ITSESYYTÖSPÄIVÄ

12pr 09 2014 Valenciasta kaikenKallellakypärin.

Loki: Valencia 1040 – Real Club Nautico de Castellón 1820, 39nM, puolet ajasta seilaten. Lähdin väsyneenä Valenciasta, kun olin viettänyt yöni tietokoneella, osan ajasta blogia kirjoittaen. Motkotin itselleni tästä huonosta tavasta, josta on tullut pysyväisluontoinen. Herään eloon auringon laskettua, näinhän tekevät täkäläisetkin. Olen sitten koko päivän väsynyt ja sekös minua harmittaa. En saa mielestäni riittävästi aikaiseksi päivän mittaan. Siirrän niitä seuraavaan päivään. Siis Mañana. Lisäksi kaikki aika menee tavaroiden etsimiseen (näinhän eläkeläisten päivät kuluvat, vai?) ja sekös potuttaa. Olin hukannut, ilmeisesti jättänyt capiteniaan tai ruokaravintolaan, valkoisen lippikseni. Sätin itseäni niin, että jos syytökset olisi saanut joku gasteistani olisi hän marssinut seuraavassa satamassa ulos. Seilaus kuitenkin sujui hyvin, vaikka jatkoinkin pää painuksissa matkaani. Seilasin jopa kahdeksan mailia ohi määränpääni Burrianan. Päädyin Castellónin satamaan, vaikka sen vaaratekijäksi mainittiin öljysatamana mahdollinen tahraavaisuus.

Saavuin kuuden jälkeen Real Club Nautico de Castellón satamaan. Sain ohjeen ajaa laiturin kaupungin puolelle. Kaikki sujui hyvin, muttei mooring köysiä ollutkaan kuin yksi. Jouduin vaihtamaan paikkaa. Osoittautui, ettei se olekaan vapaa. Kolmannen kerran kun marinero otti minut vastaan laiturin toisella puolella, jonka paikat olivat liian lyhyet, sanoi kaveri lohdutuskeksi, että sinulla on erittäin kaunis vene. Kaunishan se on, mutta nyt tosi likainen pohjaliejuista, jota tulee mooring-köysistä. Pimeällä näytti myös öljyä tulleen vesirajaan. Taas sain hyvän syyn motkottaa. Ruoankaan valmistus ei meinannut sujua, eikä inspiroida minua, vaikka pastakastikkeet ovat hekuman lähteitä. Löysin sentään juonen ja sardiinisimpukka- kastike rusinoilla makeutettuna nosti mielialaani. Koko päivän alaspäin painunut pääni nousi ylös ja sitä myöten katseeni osui ylänaulassa olevaan valkoiseen North Sailsin lippikseen.

Lähdin vähän helpottuneempana keräämään päivän askelsaaliin täyteen. on näitä Espanjan pikkukaupunkeja tavattoman paljon, joista minulla ei ole mitään tietoa. Ilmeisesti EU-rahoilla näiden keskustat on koristeltu monenlaisin veistoksin ja tilataideteoksin (vailla kokonaissuunnitelmaa). Nyt ei yöni mennyt tietokoneella, kun sataman tietoverkkoa ei löytynyt.