Herätessämme Nea arvuutteli minulta kelloa ja saatoimme todeta nukkuneemme todella pitkään. Kurkistimme ulos kajuutan luukusta 0940 ja totesimme kelin aurinkoiseksi. Aloimme aamupalan jälkeen heti valmistautua liikkeellelähtöön.
Brest 1040 Log 8224 Mh 981,2
Pidimme Brestiä peräti sotilaallisen mahtailevana kaupunkina. Tätä ajatusta vahvistivat mainiosti aallonmurtajarakennelmat lähtiessämme satamasta. Jälleen oli suuri joukko kisaveneitä menossa ulos Brestistä.
Nostimme purjeet 1050 heti päästyämme selkeille vesille. Brestin niemenkärjessä tuli siniharmaa-spinnuinen vene vastaan juuri kahden majakan ja rauniokirkkojen edessä. Olimme laskeneet tarkkaan milloin meidän tulee olla Chenal du Fourin alkupäässä, jotta vältämme pahimmat vastavirrat aaltoherkällä merialueella. Olimme aikataulussa, kun käynnistimme moottorin 1240 ja käännyimme vasten tuulta ja pohjoista.
Kyllä harmitti kun jouduimme koneella jyskyttämään vasta-aaltoon ja toiset seilasivat spinnulla etelään. Keli ja aallokko olivat kuitenkin täysin toisenlaiset, kuin silloin kun Karin ja Makan kanssa seilasimme alas kohti Brestiä. Ilmeisesti emme osuneet oikeaan aikaan tälle varsin vaikealle osuudelle. Nyt ehti hyvin ottaa kuvia ja ihailla komeita tyrskyjä isossa mainingissa.
Fourin majakkaan löivät aallot korkealle ja virta lisäsi niiden voimaa. Lähestyessämme määränpäätämme, L´Aber Wrac´hia, mietimme miten tuo nimi mahdetaan lausua. Naureskelimme sanovamme VHFään seuraavasti: Äl heittomerkki Aber Wrac heittomerkki Hoo.
Laskimme purjeet 1600 ja ajoimme sisälle saarien ja matalikkojen väliin, viitoitetulle reitille. Ajettuamme sisään satamaan tuli virkailija veneellä vastaan ja näytti meille paikan laiturissa.
L´Aber Wrac´h 1640, 39M Log 8263 Mh 955,6 (4,4 / 6,0)
Pääsimme hyvin sormiponttonilaituriin, vaikka vastassa olikin englantilainen nautikattimies, jolta ei sanaakaan lohjennut. Virkailija ajoi kohta peräämme ja toivotti meidät tervetulleeksi. Hän esitäytti maksulapun, (meinasi kirjoittaa maaksi Sweden, ennätin hätiin) ojensi lapun minulle nimen ja osoitteen kirjoittamista varten. Satamamaksu oli 28,10 €.
Paistoin naudanlihapihvit ja söimme ne nuudeleiden kera.
Teimme kävelyretken korkealle mäelle semaforin juurelle, josta avautui komea näkymä L´Aber Wrac´hin saaristoon. Nea istahti merenneitona kivelle.
Ulkomerellä oli melkoinen sumu, joka toisaalta latisti näkymän, mutta antoi maisemalle hienoa monipolvista ulottuvuutta. Laskuveden viimeisellä tunnilla purjevene oli vielä tulossa satamaan.
Nea piti tästä pikkukylästä nimenomaan sen koon ja vaatimattomuuden takia. Lisäksi tämä muistutti kuulemma irlantilaista seutua ja sen jälkeen asiaan ei ole mitään lisättävää.
Ilta venähti turhan pitkään, kirjoitin yhteen saakka. Nea aikoo mennä aamuvarhaisella lenkille. Yritämme lähteä kahdeksalta seilaamaan.
_
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti