Club Nautico Valencian uima-altaalle pääsy edellyttää jäsenyyttä! Vai edellyttääkö?
Nyt kun olen innostunut kohentamaan uimataitoani käyn ahkerasti (pari kertaa päivässä) uima-altaalla. Valenciassa toistuu samainen näytelmä joka kerta mennessäni. Täällä Espanjassa on työllistetty tehokkaasti nuoria tyttöjä ja poikia. Allasvahteina on kaksi-kolme henkilöä, heillä on esimies ja Valenciassa lisäksi kaksi neitoa portaiden yläpäässä kirjaamassa jäsenet, jotka käyttävät allasta.
Mennessäni altaalle he kysyvät jäsenyyttä tietenkin espanjaksi.
- Mi Finlandese, Barco Finlandese. Viittaan samalla laiturien suuntaan.
Sama pitkä litanja jäsenyydestä toistuu ja selviää, että allas on tarkoitettu vain jäsenille.
-No comprendo! Do you speak English?
-No English!
-Sprechen Sie Deutch?
Nyt tytön suu aukeaa.
Talar du svenska? tai puhutko suomea? Kuis snuult raumangiäls suju?
Tässä vaiheessa tyttö nousee ja vie minut varjossa istuvan esimiehensä luo ja selittää, että tämä mies on suomalainen, eikä ymmärrä espanjaa.
Esimies pitää pitkän puheen espanjaksi.
Sama kielitenttaus toistuu ja esimies kohauttaa olkiaan ja antaa tytölle luvan päästää minut uimaan.
lauantai 5. syyskuuta 2009
VALENCIA ON UPEA KAUPUNKI
Päivittäin kaiken tarmoni on vienyt tuo Volvon hallintalaitteen vaihtoruletti, joten en ole ennättänyt, enkä halunnutkaan kirjoittaa Valenciasta, jottei kaksi erillistä asiaa sotke tunteissaan toisiaan.
01ti 09 09 Iltatutustuminen Valencian keskustaan
Tiistaina siestan jälkeen kyselin satamatoimistosta Valencian karttaa? -ei ollut, seuraavaksi bussia? -ei ole tietoa mistä lähtee, mistä saisi vuokrata polkupyörän? tarjosivat autoa. Selvitin tarvitsevani pyörän. Kertoivat matkan olevan niin pitkä, että auto olisi parempi vaihtoehto. Pullistin peukalolla auttaen kippariKalle hauistani ja kerroin kaipaavani liikuntaa. Tyttö pyysi toisenkin katsomaan. Hauikseni on sisäpuolelta aivan sinelmillä. Taksi jäi varteenotettavaksi vaihtoehdoksi. Se siitä satamamaksun edullisuudesta, kun mennen tullen keskustaan maksaa kympin taksista. Ensimmäisenä iltana tein lähtöä kahdeksalta. Menin ulosajoportin puomille ja liftasin lähtijöiden kyytiin. Kolmas auto tärppäsi ja nuorimies kyyditsi historiallisen keskustan reunalle. Juttua riitti koko ajoajaksi ja lupasin tarjota oluet huomenna, jos satumme törmäämään satamassa. TuristInfo oli kiinni, joten vaeltelin kartatta minulle täysin oudossa kaupungissa. Ensitöikseni etsin itselleni uuden lyhythihaisen kauluspaidan, tämä RPS:n paita kun repsottaa oudosti housujen päällä. ( Eihän sitä ole tarkoitettukaan pidettäväksi muuta kuin helmat housuissa). Aikansa kun kävelee niin osuu mielenkiintoisille paikoille. Valenciassa on paljon kirkkoja ja niiden edessä aukioita, jotka antavat kaupunkirakenteelle voimaa. Varsin syvän vaikutuksen minuun teki historiallisen kaupungin iltaelämä ja valaistus, jota täydensi kirkontornien yllä suurena loistava kuu. Löysin yhden karttataulun ja yritin siihen tutustumisella orjentoitua kaupunkiin. Pieleen meni ja aukio, jota hain oli totaalisesti hukassa tunnin ajan. Jalat väsyneinä luovuin ajatuksesta osua Neitsytaukiolle. Suunnistin kohti historiallisen kaupungin reunaa ja nyt löysin tuon merkittävimmän aukion. Kaikenikäistä väkeä riitti puoleen yöhön, jolloin lähdin taksilla Club Nautico Valenciaan, hintaan 9,50€.
02ke 09 09 Kaupunkikartta löytyy ja uima-altaalla on käyttöä.
Keskiviikon vietin satamassa tehden hankintoja ja vaihtaen hallintalaitteen vaihtajan, niin kuin kirjoitin erikseen siitä. Kaasupullon vaihtokaan ei sujunut aivan yksikertaisesti, sillä tuo ranskalainen sininen pikkupullo ei ole standardia Espanjassa. Sain kuitenkin jätettyä pikkupullon liikkeeseen maksamalla vähän ylimääräistä vaihtorahaa. Nyt minulla on kaksi kolmen kilon pulloa. Seuraavaksi keskityin käsiVHF:n hankintaan. Täältä löytyi kaksi vaihtoehtoa, molemmat merkit minulle tuntemattomia. Ostin 155 euron hintaan Midland Pacific puhelimen. Tämä malli on vedenpitävä ja 30 euroa halvemmalla olisin saanut roiskeveden pitävän mallin. Liikkeessä ollut purjehtija sai minut vakuuttuneeksi laitteen vedenpitävyyden suhteen. Ostoksen tehtyäni meille kehkeytyi pitkä keskustelu ja kun kaveri totesi, että jos on ongelmia niin käänny hänen puoleensa, hän yrittää auttaa. Saman tien valitin kartattomuutta ja hän ohjasi minut oikeaan toimistoon, mistä löytyi kartta ja talvinen tapahtumaesite. Jatkoin uintiharjoittelua, kun kerran on allas käytössäni.
03to 09 09 Koko päivä Valencian keskustassa.
Tämän piti olla remontissa välipäivä, joten pyhitin sen Valenciaan. Tällä kertaa en onnistunut liftin hankinnassa, joten jouduin pyytämään clubin porttivahtia tilaamaan taksin. Annoin osoitteeksi Valencia Port Americas Cup. - Mi Finlandese, Barco Finlandese, Valencia mui bueno keskustelun jälkeen juttu aina kääntyy F1 ja Kimi Räikköseen. Ajoimme loppumatkan pitkin formulakisan lähtösuoraa. Taksikuski valitteli, ettemme pääse ajamaan koko kierrosta, kun kääntösilta on auki ja muutenkin ratavarustuksia puretaan kaiken aikaa.
Kimin vai Heikin jarrujäljillä
Tvstä tutut Americas Cup rakennukset tuli kierrettyä ja kuvattua. Olihan niissä laitureissa jotain samanlaisuutta kuin maanantain satamassa. Veles e Vents rakennuksessa ei enää ollut mitään näyttelyä Americas Cupista, vaikka niin esitteessä luki. Yhden cup-veneen näyn valkoisessa elmukelmussa.
Seuraavat kaksi tuntia vietin pitkääkin pidemmällä hiekkarannalla. Nautin sangrian janojuomana ennen historialliseen keskustaan menoa. Löysi oikean bussin ja kartasta seuraten totesin taas kaupungin suuruuden ja vehreyden. Varsinkin puistovyöhyke, joka menee kaupungin keskustan halki antaa ilmaa suurkaupunkiin. Olen kuvitellut, että kylmä ilma kuluttaa pienakkuja suuresti. Mutta nyt kävikin helteessä niin, että kameran kahdet ja kännykän akut sanoivat sopimuksen irti. Kännykkään saatan joutua hankkimaan uuden akun, täytyy katsoa vielä yksi latauskerta. TuristInfon tyttö ei kiinnostunut kertomaan minulle Americas Cupista eikä paristojen ostopaikasta, kun hänellä oli poikaystävä tai tyttöystävän kanssa puhelu kesken ( olen nähnyt täällä yllättävän paljon tyttöpareja).
Kysyin neljän poliisin ryhmältä pariston ostopaikkaa. Yksi yritti englanniksi, (hyvin ymmärrettävästi se meni) muiden hirnuessa vieressä. Toruin muita sormimerkein asiattomuudesta. Kiitin kädestä ja poistuin kohti aukion toista laitaa ja sitten oikealle, vaikkakin hän näytti oikealle, mutta sanoi vasemmalle. Paristot löytyivät ja saatoin keskittyä iltavalaistun kaupungin kuvaamiseen. Ruokapaikan valinnan suhteen epäonnistuin katkerasti. Neitsytaukiolla tilasin paellan merenherkuin. Tämä oli varmaankin ravintolalle tuottoisin annos; paljon riisiä, joka on kastettu kalaliemessä, pari mustekalan rengasta, pari simpukkaa ja katkarapua. Valurauta astia oli liian pitkään ollut uunissa ja päälliskerros oli korventunut. Paluumatkalla taksilla näin Valencian uudempaa arkkitehtuuria, johon aion tutustua huomenna.
04pe 09 09 Hallintalaite on kunnossa, mutta paljon on vielä näkemättä.
Olin henkisesti valmistautunut siihen, että joudun olemaan / saan olla, remontin pitkittymisen vuoksi, Valenciassa viikonvaihteenkin. Kun homma olikin perjantaina puolelta päivin valmis, en itse ollut vielä valmis lähtemään Valenciasta. Tilasin taksin kahdelta ja annoin osoitteen L´Oceanográfico. Merikeskuksen vierellä on museo- ja näyttelyrakennuksia, jotka olin nähnyt eilen taksista. Totesin ajan olevan hupaa ja jalkojeni väsyneiden ja näin tutustuminen jäi vain kuvaamiseksi ja ulkopuoliseksi kiertämiseksi. Upea kaariaiheinen rakennusketju pyrkimyksenä korkealle, korkeammalle, tähtiin.
Lyhyt pistäytyminen piitsillä ja sieltä Americas cup satamaan. Nyt halusin selvittää mitä maksaa vierasvenepaikka keskustassa. Juan Carlos I Royal Marina on valtaisa jalan kuljettavaksi. Toimisto oli jo kiinni, joten en saanut tämän hetken hintoja selväksi. Onneksi emme ehtineet Saarikon Karin kanssa formulaviikonvaihteeksi tähän satamaan Valenciassa, sillä päivämaksu 12 metriseltä veneeltä olisi ollut 125 euroa päivältä. Koko viikon olisi saanut olla 1000 eurolla. Nyt jalkani sanoivat tykkänään sopimuksen irti. Istahdin komean sataman komeaan vihreällä veralla päällystetylle terassille. Tarjoilijatyttö kysyi olutta tilatessani olenko sataman asiakas? Yes,(tavallaan olikin). Pyysin samalla, että hän tilaisi taksin kymmenen minuutin päästä. Hän nyökkäsi iloisesti. Juotuani oluen ja katseltuani megajahteja kysyin miten sen taksin tulon laita on? Tyttö kysyi macho esimieheltään voiko hän tilata söörille taksin? Ei käy. En ymmärtänyt tylyyttä, olin jo hetken ajatellut, että olutkin kuuluu satamamaksun hintaan. Kaveri pullisteli rintalihaksiaan ja kertoi taksin löytyvän heti Veles e Vents rakennuksen luota. Tarjosin hänelle kännykkääni, jos se siitä on kiinni. Ei onnistunut. Tyttö sentään kirjoitti minulle taksinumerot ja tämäkin oli liikaa esimiehelle. Minulla oli selvästikin väärä paita päälläni (Volvo ei AC), tai en lyönyt läpi megajahdin gastina. Ei auttanut muu kuin kävellä takaisin ihmisten ilmoille. Kävellessäni ihmettelin tämän mammuttitautisen satamarakennelman mahdottomuutta. Se on tehty supertapahtumaa varten, mutta sen kymmenelle ravintolalle ei löydy käyttäjiä näin normaaliin aikaan. Varmaankin F1-kisaviikolla homma on ollut hanskassa, mutta nyt tunsi itsensä pieneksi ja yksinäiseksi näissä suurissa lavasteissa.
Kisaradan purkutöiden vuoksi taksi ei päässyt Americas Cup satamaan, joten taas tuli kaksi kilometriä kävelymittariin. Taksi ajoi kaupallisen sataman läpi selittäen molemmilla porteilla suulaasti ja niin olimme hetkessä Clubin portilla hintaan 7,5 euroa. Valenciasta jää suunnattoman hieno muistikuva ja sata digikuvaa. Tyttäreni Nora on menettänyt sydämensä Barcelonan arkkitehtuurin helmille. Seuraava päätavoitteeni onkin olla viikon kuluttua siellä.
.
01ti 09 09 Iltatutustuminen Valencian keskustaan
Tiistaina siestan jälkeen kyselin satamatoimistosta Valencian karttaa? -ei ollut, seuraavaksi bussia? -ei ole tietoa mistä lähtee, mistä saisi vuokrata polkupyörän? tarjosivat autoa. Selvitin tarvitsevani pyörän. Kertoivat matkan olevan niin pitkä, että auto olisi parempi vaihtoehto. Pullistin peukalolla auttaen kippariKalle hauistani ja kerroin kaipaavani liikuntaa. Tyttö pyysi toisenkin katsomaan. Hauikseni on sisäpuolelta aivan sinelmillä. Taksi jäi varteenotettavaksi vaihtoehdoksi. Se siitä satamamaksun edullisuudesta, kun mennen tullen keskustaan maksaa kympin taksista. Ensimmäisenä iltana tein lähtöä kahdeksalta. Menin ulosajoportin puomille ja liftasin lähtijöiden kyytiin. Kolmas auto tärppäsi ja nuorimies kyyditsi historiallisen keskustan reunalle. Juttua riitti koko ajoajaksi ja lupasin tarjota oluet huomenna, jos satumme törmäämään satamassa. TuristInfo oli kiinni, joten vaeltelin kartatta minulle täysin oudossa kaupungissa. Ensitöikseni etsin itselleni uuden lyhythihaisen kauluspaidan, tämä RPS:n paita kun repsottaa oudosti housujen päällä. ( Eihän sitä ole tarkoitettukaan pidettäväksi muuta kuin helmat housuissa). Aikansa kun kävelee niin osuu mielenkiintoisille paikoille. Valenciassa on paljon kirkkoja ja niiden edessä aukioita, jotka antavat kaupunkirakenteelle voimaa. Varsin syvän vaikutuksen minuun teki historiallisen kaupungin iltaelämä ja valaistus, jota täydensi kirkontornien yllä suurena loistava kuu. Löysin yhden karttataulun ja yritin siihen tutustumisella orjentoitua kaupunkiin. Pieleen meni ja aukio, jota hain oli totaalisesti hukassa tunnin ajan. Jalat väsyneinä luovuin ajatuksesta osua Neitsytaukiolle. Suunnistin kohti historiallisen kaupungin reunaa ja nyt löysin tuon merkittävimmän aukion. Kaikenikäistä väkeä riitti puoleen yöhön, jolloin lähdin taksilla Club Nautico Valenciaan, hintaan 9,50€.
02ke 09 09 Kaupunkikartta löytyy ja uima-altaalla on käyttöä.
Keskiviikon vietin satamassa tehden hankintoja ja vaihtaen hallintalaitteen vaihtajan, niin kuin kirjoitin erikseen siitä. Kaasupullon vaihtokaan ei sujunut aivan yksikertaisesti, sillä tuo ranskalainen sininen pikkupullo ei ole standardia Espanjassa. Sain kuitenkin jätettyä pikkupullon liikkeeseen maksamalla vähän ylimääräistä vaihtorahaa. Nyt minulla on kaksi kolmen kilon pulloa. Seuraavaksi keskityin käsiVHF:n hankintaan. Täältä löytyi kaksi vaihtoehtoa, molemmat merkit minulle tuntemattomia. Ostin 155 euron hintaan Midland Pacific puhelimen. Tämä malli on vedenpitävä ja 30 euroa halvemmalla olisin saanut roiskeveden pitävän mallin. Liikkeessä ollut purjehtija sai minut vakuuttuneeksi laitteen vedenpitävyyden suhteen. Ostoksen tehtyäni meille kehkeytyi pitkä keskustelu ja kun kaveri totesi, että jos on ongelmia niin käänny hänen puoleensa, hän yrittää auttaa. Saman tien valitin kartattomuutta ja hän ohjasi minut oikeaan toimistoon, mistä löytyi kartta ja talvinen tapahtumaesite. Jatkoin uintiharjoittelua, kun kerran on allas käytössäni.
03to 09 09 Koko päivä Valencian keskustassa.
Tämän piti olla remontissa välipäivä, joten pyhitin sen Valenciaan. Tällä kertaa en onnistunut liftin hankinnassa, joten jouduin pyytämään clubin porttivahtia tilaamaan taksin. Annoin osoitteeksi Valencia Port Americas Cup. - Mi Finlandese, Barco Finlandese, Valencia mui bueno keskustelun jälkeen juttu aina kääntyy F1 ja Kimi Räikköseen. Ajoimme loppumatkan pitkin formulakisan lähtösuoraa. Taksikuski valitteli, ettemme pääse ajamaan koko kierrosta, kun kääntösilta on auki ja muutenkin ratavarustuksia puretaan kaiken aikaa.
Kimin vai Heikin jarrujäljillä
Tvstä tutut Americas Cup rakennukset tuli kierrettyä ja kuvattua. Olihan niissä laitureissa jotain samanlaisuutta kuin maanantain satamassa. Veles e Vents rakennuksessa ei enää ollut mitään näyttelyä Americas Cupista, vaikka niin esitteessä luki. Yhden cup-veneen näyn valkoisessa elmukelmussa.
Seuraavat kaksi tuntia vietin pitkääkin pidemmällä hiekkarannalla. Nautin sangrian janojuomana ennen historialliseen keskustaan menoa. Löysi oikean bussin ja kartasta seuraten totesin taas kaupungin suuruuden ja vehreyden. Varsinkin puistovyöhyke, joka menee kaupungin keskustan halki antaa ilmaa suurkaupunkiin. Olen kuvitellut, että kylmä ilma kuluttaa pienakkuja suuresti. Mutta nyt kävikin helteessä niin, että kameran kahdet ja kännykän akut sanoivat sopimuksen irti. Kännykkään saatan joutua hankkimaan uuden akun, täytyy katsoa vielä yksi latauskerta. TuristInfon tyttö ei kiinnostunut kertomaan minulle Americas Cupista eikä paristojen ostopaikasta, kun hänellä oli poikaystävä tai tyttöystävän kanssa puhelu kesken ( olen nähnyt täällä yllättävän paljon tyttöpareja).
Kysyin neljän poliisin ryhmältä pariston ostopaikkaa. Yksi yritti englanniksi, (hyvin ymmärrettävästi se meni) muiden hirnuessa vieressä. Toruin muita sormimerkein asiattomuudesta. Kiitin kädestä ja poistuin kohti aukion toista laitaa ja sitten oikealle, vaikkakin hän näytti oikealle, mutta sanoi vasemmalle. Paristot löytyivät ja saatoin keskittyä iltavalaistun kaupungin kuvaamiseen. Ruokapaikan valinnan suhteen epäonnistuin katkerasti. Neitsytaukiolla tilasin paellan merenherkuin. Tämä oli varmaankin ravintolalle tuottoisin annos; paljon riisiä, joka on kastettu kalaliemessä, pari mustekalan rengasta, pari simpukkaa ja katkarapua. Valurauta astia oli liian pitkään ollut uunissa ja päälliskerros oli korventunut. Paluumatkalla taksilla näin Valencian uudempaa arkkitehtuuria, johon aion tutustua huomenna.
04pe 09 09 Hallintalaite on kunnossa, mutta paljon on vielä näkemättä.
Olin henkisesti valmistautunut siihen, että joudun olemaan / saan olla, remontin pitkittymisen vuoksi, Valenciassa viikonvaihteenkin. Kun homma olikin perjantaina puolelta päivin valmis, en itse ollut vielä valmis lähtemään Valenciasta. Tilasin taksin kahdelta ja annoin osoitteen L´Oceanográfico. Merikeskuksen vierellä on museo- ja näyttelyrakennuksia, jotka olin nähnyt eilen taksista. Totesin ajan olevan hupaa ja jalkojeni väsyneiden ja näin tutustuminen jäi vain kuvaamiseksi ja ulkopuoliseksi kiertämiseksi. Upea kaariaiheinen rakennusketju pyrkimyksenä korkealle, korkeammalle, tähtiin.
Lyhyt pistäytyminen piitsillä ja sieltä Americas cup satamaan. Nyt halusin selvittää mitä maksaa vierasvenepaikka keskustassa. Juan Carlos I Royal Marina on valtaisa jalan kuljettavaksi. Toimisto oli jo kiinni, joten en saanut tämän hetken hintoja selväksi. Onneksi emme ehtineet Saarikon Karin kanssa formulaviikonvaihteeksi tähän satamaan Valenciassa, sillä päivämaksu 12 metriseltä veneeltä olisi ollut 125 euroa päivältä. Koko viikon olisi saanut olla 1000 eurolla. Nyt jalkani sanoivat tykkänään sopimuksen irti. Istahdin komean sataman komeaan vihreällä veralla päällystetylle terassille. Tarjoilijatyttö kysyi olutta tilatessani olenko sataman asiakas? Yes,(tavallaan olikin). Pyysin samalla, että hän tilaisi taksin kymmenen minuutin päästä. Hän nyökkäsi iloisesti. Juotuani oluen ja katseltuani megajahteja kysyin miten sen taksin tulon laita on? Tyttö kysyi macho esimieheltään voiko hän tilata söörille taksin? Ei käy. En ymmärtänyt tylyyttä, olin jo hetken ajatellut, että olutkin kuuluu satamamaksun hintaan. Kaveri pullisteli rintalihaksiaan ja kertoi taksin löytyvän heti Veles e Vents rakennuksen luota. Tarjosin hänelle kännykkääni, jos se siitä on kiinni. Ei onnistunut. Tyttö sentään kirjoitti minulle taksinumerot ja tämäkin oli liikaa esimiehelle. Minulla oli selvästikin väärä paita päälläni (Volvo ei AC), tai en lyönyt läpi megajahdin gastina. Ei auttanut muu kuin kävellä takaisin ihmisten ilmoille. Kävellessäni ihmettelin tämän mammuttitautisen satamarakennelman mahdottomuutta. Se on tehty supertapahtumaa varten, mutta sen kymmenelle ravintolalle ei löydy käyttäjiä näin normaaliin aikaan. Varmaankin F1-kisaviikolla homma on ollut hanskassa, mutta nyt tunsi itsensä pieneksi ja yksinäiseksi näissä suurissa lavasteissa.
Kisaradan purkutöiden vuoksi taksi ei päässyt Americas Cup satamaan, joten taas tuli kaksi kilometriä kävelymittariin. Taksi ajoi kaupallisen sataman läpi selittäen molemmilla porteilla suulaasti ja niin olimme hetkessä Clubin portilla hintaan 7,5 euroa. Valenciasta jää suunnattoman hieno muistikuva ja sata digikuvaa. Tyttäreni Nora on menettänyt sydämensä Barcelonan arkkitehtuurin helmille. Seuraava päätavoitteeni onkin olla viikon kuluttua siellä.
.
perjantai 4. syyskuuta 2009
NAUTIC MOTOR VALENCIA ON PASKA FIRMA
01ti 09 09 Odotusta Club Náutico da Valencian satamassa
Aamulla yhdeksältä soitin Villajoyosasta saamaani numeroon Nautic Motor Valenciaan. Vastaava kaveri ei ymmärtänyt sanaakaan englantia, eikä reagoinut Immigrant – Barco Finlandese sanoihin. Sanoin soittavani myöhemmin. Lähdin ilmoittautumaan ja maksamaan kahden päivän satamamaksun, joka oli yllättävän halpa ( tässä sen näkee korkeisiin satamamaksuihin tottuu) 44,34 €. Ainoalla englanninkielen taitavalla, marinerosten nokkamiehellä, oli paha hammasmätä ja koko huone tuoksui epäilyttävälle. Sain hänet soittamaan Nautic Motor Valenciaan. Vaikutti siltä, etteivät he olleet ajantasalla homman suhteen. Minulla oli Volvo Penta katalogi mukanani ja Varadero Deportivo La Vilan työtilaus, mutta juttu vaan ei tuntunut onnistuvan. Yritin kertoa soittajille, että meillä oli diili, jonka mukaan NMV tulee tiistaina Réal Club Náutico de Valencian satamaan asentamaan valmiiksi tilatun hallintalaitteen klo 10-11.00, kunhan vain ilmoitan heille laituripaikkani numeron. Lupasivat kuitenkin tulla katsomaan mikä on hätänä. He soittavat, kun ovat portilla, näin sovimme. Kävin tehoharjaamassa hampaani, mutta ikävä lemu vaivasi nenääni. Menin altaalle uimaan ja tähystämään puhelintani. 1835 menin satamatoimistoon ja pyysin virkailijaa soittamaan taas Nautic Motor Valenciaan. Olin maltillisesti odottanut siestan päättymistä. Nautic Motor Valencia oli mennyt kiinni 1830. Tyttö pyysi minua tulemaan uudelleen huomen aamulla. Toimisto aukeaa vasta kymmeneltä. Kävin kolmannen kerran pesemässä kainaloni, jotka hikosivat tuoksuvasti stressin vaikutuksesta.
02ke 09 09 Nautic Motor Valencia pettää pahan kerran
Aamu kymmeneltä menin satamatoimistoon ja ihmettelin kun siellä oli tuttu epämiellyttävä haju. Virkailija soitti NMVaan muttei saanut oikeaa henkilöä kiinni? Samassa tuli marinerosten nokkamies, se pahalle tuoksuva ja ihmetteli, miksei homma ole jo kunnossa, kun hänkin sinne soitti eilen. Miehisesti hän otti homman haltuunsa ja soitti kolme puhelua, joiden päätteeksi totesi, että Nautic Motor Valencia oli ymmärtänyt vian olevan elektroniikassa, eikä se kuulu heidän osaamisalueisiinsa. Hätävale, valehdella he kyllä osaavat. Eivät varmaankaan olleet tilanneetkaan hallintalaitetta. Kahden puhelun jälkeen nokkamies lähti viemään minut luottomiehensä pakeille. Kertoi, että Baco Ballester on hyvä asentaja, jos vaan saamme hänet tekemään työn, niin homma luonaa. No Baco mietti hetken ja lupasi tulla veneelle katsomaan, puolen tunnin kuluttua. Kolmen vartin päästä tuli nuorimies ja kokeilimme hallintalaitetta: no problemos! Selitin taas käsin, kuvin ja englanniksi kuinka seison laiturilla ja vene karkaa. No problemos, sanoi vain espanjaa puhuva asentaja. – Si problemos! Tris muchos problemos riittää! Nuevo mando tarvitaan totesin vastaan. Kun pidin pääni hän irrotti hallintalaitteen ja lupasi tilata uuden. Tiukkasin aikataulua. Ehkä perjantaina tai sitten maanantaina.. Nyt en uskaltanut enää esittää, että ehkä työ voitaisiin tehdä Barcelonassa. Minkäs voit, ei muuta kuin taas kainalopyykille.
03to 09 09 Osan odotuspäivä Valenciassa.
Kirjoitan erikseen Valenciasta, jottei kiukkuni mene väärään osoitteeseen.
04pe 09 09 Nautica Ballester hoitaa homman kotiin
Aamulla noustessani ja kattaessani aamiaista ulkopöydälle totesin, että hallinatalaitteen vipu oli jo eilen asennettu. Eihän vipu Volvon kamaa ollut, mutta prikulleen samanlainen FX. Homma olisi siis jo kunnossa, ellen olisi ollut koko päivää Valencian keskustassa ja veneeni oli lukittuna. Tarkastelin teetä juodessani asennustyötä ja epäilin tiivistemassan puuttuvan. Piirsin kuvan ja kävelin Nautica Ballesterin verstaalle. Aseantaja totesi, että Sicaflexiä –Si. En saanut selvää joko sitä on tai laitetaanko se jälkeenpäin. No hän lupasi tulla puolen tunnin kuluttua, ennätin suihkuun. Kolmen vartin päästä nuorimies tuli ja teki hetken sisällä asennustöitä ja käski kokeilla hallintalaitetta. Nyt vapaa tuntuu selvältä ja kun vaihde menee päälle, niin siinä on selvärajapinta. Peukalot ylös ja hän alkoi sikaamaan. Kysyi sopiiko se, että tiivistemassa laitetaan päälle. Tyydyin ratkaisuun. Siistin työn hän tekikin. Työ oli valmis 1030. Esitin tulevani maksamaan verstaalle klo 1100. Kun menin sinne, niin Baco ei ollut paikalla. Joten palataan asiaan tunnin päästä. Tyydyin ratkaisuun, niin helpottunut asian tilasta olin. Poika toi laskun veneelle 1145. Heillä ei ole pankkikorttimahdollisuutta, joten käväisin automaatin kautta. Osat maksoivat 234 € ja SiKa 7,70 €, tuubi jäi minulle. Työn hinta oli 76 euroa. Kättelin molempia maksettuani hallintalaitteen vaihdon.
En saanut ladattua tähän kirjoitukseen sitä vpotutuksen määrää ja masennusta, mitä koko vaihtodraama on minulle aiheuttanut. Nea totesi, että ensimmäisen kerran totean jonkun asian masentaneen minua. No näin kävi. Nyt on homma taas kunnossa, joten ei muuta kuin kohti uusia haasteita.
Ps. Jos veneenne Volvo Penta moottorille sattuu jotain näillä main Välimerta, niin älkää vaan turvautuko Nautic Motor Valenciaan vaan kääntykää Real Club Nautico Valencian satamassa verstastaan pitävän Baco Ballesteren (Nautica Ballester) puoleen.
Aamulla yhdeksältä soitin Villajoyosasta saamaani numeroon Nautic Motor Valenciaan. Vastaava kaveri ei ymmärtänyt sanaakaan englantia, eikä reagoinut Immigrant – Barco Finlandese sanoihin. Sanoin soittavani myöhemmin. Lähdin ilmoittautumaan ja maksamaan kahden päivän satamamaksun, joka oli yllättävän halpa ( tässä sen näkee korkeisiin satamamaksuihin tottuu) 44,34 €. Ainoalla englanninkielen taitavalla, marinerosten nokkamiehellä, oli paha hammasmätä ja koko huone tuoksui epäilyttävälle. Sain hänet soittamaan Nautic Motor Valenciaan. Vaikutti siltä, etteivät he olleet ajantasalla homman suhteen. Minulla oli Volvo Penta katalogi mukanani ja Varadero Deportivo La Vilan työtilaus, mutta juttu vaan ei tuntunut onnistuvan. Yritin kertoa soittajille, että meillä oli diili, jonka mukaan NMV tulee tiistaina Réal Club Náutico de Valencian satamaan asentamaan valmiiksi tilatun hallintalaitteen klo 10-11.00, kunhan vain ilmoitan heille laituripaikkani numeron. Lupasivat kuitenkin tulla katsomaan mikä on hätänä. He soittavat, kun ovat portilla, näin sovimme. Kävin tehoharjaamassa hampaani, mutta ikävä lemu vaivasi nenääni. Menin altaalle uimaan ja tähystämään puhelintani. 1835 menin satamatoimistoon ja pyysin virkailijaa soittamaan taas Nautic Motor Valenciaan. Olin maltillisesti odottanut siestan päättymistä. Nautic Motor Valencia oli mennyt kiinni 1830. Tyttö pyysi minua tulemaan uudelleen huomen aamulla. Toimisto aukeaa vasta kymmeneltä. Kävin kolmannen kerran pesemässä kainaloni, jotka hikosivat tuoksuvasti stressin vaikutuksesta.
02ke 09 09 Nautic Motor Valencia pettää pahan kerran
Aamu kymmeneltä menin satamatoimistoon ja ihmettelin kun siellä oli tuttu epämiellyttävä haju. Virkailija soitti NMVaan muttei saanut oikeaa henkilöä kiinni? Samassa tuli marinerosten nokkamies, se pahalle tuoksuva ja ihmetteli, miksei homma ole jo kunnossa, kun hänkin sinne soitti eilen. Miehisesti hän otti homman haltuunsa ja soitti kolme puhelua, joiden päätteeksi totesi, että Nautic Motor Valencia oli ymmärtänyt vian olevan elektroniikassa, eikä se kuulu heidän osaamisalueisiinsa. Hätävale, valehdella he kyllä osaavat. Eivät varmaankaan olleet tilanneetkaan hallintalaitetta. Kahden puhelun jälkeen nokkamies lähti viemään minut luottomiehensä pakeille. Kertoi, että Baco Ballester on hyvä asentaja, jos vaan saamme hänet tekemään työn, niin homma luonaa. No Baco mietti hetken ja lupasi tulla veneelle katsomaan, puolen tunnin kuluttua. Kolmen vartin päästä tuli nuorimies ja kokeilimme hallintalaitetta: no problemos! Selitin taas käsin, kuvin ja englanniksi kuinka seison laiturilla ja vene karkaa. No problemos, sanoi vain espanjaa puhuva asentaja. – Si problemos! Tris muchos problemos riittää! Nuevo mando tarvitaan totesin vastaan. Kun pidin pääni hän irrotti hallintalaitteen ja lupasi tilata uuden. Tiukkasin aikataulua. Ehkä perjantaina tai sitten maanantaina.. Nyt en uskaltanut enää esittää, että ehkä työ voitaisiin tehdä Barcelonassa. Minkäs voit, ei muuta kuin taas kainalopyykille.
03to 09 09 Osan odotuspäivä Valenciassa.
Kirjoitan erikseen Valenciasta, jottei kiukkuni mene väärään osoitteeseen.
04pe 09 09 Nautica Ballester hoitaa homman kotiin
Aamulla noustessani ja kattaessani aamiaista ulkopöydälle totesin, että hallinatalaitteen vipu oli jo eilen asennettu. Eihän vipu Volvon kamaa ollut, mutta prikulleen samanlainen FX. Homma olisi siis jo kunnossa, ellen olisi ollut koko päivää Valencian keskustassa ja veneeni oli lukittuna. Tarkastelin teetä juodessani asennustyötä ja epäilin tiivistemassan puuttuvan. Piirsin kuvan ja kävelin Nautica Ballesterin verstaalle. Aseantaja totesi, että Sicaflexiä –Si. En saanut selvää joko sitä on tai laitetaanko se jälkeenpäin. No hän lupasi tulla puolen tunnin kuluttua, ennätin suihkuun. Kolmen vartin päästä nuorimies tuli ja teki hetken sisällä asennustöitä ja käski kokeilla hallintalaitetta. Nyt vapaa tuntuu selvältä ja kun vaihde menee päälle, niin siinä on selvärajapinta. Peukalot ylös ja hän alkoi sikaamaan. Kysyi sopiiko se, että tiivistemassa laitetaan päälle. Tyydyin ratkaisuun. Siistin työn hän tekikin. Työ oli valmis 1030. Esitin tulevani maksamaan verstaalle klo 1100. Kun menin sinne, niin Baco ei ollut paikalla. Joten palataan asiaan tunnin päästä. Tyydyin ratkaisuun, niin helpottunut asian tilasta olin. Poika toi laskun veneelle 1145. Heillä ei ole pankkikorttimahdollisuutta, joten käväisin automaatin kautta. Osat maksoivat 234 € ja SiKa 7,70 €, tuubi jäi minulle. Työn hinta oli 76 euroa. Kättelin molempia maksettuani hallintalaitteen vaihdon.
En saanut ladattua tähän kirjoitukseen sitä vpotutuksen määrää ja masennusta, mitä koko vaihtodraama on minulle aiheuttanut. Nea totesi, että ensimmäisen kerran totean jonkun asian masentaneen minua. No näin kävi. Nyt on homma taas kunnossa, joten ei muuta kuin kohti uusia haasteita.
Ps. Jos veneenne Volvo Penta moottorille sattuu jotain näillä main Välimerta, niin älkää vaan turvautuko Nautic Motor Valenciaan vaan kääntykää Real Club Nautico Valencian satamassa verstastaan pitävän Baco Ballesteren (Nautica Ballester) puoleen.
torstai 3. syyskuuta 2009
PORT AMERICAS CUP TURVASATAMANA?
31ma 08 31 Elokuun viimeisenä Valenciaan
Aamu-uinnin jälkeen lähdin vaeltamaan pitkää hiekkarantaa, jolla väkeä riitti. Tein samalla reissulla ruokatavaratäydennyksen.
Gandia 1340 log 3039
Irtautuminen Gandian tiukassa satamassa ei ollut lainkaan niin tuskallinen kuin paikkaan tulo. Tarakkana nytkin sai olla, mutta sivutuli ei painanut viholkaisesti. Aallonmurtaja-aukosta ulosajo vaati voimakasta moottorin käyttöä. Tuuli oli noussut jo kymmeneen metriin sekunnissa. 1400 avasin rullukan melkein täytenä ja sammutin moottorin. Samanaikaisesti lähtenyt vene menee rannemmalla, viiden metrin vedessä suuremmassa aallokossa. Viideltä aurinko paistoi niin mukavasti, että päätin tasoittaa kehonosien väriä koko kehon aurinkohoidolla. Hyvä ratkaisu muuten, mutta tuuli nousi tunnissa kahteentoista metriin. Paita oli kaapattavissa ruorista irrottamatta. Aallokko iski takalanteelle heittäen vettä sitlooraan ja selkään. Paita kastui, mutta eivätpä housut kastuneet. Valencian kaupallisen sataman edessä oli seitsemän alusta redillä. Niitä väistellen rullasin etupurjeen sisään, samalla sain kaapattua housuni enkä joutunut ajamaan Valencian satamaan kompassineula paljaana. Aallokko oli rannan läheisyydessä rajua iskien kahdelta suunnalta. Edelläni mennyt pienempi vene oli suurissa vaikeuksissa, heillä oli selvästikin pienitehoinen moottori, jonka tehot eivät meinanneet riittää aallokon hallintaan. Aallonmurtaja-aukosta ajettuani astui satunnainen matkailija ajattelevaan rooliin ja kehotti kiinnittymään ponttonilaituriin, joka oli tuulen suuntaisesti ja menemään jalan selvittämään naapurisatamaan laituripaikan sijaintia. KippariKalle suostui ajatukseen eilinen laituriin meno muistissa. Laitoin leparit styyrpuurin kyljelle ja ajoin laituriin tuulen viuhuessa. Hyppäsin laiturille molemmat köydet käsissäni. Tuuli painoi alusta taaksepäin, etuköysi nopeasti pollarin taakse ja kauhunhetki, kun kiinnitys knaapissa ei pitänytkään, vaan minulla oli koko köysi käsissäni. Onneksi pääsin takasin alukseen ja sain kerättyä köydet ennen potkurin pyöritystä. Nyt kun kaiken huomioni vie tuo hallintalaite pääsee tällainenkin moka syntymään ensimmäistä kertaa purjehduksillani. Uusi kiinnittyminen sujui kommelluksitta. Luulin kiinnittyneeni Port Americas Cup – Valencian laituriin. Todellisuudessa olin Puerto de Valencia Yacht Harbourin Valencia Yaht Basen laiturissa kellon ollessa 1830
Lähdin kävelemään Real Club Nautico Valencian satamaan. Kohta jo satunnainen matkailijakin totesi, että Valencia taitaa olla suuri kaupunki, kun vierasvenesataman sisälläkin matkaa tulee 2,7 km yhteen suuntaan. Monen laiturikoukeron jälkeen löysin Clubi -rakennuksen ja sieltä marineroksen, joka lähti näyttämään minulle paikkaani. Tämän matkan teimme sähköautolla, sellaisella golfkärryllä. Sain valita sataman kahdesta tuulisimmasta paikasta paremman, lisäksi täältä on suihkuun matkaa viisisataa metriä. Kerroin Immigrantin olevan Americas Cup satamassa tuulensuojassa ja palaavani tuota pikaa veneelläni paikalleni. Marineros kysyi uudelleen missä on autoni? Kerroin todellakin olevani jalan. Itse sanoin hänelle, että satunnainen matkailija on liian varovainen ja vähän gonjo. Nyökättyään päätään tämä iloinen heppuli ajoi minut pääportille ja sanoi, että nähdään parin tunnin kuluttua.
Kävelin kilometrin ja totesin olevani satama-alueella väärällä puolella pienvenesataman aitaa. Palasin takaisin Club Nauticon pääportille ja sieltä jo tuttua reittiä veneelleni. Nyt katselin isoissa laitureissa olevia megapursia.
Seitsemän kilometrin tarkistusmatkan jälkeen hallittu irtautuminen pontonilaiturista ja ajo minulle osoitettuun tuuliseen paikkaan.
Valencia, Real Club Nautico Valencia 2030 log 3067 28M Mh 389,5 1,4h
Ajoin keulan vasten tuulta pitkästä aikaa keulakiinnitykseen. Toinen vedessä olevista kiinnitysköysistä tuli käteeni, se oli katkennut. Turvauduin seuraavan paikan köyteen. Selitin tämän naapuriveneen miehelle ja hän soitti marinerokselle, joka kävi toteamassa tilanteen ja totesi, että manjana tulee sukeltaja ja korjaa asian. Mietin kuinka mahtaa käydä tuon manjanan kanssa. huomenna tulee Nautic Motor Valencia vaihtamaan hallintalaiteen Immigranttiin. Olin ollut niin paikanhaun lumoissa, etten ollut kysynyt suihkusta ja muista fasiiliteeteista mitään. Otin siis laiturisuihkun ja söin eilisen spaghettikattilallisen loppuun.
Aamu-uinnin jälkeen lähdin vaeltamaan pitkää hiekkarantaa, jolla väkeä riitti. Tein samalla reissulla ruokatavaratäydennyksen.
Gandia 1340 log 3039
Irtautuminen Gandian tiukassa satamassa ei ollut lainkaan niin tuskallinen kuin paikkaan tulo. Tarakkana nytkin sai olla, mutta sivutuli ei painanut viholkaisesti. Aallonmurtaja-aukosta ulosajo vaati voimakasta moottorin käyttöä. Tuuli oli noussut jo kymmeneen metriin sekunnissa. 1400 avasin rullukan melkein täytenä ja sammutin moottorin. Samanaikaisesti lähtenyt vene menee rannemmalla, viiden metrin vedessä suuremmassa aallokossa. Viideltä aurinko paistoi niin mukavasti, että päätin tasoittaa kehonosien väriä koko kehon aurinkohoidolla. Hyvä ratkaisu muuten, mutta tuuli nousi tunnissa kahteentoista metriin. Paita oli kaapattavissa ruorista irrottamatta. Aallokko iski takalanteelle heittäen vettä sitlooraan ja selkään. Paita kastui, mutta eivätpä housut kastuneet. Valencian kaupallisen sataman edessä oli seitsemän alusta redillä. Niitä väistellen rullasin etupurjeen sisään, samalla sain kaapattua housuni enkä joutunut ajamaan Valencian satamaan kompassineula paljaana. Aallokko oli rannan läheisyydessä rajua iskien kahdelta suunnalta. Edelläni mennyt pienempi vene oli suurissa vaikeuksissa, heillä oli selvästikin pienitehoinen moottori, jonka tehot eivät meinanneet riittää aallokon hallintaan. Aallonmurtaja-aukosta ajettuani astui satunnainen matkailija ajattelevaan rooliin ja kehotti kiinnittymään ponttonilaituriin, joka oli tuulen suuntaisesti ja menemään jalan selvittämään naapurisatamaan laituripaikan sijaintia. KippariKalle suostui ajatukseen eilinen laituriin meno muistissa. Laitoin leparit styyrpuurin kyljelle ja ajoin laituriin tuulen viuhuessa. Hyppäsin laiturille molemmat köydet käsissäni. Tuuli painoi alusta taaksepäin, etuköysi nopeasti pollarin taakse ja kauhunhetki, kun kiinnitys knaapissa ei pitänytkään, vaan minulla oli koko köysi käsissäni. Onneksi pääsin takasin alukseen ja sain kerättyä köydet ennen potkurin pyöritystä. Nyt kun kaiken huomioni vie tuo hallintalaite pääsee tällainenkin moka syntymään ensimmäistä kertaa purjehduksillani. Uusi kiinnittyminen sujui kommelluksitta. Luulin kiinnittyneeni Port Americas Cup – Valencian laituriin. Todellisuudessa olin Puerto de Valencia Yacht Harbourin Valencia Yaht Basen laiturissa kellon ollessa 1830
Lähdin kävelemään Real Club Nautico Valencian satamaan. Kohta jo satunnainen matkailijakin totesi, että Valencia taitaa olla suuri kaupunki, kun vierasvenesataman sisälläkin matkaa tulee 2,7 km yhteen suuntaan. Monen laiturikoukeron jälkeen löysin Clubi -rakennuksen ja sieltä marineroksen, joka lähti näyttämään minulle paikkaani. Tämän matkan teimme sähköautolla, sellaisella golfkärryllä. Sain valita sataman kahdesta tuulisimmasta paikasta paremman, lisäksi täältä on suihkuun matkaa viisisataa metriä. Kerroin Immigrantin olevan Americas Cup satamassa tuulensuojassa ja palaavani tuota pikaa veneelläni paikalleni. Marineros kysyi uudelleen missä on autoni? Kerroin todellakin olevani jalan. Itse sanoin hänelle, että satunnainen matkailija on liian varovainen ja vähän gonjo. Nyökättyään päätään tämä iloinen heppuli ajoi minut pääportille ja sanoi, että nähdään parin tunnin kuluttua.
Kävelin kilometrin ja totesin olevani satama-alueella väärällä puolella pienvenesataman aitaa. Palasin takaisin Club Nauticon pääportille ja sieltä jo tuttua reittiä veneelleni. Nyt katselin isoissa laitureissa olevia megapursia.
Seitsemän kilometrin tarkistusmatkan jälkeen hallittu irtautuminen pontonilaiturista ja ajo minulle osoitettuun tuuliseen paikkaan.
Valencia, Real Club Nautico Valencia 2030 log 3067 28M Mh 389,5 1,4h
Ajoin keulan vasten tuulta pitkästä aikaa keulakiinnitykseen. Toinen vedessä olevista kiinnitysköysistä tuli käteeni, se oli katkennut. Turvauduin seuraavan paikan köyteen. Selitin tämän naapuriveneen miehelle ja hän soitti marinerokselle, joka kävi toteamassa tilanteen ja totesi, että manjana tulee sukeltaja ja korjaa asian. Mietin kuinka mahtaa käydä tuon manjanan kanssa. huomenna tulee Nautic Motor Valencia vaihtamaan hallintalaiteen Immigranttiin. Olin ollut niin paikanhaun lumoissa, etten ollut kysynyt suihkusta ja muista fasiiliteeteista mitään. Otin siis laiturisuihkun ja söin eilisen spaghettikattilallisen loppuun.
HIEKKARANTOJA RIITTÄÄ
30su 08 09 Déniasta Gandiaan
Iloinen kisahenki jatkui Déniassa. Tänään aamulla naiset sousivat kilpaa. Espanjalaiset soutajanaiset olivat naisten näköisiä, eivätkä mahdottoman reiteviä kuin guernseylaiset. En pystynyt vertailemaan soutunopeutta. Yllättävän nopeasti kisakatos hiljeni puolelta päivin kisan jälkeen. Langaton nettiyhteys toimi vain tässä kisakatoksessa, joten vietin hetken aikaa siinä lähettäen edellisen paketin blogiin. Taas sain toimistosta apua seuraavan satamapaikan, Real Club Nautico Gandian, varaamisessa.
Dénia 1425 log 3021
Tuuli oli noussut jo kahdestatoista lähtien ja oli nyt 8 m/s kun ajoin ulos Denian aallonmurtajasta. Avasin rullukan kohta kun pääsin vapaaseen veteen. Hyvää vauhtia pelkällä etupurjeella. Eilinen ison lasku muistissa ei antanut intoa ottaa isopurjetta lainkaan käyttöön. Jouduin heittämään pari jiippiä pitääkseni tuulen siedettävässä kulmassa takalanteella, kun se puhalsi täysin takaa. Pitkin matkaa valkea hiekkabiitsi jatkuu katkeamattomana hotellirivinä. Aiemmin olen ajatellut manner- Espanjan rantalomakohteiden olevan lähinnä Costa del Solilla, mutta näitä riittää ja riittää vaan. Nyt mainostetaan Playa Blancaa, jollaisen olen aina sijoittanut Kanarian saarille. Kiihtyvällä tahdilla näytetään rakentavan kaikkialle lisää toinen toistaan korkeampia hotelleja. Tuulta oli yli kymmenen metriä sekunnissa, kun vedin etupurjeen sisään. Ilmoittamani ETAn mukaisesti rantauduin klo 1800 Candiaan. Soitin VHFllä satamatoimistoon ja sain paikkanumeron. Laiturin päässä vaan ei ollut mitään numerolappua, onneksi näin pojan odottavan yhdellä niistä. Nyt sivutuuli tuotti huomattavaa vaikeutta jo lähestymisessä. Saati sitten, kun laiturien väli oli tavattoman pieni, vähän enemmän kuin Immigrantin pituus. Toisella yrittämällä satamapoika jo ymmärsi tulla alapuolisen veneen keulaan ja niin saimme taitettua veneen kaiken lisäksi melko ahtaaseen väliin. Kaikki te, jotka olette olleet seilaamassa nyt, uuden moottorin ja kolmilapapotkurin vauhdittamissa peruutuksissa tiedätte, että Immigrant kääntyy hyvin. Totesin vaan kun pääsin laituriin, ettei Immigrantissa sentään saranaa ole keskellä.
Gandia, Real Club Nautico Gandia, 1800 log 3039, 18M Mh 388,1 1,2h
Sisään kirjoittautumisessa tyttö yritti tavata osoitettani Kiviniemenkatu, autoin häntä, mutta tyttöhän sanoi sen olevan Russialla. Toisen kerran, kun epäillään ryssäksi. Satamamaksu 33,52€. Nythän on sesonkiaika ja hinnat puolittuvat kuukauden kuluttua.
Valkealla piitsillä riitti väkeä aina kahdeksaan saakka. Kävin ensin Välimeressä uimassa ja sitten clubin altaalla. Uidessa laskin sammakkovetoja ja totesin tekniikan kaipaavan parannusta. Seuraava altaanmitta kämmenet kauha-asennossa pudotti vetojen määrää 20% (taas tuo ainainen laskija –kellokalle mikä kelloKalle)- Viimeisellä vedolla alkoi jalkapohjasta krampata, joten harjoitus jäi siihen. Valmistin kymmenen maissa ison kattilallisen spagettia kera kanan ja tyyliin mitä muuta kaapista löytyy. On meneillään kaappi-inventaario. Unta 2330.
Iloinen kisahenki jatkui Déniassa. Tänään aamulla naiset sousivat kilpaa. Espanjalaiset soutajanaiset olivat naisten näköisiä, eivätkä mahdottoman reiteviä kuin guernseylaiset. En pystynyt vertailemaan soutunopeutta. Yllättävän nopeasti kisakatos hiljeni puolelta päivin kisan jälkeen. Langaton nettiyhteys toimi vain tässä kisakatoksessa, joten vietin hetken aikaa siinä lähettäen edellisen paketin blogiin. Taas sain toimistosta apua seuraavan satamapaikan, Real Club Nautico Gandian, varaamisessa.
Dénia 1425 log 3021
Tuuli oli noussut jo kahdestatoista lähtien ja oli nyt 8 m/s kun ajoin ulos Denian aallonmurtajasta. Avasin rullukan kohta kun pääsin vapaaseen veteen. Hyvää vauhtia pelkällä etupurjeella. Eilinen ison lasku muistissa ei antanut intoa ottaa isopurjetta lainkaan käyttöön. Jouduin heittämään pari jiippiä pitääkseni tuulen siedettävässä kulmassa takalanteella, kun se puhalsi täysin takaa. Pitkin matkaa valkea hiekkabiitsi jatkuu katkeamattomana hotellirivinä. Aiemmin olen ajatellut manner- Espanjan rantalomakohteiden olevan lähinnä Costa del Solilla, mutta näitä riittää ja riittää vaan. Nyt mainostetaan Playa Blancaa, jollaisen olen aina sijoittanut Kanarian saarille. Kiihtyvällä tahdilla näytetään rakentavan kaikkialle lisää toinen toistaan korkeampia hotelleja. Tuulta oli yli kymmenen metriä sekunnissa, kun vedin etupurjeen sisään. Ilmoittamani ETAn mukaisesti rantauduin klo 1800 Candiaan. Soitin VHFllä satamatoimistoon ja sain paikkanumeron. Laiturin päässä vaan ei ollut mitään numerolappua, onneksi näin pojan odottavan yhdellä niistä. Nyt sivutuuli tuotti huomattavaa vaikeutta jo lähestymisessä. Saati sitten, kun laiturien väli oli tavattoman pieni, vähän enemmän kuin Immigrantin pituus. Toisella yrittämällä satamapoika jo ymmärsi tulla alapuolisen veneen keulaan ja niin saimme taitettua veneen kaiken lisäksi melko ahtaaseen väliin. Kaikki te, jotka olette olleet seilaamassa nyt, uuden moottorin ja kolmilapapotkurin vauhdittamissa peruutuksissa tiedätte, että Immigrant kääntyy hyvin. Totesin vaan kun pääsin laituriin, ettei Immigrantissa sentään saranaa ole keskellä.
Gandia, Real Club Nautico Gandia, 1800 log 3039, 18M Mh 388,1 1,2h
Sisään kirjoittautumisessa tyttö yritti tavata osoitettani Kiviniemenkatu, autoin häntä, mutta tyttöhän sanoi sen olevan Russialla. Toisen kerran, kun epäillään ryssäksi. Satamamaksu 33,52€. Nythän on sesonkiaika ja hinnat puolittuvat kuukauden kuluttua.
Valkealla piitsillä riitti väkeä aina kahdeksaan saakka. Kävin ensin Välimeressä uimassa ja sitten clubin altaalla. Uidessa laskin sammakkovetoja ja totesin tekniikan kaipaavan parannusta. Seuraava altaanmitta kämmenet kauha-asennossa pudotti vetojen määrää 20% (taas tuo ainainen laskija –kellokalle mikä kelloKalle)- Viimeisellä vedolla alkoi jalkapohjasta krampata, joten harjoitus jäi siihen. Valmistin kymmenen maissa ison kattilallisen spagettia kera kanan ja tyyliin mitä muuta kaapista löytyy. On meneillään kaappi-inventaario. Unta 2330.
keskiviikko 2. syyskuuta 2009
NÄKÖHARHA SELVIÄÄ
29la 08 09 Villajoyosasta Deniaan
Aamutoimien jälkeen palautin avaimen ja sain takaisin tositteeseen niitatun viisikymppisen. Pyysin satamatoimiston tyttöä soittamaan Deniaan ja varaamaan minulle paikan. Selittelin vielä, etten voinut vastata kajuutassa olevaan VHF puhelimeen. Sain varattua paikan seuraavassa satamassa, jonne ETAksi ilmoitin 1800.
La Villa Joiosa 1025 2983 Mh 384,1
Aamun tuuli ei ollut vielä virinnyt, joten ajelin koneella käyttäen normaaliksi tullutta 2000 kierrosta, Immigrant kulkee sillä 5,0 solmun vauhtia tällä kuormalla. Nyt ymmärsin edellispäiväisen näköharjan, kun olin suunnistavinani kohti Villajoyosan sataman mastomerta. Benidormin korkeat tornitalot näyttivät kaukaa mastoilta. Onneksi on plotteri, joten en ajanut Benidormin kerrostalojen sekaan.
Brittipojat olivat taas kylväneet siementään espanjalaiseen vakoon. Näin ajattelin kun näin kuuden jalohaikaran lentävän kohti Benidiormia. 1200 nostin isopurjeen avustamaan menoa, se toikin 0,7 solmun lisävauhdin. 12:38:30 ylitin Greenwichin (038 31,871N / 000 00,0). Olin siis siirtynyt takaisin itäiselle puoliskolle, jolla koordinaatinluvun kasvusuunta tuntuu luontevalta. Nyt sain rullukankin auki ja seilausnopeus 6,7metrin tuulessa oli 6,8kn, josta virran tuupaus 1,4 kn. Lukuhullu (siis numerofriikki) kun olen, niin metsästin tämän reissun 3000 mailin täyttymisen. Klo 1401 tämä hetki oli täynnä ja sitä piti juhlistaa ( Nea, olet sitä mieltä, että aina löytyy aihetta juhlaan, näin on) pitkällä kulauksella kylmetettyä vettä. Yhdeksän harmaahaikaran aura suuntasi kohti Benidormia, millaiset bileet brittinuoret olivatkaan pitäneet. Tuuli oli kasvanut koko ajan käyden jo yli 10 m/s lukemissa. Laskiessani isoa oli tuulta 9,8 m/s ja aallokko Denian ulkopuolella kasvoi suureksi. Nyt tarvittaisiin sitä toimivaa automaattiohjausta totesin, kun kolmannen kerran menin korjaamaan suuntaa vasten tuulta. Satama oli suojainen, mutta vilkas. Deniassa on meneillään kisaviikonvaihde ja kaksikin eri jollasarjaa oli juuri tulossa maaliin, kun suuntasin kohti minulle VHF:ssä kerrottua laituria. Yhteistoimintamme laituripojan kanssa sujui hyvin ja niin olin kisasatamassa suuren katsojajoukon silmätikkuna.
Denia, Real Club Nautico Denia 1810 log 3021, 38M Mh 386,8 2,75h
Ilmoittautumisen ja 30,37 euron satamamaksun suoritettuani istuin hetken puheensorinassa kisakatoksessa iloisessa purjehtijajoukossa. Sieltä täältä kuului Barco Finlandese. Täällä ei enää ilmeisesti suomalaisalus ole niin tuttu näky. Illan päätteeksi tein kävelyn vastapäiseen satamaan. Sehän olikin varsinainen juppila verrattuna minulle kotoisampaan clubin kisasatamaan, missä toiminnot pelasivat hyvin.
Aamutoimien jälkeen palautin avaimen ja sain takaisin tositteeseen niitatun viisikymppisen. Pyysin satamatoimiston tyttöä soittamaan Deniaan ja varaamaan minulle paikan. Selittelin vielä, etten voinut vastata kajuutassa olevaan VHF puhelimeen. Sain varattua paikan seuraavassa satamassa, jonne ETAksi ilmoitin 1800.
La Villa Joiosa 1025 2983 Mh 384,1
Aamun tuuli ei ollut vielä virinnyt, joten ajelin koneella käyttäen normaaliksi tullutta 2000 kierrosta, Immigrant kulkee sillä 5,0 solmun vauhtia tällä kuormalla. Nyt ymmärsin edellispäiväisen näköharjan, kun olin suunnistavinani kohti Villajoyosan sataman mastomerta. Benidormin korkeat tornitalot näyttivät kaukaa mastoilta. Onneksi on plotteri, joten en ajanut Benidormin kerrostalojen sekaan.
Brittipojat olivat taas kylväneet siementään espanjalaiseen vakoon. Näin ajattelin kun näin kuuden jalohaikaran lentävän kohti Benidiormia. 1200 nostin isopurjeen avustamaan menoa, se toikin 0,7 solmun lisävauhdin. 12:38:30 ylitin Greenwichin (038 31,871N / 000 00,0). Olin siis siirtynyt takaisin itäiselle puoliskolle, jolla koordinaatinluvun kasvusuunta tuntuu luontevalta. Nyt sain rullukankin auki ja seilausnopeus 6,7metrin tuulessa oli 6,8kn, josta virran tuupaus 1,4 kn. Lukuhullu (siis numerofriikki) kun olen, niin metsästin tämän reissun 3000 mailin täyttymisen. Klo 1401 tämä hetki oli täynnä ja sitä piti juhlistaa ( Nea, olet sitä mieltä, että aina löytyy aihetta juhlaan, näin on) pitkällä kulauksella kylmetettyä vettä. Yhdeksän harmaahaikaran aura suuntasi kohti Benidormia, millaiset bileet brittinuoret olivatkaan pitäneet. Tuuli oli kasvanut koko ajan käyden jo yli 10 m/s lukemissa. Laskiessani isoa oli tuulta 9,8 m/s ja aallokko Denian ulkopuolella kasvoi suureksi. Nyt tarvittaisiin sitä toimivaa automaattiohjausta totesin, kun kolmannen kerran menin korjaamaan suuntaa vasten tuulta. Satama oli suojainen, mutta vilkas. Deniassa on meneillään kisaviikonvaihde ja kaksikin eri jollasarjaa oli juuri tulossa maaliin, kun suuntasin kohti minulle VHF:ssä kerrottua laituria. Yhteistoimintamme laituripojan kanssa sujui hyvin ja niin olin kisasatamassa suuren katsojajoukon silmätikkuna.
Denia, Real Club Nautico Denia 1810 log 3021, 38M Mh 386,8 2,75h
Ilmoittautumisen ja 30,37 euron satamamaksun suoritettuani istuin hetken puheensorinassa kisakatoksessa iloisessa purjehtijajoukossa. Sieltä täältä kuului Barco Finlandese. Täällä ei enää ilmeisesti suomalaisalus ole niin tuttu näky. Illan päätteeksi tein kävelyn vastapäiseen satamaan. Sehän olikin varsinainen juppila verrattuna minulle kotoisampaan clubin kisasatamaan, missä toiminnot pelasivat hyvin.
SATUNNAINEN MATKAILIJA NIMIJAHDISSA
28pe 09 09 Luppopäivä Villajoyosassa
Normaalien aamutoimien jälkeen satunnainen matkailija ( tv-sarja jostakin 80-luvulta) suunnisti Villajoyosaan selvittämään niemen lausumismuotoa. Ensimmäiseksi hän kiinnitti huomiota erilaiseen muotoon tästä nimestä: La Villa Joiosa. Tämähän helpottaa paljon, kun ei tarvitse miettiä sen y:n muotoa. Vesiostoksilla satunnainen matkailija kysyi myyjältä miten tuo pitkä muoto lausutaan. Mies antoi selventävän vastauksen: Viiijahoioossa. Samalla keskusteltiin uudesta muodosta. Vapaasti keskustelun pohjalta satunnainen matkailija päätyi siihen yhteenvetoon, että nimi on tuottanut muillekin ongelmia ja siksi yksinkertaisempi muoto on tullut rinnalla.
La Villa Hoiosasta ammattiminäni löysi ensimmäisen espanjalaisen vanhan kaupunginosan. Värikkäiden talojen muodostama tiivis korttelirakenne kätki sisälleen todellisen espanjalaisen elämän. Pyykit kuivuivat parvekkeilla ja täytyy sanoa, etteivät ne olleet mitään pikkuhousuja (koon puolesta). Vanhukset istuivat varjon puolella katua, naiset löyhyttivät viuhkojaan. Välttämättä kameramiestä ei katsottu kovin hyvällä silmällä. Kaupunkikeskustan kehittämisprojektista oli suuri plakaatti, osa vanhan kaupungin laidalla olevista aukioista oli jo kivetty (liian hienolla kiveyksellä) parkkipaikoiksi. Uusia kerrostaloja oli nousemassa lisää alueen laidoille, joten Casco Antiguo Villahoyosa oli vaarassa. Turistikylien rakentaminen on täällä valatavassa vauhdissa. Valitettavan useilla vuoren rinteillä näkyy torninostureita ja Välimeren rantakuva muuttuu jylhistä vuorinäkymistä kerrostalorinneviidakoksi. Tällaiset ajatukseni katkasi pariskunta rantakuppilassa, kun he soittivat poliisille visakorttivarkauden merkeissä. Heidän autonsa oli ollut lukitsematta ja pitkäkyntisillä oli ollut helppo työ tehdä tekosensa. Immigrantin kajuutan luukut ovat olleet satamissa melkein koko ajan auki tuuletuksen vuoksi. Satamat tosin ovat suljettuja ja vartioituja. Pitääpä tiukentaa suojautumista.
Normaalien aamutoimien jälkeen satunnainen matkailija ( tv-sarja jostakin 80-luvulta) suunnisti Villajoyosaan selvittämään niemen lausumismuotoa. Ensimmäiseksi hän kiinnitti huomiota erilaiseen muotoon tästä nimestä: La Villa Joiosa. Tämähän helpottaa paljon, kun ei tarvitse miettiä sen y:n muotoa. Vesiostoksilla satunnainen matkailija kysyi myyjältä miten tuo pitkä muoto lausutaan. Mies antoi selventävän vastauksen: Viiijahoioossa. Samalla keskusteltiin uudesta muodosta. Vapaasti keskustelun pohjalta satunnainen matkailija päätyi siihen yhteenvetoon, että nimi on tuottanut muillekin ongelmia ja siksi yksinkertaisempi muoto on tullut rinnalla.
La Villa Hoiosasta ammattiminäni löysi ensimmäisen espanjalaisen vanhan kaupunginosan. Värikkäiden talojen muodostama tiivis korttelirakenne kätki sisälleen todellisen espanjalaisen elämän. Pyykit kuivuivat parvekkeilla ja täytyy sanoa, etteivät ne olleet mitään pikkuhousuja (koon puolesta). Vanhukset istuivat varjon puolella katua, naiset löyhyttivät viuhkojaan. Välttämättä kameramiestä ei katsottu kovin hyvällä silmällä. Kaupunkikeskustan kehittämisprojektista oli suuri plakaatti, osa vanhan kaupungin laidalla olevista aukioista oli jo kivetty (liian hienolla kiveyksellä) parkkipaikoiksi. Uusia kerrostaloja oli nousemassa lisää alueen laidoille, joten Casco Antiguo Villahoyosa oli vaarassa. Turistikylien rakentaminen on täällä valatavassa vauhdissa. Valitettavan useilla vuoren rinteillä näkyy torninostureita ja Välimeren rantakuva muuttuu jylhistä vuorinäkymistä kerrostalorinneviidakoksi. Tällaiset ajatukseni katkasi pariskunta rantakuppilassa, kun he soittivat poliisille visakorttivarkauden merkeissä. Heidän autonsa oli ollut lukitsematta ja pitkäkyntisillä oli ollut helppo työ tehdä tekosensa. Immigrantin kajuutan luukut ovat olleet satamissa melkein koko ajan auki tuuletuksen vuoksi. Satamat tosin ovat suljettuja ja vartioituja. Pitääpä tiukentaa suojautumista.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)