SYKSYINEN VÄLIMERI

07su 09 2014 Deniasta Gandiaan

Log 2014: Denia 1510 (itäinen pallonpuolisko)– Gandia 1930, 17 nM, seilaten rullukalla, tuulta 8 - 11 m/s, Volvo 1,2 h Log 2009: Denia 1425 – Gandia 1800, 18 nM, seilaten rullukalla, tuulta 10 - 13m/s, Volvo 1,3 h. Olin vaivihkaa eilen siirtynyt itäiselle pallonpuoliskolle, Greenwichin viivan tutummalle puolelle, missä lukemat suurenevat oikeaan suuntaan. Tosin plotteriaikaan sillä ei niinkään ole merkitystä, kun paikan voi merkata kursorilla. Palaan taas pariksi viikoksi läntiselle pallolle. Luin satamatietoja hakiessani vuoden 2009 Välimeren osuutta ja totesin, että Immigrantin vanavedessä Immigrant seilaa. Harmi, että jouduin vaihtamaan plotteria, sillä siellähän olisi jo valmiina nämä reitit ja seilatut viivat. Matkaa on kertynyt nyt Gandiaan tullessani 6 mailia enemmän kuin viime reissulla. Olen käyttänyt moottoria 28 tuntia enemmän, ylitys on liki 10 %. Kertooko se huonommista keleistä tai siitä, että olen ollut paljon enemmän yksin liikkeellä. Olen jo nyt seilannut 1564 nM yksin ja tämä on enemmän kuin viime reissun solot kaikkiaan. Otsikkokuva kertokoon iltapäivän tummuvasta Välimerestä, jolloin tuuli nousee aamupäivän seitsemästä kymmeneen ja muuttuu puuskaiseksi. Tuuli kasvaa iltaa kohti 12-14 m/s ja on suorastaan ikävää niissä puuskissa. Siis juurin silloin, kun pitäisi saada seilit kasaan. Niinpä tänäänkin seilasin pelkällä etuseilillä tuon lyhyen matkan. Ilmeisesti WHF antenni on täysin kelvoton, kun en saanut edes kahden mailin päästä yhteyttä Club Nautico de Gandiaan. Niinhän Tommi totesi sitä tutkiessaan jo Biscayalla. No ajoin satama-altaaseen ja olin kiinnittymässä ensimmäiseen vapaaseen paikkaan paikallisen seilorin auttamana, niin johan ilmestyi marinerokin paikalle ja ohjasi minut moottoriveneiden keskelle.

Käydessäni maksamassa yöpymismaksun totesin ilahtuneena, että se alitti kolmekymppiä (16 centillä). En muista kummastakaan näistä kaupungeista (Denia ja Gandia) satamista viime keikalta paljoakaan. Vierailuni olivat siinä määrin lyhyitä. Nyt minun on joka tapauksessa käytävä täydentämässä vesivaroja ja jos on toimiva netti, niin saatan pitää toimistopäivän. Keskityn siis KELA asiaan (saankohan nyt nukuttua, kun päästin tuon suustani). Koko seilauksen ajan seurasin vuorten ja Gandian päällä olevan pilvimassan kehittymistä ja kuulin vuoristossa ukkosen jyrinää. Käytyäni suihkussa oli kunnon ukkosmyrä sataman vieressä, antaen komean luonnonnäytelmän. Salamat löivät paljon vaakasuunnassa kuin elosalamat.

Täällä luonto (ja minäkin) kaipaa viilentävää ja raikastavaa sadetta. Lähdin sitä houkutellen ja uhmaten syömään kaupungille. Vihdoin se sade tuli ja rankkana. Sukelsin ensimmäiseen baariin ja totesin sen olevan hampurilais-sellainen. Mietin lähdenkö pois, mutta havaitsin listalla olevan myös sinisimpukoita ja galamarekseja, söin viimeksi mainitun paistettuna. Ei huono valinta. Pääsin kuivana koko kävelyreissun. Ps. Täytyy aamulla katsoa se netin kelpoisuus. Nyt yöllä se ei toimi, usein täällä netti sulkeutuu toimiston myötä.

KYLPYSUITE

06la 09 2014 MARINA DE DENIA Log: Villajoyosa 1230 Denia 2000, 40 nM, seilein Nykäsin välittömästi satama-altaan jälkeen aion ylös ja avasin rullapurjeen. Otin kiovasti kuvia Isolotte de Benidormista, mutta niitä ette näe (jos en minäkään), kun kamerassa ei ollut muistikorttia. Ne jäivät siis vain minun muistiini. Paikalliset seilaavat aivan rannan tuntumassa ja löytävät sieltä enemmän tuulta. Sitä riitti minullakin mukavasti. Kokkasin sardiinipastan automaatin hoidellessa takalanneseilausta. Ruokalevon vaiheessa pääsi espanjalainen vene lähestymään salakavalasti takaa. Siitähän syntyi kisa, he yrittivät yläpuolelta ohi paremmalla tuulikulmalla. Korjasin vähän suuntaa ja niin etenimme tasavauhtia. Viimein ymmärsin, että he halusivat rantaan ja jarrutin hetken ja tunnustin tappioni seilaten heidän peränsä kautta avomerelle. Mitä lähtivät yläpuolelta ohittamaan isommalla veneellä. Jokainen nimenkärki aiheuttaaa huomattavaa tuulen muutosta. Yleensä niiden takana on iso varjoalue, mutta nyt lähestyessäni tavoitesatamaani, Deniaa, nousi tuuli mukavasta seitsemästä metristä 11m/s ja puuskissa 14 m/s. Ota siinä sitten purjeet alas. Kello oli 1915 kun onnistuin siinä kuitenkin rauhallisen tyydyttävästi. Toista oli leparien kanssa, kun yksi karkasi huomaamatta ja toisen irtoamisen havaitsin. Sain ongittua sen ylös ja tein pitävän solmun. Sen verran voimia meni tuossa viimeisessä kahden tunnin vauhtiseilauksessa, etten jaksanut alkaa selvittää kahden sataman eroa ja menin ensimmäiseen.

Otin yhteyden satamatoimistoon sisä-WHFllä ja sain paikan nro E 51. Marineroja oli Marina de Denian hienolla laiturilla peräti kolme ottamassa vastaan minua. Jo tässä vaiheessa mietin mitähän tämä lysti maksaa. Toimisto oli sulkeutumassa, joten päästin tytöt lauantai-illan viettoon. Sain sähköisesti avautuvaan porttiin tunnusluvun ja WiFee koodin. Dokumentit jäivät toimistoon. Seuraavaksi menin hakemaan suihkua ja yllätyin, kun löysin kylpysuiten. Todellakin siellä oli kylpyhuone aivan omaan käyttöön. Pistin rohkeasti visa korttini valot syttyivät. Entistä jännemmäksi menee tuo huominen uloskirjautuminen.

Viereinen paatti on englantilainen moottorivene, jonka kolme miestä lähti ravintolakierrokselle palatessani suitesta. Kipparin kertoi heidän kyllä pitävän minut hereillä yön tunteina. Näin meinasin käydä, kun he tulivat yhden maissa veneelleen. Ihmettelin miksi isojen miesten piti tulla keulatäkille juttelemaan, kun on loistavat ulko-oleskelutilat minikeittiöineen sitlorassa. Aamulla se selvisi, kun näin sen ison lekottelupatjan keulatäkillä. Onneksi olin niin väsynyt, että nukahdin häiriötekijöistä huolimatta, tosin pistin ulkokaiuttimeni aika kovalle aamulla herättyäni.

Aamupalan nauttimista jonkin verran häiritsi jonkinlainen vesikierto systeemi, jolla ilmeisesti viilennettiin tuon veneen sisätiloja. Olo oli vähän kuin olisi aamiaisella miesten vessan urinaalikourun vieressä. Kaikkeen tottuu, totesin vaan ja menin jännittyneenä maksamaan oleskeluni Deniassa. Olin valmistautunut maksamaan huippuhinnan ja yllätyin kun se olikin ´vain´ 44,88 €. Lohdukkeeksi sain pullon punkkua, pähkinäpussin ja avaimenperän, kelluvan sellaisen. Maksoin itseni ulos puolilta päivin, mutta menen nyt vielä altaalle lekottelemaan, ennen kun lähden kolmen tunnin siirtymään Candiaan. Marin kaksoissisko oli saanut lensun, joten emme tavanneet.

EN SIEMPRE DOS SALAS

05pe 09 2014 Villajoyosaan

Loki: Alicante 1515- Villajyosa 1930, 18nM Lähdin liikkeelle vasta iltapäivällä ostettuani uuden käsiWHF puhelimen. Tein vielä urkintakierroksen VOR satamassa. Eilen kaikki kuusi venettä olivat näyttävästi laitureissa, tänään taas niiden virittäminen jatkuu. Sen verran tuulta oli, että kiskaisin ison ylös ja avasin rullukan. Meno ei ollut vakuuttavaa, mutta neljäkin solmua riitti kun edessä oli vain 18 mailin matka. Horisontin katkaisi piste, joka melko nopeasti kasvoi VOR-veneeksi. Enää en tiedä montako venettä tällä hetkellä on lähdössä kisaan.

Cabo de la Huertas muutti tuulet taas niin, että jouduin turvautumaan moottoriin. Jo viime kerralla ihastuin Villajoyosan vanhan kaupungin värikkyyteen ja nyt oikeassa valaistuksessa sain siitä entistä paremman tuntuman. Tätä perinnettä on noudatettu myös uudisrakennuksissa vanhankaupungin läheisyydessä.

Illalla kerätessäni päivän askelsaalista täyteen, kuljin kapeilla kujilla ja jossakin vaiheessa tunsin jopa turvattomuutta. Villajoyosa (La Vila Joyosa) on Ibizan kanssa EU-projektissa, jonka pyrkimyksenä on saneerata tämä vanhan kaupungin alue. Jo viime kerralla kauhistelin sitä, sillä lopputulos on aivan liian hieno. Kaduilta otetaan ilme pois ja saneerataan samalla sen elävyys tipiotiehen. Onneksi työt näyttävät etenevän peräti verkkaisesti. Benalmadenan epämääräisessä korttelissa kiinnitin huomioni discoon, jossa mainostettiin kahta salia, toinen latinalainen. Nyt täällä oli samanlainen, joten satunnaisena kulkijan päätin ottaa asiasta selvän. Discoteca Siempren ulkopuolella seisoskeli näyttävän näköisiä tyttöjä ja portsari katsoi vähän sillä silmällä, että pappa ei, ethän aio tänne tulla. Maksoin viiden euron sisäänpääsymaksun ja painuin baaritiskille. Musiikki oli kovaa, muttei liian kovaa. Tämä on siis todellakin kahden salin tanssipaikka, jossa melkein kaikki tanssivat. Ymmärrän hyvin miten neitoset saavat vartalonsa pysymään timmissä kunnossa, nyt seurattuani heidän sambaliikkeitään. Ikähaarukka tanssijoissa oli varsin laaja, minua varttuneempia porukasta löytyi. Minä taas löysin itseni kuitenkin jo puolenyön jälkeen veneeltä.

Tämä Villajoyosan satama on varsinaisesti kalasatama ja sen kylkeen on tehty vierasvene marina. Sataman toiminnallisuuden vuoksi tämä ei ole niitä rauhallisimpia. Yli 40 euron satamamaksu tuntui, näin talviaikaan aika kovalta. Tänään lauantaina suuntaan kuuden tunnin päässä olevaan Deniaan. Saatan tavata siellä illalla Marin kaksoissisaren. Ps. piti lähettää tämä ravintolasta, joten lähtö vähän hiljastuu.

VOR PÄIVÄ

04to 09 2014 Alicante en Museo Volvo Ocean Race

Tätä vapaapäivää on värittänyt Volvo Ocean Race. Ennen rannalle menoa ´poikkesin´ museoon. Kirjautuessani sisälle VORtyttö kysyi tunneko kisan ja näitä veneitä, joita esitellään. Kerroin hänelle seilanneeni vuonna 2002 VO kuuskymppistä, yhtenä päivänä Gothemburgissa. Ei tainnut tyttö ensin uskoa, mutta kun esittelin hänelle nyt yli kymmenvuotiaan, jo mustan värinsä menettäneen, reppuni muuttui hänen ilmeensä uskoiseksi. Lupasin pistää hänelle kuvan tapahtumasta palautelomakkeeseen. VOR täytti viime vuonna 40 vuotta ja se väritti loistavaa näyttelyä. Ensimmäistä kertaa `pääsin` lomakkeen kokeneimpaan (huomaa sanavalintani) luokkaan. Todella upea museo näin vakavan purjehduskipinän saaneelle. Muistan hyvin the Whitbreadin suomalaissankarit, joista Mara piti piilopaikkana Immigrantia Suomessa ollessaan.

VOR veneitä valmistellaan kuumeisesti lokakuun 2. päivä alkavaan kisaan. Ensin ne seilaavat täällä Alicanten lahdella ja sitten on varsinaiseen startti 11.10.2014. Pitänee pistää aikataulu uusiksi, jotta saamme Mikkin kanssa seilata hetken tuossa letkassa. Tiedän sen, että hetken vain ja VORit ovat horisontissa. Sellainen kokemus jäi vuoden 2002 seilauksesta, kun ihmettelin mitä 36b jalkainen tuossa seisoo. Itse spinnuttelin VO60sellä kahden metrin tuulessa.

Vihdoinkin olen oppinut pitämään Siestaa (ei siis Fiestaa) veneelläni ja perustin lukimon istumalaatikkoon. Monenlaista aurinkosuojaa siinä tarvittiin. Sain hetkeksi jopa nukahdettua leppeässä tuulenvireessä. Syödähän minun piti, mutta kun on niin kuuma, niin ruoka ei maistu.

Nyt puolenyön jälkeen muistin taas ravinnon pakkotarpeen ja söin ylityötoimistoni pöydällä eilen valmistamaani Pasta a´la Alicante con Cormer Biif en Tomato i Balsamico. Pitänee vaihtaa lautaset valkoisiksi, jotta ruoka näyttää nimensä arvoiselta. Huomasithan Parnmesaanlastut. Kiinnitä huomiota kuvassa kuitenkin kahteen asiaan. vielä puolenyön aikaankin joudun ulkonakin käyttämään tuuletinta. Ja se suurempi juttu; minulla on maapallo, tulevia suorituksia varten. Ei väliä vaikka Greenwichiä ei oltu vielä löydettykään tämän pallon muodostuessa. Huomenna eteenpäin kohti Villajoyosaa.

GOLFO DE ALICANTE – SEILAUSTA – COSTA BLANCA

TÄMÄ OL VIIME YÄN JÄÄNY JOSTAI SYYST LUANNOSVAIHESSE, EIK LÄHTEN EETTERIHI. NYS SE TLEE! 02ti 09 2014 Torreviejasta Alicanteen '

Loki: Marina International de Torrevieja 1340 – Alicante 17900, 28nM, seilaten

Täällä en ole saanut samanlaista ystävällistä palvelua kuin muissa Espanjan satamissa. Korttini ei toiminut illalla mennessäni kaupungille. Tympeä tyttö kysyi, josko yritin autoille tarkoitetusta portista ulos.

No uskaltauduin kuitenkin aamulla Torreviejan ruokaostoksilla. Samalla reissulla etsiessäni sitä täydellisiä kynänteroitinmaapalloa jäi käteeni vähän isompi pöytätuuletin bazaarista. Tämä Torrevieja on iso kaupunki ja sillä on siistit rantabulevardit. Vieläkään leveäahterinen ei uskonut, ettei korttini toimi poistuessani satamasta baarialueelle, niin kuin he sanovat, menin kaupungille.

> Täällä näkyy olevan muistakin suomalaisia, Laiturissa oli Valkoinen leidi, jonka lipusta tuli mieleeni laulun päkä: li värit sen haalenneet, harmaat ja vaalennet vaan tutut kai.

Aivan loistava seilauspäivä kruunasi Isla de Tabargan ohitus. Otin saaresta, majakasta ja kirkosta satakunta kuvaa automaatin ohjatessa täydellisesti. Niemenkärki, jonka ulkopuolella saari on, sekoitti täydellisesti tuulen ja niin jouduin taas täysmyötäiseen. Sinnitelin loistavan purjehduspäivä päätteeksi viimeisen kymmen mailia, en millään olisi halunnut käynnistää moottoria, mutta kun nopeus putosi alle kolmen painoin nännykkää ja uskollinen ystäväni hörähti käyntiin.

Viimeksi tullessani Alicanteen sain huomautuksen ilmoittamattomuudestani. Nyt soitin WHFllä puoli tuntia ennen saapumistani satamaan. Kuuluvuus oli molemmin puolin huono, joten ilmoitin muistavani missä saapumisponttoni on ja tulevani siihen. Pari sormiponttonia on kuulemma ja tähyilin tullessani seitsemänkymppisten viereen. Sain hyvän paikan I- laiturissa, vaikka ystävällinen neitonen kirjoittikin iin (I) kuin äffän (F), Iin alaviiva oli vähän noussut. Hetken etsittyäni kartta piirroksen piirroksen mukaista paikkaa peruutin paikkaan I 19. Siellä piti olla marineron vastassa, muttei ollut ja siksi kävin jututtamassa toimistotyttöä; ihan vaan varmistaakseni Immigrantin olevan oikeassa pilttuussa. Alicantessa on sormiponttonit ja siksi tuo pilttuu. MiesMatkan Lauri olisi harmitellut, kun kukaan ei nähnyt sitä. Se oli tämän reissun ensimmäinen perä-edellä laituriin ajo ja täydellinen.

Veneeni istumalaatikosta on tällainen näkymä. Satamaa hallitsee päivin ja öin Castello Santa Barbara. Nyt kirjoittaessani tätä antoi Polar rannekkeeni passiivisuus-ilmoituksen, joten minun piti trampata hetki kajuutassa. Päivän askelsaalis on vain 7314, joten pitää tehdä vielä iltalenkki. Tavoite on 11 500 askelta. Minä siis lähden lenkille, Hyvää yötä Suomeen.

SEILATE LAGUUNI OHITTE

01ma 09 2014 Seilauspäivä Välimerellä

Loki: Cartagena 1130 – Villajoyosa 1950, 41 nM, Seilaten

Kyll ai mnää oli sekasin go mnää tlii Karttahenaha, sill mnää luulin dota öljyjalostamo liäkki siks kauhjas suureks Spanja lipuks mink me näi viis vuat sitt.

Vieläkin oli niin kuumaa, että laivojakin viilennettiin vesisuihkuin. Niinpä minäkin pukeuduin suoja vaatteeseen. Olin hupparissani kuin Arabia Lorenz tai nyrkkeilijä Carlos Juan. Viimeksi mainitulta aloin tuoksua ennen rantautumista.

Viimeinkin Välimeri antoi mahdollisuuden melkein koko päivän seilaukseen. Alkuun jopa kryssiä ja ensimmäisen Capon jälkeen takalanteelta 5 metrin itä tuulta. Sen verran vaihtelevaa tuulen suunta oli, ettei automaatti kyennyt hanskamaan sitä. Tuulinäytössä vielä virhe, joten en voinut ajattaa tuulikulmaa.

Vuonna 2009 seilauskaverinani tällä legillä oli Saarikon Kari. Hänen veljensä Ilu soitti enne kun lähdimme Cartagenasta ja kehui, että siellä matkalla on fantastinen laguuni, poiketkaa sinne. Me molemmat oikein hehkutimme ja katsoimme tässä laguunissa olevan jopa pari saartakin. Päätimme mennä Tomás Maestren laguunin luonnonrauhaan. Ajattelimme jopa ankkuroituvamme sinne. Pettymys oli suunnaton, kun ne palmut, joita mielessämme näimme, olivatkin 13 kerroksisia hotelleja. Eikä minkäänlaista luonnonrauhaa. Tämä tuli nyt elävästi mieleeni kun ohitin tämän juppiparatiisin. Samalla sen kohdalla oleva Capo de Palos sekoitti hetkeksi tuulen tykkänään. Tämä majakkka on näkyvästi kuvattuna kaikkiin Murciaa esitteleviin vihkosiin. Se saattaakin olla siisteinä tällä’ alueella. Ihmisetkin ovat vähän maatiaismaisia.

En täysin muistanut missä satamassa olimme Karin kanssa ja niin ajauduin ennen kahdeksaa Marina International de Torrevieja. Maksoin melko kalliin satamamaksun 42,34€. Korttia katsoessaan tyttö totesi, ettei Suomessa ole euroja. Kerroin hänelle Suomen kuuluvan EUhun. Pahastuin lievästi ajatellessani hänen odottavan ruplia. Laiturilla vasta ymmärsin, että saattoihan hän luulla minua ruotsalaiseksi. No siitäkin olisin pahoittanut mieleni. Viime käynnillä kohtasi Torreviejassa kolmoset, jotka olivat aikoinaan istuneet sylissäni. Suihkun jälkeen lähdin keräämään askelia rannekkeeseen, toiveenani nähdä Ähtävän flikat taas.

NA. Alkoholiton päivä päättyi niin, että näin vain korismatsissa Espanjan lyövän Brassit selvästi. Merkintä lokikirjassa NC tarkoittaa no cerveza.

SEKALAISENA CARTAGENASSA

29pe 08 2014 Murcian Cartagenaan

Loki 28to 08 14: Almería 0930 – Puerto Deportivo de Garrucha 1930, 57 Nm, ylitsepääsemätön Capo de Gata. Loki 29pe 08 14: Puerto Deportivo de Garrucha 1000 – CRCR Cartagena 1845, Log 48nM, osa purjehtien, Lähdin tankkauksen jälkeen liikkeelle ja hellettä riittää yhä, Nyt on puolipilvistä ja olo on hieman helompi, oliko minulla sittenkään riittävästi vaatesuojaa. Tein kaikessa rauhassa Immigrantissa huoltotöitä ajaessani moottorilla. Jatkoin kirjallista tuotostani Kaksi hellepäivää Almeríassa. Kahdelta tuuli virisi siten, että saatoin taas seilata täysin purjein, loistava tunne. Vatsassani on vähän kiertävä olo, otin mahalääkkeeksi Fernet Brankan. Eilen se helpotti, nyt ei tunnu auttavan. Saapuessani ennen kahdeksaa olin jokseenkin voimaton. Jaksoin vaivoin kävellä ison sataman officeen maksamaan satamamaksun kahdelle yölle (58€), olin siis päättänyt huilata. Paluumatkalla jalkani painoivat, kuin niissä olisi ollut sementtiä. Rakennusalan ihmiset kyllä ymmärtävät, että siitä olisi tullut veribetonia. Päätin nukkua hetken ja mennä sitten uima-altaalle hakemaan vilvoitusta tukalaan olooni.

Hetken levättyäni mittasin verenpaineeni, joka oli huippulukemissa. Varsinkin syke oli ylhäällä, pumppu takosi yli sadan lukemia, kun minulla pakkaa olemaan 50. Ymmärsin nyt sen oksettavan olon, kyseessä on joko auringonpistos tai lämpöhalvaus. Nukahtelin tuon tuosta, enkä ennättänyt uima-altaalle. En myöskään uskaltautunut yksinäni mennä takaportailta uimaan. Päätin ottaa laiturisuihkun. Siihenkään en kyennyt, kun vesiletkun vetäminen kelalta oli liikaa voimia vaativaa, joten polvistuin kraanan alle ja kastelin pääni ja valelin vettä hehkuvalle lihavalle kropalleni. Lämpöni oli vain vähän koholla, joten päätin nukkua tautini Buranalla pois. Kellon ympäri nukuttuani olin juuri heräilemässä kun veneeni keulaa taottiin pampulla. Näin totesin, kun näin kahden poliisin seisovan laiturilla. Illalla sekalaisena kaavakkeita täyttäessäni olivat omat tietoni jääneet kirjoittamatta. Lisäksi tarkistettiin mistä tulet ja minne menet. Selvensin meneväni Tarraconaan, vaikka menekin Torreviejaan. Nyt ymmärsin miksi, niissäkin satamissa, joissa venetietoni ovat jo aiemmin, pyydetään täyttämään tämä hotelliin kirjautumista vastaava kaavake. Lauantai oli täyttä hellettä. Pysyttelin veneessäni tuulettimen lähettyvillä. Jouduin kuitenkin käymään LIDLissä täydentävässä ruokavarantoja. Verenpaine ja syke olivat asettuneet ja olivat iltapäivällä allasvilvoittelun jälkeen normaalit. Vähän se tuntui liiotellulta kun uin olkihattu päässä.

Vasta illalla uskaltauduin ulos. Yritin saada nettiyhteyttä Bilbaossa pelattavaan USA-Suomi MM-koripallomatsiin. Ystävällinen nainen CRCRn respasta auttoi kaikin tavoin, muttemme kuitenkaan onnistuneet saamaan ottelua näkyviin. Jalkapalloa olisin kyllä voinut seurata vaikka clubilla. Puoliltaöin seurasin pari tuntia Shakkiturnausta kaupungintalon aukiolla. Lautoja oli kaikkiaan 49 Ja kaikilla oli pelaajat. Lähdin kesken kaiken kahdelta nukkumaan.

Sunnuntaipäivän olen käyttänyt Cartagenan roomalaisvallan aikaisten raunioiden kuvaamiseen. Vieläkin on sen verran veto poissa, etten syvällisemmin paneutunut valtavaan merihistorian ja arkeologian antiin. Viime käynneillä oli mieleeni jäänyt kuva, että kaupunki on tavattoman siisti, mutta nyt se näky mureni. Ja samalla ymmärsin suuren arvomassan aiheuttavan pattitilanteen uuden rakentamisessa. Aina löytyy aarteita, jotka tulee tutkia. Tavattoman monta taloa seisoi pääjulkisivut tuettuina ja Espanjan nykyisessä rahatilanteessa työt ovat keskeytyksissä vielä pitkään.

Toisaalta ihmettelin sitä korjaustapaa, jolla esimerkiksi tämän roomalaisen teatterin rauniota tehdään. Tuleeko siitä liiankin huoliteltu? tuossa olisi nuivuus poikaa.

Keskustan kiiltävät marmorilaatat ja tämä meriltä palaava seilori ovat Cartagenan kuvatuimmat kohteet, näin saatoin havaita istuskellessani palmujen varjossa pääkadun tuntumassa. Meitä oli vain kymmenkunta kamerankäyttäjää roomanvallan aikaisilla raunioilla.

Huomenna matkani jatkuu seuraavasti: ma Cartagena – Torrevieja (38 nM), ti – Alicante (26 nM), to - Villajoyosa (18), pe – Denia (36). la –Gandia (17) ja su -Valencia, missä sitten olenkin pidempään.