UPEA SEILAUS KÄÄNTYI VÄSYMYKSEKSI

04su 07 2010 Yöpurjehdus Boulogne sur Meriin

Olimme laskeneet Cherbourgista lähtöajan siten, että saisimme alkumatkalle myötävirran. Täältä Dieppeen on matkaa 108 mailia. Luvassa oli kevyttä myötätuulipurjehdusta. Irtauduimme 1100 kylkikiinnityksestä ja ajoimme tankkaamaan. Laskimme polttoaineletkun alas ja Nea tarjosi korttia automaatille. Pistooli pitää olla kotelossa, kun aloittaa maksun syötön, joten letku takaisin yläparvelle neljän metrin korkeuteen. Päätankkiin olisi mennyt vielä pari litraa, mutta maksussa on 69 euron katto. Uudelleen siis letku ylös ja uusi kortti sisään ja kanisteriin 25 litraa.

Cherbourg 1120 Log 8441 Mh 1018,5



Ajaessamme ulos satamasta bongasi Nea Steinlagerin (Whitbread–maksi),kuvasta jäi osa venettä pois, mutta lähdön tunnelma välittyy hyvin. Nostimme isopurjeen mahtavien aallonmurtajarakennelmien suojassa 1130 ja avasimme rullukan kahdeksan minuutin kuluttua suunnatessamme ulos puolustuslinnakkeen aukosta. Pääsimme hetken kuluttua kääntymään pääsuuntaamme kohti itää ja varustimme etuseilin puomilla 1210, seilasimme siis virsikirjaa melkein persmyötäiseen. Virta auttoi meitä parin solmun verran ja SOG (Speed Over Ground eli nopeus pohjan suhteen) oli tyydyttävät 6,2 kn. Aurinko paistoi ja Nea varustautui bikineihin, minä uikkareihin. Tämä oli myötätuulipurjehdusta parhaimmillaan. Ajoimme vuorotellen ja vapaavuorolainen sai ottaa aurinkoa, mutta perämies tarvitsi tuulitakin.



Merkkasimme tasatunnein sijaintimme lokikirjaan (mustaan vihkoon) ja yhdestä eteenpäin seuraavien tuntien nopeudet (SOG) olivat 8,7 kn, 8,5 kn, 9,6 kn, 7,1 kn, 7,4 kn. Kolmelta jälkeen puolen päivän vaihdoimme ulkoskuuttaukseen ja siirryimme automaattiohjaukselle. Kello 1650 olimme niin ilahtuneita etenemiseen ja seilaukseen, että päätimme jättää Dieppen väliin ja seilata Boulogne sur Meriin. Sinne oli matkaa vielä yli sata mailia edettyämme 40 mailia. Olimme kyllä jo uumoilleet lähtiessämme, että näinkin voisi käydä ja olisimme saapuneet Dieppeen tällä vauhdilla sydänyöllä. Tiesimme virran loppuvan ja kääntyvän vastaiseksi ja se tulikin selväksi pian uudella suunnalla. SOG laski 5,9 solmuun ja tuulikin kääntyi taas täysmyötäiseksi. Siirryimme taas harakalle 1740 samanaikaisesti kun nopeakulkuinen lautta meni keulamme editse kahden mailin päässä. Sitten kuudelta alkoi tapahtumasarja: merkintä nopeudesta SOG 3,8 kn kesken kipparin kokkauksen aloituksen, 1810 pastavesi kiehui juuri, kun tuuli meni mailleen ja Brittany Ferriesin matkustajalautta tuli läheltä vastaan, 1830 moottorin pakkokäynnistys ensimmäisten pihvien paiston siinä vaiheessa kun lautan kohtaamiseen oli aikaa 1 min. 1840 ruokailu helmin ohjatessa. Seuraavaksi 2011 nopeus oli moottorilla 5,3 kn ja Autohelm (SmartPilot X-5) hukkasi Trackin (suunnan reittipisteelle) ja alkoi kääntää voimakkaasti takaisin päin. Jouduimme siirtymään käsiohjaukseen. Onneksi tuuli nousi kuuteen metriin ja edelleen yhdeksään ja toi mielekkyyttä etenemiseen, nostimme varttia vaille yhdeksän ison ylös ja sammutimme moottorin.

Aloitimme kymmeneltä vuoroajon, mutta tuuli nousi 9-12 m/s:ssa eikä Nea tuntenut hallitsevansa takalanteelle tulevaa sarja-aallokkoa. Kalle sai kutsun ruoriin tunnin torkun jälkeen. Tuuli kääntyili ja otimme rullukan pois hakkaamasta.

05ma 07 2010 Väsyneinä Boulogne sur Meriin

Säkkipimeässä näimme kaukana punaisia valoja, joita arvoimme öljynporauslautoiksi tai lentokentän laskeutumisvaloiksi. Ufotkin pääsivät mahdollisten valonlähteiden listalle. Kartassa ei ollut nähtävissä mitään ihmeellistä aluetta. Ylhäällä olevat valot selvisivät purjeveneiden mastonpäässä oleviksi tricoloreiksi kun ensimmäiset veneet olivat todella lähellä. Päättelimme kyseessä olevan jonkin purjehduskisan, kun ympärillämme oli yhtäkkiä kaksikymmentä venettä. Jotkut antoivat merkkejä taskulampulla. Tilanteen mentyä ohi saatoimme laskea liki neljänkymmenen veneen olevan matkalla kohti länttä. Osalla veneitä ei ollut mastovaloja ja veneitä tuntui olevan erikokoisia. Mitäänhän emme oikeastaan nähneet siinä yön pimeimmässä hetkessä. Ihmettelimme suuresti mikähän kisa nyt oli meneillään, Dieppestä niillä olisi ollut matkaa 40 mailia kohtaamispaikkamme. Laskimme isopurjeen ja yritimme pitää suuntaa plotterin ja Tacktickin avuilla. Univelkaa vaan alkoi olla molemmilla turhan paljon. Kun Nea meni nukkumaan niin hän epäili, ettei Kalle pysynyt ruorissa hereillä ja nukkui siksi huonosti. Hetkellisesti tuuli taas niin, että kippari avasi rullukan ja antoi Nealle kunnollisen unen. Tosin avaamisvaiheessa nukkuja kävi kysymässä: Mitä nyt tapahtuu?

Taivas oli täysin pilvessä (oli siis täysin pimeää) ja aamulla sumu alkoi häiritä. Molemmille osuivat pienet sadekuurot. Valitettavasti Kallelle vähemmän, vaikka hän oli varustautunut uudella MPX-asulla. Väsymys vaivasi molempia ja kylmäkin tuli aamukosteuden myötä. Pääsimme taas aamuyön tunneilla myötävirtaan, kymmeneen saakka ajoimme noin kuuden solmun nopeutta. Vain kaksi laivaa näkyi AISissa yön aikana (kummaa).

Aamulla 1019 olimme edenneet 127 mailia, moottorilla myötävirtaan puuduttavasti ajaessamme nopeutemme oli 5,0 kn, Distance Boulogne sur Meriin 20,2 M ETA 13:28. Saimme välillä huuhdottua väsymyksen pois, kun tuuli nousi viiteen metriin ja nostimme (ja avasimme) purjeet. Automaatti ei edelleenkään toimi, joten seisaaltaan ajo on varmin tae pysyä hereillä ja saada pidettyä vene suunnassa (SOG 4,7 kn).

Kello 1220 pistimme purjeet pakettiin ja jatkoimme koneella (dis 12,68M ETA 14:22). Boulogne sur Merin sisäänajo oli kovin paljon samanlainen, kuin Cherbourgissa, mitä nyt sisäallas linnakkeiden jälkeen on täysin purjehduskelvoton, tavattoman matala. Jouduimme väistämään ulos lähtevää lauttaa ja odottamaan hetken valojen vaihtumista punaiselta vihreiksi. Ajoimme sisään rumaan lokkien ja merimetsojen hallitsemaan pienvenesatamaan. Naurulokkien poikaispuvut antoivat sentään jotain ihmettelemistä.

Boulogne sur Mer 1530 Log 8591 , 150 M Mh 1034,8 ( 16,3 / 28,7)

Innokas nuorimies (heillä oli palvelualttiuden kysely ranskaksi) vihelsi yhden laiturin päässä, pomppi ja viittoili sormella (ponttonilla) ja näytti paikan seuraavalta laiturilta sekä juoksi ottamaan vastaan lopulliseen paikkaan. Kiinnittymisen jälkeen menimme maksamaan yhden yön maksun satamatoimistoon ja saimme samalla suihkukortin. Satamamaksu oli 27,39€.



Suihkussa käynnin (hyvä vedenpaine ja lämmintä vettä) jälkeen menimme tutustumaan varsin rumaan, sotien runtelemaan Boulogne sur Meriin. Kaduilla oli koiranpaskaa ja tallottuja purkukumeja tavattoman paljon. Ravintoloitsijoiden haukkuvat koirat pistettiin sisälle ravintolaan, kun isäntä oli ulkona tupakalla. Toivottavasti sisällä kapakassa ei ollut asiakkaita, koira nimittäin jatkoi haukkumistaan. Yhteen baariin oli koira ilmeisesti jäänyt satimeen ovien sulkeuduttua, ulvoi niin surkeasti.



Ainoa näkemisen arvoinen paikka oli vanha Yläkaupunki, jossa söimme pizzat La Scala-ravintolan sisätiloissa. Nealle kinkkuherkkusieni- ja Kallelle pizza merenantimin. Tutustuimme Gulliverin tarinoihin XXL koossa. Patsaiden lisäksi kukkapenkit olivat hienosti laitettuja.



Olin niin väsynyt palattuamme veneelle, etten jaksanut edes blogittaa illalla ennen kymmeneltä nukkumaan menoa.

_

SATEENVARJOT

03la 07 2010 Cherbourgissa kolmannen kerran

Heräsimme 0930 omia aikojamme. Ennen aamupalaa Nea teki kymmenen kilometrin lenkin ja tutustui samalla kaupunkiin. Satamakonttorin tyttö tuli juuri silloin kysymään maksua. Lupasin käydä maksamassa toimistossa. Kävin maksamassa kahden yön satamamaksun 64,40 €. Puolen päivän maissa lähdimme venetarvikeliikkeisiin ja ne olivat tietenkin siestalla. Menimme tutustumaan kaupunkikeskustaan. Cherbourgissa oli markkinat (joka kuukauden ensimmäinen lauantai) ja keskustan kadut olivat muuttaneet muotoaan. Kävimme ruokaostoksilla Marche Plussassa, joka saattaa olla venesatamaa lähinnä oleva kauppa. Veneelle kävellessämme osuimme Cherbourgin sateenvarjokaupan kohdalla.



Kahden jälkeen pääsimme venetarvikeliikkeeseen (niitä täällä on runsaasti ja hyvin varusteltuja). Ostin uuden Muston mustan purjehdusasun. Edelliselle vuodesta 2002 lähtien käyttämälleni keltaiselle puvulle olivat mailit (15 000) tulleet täyteen ja se oli menettänyt suuren osan ominaisuuksiaan.



Illalla menimme syömään keskustaan, Nea söi kanafajitaksen, joka ei ollut erityisen hyvä. Kalle hoiteli taas alas kattilallisen simpukoita.



Tämä seisahdus oli kolmas käyntini Cherbourgissa kahden vuoden sisällä. Kaupunki on saanut yleisesti ja mielessäni romanttisen maineensa elokuvasta Cherbourgin sateenvarjot. UJoka tiistai täällä järjestetään elokuvan paikkoihin tutustumiskierros, joten en ole ainoa, jota tuo romanttinen elokuva on koskettanut. Nea toisin irvailee minulle automekaanikon laululla. Kuitenkin tämä on sotien – mm. Normandian maihinnousun – runtelema satamakaupunki, joka ei ole erityisen kaunis.

Teimme illalla reititystä ylöspäin. Ensimmäinen seisahduspaikka olisi Dieppe. Joka tapauksessa meille tulee yönylipurjehdus ja olemme valmiit seilaamaan edemmäksikin, vaikkapa Boulogne sur Meriin.

-

VASTAVIRTAAN

02pe 07 2010 Melkein täydellinen vastavirta.

Nean tultua leipäkaupasta menimme suihkuun ja nautimme aamupalan sitloorassa. Naapuriksemme tuli eilen illalla islantilainen vene. Islanninkaan lippua ei noussut aamulla tankoon.



St. Helier, Jersey 0854 Log 8378 Mh 1006,8

Altaan kynnyksen päällä oli vettä 4,2 metriä, joten saatoimme ajaa suoraan ulos altaasta. Liikennekeskuksessa paloivat kaikki kolme punaista valoa, mutta olin ajamassa aallonmurtajasta ulos niistä huolimatta. Mies huusi megafonilla, että valoja pitää seurata ja käski kääntymään takaisin. Miksi menin vasten punaisia? Imrayn Purjehtijan raamatussa luki, että valoista välittämättä pienveneellä voi edetä varovaisuutta noudattaen. Odotimme hetken, kun St Malon lautta ajoi ulos ja pääsimme sitten lähtemään. Nostimme ison ylös 0916 ja jatkoimme moottoriajoa ohi Corbieren majakan.



Näkyvyys heikkeni niin paljon sumun takia, että käynnistimme tutkan. Mitään havaintoja emme tehneet. Sumun hälvetessä näin Sarkin ja Guernseyn hetkellisesti. Saimme aamupäivän aikana jonkinmoista kyytiä virran avustamana. Parhaimmillaan menimme klo 1130 aikaan (SOG) 8,3kn. Tällöin nopeuden keskiarvo oli 6,4 kn ja se nousi tunnin päästä 6,86 solmuun. 1240 tuuli oli vakiintunut viiteen metriin, avasimme rullukan ja siirryimme purjehtimaan, SOG laski 7,1 solmuun. Runsaan tunnin kuluttua tuuli laski taas 3,5 metriin, käynnistimme koneen ja rullasimme etupurjeen sisään. Race of Alderneyssä (Alderneyn saaren ja Normandian nokan välissä) alkoi tuskien taival. Jouduimme nostamaan kierroksia aina 2400 ja siitä huolimatta kuudelta nopeutemme pohjan suhteen putosi yhteen solmuun, boatspeed oli komeat 6,8 kn. Vastavirta oli pahimmillaan viisi solmua ja katsoimme kolme tuntia samaa Gros du Razin majakkaa.



Majakan sijainnin muutosta ei meinannut huomata muusta kuin taustan vaihtumisesta ja sekin vaihtui äärettömän hitaasti. Kesken tämän vastavirtataistelun jouduimme sammuttamaan moottorin vastataksemme taas Jobourg trafficin sijaintikyselyyn.



Jouduimme lisäämään polttoainetta ajotuntien yhä lisääntyessä tilanteen näyttäessä huolestuttavalta. Luimme jo virtauskuviot uudelleen ja totesimme virran hellittävän viimeistään kahdeksan maissa. Niemennokassa meri kuohasi, muttei nostanut korkeaa aallokkoa tyynen tuulen vuoksi.



1930 saimme vihdoin kirjoittaa tuntietenemäksi jopa 3 mailia ja nopeus pohjan suhteen nousi 5,1 solmuun. Olimme päässeet pahimman yli ja matka Cherbourgiin alkoi lyhetä. Valtavan kokoinen rahtialus (pituus 0,188 mpk ja leveys 150 ft) ajoi ulkona kohti Hampuria. Matkustajalaiva tuli vastaamme linnoituksen kulmalla auringonlaskun aikaan. Otimme ison alas ja ajoimme sisemmän aallonmurtajan sisäpuolelle.

Cherbourg (2130) 2230 Log 8441, 63M Mh 1018,5 (11,7 / 12,5)

Ajoimme kylkikiinnitykseen pitkään sisälaituriin lähelle satamakonttoria. Teimme pakolliset ulkotyöt ja menimme sisälle henkisesti latistuneina. Emme saaneet nettiyhteyttä, joten pelasin muutaman pasianssin ja painuimme nukkumaan.

_

NO BERGERAC

30ke 06 – 01to 07 2010 Jersey

Nea kun on nyt matkalla mukana, niin hän ei tee esiselvitystä netissä, vaan aamuisilla juoksulenkeillä. Jerseyssä hän päästyään ulos keskustasta suuntasi pohjoiseen, juoksi rinnettä ylös ja alkoi laskeutua kohti pohjoisrantaa. Olisi varmaankin käynyt siellä, mutta kun ei ollut karttaa mukana, niin jätti reitin puolenkilometrin päähän merestä.



Keskiviikon vietimme tutustumalla kaupunkiin ja shoppailimme, Nea osti juoksukengät ja lipsukkaat. Vaikka Jersey onkin kallis, niin Asicsia saa paljon halvemmalla kuin Suomesta. Kun Nea lähti täydentämään pokkarivarastoa, niin huolsin yhden jämähtäneen vinssin. Olin käynyt kaikki vinssit läpi Las Palmasissa ja kuitenkin taas niissä oli havaittavissa kuivumista. Suolainen merivesi tekee tehtäviään. Suomen lippu oli täälläkin niin tuntematon, ettei lippurivistöstä sitä löytynyt.



St Helierin satama on aivan kaupungin keskustassa. Sen eristää kävelykaduista ainoastaan vilkkaasti liikennöity rantatie. Miten näin pienellä saarella onkin autoja niin paljon? Eivätkä autot ole edes yhtä pieniä kuin naapurisaarella Guernseyssä, jossa tosin on vielä kapeammat tietkin. Sataman länsireunaan, ilmeisesti vanhalle satama-alueelle, on rakennettu uudisasuintaloja, jotka herättivät värimaailmallaan positiivisia aistimuksia, mutta kaarevan katon liki neljännespallomuoto ei miellyttänyt.



Hieraisin aamulla silmiäni mennessäni suihkuun, kun näin yhden veneen muita korkeammalla. Sen liinat olivat muurikiinnityksessä jääneet liian tiukalle, ajattelin muistaen oman lyhytaikaisen mokani Puerto de Moganissa.



Tarkemmin asiaa tutkittuani saatoin todeta kyseessä olevan luonnon antimin toimiva kuivatelakka. Tämä kuivilla oleva vene oli kaiken lisäksi T-kölinen, joten se seisoi tukevasti sen päällä. Hieno systeemi pohjan pesuun, potkurin tarkistukseen ja sinkinvaihtoon. Miksei myös myrkkymaalin paikkaukseen. Näillä alueilla luulisi tällaisen systeemin olevan enemmänkin käytössä.



Torstaina lähdimme linja-autoilla kiertämään Jerseyn saarta. Ostimme linja-autoasemalta molemmille 6,5 puntaa maksavat päivän ajeluun oikeuttavat kortit. Ajoimme 1B:llä saaren kaakkoisrantaa Gorey Pieriin. Reitti kulki pienten kylien läpi, äärettömän kapeilla teillä, joita reunustivat kiviaidat ja niiden päällä tiheät pensasaidat. Vähän väliä kuski joutui soittamaan torvea varoittaakseen mutkan takaa tulijaa. Saavuimme puolen tunnin jännittävän linjurireissun jälkeen Gorey Pieriin, jossa oli Mont Orguellin linna. Emme olleet valmiit maksamaan 10 euroa per nenä linnaan pääsystä ja niin tutustuimme siihen vain ulkopuolitse.



Tämä pieni kylä oli tutustumisen arvoinen. Istahdimme ruotsalaisneidon Ingalillin pitämään ravintolan terassipöytään ja nautimme puolenpäivän juomat. Nea suositteli minunkin käyvän katsomassa saniteettitilat.



Onneksi meidän kylpyhuoneremontti tuli valmiiksi viikko lähtöni jälkeen. Tiedä mitä laatoitusta tämän reissun jälkeen toinen osapuoli haluaisi. En tosin havainnut miesten vessassa pientä discopalloa, joka välkehtien antoi mosaiikkilaatoille lisää pontta.

Seuraavan bussivuoron lähtöpaikka ei ollut mitenkään selvä ja niin lähdimme jalan hakemaan sitä ylhäältä kirkolta. Kesken mäkiosuuden linikka tuli ja pysäytin sen todellakin keskelle mäkeä. Kaiken lisäksi olisin mielelläni mennyt bussiin styyrpuurin (oikean puoleiseen liikenteeseen tottuneena) puolelta. Esitin päivän linja-autoiluun oikeuttavan lippuni ja sain sen päiväiset haukut, kun kaiken lisäksi seisoin väärällä puolella linjuria. Kuski aukaisi kuitenkin (sen väärällä puolella olevan) oven ja otti meidät kyytiin. Saneli vielä pitkät litaniat, ettemme olleet pysäkillä jne. Seuraavassa risteyksestä hän kyllä otti paikallisen kyytiin, vaikkei siinäkään ollut pysäkin merkkiä.

Paluumatkamme keltaisella linjalla vei meidät saaren pohjoisosiin. Olimme tietoisia, että siellä erään kultasepänliikkeen pihalla oli myös saaren tunnetuin nähtävyys: Bergeracin viininpunainen avoauto. Emme kuitenkaan jääneet sitä katsomaan tunniksi – seuraava vuoro olisi tullut vasta tunnin päästä. Kovasti koetimme tähystää, josko Bergeracista eli suomeksi Perserakista olisi näkynyt edes vilaus, mutta ei näkynyt. Jossain täällä tämä kuuluisa tv-etsivä on murhatapauksiaan ratkonut.



Palattuamme satamaan kuvasin paikallisen pelastusveneen, joka kuului merimuseon nähtävyyksiin. Merimuseon sijaan kävin tutustumassa Jerseyn museoon ja siinä samassa Marilyn Monroen pukukokoelmaan.



Merimuseo oli satamakonttorin vieressä, mutta jäi nyt kuitenkin käymättä.



Torstai-iltana lähdimme ennenaikaiselle kahdeksannen hääpäivän illalliselle. Menimme Bella Italia -ravintolaan ja söimme herkulliset kanat ja kalat. Pohdimme kahden kanaalisaaren erilaisuutta ja pidimme molemmat enemmän Guernseystä. Päädyimme lopputulemaan, että täällä Jerseyllä yritetään liikaa ja on luotu jos jonkinmoista nähtävyyttä, jotka tuntuvat varsin teennäisiltä saarelle. Miten gorillat kuuluvat Jerseyhin? (miten Korkeasaareen?) Nea mietti alkavansa suojella eläimiä.

Maisemallisesti Jerseykin on kaunis, mutta Guernsey on vaihtelevampi. Molemmat ovat siistejä ja veroparatiisimaineestaan huolimatta kalliita – Guernsey on kalliimpi näistä kahdesta. Jos saatte tilaisuuden matkustaa jommallekummalle saarelle, suosittelemme Guernseytä. Nopealla lautalla tosin pääsee pikaisesti saarelta toiselle, joten yhteen reissuun voi helposti sisällyttää molemmat ja julkisella aluksella pääsee vierailemaan myös pienemmillä Sarkilla ja Hermillä, joihin ei purjeveneellä juuri ole asiaa.

Palattuamme Immigrantille teimme huomisen päivän lähtölaskennan. Olimmehan menossa yhdelle maailman kovavirtaisimmista alueista. Missähän olisi vielä kovempi vuorovesivirtaus kuin Race of Alderneyssä? Teimme jatkoaikataulutuksen koko loppuosuudelle. Aikaa ei ole riittävän paljon, jotta voisimme kiertää Tanskan länsikautta. Kööpenhamina jää nyt näkemättä – harmi, vaikka kävimmehän siellä vuonna 2004 Tjörn Runtiin mennessämme. Joudun lyhyen ajan sisällä (2v) ajamaan Kielin kanavan neljännen kerran.

_

PERSERAKIN SAARELLE

29ti (Pekam bäev) 06 2010 Jerseyn St. Helieriin

Herätys soi 0530 ja tähystys luukusta harvalle sulkuportille. Vettä näyttää olevan, vaikka portin perustussokkelit näkyvätkin. Lähdimme liikkeelle vajaan puolen tunnin kuluttua sängystä nousemisesta.

Trébeurden 0554 Log 8309 Mh 995,8

Kippari kiikaroi portilla olevaa mittatikkua ja sai lukemaksi 3,80 ja kun tulimme silmänkantaman päähän saatoimme nähdä, että vettä oli kynnyksellä 3,0 metriä. Pääsimme siis lähtemään liikkeelle kohti Jerseytä.

Emme lähteneet oikoreitille, vaan kiersimme (ihme kyllä) ulkokautta aavalle ulapalle. Söimme aamupalan lennossa. Pääsimme myötävirtaan, jonne olimme halunneetkin. Tuuli vaihteli sekä suuntaansa ja nopeuttaan ja oli jo hetken purjehdittavaa, joten nostimme purjeet ja edes yritimme Nean toivomuksesta seilata. Purjehdusyritys kahdeksalta jäi kuitenkin lyhyeksi nopeuden laskiessa alle kolmen solmun. Rullasimme etuseilin sisään, iso jäi vielä ylös. Täällä näyttää olevan sellainen etenemistapa, että iso nostetaan aamulla ja lasketaan illalla.



Kaikki mahdollinen ajanviete käytettiin hyväksi ja nyt saatoin keskittyä yhteen ottamaani haasteeseen. Nimittäin kuva suulasta, joka on ollut pitkään yleisin lintu ulkomerellä. Olen yrittänyt vangita digille tuon uljaan linnun ja tänään sain edes tyydyttävän otoksen tallentumaan biteille.

Päivä oli tylsää etenemistä (niin kuin se on pitkään ollut näillä avoimilla vesillä) moottorilla. Lukemisen ja auringonoton ohella seurasimme myötävirran vauhdittaman ajon etenemistä, verraten sitä eiliseen aikataulusuunnitelmaan. Etenemä oli jopa toivottua reippaampaa.

Etenemä ja keskinopeuden seuranta:

0800 log 8325 edetty 14 M / keskinopeus lähdöstä 8,0 kn SOG 9,4 kn
0857 log 8332 edetty 23 M / keskinopeus lähdöstä 7,66 kn SOG 7,9 kn
0954 log 8340 edetty 31 M / keskinopeus lähdöstä 7,75 kn SOG 7,2 kn
1056 log 8347 edetty 38 M / keskinopeus lähdöstä 7,6 kn SOG 6,0 kn
1154 log 8352 edetty 42 M / keskinopeus lähdöstä 7,0 kn SOG 5,7 kn
1258 log 8357 edetty 47 M / keskinopeus lähdöstä 6,71 kn SOG 5,4 kn
1400 log 8363 edetty 53 M / keskinopeus lähdöstä 6,5 kn SOG 4,7 kn
1501 log 8367 edetty 57 M / keskinopeus lähdöstä 6,33kn SOG 4,4 kn
1600 log 8372 edetty 63 m / keskinopeus lähdöstä 7,0 kn SOG 6,3 kn

Söimme matkalla Nean eilen tekemän tonnikalapastan loppuun. Naureskelimme eilisellä laiturikövelyllä sattunutta hassua väärinkäsitystä. Katsoimme eri aluksia ja puhuimme kuin samasta. Kalle katsoi nykyaiksita raaseria, jossa oli ulos työntyvä genaakkerin puomi keulassa ja puheli pukspröötistä. Nea taas näki moottoripurjehtijan takamaston puomin tunkeutuvan laiturin päälle. Kun vielä Kalle muisteli Guerneseyn vanhaa miestä, joka esitellessään radio-ohjattavaa venettään kolmelle naiselle, piereskeli antaumuksellisesti. Ihmettelimme nuo Puks ja Prööti oikein merkitsevätkään?



Saapuessamme Jerseyn eteläpuolelle saatoimme ihailla kauneinta Elizabethiä. Näin oli kuvailtu tuota linnoitusta St Helierin edustalla, kun se oli rakennettu.



Ajoimme viidenneksi alukseksi kylkikiinnitykseen engelsmannien viereen. Olipa puhelias pariskunta, vähän sillä lailla salaisuuksia lähempää kertova wiskisieppo isäntä ja rouva, joka kommentoi kajuutan ikkunasta samainen lasi koko ajan kädessään. Meidän ulkopuolellemme kiinnittyi vielä kuusi alusta lisää. (Joka viimeiseksi tulee saa parhaan paikan)

St Helier, Jersey 1700 Log 8378, 69M Mh 1006,8 (11,0 / 11,0)

26 vuotta St. Helierissä satamavahtina toiminut egyptiläinen kiersi veneestä veneeseen keräämässä satamamaksun. Päätimme olla kolme yötä ja maksoimme 75,18 puntaa (92,65€)



Vajaan kolmen tunnin odotuksen jälkeen pääsimme ajamaan sisälle satama-altaaseen, jonka veden syvyys alavedellä vaihtelee paikasta riippuen 1,5 metristä 2,5 metriin. Siirryimme satama-altaaseen 1950, 1850 paikallista aikaa. Siinä oli vähän kisan tuntua, kun kaikki hakivat parasta paikkaa ja sormiponttonipaikkaa. Saimme hyvän paikan E-laiturista (E22). Kävimme suihkuissa ja vietimme hiljaista iltaa veneessä.
_

TRÉBEURDEN

28ma 06 2010 L heittomerkistä Trébeurdeniin

Nean kello soi viiden tunnin unien jälkeen 0615 ja hän lähti lähes lokakuiseen kosteanviileään aamuun juoksemaan. Puolen tunnin lenkin jälkeen hän osti kahvilasta patongin. Kippari nousi juoksijan tultua ja alkoi valmistella venettä lähtöön. Nean tultua suihkusta lähdimme liikkeelle.

L´Aber Wrac´h 0750 Log 8263 Mh 985,6

Satama-altaan jälkeen oli alkureitti ulkomerelle melko mutkikas ja kulki karikkojen lähellä. Selvisimme siitä rauhallisesti virran painaessa meitä kohti itää ja karikkoja.

Aamun lämmettyä tuli myös kova sumu ja jouduimme ajamaan plotterilla. Kytkimme tutkan päälle ja seurasimme samaan suuntaan menevää purjevenettä siltä.



Näkyvyys oli pienimmillään kymmeneltä vain 0,5 mailia. Le Paonin majakka toimi hyvänä näkyvyyden selviämisen havainnointimerkkinä. Kuva on otettu 1015, jolloin sumu alkoi hävitä.



Merellä oli melko paljon liikennettä, pääasiassa etelään. Liikenteenvalvontakeskus lähetti viestin AISilla plotteriin ja pyysi varmistamaan paikkamme. Sain iltapäivällä yhteyden VHF:llä keskukseen ja ilmoitin mmsi numeron ja veneen kutsumanimen sekä sijaintimme.

1255 ETA Trébeurden 1930, distance 25M SOG 4,0kn Trébeurden HW 2026



Sumun selvittyä olimme kaukana rannasta, joten ei ollut tähystyksen lisäksi muuta katsottavaa, niin saatoimme keskittyä lukemiseen. Nea yritti nukkuakin etutäkillä, siinä vähän huonosti onnistuen käsien verenkierron estyessä kovalla alustalla.

Iltapäivällä 1340 tuli suomalaisvene FIN-10907 vastaan, etäisyys siihen oli viisi kaapelia. Yritin yhteyttä VHF:llä. Ei vastausta.



Sisäänajo ei ollut aivan selvä. Sitä hämäännyttivät monet poijuissa olevat veneet sataman ulkopuolella. Valotangossa oli kuitenkin kaksi vihreää päällekkäin ja jatkoimme matkaa aallonmurtajan sisäpuolelle. Vastassamme oli melkoisen mielenkiintoinen porttirakennelma kertomassa kaivetun väylän paikkaa.

Tuuli nousi tietenkin juuri rantautuessamme. Voimakkaan perätuulen vuoksi rantautuminen ei sujunut hyvin, vaan veneen keula meni väkisinkin päin laituria. Neaa riensi auttamaan sanaton englantilaismies. Vaikka oli sormiponttoni, niin siinä ei ollut minkäänlaisia väliknaapeja, mihin olisi saanut kiinni ja springiköydellä seisautettua veneen.

Trébeurden 1800 Log 8309, 46M Mh 995,8 (10,2 / 10,2)

Satamavahti ilmestyi kohta saatuamme veneen kiinni (ei voinut tulla aikaisemmin näyttämään parempaa paikkaa) ja rahasti 32 €, maksu piti sisällään kaksi suihkupolettia.

Olimme olleet liian kiireisiä sännätessämme lähes ensimmäiseen vapaaseen paikkaan. Ohiajavien veneiden peräaalto pääsi lyömään Immigrantin latteaan perään. Onneksi liikenne rauhoittui veden laskettua ajokelvottomaksi.

Teimme lyhyimmän tutustumiskierroksen, mitä missään kaupungissa, hakiessamme kauppaa. Kylä ei mitenkään sytyttänyt, joten totesimme pärjäävämme ruokakaapin pohjimmaisilla. Keitimme teet kera leivän ja aloimme vaativaan tehtävään selvittääksemme milloin pitäisi lähteä Jerseyhin.

Ratkaisevia tekijöitä lähtöajassa 29ti 06 2010:
HW Trébeurden 0834 (0504-0934)
Virta Trébeurdenista kohti Jerseytä myötäinen kolme ensimmäistä tuntia 2,0-3,2 kn.
Aallokko W-NW, tuuli sama suunta 8-10 kn.
Matka Trébeurdenista St. Helieriin matkaa 66M, viiden solmun vauhdilla siis 13 h.
HW St Helier, Jersey 1915

Olisi tarvinnut olla skitsipaperia mukana, niin olisi voinut piirtää taktiikkakuvion merikortin päälle kunnolla.

_

L HEITTOMERKKI

27su 06 2010 Brestistä L´Aber Wrac´h

Herätessämme Nea arvuutteli minulta kelloa ja saatoimme todeta nukkuneemme todella pitkään. Kurkistimme ulos kajuutan luukusta 0940 ja totesimme kelin aurinkoiseksi. Aloimme aamupalan jälkeen heti valmistautua liikkeellelähtöön.

Brest 1040 Log 8224 Mh 981,2



Pidimme Brestiä peräti sotilaallisen mahtailevana kaupunkina. Tätä ajatusta vahvistivat mainiosti aallonmurtajarakennelmat lähtiessämme satamasta. Jälleen oli suuri joukko kisaveneitä menossa ulos Brestistä.



Nostimme purjeet 1050 heti päästyämme selkeille vesille. Brestin niemenkärjessä tuli siniharmaa-spinnuinen vene vastaan juuri kahden majakan ja rauniokirkkojen edessä. Olimme laskeneet tarkkaan milloin meidän tulee olla Chenal du Fourin alkupäässä, jotta vältämme pahimmat vastavirrat aaltoherkällä merialueella. Olimme aikataulussa, kun käynnistimme moottorin 1240 ja käännyimme vasten tuulta ja pohjoista.



Kyllä harmitti kun jouduimme koneella jyskyttämään vasta-aaltoon ja toiset seilasivat spinnulla etelään. Keli ja aallokko olivat kuitenkin täysin toisenlaiset, kuin silloin kun Karin ja Makan kanssa seilasimme alas kohti Brestiä. Ilmeisesti emme osuneet oikeaan aikaan tälle varsin vaikealle osuudelle. Nyt ehti hyvin ottaa kuvia ja ihailla komeita tyrskyjä isossa mainingissa.



Fourin majakkaan löivät aallot korkealle ja virta lisäsi niiden voimaa. Lähestyessämme määränpäätämme, L´Aber Wrac´hia, mietimme miten tuo nimi mahdetaan lausua. Naureskelimme sanovamme VHFään seuraavasti: Äl heittomerkki Aber Wrac heittomerkki Hoo.

Laskimme purjeet 1600 ja ajoimme sisälle saarien ja matalikkojen väliin, viitoitetulle reitille. Ajettuamme sisään satamaan tuli virkailija veneellä vastaan ja näytti meille paikan laiturissa.

L´Aber Wrac´h 1640, 39M Log 8263 Mh 955,6 (4,4 / 6,0)

Pääsimme hyvin sormiponttonilaituriin, vaikka vastassa olikin englantilainen nautikattimies, jolta ei sanaakaan lohjennut. Virkailija ajoi kohta peräämme ja toivotti meidät tervetulleeksi. Hän esitäytti maksulapun, (meinasi kirjoittaa maaksi Sweden, ennätin hätiin) ojensi lapun minulle nimen ja osoitteen kirjoittamista varten. Satamamaksu oli 28,10 €.

Paistoin naudanlihapihvit ja söimme ne nuudeleiden kera.



Teimme kävelyretken korkealle mäelle semaforin juurelle, josta avautui komea näkymä L´Aber Wrac´hin saaristoon. Nea istahti merenneitona kivelle.



Ulkomerellä oli melkoinen sumu, joka toisaalta latisti näkymän, mutta antoi maisemalle hienoa monipolvista ulottuvuutta. Laskuveden viimeisellä tunnilla purjevene oli vielä tulossa satamaan.



Nea piti tästä pikkukylästä nimenomaan sen koon ja vaatimattomuuden takia. Lisäksi tämä muistutti kuulemma irlantilaista seutua ja sen jälkeen asiaan ei ole mitään lisättävää.



Ilta venähti turhan pitkään, kirjoitin yhteen saakka. Nea aikoo mennä aamuvarhaisella lenkille. Yritämme lähteä kahdeksalta seilaamaan.

_