keskiviikko 17. syyskuuta 2014

SÄÄRINTAMISSA

No niinhän se katkesi kuin kanan lento tuo blogin kirjoittaminen nettivaikeuksiin. Katki mikä katki! 14su 09 12014 Las Fuentesista Calafatiin. Sunnuntaina olin Calafatissa ihailemassa iltasalamointia. Todellakin kelit täällä vaihtelevat. Ilun kanssa kasvokirjassa keskustelimme tästä asiasta. Aamulla on kevyt pilvimassa sataman päällä, aurinko aja sen pois yhdeksän maissa. Vielä täällä ovat alkaneet ne hellepäivät. Puolenpäivän jälkeen alkaa tuulla mukavasti, 3est nouse 5 m/s) ja tuuli kiihtyy kuuteen mennessä 8-10 m/s, silloin juuri kun on purjeiden laskuvaihe. Illalla sitten onkin salamointia.
Loki: 14su 09 2014 Las Fuentes 1000 – Puerto Calafat 2030, 48 nM, seilaten. Sunnuntaina aamulla ennen liikkeelle lähtöä mittasin verenpaineeni ja lukemat olivat suorastaan loistavat; 129/75, syke 52. Kävin virkistäytymässä purjehdusklubin altaalla. Nostin seilit välittömästi, ison jo satama-altaassa, vaikkakin punaisen ristin tapahtuman alukset täyttivät kohtalaisen pienen altaan. Tuuli oli vastainen, joten kryssin ensimmäisen tunnin ulos. Katselin huolestuneena ennakoidun tuloajan näyttävän seuraavaa vuorokautta tällä liki viidenkymmenen mailin matkalla. Tuuli onneksi virisi puoliltapäivin ja pääsin mukavaan kuuden solmun matkavauhtiin. Ohitin suosikkipaikkani Peñiscolan kuvaten sen taas tarkkaan. Aion isona siirtyä majakanvartijaksi tälle niemekkeelle(, tämä Kelalle tiedoksi). Eilen minun piti päästä unelmapaikkani naapurikaupunkiin Beniscarloon, mutta voimat loppuivat kesken. Sieltä olisin kävellyt hiekkarantaa pitkin nimekkeelle. Vielä joskus minä sen teen.
Seuraavaksi vapaa ja omintakeinen lainaus lonely planetista. Peñiscolan vanhan kaupungin kaikki kadut ovat mukulakivillä ja talot valkoisiksi kalkittuja. Se sijaitsee kiviaitojen sisällä, jotka suojaavat kivisen niemekkeen mereltä. Se on se kaunis kuin postikortti - ja aivan niin kaupallinen kuin voi arvata, joiden joukkoon matkamuistomyymälät ja keramiikkakaupat kuuluvat. Yksi suosikki artikkeli on jäykän peniksen mallinen pullo. Tuo Peniscola on sanaleikki, joka ei edes toimi espanjaksi toteaa englanninkielinen laitos.
Täydellisen vastakohdan valkoisille taloille ja majakalle muodostaa korkealle laelle rakennettu raskasrakenteinen linnoitus. Paseo Maritimo promenadilla voi tehdä miellyttävän kävelyn. Viisi kilometriä pitkä heikkaranta yhdistää naapurikaupungit Peñiscolan ja Benicarlon.
Viime reissulla sain suorastaan animaalireaktion, kun näin ensimmäisen keijuni. Nyt Merikeijun näkeminen ilahdutti, muttei vaikuttanut samalla tavalla kuin viisi vuotta sitten. Jälleen karttatarkastelussa ohitan hienon atollimuodostelman, jonka ympäröivillä rannoilla romantikkona näin taas palmupuita. Nehän olivatkin joitakin teollisuusrakennuksia ja oletettavasti hotelleja. Sinivalkoinen Punta de La Banyan majakka muodosti hyvänkontrastin taustan vuorille, joille oli taas muodostumassa ukkospilvet. PUNTA SE LA BANYA En millään olisi halunnut atollin jälkeen kääntyä pohjoiseen, kun idän suunnalla keli pysyi selkeänä. Säärintamien raja oli tavattoman selkeä. Samoin tuuliraja kulki pilvimassan reunalla. Viimeiset kolme tuntia jouduin avustamaan seilausta Volvolla isopurjeen antaessa vakautta epämääräisessä tuulessa.
Lue sitten noita pilvimassoja ja niiden muutoksia. Värimaailma oli kuin Caribialta parhaimmillaan. Tämän, Puerto Clafatin, piti naviconiksin kartan mukaan olla kalasatama, mutta siitä on tehty korkealuokkainen vierasvenesatama. Saatuani veneeni mallikkaaseen kuntoon lähdin keräämään askeleita pikkukaupungin kaduille. Niitä ei ollut kertynyt päivän aikanakuin parituhatta, joten tuskailin 11 500 askeleen saavuttamista. Olin jo luopua, kunnes eksyin totaalisesti korkealuokkaisella pientaloalueella. Nyt ei ollut enää murhetta miten saan askeleita, vaan jaksavatko jalkani kantaa minut paatille. Ensin minun piti keksiä oikea reitti ulos tältä samanlaisten valkoisten kiviaitojen reunustamilta kaduilta. Ennätin veneen suojaan ennen yöksi nousevaa ukkosta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti