PENICHEEN

02su 08 09 Ensimmäinen varsinainen purjehduspäivä Atlantilla



Foxin eikun Fozin ajatuksissa heräsin kauniiseen aamuun. Nea on tulossa huomenna, ajatus antoi pontta askeleilleni kun tramppasin viranomaiskonttoriin. Tulli kertoi, että satamatoimisto on kontissa, jonka ohi kuljin kilometri sitten. Siis satamassa. Menin varmuuden vuoksi ensin suihkuun ja sitten maksamaan yöpymiseni. Pankkikortti ei käynyt, lukija oli rikki (niin kuin tuntuu Portugalissa olevan kaikki muukin). Kylmäsi, oliko minulla käteistä niin paljon. Laskin kaikki rahani tiskille ja vielä jäikin pikkuhiluja yli euron edestä. Olin varautunut enintään 20 € ja maksu oli 27,52 €. Kunnolla valmisteltu lähtö stavangerilaisen avustamana sujui kommelluksitta. Aurinko paistoi ja oli luvassa luoteistuulta 8 m/s. Ajoin ulos aallonmurtajasta ja avasin keulapurjeen. Ajatukseni yksinpurjehtijana oli seilata sillä ja vain sillä 34 mailia Nazareen. Samanaikaisesti lähtenyt yli 40 jalkainen vene nosti ison allonmurtajan suojassa ja avasi rullukan. Puolen tunnin päästä se oli selvästikin menossa ohi. Tämä ei vaikuttanut päätökseeni tippaakaan (uskokoon ken voi) kun käynnistin moottorin, käänsin pikkuhiljaa vastaiseen ja samalla vedin rullukan sisään sekä nostin isopurjeen täytenä. Homma sujui kuin salamana, mutta naapuri oli päässyt puoli mailia karkuun (tarkalleen 0,577 mpk). Maka kritisoi Karin ja minun kilpailuhenkisyyttä, mutta vertaamalla omaa kulkua muiden etenemiseen saa parhaan lopputuloksen matkankin teossa ja oppii säätämään purjeitaan oikein ja samalla kehittyy paremmaksi purjehtijaksi. Otin tutkan käyttöön ja lukitsin maalin. Välimatka pysyi saman Helmin ohjatessa. Vapautin Helmin ja seuraavan kahden tunnin aikana saavutin tuota tuntematonta kahden hengen miehistöä kaapelin verran. Ei huono suoritus. Välimatka pysyi samana, kunnes he heittivät harakalle ja suuntasivat kohti rantaa. Olivat siis menossa Nazareen, joka oli minunkin ensitavoitteeni. Tällä kuuden solmun vauhdilla tasaisessa kahdeksan metrin tuulessa olisin Penichen kärjessä 1945. Näin saattaisin ennättää huomen illaksi gastejani vastaan Cascaisiin, joka on yksi Lissabonin vierasvenesatamista. Olin pikkuhiljaa ajautunut liikaa ulos reittiviivaltani ja niin päätin tehdä spinnun puomilla harakan. Kovan vähdin jälkeen sain purjevirityksen valmiiksi ja vetämään. Nopeus nousi 6,5 solmuun. Viiden minuutin päästä etupurje valui alas foilistaan. Falli oli jostain syystä auennut. Puin liivit jälleen päälenni ja kiirehdin etutäkille, mutta jenni oli päässyt luisumaan veneen alle. Onneksi se oli kahdesta kulmasta kiinni. Taistelin puolisen tuntia enne kuin sain purjeen ylös täkille. Ihme kyllä se ei ollut musta, myrkkymaalin tahrima. Etutäkillä istuessani ja huoahtaessani mietin, että kunpa olisi joku joka toisi oluen tänne. Sen ajatuksen katkaisi iloisen vihreä lippu, jonka Immigrant ohitti metrin päästä. Join sen oluen selvitettyäni purjeen etutäkille ja otettuani puomin alas. Nopeus pelkällä isopurjeella laski solmun verran ja toteisin Nazareen olevan 12 mailia ja Penicheen 20. Jatkoin pelkällä isopurjeella kohti Peniceä. Ajankuluksi otin lintukirjan esiin ja tutustuin uudelleen noihin liitäjiin. Ainakin nämä, mitkä nyt ympärilläni lentelivät, olivat selvästi selältään ruskeita ja näin määritys on idänpikkuliitäjä. Pohjoisempana näin musta/valkoisia liitäjiä, siis pikkuliitäjiä. Kaksi uutta elämänpinnaa, kun viime vuonna Biskajalla en määrittänyt tarkasti liitäjiä erilleen, totesin ne vaan liitäjiksi. Näin sain taas pari tuntia kulutettua. Tuuli alkoi nousta tapansa mukaan iltaa kohti. Tasainen kahdeksan metriä muuttui kymmeneksi ja puuskissa jopa 11 m/s. Penichen niemi tuli jo kaukaa näkyviin. Se on pitkä, kapea kannas, joka työntyy mereen. Tässä kohdin Atlantia jää saaria reittiviivan valtameren puolelle. Vähissä ovat saaret täällä. Merikortisa oli varoitus aallokon suurenemisesta ja niin kävi.



Penichen kärjessä olevasta majakasta otin useita kuvia. Nimesin tuon majakan ja kärjen Terssaloksi. Teersalo voisi ottaa Penichestä kummikunnan. Raumankielisesti seuraava satama olisi Penes, onhan varis vares ja jänis jänes. Joten… Laskin isopurjeen ETAn mukaisesti 1945 Terssalon jälkeen aallokon vähän rauhoituttua. Tuulen voima tuntui pitkän myötätuulipurjehduspäivän jälkeen kovalta.

Peniche 2030, log 2240, matka 58M, Mh 307,0 1,1h, (siis varsinainen purjehduspäivä)



Sveitsiläismies oli vastassa ponttonilaiturissa. Hän kertoi, että täällä on neljän päivän juhlat ja aamulla oli kova pauke. Juhlan humu oli kuulunut jo kauas merelle lähestyessäni kaupunkia. Satamakonttori ei ole enää auki tänään ja huomen aamulla se on auki 0700-0745. Portit ovat lukittuina, en pääse mukaan juhlahumuun. Sveitsiläismies, jolla oli veneenään Finsailor tunsi selvää sympatiaa suomalaista kohtaan ja tarjosi korttiaan, jotta voin käydä suihkussa. Kieltäydyin kohteliaasti. Olin sen verran väsynyt, että ajattelin mennä kohta nukkumaan. Lämmitin eilisen kokkaukseni, eikä tuo jälkiarviointi lämmitettynä niin kummallinen ollut. Hunajaa voisi laittaa sekaan taittamaan simpukoiden voimaa. Ulkoa kaupungista kuuluva musiikki piti hereillä, joten kirjoitin puoleenyöhön. Sain kuulla haitariesityksiä, muutama aivan tuttu kipale ja uudempaa portugalilaista nykypoppia pariskunnan esittämänä. Juontaja jaksoi pitää meteliä, samoin kuin edessäni oleva perhe veneessään ja laiturilla. Täällä näemmä kuuluu pitää ääntä. Kannettavasta loppui akku, joten pääsin blogin kirjoittamiselta. Nukahdin puolilta öin väsymykseeni vaikka läheiseltä esityslavalta kuului melkoinen molotus. Heräsin taas sotatilaan, juhlapäivä huipentui ilotulitukseen, jota kuuntelin ensin pistopunkassa viitisen minuuttia ja katselin sitloorassa vartin.

FIG FOZIM BATA

MAKUNAUTINNOI FIG FOZ´IS

Antteks ulkraumlaise, ny o semmost assia, ett mnuu om bakkok kirjotta äidingiälell. Näättäk mnää nauti oikken gunno atrian dänäpe.

Alotetas siit ko mnää lähdi ostama tykötarppei Figueira da Foz`in gaupungist. Mnuull ei ollu mittä hujumentti mist hakisi ja mitä mnää sapuskaks tämäpe nauttisi (huamakka mnuull ol nautinno miälp päälmäisen). Mnää tramppasi yli straada ja rotvalli. Muu oliva menos piitsill ottama aurinkko. Kyll mnää ihmetle suurest, et miks nämä ihmse tääll paahtava ittiäs viäl tummemmiks vaik heil jo syntjäs on gunnom bikmentik kropas. (Toine suuresti ihmettelevä ol Lehtose Manu, mut se ongi sitt jo toine juttu mitä mnää muistele tyäloppugronigassan, tai sit suullisest joskus panksuunill lähtiessän). Tääll o muute aika vaatimattoma näköst väkke, tääll Fig Foz`is niinko näky paatim bersses lukeva. Iso perss.. jaa juu mut mnää oli menos ostma tarppei päivä sapuskaha. Olin däsä päättän tehd Italiam battaha, ko semne loju käyttmättömän gaapi hyllyll. Siihe tarvita 300 gramma jauheliha. Mnää meni hallist stää hakema. Ei ollu enä lihatiski auk. Onneks leiptiskildt mnää sai oikken gauni näköse kako. Ei se vanh äij stää ymmärtän kon mnää pyysi kakko. Mut anto kuiteski sem bolaka misä mnuu sormen ol liki kii.

Ko mnää pual tiima tramppasi, nii eikös ollu semne ovi auk mink takka löys kaikke mitä halut voi. Poja! poja! Se ol ruakkaupp. Mnää meni just suara lihatiskill ja katli hetke aikka. Ei ollu jauheliha, mut takan ol lihamyll. Stää mnää yriti näyttä matamill. Ei hän ymmärtän, elekiälell mnää pyysi, ett pääsenk mnääs sinnp pual tiski. Ei hän ehtin giälttäkkä, mutt annas armias kon mnää oli änkemäs sormean siihe myllyhy, ni sillo mnää sai apskeedi silt pualeldt tiski (se kone ol –seis, stop, kaput, tilt). Hetkes tlii taantum ja mnää näi ko Maritza änkes Stokholmis kättäs piranja alttasse. Nora kerros, et heitt viätti ulos tilast ja äkki. - No en taid syäd Italiam batta tänäpe.

Ei auttan ko otta uus strategia käyttöhö. Josei se onnist lihamyllyn gautt, ni hyäkätä muuall. Piän puat tämä o. Kyll josta löyty aine mnuu ruakkaha. Josei resäfti jälkke, ni funderatas sitt jotta muut. Kylls ses siits sitt kirkastu. Hetke aikka ko mnää meni niit kolme hyllyväli, ni jo löödys tumma rommi (ron). Mutei se kuuluns siihe mnuu reseptihin alkkunka. Osti sem bois kuljeksimast (niingo Ilu St Graiukse ja myi mnuul Immigranti, KIITOS! hänell siit). Näättäk kon dääll ei rommitodi aineksi saa läheskä jokasest kaupungist (puadist). No sit mnuu silmän osusiva jääalttall - taas, mihis muuhunka kos simpukoihi. Pakastesimpuka (Miolo Mexilhao, 314 gr 2,08€) saava korvat se jauheliha, tulepa sit Portugaliki mukkan guvaha.

Mnää astlim baatill ja siin dlii mnuu miälehen Venelehden kapteeni Kattila, jota mnää ja moni muuki halveera niitte ordereitte ja aineitte hankinna vaikeude vuaks. Hän sano, et kyll niit (eksoottissi aineit) löyty joka kaupas. Siins stää nys sit olla sem buhtan gaulan gans (hies se ny ol, tääll on 27 astett lämmint), ko ei edes jauheliha löytyn. Se niist eksoottisit aineist. Onneks o simpukoi – musselei – joka kaupas ja eri muadois. Siin ko mnää tramppasi, nii resept alko kirkastu mnuu aivoisan.

Näis se men go mnääp pääsim baatill:
Mnää kuarisi aik annokse valkosipulin gynssi (Nea tlee, toivottavast maanada, ja siloo mnuu valksipuliherkuttelu loppu, ota nys sitt loppukiri). Otin gasari ja kaado siihe vuann 2002 häämatkall ostettu valkviini vuadelt 2000 (toki mnää maisto, et se ol viäl kelvollist) ja hauduti ens niit kynssi siin ja sit lisäsi simpukas sekkaha.



Hetken go ne olivas siin lämmöll, ni mnää lisäsim brutaalist Italiambatapussi siihe (totk kai mnää se avssi ja tyhjensi pussi – oli vast freistan vähäs stää Bornholmi viini). Kaado ohje jälkke kuus desi vet (knaftist) siihe ja alo piänell liäkill kiahuttas stää. Ain välills sekottae, niingo kuulu tehd. Sekotuskauhast tlii kauhajan gauni färine. Josei tämä ruuast käy, ni täss o hyvä puu färjär. Kauh ol ko mitäki jalopuut. (Meinak lämpö haurast pääkomma, ko mnuu tyäminän o ain kauhistellu kaikke ko ei ols stää milt näyttä). Täsä vaihes mnuul pälkäht päähän, et nes simpuka olis pitänp panns sekkaha vast viime tinkas (korkkeintas pari minuutti enne), näi ainaki pakastekatkaravuill pitä tehd jotei niist tul kumissi. Nos siäl ne ny oliva ja mnuu miäles väläht näky, ko Sorskive Velskalt sinkos pakastelihapull haarukast tyämaaruakalas ja lens naapri laotasell. En ol muute ennättän mainit, et se leip o oikke hyvä. Söi stää pari siivu pahimppa nälkkähä ja toisen go leikkasi, ni dippasi sill milt pada mauku tuntu. Tunnus oikke hyvält ja pit leikat seoravaki siiv.



Kakskymment minuutti om bitk aik, ko o jo kauhja nälk ja miäl maista tliik täst mnuu seorav miälruakan. Yritin gäyttä aikka ajatlemall. Ei se mnuull ni vaikkja ol niingio huamat. Meinan go aatokse lentävä, ko vaa mukam bysyis. Kaupunk, tämä Foz alko näyttä kuiteski ensalu kaupunkkuvallise nollatilantte jälkke siädettävält. Jollail tappa ajatukse kesäsest Fozist karkasiva Foxihi (ymmär Bond – James Bond), Fox – Samatha Fox. Flikk ol aikans (80-lukku) komeimppi laultähdei. hän myi lpeit enemmänki suurten geuhkotte voimall ko laulu ännell. Lämpö teke tehtäviäs. En mnää Samantha Foz siis Foxi miättin, vaa stää, et kui mnuu paati nimi on gehittyn Immigrant NS:äks. Näättäk se nimi ol ensiks, ko se ol Ruattis, Samantha. Sit ko paat uitetti Suamehe, ni Ilu tek siit Immigranti (Immigrant S) ja mnää ko sitt en enä muuttan stää nime, vaa lisäsi tua N-kirjame. Nys se sit o Immigrant NS. Aloksen goko nimi o siis Immigrant Norma Samantha. Paha kiäle sanova, et Norma tliis Norma Jean Bakerist eli Marilyn Monroest (jonk kuva oll Immigrantis kummitädim baikall viäl pari viikko sit, nys se on dämäm bitkäm burjehdukse aikan muuttun mnuu armaan guvaks). Mut ei, mnuu raari veljen Pek ol mnuun gans sama miält et, MP-27, paati hyvä nimi olis Norma (saatto ol muute Peka ajatus). Se tlee mnuu rakkaist tyttäristän Norast ja Maritzast.

Sitt kiälkannoi hivelevä hetk ol framill. Mnää pääsi maistma Fig Fozim batta. En malttan senttä yhdem bäevä seisakill ulkpöyttäp pistä. Söin guiteski ulkon gulinaarises seoras, toisell pualell syättin Gallian Gukko ja toisell paahtoleippä iltpäeväteen gans, vastpäise norski taisiva syäd hapatettu kala, vai olik se frou ko men pesull ja häne aurinkvoittes ol härskintyn. Mnää usko, eteivä he ymmärtäns stää hiano suamlaist perinneruakka, (koittivak kyll tuaksutell, mitä ol panttu valksipuli sekkaha). Yksinkertasest (niingo huamat jutum bittudest) se ol bunkraukse yhteydes lähties Raumalt ostettu jotta pussiruakka ja paikallisem buadi hyllylt lopu. Eivä olles simpukak kumissi, teill ko niist et mittän tiäd, ni yhden gerran go purase ja anta menn alas vaa – nii se käy. Mnää tykkä niist ja ne maistus oikken daivaallisildt. Mnull jäi viäl huamisell seilauksellekki stääs syätäväks ja stää mnää odota ves kiälell.




JK (jälkkirjotus): O mukav nähd kui tiukast se uus puufärjäystököt istu valkoses kokkpaedas.

YÖN YLI PURJEHDUS BOVOASTA FIG FOZIIN

31pe 07 2009 Pòvoa do Varzimsta Figueira da Foziin

Rauhallinen valmistautuminen yöpurjehdukseen. Tankkausmahdollisuus Pòvoa de Varzimissa on ajamalla vene vastapäiseen kalasatamaan kolmen kala-aluksen kyljelle ja kyselemällä sieltä dieseliä. Totesin homman liian vaikeaksi ja tankkasin toisen varakanistereista, 25 litraa, tankkiin. Veneen tankkauksen lisäksi pidin huolta omasta ravinnostani. Säästöliekillä nautin Välimerenkeiton leivän ja purkkisimpukoiden kera. Keli oli kerrassaan helteinen, joten piti varustautua myös kunnon kertoimella purjehdusiltaan.

1730 Pòvoa de Varzim- 2102 M

En malttanut odottaa tuohon iltapäivä kuuteen, vaan lähdin jo puolta tuntia aiemmin. Irtoaminen laiturista täysin tyynessä satamassa sujui hyvin ja ajoin ulos satama-altaasta. Nostin toiveikkaasti isopurjeen täytenä. Tuuli oli kuitenkin vähäistä ja täysin vastaista. Helmi hoiteli ohjaamisen ja niin jäi aikaa lueskeluun. Matoshintosin sataman suulla oli viisi alusta ankkurissa ja kolme liikkeellä. Sisään tulevan MS Ukraine -laivan kanssa olin törmäyslinjalla ja se soittikin torveaan. Seisautin moottorin ja annoin sille tilaa, alus hiljensi entisestään vauhtiaan ja kun se oli edessäni se ankkuroi siihen. Kiersin sen takakautta. Jos kapteenilla olisi ollut pelisilmää tai tutka päällä hän olisi antanut minun mennä ja ankkuroitunut vasta sitten. Tuollaisia nuo ukrainalaiset ovat. Tästä laivarysästä päästyäni tuuli alkoi kasvaa, tosin se oli väärästä suunnasta, mutta avasin etupurjeen 2000 ja sammutin moottoriin ( cog 185, tuulta 2,8 ms, sog 5,2 , speed 4,6kn.). Virta vei siis minua 0,6 solmun voimalla, ok. Helmi ohjaili, joten saatoin nauttia iltateeni ennen iltahämärää. Tuuli nousi parhaimmillaan 5,2 m/s (pilkuntarkka Kari sanoi, että virallinen merkintä on tämä. piste.) Tuuli vei yli kolmekymmentä astetta liikaa ulos, mutta vauhti oli tyydyttävä 4-5 kn, joten jatkoin nautiskelua, vain veden liplatus äänenä. Aurinko meni paksuun pilven taa 2045, melkein samalla alkoi kosteus tulla kaikkialle. Laskin meneväni 2,7 mailia tunnissa ulos kohteesta, mutta seilaus sujui edelleen hyvin. Pohdin tuulen luvattua kääntymistä etelään. Syötin reittipisteen sataman suulle ja seurasin wgm;n kehitystä.



01la 08 09
Kovin oli vähäistä reittipisteelle lähestyminen, joten ei auttanut muu kuin etupurjeen sisäänotto ja moottorin käynnistämien. Korjasin kurssia 40 astetta suuntaan 177 astetta. Tarkkailin kaikkea mahdollista, erityisesti verkkoja, joita kuunsillassa silloin tällöin näkyi. Kuuntelin moottorin ääntä yhden aaltopamauksen jälkeen, mielestäni se oli muuttunut. Kierrokset olivat pysyneet samana, oliko nopeus laskenut? Olinko saanut vieraan matkustajan köliini vai peräsimeen? Seisautin kulun ja lisäsin kierroksia, perävana näytti oudolta. Samalla näin kahden torpeedon lähestyvän takalanteelta. Ohi meni, ei uponnut. Kaksi delfiiniä teki vartin aikana useita hyökkäyksiä perävanaani kohti. Niiden liike aiheutti samanlaisen jäljen kuin potkurin jättämä veneen mittainen pyörreputki Immigrantin perässä. Vedessä oleva planktoni paljasti virtaukset komeasti. Tätä näytelmää seuratessani unohdin moottorin äänet ja laahavieraat. Kertasin näytelmän alun ja ymmärsin, kuinka kauhealta on tuntunut torpedohyökkäyksen uhriksi joutuneen aluksen tähystäjästä nähdessään pahaa enteilevän vanan lähestyvän laivaansa. Havahduin näistä ajatuksista kaikkialle tunkeutuvan kosteuden aiheuttamaan kylmyyteen. Oli pakko hakea jo kertaalleen pakatut jokapojat (joka pojan kesäasu = purjehduspuku ) ja pukea ne päälle. Kolmelta alkoi se täällä niin tyypillinen aamusade. Se piti hetken paremmin hereillä, mutta nyökähdyksiä tuli väkisinkin. Yritin keksiä aina jotain haettavaa kajuutasta, menihän siinäkin turvavaljasta aukaistessa taas hetki lähemmäksi aamun sarastusta. Kello viiden sijaintimerkinnän puute mustassa vihossa kertoo herpaantumisesta. Valmistelin rantautumisen ja ajoin viranomaislaituriin.

0945 Figueira da Foz 2182M 80M Mh305,9 / 12,7h
Tulli näytti, että satamakapteeni tulee tekemään merkinnät. Hetken odottelun jälkeen kaveri tuli ja kirjasi taas ne samat merkinnät, kuin aikaisemmissakin satamissa. Olen helpottanut heidän työtään kirjoittamalla ruutupaperille tarpeelliset tiedot englanniksi, harmittaa kun en ole saanut paikallista plankettia omakseni, niin olisivat myös portugaliksi. Täytyy kehitellä kaikille kielille taipuva sisään kirjoittautumis -sabloona. Allekirjoitin ensimmäisen kaavakkeen. Mies teki hetken omia merkintöjään. Väsynyt kun olin, niin en tajunnut mitä hän seuraavaksi kysyi. Hänkin huomasi väsymystilani ja näytti kaavaketta ja veti pitkän viivan koko paperin yli vasemmasta yläkulmasta oikeaan alakulmaan. Senkin paperin allekirjoitin. Ilmeisesti se oli tulliasiakirja. Sain ohjeen ajaa ykköslaiturin maanpuolelle vihreän veneen viereen. Ennen siirtymistäni vierasvenesatamaan käänsin veneen toisen kyljen polttoainelaituriin. Luottokortilla sain tankattua 35 + 25 litraa dieseliä. Nyt ovat taas tankit täynnä, myös se toinen kanisteri. Tein tilaa kahdelle lähtevälle veneelle ja pakitin tyylikkäästi melkein viimeiseen loossiin. Vastaanottamassa oli laiturilla ollut mies ja kaikki meni niin kauan hyvin, kun taas ponttonilla seistessäni ymmärsin, vaihde oli päällä. Mietimme, mutta vain mietimme, Rapan kanssa pitäisikö hallintalaitekin uusia? Emme uusineet ja nyt se on tehnyt tenää jo kolmessa satamassa. Tilanne kehittyi sen verran, että naapuriveneen ranskalaismies kysyi veneen ollessa jo kiinnitetty, että onko kaikki Ok. Vastasin Ok, tarkoitti varmaankin minun tilaani? Järjestelin hetken venettä ja menin nukkumaan aamuun heräävässä Figueira da Fozin satamassa. Viimeinen ajatukseni ennen pientä nukahdusta oli, että kyllä maailmassa on monen moisia paikkakuntia, joista ei tiedä edes nimeäkään. No eivät nämä Figueura de Fozilaiset tiedä Poristakaan mitään. Olisiko jotain mitä pitäisi tietää? Uskon nukahtaneeni hymy väsyneillä kasvoillani, joille olisi pitänyt antaa jälkeen auringon voidetta.

PYYKKIPAIVA POVOA DE VARZIMISSA

30to 07 09 Pyykki- ja siivouspäivä Pòvoa de Varzimissa

Torstai alkoi ennen aikojaan, kun puolelta öin jonkun varashälytin? alkoi ulvoa uneni läpi. Laitoin korvatulpat ja sain nukuttua kuuteen, kunnes taas ulina herätti minut. Ihmettelin unen pöppörössä, että alkaako Portugalissa tehdaspäivä jo kuudelta. Käänsin kylkeä ja yritin vielä saada unen päästä kiinni. Ei onnistunut, joten päätin mennä suihkuun ja aloittaa manjanan torjunnan. Kun avasin luukun, niin en nähnyt mitään. Tarkistin, että minulla oli lasit päässäni ja, että ne olivat puhtaat. Kaiken peitti ankara sumu ja nyt tajusin, että kuudenkymmenen metrin päässä olevan aallonmurtajan kärjessä oli sektoriloisto ja siinä sumusireeni. Sanoin ääneen manjana ja painuin takaisin nukkumaan.

Heräsin uudelleen yhdeksältä sumun juuri laantuessa. Suihkureissun yhteydessä latasin ensimmäisen koneellisen -lakanapyykkiä. Aamupalalla tein listan siivoustöistä, jotka tänään olisi (vielä tuo konditionaali) tehtävä. Pesin ensin peräpeilistä noen ja tupakantuhkan sekaisen mustan pois. Sitten oli vuorossa täkki ja juoksevan köysistön makeavesihuuhtelu. Kaikki sujui kommelluksitta. Pyykit kuivuriin ja uusi lasti, tällä kertaa tummaa pyykkiä. Kaikki eivät sopineet koneeseen, niinpä leikin tuota mielessäni jo legendaarista pyykkäriä käsipyykin merkeissä.



Bòvoa de Varzim on uudistanut rantaviivansa rakennukset, joten niissä ei ollut katselemista. Sen sijan hiekkarantaa riitti. Oikeammin sanottuna biitsiä, sillä hiekasta ei ollut kysymys, vaan tasarakeisesta läpimitaltaan 1,5 millin piensorasta (Rapi jos luet tätä, älä hermostu, ei vaan tullut lajittelunimi mieleen). Ensi alkuun rannan tarpominen tuntui jalanpohjissa terapeuttiselta. Rantaa riitti ja riitti, voimani alkoivat ehtyä. Tasarakeinen haulimassa kiehui jalkojeni alla ja joka askel vaati suunnattomia voimanponnistuksia. Oli aivan sama kulkiko vesirajassa tai kuivalla, sama kiehunta molemmissa. Saman voitte kokea, jos otatte pihaanne tasarakeista sepeliä. Sehän ei tiivisty mitenkään vaan antaa periksi auton ja askeleen alla.



Palattuani veneelle olin valmis pyykkäämään kolmannen koneellisen, nyt valkopyykkiä. Sitten olisi kaikki pyykätty. Laitoin hellepaidat ja pyyheliinat koneeseen ja katselin ympärilleni pyykkituvassa. Täällä on yleinen pesuainelaatikko. Niinpä sitä sitten on käytetty surkeilematta. Ainakin kolmen koneellisen pulverit olivat lattialla. Keskellä lattiaa oli lattiakaivo, joten otin letkun, suuressa siivousinnossani, ja ruiskutin koko lattian vedellä. Vettä lainehti kaikkialla. Kauhukseni se pakeni poispäin kaivosta –nurkkiin ja varsinkin koneiden alle ja taakse. Nyt tuli ensimmäinen englantilainen kysymään mikä kone on falskannut. Selitin, että päätin siivota lattian. Onneksi nurkassa oli moppi, jolla aloin ohjata vettä kaivoon. Liian hitaalta systeemi tuntui ja otin avukseni moppiin kuuluvan ämpärin, jossa on kuivaussiivilä. Harjaannuin hetkessä mopin käytössä. Olen nähnyt kuinka siivoojat siirtävät ämpäriä mopilla työntäen. Täysinäinen ämpäri kaatui ja musta vesi valui poispäin kaivosta. Nyt tuli ranskalainen, jolle kerroin siivoavani pyykkituvan. Ei siis mitään ongelmaa. Tunnin ajan mopattuani ja tositettua samaa juttua viidelle ihmiselle. Muistin aina mainita, että minulla on aikaa seilauksellani -vielä kolmetoista kuukautta. Todellakin kaksi on mennyt. Jossakin vaiheessa mopinvarressa taas laulu otti mukaansa ja tällä kertaan hyräilin: ….ämmät ne istuu, juo ja mässää, minä vaan tiskaan astioita tässä. Luudalla lakasen lattioita. Hilitala hilitala lallalla, kyllä torstai meitäkin lohduttaa…Seisautin mopin liikkeen ja totesin, että laulun esittäjä oli todellakin mies -mahdollisesti Esa Pakarinen tai Severi Suhonen? Pienenä poikana olin ajatellut miehen olevan renki ja pöydän ääressä istuivat emäntä, miniä ja piikakin. Laulu oli marttyyriseuran tunnussävelmä. Moppasin taas ja ihmettelin, miten se torstai (tänään on torstai) meitäkin lohduttaa. Se nyt on suomalaista kansanperinnettä, joten yritän jättää tuon tutkimisen Satunnaisen matkailijan palattua kotimaahansa. Ajatus kuitenkin vaivasi päätäni ja loppumoppauksen ajan kehittelin kuvaa saunapäivästä ja puhtaasta paidasta. Valkopyykki oli valmis siirrettäväksi kuivuriin ja jätin koneiden taakse ja alle valuneen veden silleen.



Ilta oli jo yhdeksältä hämärtynyt ja vielä oli mielessäni Pòvoa de Varzimin vanhaan kaupunkiin tutustuminen. Päivän raahattuani reppua, nyt otin kameran jalustan kuntoiluvälineekseni. Karttasuunnistusta keskusaukiolle ja siitä muutaman korttelin kierto sokkeloisilla kaduilla. Jossakin vaiheessa ymmärsin satamakonttorissa saamani vähättelevän vastauksen vanhasta osasta olleen osin varoitus epämääräisestä asujaimistosta. Pistin kaikessa rauhassa jalustan kasaan ja palasin valaistulle keskusaukiolle vihellellen hiljaa poikaa varjoisilta kujilta.



31pe 07 09

Sain nukuttua täyden yön. Aamupalaa laittaessani alkoi yhdeksältä ulkona valtava pauke. Oliko sota syttynyt? Oliko kysymyksessä vallankaappaus? Pauketta kesti viitisen minuuttia. Muutkin veneilijät kuikuilivat luukuistaan. Kuulin, että tämä perjantai on jonkinlainen juhlapäivä ja sitä juhlistettiin kuuluvalla tavalla. Minulla on päivä aikaa taas olla satunnainen matkailija ja selvittää juhlan aihe. Seuraavaan satamaan (Figueira da Foz) on 75 mailin matka ja se ottaa noin 15 tuntia. Suunnittelen lähteväni, luvassa olevasta vastatuulesta huolimatta, kuuden maissa iltapäivällä. Lähden virkeänä yötä vastaan Atlantille ja olen perillä aamupäivällä, eikä haittaa vaikka laskettu aika ylittyisi.

Ps. niitä kaakeleita oli 2520, enkä malttanut olla pesemättä ensimmäisiä seinäkaakeleitakin, joita oli 134, siis yhteensä 2654 kaakelia.

ESPANJASTA PORTUGALIIN

28ti 07 09 Espanjan Vigosta Portugalin Viana do Casteloon

Aamusuihkujen ja aamupalan jälkeen maksoin satamamaksun kolmelta yöltä 88,13 €. Toisena päivänä täyttämääni sisäänkirjoittautumislomaketta ei löytynyt mistään. No tämä uusi satamapoika päätti oikaista ja laski kulut uudelleen veneen koon ja öiden suhteessa. Seuraavaksi hän tiukkasi vastakappaletta vesi- ja sähkökortista. Kerroin, etten ollut sellaista saanutkaan. Hän piti sitä mahdottomuutena ja kertoi, että menetän nyt tuon käyttämättömän 12,85 €. Yritin selittää, ettei Kari hakiessaan kortin saanut vastakappaletta eikä maksanut sitä kortin 30 euroakaan. Poika ei uskonut, joten jätin asian sikseen. Valmistelin Immigrantin Atlantti -seilaukseen. Koko päiväksi on luvassa kevyttä tuulta pohjoisen kantilta.
Vigo- 1145



Vene irtosi laiturista hyvin, vaikka pieni tuuli painoi sitä ponttoniin. Siivosin irtautumisen jälkeen kiinnitystarvikkeet ja leparit työturvallisesti talteen ja lähdin ulos satama-altaasta 1152. Ajoin ulos Vigon lahdesta. Aurinko lämmittää jo aamulla tosi kuumasti, taitaa tulla purjehduspäivä shorteissa. 1227 nostin isopurjeen täytenä ylös. Se oli taitoksista aivan märkä, kun oli ollut pitkään kakkosreivillä. Iloissaan purje pudautteli vedet päälleni sitä vinssatessani ylös. Tuulta oli puolen päivän tienoilla 5 m/s kun pääsin taittamaan alas (kortilla se näyttää siltä) kohti etelää. Avasin etuseilin myös täytenä ja hetken aikaa seilaus oli oikein mallikasta. Kahden maissa tuuli 1,8 m/s, login lukema oli 2051 ja ulkolämpötila 25,8 Celsiusta. Parhaimmillaan lämpömittarin lukema ylitti 30 astetta varjossa. Aallokko sai hetken kuluttua vallan ja jouduin ottamaan etuseilin sisään ja käynnistämään moottorin. Isopurje hakkasi puolelta toiselle ja niin otin senkin alas. Tässä vaiheessa puin edes jotain päälleni paukkuliivien lisäksi, näyttäisinhän aika koomiselta pelastettavalta vain mustat liivit päälläni. Tuuli kääntyi luoteesta pohjoiseen ja puolentoista tunnin kuluttua sitä oli 3,8 m/s ja saatoin taas avata rullukan. Hetken kuunneltuani etupurjeen hakkaamista puolelta toiselle kävin 1554 asentamassa puomin etuseilin avuksi. Tuuli vaihteli 3,3 ja 5,8 metrin välillä. Espanjan ja Portugalin välinen raja kulkee Rio Miño -joessa (tautologiaa). Sen jatkeen merellä ylitin 1650. En muistaakseni ole ennen ollut Portugalissa. Mitä etelämmäksi seilasin sitä enemmän oli verkkoja vedessä. Täytyi olla tosi tarkkana tähystyksen suhteen, etten ajanut lippujen yli. Aurinkokatoksia ajatellessani lauloin laulun kauniista portugalialaisesta pesijättärestä, joka on parvessa kaunehin, naurusuisista herttaisin. Tämä laulu viidenkymmenen vuoden takaa on vaivannut mieltäni, kun siinä lauletaan: ….jos vain lantilla leivän saan, ostan toisella matsaniljan (manzañilla?)… Mikä tai mitä on tuo arvoituksellinen lantin maksava tuote. Siitä otan selvää Portugalissa. Astelen leipäpuotiin ja ostettuani polakan heitä puolihuolimattomasti y maas manzanilja. Katson tärppääkö ja ratkeaako arvoitus näin. Mikä siis maksaa lantin ja saa pyykkärin päivästä huolettoman? Tiedän, että googlettamalla tämä olisi selvinnyt viimeisen kymmenen vuoden aikana helpolla, mutta mitä sitten miettisin yksinpurjehduksellani. Lisäksi mielestäni viisikymmentävuotiaan arvoituksen ratkaisu ei saa olla niin simppeli. Nykyiset opiskelijat ovat tiedon hakijoita kirjoittaa Bodil Jönsson kirjassaan 10 ajatusta ajasta. Tuon kirjan sain Pekalta matkalukemiseksi. Selätin sen Biskajan lahden ylityksellä. Ajankäytöstä tässäkin on kysymys kun arvoitusta täällä Atlantilla pohdin. Pääsenhän nyt ratkaisemaan tuota arvoitusta oikein paikan päälle. Edellisellä en tarkoita pesijätärtä vaan Portugalia. Tuuli oli hetkeksi taas laskenut alle kolmeen, kun havahduin mantsaniljasta ja päätin ottaa puomin pois ennen käännöstä Viana do Castelon aallonmurtajan taakse. Niin kuin usein ennenkin, nousi tuuli taas tuplaksi juuri, kun pitää rantautua. Tuulimittari näytti kovimmillaan aallonmurtajan sisällä yli 11 m/s ja aallokko pääsi sisäaltaassakin kehittymään niin suureksi, että vettä roiskui sitlooraan saakka. Nean ohjeissa, Jimmy Cornellin kirjasta, oli varoitus kovasta sivuvirrasta odotuslaituriin ajettaessa. Vierasvene satama-altaan sulkee kävelysilta, joka avautuu tasatunnein tai pyynnöstä. Ponttonilaiturissa oli jo kolme venettä ja kaikkien kipparit valmiina ottamaan minut vastaan. Tein valmistelukierroksen, jolloin jo yksi vihelsi minut laituriin. Turhan hiljaisella vauhdilla lähestyin tätä Lima –joen laituria. Vasta kolmannella kerralla pääsin vastaanottajien tavoittamiksi.
Viana do Costelo (POR) odotuslaituri Lima-joki 1938, log 2080, 41 M, Mh 289,2/5,1Mh



Odottelin turhaan seuraavaa tasatuntia, silta ei avautunut ja jossakin vaiheessa keräsin kaikki veneen paperit ja passin. Kiipesin portin yli marssiakseni punaruskeaan rakennukseen, missä minua jo odotettiinkin. Pistin paperit pöytään ja vastaanottanut mies totesi, että olinkin Suomesta. Näin valmiiksi täytetyssä kaavakkeessa lukevan Russia. Olin siis tullut niin länteen, ettei Suomen lippu enää ollut itsestään selvyys. Mutta miksi Venäjä? Ruotsalaisvalmisteinen vene ja raumalaisittain englantia ääntävä vaalea, punakka mies. Ehkä se sittenkin johtui tuosta ääntämyksestä? Pitänee harjoitella portugeesea. Tosin se kuulosti varsin ihmeelliseltä paperintäytössä, espanjan kielestä saan sentään jotain selvää. Vierasvenesatama on täynnä, joten vietän yön Lima-joessa. Ennen tämän kirjoittamisen aloittamista katsoin tulevia matkoja ja taidankin jatkaa jo huomenna kohti Pòvoa de Varzimia, jonne on matkaa vain 23 mailia.



29ke 07 09 Satunnainen matkailija Viana do Costelossa metsästämässä mantzanillaa.

Heräsin hiljaisessa kaupungissa kahdeksalta Lima-joessa. Täällä ei telakan pilli, eikä kilkutus häirinnyt edes aamuteen nauttimista keksien kera. Kaikki leivät olivat homeessa. Marssin suihkuun. Suihkukopit olivat suuria (2x3 m), niin kuin täällä kaikki muukin. Olin ilmeisesti ensimmäinen tänä aamuna, kun lämpimän veden tuloa sai odottaa tavattoman kauan. Ensi kerralla pitää katsoa mistä kautta vesi tulee. Pakkasin kannettavan reppuun ja lähdin hakemaan ViFitä. Kaupunki heräsi pikkuhiljaa eloon. Tukkani on päässyt kasvamaan melko pitkäksi ja päätin päästä turhista takatöyhdöistä eroon. Menin paikalliseen parturiin ja seurasin kahden miesparturin työskentelyä. He hallitsivat koko torin peilien kautta ja hihkuivat kovaäänisesti tervehdyksiä ohikulkijoille kääntymättä työnsä äärestä. Puolituntia istuttuani pääsin tuoliin, sovimme hiusmallista: lyhyt portugalilainen style. Eihän mies saanut minun hiuksiani heikäläisen tuuheiksi, mutta lyhyet ne nyt ovat ja niskassa paljon rusketettavaa. Kaikki mitä oli hupun ulkopuolella käytiin todella huolella ja moneen kertaan läpi. Koko lysti maksoi vain 6 euroa.



Nyt lähdin siistinä miehenä metsästämään manzanillaa. Istahdin aukion kahvilaan ja tilasin toustin ja manzanillan. Sain paahtoleivän ja Kamomila Manzanilla teetä. Olinko siis varjellut 50 vuotta tällaista tee-arvoitusta? Olin lievästi pettynyt. Kesken Manzanillan nauttimisen oli pakko käydä takahuoneessa, siis tällä yrttiteellä oli erittäin nopea nesteenpoistovaikutus.



Seuraavaksi menin turisti-infoon hakemaan langatonta internettiä. Siellä sain täydellisen ja nopeasti puhutun ohjauksen Viana do Castelon aarteisiin. Koko kaunis kartta oli hetkessä piirretty täyteen rasteja ja kauniita katuja. Missähän se ViFi mahtoikaan olla? Lopuksi virkailijatar johti minut taidenäyttelyyn. Kuvantekijä oli innoissaan, kun sai suomalaisen vieraakseen. Keskustelimme pitkään, noin tunnin ajan. Lopulta kerroin ja taisin laulaakin hänelle tuon pesijättären. Nyt aukesi koko jutun juoni. Ei se kaunis pesijätär Tupalminin kaupungista ostanut teetä vaan Manzanilla kukan, jonka solmi hiuksiinsa. Saatoimme tämän samanhenkisen miehen kanssa miltei haistaa sen ihanan tuoksun, jonka puhdas pyykki, pinjasuopa, raikas ulkoilma sekä tuo arvoituksellinen Manzanilla saivat aikaan. Sain poistuessani häneltä ystävälle omistetun kirjasen matkaluettavakseni, lue piirroksia katseltavakseni. Yksi piirros esittää talkoilla tehtyä viikatointia. Kerroin hänelle, että Vanhassa Raumassa on vielä tapana maalta talkoilla. Sain lausua tuon talkoo sanan monesti, se soi hänelle eksoottisesti. Nyt satunnainen matkailija on tyytyväinen tutkimustulokseen ja manzanillan tuoksu on miltei hallussa. Kirjoitan tätä rautatieasemalla, missä pitäisi olla tuo täällä niin harvinainen nettiyhteys. Ei löytynyt täältä, ohjattiin viereiseen ostariin. Lopulta pankkivirkailijatar kertoi, että yläkerran ravintolaosastossa saattaisi olla joku, joka käyttää nettiä ja voisit siltä ryöstää. Ei ollut, joten olin tullut takapajulaan. Tavattoman nopeasti Kortelan veivattavan puhelimen käyttäjästä oli tullut edelläkävijä. Onneksi ostarin alakerrassa oli ruokakauppa ja ostin vain vähän leipää, jottei se homehdu. Hieno leivänpaahtimemme on kylläkin pelastanut jo muutaman aamun, sillä kun homeen saa naamioitua palaneeksi. (Bardon Kari). Meinasin perua lähtöaikeeni, kun en löytänyt tummaa rommia edes erikoisliikkeistä. Maksoin satamamaksun 19euroa72 senttiä yhdeltä yöltä. Portin avainläpyskän jätin punaiseen laatikkoon laiturilla. Vamos, vamos oli mieli, vaikka paljon jäi näkemättä kaupungista mistä helpolla löysi sen vanhan kaupunginosan. Liekö yhteensulautuva mittakaavaltaan kotikaupunkini kanssa.




Viana do Costelosta Pòvoa de Varzimiin

1738 Viana do Castelo log 2080
Syötyäni lihapullat papusatsin kera valmistelin irtautumisen laiturista, johon nyt painoi jonkinmoinen sivuvirta kohti laituria. Taivas oli pilvessä ja pientä tihkua meinasi tulla alas. Tälläsin pitkät housut ja sukat jalkaani sekä takin päälleni, vaikka mittari näytti 23 astetta. Tämä ainainen kosteus tekee lämpötilasta tunnultaan alemman. Tästäkin keskustelimme taiteilijaystäväni, Amèrico Carneron, kanssa. Päästyäni ulos aallonmurtajasta keskityin hetken hänen kirjaansa. Tästä innostuneena otin vihon ja piirsin täydentyneen näkemyksen Portugalin Tupalminin kaupungista asuneesta kauniista pesijättärestä. Sarjakuvamaisessa kuvassa hänellä on hiuksissaan tuo nyt jo mielestäni legendaarisen kaunis kukka – manzanilla. Ajatukset johtivat toiseen ja otin esiin Maailman tietokartaston ja yritin löytää Tupalmin, mutten löytänyt. Sen sijaan löysin kahden kummilapseni äidin, Lepen, Portugalin Olhaon ja Espanjan Huelvan välistä. Valitettavasti et ole rannikkokaupunki, joten en poikkea siellä. No poikasi Jussin näen Espanjan toisella rannikolla. Nyt eksyin tylsällä moottoriajolla, tuuli oli poikkeuksellisesti etelästä vastoin normaalia suuntaansa ja tietysti vasten kasvoja, miettimään kaikkia kummilapsiani, Nikoa, Jenniä, Anua, Jallua ja Jussia ( mahtoivatkohan mennä ikäjärjestykseen?). Kummisetänne on hakemassa ekumeenista ( vai onko se egu.. vai hegumeenista) otetta kasvatukseenne. Terveiset kaikille. Lokikirjaan, siis mustaan vihkoon, ei tullut yhtään välimerkintää tällä matkalla. Pòvoa de Varzim näytti rannassa olevineen korkeine, ei nyt ihan pilvenpiirtäjineen, isolta kaupungilta, jonka rannoilla on kunnon biitsit. Toivottavasti huomenna aurinko paistaa, niin lepäilen rantoja kävelemällä. Valmistelin hyvissä ajoin rantautumistarpeet ja ajoin satamakonttorin laituriin.
Pòvoa de Varzimin satamakonttori 1915
Konttori oli kylläkin kiinni, mutta firapeli virkailija otti tiedot ylös ja ainakin neljä kopiota passista ja venetodistuksesta. Mihin tiedostoihin mahdan päätyä. Nea kertoi lukeneensa (taas jumalan sanaa, siis Jimmy C.), että mitä etelämmäksi menee, niin sitä tiukemmaksi tulevat tarkastukset Portugalissa Afrikan huumeiden salakuljetuksen vaikutuksesta. Sain hyvän kartan: Kysymykseeni vanhasta kaupungista kaveri näytti murheellisesti korkeiden rakennusten aluetta ja kertoi edistyksen jyräävän kaiken alleen. Osoitti hän kartalta kaupungin synnyinkorttelit. Sisäänkirjoittautuminen oli suoritettu ja pakitin pitkän matkan tyvenessä kakkoslaituriin, missä satamapoika oli vastassa. Tämä on ensimmäinen satama, missä yli puolet on perä edellä laiturissa.
Pòvoa de Varzim kakkoslaituri, log 2102, matka 22M. Mh 293,2 / 4,0h
Vaihtaessani joustinköydet ensikiinnitysköysien tilalle totesin, että huomenna on peräpeilin pesu oikein kunnolla, pelkkä vesihuuhtelu ei auta. Muutenkin veneen siivous on siirtynyt päivä päivältä. Välttämättömän turvallisuuteen ja hygieniaan liittyvän olen tehnyt. Mutta on hyvä, että kajuutassa ei ole kirkkaita valoja, sillä sekamelska alkaa olla melkoinen. Näemmä manjan meininki tarttuu lämpötilan myötä pilkunviilaajaankin. On hyvä, että Tuuli, Nea ja Jorma tulevat vajaan viikon kuluttua. Immigrantissa kun ei ole oventauksia, minne voisi siivota.

LA CORUNASTA VIGOON

24pe 07 09 La Coruñasta Vigoon

Maka lähti torstaiaamuna ja niin me starttasimme Karin kanssa kahdestaan kohti Vigoa. Maksettuani satamamaksun kolmelta yöltä 83€ suuntasimme Marina Nautricolta polttoaine täydennykseen kello 1001 toiseen vierasvenesatamaan. Täytimme toisen varakanisterin 25 l ja loput 36,28 litraa meni päätankkiin. Maksu kysyttiin etukäteen ja ilmoitin 60 €.

La Coruña- 1030 log 1926
Luvassa on vastatuuliajoa seitsemän metrin tuulessa ja iltapäivällä tuulen pitäisi kääntyä pohjoisen puolelle. Vigon suntista ajettuamme oli vastassamme melkoista aallokkoa, joka pikkuhiljaa tasaantui valtameren pitkiksi laineiksi. Vigon ylpeydestä Hercules majakasta tuli otettua tunnin ohituksen aikana kuvat joka suunasta. Seitsemän maissa illalla ohitettavan rannan rinteillä avautui erittäin suuri tuulivoimapuisto. Puisto?





Ennen pimeän tuloa kippari valmisti extra tulisesti maustetun Atlannin padan ala La Coruña. Merenpuolen tyhjästä horisontista ilmestyi vastaantuleva alus yllättäin. Se antoi aallokosta hyvän kuvan meillekin. Siihen oli jo niin tottunut, ettei sitä enää noteranut. Hyvin ajettavaa keli oli ja Helmi hoiteli ohjailua, kun me keskityimme tähystykseen.



Ohitimme pahamaineisen Costa da Morte -rannikon ja Finesterren majakan kymmeneltä samanaikaisesti, kun aurinko putosi horisonttiin. Yritimme viritellä jonkinlaista vuoronukuntaa, mutta näin lyhyt matka sekoittaa ajatukset, eikä uinahduksesta tahdo tulla mitään. Karia naurattaa vieläkin Jimmy Cornellin kuvaus vahdeista: Vapaavahdit nukkuvat kajuutassa ja vahdit sitloorassa. Juuri ennen puoltayötä tämän purjehdusreissun 2000 mailia täyttyi, juhlistimme sen romtodein.

25la 07 09
Sitä myöten, kun reittimme on kääntynyt alun lounaasta etelän kautta suuntaan 140 astetta on myös tuuli kääntynyt koko ajan vastaiseksi. Vasta kahdelta yöllä tuuli loppui ja kääntyi luvattuun ja tälle merelle ajankohtaan nähden tyypilliseksi pohjoisen puoleiseksi tuuleksi. Aamukolmelta se oli vielä liian heikkoa kohtalaisessa aallokossa. Neljältä kippari perusteli etupurjeen aukaisua sillä, että saamme kulutettua pari tuntia seilaten. Näin aurinko ennättää nousta ennen vieraaseen satamaan ajoa. Suuri oli helpotus, kun saimme moottorin sammutettua ja veden virtauksen solina kylkeä pitkin oli ainoa ääni, mikä kuului. Pimeydestä tuli samaan suuntaan seilaava vene, joka ohitti meidät. Sekös otti meidän kilpapurjehtijoiden kunnialle. - Emme kuitenkaan nostaneet isopurjetta. Vierasvenesatama sijaitsee RoRo laiturin ja laivatelakoiden välissä. Komeat ponttonilaiturit loistivat tyhjyyttään, joten oli helppo valita paikka, johon kiinnittyä.

Vigo, Marina Dàvila Sport, 0735 log 2039, matka 113 M, Mh 284,1, 19,4h

Tutustuimme sataman tarjoamiin fasiliteetteihin ja menimme saapumisrommitotien jälkeen ensimmäisille aamu-unille. Puolelta päivin herättyämme hoitelimme veneeseen maasähkön, johon satama tarjoaa voimavirta-adapterin. Sitten huuhtelimme makealla vedellä täkin. Vesi ja sähkö laskutetaan käytön mukaan, ne ovat ladatavissa 30 euron arvoisella kortilla. Käyttämättömän osuuden saa takaisin loppulaskun yhteydessä. Samanlainen systeemi oli Cuxhavenissa. Tämä satama on aivan uusi, viimeistelytyöt ovat kaiken aikaa käynnissä. Ponttonit ovat kahden veneen mittaisia ( minulle venemitta = 36 jalkaa). Pääasiassa täällä näyttää olevan paikallisia veneitä, joita satamahenkilökunta pesee ja huoltaa. Saattaa olla valmistuttuaan suureellisin satama, missä olen käynyt. Sataman sijainti telakka-alueen keskellä ei vaan minua kovinkaan miellytä. Kari taas on kuin kotonaan. Naureskelimme tätä sielujen erilaisuutta. Illalla kun kävimme keskustassa saatoin todeta, ettei se keskustankaan vierasvenesatama, Royal Marina, sen kummallisempi ollut. Iltavalaistuksessa se saattaa viehättää. Täältä Bouzasista menee keskustaan bussi C3 (1,13€). Kuitenkin ensin pitää kävellä koko satama-alueen läpi äärimmäisestä kulmasta toiseen. Paluumatkalla emme löytäneet bussipysäkkiä, joten talsimme tuon neljän kilometrin matkan helteisessä kelissä.



Kiitos Karille ja Makalle, kun jeesasitte minua Biskajan lahden ylityksessä. Valitettavasti olette ajatuksiltanne niin kaukana toisistanne, että se haittasi keskenäistä kanssakäyntiänne. -No eiväthän sielujen sympatiat aina voi kohdata.



Tässä vaiheessa en Kirjoita Vigosta sen enempää kuin, etten löytänyt historiallisen kaupungin keskustan vanhuutta. Yllättävän isolta ja vilkkaalta tämä kaupunki tuntuu ollakseen vain 44 tuhannen asukkaan taajama. Ihmiset ovat auttavaisia ja ystävällisiä. Tänään, maanantaina, en osannut jäädä oikealla pysäkillä pois C kolmosesta ja niin ajauduin pitkän hiekkaranta jatkumon länsipäähän, josta oli kilometrien matka telakka-alueelle. Espanjalaiset ottavat tehokkaasti täysin vartaloin aurinkoa, oli toteamukseni tarvottuani tämän matkan.

Seilaukseni jatkuu huomenna tiistaina Portugaliin. Ensimmäinen pysähdys on Viana do Castelossa, seuraava Povoa de Varzim, (Porton Nea käski jättää väliin sen öljyisyyden vuoksi) sitten seuraavat Figua da Foz, Nazare ja Peniche sekä Cascais, joka on Lissabonin esikaupunkisatama. Nea on toipunut keuhkokuumeestaan ja on varaamassa Lissaboniin lentoja. Samanaikaisesti gastistoon liittyy Saineen Jorma Helsingistä. Häneen tutustuimme Thaimaan purjehduksella pari vuotta sitten.

Jos blogiin tulee katkoksia, niin se saattaa johtua nettimaailman puutteista Portugalissa. Näin pyysi nettiavustajani, Nea, kirjoittamaan. Nealla on ollut liikaakin aikaa toipilaana kotona ja hän on selvitellyt jatkosatamia ja niiden palveluja sekä erilaisia lentomahdollisuuksia Euroopassa.

KUMMALLISA TAPAHTUMIA LA CORUÑASSA

to23 07 09

Yhtenä haaveena tälle reissulle on ollut mielessäni kuva Immigrantista kiinnitettynä palmuun. Se kertoisi selkeästi, että olen vienyt veneeni todella kauas Rauman rannoilta, pienenä poikana selailemieni meriseikkailukirjojen kuvituksen synnynsijoille. Karille kun tämän kerroin, niin hän halusi olla mukana toteuttamassa tätä mielikuvaa. Niinpä otimme käyttöömme ankaroliinan ja spinnun skuuttiköydet vetäen ne lähimpään palmuun, jalankulkureitin ja lahden pohjukan yli. Riitti siinä coruñalaisilla ihmettelemistä.



Tätä mielikuvasta todisteelliseksi valokuvaksi toimitusta häiritsi Kaspar –niminen delfiini. Satamatoimiston Elena kertoi meille Kasparista, joka tuli satama-altaaseen kerran vuodessa ja tämä ilmestys osui juuri meidän vierailumme toiseen päivään. Kaspar teki poikkeuksen ja vieraili kolmena päivänä perättäin. Kun virittelimme palmuköyttä osui Kaspar paikalle ja katkaisi laiturin toisella puolella olevan veneen maasähkökaapelin hyppäämällä riittävän monta kertaa tälle kaapelille. Ilmeisesti se sai tällin, kun niin lujaa ulvaisi. Hervoton jännitteellinen kaapeli jäi roikkumaan onneksi ilmaan, eikä veteen. Korjasimme kaapelinpätkän pois laiturilta omistajaveneen täkille. Helpotus oli suuri, kun Kaspar näyttäytyi vielä perjantaina. Kaiken tämän kerroin Elenalle piirroksella.