Normaalien aamutoimien jälkeen satunnainen matkailija ( tv-sarja jostakin 80-luvulta) suunnisti Villajoyosaan selvittämään niemen lausumismuotoa. Ensimmäiseksi hän kiinnitti huomiota erilaiseen muotoon tästä nimestä: La Villa Joiosa. Tämähän helpottaa paljon, kun ei tarvitse miettiä sen y:n muotoa. Vesiostoksilla satunnainen matkailija kysyi myyjältä miten tuo pitkä muoto lausutaan. Mies antoi selventävän vastauksen: Viiijahoioossa. Samalla keskusteltiin uudesta muodosta. Vapaasti keskustelun pohjalta satunnainen matkailija päätyi siihen yhteenvetoon, että nimi on tuottanut muillekin ongelmia ja siksi yksinkertaisempi muoto on tullut rinnalla.
La Villa Hoiosasta ammattiminäni löysi ensimmäisen espanjalaisen vanhan kaupunginosan. Värikkäiden talojen muodostama tiivis korttelirakenne kätki sisälleen todellisen espanjalaisen elämän. Pyykit kuivuivat parvekkeilla ja täytyy sanoa, etteivät ne olleet mitään pikkuhousuja (koon puolesta). Vanhukset istuivat varjon puolella katua, naiset löyhyttivät viuhkojaan. Välttämättä kameramiestä ei katsottu kovin hyvällä silmällä. Kaupunkikeskustan kehittämisprojektista oli suuri plakaatti, osa vanhan kaupungin laidalla olevista aukioista oli jo kivetty (liian hienolla kiveyksellä) parkkipaikoiksi. Uusia kerrostaloja oli nousemassa lisää alueen laidoille, joten Casco Antiguo Villahoyosa oli vaarassa. Turistikylien rakentaminen on täällä valatavassa vauhdissa. Valitettavan useilla vuoren rinteillä näkyy torninostureita ja Välimeren rantakuva muuttuu jylhistä vuorinäkymistä kerrostalorinneviidakoksi. Tällaiset ajatukseni katkasi pariskunta rantakuppilassa, kun he soittivat poliisille visakorttivarkauden merkeissä. Heidän autonsa oli ollut lukitsematta ja pitkäkyntisillä oli ollut helppo työ tehdä tekosensa. Immigrantin kajuutan luukut ovat olleet satamissa melkein koko ajan auki tuuletuksen vuoksi. Satamat tosin ovat suljettuja ja vartioituja. Pitääpä tiukentaa suojautumista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti