VIIKONVAIHDE MAALLA

27la 06 09 Guernseyssa

Aamusuihkujen yhteydessä Nea latasi ensimmäisen koneellisen pyykkiä 2 puntaa koneellinen ja 2 puntaa kuivaus. Lasikuitumies tuli 1030 ja valitteli aiheuttamaansa melua ja pölyä. Poistuimme työmaalta kaupunkiin. Siirryimme katselemaan mallialtaassa pienoispurjeveneen uittoa. Janoon uskaltauduimme Guernsey Yacht Clubin paviljongille. Todella hieno kerhorakennus. Nea osti minulle seuran tummansinisen paidan, jossa mallikas klubimerkki, ja itselleen elämänsä ensimmäisen vyön. Kävimme kirjakaupassa ja paikallisessa pienalkossa. Sieltä löytyi LAMBʹS Navy Rum. Tutustuimme Guernseyn saareen sen ympäri kulkevalla bussilinjalla no 7 hintaan 60 penniä per henki. Kovasti oli tiukka kuri linikassa, ei saanut syödä eikä juoda mitään, tätä valvottiin kameralla. Lisäksi luki, että nuorten on annettava istuinpaikka vanhemmille. Valitettavasti bussi oli niin täysi, että osa matkustajista seisoi käytävällä. Näin toisen puolen maisemat jäivät näkemättä. Palasimme veneelle 1630, jolloin toinen mies oli hiomassa kölinjuuren auki. Päivä on ollut niin lämmin, että olimme hetken istuttuamme sitloorassa aivan puhki. Uuden pilssipumpun asennus ei aivan onnistunut, tulipa harjoiteltua. Siihen tarvitaan liittimiä ja sähkötarvikkeita. Illalla saimme lähetettyä blogitekstiä. Otin kameran
jalustan käyttööni, kun lähdin linnalle.

28su 06 09

jal

Sunnuntaiaamulla Nea lähti kymmenen kilometrin lenkille. Vahasin peräpeilin ja kaikki metalliosat, kiristin tutkamaston harukset ja tein monenlaista huoltotyötä Immigrantilla. Lasikuitumies tuli 1130, me nautimme aamiaisen 1200. Lähdimme taas St Peter Portin katuja mittailemaan. Yritimme päästä tutustumaan Victor Hugon puutarhaan. Löysimme talon, joka nykyisin toimii Ranskan konsulaattina. Kesken etsimisen kävimme paikallisessa Dorset Arms Beer gardenissa. Kyltti lupasi paljon enemmän kuin itse piha, joka oli täysin retuperällä. Juomien jälkeen kiersimme ison korttelin, jossa kaipaamamme puutarha oli, muttemme löytäneet sisäänkäyntiä. Jos oli linja-autossa paljon kieltoja niin ne olivat pientä kun menimme voileiville thaimaalaisen ravintolan terassille. Sisälle ei saanut mennä jalkapallopaidassa tai likaisissa haalareissa. Jos puhuu rumia poistetaan ja saa ainaisen porttikiellon jne. Istuimme taas bussiin ja nyt menimme koko saaren poikki. Ihmettelimme millä nämä ihmiset elävät, mitä he tekevät työkseen. Eivät kaikki voi olla kalastajia ja pankkiireja. Palattuamme veneelle totesimme keulan olevan kunnossa muuten paitsi gelcoat vielä puuttui. Lähetimme vakuutustarkastajalle ennen ja jälkeen -kuvat kölin remontista vuodelta 2005. Varsinaiseksi ateriaksi söimme 2030 pitaleivät kanalla. Katsoimme reittisuunnitelmaa tästä eteenpäin. Nea on valmis seilaamaan suoraan Biskajan yli Espanjan Vigoon, jonne on matkaa reilut 500 mailia. Kunhan vaan päästäisiin lähtemään ja hyvä sitä on meinata kun ollaan kuivalla maalla… Nyt on hyvä nettiyhteys, joten käytämme sähköpostia ja lähetän vielä nämäkin ajantasatekstit blogiini.

IMMIGRANTIN TELAKOINTI GUERNSEYSSÄ

26pe 06 09 Alkaa pitkä viikonvaihde kuivilla

Aamuheräämisiä ja varsinaisesti nousimme ylös sängystä 0745. Jugurttiaamupalan nautittuamme Nea lähti kolmen vartin juoksulenkille. Pesin ylirampatun täkin ja kyljet. Suihkussa käynnin ja varsinaisen aamupalan jälkeen aloitimme lähtövalmistelut. Ranskalaisveneeseenkin löytyi sen verran miehistöä, että pääsimme kymmeneltä livahtamaan laiturista pois. He uittivat törkykasansa laiturin kylkeen. Ajoimme huoltoaseman laituriin odottamaan pääsyä nostoon. Tämä ponttonilaituri oli varsinainen kiikkulauta, ohiajavat veneet ja varsinkin nopeakulkuiset kaksirunkolaivat aiheuttivat suurta keikuntaa. Yhdeltätoista ilmestyivät nostajat, yksi kavereista tuli veneeseen ja ajatti meidät kolmen mittapaalun viereen. Toisella lähestymisellä osasin arvioida pois työntävän virran suuruuden, gastit saivat lassottua köydet tolppiin ja pääsimme paaluille. Immigrant sidottiin tiukasti perästä ja keskeltä mastosta kiinni paaluihin. Olimme kelkan päällä, jota vinssattiin ylöspäin. Hetken kuluttua vene seisoi kölillään tiukasti kiinnitettynä kahdella köydellä. Kapusimme alas tikapuita ja kättelimme venetelakan johtajaa Ben Mahya. Hän vetää tätä Boatworks+-nimistä firmaa. Odottelimme puolisen tuntia vahinkotarkastaja Buzz Whiteä. Aloimme selvittää veneen tietoja ja tapahtumaa; päivä, kellonaika, säätila, törmäyspoiju, sen koordinaatit jne. Buzz mittasi kölin pituuden ja kuvasi kölivaurion tarkkaan joka suunnasta. Kun Buzz kiipesi ylös ja astui sisälle totesi hän veneen hienoksi ja sanoi pyytävänsä poikia olemaan varovaisia meisseleineen. Nyt löytyivät poijun koordinaatit mustasta vihosta. Kaikki muutkin tiedot selvisivät, mitä nyt rungolla ei ole numeroa. Luvan saatuaan telakan miehet siirsivät veneen hydraulisesti toimivalle kuljetusalustalle. Saimme palata ylös veneeseen. Seurasimme Melgesien laskua ramppia pitkin mereen. Kaksi autoa oli niin pahoin tiellä, että ihmettelimme järjenkäytön köyhyyttä touhussa. Pienen siirron jälkeen veneen pohja pestiin ja sitä alettiin valmistella tynnyreille jättöä varten. Tässä vaiheessa menimme samaisen rakennuksen toisessa päässä olevaan venetarvikeliikkeeseen, sillä Nea ei voinut katsoa tätä tynnyritouhua. Täältä kummipoikani Jussi osti Muston keltaiset jokapoikahousut vuosi sitten Matildan siirtopurjehduksen yhteydessä. Pitkä kahvitauko keskeytti veneen telakoinnin. Hetken kuluttua näimme kuitenkin liikkeen ikkunasta kuinka Immigrant meni ympäri pienoismallien uittoallasta. Nyt sille löytyi rauhallinen paikka pois laskuluiskan ahtaudesta. Tämän siirron jälkeen kolme työmiestä ja johtaja tööjäsivät venettämme kolme tuntia tynnyreiden ja kiilapuiden varaan. Käyttivät he myös metallista kelkkaa. Tehottomuus tuntuu olevan täällä melko yleistä. Puoli viideltä vene oli kunnolla paikallaan ja saimme luvan nousta kuivilla olevaan alukseemme. Järjestimme ensitöiksemme sähkön, jota meillä Kalmarissa ei ollut, ja näin varmistimme mm. kylmälaitteen toiminnan viikonvaihteen aikana. Teimme jälleen illalla kävelyretken viehättävän kivikaupungin kujilla. Kävimme nauttimassa oluen ja kolan melko hienostuneessa ravintolassa. Guernseyhan on peräti fiini paikka. Sisareni Sirkka viihtyisi täällä, Iirosta en tiedä. Veneelle palattuamme asetuimme sitlooraan, laskuveden aikaan istuimme kaksikymmentä metriä ylempänä kuin mitä veneet olivat vierasvenealtaassa. Kuvasin St Peter Portin iltatunnelmaa. Kirjoittelin blogitekstejä ja menin nukkumaan puolelta öin Maritza mielessäni.

ERILAISTEN KORJAUSPAIKKOJEN SELVITTELYÄ

25to 06 09

Aamusuihkujen jälkeen menimme yhdeksältä etsimään Chantier Naval Chantereyne in Cherbourgia. Sehän löytyi lopulta taas kolmen kyselyn jälkeen samaisen venetarvikeliikkeen suojista mistä olin ostanut eilen merikortin ja vuosi sitten kassin ja tarvikelaukun. Franck Leclercq puhui hyvää englantia ja antoi ylen miellyttävän ja luotettavan kuvan itsestään. Kävimme katsomassa keulan vaurion ja hän totesi sen helpoksi paikata. Seuraavaksi marssimme kolmisin satamakapteenin juttusille ja nyt alkoi kertyä mustia pilviä taivaalle. Aikaisintaan tiistaina olisi aikaa ylösnostolle ja korjaukselle. Varasimme tuon klo 0800 ajan tiistaille. Allapäin astelimme alukselle ja mietimme seitsemän vuoden kirousta. Olimmehan häämatkalla viikon nosturin nokassa Kalmarissa, kun vetolaitteesta pakki petti. Kirjoitimme Alandiaan, että Leclercq on valmis tekemään työn tiistaina, jos se vakuutusyhtiölle sopii. Samalla valittelimme työn siirtymistä vasta tiistaille ja kysyimme olisiko korjaus mahdollista tehdä Guernseyssä. Laskimme huomiselle lähtöajaksi 1330. Puhelinsoitto Raumalta keskeytti vuorovesilaskelmat ja siirsi kaikki ajatukset nuorempaan tyttäreeni Maritzaan. Saimme samanaikaisesti vastauksen vahinkotarkastaja Peter Clarkilta Englannista, että vene voidaan nostaa ylös Guernseyssa perjantaina aamulla ja niin oli pakko tehdä nopeasti lähtöpäätös. Nean tutustuminen Cherbourgiin jäi todella vähäiseksi, sillä lähdimme välittömästi kohti St. Peter Portia, Guernseytä.

Cherbourg- 1313 log 1396

Irtauduimme laiturista naapurin auttamana. Nostimme ison välittömästi sisemmässä altaassa ja suuntasimme kohti luodetta. Avasimme avotuulella rullukan täysille. Samaan aikaan oli lähdössä kolme muuta alusta, entuudestaan tuttu englantilaisvene, sekä kaksi ranskalaista. Meitä isompi fransmanni kyllästyi kuuden solmun vauhtiin kun jäi jälkeemme ja otti koneen avuksi. Englantilaisvene jätti meitä kuuden metrin tuulessa, me sen sijaan jätimme pienen ranskalaisen kuin nallin kalliolle. Tuulen pienennyttyä taas neljään metriin saavutimme engelsmannia. Vaihtelevassa tuulessa seilattuamme kymmenen mailia tulimme ensimmäiselle reittipisteellemme Basse Befortin pohjoistikulle. Meressä näytti olevan matalampi kohta ja siinä pienellä alueella kuohasi. Ja sitä kuohaamista jatkui pitkään. Vuorovesilaskelmat oli laskettu todella hyvin ja parhaimmillaan virta vei meitä toisen mokoman eteenpäin tuulen lisäksi (speed 6,2kn, sog 12,5kn) Niemimaan kärki ja vuorovesi aiheuttivat huomattavaa virtaamista ja aallokon muodostumista. Nea sai aikaiseksi huippulukeman 13,2 solmua. Pohjoistuulta oli näin riittävästi ja venevauhti säilyi hyvänä läpi aaltoalueen. Päätimme poiketa laaditusta reittisuunnitelmasta ja jättää Alderneyn saaren pohjoiseen, vaikka sen eteläpuolella olikin odotettavissa vaikea aaltoalue. Reittimme kääntyi lännestä lounaaseen ja nyt tuuli muutti suuntansa pohjoisen kautta luvattuun itään. Suunnanmuutosten yhteydessä tuuli yleensä pienenee ja niin nytkin jouduimme kuohuvaan aallokkoon tuulen ollessa olematonta. Käynnistimme koneen hetkeksi. Seilasimme varsinaiseen porokattilaan, aallot nousivat jyrkkinä, ei kovin korkeina vaahtopäisinä ja hidastivat vauhtiamme. Hermin ja Sarkin välistä seilatessamme aallokko oli vähäisempää. Lakimme ison puoli tuntia ennen Guernseytä. Ajoimme St. Peter Portin odotuslaituriin 1930 (1830 Englannin aikaa). Kuulimme, että puolen tunnin päästä pääsemme satama-altaaseen. Mielenkiintoinen oli se Rojohoppe, jonka kyljellä olimme. Äijät olivat kovin kiinnostuneita reissustamme, siinä olutta hörppiessään.

-St Peter Port, Guernsey 2000, log 1417/ 48 nM, Mh 204,5. Selattu aika 6h 17 min, josta moottori päällä 4,2h.

Pääsimme kylkikiinnitykseen ponttoonilaituriin. Hetken kuluttua viereemme ohjattiin todella likainen ranskalaisvene, missä oli seitsemän ihmistä. He haisivat yhtä pahalle, mitä heidän veneensä oli suttuinen. Kolmas vene rivissämme oli englantilainen kahden miehen gastisto, josta ei ollut haittaa. Täytimme tulliselvityksen. Siinä käskettiin ilmoittaa kaikki mahdollinen Guernseyhin tuotu tavara, myös omaan käyttöön tarkoitettu, perunoiden määrästä aina pornotuotteisiin ja alkoholiin. Kävimme 2424risuaita-suihkuissa. Söimme spaghetin purkkikastikkeella. Teimme kunnollisen mäkikävelyn Peter Portin korkeimmalle laelle, missä sijaitsi mahtava viisitorninen yliopistokompleksi.

RAKKAANI TULEE SATEENVARJOKAUPUNKIIN -CHERBOURGIIN

24ke 06 09 Cherbourg

Heräsi 0730 puhelimen sointiin, Alandian Jörgen Ekebom kysyi kuulumisia ja totesi, että hyvä kun olet päässyt perille. Hän selvittää korjausmahdollisuuksia Cherbourgissa. Nautin aamupalan ja aloitin veneen täyssiivouksen sisältä; imurointi, vuodevaatteiden vaihto, patjojen tuuletus, kaikkien pintojen pyyhkiminen jne. Välillä kävin venetarvikeliikkeistä ostamassa Biskajan lahden merikortin, neljä leparia ja 20 metrin vesiletkun kotelossa liittimineen. Jouduin siirtämään veneen toiseen vierasvenelaituriin, tehdäkseni tilaa kaksikymmentä metriselle veneelle. Englantilaisilla ei selvästikään ollut kommunikointi hallussa ja niin heillä oli suuria vaikeuksia päästä irti sivutuulisesta laiturista. Sama kommunikointihäiriö (ranska-suomi) meinasi aiheuttaa minulle ongelman, kun fransmanni työnsi juuri pahaan aikaan keulan ulos vaikka olin poistumassa tietenkin perä edellä. Sain Immigrantin voimakkaasti ajaen eteen ja sen jälkeen pakilla ulos. Valmistelin rauhassa kiinnittymistä ponttooniaisapaikkaan. Taas virta otti veneen haltuunsa ja vei varmaankin kolmen solmun vauhdilla kohti laituria. Juoksin nopeasti keulasta perään ja löin täydet pakit päälle. Näytti jo siltä, että keulaan tulee uusikin hainkita, mutta viimevaiheessa moottoriteho ja kolmilapa saivat homman haltuun ja törmäys oli ohitettu. Englantilaismies oli vastassa Q-laiturilla. Tuulta oli niin paljon, että auttajia oli hetkessä neljä ja vene saatiin sivutuulessa hyvin kiinni ponttoniin. Viritin vesiletkun käyttökuntoon ja pesin täkin. Suuttimesta sai kunnon paineen ja täkki tuli puhtaaksi. Erityistä huolta kiinnitin suolaveden poistoon köysistä ja navigointilaitteista. Siivottuani sain selville mitä Ranskan Cherbourgissa saa kahdella eurolla. Sillä sai pitkän kymmenen minuutin, lämpimän ja hyväpaineisen suihkun. Iltapäivällä kirjoitin blogiani edellisen päivän murheellisesta törmäämisestä lateraalipoijuun. Kuuden maissa lähdin kaupungille Neaa vastaan. Kävelin ensin tarkistamassa rautatieaseman sijainnin. Kysyttyäni kolmelta ranskalaiselta löysin aseman. Kävin syömässä pizzan merenherkuilla, ehkä liikaa majoneesia. Seuraavaksi löysin ruokakaupan, jossa olimme Pegasuksen (First 50) siirtopurjehduksen yhteydessä käyneet. Pikamarssia painava reppu selässä takaisin vierasvenesatamaan. Nyt kun palasin rautatieasemalle saatoin mitata ajaksi 17 minuuttia. Juna tuli ajallaan 2009 ja Nea oli ainoa väriläiskä siinä porukassa. Muut olivat pukeutuneet lämpimästi, Nea suvisesti. Hän oli Pariisissa myöhästynyt kaksi minuuttia edellisestä junasta. Raahasimme kahta laukkua ei niinkään romanttista reittiä satamaan. Veneelle päästyämme teimme iltapalaksi patonkileivät ja nautimme kotimaisista karamelleista. Saimme netin auki ja vastailimme Alandian Jörgenille. Arvioija Peter Clark oli myös lähettänyt mailin, jossa hän selvitti henkilöitä, joihin olisi oltava yhteydessä. Yhdyshenkilö Cherbourgissa olisi Franck Leclercq (Chantier Naval Chantereyne in Charbourg puh. +33624940498). Korjaaja Neil Desty – Desty Marine (+44 2380457776) tulisi Englannista. Lähetimme sähköpostien luvun jälkeen uudet blogit maailmalle. Iltapesulta palatessamme totesimme cherbourgilaisnuorison kerääntyneen sataman viereiselle valtavalle nurmikentälle piknikille ryyppäämään viinejä. Meno tuntui jo melko vauhdikkaalta ja äänekkäältä. Päätimme herätä aikaisin ja mennä etsimään Franckia.

LE HAVRE LATERAL BUOY LH7

23ti 06 09 Le Havresta Cherbourgiin

Herätyskello pirahti 0630, nautin aamupalan ja valmistelin veneeni lähtöön.
0718 Le Havre log 1296, moottoritunnit 196,3Mh
Aamu oli tyyni, joten pääsin hyvin aisapaikalta liikkeelle. Pinosin leparit pelastuslautan juurelle kuivumaan. Käsittämätöntä – taas oli yksi lepari vähemmän. Ovatko ne keräilyharvinaisuuksia, vai eivätkö Itämeren solmut enää pidä? Ulkona redillä on toistakymmentä laivaa ankkurissa ja tarkkailin niitä kiikaroimalla ja AISilla varmistaen. Aloin valmistella päivän huoltoprojekteja: mm. ikkunanverhojen kiinnikkeiden liimaus, köysipussin väljän ruuvireiän pienentäminen Plastic Paddingilla. Antti antoi hyvän ohjeen: anna sen kuivua juuri sopivasti ja kierrä ruuvi siihen, niin tulee ilmainen jenka. Juuri sopivasti on kuin reseptien lisätään sopivasti mausteita. Kävin viiden minuutin väliajoin tähystämässä laivatilanteen. Olin suunnannut reittini laivaväylän eteläpuolelle, näin vältin suurimman osan ankkuroiduista laivoista. Yhtäkkiä kuului tönks ja sen jälkeen todella kova rysähdys. Ryntäsin ulos ja olin totta tosiaan törmännyt suureen vihreään lateraalipoijuun.

0835 LH7, Lateral Buoy, 49o 30,243 000o 00,906W. log 1301 nM. Yhteentörmäys poijuun.
Vihreä rumilus kolkutteli kylkeä pitkin vanaveteen. Laitoin koneen vapaalle ja menin tutkimaan vaurioita. Etutäkillä oli lasinsiruja, runko on siis todella lasikuitua. Kurkotin keulasta ja näin, että keularangassa oli iso kolo. Aukaisin ankkuriboksin luukun ja näin, että onneksi ruhje oli niin ylhäällä, että keulaboksin vedenpoisto tyhjentäisi sinne tulevan veden. Kävin tarkistamassa pilssit ja totesin, ettei niihin tullut vettä. Mikä oli se ennen törmäystä kuulunut ääni? Aivan kuin köli olisi osunut johonkin. Kävin uudelleen kaikki paikat läpi ja totesin näkyviksi vaurioiksi: keulassa nyrkin mentävä reikä ja joitakin naarmuja. Tarkkailin laivoja ja tein arvion ja totesin voivani jatkaa matkaa kohti Cherbourgia. Minun piti juhlistaa nollameridiaanin, Greenwichin, ylitystä ja reissun 1300 mailin särkymistä. Ohi menivät ja nyt minulla oli muuta ajateltavaa. Tuskanhiki oli kastellut puseron ja nyt kokeilin ensi kertaa auringonvalolla lämmitetyn suihkuni toimivuutta. Kiskaisin suihkupussin nostimella kahden metrin korkeuteen ja avasin hanan, vesi oli lämmintä ja kelvollista. Näin tuli aamupesu suoritettua. Viimeisten poijujen jälkeen 1020 soitin sateliittipuhelimella Alandiaan Jörgen Ekebomille. Selvitin tapahtuman ja kerroin purjehtivani Cherbourgiin, missä palataan asiaan. Lopuksi Jörgen totesi, että hyvä kun matka ei keskeytynyt. Tuuli oli virinnyt kolmesta metristä 5,8 ms. Nostin täydet purjeet 1050 log 1308, saavutin 4,0 kn nopeuden. Virta on kääntymässä perään ja seuraavien tuntien aikana se auttoi purjehdustani. Olisin nauttinut tästä menosta todella paljon, ellei koko ajan olisi ollut mielessä tuo törmääminen. Kolmen paikkeilla virtaus oli parhaimmillaan ja vei venettä eteenpäin 3,5 solmun lisävauhdilla, nopeus pohjan suhteen oli 9,7 solmua. Käännyin Seinen lahdelta länteen Pointe de Barfleurin majakan ohitettuani. Kangastus teki siitä pitkäksi aikaa kaksirunkoveneen, joka ei vaan tullutkaan vastaan. Taas tuuli oli noussut yhdeksään metriin, pienensin etuseiliä, vaikka kiusaus olikin ajaa vauhdilla hetken kuluttua jo lounaaseen. Kiikaroin edessä olevaa kuohuvaa aaltoaluetta. Tarkastin sen plotterista ja kartalta, vettä kyllä riitti, mitä nyt syvyys pienellä alueella muuttui kymmeneksi metriksi. Jatkoin suoraan kohti reittipistettäni. Virta oli kääntynyt vastaiseksi ja niin se törmäsi myötäaaltoon ja nämä taistelivat keskenään. Aallokko muuttui teräväksi ja korkeaksi, kaikkien aaltojen harjat rikkoontuivat ja muodostui melkoista ristiaallokkoa. Seuraavan kerran kierrän tuollaisen näkyvän aaltoalueen kaukaa. Cherbourgin merilinnakkeiden jälkeen laskin isopurjeen 1938 ensin tehtyäni riittävästi tilaa kahdenkymmenen kisaveneen rykelmälle. Olin turhan aikaisin laskenut ison, sillä toisen aallonmurtajan sisällä oli rauhallista. Löysin kylkikiinnityspaikan perimmäisestä laiturista. Siirsin vielä kohteliaasti venettäni eteenpäin tehden tilaa isolle englantilaisveneelle.

- Cherbourg 2000 log 1369, matka 73nM, moottoritunnit 200,7 3,4Mh.

DIEPPESTÄ LE HAVREEN

22ma 06 09 Dieppestä Le Havreen

Kirjoitan tätä blogia kajuutassa Helmin ohjatessa. Hetki sitten kokki valmisti (lue lämmitti) herkullisen Coq au Vin, eli kukkoa punaviinikastikkeessa ja kutsui kipparin katettuun pöytään skanssin viileyteen (+21C). Ulkona alkaa olla niin lämmin, että on viisasta olla myötätuuli-purjeiden varjossa. Koko päivän on tuullut pohjoisesta ja se sopii minulle oikein hyvin. Parhaillaan myötävirta antaa kolmen solmun lisävauhdin. Tuulta on 5,5ms. Nopeus on tällä hetkellä 8,2 solmua. On aivan pakko siirtyä 50-kertoimisen aurinkosuojan käyttäjäksi tai hakeutua Le Havressa intiaanikapakkaan. Rajun Itämeren jälkeen tämä hiljainen myötätuulipurjehdus palkitsee. Valitettavasti Wilbe ja Marcus eivät päässeet osallisiksi tästä rauhasta.

Aamulla heräsin 0630 herätyskelloon ja tarkastelin aamupalalla säätilan kehittymistä. Ilmapaine on noussut ja lupaa todella kaunista päivää. Korkeapaine on jo toista päivää Ranskan rannikon päällä. Kävin tarkastamassa huoltoaseman aukioloajan, mutten löytänyt mitään tietoa. Aamusuihkun jälkeen kävin satamatoimistossa maksamassa yöpymiseni. Jo laiturin portilla kehotetaan ottamaan veneen paperit mukaan. Niinpä minulla oli maistraatista haettu Vesikulkuneuvon rekisteritodistus mukanani kun menin ranskattaren juttusille. Tyttö käänteli virallista paperia, muttei löytänyt aluksen nimeä siitä. Näin olikin, tässähän pääasian vie tuo Rekisteritunnus, näemmä nimellä ei ole merkitystä. Jouduin tavaamaan veneeni nimen ranskattarelle. Nyt maksoin tähän asti korkeimman satamamaksun 33,90 euroa. Cuxhaven menee tästä ohi kaikkine erillisrahastuksineen. Poikkesin konditoriaan ja ostin kaksi pitkänpitkää patonkia. Sulauduin niin paikalliseen väestöön että. Polttoaineasema toimii automaatilla ja on auki 24 h vuorokaudessa. Pieniä vaikeuksia oli edellä tankanneella ranskalaispapalla. Niin oli minullakin, sain kuitenkin polttoainetta 56 litraa.

1100 Dieppe-
Sikses onnistuneen tankkauksen jälkeen nostin isopurjeen aallonmurtajan sisäpuolella. Tuuli oli kolmen metrin luokkaa ja joudutin matkaani hetken koneella, kunnes puolelta päivin tuuli jo 5ms ja saatoin purjehtia. Olin ajoittanut lähtöäni vuoroveden mukaan siten, että saisin mahdollisimman pitkään myötävirran. Nyt näytti siltä, että onnistuin siinä. 1645 kertoo GPS saapumisen Le Havreen olevan (ETA) 1919. Tosin virta kääntyy runsaan tunnin päästä vastaiseksi, joten olen illalla perillä.
Purjehdimme Helmin kanssa virsikirjaa ja uskomattoman pitkään jenua pysyi auki. Puolentoista tunnin harakan jälkeen tein jiipin ja suuntasin kohti Le Havren lahtea. Ei virtaus vähentynytkään merkittävästi ja tuulikin oli alkanut puhaltaa 8 metriä, puuskassa nousi jopa yhdeksään. 1915 laskin isopurjeen aallonmurtajan sisäpuolella. Olen oppinut, että isoa laskettaessa pitää seistä mastolla ja laskostaa purje oikein. Tämä tuntui ensi alkuun vaaralliselta, kun seisoi mastolla selkä kulkusuuntaan. Rantautuminenkin sujui mallikkaasti, vaikka helteinen päivä olikin vienyt minusta mehut.

- Le Havre 1930, log 1296, Dieppe-Le Havre 57nM, 8,25h, moottoritunnit 196,3, ajoa 3,5Mh

Kävin katsomassa satamatoimistoa, mutta se oli kiinni. Sain kuitenkin koodit, joten pääsen kulkemaan ulos portista. Suihkupolettia minulla ei ole, joten täytin vuosi sitten Ranskasta ostamani Super Solar Showerin, mustan suihkusäkin, letkuineen ja katson olisiko se aamupäivällä toimiva vehje. Tänään en lähde metsästämään simpukoita. Vaikuttaa, että vierasvenesatama on kaukana kaupungin keskustasta. Menen aikaisin nukkumaan, jotta voin lähteä Cherbourgiin aikaisin aamulla. Nea tulee keskiviikkona sinne ja meillä on iloinen jälleennäkeminen. Hän lentää Pariisiin ja loppumatka sujuu junalla. Minulla on seilattavaa 71 mailia, kelin pitäisi edelleen olla suotuisa, tuuli takalanteelta.

BOULOGNESTA DIEPPEEN

21su 06 09 Boulognesta Dieppeen

Herättyäni tein kuva-aineiston blogiini ja avasin nettiyhteyden. Saatuani päivityksen, aina Amsterdamista saakka, tehtyä puhelimme Nean kanssa skypen kautta Rauman ja maailman kuulumisista. Nea ihmetteli, että olinko vielä yöasussa. Käytyäni suihkussa olin valmis jatkamaan matkaa, kunnes huomasin aamupalan jääneen väliin. Kunnon tankkaus ennen merelle lähtöä.

Boulogne-sur-Mer 1100-
Nostin isopurjeen täytenä ennen aallonmurtaja-aukkoa. Avasin rullukan täysille ja suuntasin kulkuni kohti Dieppeä, jonne on matkaa 53 mailia. Edessä on noin kymmenen tunnin seilaus. Lasken aika-arvion viiden solmun keskivauhdin mukaan. Kevyt 4 sekuntimetrin tuuli WNW ei jaksanut viedä purtta eteenpäin myötäaaltoon, varsinkin kun aallot hakkasivat isoa heilumaan puolelta toiselle. Edelläni seilaava fransmanni otti konevoiman avuksi, joten niin tein minäkin. Ensimmäisten kolmen tunnin aikana etenin vaivaiset yksitoista mailia vastavirtaan. Kaikki pilvimassat haihtuivat iltapäivällä ja taas oli shortsikeli. Neljältä tuuli kasvoi kuuteen metriin sekunnissa ja virta kääntyi myötäiseksi. Aallokkoa ei ollut hetkeen nimeksikään, purjehdus oli juhlaa. Matka alkoi joutua, kun myötävirta oli liki kolme solmua. Seuraavat tunnit taitoin selkää 7-8 solmun vauhdilla, tuulta oli parhaimmillaan 8 ms. Lähestyessäni Dieppeä näin nyt jo kaipaamani suulat. Ne tekivät syöksysukelluksia kuin Stuga-hävittäjät konsanaan. Helmi on oppinut Immigrantin tavoille ja ohjaa hyvin, voin kaikessa rauhassa paneutua Vene-lehteen. Keskityin huolella isopurjeen laskuun ja se sujuikin huomattavasti paremmin kuin eilen, tosin merikin oli aallokoltaan helpompi ja tuulta vain 5 ms. Dieppessä oli laskuveden aika, kun tulin satamaan. Tämäkin satama on kaikkina vuorokauden aikoina auki vedenkorkeuden vaihteluista huolimatta. Löysin paikan (9/28) ensimmäisestä vierasvenelaiturista. Ystävällinen hollantilaisnainen piti venettäni paikoillaan, kunnes sain köydet kunnolla. Huutelin VHF kanavalla 9, mutten saanut vastausta ja samalla koodinumeroa porttiin ja suihkuhuoneeseen. Löysin englantilaispariskunnan, jolta sain tarpeelliset tiedot.
- Dieppe, 2030, log 1239, matka 55 nM 9,5h, josta moottori päällä 3,8h.

Kaupungissa oli musiikkifestivaali ja kaikkialla soi erilaista musiikkia. Vaeltelin Dieppen kaduilla tunnin ajan ja menin syömään simpukoita ravintolaan rantakadun varrelle. Kuvasin iltavalaistua kaupunkia ennen veneelle menoa. Palatessani veneelle huomasin, että koodilukossa on sellainen vika, ettei siinä ole valoa. Onneksi tälle venepaikalle katuvalot antoivat sen verran kajoa, että näin aukaista lukon. Istuskelin sitloorassa kuunnellen musiikkia puoleenyöhön. Festivaalin päätti komea ilotulitus tasan klo 24.