Lähdimme Cadizin Rotasta eilen ti 1515 yläveden aikaan. Aluksi heikkoa tuulta SSW 3 ms, tyydyimme 3 kn nopeuteen. Iltakymmeneltä väistimme lännessä olleen ukkosrintaman seilaamalla pari tuntia etelään, kuun valaistessa kulkuamme. Aamun sarastaessa tuuli lisääntyi enimmillään 8 metriin sekunnissa. Vuorokaudessa olemme seilanneet 105 mailia ja Madeiralle on enää matkaa 494 mailia, tällä hetkellä ETA su 1800. Kaikki hyvin.
(viestin välitti Nea)
keskiviikko 7. lokakuuta 2009
tiistai 6. lokakuuta 2009
TAAKSE JÄÄ VÄLIMERI
Taakse jäävät Välimeri ja Gibraltar. Atlanti kutsuu Immigrantia.
04su ja 05 ma 10 09 Gibraltarilta ankkurin kautta Rotaan
Heräsimme puoli kymmenen ja ryhdyimme aamupalan jälkeen veneen huoltohommiin. Moottoriöljyjen lämmetessä Martti ja Anja vinssasivat Kallen mastonhuippuun hakemaan temppuilevan tuulimittarin alas tarkastettavaksi. Martti vaihtoi moottoriöljyn, öljysuodattimen, polttoainesuodattimen, putsasi merivesisuodattimen ja aukaisi vedenerottimen. Selvisimme työstä melko siististi. Kello meni väkisin yli kahdentoista, joka oli laituripaikan jättöhetki. Anja kävi tinkaamassa lisäaikaa ja saimme tunnin armoaikaa. Miehet kävivät nopeasti suihkussa ja kippari maksoi satamamaksun kahdelta päivältä 39,64 puntaa (41,86€).
Gibraltar 1307 log 3891 Mh 513,4
Laiturista irtautuessamme havaitsimme, että tuulimittari näytti lukemia taas. Kippari oli laskenut mahdolliseksi Gibraltarin salmesta länteen päin läpiajoajan lähtöhetkeksi 1800. Ajoimme taas Algeciras Bayhin ankkuriin.
Algeciras Bay, Ankkuriin 1337 log 3893 2M Mh 513,9 0,5h
Anja valmisti pastaruoan ja Martti puhdisti lokianturin pikkunäkistä. Ruokailun jälkeen pidimme huilitauon ja uintihetken, jolla Pensamot puhdistuvat vesirajan ja peräsimen näkistä. Anja on varsinainen vesipeto. Ennen liikkeelle lähtöä kippari vinssattiin taas mastonhuippuun asentamaan tuulianturin. Kalle voiteli mastouran alas tullessaan.
Algeciras Bay, ankkurista 1750 log 3893 Mh 513,9
Nostimme isopurjeen ankkurissa ja irtauduimme ilman moottorin käynnistämistä. Seilasimme alkuun viiden ja hetken kuluttua neljän solmun vauhtia ensimmäiseen aikapisteeseemme, Algecirasin lahden niemenkärkeen, josta meidän pitäisi saada rannan tuntumasta myötävirta. Tuulimittari lopetti toimintansa yhdessä tuulenpuuskassa. Neljä delfiiniä ui 1820 jonkin matkan päässä veneestä. Anja sai tarkkoja ohjeita väistellä tankkereita ja hinaajia. Kello 1900, ennen niemenkärkeä, liekitteli kymmenen delfiiniä kanssamme. Martti kuvasi videonpätkän iloisista veijareista. Niemenkärjessä tuuli laantui ja jouduimme turvautumaan vastahuollettuun moottoriin, jossa ei ollut minkäänlaisia ilmaongelmia.
Mahdollisimman lähellä Espanjan rantaa ajaen pysyimme myötävirrassa. Välittömästi kun vene ajautui keskemmälle salmea nopeus tippui. Tänään ei tullut pimeyttä lainkaan, sillä upean auringonlaskun jälkeen taivaalla loisti täysikuu. Afrikan läheisyys oli käsin kosketeltavaa. Veden pinta vaihteli suuresti ja kovimmassa ristiaallokossa kuului kopsahdus sisältä yhdeksän maissa. Emme saaneet siitä ensin selvää, mutta kun Anja meni sisälle löysi hän lattialta lentokalan. Ihmettelimme tällaista kalastusta hetken, kuvasimme sen ja päästimme taksin lentoon.
Aloitimme vahtivuorot ja kipparilla oli ensimmäinen vuoro yhteen. Tuuli alkoi puhaltaa takaa ja Kalle aukaisi rullukan 2130 ja rakensi spinnun puomin avuksi. Puolelta öin tuuli loppui ja oli otettava moottori taas avuksi.
05ma 10 09 Rotaan
Meillä ei ole kiirettä, joten ajoimme 1700 kierroksella. Martti tuli vuoroon yhdeltä, Trafalgarin nimenkärkeen oli matkaa viitisen mailia. Anja nousi hetken kuluttua miehensä avuksi, molemmat vetelivät jumppakumeja pysyäkseen hereillä. Loistavassa kuutamossa kala-aluksia pääasiassa ulkomeren puolella. Rannalla välkähteli mielenkiintoisia valoja, jotka näyttivät maaston profiilin. mietimme niitä aamulla, olisivatko ne olleet tuulivoimaloiden huippuvaloja. Kippari heräsi 0530 ja seurasi helmin ohjailua ja kokeili samalla jumppanauhoja (mainiot hereillä pitäjät ja notkistajat). Aamulla oli laahuskalastusaluksia rannan puolella. Ajoimme Cadizin Rotan satamaan vähän yhdeksän jälkeen ja tankkasimme dieseliä 37,5 litraa.
Cadiz, Rota 0913 log 3967, 74M Mh 526,4 12,5h
Kippari kävi kirjautumassa sisään, kunhan Martti löysi passinsa (piikittelyä, kun mies on tarkkakin tarkempi). Saapumisrommien jälkeen miehet ottivat parin tunnin nokoset. Kävimme suihkussa ja ruokailun jälkeen menimme tutustumaan Rotaan. Näkemiemme ihmisten keski-ikä lähenteli seitsemää kymmentä. Kävimme ostamassa merikartan Madeiralle ja Kanariansaarille.
Keräsimme sitloorassa (lämpötila klo 17 oli 36 astetta) eri tahoilta saamamme ja hankkimamme säätiedot paperille: Heikkoa tuulta alkuun lounaasta, siis vastaan. Torstaina tuuli kääntyy luoteeseen tai pohjoiseen. Siltä pohjalta lähdemme huomenna kahden maissa iltapäivällä nousuveden aiheuttaman virran tasaantuessa seilaamaan kohti länttä. Matkaa meillä on Madeiralle 575 mailia.
_
UUDET GASTIT GIBRALTARILLE
03la 10 09 Anja ja Martti tulevat Gibraltarille
Päivä meni pieniä huoltotöitä tehdessä. Kävin taas ravintolan takahuoneessa netteilemässä, tällä kertaa keskityin sääennusteisiin. Kopion neljän poijun arviot säästä reitillä Gibraltar – Cadfiz – Madeira. Kovin kevyttä tuulta on luvassa tulevalle viikolle. Iltapäivällä kävelin ostoskadun kautta Morrisons supermarkettiin katsomaan miten se on auki tänään ja huomenna. Pensamoiden kone oli laskeutunut ajallaan 1725 ja Martti viestitti, että he tulevat. Vastasin olevani vastassa Suomen lipun kanssa. Seurasi liki tunnin odotus ja tekstiviestien lähetys. Movistarin toiminta Gibraltarilla oli kerrassaan huonoa, myöhässä tuli viesti, ettei viestiä pystytty toimittamaan ja vielä seuraavan aamuna oli tullut viesti Martilta: Olemme venelaiturin portilla. Aikani odotettuani kadun varressa uskalsin mennä katsomaan satamaan, joskos he olisivat livahtaneet jostain muualta satamaan. Iloinen jälleen näkeminen laiturin päässä. Tulosangrioiden jälkeen lähdimme Morrisonsille, tosin kiersimme ostoskadun kautta, jonka liikkeet kylläkin oli jo sulkeutumassa. Ostimme täyden kärryllisen muonaa ja ennen kaikkea juomavettä silmälläpitäen Madeiralle purjehdusta. Taksin saaminen vaati kärsivällisyyttä, mutta onnistui kuitenkin. Kymmeneltä menimme syömään lähiravintolaan ulkoilman ollessa yhä 25 astetta. Rupattelua sitloorassa ennen kuin maltoimme mennä nukkumaan yhden maissa.
-
Päivä meni pieniä huoltotöitä tehdessä. Kävin taas ravintolan takahuoneessa netteilemässä, tällä kertaa keskityin sääennusteisiin. Kopion neljän poijun arviot säästä reitillä Gibraltar – Cadfiz – Madeira. Kovin kevyttä tuulta on luvassa tulevalle viikolle. Iltapäivällä kävelin ostoskadun kautta Morrisons supermarkettiin katsomaan miten se on auki tänään ja huomenna. Pensamoiden kone oli laskeutunut ajallaan 1725 ja Martti viestitti, että he tulevat. Vastasin olevani vastassa Suomen lipun kanssa. Seurasi liki tunnin odotus ja tekstiviestien lähetys. Movistarin toiminta Gibraltarilla oli kerrassaan huonoa, myöhässä tuli viesti, ettei viestiä pystytty toimittamaan ja vielä seuraavan aamuna oli tullut viesti Martilta: Olemme venelaiturin portilla. Aikani odotettuani kadun varressa uskalsin mennä katsomaan satamaan, joskos he olisivat livahtaneet jostain muualta satamaan. Iloinen jälleen näkeminen laiturin päässä. Tulosangrioiden jälkeen lähdimme Morrisonsille, tosin kiersimme ostoskadun kautta, jonka liikkeet kylläkin oli jo sulkeutumassa. Ostimme täyden kärryllisen muonaa ja ennen kaikkea juomavettä silmälläpitäen Madeiralle purjehdusta. Taksin saaminen vaati kärsivällisyyttä, mutta onnistui kuitenkin. Kymmeneltä menimme syömään lähiravintolaan ulkoilman ollessa yhä 25 astetta. Rupattelua sitloorassa ennen kuin maltoimme mennä nukkumaan yhden maissa.
-
lauantai 3. lokakuuta 2009
KESKELLÄ KIITORATAA
02pe 10 09 Espanjalaiselta lahdelta ankkurista brittiläiseen laituriin
Neljän tunnin välein herätyn yön jälkeen nautin aamupalan Algecirasin lahdella. Samalla tarkastin Immigrantin yön aikana tekemän syherön. Kaikessa rauhassa olisin saanut nukkua koko yön. Yritin yhteyttä Queensway Qoay Marinaan, mutta ilmeisesti olen niin kaukana, ettei kuuluvuutta ole.
Algeciras bay, ankkurista 1000 log 3889
Lähdin liikkeelle kytistämään laituripaikkaa. Ankkuri nousi kevyesti ja ajoin hiljakseen kohti tuttua satamaa. Päästyäni satamalahdelle ja saatuani ensipuhelun läpi satamakonttoriin loppui käsi-VHFstä akku. Onneksi keli oli täysin tyyni, seisautin vauhdin ja jäin lillumaan keskelle pientä satama-allasta ja syöksyin naviskaan puhumaan. Kysyin mihin laituriin voisin tulla, marineros sanoi vähän turhautuneena: Jos viitsit katsoa, niin näet minut toisen ponttonilaiturin päässä heiluttamassa. Hän näytti minulle paikan laiturin eteläpuolella, ajoin siihen keula edellä. Niin on helpompi, kun on yksin liikkeellä.
Gibraltar, Queensway Qoay Marina 1050, log 3891, 2M Mh 512,5 0,8h
Kävin ilmoittautumassa ja satamalady kertoi juuri vastanneensa sähköpostiini. Aiemmin täyttämäni kaavakkeet eivät kelvanneet ja kaikki piti tekstata uudelleen. Samoin hän otti kaikista dokumenteista kopiot toiseen kertaan. Palattuani veneelle päätin tehdä kaikki fyysiset työt ennen suihkuun menoa, vaikka iltapeseytyminen jäikin väliin. Pesin veneen kannen huolella ja poistin vahalla ruostevanan ankkuripoksin poistoreiän alta (tämä vaati pientä akropatiaa, eikä siitä reiästä tietenkään poisteta sitä ankkuripoksia, vaan sinne menevä vesi). Naapuripaatin englantilaisrouva kiersi jollalla koko veneen ja sai kyljet niin kiiltäviksi (kyll kävi katteeks). No, kyllä suihku tuntui uurastuksen jälkeen hyvältä. Lähdin virkistämään muistiani Gibraltarista, kävelin ostoskadun läpi, eksyin bastionion päälle ja olin taas löytänyt varsinaisen Gibraltarin –todella ränsistyvän legendaarisen kohteen. Istahdin bussiin no 9, joka vie ostoskeskukseen. Esite kertoi sen menevän rajalle La Lineaan. Gibraltarin liikenne on todellista kaaosta. Bussi seisoi kaksikymmentä minuuttia ruuhkassa.
Tämä pariskunta oli varmaankin käynyt katsomassa niitä kirppusia apinoita vuorella, sen laatuia olivat hellyydenosoitukset.
Muut kävivät kuskilta kysymässä mistä on kysymys, otin pieniä avaintorkahduksia. Lämpötila on taas yli kolmenkymmenen ja viime yön intervalliunet eivät täyttäneet tehtäväänsä. Mielenkiintoista oli, että kaikki liikenne kulki lentokentän kiitoradan poikki. Taas astui satunnainen matkailija kehooni ja halusi kävellä takaisin tullessa hetken kiitoradan keskilinjaa. Viimein bussi seisahtui ja olin Gibraltarin lentoasemalla. Jatkoin jalan Espanjaan. Kuljin päämäärättömästi hetken La Lineassa, en löytänyt pikkuruokapaikkaa ja kävelin Englannin, siis Gibraltarin tullin läpi.
Nyt kysyttiin passia, minua jännitti kelpaako suomalainen henkilökortti. Kelpasi. Seuraavana oli siis kiitoradan ylitys. Kävelin hetken keskiviivaa (joka oli tavattoman leveä), kukaan ei hätistänyt minua pois vaikka koneen pitäisi tulla kolmen minuutin kuluttua.
Oletus oli, että kun Pensamot tulevat huomenna 1725, niin tänäänkin tulee kone sillä ajalla. Ei tullut, lähdin pitkään odotettuani jatkamaan matkaa jalan. Liikenneympyrästä käännyin satamiin, vaikka epäilin sen tien vievän pois reitiltäni. Löysin hetken kuljettuani Marina Bayn, johon myös eilen illalla yritin. Onneksi en saanut paikkaa tästä juppilasta, olisi varmaan maksanut aika paljon. Viime yöhän oli halvin tähän asti, tosin fasiliteetit olivat olemattomat. Söin päivän keiton sporttikuppilassa. Suuntavaistoni sanoi, että viimekerralla käymämme supermerkado löytyy näiltä kulmilta. Näin tutun nimen Morrisons ja sain uutta pontta jo väsyneisiin jalkoihini. Jos on Rauman Prisma iso ja suunniteltu autokansalle, niin täällä vasta jalankulkijaa narutetaan. Näe liikkeen nimi ja kierrä vielä Tuulensuun korttelit. Tein repullisen ostoksia ja kävelin reippaasti veneelle. Aikaa kului vartti. Tämä kellotus huomista silmällä pitäen. Käänsi vielä veneen perän laituriin helpompaa kulkemista varten ja ottaakseni uudet gastit etelämaalaisittain vastaan huomenna. Tämä siirtymä ei antanut aihetta saapumisrommiin ( ei muuten aamuinenkaan). Olen nyt kirjoittanut tätä blogia sitloorassa, kello on puoli kymmene ja menen lähettämään blogit ja syömään rantakuppilaan, missä on ilmainen wifi. Vielä pitää tehdä muutama kuva mukaan. Huomenna tulevat uudet gastit Anja ja Martti Pensamo.
Ps. koville otta tämä blogeilu. Vasta toisesta ravintolasta löytyi vapaa internet. Kello on nyt 2356._
Neljän tunnin välein herätyn yön jälkeen nautin aamupalan Algecirasin lahdella. Samalla tarkastin Immigrantin yön aikana tekemän syherön. Kaikessa rauhassa olisin saanut nukkua koko yön. Yritin yhteyttä Queensway Qoay Marinaan, mutta ilmeisesti olen niin kaukana, ettei kuuluvuutta ole.
Algeciras bay, ankkurista 1000 log 3889
Lähdin liikkeelle kytistämään laituripaikkaa. Ankkuri nousi kevyesti ja ajoin hiljakseen kohti tuttua satamaa. Päästyäni satamalahdelle ja saatuani ensipuhelun läpi satamakonttoriin loppui käsi-VHFstä akku. Onneksi keli oli täysin tyyni, seisautin vauhdin ja jäin lillumaan keskelle pientä satama-allasta ja syöksyin naviskaan puhumaan. Kysyin mihin laituriin voisin tulla, marineros sanoi vähän turhautuneena: Jos viitsit katsoa, niin näet minut toisen ponttonilaiturin päässä heiluttamassa. Hän näytti minulle paikan laiturin eteläpuolella, ajoin siihen keula edellä. Niin on helpompi, kun on yksin liikkeellä.
Gibraltar, Queensway Qoay Marina 1050, log 3891, 2M Mh 512,5 0,8h
Kävin ilmoittautumassa ja satamalady kertoi juuri vastanneensa sähköpostiini. Aiemmin täyttämäni kaavakkeet eivät kelvanneet ja kaikki piti tekstata uudelleen. Samoin hän otti kaikista dokumenteista kopiot toiseen kertaan. Palattuani veneelle päätin tehdä kaikki fyysiset työt ennen suihkuun menoa, vaikka iltapeseytyminen jäikin väliin. Pesin veneen kannen huolella ja poistin vahalla ruostevanan ankkuripoksin poistoreiän alta (tämä vaati pientä akropatiaa, eikä siitä reiästä tietenkään poisteta sitä ankkuripoksia, vaan sinne menevä vesi). Naapuripaatin englantilaisrouva kiersi jollalla koko veneen ja sai kyljet niin kiiltäviksi (kyll kävi katteeks). No, kyllä suihku tuntui uurastuksen jälkeen hyvältä. Lähdin virkistämään muistiani Gibraltarista, kävelin ostoskadun läpi, eksyin bastionion päälle ja olin taas löytänyt varsinaisen Gibraltarin –todella ränsistyvän legendaarisen kohteen. Istahdin bussiin no 9, joka vie ostoskeskukseen. Esite kertoi sen menevän rajalle La Lineaan. Gibraltarin liikenne on todellista kaaosta. Bussi seisoi kaksikymmentä minuuttia ruuhkassa.
Tämä pariskunta oli varmaankin käynyt katsomassa niitä kirppusia apinoita vuorella, sen laatuia olivat hellyydenosoitukset.
Muut kävivät kuskilta kysymässä mistä on kysymys, otin pieniä avaintorkahduksia. Lämpötila on taas yli kolmenkymmenen ja viime yön intervalliunet eivät täyttäneet tehtäväänsä. Mielenkiintoista oli, että kaikki liikenne kulki lentokentän kiitoradan poikki. Taas astui satunnainen matkailija kehooni ja halusi kävellä takaisin tullessa hetken kiitoradan keskilinjaa. Viimein bussi seisahtui ja olin Gibraltarin lentoasemalla. Jatkoin jalan Espanjaan. Kuljin päämäärättömästi hetken La Lineassa, en löytänyt pikkuruokapaikkaa ja kävelin Englannin, siis Gibraltarin tullin läpi.
Nyt kysyttiin passia, minua jännitti kelpaako suomalainen henkilökortti. Kelpasi. Seuraavana oli siis kiitoradan ylitys. Kävelin hetken keskiviivaa (joka oli tavattoman leveä), kukaan ei hätistänyt minua pois vaikka koneen pitäisi tulla kolmen minuutin kuluttua.
Oletus oli, että kun Pensamot tulevat huomenna 1725, niin tänäänkin tulee kone sillä ajalla. Ei tullut, lähdin pitkään odotettuani jatkamaan matkaa jalan. Liikenneympyrästä käännyin satamiin, vaikka epäilin sen tien vievän pois reitiltäni. Löysin hetken kuljettuani Marina Bayn, johon myös eilen illalla yritin. Onneksi en saanut paikkaa tästä juppilasta, olisi varmaan maksanut aika paljon. Viime yöhän oli halvin tähän asti, tosin fasiliteetit olivat olemattomat. Söin päivän keiton sporttikuppilassa. Suuntavaistoni sanoi, että viimekerralla käymämme supermerkado löytyy näiltä kulmilta. Näin tutun nimen Morrisons ja sain uutta pontta jo väsyneisiin jalkoihini. Jos on Rauman Prisma iso ja suunniteltu autokansalle, niin täällä vasta jalankulkijaa narutetaan. Näe liikkeen nimi ja kierrä vielä Tuulensuun korttelit. Tein repullisen ostoksia ja kävelin reippaasti veneelle. Aikaa kului vartti. Tämä kellotus huomista silmällä pitäen. Käänsi vielä veneen perän laituriin helpompaa kulkemista varten ja ottaakseni uudet gastit etelämaalaisittain vastaan huomenna. Tämä siirtymä ei antanut aihetta saapumisrommiin ( ei muuten aamuinenkaan). Olen nyt kirjoittanut tätä blogia sitloorassa, kello on puoli kymmene ja menen lähettämään blogit ja syömään rantakuppilaan, missä on ilmainen wifi. Vielä pitää tehdä muutama kuva mukaan. Huomenna tulevat uudet gastit Anja ja Martti Pensamo.
Ps. koville otta tämä blogeilu. Vasta toisesta ravintolasta löytyi vapaa internet. Kello on nyt 2356._
ANKKURIIN
01to 10 09 Gibraltarille?
Taas nukuin puoli kymmeneen, joka on entiselle Kallelle täysin käsittämätön suoritus. Sisäinen herätyskellon kun soi 0630. Stressitön mieli antaa hyvät unet. Aamupalan nautin ulkopöydässä, lämpötila kohosi pikkuhiljaa oli 25 asteen. Kirjoitin parin päivän tekstit ja olen taas ajan tasalla. Suihkussa käynnin jälkeen työstin blogisivut eteenpäin. Päivä painui yli puolen ja pikkuhiljaa oli lähdettävä Gibraltarille. Palautin kulkuläpyskän, josta minulta ei oltu pyydetty takuumaksua. Keli mli niin tyyni, etten pyytänyt marinerosta irrotusavuksi. Näin sain lähteä kaikessa rauhassa.
Estepona, 1320 log 3863 Mh 506,5
Otin vielä viimeiset kuvat Esteponan satamasta ja lähdin ajamaan kohti Gibraltarin nientä. Se näkyi utuisena kahdenkymmenen mailin päässä. Lueskelin edelleen Vene-lehteä ja vaihdoin hyvissä ajoin Espanjan kohteliaisuuslipun Englannin lippuun.
Vastatuuli oli noussut lähtöhetken kadesta viiteen metriin sekunnissa. Jo kaukaa näin vaahtopäät Espanjan ja Gibraltarin välisen notkelman paikkeilla. Tuuli nousi hetkessä yli kymmeneen metriin, kävi kovimmillaan 12 m/s. Aallokko jyrkkeni ja veneen nopeus laski hetkittäni kolmeen solmuun. Tällaisetko olivat terveiset Atlantilta? Vaiko vain Gibraltarin salmen metkuja? Tuulimittari mykistyi tässä vaiheessa. Taas oli paljon tankkereita ankkuroituna niemen ulkopuolelle ja sisälahteen, missä poikaset olivat isojen laivojen kyljillä. Ajoin sisälle aallonmurtajasta ja valmistelin rantautumista. Tuttuun varsin epäselvään ajo sujui vanhasta muistista. Kutsuin Queensway Quay Marinaa (tämän nimen lausumista Nea minulle eilen opetti).
Gibraltar, Qeensway Quay Marina ja Marina Bay 1800
Sain yhteyden, mutta vastaus oli tyrmäävä: Täynnä! Yritä Marina Bayta. Ajoin pohjoisen mailin ja huutelin Marina Bayta. Sama vastaus, täyttä on! Aja ankkuriin Espanjan puolelle. Löysin ankkuripaikan aallonmurtajan takaa. Siellä oli liki 20 venettä ennen Immigrantia. Ankkuroidun kuuden metrin veteen ja lämmitin eilistä pastaruokaa tarkkaillessani ankkurin pitävyyttä. Nyt sitä herkullista kastiketta on paidallanikin Ranskan kartan päällä.
Algecirasin lahti 1830 log 3889, 26M Mh 511,7 5,2h
Laitoin pallokuvion ankkuroinnin merkiksi eteen ja vaihdoin Espanjan lipun takasin kohteliaisuusviiriksi. Olinhan Algecirasin lahdella lentokoneiden nousukiihdytysalueella. Soittelin kotiin ja Nea yrittää varata minulle paikan seuraaville varustelupäiville ennen kuin Pensamot tuleva lauantaina 3.10.09. Englantilaisten marinerosten puhe oli niin koukeroista ja nopeaa, ettei siitä päässyt selvyyteen. Toista se oli Espanjassa kun olimme usein samalla lähtöviivalla kielellisesti. Ankkurointivalo päälle 2045. Kirjoittelin kahden päivän blogit kuntoon ja mietin parhaimmillaan pitääkö pistää ankkurivahtiherätys kolmen tunnin välein.
_
Taas nukuin puoli kymmeneen, joka on entiselle Kallelle täysin käsittämätön suoritus. Sisäinen herätyskellon kun soi 0630. Stressitön mieli antaa hyvät unet. Aamupalan nautin ulkopöydässä, lämpötila kohosi pikkuhiljaa oli 25 asteen. Kirjoitin parin päivän tekstit ja olen taas ajan tasalla. Suihkussa käynnin jälkeen työstin blogisivut eteenpäin. Päivä painui yli puolen ja pikkuhiljaa oli lähdettävä Gibraltarille. Palautin kulkuläpyskän, josta minulta ei oltu pyydetty takuumaksua. Keli mli niin tyyni, etten pyytänyt marinerosta irrotusavuksi. Näin sain lähteä kaikessa rauhassa.
Estepona, 1320 log 3863 Mh 506,5
Otin vielä viimeiset kuvat Esteponan satamasta ja lähdin ajamaan kohti Gibraltarin nientä. Se näkyi utuisena kahdenkymmenen mailin päässä. Lueskelin edelleen Vene-lehteä ja vaihdoin hyvissä ajoin Espanjan kohteliaisuuslipun Englannin lippuun.
Vastatuuli oli noussut lähtöhetken kadesta viiteen metriin sekunnissa. Jo kaukaa näin vaahtopäät Espanjan ja Gibraltarin välisen notkelman paikkeilla. Tuuli nousi hetkessä yli kymmeneen metriin, kävi kovimmillaan 12 m/s. Aallokko jyrkkeni ja veneen nopeus laski hetkittäni kolmeen solmuun. Tällaisetko olivat terveiset Atlantilta? Vaiko vain Gibraltarin salmen metkuja? Tuulimittari mykistyi tässä vaiheessa. Taas oli paljon tankkereita ankkuroituna niemen ulkopuolelle ja sisälahteen, missä poikaset olivat isojen laivojen kyljillä. Ajoin sisälle aallonmurtajasta ja valmistelin rantautumista. Tuttuun varsin epäselvään ajo sujui vanhasta muistista. Kutsuin Queensway Quay Marinaa (tämän nimen lausumista Nea minulle eilen opetti).
Gibraltar, Qeensway Quay Marina ja Marina Bay 1800
Sain yhteyden, mutta vastaus oli tyrmäävä: Täynnä! Yritä Marina Bayta. Ajoin pohjoisen mailin ja huutelin Marina Bayta. Sama vastaus, täyttä on! Aja ankkuriin Espanjan puolelle. Löysin ankkuripaikan aallonmurtajan takaa. Siellä oli liki 20 venettä ennen Immigrantia. Ankkuroidun kuuden metrin veteen ja lämmitin eilistä pastaruokaa tarkkaillessani ankkurin pitävyyttä. Nyt sitä herkullista kastiketta on paidallanikin Ranskan kartan päällä.
Algecirasin lahti 1830 log 3889, 26M Mh 511,7 5,2h
Laitoin pallokuvion ankkuroinnin merkiksi eteen ja vaihdoin Espanjan lipun takasin kohteliaisuusviiriksi. Olinhan Algecirasin lahdella lentokoneiden nousukiihdytysalueella. Soittelin kotiin ja Nea yrittää varata minulle paikan seuraaville varustelupäiville ennen kuin Pensamot tuleva lauantaina 3.10.09. Englantilaisten marinerosten puhe oli niin koukeroista ja nopeaa, ettei siitä päässyt selvyyteen. Toista se oli Espanjassa kun olimme usein samalla lähtöviivalla kielellisesti. Ankkurointivalo päälle 2045. Kirjoittelin kahden päivän blogit kuntoon ja mietin parhaimmillaan pitääkö pistää ankkurivahtiherätys kolmen tunnin välein.
_
torstai 1. lokakuuta 2009
PINTAVERKOT
29ti 09 09 Marbellasta Esteponaan
Nukuttuani pitkään valmistelin kaikessa rauhassa siirtymäpurjehdusta Esteponaan. Tuulta näyttää olevan sen verran, että saatan päästä purjehtimaan. Poistin jenuapurjeen aurinkosuojan. Suihkussa käynnin jälkeen maksoin toisen päivän Marbellassa ja palautin kulkuläpyskän. Onneksi D-portin aitaus on niin lyhyt, että sen pääsee kiertämään meren kautta. En nimittäin saanut yhteyttä portissa olevalla mikrofonilla toimistoon.
Marbella, Marina La Bajadilla 1130 log 3847 Mh 505,3
Jännittävä tilanne syntyi aallonmurtajan sisällä, kun minua vastaan ajanut vene kääntyi poikittain kalastusaluksen eteen. Vähältä piti, ettei rytissyt. Huuto oli sen mukainen. Päästyäni ulos satamasta 1145 aukaisin rullukan täytenä ja tyydyin neljän ja puolen solmun nopeuteen. Soitin Telkolan Timolle Niinirannan purjeneulomoon ja pyysin häntä lähettämään sakkeleita mastoratsastajiin. Tällä tylsällä pätkällä olin tyytyväinen, että automaattiohjus toimii kunnolla. Jäi aikaa heinäkuisen Vene-lehden lukuun. Tuuli heikkeni ja otin kaulapurjeen sisään 1415. Lähestyessäni Esteponaa näin ensimmäistä kertaa Välimerellä pintaverkot pauloineen. Väistin ne onnekkaasti.
Estepona, 1504 log 3863 16M Mh 506,5 1,2h
Huuteli satama-altaassa VHF kanavalla 9 aikani ja kun en saanut vastausta kiinnityin odotuslaituriin. Marineros saapui vasta kun jo kävelin salkkuineni kohti satamatoimistoa. Hän saattoi minut ulos laiturilta, ulospääsyynkin tarvitaan kulkukorttia. Tätä satamaa leimaavat voimakkaasti sinivalkoiset raidat rakennuksissa. Esitin satamatoimistossa heti alkuun aiemman käyntini dokumentit ja sekös neitoja helpotti. Sain saman paikan kun edellisellä kerralla, Pantalan 4, paikka 186. Satamamaksu oli sama kuin kuusi viikkoa sitten 31,05 €. Sain taas kanta-asiakkaana punaviinipullon. Siirsin veneen paikkaan 186. Nyt netti toimii sisälläkin ja keskustelimme Nean kanssa tunnin skypessä. Illalla tutustuin uudelleen Esteponaan. Niin paljon on uusia kaupunkeja tullut käytyä, ettei heti muista uudelleen kulkiessaan kaupungin pohjarakennetta. Pikkuhiljaa se aukeni ja löysin samaisen aukion, jolla nautimme paellat Tuulan, Nean ja Jorman kanssa. Nyt tyydyin lohi-wrapiin. Netti ei valitettavasti toiminut enää kun palasin veneelle, joten blogin täydennysosat saavat odottaa huomiseen.
_
Nukuttuani pitkään valmistelin kaikessa rauhassa siirtymäpurjehdusta Esteponaan. Tuulta näyttää olevan sen verran, että saatan päästä purjehtimaan. Poistin jenuapurjeen aurinkosuojan. Suihkussa käynnin jälkeen maksoin toisen päivän Marbellassa ja palautin kulkuläpyskän. Onneksi D-portin aitaus on niin lyhyt, että sen pääsee kiertämään meren kautta. En nimittäin saanut yhteyttä portissa olevalla mikrofonilla toimistoon.
Marbella, Marina La Bajadilla 1130 log 3847 Mh 505,3
Jännittävä tilanne syntyi aallonmurtajan sisällä, kun minua vastaan ajanut vene kääntyi poikittain kalastusaluksen eteen. Vähältä piti, ettei rytissyt. Huuto oli sen mukainen. Päästyäni ulos satamasta 1145 aukaisin rullukan täytenä ja tyydyin neljän ja puolen solmun nopeuteen. Soitin Telkolan Timolle Niinirannan purjeneulomoon ja pyysin häntä lähettämään sakkeleita mastoratsastajiin. Tällä tylsällä pätkällä olin tyytyväinen, että automaattiohjus toimii kunnolla. Jäi aikaa heinäkuisen Vene-lehden lukuun. Tuuli heikkeni ja otin kaulapurjeen sisään 1415. Lähestyessäni Esteponaa näin ensimmäistä kertaa Välimerellä pintaverkot pauloineen. Väistin ne onnekkaasti.
Estepona, 1504 log 3863 16M Mh 506,5 1,2h
Huuteli satama-altaassa VHF kanavalla 9 aikani ja kun en saanut vastausta kiinnityin odotuslaituriin. Marineros saapui vasta kun jo kävelin salkkuineni kohti satamatoimistoa. Hän saattoi minut ulos laiturilta, ulospääsyynkin tarvitaan kulkukorttia. Tätä satamaa leimaavat voimakkaasti sinivalkoiset raidat rakennuksissa. Esitin satamatoimistossa heti alkuun aiemman käyntini dokumentit ja sekös neitoja helpotti. Sain saman paikan kun edellisellä kerralla, Pantalan 4, paikka 186. Satamamaksu oli sama kuin kuusi viikkoa sitten 31,05 €. Sain taas kanta-asiakkaana punaviinipullon. Siirsin veneen paikkaan 186. Nyt netti toimii sisälläkin ja keskustelimme Nean kanssa tunnin skypessä. Illalla tutustuin uudelleen Esteponaan. Niin paljon on uusia kaupunkeja tullut käytyä, ettei heti muista uudelleen kulkiessaan kaupungin pohjarakennetta. Pikkuhiljaa se aukeni ja löysin samaisen aukion, jolla nautimme paellat Tuulan, Nean ja Jorman kanssa. Nyt tyydyin lohi-wrapiin. Netti ei valitettavasti toiminut enää kun palasin veneelle, joten blogin täydennysosat saavat odottaa huomiseen.
_
SAUNOMAS
28ma 09 09 Saunomassa
Huonosti nukutun yön jälkeen aloitin lakanapyykin pesun. Muuten meni hyvin, mutta iso satsi vaati kaksinkertaisen kuivausajan. Olin sopinut Vesa Uusi-Kilposen kanssa tapaamisen Fuengirolassa kello 12 ja nyt jouduin soittamaan olevani kolme varttia myöhässä. Nopeasti olen omaksunut tämän espanjalaisen tavan luistella aikatauluissa. Linja-automatka Marbellasta Fuengirolaan kesti 1h 15 min ja maksoi 2,75€. Vesa haki minut linja-autoasemalta. Menimme ensitöiksemme syömään rantabulevardille. Vesan vaimo Marketta liittyi seuraamme. Vaihdoimme kuulumisia. Vesa tekee jutun seilauksestani perustamaansa Uusi-Fuengirola lehteen. Hän on pyörittänyt lehteä nyt neljä vuotta täällä. Vesahan oli pitkään Uuden-Rauman päätoimittaja ja näin kaupunkilehden toimittaminen on tuttua.
Ajoimme Fuengirolan keskustasta naapurikylään, ylös mäelle, missä heidän omakotitalonsa Casa Marketta sijaitsi. Upean näkymän lisäksi viihtyisässä talossa oli sauna ja uima-allas. Kirjoitin Mariksen jälkeen blogiini epäilyksen, että mahtoiko olla viimeinen saunominen vuoteen. Tämä ajatus meni nyt nurin oikein kunnolla. Mukavan pehmeät löylyt ja sopivasti viileä vesi virkistivät ja tekivät hyvää. Lähetin yhden blogin eetteriin.
Vesa ajoi minut takaisin linja-autoasemalle, mennessään vielä toimittamaan rakenteilla olevan ostoskeskuksen asioita. Mies on mukana monessa, ei ole jäänyt ennenaikaiselle eläkkeelle. Tämä oli yksi niistä puheenaiheista, joita ennätimme päivän aikana käydä läpi. Kiitellessäni totesin, että onpa hauskaa näin raumalaisina kiittäessä todeta, että oli mukava tutustua. Raumalla olemme keskustelleet lyhyesti joillakin kaupungin järjestämillä kokkareilla.
Kello 1630 linja-auto ei milloinkaan ilmaantunut asemalle ja 1700 autokin oli vartin myöhässä. Palttuani veneelle tein ostoslistan ja lähdin hakemaan internettiä.
Ostokset sain tehtyä, mutten lähetettyä blogeja maailmalle.
_
Huonosti nukutun yön jälkeen aloitin lakanapyykin pesun. Muuten meni hyvin, mutta iso satsi vaati kaksinkertaisen kuivausajan. Olin sopinut Vesa Uusi-Kilposen kanssa tapaamisen Fuengirolassa kello 12 ja nyt jouduin soittamaan olevani kolme varttia myöhässä. Nopeasti olen omaksunut tämän espanjalaisen tavan luistella aikatauluissa. Linja-automatka Marbellasta Fuengirolaan kesti 1h 15 min ja maksoi 2,75€. Vesa haki minut linja-autoasemalta. Menimme ensitöiksemme syömään rantabulevardille. Vesan vaimo Marketta liittyi seuraamme. Vaihdoimme kuulumisia. Vesa tekee jutun seilauksestani perustamaansa Uusi-Fuengirola lehteen. Hän on pyörittänyt lehteä nyt neljä vuotta täällä. Vesahan oli pitkään Uuden-Rauman päätoimittaja ja näin kaupunkilehden toimittaminen on tuttua.
Ajoimme Fuengirolan keskustasta naapurikylään, ylös mäelle, missä heidän omakotitalonsa Casa Marketta sijaitsi. Upean näkymän lisäksi viihtyisässä talossa oli sauna ja uima-allas. Kirjoitin Mariksen jälkeen blogiini epäilyksen, että mahtoiko olla viimeinen saunominen vuoteen. Tämä ajatus meni nyt nurin oikein kunnolla. Mukavan pehmeät löylyt ja sopivasti viileä vesi virkistivät ja tekivät hyvää. Lähetin yhden blogin eetteriin.
Vesa ajoi minut takaisin linja-autoasemalle, mennessään vielä toimittamaan rakenteilla olevan ostoskeskuksen asioita. Mies on mukana monessa, ei ole jäänyt ennenaikaiselle eläkkeelle. Tämä oli yksi niistä puheenaiheista, joita ennätimme päivän aikana käydä läpi. Kiitellessäni totesin, että onpa hauskaa näin raumalaisina kiittäessä todeta, että oli mukava tutustua. Raumalla olemme keskustelleet lyhyesti joillakin kaupungin järjestämillä kokkareilla.
Kello 1630 linja-auto ei milloinkaan ilmaantunut asemalle ja 1700 autokin oli vartin myöhässä. Palttuani veneelle tein ostoslistan ja lähdin hakemaan internettiä.
Ostokset sain tehtyä, mutten lähetettyä blogeja maailmalle.
_
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)