Nea kun on nyt matkalla mukana, niin hän ei tee esiselvitystä netissä, vaan aamuisilla juoksulenkeillä. Jerseyssä hän päästyään ulos keskustasta suuntasi pohjoiseen, juoksi rinnettä ylös ja alkoi laskeutua kohti pohjoisrantaa. Olisi varmaankin käynyt siellä, mutta kun ei ollut karttaa mukana, niin jätti reitin puolenkilometrin päähän merestä.
Keskiviikon vietimme tutustumalla kaupunkiin ja shoppailimme, Nea osti juoksukengät ja lipsukkaat. Vaikka Jersey onkin kallis, niin Asicsia saa paljon halvemmalla kuin Suomesta. Kun Nea lähti täydentämään pokkarivarastoa, niin huolsin yhden jämähtäneen vinssin. Olin käynyt kaikki vinssit läpi Las Palmasissa ja kuitenkin taas niissä oli havaittavissa kuivumista. Suolainen merivesi tekee tehtäviään. Suomen lippu oli täälläkin niin tuntematon, ettei lippurivistöstä sitä löytynyt.
St Helierin satama on aivan kaupungin keskustassa. Sen eristää kävelykaduista ainoastaan vilkkaasti liikennöity rantatie. Miten näin pienellä saarella onkin autoja niin paljon? Eivätkä autot ole edes yhtä pieniä kuin naapurisaarella Guernseyssä, jossa tosin on vielä kapeammat tietkin. Sataman länsireunaan, ilmeisesti vanhalle satama-alueelle, on rakennettu uudisasuintaloja, jotka herättivät värimaailmallaan positiivisia aistimuksia, mutta kaarevan katon liki neljännespallomuoto ei miellyttänyt.
Hieraisin aamulla silmiäni mennessäni suihkuun, kun näin yhden veneen muita korkeammalla. Sen liinat olivat muurikiinnityksessä jääneet liian tiukalle, ajattelin muistaen oman lyhytaikaisen mokani Puerto de Moganissa.
Tarkemmin asiaa tutkittuani saatoin todeta kyseessä olevan luonnon antimin toimiva kuivatelakka. Tämä kuivilla oleva vene oli kaiken lisäksi T-kölinen, joten se seisoi tukevasti sen päällä. Hieno systeemi pohjan pesuun, potkurin tarkistukseen ja sinkinvaihtoon. Miksei myös myrkkymaalin paikkaukseen. Näillä alueilla luulisi tällaisen systeemin olevan enemmänkin käytössä.
Torstaina lähdimme linja-autoilla kiertämään Jerseyn saarta. Ostimme linja-autoasemalta molemmille 6,5 puntaa maksavat päivän ajeluun oikeuttavat kortit. Ajoimme 1B:llä saaren kaakkoisrantaa Gorey Pieriin. Reitti kulki pienten kylien läpi, äärettömän kapeilla teillä, joita reunustivat kiviaidat ja niiden päällä tiheät pensasaidat. Vähän väliä kuski joutui soittamaan torvea varoittaakseen mutkan takaa tulijaa. Saavuimme puolen tunnin jännittävän linjurireissun jälkeen Gorey Pieriin, jossa oli Mont Orguellin linna. Emme olleet valmiit maksamaan 10 euroa per nenä linnaan pääsystä ja niin tutustuimme siihen vain ulkopuolitse.
Tämä pieni kylä oli tutustumisen arvoinen. Istahdimme ruotsalaisneidon Ingalillin pitämään ravintolan terassipöytään ja nautimme puolenpäivän juomat. Nea suositteli minunkin käyvän katsomassa saniteettitilat.
Onneksi meidän kylpyhuoneremontti tuli valmiiksi viikko lähtöni jälkeen. Tiedä mitä laatoitusta tämän reissun jälkeen toinen osapuoli haluaisi. En tosin havainnut miesten vessassa pientä discopalloa, joka välkehtien antoi mosaiikkilaatoille lisää pontta.
Seuraavan bussivuoron lähtöpaikka ei ollut mitenkään selvä ja niin lähdimme jalan hakemaan sitä ylhäältä kirkolta. Kesken mäkiosuuden linikka tuli ja pysäytin sen todellakin keskelle mäkeä. Kaiken lisäksi olisin mielelläni mennyt bussiin styyrpuurin (oikean puoleiseen liikenteeseen tottuneena) puolelta. Esitin päivän linja-autoiluun oikeuttavan lippuni ja sain sen päiväiset haukut, kun kaiken lisäksi seisoin väärällä puolella linjuria. Kuski aukaisi kuitenkin (sen väärällä puolella olevan) oven ja otti meidät kyytiin. Saneli vielä pitkät litaniat, ettemme olleet pysäkillä jne. Seuraavassa risteyksestä hän kyllä otti paikallisen kyytiin, vaikkei siinäkään ollut pysäkin merkkiä.
Paluumatkamme keltaisella linjalla vei meidät saaren pohjoisosiin. Olimme tietoisia, että siellä erään kultasepänliikkeen pihalla oli myös saaren tunnetuin nähtävyys: Bergeracin viininpunainen avoauto. Emme kuitenkaan jääneet sitä katsomaan tunniksi – seuraava vuoro olisi tullut vasta tunnin päästä. Kovasti koetimme tähystää, josko Bergeracista eli suomeksi Perserakista olisi näkynyt edes vilaus, mutta ei näkynyt. Jossain täällä tämä kuuluisa tv-etsivä on murhatapauksiaan ratkonut.
Palattuamme satamaan kuvasin paikallisen pelastusveneen, joka kuului merimuseon nähtävyyksiin. Merimuseon sijaan kävin tutustumassa Jerseyn museoon ja siinä samassa Marilyn Monroen pukukokoelmaan.
Merimuseo oli satamakonttorin vieressä, mutta jäi nyt kuitenkin käymättä.
Torstai-iltana lähdimme ennenaikaiselle kahdeksannen hääpäivän illalliselle. Menimme Bella Italia -ravintolaan ja söimme herkulliset kanat ja kalat. Pohdimme kahden kanaalisaaren erilaisuutta ja pidimme molemmat enemmän Guernseystä. Päädyimme lopputulemaan, että täällä Jerseyllä yritetään liikaa ja on luotu jos jonkinmoista nähtävyyttä, jotka tuntuvat varsin teennäisiltä saarelle. Miten gorillat kuuluvat Jerseyhin? (miten Korkeasaareen?) Nea mietti alkavansa suojella eläimiä.
Maisemallisesti Jerseykin on kaunis, mutta Guernsey on vaihtelevampi. Molemmat ovat siistejä ja veroparatiisimaineestaan huolimatta kalliita – Guernsey on kalliimpi näistä kahdesta. Jos saatte tilaisuuden matkustaa jommallekummalle saarelle, suosittelemme Guernseytä. Nopealla lautalla tosin pääsee pikaisesti saarelta toiselle, joten yhteen reissuun voi helposti sisällyttää molemmat ja julkisella aluksella pääsee vierailemaan myös pienemmillä Sarkilla ja Hermillä, joihin ei purjeveneellä juuri ole asiaa.
Palattuamme Immigrantille teimme huomisen päivän lähtölaskennan. Olimmehan menossa yhdelle maailman kovavirtaisimmista alueista. Missähän olisi vielä kovempi vuorovesivirtaus kuin Race of Alderneyssä? Teimme jatkoaikataulutuksen koko loppuosuudelle. Aikaa ei ole riittävän paljon, jotta voisimme kiertää Tanskan länsikautta. Kööpenhamina jää nyt näkemättä – harmi, vaikka kävimmehän siellä vuonna 2004 Tjörn Runtiin mennessämme. Joudun lyhyen ajan sisällä (2v) ajamaan Kielin kanavan neljännen kerran.
_
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti