme ja kuivatella niskaamme, kutsuttuja ei vaan kuulunut. Katsoimme kaupungin kellotornissa olevaa kelloa ja ihmettelimme, ettei sitäkään ollut siirretty normaaliaikaan.



Olimme siirtäneet kellomme ensin normaaliaikaan ja sitten tullessamme Kanarian vesille Espanjan aikaan. Akateeminen varttikin meni ja naureskelimme, että muilla suomalaispurjehtijoilla on vielä meneillään kesäaika. Tasan tunnin myöhässä tuli Seilin pariskunta ja kertoi, että Jonin väellä menee vielä hetki. Kohteliaina isäntinä emme kommentoineet myöhästelyä tietenkään mitenkään. Vietimme mukavan kahden tunnin rupatteluhetken lopulta täysin pimeässä sitloorassa ( Perdon, on tarkoitus hankkia öljylyhty pöydälle, siis mañana). Kyselimme mitä pidempään Santa Cruzissa oleilleet suosittelevat Veijon viimeiselle illalle ruokailupaikaksi. Varsinaista suosikkiravintlaa ei löytynyt. Laiturilta poistuessaan vieraat olivat joutuneet kiertämään laituriportin ulkokautta, kun se oli suljettu tapahtuman aikana. Naureskelimme kellojen vaikeaa siirtoa oikeaan aikaan ja lähdimme hakemaan ruokalaa. Kaksi poliisia osui kulkureitillemme ja, kun naiskollega oli saanut sidottua kenkänsä, Kalle kysyi kohteliaasti: Anteeksi jos häiritsen, mutta mitähän paikallinen aika on? Mieskonstaapeli näytti rannekelloaan kysyjälle, mutta kätki sen kun Veijokin yritti nähdä sen olan yli. Epäili varmaan, että onpa tässä nokkelia ja röyhkeitä kellovarkaita, kun meinaavat viedä virkavallan nauriin. Nyt meille selvisi, ettei Kanarialla eletä emomaan ajassa. On se hyvä, että on niin hyvä kotikasvatus (ja toimiva verenpainelääke), ettei ala aivan pienistä (tunninkaan myöhästymisestä) nipottaa. Ravintolapöytään istuttuamme siirsimme taas kellojamme tunnin taaksepäin. Olimme takasin Immigrantilla 2305 (Kanarian aikaa).

Ps. Tänään saattaa tulla lisää tekstiä, sillä olen osittaisessa auringonaltistamiskiellossa. Kannattaa pysyä linjoilla.

SCkh

TENERIFFALLE HILJAISINA MIEHINÄ

Madeiran Funchalista Santa Cruz de Tenerifalle

25su 10 09 Lähtö Funchalista

Normaalienaamutoimien jälkeen kävimme Veijon kanssa teatterin kahvilassa lähettämässä blogitekstejä, muttemme onnistuneet löytämään wifi linjaa. 1130 irtauduimme laiturista ja ajoimme huoltoasema- tullilaturiin. Uloskirjoittautuminen sujui hyvin. Tankkasimme dieseliä 45 litraa ja olimme valmiit seilaamaan Kanarian saarille Ilhas Selvagenin kautta.

Funchal 1200 log 4580 Mh 552,9

Kirkonkellojen lyödessä kahtatoista väistelimme satamaan saapuvaa risteilyalusta ja nostimme isopurjeen. Varustimme sen yhdellä reivillä, sillä tuulta tuntui olevan riittävästi. Avasimme rullukan kolmosena. Vauhtia saimme tällä purjeyhdistelmällä kuusi solmua ja tuuli vei meitä jotakuinkin oikeaan suuntaan. Vaikkemme saaneet yhteyttä ja lupaa mennä luonnonsuojelualueelle on välitavoitteenamme Selvagem Granda, jonne matkaa Funchalista on161 mailia. Veijo ohjasi pitkään ottaen tuntumaa Immigranttiin. Illalla siirryimme automaattiohjauksen, joka piti hyvin kurssinsa Track komennolla. Aloitimme vuoroajon illalla kahdeksalta Kallen tähystäessä yhteentoista, tuolloin olimme edenneet 60 mailia. Planktoni loisti komeasti aalloissa ja wc:n huuhtelupumpussa. Seurasimme plotterista AIS -näytöltä Gladan purjealuksen etenemistä. Sen valot näkyivät kuuden mailin päästä. Kuva ruotsalaisesta koulutusaluksesta Gladanista on otettu Teneriffalla.



26ma 10 09

Tuuli hiljeni yön mittaan ja seuraava kolmen tunnin etenemä oli 16 mailia. Vaikka kuu oli puolillaan valaisi se mukavasti merta. Tämän legin 100 mailia rikkoutui 0730. Purimme aamulla 0840 reivin. Totesimme hetken kuluttua, että tuuli oli niin vähäistä (3 m/s) ja se oli kääntynyt vastaiseksi, joten jouduimme turvautumaan moottoriin 21 tunnin ja 108 mailin purjehduksen jälkeen. 1150 neljä merikeijua lensi veneen lähellä.Luonnonihmeiden kavalkadi jatkui, kun 1215 näimme ensimmäisen merikilpikonnan, joka ui pohjoiseen.



Puolen päivän ruokailulla päätimme, että käännymme kuvaamaan seuraavan konnan, jos sellainen tulee. Heti 1310 ui seuraava kovakuori veneemme lähellä. Käännyimme sen perään ja saimme kuvattua konnan. Pituudeksi arvioimme ainakin puoli metriä. 1445 Salvagem Grande tuli näkyviin. (Ilhas Salvagem suomennettuna Villisaaret).



1515 anoimme toisen tiedotteen Atlantilta (Akh = Atlantilla kaikki hyvin). 1800 delfiinejä uiskenteli veneen läheisyydessä epämääräinen parvi, liekö ollut seitsemän yksilöä. Kalle aloitti yhteydenottoyritykset jo 10 mailia ennen kohdetta. Iltapäivän aikana maininki oli noussut huomattavasti ja kun Selvagem Grande ei lähestynyt riittävän nopeasti alkoi Veijo perua haluaan mennä näille Villisaarille. Selvagem Granden länsipäässä oli riuttoja, joihin aallot murtuivat vaahtopäinä. Saaren rantaan nousivat tyrskyt ymmenen metrin korkeuteen. Veijo maalaili (tietäen, että Immigrantissa käytetyt Varo-sanat on käytetty loppuun) kaikenlaisia kauhukuvia ankkuroitumisesta saaren rantaa, aalto aukaisee lahdenpohjan ja köli osuu pohjaan (vettä 17 metriä). 1815 teimme päätöksen jättää Selvagem Granden tällä kertaa väliin. Kippari teki reitin Teneriffan Santa Cruziin. Olimme purjehtineet 162 mailia. Tunnin päästä olimme mustan saaren itäpuolella täydessä pimeydessä. Suojaisella ankkurilahdella oli yksi purjevene, jonka ankkurivalo näkyi. Ajoimme johonkin naruun, joka näkyi hetken perässä, kunnes kuului kopsahdus ja veneen vauhti palasi 3,8 sta 5 solmuun. Aloitimme taas vuoronukunnat kajuutassa (ja toinen sitloorassa).

27ti 10 09

Laivoja näkyi AISissa ja Kallen ajovuorolla punaiset valot häipyivät yllättäen. Hetken kuluttua 0320 lähti yksi punainen valo kohti Immigrantia ja sukelsi veneenmitan päässä. Outo ilmiö selittyi, kun neljä delfiiniä ui veneen ympäri ja niiden silmät loistivat veneen kulkuvalojen mukaan. Veijokin sai herätyksen tämän ihmeen seuraamiseen. Aamun sarastaessa ymmärsimme miksi yöllä valot häipyivät tykkänään. Maininki oli kasvanut suureksi, arvioimme sen korkeudeksi kuusi metriä ja aaltoväliksi noin 70 metriä. Seilasimme sivuaaltoon, joten emme olleet havainneet aallokon korkeutta. Merimaisema oli kuin viljava pelto Keski-Suomessa. Jotenkin tulivat mieleen myös vaaramaisemat. Auringon nousu oli upea. Siirsimme aamulla kellot Espanjan aikaan.



Yhdeksän jälkeen Veijo tähysti Teneriffan kärjen näkyviin. Yritimme kovasti löytää Teiden huippua, mutta saaren yllä oli niin paljon pilviä, ettei tätä huippunäkymää meille suotu. Iltapäivällä Teneriffan lähestyessä pikkuhiljaa tulivat myös antennitolpat kännyköihin. Veijo soitti tyttärelleen ja sai kuulla murheuutisen. Veijon entinen vaimo oli menehtynyt aamulla, aiemmin saamaansa, aivoverenvuotoon. Veijo soitteli Päiville ja lapsilleen ja päätti alkaa järjestellä ennen aikaista paluuta Suomeen tukeakseen lapsiaan murheen hetkellä. Draama ei tunnu jättävän tätä seilausta rauhaan. Katselimme hiljaisuuden vallitessa tulivuoriperäistä Teneriffaa, aina välillä keskustellen elämänkulusta.



Väistimme tankkeria Santa Cruzin sataman edustalla turhaan, kun se olikin ankkurissa. Rannikkovartioston vene seurasi saapumistamme Santa Cruziin ja toimi saattoaluksena.



Kannella olleet kolme naisvirkailijaa eivät kuitenkaan saaneet kumivenettä veteen niin pian, että tarkastus olisi tapahtunut vesillä. Kalle näytti käsi-VHFää, muttei yhteyttä otettu sillä eikä meitä kehotettu pysähtymään. Tässä vaiheessa kannettavasta VHFstä loppui akku, kun se oli ollut päällä Selvagem Grandeen yhteydenottoyrityksistä lähtien. Varsinaisen VHFän kautta kippari sai yhteyden
Marina de Santa Cruziin. Marinero tuli veneellä vastaan ja näytti meille paikan laituri 2:ssa.

Santa Cruz, Tenerife 1805 (1705) log 4849 / 268M Mh 588,0 / 35,9h

Toimisto oli sulkeutumassa, joten kippariKalle kiiruhti sinne heti kun vene oli saatu kiinni sormiponttoniin. Viiden päivän maksuksi tyttö laski 134,99 €. Suihkujen kautta menimme kaupungille syömään.

Tkh