ESPANJASTA PORTUGALIIN

28ti 07 09 Espanjan Vigosta Portugalin Viana do Casteloon

Aamusuihkujen ja aamupalan jälkeen maksoin satamamaksun kolmelta yöltä 88,13 €. Toisena päivänä täyttämääni sisäänkirjoittautumislomaketta ei löytynyt mistään. No tämä uusi satamapoika päätti oikaista ja laski kulut uudelleen veneen koon ja öiden suhteessa. Seuraavaksi hän tiukkasi vastakappaletta vesi- ja sähkökortista. Kerroin, etten ollut sellaista saanutkaan. Hän piti sitä mahdottomuutena ja kertoi, että menetän nyt tuon käyttämättömän 12,85 €. Yritin selittää, ettei Kari hakiessaan kortin saanut vastakappaletta eikä maksanut sitä kortin 30 euroakaan. Poika ei uskonut, joten jätin asian sikseen. Valmistelin Immigrantin Atlantti -seilaukseen. Koko päiväksi on luvassa kevyttä tuulta pohjoisen kantilta.
Vigo- 1145



Vene irtosi laiturista hyvin, vaikka pieni tuuli painoi sitä ponttoniin. Siivosin irtautumisen jälkeen kiinnitystarvikkeet ja leparit työturvallisesti talteen ja lähdin ulos satama-altaasta 1152. Ajoin ulos Vigon lahdesta. Aurinko lämmittää jo aamulla tosi kuumasti, taitaa tulla purjehduspäivä shorteissa. 1227 nostin isopurjeen täytenä ylös. Se oli taitoksista aivan märkä, kun oli ollut pitkään kakkosreivillä. Iloissaan purje pudautteli vedet päälleni sitä vinssatessani ylös. Tuulta oli puolen päivän tienoilla 5 m/s kun pääsin taittamaan alas (kortilla se näyttää siltä) kohti etelää. Avasin etuseilin myös täytenä ja hetken aikaa seilaus oli oikein mallikasta. Kahden maissa tuuli 1,8 m/s, login lukema oli 2051 ja ulkolämpötila 25,8 Celsiusta. Parhaimmillaan lämpömittarin lukema ylitti 30 astetta varjossa. Aallokko sai hetken kuluttua vallan ja jouduin ottamaan etuseilin sisään ja käynnistämään moottorin. Isopurje hakkasi puolelta toiselle ja niin otin senkin alas. Tässä vaiheessa puin edes jotain päälleni paukkuliivien lisäksi, näyttäisinhän aika koomiselta pelastettavalta vain mustat liivit päälläni. Tuuli kääntyi luoteesta pohjoiseen ja puolentoista tunnin kuluttua sitä oli 3,8 m/s ja saatoin taas avata rullukan. Hetken kuunneltuani etupurjeen hakkaamista puolelta toiselle kävin 1554 asentamassa puomin etuseilin avuksi. Tuuli vaihteli 3,3 ja 5,8 metrin välillä. Espanjan ja Portugalin välinen raja kulkee Rio Miño -joessa (tautologiaa). Sen jatkeen merellä ylitin 1650. En muistaakseni ole ennen ollut Portugalissa. Mitä etelämmäksi seilasin sitä enemmän oli verkkoja vedessä. Täytyi olla tosi tarkkana tähystyksen suhteen, etten ajanut lippujen yli. Aurinkokatoksia ajatellessani lauloin laulun kauniista portugalialaisesta pesijättärestä, joka on parvessa kaunehin, naurusuisista herttaisin. Tämä laulu viidenkymmenen vuoden takaa on vaivannut mieltäni, kun siinä lauletaan: ….jos vain lantilla leivän saan, ostan toisella matsaniljan (manzañilla?)… Mikä tai mitä on tuo arvoituksellinen lantin maksava tuote. Siitä otan selvää Portugalissa. Astelen leipäpuotiin ja ostettuani polakan heitä puolihuolimattomasti y maas manzanilja. Katson tärppääkö ja ratkeaako arvoitus näin. Mikä siis maksaa lantin ja saa pyykkärin päivästä huolettoman? Tiedän, että googlettamalla tämä olisi selvinnyt viimeisen kymmenen vuoden aikana helpolla, mutta mitä sitten miettisin yksinpurjehduksellani. Lisäksi mielestäni viisikymmentävuotiaan arvoituksen ratkaisu ei saa olla niin simppeli. Nykyiset opiskelijat ovat tiedon hakijoita kirjoittaa Bodil Jönsson kirjassaan 10 ajatusta ajasta. Tuon kirjan sain Pekalta matkalukemiseksi. Selätin sen Biskajan lahden ylityksellä. Ajankäytöstä tässäkin on kysymys kun arvoitusta täällä Atlantilla pohdin. Pääsenhän nyt ratkaisemaan tuota arvoitusta oikein paikan päälle. Edellisellä en tarkoita pesijätärtä vaan Portugalia. Tuuli oli hetkeksi taas laskenut alle kolmeen, kun havahduin mantsaniljasta ja päätin ottaa puomin pois ennen käännöstä Viana do Castelon aallonmurtajan taakse. Niin kuin usein ennenkin, nousi tuuli taas tuplaksi juuri, kun pitää rantautua. Tuulimittari näytti kovimmillaan aallonmurtajan sisällä yli 11 m/s ja aallokko pääsi sisäaltaassakin kehittymään niin suureksi, että vettä roiskui sitlooraan saakka. Nean ohjeissa, Jimmy Cornellin kirjasta, oli varoitus kovasta sivuvirrasta odotuslaituriin ajettaessa. Vierasvene satama-altaan sulkee kävelysilta, joka avautuu tasatunnein tai pyynnöstä. Ponttonilaiturissa oli jo kolme venettä ja kaikkien kipparit valmiina ottamaan minut vastaan. Tein valmistelukierroksen, jolloin jo yksi vihelsi minut laituriin. Turhan hiljaisella vauhdilla lähestyin tätä Lima –joen laituria. Vasta kolmannella kerralla pääsin vastaanottajien tavoittamiksi.
Viana do Costelo (POR) odotuslaituri Lima-joki 1938, log 2080, 41 M, Mh 289,2/5,1Mh



Odottelin turhaan seuraavaa tasatuntia, silta ei avautunut ja jossakin vaiheessa keräsin kaikki veneen paperit ja passin. Kiipesin portin yli marssiakseni punaruskeaan rakennukseen, missä minua jo odotettiinkin. Pistin paperit pöytään ja vastaanottanut mies totesi, että olinkin Suomesta. Näin valmiiksi täytetyssä kaavakkeessa lukevan Russia. Olin siis tullut niin länteen, ettei Suomen lippu enää ollut itsestään selvyys. Mutta miksi Venäjä? Ruotsalaisvalmisteinen vene ja raumalaisittain englantia ääntävä vaalea, punakka mies. Ehkä se sittenkin johtui tuosta ääntämyksestä? Pitänee harjoitella portugeesea. Tosin se kuulosti varsin ihmeelliseltä paperintäytössä, espanjan kielestä saan sentään jotain selvää. Vierasvenesatama on täynnä, joten vietän yön Lima-joessa. Ennen tämän kirjoittamisen aloittamista katsoin tulevia matkoja ja taidankin jatkaa jo huomenna kohti Pòvoa de Varzimia, jonne on matkaa vain 23 mailia.



29ke 07 09 Satunnainen matkailija Viana do Costelossa metsästämässä mantzanillaa.

Heräsin hiljaisessa kaupungissa kahdeksalta Lima-joessa. Täällä ei telakan pilli, eikä kilkutus häirinnyt edes aamuteen nauttimista keksien kera. Kaikki leivät olivat homeessa. Marssin suihkuun. Suihkukopit olivat suuria (2x3 m), niin kuin täällä kaikki muukin. Olin ilmeisesti ensimmäinen tänä aamuna, kun lämpimän veden tuloa sai odottaa tavattoman kauan. Ensi kerralla pitää katsoa mistä kautta vesi tulee. Pakkasin kannettavan reppuun ja lähdin hakemaan ViFitä. Kaupunki heräsi pikkuhiljaa eloon. Tukkani on päässyt kasvamaan melko pitkäksi ja päätin päästä turhista takatöyhdöistä eroon. Menin paikalliseen parturiin ja seurasin kahden miesparturin työskentelyä. He hallitsivat koko torin peilien kautta ja hihkuivat kovaäänisesti tervehdyksiä ohikulkijoille kääntymättä työnsä äärestä. Puolituntia istuttuani pääsin tuoliin, sovimme hiusmallista: lyhyt portugalilainen style. Eihän mies saanut minun hiuksiani heikäläisen tuuheiksi, mutta lyhyet ne nyt ovat ja niskassa paljon rusketettavaa. Kaikki mitä oli hupun ulkopuolella käytiin todella huolella ja moneen kertaan läpi. Koko lysti maksoi vain 6 euroa.



Nyt lähdin siistinä miehenä metsästämään manzanillaa. Istahdin aukion kahvilaan ja tilasin toustin ja manzanillan. Sain paahtoleivän ja Kamomila Manzanilla teetä. Olinko siis varjellut 50 vuotta tällaista tee-arvoitusta? Olin lievästi pettynyt. Kesken Manzanillan nauttimisen oli pakko käydä takahuoneessa, siis tällä yrttiteellä oli erittäin nopea nesteenpoistovaikutus.



Seuraavaksi menin turisti-infoon hakemaan langatonta internettiä. Siellä sain täydellisen ja nopeasti puhutun ohjauksen Viana do Castelon aarteisiin. Koko kaunis kartta oli hetkessä piirretty täyteen rasteja ja kauniita katuja. Missähän se ViFi mahtoikaan olla? Lopuksi virkailijatar johti minut taidenäyttelyyn. Kuvantekijä oli innoissaan, kun sai suomalaisen vieraakseen. Keskustelimme pitkään, noin tunnin ajan. Lopulta kerroin ja taisin laulaakin hänelle tuon pesijättären. Nyt aukesi koko jutun juoni. Ei se kaunis pesijätär Tupalminin kaupungista ostanut teetä vaan Manzanilla kukan, jonka solmi hiuksiinsa. Saatoimme tämän samanhenkisen miehen kanssa miltei haistaa sen ihanan tuoksun, jonka puhdas pyykki, pinjasuopa, raikas ulkoilma sekä tuo arvoituksellinen Manzanilla saivat aikaan. Sain poistuessani häneltä ystävälle omistetun kirjasen matkaluettavakseni, lue piirroksia katseltavakseni. Yksi piirros esittää talkoilla tehtyä viikatointia. Kerroin hänelle, että Vanhassa Raumassa on vielä tapana maalta talkoilla. Sain lausua tuon talkoo sanan monesti, se soi hänelle eksoottisesti. Nyt satunnainen matkailija on tyytyväinen tutkimustulokseen ja manzanillan tuoksu on miltei hallussa. Kirjoitan tätä rautatieasemalla, missä pitäisi olla tuo täällä niin harvinainen nettiyhteys. Ei löytynyt täältä, ohjattiin viereiseen ostariin. Lopulta pankkivirkailijatar kertoi, että yläkerran ravintolaosastossa saattaisi olla joku, joka käyttää nettiä ja voisit siltä ryöstää. Ei ollut, joten olin tullut takapajulaan. Tavattoman nopeasti Kortelan veivattavan puhelimen käyttäjästä oli tullut edelläkävijä. Onneksi ostarin alakerrassa oli ruokakauppa ja ostin vain vähän leipää, jottei se homehdu. Hieno leivänpaahtimemme on kylläkin pelastanut jo muutaman aamun, sillä kun homeen saa naamioitua palaneeksi. (Bardon Kari). Meinasin perua lähtöaikeeni, kun en löytänyt tummaa rommia edes erikoisliikkeistä. Maksoin satamamaksun 19euroa72 senttiä yhdeltä yöltä. Portin avainläpyskän jätin punaiseen laatikkoon laiturilla. Vamos, vamos oli mieli, vaikka paljon jäi näkemättä kaupungista mistä helpolla löysi sen vanhan kaupunginosan. Liekö yhteensulautuva mittakaavaltaan kotikaupunkini kanssa.




Viana do Costelosta Pòvoa de Varzimiin

1738 Viana do Castelo log 2080
Syötyäni lihapullat papusatsin kera valmistelin irtautumisen laiturista, johon nyt painoi jonkinmoinen sivuvirta kohti laituria. Taivas oli pilvessä ja pientä tihkua meinasi tulla alas. Tälläsin pitkät housut ja sukat jalkaani sekä takin päälleni, vaikka mittari näytti 23 astetta. Tämä ainainen kosteus tekee lämpötilasta tunnultaan alemman. Tästäkin keskustelimme taiteilijaystäväni, Amèrico Carneron, kanssa. Päästyäni ulos aallonmurtajasta keskityin hetken hänen kirjaansa. Tästä innostuneena otin vihon ja piirsin täydentyneen näkemyksen Portugalin Tupalminin kaupungista asuneesta kauniista pesijättärestä. Sarjakuvamaisessa kuvassa hänellä on hiuksissaan tuo nyt jo mielestäni legendaarisen kaunis kukka – manzanilla. Ajatukset johtivat toiseen ja otin esiin Maailman tietokartaston ja yritin löytää Tupalmin, mutten löytänyt. Sen sijaan löysin kahden kummilapseni äidin, Lepen, Portugalin Olhaon ja Espanjan Huelvan välistä. Valitettavasti et ole rannikkokaupunki, joten en poikkea siellä. No poikasi Jussin näen Espanjan toisella rannikolla. Nyt eksyin tylsällä moottoriajolla, tuuli oli poikkeuksellisesti etelästä vastoin normaalia suuntaansa ja tietysti vasten kasvoja, miettimään kaikkia kummilapsiani, Nikoa, Jenniä, Anua, Jallua ja Jussia ( mahtoivatkohan mennä ikäjärjestykseen?). Kummisetänne on hakemassa ekumeenista ( vai onko se egu.. vai hegumeenista) otetta kasvatukseenne. Terveiset kaikille. Lokikirjaan, siis mustaan vihkoon, ei tullut yhtään välimerkintää tällä matkalla. Pòvoa de Varzim näytti rannassa olevineen korkeine, ei nyt ihan pilvenpiirtäjineen, isolta kaupungilta, jonka rannoilla on kunnon biitsit. Toivottavasti huomenna aurinko paistaa, niin lepäilen rantoja kävelemällä. Valmistelin hyvissä ajoin rantautumistarpeet ja ajoin satamakonttorin laituriin.
Pòvoa de Varzimin satamakonttori 1915
Konttori oli kylläkin kiinni, mutta firapeli virkailija otti tiedot ylös ja ainakin neljä kopiota passista ja venetodistuksesta. Mihin tiedostoihin mahdan päätyä. Nea kertoi lukeneensa (taas jumalan sanaa, siis Jimmy C.), että mitä etelämmäksi menee, niin sitä tiukemmaksi tulevat tarkastukset Portugalissa Afrikan huumeiden salakuljetuksen vaikutuksesta. Sain hyvän kartan: Kysymykseeni vanhasta kaupungista kaveri näytti murheellisesti korkeiden rakennusten aluetta ja kertoi edistyksen jyräävän kaiken alleen. Osoitti hän kartalta kaupungin synnyinkorttelit. Sisäänkirjoittautuminen oli suoritettu ja pakitin pitkän matkan tyvenessä kakkoslaituriin, missä satamapoika oli vastassa. Tämä on ensimmäinen satama, missä yli puolet on perä edellä laiturissa.
Pòvoa de Varzim kakkoslaituri, log 2102, matka 22M. Mh 293,2 / 4,0h
Vaihtaessani joustinköydet ensikiinnitysköysien tilalle totesin, että huomenna on peräpeilin pesu oikein kunnolla, pelkkä vesihuuhtelu ei auta. Muutenkin veneen siivous on siirtynyt päivä päivältä. Välttämättömän turvallisuuteen ja hygieniaan liittyvän olen tehnyt. Mutta on hyvä, että kajuutassa ei ole kirkkaita valoja, sillä sekamelska alkaa olla melkoinen. Näemmä manjan meininki tarttuu lämpötilan myötä pilkunviilaajaankin. On hyvä, että Tuuli, Nea ja Jorma tulevat vajaan viikon kuluttua. Immigrantissa kun ei ole oventauksia, minne voisi siivota.