PURJEIN

15ma 09 2014 Calafatist Tarragonha

Loki: Calafat 1215 –Tarragona 1715, 31 nM, seilaten mukavassa 3-6 m/s itätuulessa.

Calaftissa on kauniilla keltaisella renkaalla varustettuja pohjanpuhdistajakaloja. Uskokaa tai älkää Välimerellä on niin fiksuja kaloja, että ne syövät leväkertymää pois. Edellisellä seilauksella päätin hakea EU-projektirahaa selvittääkseni miten niitä voitaisiin turvallisesti siirtää Itämereen. Puoleltapäivin lähtöni jälkeen nostin seilit välittömästi ja pääsin purjehtimaan kasvavassa itätuulessa melkein koko matkan. Kunnes taas viimeinen niemenkärki, Punta de Las Animas, käänsi tuulen vastaiseksi. Otin seilit pois tunti ennen satamaan saapumista.

Sain yhteyden Port Esportiqou de Tarragonan satamatoimistoon ja paikan ykköslaiturissa toisen suomalaisaluksen viereen. Marinerotyttöä nauratti, kun maksaessani kerroin olleeni täällä viisi vuotta sitten ja hän huomasi laituripaikan olevan samainen 32. Nyt satamamaksu ylitti reilusti viidenkympin rajan (54,95€). Kirjoittelin blogia suihkun jälkeen. Maltoin pysyä vielä tämän illan suosikkikaupunkini kujilta poissa ja tutustua uuteen satamamiljööseen ja kalaravintoloihin. Siksi kävin tapaksilla Serrallolla, jota minulle oli mainostettu aidompana kuin vanhan kaupungin ravintoloita. Sinisimpukat olivat aika pieniä ja kittistyneitä. Aina ei voi onnistua valinnoissa. Vai oliko syy ruokajuomissa, kun nautin edelleen alkoholittomia juomia. Sainpahan kuitenkin taas askelsaliin täyteen.

SÄÄRINTAMISSA

No niinhän se katkesi kuin kanan lento tuo blogin kirjoittaminen nettivaikeuksiin. Katki mikä katki! 14su 09 12014 Las Fuentesista Calafatiin. Sunnuntaina olin Calafatissa ihailemassa iltasalamointia. Todellakin kelit täällä vaihtelevat. Ilun kanssa kasvokirjassa keskustelimme tästä asiasta. Aamulla on kevyt pilvimassa sataman päällä, aurinko aja sen pois yhdeksän maissa. Vielä täällä ovat alkaneet ne hellepäivät. Puolenpäivän jälkeen alkaa tuulla mukavasti, 3est nouse 5 m/s) ja tuuli kiihtyy kuuteen mennessä 8-10 m/s, silloin juuri kun on purjeiden laskuvaihe. Illalla sitten onkin salamointia.

Loki: 14su 09 2014 Las Fuentes 1000 – Puerto Calafat 2030, 48 nM, seilaten. Sunnuntaina aamulla ennen liikkeelle lähtöä mittasin verenpaineeni ja lukemat olivat suorastaan loistavat; 129/75, syke 52. Kävin virkistäytymässä purjehdusklubin altaalla. Nostin seilit välittömästi, ison jo satama-altaassa, vaikkakin punaisen ristin tapahtuman alukset täyttivät kohtalaisen pienen altaan. Tuuli oli vastainen, joten kryssin ensimmäisen tunnin ulos. Katselin huolestuneena ennakoidun tuloajan näyttävän seuraavaa vuorokautta tällä liki viidenkymmenen mailin matkalla. Tuuli onneksi virisi puoliltapäivin ja pääsin mukavaan kuuden solmun matkavauhtiin. Ohitin suosikkipaikkani Peñiscolan kuvaten sen taas tarkkaan. Aion isona siirtyä majakanvartijaksi tälle niemekkeelle(, tämä Kelalle tiedoksi). Eilen minun piti päästä unelmapaikkani naapurikaupunkiin Beniscarloon, mutta voimat loppuivat kesken. Sieltä olisin kävellyt hiekkarantaa pitkin nimekkeelle. Vielä joskus minä sen teen.

Seuraavaksi vapaa ja omintakeinen lainaus lonely planetista. Peñiscolan vanhan kaupungin kaikki kadut ovat mukulakivillä ja talot valkoisiksi kalkittuja. Se sijaitsee kiviaitojen sisällä, jotka suojaavat kivisen niemekkeen mereltä. Se on se kaunis kuin postikortti - ja aivan niin kaupallinen kuin voi arvata, joiden joukkoon matkamuistomyymälät ja keramiikkakaupat kuuluvat. Yksi suosikki artikkeli on jäykän peniksen mallinen pullo. Tuo Peniscola on sanaleikki, joka ei edes toimi espanjaksi toteaa englanninkielinen laitos.

Täydellisen vastakohdan valkoisille taloille ja majakalle muodostaa korkealle laelle rakennettu raskasrakenteinen linnoitus. Paseo Maritimo promenadilla voi tehdä miellyttävän kävelyn. Viisi kilometriä pitkä heikkaranta yhdistää naapurikaupungit Peñiscolan ja Benicarlon.

Viime reissulla sain suorastaan animaalireaktion, kun näin ensimmäisen keijuni. Nyt Merikeijun näkeminen ilahdutti, muttei vaikuttanut samalla tavalla kuin viisi vuotta sitten. Jälleen karttatarkastelussa ohitan hienon atollimuodostelman, jonka ympäröivillä rannoilla romantikkona näin taas palmupuita. Nehän olivatkin joitakin teollisuusrakennuksia ja oletettavasti hotelleja. Sinivalkoinen Punta de La Banyan majakka muodosti hyvänkontrastin taustan vuorille, joille oli taas muodostumassa ukkospilvet. PUNTA SE LA BANYA En millään olisi halunnut atollin jälkeen kääntyä pohjoiseen, kun idän suunnalla keli pysyi selkeänä. Säärintamien raja oli tavattoman selkeä. Samoin tuuliraja kulki pilvimassan reunalla. Viimeiset kolme tuntia jouduin avustamaan seilausta Volvolla isopurjeen antaessa vakautta epämääräisessä tuulessa.

Lue sitten noita pilvimassoja ja niiden muutoksia. Värimaailma oli kuin Caribialta parhaimmillaan. Tämän, Puerto Clafatin, piti naviconiksin kartan mukaan olla kalasatama, mutta siitä on tehty korkealuokkainen vierasvenesatama. Saatuani veneeni mallikkaaseen kuntoon lähdin keräämään askeleita pikkukaupungin kaduille. Niitä ei ollut kertynyt päivän aikanakuin parituhatta, joten tuskailin 11 500 askeleen saavuttamista. Olin jo luopua, kunnes eksyin totaalisesti korkealuokkaisella pientaloalueella. Nyt ei ollut enää murhetta miten saan askeleita, vaan jaksavatko jalkani kantaa minut paatille. Ensin minun piti keksiä oikea reitti ulos tältä samanlaisten valkoisten kiviaitojen reunustamilta kaduilta. Ennätin veneen suojaan ennen yöksi nousevaa ukkosta.

ÄLÄ HEITÄ

13la 09 2014 Seilauspäivä kuitenkin

Loki: Castellón 1215 – Puerto Deportivo Del Fuentes 1745, 27 nM, suurin osa seilaten. Nousin tähän lauantaipäivään jo ennen kahdeksaa, nautin hyvän aamupalan ja lähdin markettiin. Vedet, mehut ja jääteet painoivat kaikkiaan 16 kiloa. Tätä painolastia aktiivisuusmittarini ei muuten huomioi calori-laskelmissa. Hikisenä painelin suihkuun ja Club Nauticon uima-altaalle. Minulla oli yksityisallas vartin ajan, ennen kuin ensimmäinen espanjalainen tuli aamu-uinnille. Nyt se öljyvahinkokaan ei ollut niin paha miltä se illalla apeamielisenä näytti. Yläkuvan öljynpurkaushärveli kertokoon mahdollisen vaaran aiheuttajasta.

Samanaikaisesti Castellón satama-altaassa nosti kolme venettä ison ja päästyämme aallonmurtajista kaikkia avasivat rullukkansa. No kisahan se siitä sitten syntyi. Muut seilasivat selvästi alemmaksi, eikä Bavaria sieltä sitten enää ollutkaan kisassa painuttuaan todella kauas. X40 tuli vielä tuntumaan. Otin kuvan törmäystilanteen selventämiseksi, seilasimme tasavauhtia. Jostain äksä sai lisävauhtia ja meni keulani editse. Nopeuden lisäys kuuluin moottorin sammutusäänenä. Jollakin tavalla kaikki ohittamani satamat näyttivät tänäänhuokuttelevilta, jatkoin kuitenkin seilausta kohti Benicarloa, jonne ETA oli kahdeksan maissa. Viideltä tuuli alkoi temppuilla ja hiipui. Päätin ottaa etuseilin sisään ja sitä tehdessäni jyrinä vuoristossa sai lisää voimaa, aurinkoinen päivä muuttui hetkessä ukkosrintaman vyöryessä yli vuorten. Lämpötila laski hetkessä kymmenen astetta. Nyt juuri ohittamani Los Fuentes ei ollut enää pelkästään houkutteleva, vaan suorastaan turvasatama. Otin ison alas ja ajoin Puerto Deportivo Las Fuentesiin. Tankkauksen jälkeen sain sormiponttonipaikan suojaisalta puolelta.

Nyt kymmeneltä lähden lähettämään tätä rantaravintolaan ja palaan mahdollisimman pian nukkumaan. Ai niin, otsikko ÄLÄ HEITÄ ei liity täällä meneillään oleviin koripallon MM kisoihin. Se on pahan tavan poiskitkemistä, siis jatkan eilisellä koulutuksella. Heittelen tavaroita ja korjaan niitä sitten ties mistä.

ITSESYYTÖSPÄIVÄ

12pr 09 2014 Valenciasta kaikenKallellakypärin.

Loki: Valencia 1040 – Real Club Nautico de Castellón 1820, 39nM, puolet ajasta seilaten. Lähdin väsyneenä Valenciasta, kun olin viettänyt yöni tietokoneella, osan ajasta blogia kirjoittaen. Motkotin itselleni tästä huonosta tavasta, josta on tullut pysyväisluontoinen. Herään eloon auringon laskettua, näinhän tekevät täkäläisetkin. Olen sitten koko päivän väsynyt ja sekös minua harmittaa. En saa mielestäni riittävästi aikaiseksi päivän mittaan. Siirrän niitä seuraavaan päivään. Siis Mañana. Lisäksi kaikki aika menee tavaroiden etsimiseen (näinhän eläkeläisten päivät kuluvat, vai?) ja sekös potuttaa. Olin hukannut, ilmeisesti jättänyt capiteniaan tai ruokaravintolaan, valkoisen lippikseni. Sätin itseäni niin, että jos syytökset olisi saanut joku gasteistani olisi hän marssinut seuraavassa satamassa ulos. Seilaus kuitenkin sujui hyvin, vaikka jatkoinkin pää painuksissa matkaani. Seilasin jopa kahdeksan mailia ohi määränpääni Burrianan. Päädyin Castellónin satamaan, vaikka sen vaaratekijäksi mainittiin öljysatamana mahdollinen tahraavaisuus.

Saavuin kuuden jälkeen Real Club Nautico de Castellón satamaan. Sain ohjeen ajaa laiturin kaupungin puolelle. Kaikki sujui hyvin, muttei mooring köysiä ollutkaan kuin yksi. Jouduin vaihtamaan paikkaa. Osoittautui, ettei se olekaan vapaa. Kolmannen kerran kun marinero otti minut vastaan laiturin toisella puolella, jonka paikat olivat liian lyhyet, sanoi kaveri lohdutuskeksi, että sinulla on erittäin kaunis vene. Kaunishan se on, mutta nyt tosi likainen pohjaliejuista, jota tulee mooring-köysistä. Pimeällä näytti myös öljyä tulleen vesirajaan. Taas sain hyvän syyn motkottaa. Ruoankaan valmistus ei meinannut sujua, eikä inspiroida minua, vaikka pastakastikkeet ovat hekuman lähteitä. Löysin sentään juonen ja sardiinisimpukka- kastike rusinoilla makeutettuna nosti mielialaani. Koko päivän alaspäin painunut pääni nousi ylös ja sitä myöten katseeni osui ylänaulassa olevaan valkoiseen North Sailsin lippikseen.

Lähdin vähän helpottuneempana keräämään päivän askelsaaliin täyteen. on näitä Espanjan pikkukaupunkeja tavattoman paljon, joista minulla ei ole mitään tietoa. Ilmeisesti EU-rahoilla näiden keskustat on koristeltu monenlaisin veistoksin ja tilataideteoksin (vailla kokonaissuunnitelmaa). Nyt ei yöni mennyt tietokoneella, kun sataman tietoverkkoa ei löytynyt.

VALENCIASSA

10ke09 2014 Autobussilla Valenciassa. Eilinen keskiviikkopäivä meni niin täysin paikallisbusseissa, ettei oikein kehtaa kertoa. Lähdin Valenciaan Ja ennen kaikkea sen biitsille. Nousin bussiin tietoisena, etten tiedä (tahallista tautologiaa) milloin ja mihin suuntaan satamasta bussi jatkaa. Nousin siis siihen, jotta pääsin ilmastoituun tilaan. Lämpöä riittää, helteeseen asti joka päivä. Tottakai se bussi ajoi 20 minuutin lenkin sinne Pendomin kylän. Istuin rauhassa, viileässä, sen tauon jolla kuski kävi vessassa (arkkitehtonisesti siisti bajamaja päätepysäkillä). Rintataskussa olevan aikataulun mukaisesti linjuri oli Club Nauticon ympyrässä taas aivan oikeaan aikaan. Tämä meni omaan piikiin (jos sellaista hermopiikkiä on enää olemassakaan – huomaan itsessäni; mañana on hyvä elämään hetken ilmaisu tässä helteessä ). Seuraavaksi ihailin täkäläisten autojen tekniikkaa. Ei riitä, että ne niiaavat, kallistuvat ottamaan vastaan asiakkaan, vaan niillä on inva-ramppi, joka tule keskioven alta ulos pyörätuoliasikkaalle. Tätä tekniikkaa ihailin, kunnes luiska jämähti paikoilleen. Kuski paineli namikoita ja akut hyytyivät, siis jonkinlainen oikosulku . Pidettiin pieni funtsaustauko ja moottori lähti taas käyntiin. Yhteys varikolle, ei antanut mitään ratkaisua. Lähinnä inva-ramppia ollut asiakas meni ja polkaisi rampin niveltä alemmaksi ja se meni sisään. Häiritsevä piipaapiipaa (kuin maanantaiaamuinen Kivinimenkadun roska-auton ääni) vaikeni. Me kaikki linjan 15 asiakkaat taputimme, meistä oli tullut ryhmä. Edelleen ryhmää koeteltiin, kun rampin mentyä sisään auton moottori sammui. Uusi oikosulku. Taas yhteydenotto varikolle. Ei uutta teknistä apua, mielenkiintoista kuullella ja opiskella näin espanjan kieltä, kun tajuaa tilanteen. Mañana teki tehtävänsä (lyhyt valohoitohetki) ja matka jatkui. Istui tässä linjurissa tuon ns. neljän kilometrin matkan tunnin ja vartin. Mutta se ei maksanut kuin puolitoista euroa.

Ihmisiä oli niin paljon, että oikein piti katsoa milloin sai kuvan kohteesta. Niin mistä kohteesta? Jatkoin matkaa playalle. Sitä varten minun piti käydä Office de Turisticossa. Sain hyvän ohjeen; mene … de Inglesin nurkalle, niin sieltä lähtevät bussit ja linjan numero on 32. Löysin kauppakeskuksen ja oman bussini tultua olin nousemassa siihen sen pysäkiltä. Kuski näytti, että hän ajaa hetken matkaa eteenpäin. Maksoin 1,5€ ja olin taas niin tyytyväinen halpaan matkustusmuotooni. Ei vaan tultu sellaiseen paikkaan, joka näyttäisi biitsiltä ja aurinkoikiin meni bussin peräpuolelle. No ajattelin, että se kiertää jonkin sairaala-alueen. Olin kysynyt neidolta matkailutoimistossa, onko sinne rannalle matkaa enemmän kuin kaksi kilometriä (oli,) mutta nyt olin taas istunut bussissa tunnin. onneksi istuin etupenkissä, niin oli loistavat näkymät. Kolmannen kerran auottuani kartan kysyi kuski minne olen menossa. Vastasin a la Blaya! No- ei tämä mene sinne, vastasi kuski! Kysyin onko tämä el autobus numero treintados? Nyt kuskikin ymmärsi sattuman. Hän oli vaihtanut 32den linjalle 10. Ilmankos aurinko oli seilorin selän takana. Sain uudet kulkusuunnitelman autobuss numreo dos. Maksoin kiltisti siihenkin sen puolitoista euroa. Luulen, että edellisen reitin tunnin vaihtoaika oli mennyt umpeen. Onneksi maksoi, sillä nyt tuli tarkastaja. Kaivoin kaikki kolme lippuani ja valittelin, etten tiennyt mistä matkasta nyt on kyse. Kävimme monisanaisen keskustelun ja lopuksi tarkastaja repi koksi lippuani. Kättelimme. Matka jatkui vaikka kuinka kauan. Valencia on todellakin laaja suurkaupunki, asukkaita yli 800 tuhatta. Olin nähnyt sen syrjäkulmiakin (hyvä niin) Paita märkänä matkailusta menin melkein rannalle.

Aamupuuron jälkeen en ollut saanut (lue pannut) suuhuni mitään ja niin nyt iltapäivällä neljän tunnin avartavan linjurimatkailun jälkeen mielessäni oli enemmän ruoka ja juoma kuin pulikointi. Olen enne tykännyt kuivasta ruoasta ja siksi paella on ollut suosikkini. Helsingin rautatieaseman isojyväiset lihapiirakat ovat olleet suutuntumalla erinomaiset. Nyt tilasin Paella Mariscon, mutten maistanut, kuin kuivan riisin. Tarjoilija kävi kyllä esittelemässä sen kuin suuren taideteoksen. Pyysi saada alliohoa ja niin sain siihen vähän kosteutta ja makua. Parasta tässä ateriassa oli se, että tajusin lautasen merkityksen ruokakuvassa.

Tein pitkän, pohkeesta vetävän, rantakävelyn biitsillä, jonka jälkeen menin rentouttavalle oluelle Puerto da Juan Carlosin baariin. Askeleet olivat jo tässä vaiheessa ylittäneet päivävaatimuksen, mutta vielä menin Americas Cup sataman aidoille katsomaan mitä olisi nähtävää. Olihan siellä aidattuna vene ja seitsemän vuoden jälkeen komeita halleja purettiin. Sain salakuvan KäsilaukkuVeneestä, aitojen takaa.

Nyt osasi nousta oikeaan autobussiin (32) ja pääsin jännityksen vallassa kaupungin keskustaan. Eivät ole muuten tavalliset espanjalaiset varustettu kauneudella. Saa hakea muuten karumppaa ihmistyyppiä Suomen takametsistä, enkä nyt viittaa Äyhöön. Nousin taas .. de Inglesin kulmalla pois, taisi olla väärä ostosparatiisi de Ing.., en löytänyt uimahousuja, join toisessa Agua con Cas ja vatsani sai vähän rauhoitusta (mistä?, olinhan syönyt mausteellisesti mitäänsanomattoman paellan). Nyt päästyäni historiallisen keskustaan kävelin hetken ja selvitin mistä linja nro 15 lähtee. Täällä moni ei puhu muuta kuin omaa kieltään (espanjaa tai cataloniaa) ja näin matka muuttuu mielekkäämmäksi. Löysin oikean pysäkkikatoksen, istahdin siihen hetkeksi, mutta todetessani minulla olevan aikaa vielä 28 minuuttia ajattelin ehtiväni tapakselle. Tilasi oluen ja koristellut perunapaistokset. En saanut tarjoilijoita ymmärtämään kiirettäni ja niin syötyäni painelin vatsa (nyt se on jo vatsa, mahan sijasta. Olen pitänyt suolatonta kuuria) täynnä perunaa takasin pysäkille. Sille tapakselle tuli lisähinta 11, 80 euroa, kun jouduin menemään taksilla tuon neljä kilometriä. Aikaa siihen ei mennyt kuin 15 minuuttia, vaikka taksikuskin tuuraava tytär joutui soittamaan papa´leen missä moinen club nautico on? Taas hyvä kuunteluharjoitus. 11to 09 2014 Lähteäkkö vai ei – huoltopäivä Club Nautico de Valencian satamassa

Aamulla naureskelin kekseliäisyydelleni, kun salamakuvalla ratkaisin numerolukkoni salat. Uskoin yöunteni alkua häiritsevien valojen olevan riittävän tehokas numeroiden näkemiseen. Mitä vielä, mutta onneksi oli kamera mukana, ettei käynyt Kiilit. Koko aamupäivän olin kuin kolmospesällä kärkkyvä pesäpallisti. Täällä on hyvät venetarvikeliikkeet, joista olen kantanut kaasupullot, ostanut kadonneet kaksi leparia ja kaikille fendereille uudet suojat. Nyt olin päättänyt selvittää biminin jäykistämisen tämän seisakin aikana. Ostin nivelliittimet, mittasi,leikkasin mallin, piirsin ja kuvasin tarvittavan jäykkärin putkenpätkän. Sain yhteyden Teksiin. Hän lupasi tehdä tämän jäykistävän kolmion osan ja saan sen Mikkin mukana Barcelonaan.

Että tällaiset päivät Valenciassa, siis Real Club Nautico de Valenciassa. Huomenna taas kohti uusia seikkailuja. Tänään olikin iltapäivällä Meltemi-tuulta jälleen yli 12 m/s. Huomenna pitää lähteä aamuvarhaisella ennen tuulta. Meni vaan tämä kirjoittaminen taas vähän pitkäksi.

KERRASSAAN LOISTAVA

09ti 09 2014 Valenciaan

Tämä kieltotaulu mietitytti minua pitkään, kunnes se toisella kuntouttavalla allaskeikalla aukesi. Satamassa ei saa kävellä käsikädessä eikä spinnutella. Teksti alapuolella kertoi, ettei pidä tulla laiturille ja portti pitää sulkea. Tämä ei tosin ollut niin paha, kuin Malesiassa kuvaamani naisenmetsästystaulu. Siinä ei GoogleKääntäjäkään auttanut, ainakaan siinä vaiheessa.

Log Gandia 1115 - Valencia 1700, 30 nM seilaten, 5 N -8 ENE m/s Yhdeltätoista lähdin Gandiasta tällaisin miettein, mitä nyt KELA änkee joka vaiheessa ajatuksissa päällimmäiseksi koko ajan. (PRKL). Edellisiltanen ukkoskuuro käänsi tuulen pohjoiseen ja eilen playalla kävellessäni (7km) katselin hyvää purjehduskeliä. Onneksi tänään näyttää sama loistava säätila jatkuvan. Satama-altaan jälkeen nostin ja avasin purjeet sepposen selälleen, mitä nyt jouduin skuuttaamaan ne kryssiasentoon. Ettalan Esu on aina sanonut, ettei kryssiä mikään voita. Olen samaa mieltä ja varsinkin nyt, kun 30 asteen lämpötila tuntui kerrassaan mukavalta (ei helteiseltä). Tarkkailin koko ajan iltapäivän puuskatuulen nousua, muttei se tullutkaan häiritsemään pohjoistuulta. Tuuli nousi viidestä kahdeksaan metriin ja käänsi samalla suuntansa pohjoisesta itään. Tällä kertaa purjeiden lasku oli helppo suorittaa aallokon sitä suuremmin haittaamatta.

WHF yhteyden jälkeen Marinero tuli kumiveneellä vastaan näyttämään paikkani ja riensi laiturille. Hyvä olikin, sillä sain laiturista (15) tuulen puoleisen paikan (nro 31). Heti kun saimme mooring-köydet kiinni pyysi marinero minua kumiveneeseen asiakirjoineni. Hän tarjosi siis kyydin satamatoimistoon. Viimeksi viiletin ranta-autolla pitkin laitureita. Kysyin montako paikkaa Real Club Nautico de Valencian satamassa on? Vastaus tuhansia, piti varmaankin jotenkin paikkansa. En kuitenkaan usko, että kahden yön maksu 18,84 € on oikein. Perustelu: Kaveri, joka ensimmäiseksi ja toistaiseksi ainoana tarjosi kylmän juotavan, merkitsi ensin päivähinnan 13€ ja laski sitten siihen veron 21%= 5,46€ ja tämän jälkeen merkkasi päiviksi 2 ja sai lopputulokseksi 18,46 €, siis kahdelta päivältä! Olin ilmoittanut olevani 2-3 päivää ja maksavani ensin kaksi päivää. Nyt säästökuurilla pitää miettiä olenko sen kolmannen päivän ja seuraava merinero huomaa hellepojan hairahduksen. No en ihmettele helteen lyömää, otin minäkin tänään taas kamerallani muistikuvia.

SYKSYINEN VÄLIMERI

07su 09 2014 Deniasta Gandiaan

Log 2014: Denia 1510 (itäinen pallonpuolisko)– Gandia 1930, 17 nM, seilaten rullukalla, tuulta 8 - 11 m/s, Volvo 1,2 h Log 2009: Denia 1425 – Gandia 1800, 18 nM, seilaten rullukalla, tuulta 10 - 13m/s, Volvo 1,3 h. Olin vaivihkaa eilen siirtynyt itäiselle pallonpuoliskolle, Greenwichin viivan tutummalle puolelle, missä lukemat suurenevat oikeaan suuntaan. Tosin plotteriaikaan sillä ei niinkään ole merkitystä, kun paikan voi merkata kursorilla. Palaan taas pariksi viikoksi läntiselle pallolle. Luin satamatietoja hakiessani vuoden 2009 Välimeren osuutta ja totesin, että Immigrantin vanavedessä Immigrant seilaa. Harmi, että jouduin vaihtamaan plotteria, sillä siellähän olisi jo valmiina nämä reitit ja seilatut viivat. Matkaa on kertynyt nyt Gandiaan tullessani 6 mailia enemmän kuin viime reissulla. Olen käyttänyt moottoria 28 tuntia enemmän, ylitys on liki 10 %. Kertooko se huonommista keleistä tai siitä, että olen ollut paljon enemmän yksin liikkeellä. Olen jo nyt seilannut 1564 nM yksin ja tämä on enemmän kuin viime reissun solot kaikkiaan. Otsikkokuva kertokoon iltapäivän tummuvasta Välimerestä, jolloin tuuli nousee aamupäivän seitsemästä kymmeneen ja muuttuu puuskaiseksi. Tuuli kasvaa iltaa kohti 12-14 m/s ja on suorastaan ikävää niissä puuskissa. Siis juurin silloin, kun pitäisi saada seilit kasaan. Niinpä tänäänkin seilasin pelkällä etuseilillä tuon lyhyen matkan. Ilmeisesti WHF antenni on täysin kelvoton, kun en saanut edes kahden mailin päästä yhteyttä Club Nautico de Gandiaan. Niinhän Tommi totesi sitä tutkiessaan jo Biscayalla. No ajoin satama-altaaseen ja olin kiinnittymässä ensimmäiseen vapaaseen paikkaan paikallisen seilorin auttamana, niin johan ilmestyi marinerokin paikalle ja ohjasi minut moottoriveneiden keskelle.

Käydessäni maksamassa yöpymismaksun totesin ilahtuneena, että se alitti kolmekymppiä (16 centillä). En muista kummastakaan näistä kaupungeista (Denia ja Gandia) satamista viime keikalta paljoakaan. Vierailuni olivat siinä määrin lyhyitä. Nyt minun on joka tapauksessa käytävä täydentämässä vesivaroja ja jos on toimiva netti, niin saatan pitää toimistopäivän. Keskityn siis KELA asiaan (saankohan nyt nukuttua, kun päästin tuon suustani). Koko seilauksen ajan seurasin vuorten ja Gandian päällä olevan pilvimassan kehittymistä ja kuulin vuoristossa ukkosen jyrinää. Käytyäni suihkussa oli kunnon ukkosmyrä sataman vieressä, antaen komean luonnonnäytelmän. Salamat löivät paljon vaakasuunnassa kuin elosalamat.

Täällä luonto (ja minäkin) kaipaa viilentävää ja raikastavaa sadetta. Lähdin sitä houkutellen ja uhmaten syömään kaupungille. Vihdoin se sade tuli ja rankkana. Sukelsin ensimmäiseen baariin ja totesin sen olevan hampurilais-sellainen. Mietin lähdenkö pois, mutta havaitsin listalla olevan myös sinisimpukoita ja galamarekseja, söin viimeksi mainitun paistettuna. Ei huono valinta. Pääsin kuivana koko kävelyreissun. Ps. Täytyy aamulla katsoa se netin kelpoisuus. Nyt yöllä se ei toimi, usein täällä netti sulkeutuu toimiston myötä.